Mulla on niin ikävä Kreikkaan. Ja samalla ulkomaanmatkailu on kuollut mulle tällä hetkellä kokonaan, mahdollisuus ei käy edes mielessä. Mun mieli on luovuttanut.
Mietin usein, miten oudolta moni asia tuntuu sitten, kun pandemia jonain päivänä on ohi. Jo nyt sellaiset asiat, kuin näky elokuvassa rennosti kahvilan tiskillä toisiinsa nojailevista ihmisistä saa hätkähtämään. "Miten noi on noin lähellä toisiaan...?!" '
En osaa tällä hetkellä edes kuvitella, miltä tuntuu sitten, kun astun taas ulkomaan kamaralle. Vaikka korona-rokotukset ovat alkaneet, olosuhteet rentoon, hyvällä mielellä matkusteluun tuntuvat niin kaukaisilta, että en edes näe niitä tällä hetkellä. En, vaikka siristäisin silmiäni. Se aika tulee sitten joskus.
Kuitenkin, ajatukset Kreikasta tuovat minulle hyvää mieltä. Matkustelen sinne mielessäni. On ollut mielenkiintoista seurata mieleni elämää, ja miten Kreikka siellä esiintyy. Mihin paikkoihin mieleni vaeltaa eniten..?
Yllättäen, rakkaimpiini kuuluvat paikat kuten Paros, Ateena ja Skopelos, eivät ole nyt väreilleet mielessäni. Tai no, Ateena on tietyllä tapaa aina mielessäni, se on jo tullut yhdeksi kanssani. Ateena tuntuu kodilta, ja on ilman muuta minulle yksi sellainen.
Kun suljen silmäni, voin koska tahansa olla siellä; tehdä kävelyitä lempikortteleissani, avata oven lempiravintoloihini, kiivetä Areios Pagokselle. Tiedän, mitä kunkin kulman takaa löytyy, ja miltä ilma tuoksuu.
Tunnen Areios Pagoksen liukkaat kivet kenkieni alla ja sen sydänalassa tykyttävän tunteen, kun pääsen kaatumatta perille kukkulan laelle, ja näen Ateenan ympärilläni. Jos ikinä saatte mahdollisuuden viettää auringonlasku Ateenan Areios Pagoksella, tehkää se. Ja laittakaa hyvät kengät jalkaan - ja kulkekaa varovasti. ❤️
Kreikan paikat, joita ajattelen tällä hetkellä eniten, ovat:
Ios, Leros ja Kythnos.
(mulle tuli assosiaatio kirjaan Naiset, joita ajattelen öisin. "Kreikan saaret, joita ajattelen öisin".)
Vierailin täällä viimeksi huhtikuussa 2019, ja jäin saarelle jumiin pariksi päiväksi suunniteltua pidempään myrskyn takia. Nuo päivät saarella jättivät erityisen vahvan muistijäljen, ja lämpimän sellaisen.
Tunnelma Leroksella huhtikuussa on hyvin epäturistillinen, ja varmasti sekin vaikutti muistoihini. Ei sillä, että Leros on heinäkuussakaan Kreikan vilkkaimpia saaria, mutta kevään unelias tunnelma oli hyvin viehättävä ja raikas. Tietysti ilmakin - pari päivää tuuli ja satoi ihan olan takaa :)
Asuin rannalla pienessä Pantelin kylässä. Kylä on niin pieni että sen läpi kävelee 10 minuutissa. Vain kaksi hotellia oli auki, ja muutama taverna sekä yksi minimarket. Mutta siellä oli kaikki, mitä tarvitsin. Ja ystävällisiä ihmisiä.
Hotellihuoneeni parvekkeelta näin rannan ja meren. Ja läheisen kalatavernan sisäänkäynnin. :) Näkymä oli ihana ja rauhoittava.
Hotellissa oli lisäkseni vain yksi ainoa vieras, ja välillä tuntui, kuin olisimme koko saaren ainoat turistit. Tietyllä tapaa oli myös yksinäinen olo, koska niin monet palvelutkin olivat kiinni. Mutta aina kun katsoin parvekkeelta ulos, näin merkkejä elämästä. Joku käveli ohi. Tavernaan meni asiakkaita. Pihalla työmiehet maalasivat hotellin ikkunoiden karmeja.
Siinä oli jotain mystisen viehättävää kaiken hiljaisuuden keskellä.
Kaipaan tuonne rannalle. Se oli oma pieni elämän saareke muutaman tuulisen huhtikuisen päivän. Sinne muodostui pieni tuttujen ihmisten piiri. Kalatavernan Apostolis-isäntä. Hotellin rantabaarin naiset. Aina rannalla vastaan kävelevät papat.
Nyt kun en pääse Kreikkaan, ajattelen Lerosta ja Pantelin kylää usein. Ajattelen, että Leros olisi ensimmäisten saarten joukossa, jossa vierailisin, jos nyt pääsisin Kreikkaan. Olen käynyt saarella vain kahdesti, ja viettänyt siellä yhteensä alle viikon. Silti meille ehti syntyä vahva side.
Minulle on muodostunut jonkinasteinen "pakkomielle" päästä erääseen hotelliin Ioksella. Sen nimi on Liostasi, ja sillä on viisi tähteä. Siis jotain ihan muuta, kuin Leroksen sympaattinen ja yksinkertainen rantahotellini.
Olen käynyt Ioksella kerran, ja silloin neuvottelin 35€ maksavan huoneeni halvemmaksi. Matkabudjettini salli maksimissaan 30€ majoituksen. Olen tehnyt valtaosan Kreikan reissuistani minibudjetilla, ja olen siitä tosi onnellinen. Juuri minibudjetti antoi minulle mahdollisuuden tehdä maahan niin pitkiä, monen viikon (jopa parin kuukauden) reissuja, ja moni domatia-tyyppinen majapaikka tutustutti minut omistajiinsa ja paikallisiin. Olen saanut Kreikan saarilta ystäviä vain kiitos yksinkertaisten majapaikkojeni.
Erityisesti Santorinilla koin kuitenkin jotain muuta - näköalamajoituksen hurman. Santorinilla kokemani maisemaluksus jätti minuun lähtemättömän nälän tämän tyyppisen majoituksen suhteen. Yhtäkkiä tajusin, että pelkkä maisema voi olla jotain, josta voisin olla valmis maksamaan. Se, että herätessäni voin avata ikkunan, ja nähdä edessäni meren, auringonnousun ja -laskun.
Ioksella vieraillessani sain paikallisilta vinkin. Jos etsin saaren parasta hotellia with a view, se olisi tämä: Liostasi. Kuljin pari kertaa paikan ohi ja totesin, etten uskalla mennä edes sisään aulaan. Hotelli vaikutti olevan niin posh.
Katsoin hotellista kuvia netissä ja huokailin. Voi, kun pääsisin joskus tällaiseen paikkaan..!
Ios on kesäisin "diskohelvetti", mutta syyskuussa saari on kuin toinen. Ihastuin Ioksen syksyiseen off-season- tunnelmaan, ja Choraan, joka on yksi kuvauksellisimpia Kykladeilla. Heti lähtiessäni tiesin, että palaan. Ja tiesin, että kun palaan, haluan kokea Ioksen toisella tavalla: haluan yöpyä edes yhden yön Liostasissa ja herätä siihen maisemaan, juoda aamukahviani uima-altaan reunalla meren ja vuorten panoraamaa ihaillen.
Liostasi ei ole mikään törkykallis paikka, mutta tuohon aikaan minulla ei ollut siihen varaa. Nyt olisi.
Minulla ja Liostasilla on treffit, kun seuraavan kerran menen Kreikkaan. Se on päätetty.
Yksi Kreikan vähiten tunnettuja saaria ulkomaisten turistien keskuudessa, Kythnos on rauhallinen ja vaatimaton.
Täällä koin hieman samaa sympaattista "ranta-universumi"-henkeä kuin Leroksella, tosin Kythnoksen satamakylä Merihas on paljon Pantelia isompi ja voisiko sanoa vilkkaampi - mikä tosin ei tarkoita paljon, kun puhutaan Kythnoksesta.
Saarella asuu 1456 ihmistä ja Merihasissa noin 370. Eloisuutta kylään tuo laivaliikenne. Jos muuaalla saarella asuvilla ei muuten olisikaan asiaa Merihasiin, tänne tullaan vähintään, jos haluaa pois saarelta tai palata takaisin :)
Kythnos on todellakin tunnelmaltaan vaatimattomimpia saaria joilla olen Kreikassa vieraillut, ja juuri se teki vaikutuksen. Täällä ei ole mitään, mitä muilla Kreikan saarilla ei olisi. Ei charter-lomakyliä, ei luksusta, ei kimaltavaa yöelämää, ei Kreikan upeimpia rantoja, ei historian kirjoista tuttuja antiikin nähtävyyksiä.
Täällä on vain kreikkalainen, tavallisella tavalla kaunis saari jossa on kourallinen viehättäviä kyliä. Joiden elämä ei pyöri turismin ympärillä.
Rehellisyyden nimissä, huhtikuinen Kythnos oli kuitenkin vähän liian hiljainen jopa minulle, joka viihdyn Kreikassa sesonkien ulkopuolella. Suurin osa palveluista oli kiinni, ja esimerkiksi pääkylä-Chorassa oli mahdoton saada muuta ruokaa kuin pähkinöitä snack-baarissa. (Olisi siellä ollut voileipiä mutta jätin väliin :))
Haluaisin palata Kythnokselle esimerkiksi kesäkuussa, kun sesonki on jo alkanut, mutta on yhä leppoisampaa kuin heinä-elokuussa. Ulkomaiset turistit tänne harvoin eksyvät, mutta Kythnos on suosittu kohde kreikkalaisten keskuudessa, kiitos manner-Kreikkaa lähellä olevan sijaintinsa.
Haaveiletteko te tällä hetkellä jostain matkakohteista? Minne matkustaisitte juuri nyt, jos saisitte matkustaa minne vain?
28 comments on “Kolme paikkaa Kreikassa, joista nyt haaveilen”
Kyllä haaveilen❤️monistakin paikoista. Kreeta oma 'mökkisaari' odotuttaa koronan vähenemistä. Sinne reissu olisi tulilla. Mutta mielessä siintää jo myös ihana Parga. Tämäkin vanha tuttu mutta sinnekin pitää uudestaan päästä... Taas.
Kiitos ihanasta jutustasi näistä edellisistä saarista. Niillekin haluaisin joskus päästä, ehkäpä.
Vanhoissa tutuissa paikoissa käyminen on kyllä ihanaa...! Ihan eri tavalla ihanaa, kuin uusiin kohteisiin reissaaminen, koska tuttuihin paikkoihin liittyy jo kiintymys ja ikäväkin, ja jälleennäkemisen ilossa on aina jotain spesiaalia...!
Ihana kirjoitus 💙! Minä ikävöin niin kovin Kalymnokselle. Kävin siellä ensimmäisen kerran vuonna 1983, ja viimeisimmästä käynnistäni on aikaa viisi vuotta.
Wow..! Olen vähän kade ihmisille, jotka ovat nähneet Kreikkaa jo 80-luvulla (sitä aiemmista vuosikymmenistä puhumattakaan..!), kun moni asia oli vielä turistillisesti niin paljon koskemattomampaa...
Kalymnos on upea saari..! <3
Minulla on paljonpaljon matkakohteita mielessä, mutta lähtisin ehkä mieluiten Costa Ricaan tai Uuteen-Seelantiin ja jos jälkimmäiseen niin samalla myös Australiaan. :)
Oih, Uuden-Seelannin minäkin haluaisin joskus nähdä...!
Matkustusta Costa Ricaan tai ylipäänsä Keski-Amerikkaan olen jostain syystä ajatellut hyvin vähä, en oikein tiedä miksi. Koko alue on jäänyt hyvin etäiseksi (muutenkin, kuin maantieteellisesti...! :D)
Keski-Amerikka merkitsee mulle ehkä eniten Panamaa, kiitos Janoschin lastenkirjan, "Oi ihana Panama" 😍
Oi, oiii! Kaipuu matkalle polttaa ihan sieluun saakka! Kreetan Matala... Tai Rethymnon... Ehkä kuitenkin lähtisin Kreikan Pargaan ihan ensiksi, jos voisin. Rakastan sitä pikkukaupunkia palavasti ja ikuisesti! :) Mutta nyt ei tosiaan uskalla edes haaveilla millään aikataululla. Kaikki on sitten joskus, ehkä...
Minäkin haluan uudelleen Pargaan..! Seuraavalla kerralla menen sinne vähän aiemmin syksyllä, kun paatit Paxokselle vielä kulkevat, niin voin yhdistää Pargaan myös Paxoksen ja Antipaxoksen...!
Paxos-saaret on Joonian saarista vielä ne viimeiset mulla käymättä, tahtoo rastin ruutuun...! :D
Täällä toinen, joka suunnittelee matkaa Costa Ricaan. Luonto siellä on niin huikea, että pakko päästä toisen kerran heti kun korona helpottaa. Edellinen reissu CR:ään oli 3 vuotta sitten. Nyt suunnitelmissa on eri kohteet (2 viikkoa, 3-4 stoppia erilaisissa sademetsissä). Suosittelen lämpimästi!
Millainen matkailumaa Costa Rica on..? Pidetäänkö sitä turvallisena? Miten siellä suhtaudutaan "gringoihin"..?
Ihan kiitos kahden (!) blogikommentin, Costa Rica piirtyi mun matkailukartalle..! :D Luontokohteet kiinnostavat aina..! Tämä on varmasti supertyhmä kysymys (vaikka mun mielestä sellaisia ei ole..! :D), mutta miten sademetsissä vieraillaan..? Voiko sinne mennä itsekseen "haahuilemaan"..? Vai täytyykö vuokrata opas?
Mulle on jäänyt erityisesti mieleen postaus Kreikasta, jossa oli joku mies, jolle sai lähettää postikortteja. Pohdin usein mitä hänelle kuuluu. En muista vuotta, enkä osannut etsiä postausta. En osaa ajatella matkailua koska en ole käynyt kuin Pariisissa, hyvin pintapuolinen raapaisu vaikka varmasti löytyisi kaikkea ihanaa. Minulle oli eksoottista jo nähdä miten erilaisia paikalliset kasvit ja eläimet olivat, tuttuja tavallaan mutta joita ei täällä näy kuin puistoissa kasvatettuna ja merkattuina.
https://blogit.terve.fi/karkkipaiva/lefteris-sai-postia/
Lefteris :) :)
Olisi kyllä hauska kuulla, mitä hänelle nyt kuuluu. Ehkä se selviää, jos vielä käyn Astypalealla. :)
Oh my, onko tästä jo näin kauan :o Mielestäni tämä postaus oli "äsken". Tosin aikani kuluu suhteellisesti :D
No niinpä, ei tästä minunkaan mielestä niin kauaa vielä ollut..!
Kreikkaan on täälläkin kaipuu, viime syksynä oli tarkoitus mennä saarihyppelemään ja (kaukaisissa) haaveissa on päästä toteuttamaan se tulevana syksynä. Nyt, keskellä talvea, jos pääsisi mihin vaan, lähtisin varmaan Meksikoon tai Filippiineille, jotka on olleet mulla matkahaaveina jo kauan :) Matkustelua on ihan järjetön ikävä, vaikka se tuntuukin niin kovin kaukaiselta ajatukselta.
Mun suhde Meksikoon on mun rakas ystävä Liliana, ja jos jotain haluan vielä elämässä ehtiä tehdä, niin tavata Liliana Meksikossa..! ❤️
Tuo kuvaus ulkomaanmatkailun kaukaisuudesta osuin niin samaan kuin omat ajatukseni. Huomaan, että vielä ennen vuodenvaihdetta mietin ensi kesän mahdollisia matkoja. Nyt en mieti niitä enää. Tämän vuoden alku ja varsinkin nykytilanne on paljastanut sen, että tämä jatkuu vielä pitkään. Liian pitkään. Kuten kerroit, tuntuu että mieli on osin luovuttanut. Tunnistan tuon "liiaan lähellä" ajatuksen kuvia ja elokuvia katsoessa. Huomaan itse kuinka valokuvat festareista, tiiviistä kahviloista, halauksista sekä poskisuudelmista aiheuttavat pienen ikävän kipinän. Noinko sitä tosiaan oltiin ennen? Noin lähekkäin ja huolimattomasti? Tämä tulee jättämään mihin jäljen. Ihminen sopeutuu eri tilanteisiin ja niin sanotusti laitostuu. Hieman jännittää se, kuinka kauan tämän tilan purkamisessa menee.
Monet puhuvat, että heti kun tämä tilanne on ohi, niin he lähtevät ulkomaille tai järjestävät sadan hengen juhlat, mutta isestäni tuntuu ettei se tule olemaan monellekaan niin helppoa. Luultavasti monen meistä pitää aloittaa pienillä asioilla. Tottua taas kättelemään, halaamaan tuttuja, kyläilemään ja käymään kivijalkakaupoissa. Mielen pitää taas totuttautua vanhaan toimintamalliin, jos se enää edes palaa. Voi hyvinkin olla, että maailma tulee hetken aikaa ainakin olemaan eri paikka tämän jälkeen.
Niin ja jos ei olisi Koronaa ja saisin mennä mihin vain, niin menisin sukulaisteni luo. Niiden joita en ole pystynyt koko tämän Korona-tilanteen keston aikana tapaamaan matkustusrajoitusten vuoksi. Etäisyys on saanut tänä aikana ihan eri merkityksen. Kaipuu nähdä ulkomailla asuvia ystäviä ja sukulaisia on todella voimakas tällä hetkellä. <3
Matkakohteena haaveilen Kööpenhaminan kaupunkireissusta. Siellä tunnelma on niin rento ja viehättävällä tavalla ränsistynyt. Pyöräilisin kevättä kohti. Sen jälkeen menisin Italian tai Kreikan rannikolle, jonnekin tosi pieneen ja rauhalliseen paikkaan, jossa vasta odotellaan lomasesonkia, menut eivät ole ravintoloissa vielä englannin kielellä ja iltaisin heinäsirkat sirittävät lujemmin kuin mitä musiikki soi.
❤️❤️ Kiitos tästä mielikuvasta, vien sen mielelläni mukana unten maille kun käyn tänä iltana nukkumaan...
Mun matkailumieli "kuoli" syksyllä, kun peruin Ateenan syyskuun lennot. Vielä elokuussa elättelin toivoa, mutta syyskuun lähestyessä tajusin tuntevani syvästi, että matkailu ei vain nyt tuota iloa. Monet matkustivat vielä syyskuussa Kreikkaan, mutta mulle ajatus tuotti ahdistusta. Sen jälkeen en ole enää suunnitellut mitään matkoja. :( Mietin, onkohan tämä ensimmäinen vuosi sitten iän 16, kun en ole suunnittelemassa mitään ulkomaan matkaa... Todennäköisesti. 😔
Tosi paljon samoja ajatuksia. Mua ahdistaa jo käydä Sokoksen Herkussa (mun lempiruokakauppa), kun siellä on aina niin paljon ihmisiä. Olen siirtynyt kalliiden lähi-minimarkettien asiakkaaksi, tai tilaan kotiinkuljetuksena Prismasta. Ihmispaljous ja ihmisjoukkojen läheisyys ei tunnu normaalilta - se tuntuu välteltävältä. Kadulla saatan jopa vaihtaa kadun puolta jos vastaan tulee isompi rypäs ihmisiä, enkä pääse ohi ilman turvavälejä. Ehkä tämä on liioittelua, mutta ihmisten välttely on koodautunut minuun niin syvälle. Ajatus lentokoneessa istumisesta vieri vieressä ventovieraiden kanssa tuntuu lähes absurdilta..!
Kyllä paluu entiseen, tai uuteen normaaliin tulee viemään aikaa.
Itselläni on sama tilanne. Uskon, että tämä korostuu herkillä ihmisillä, sillä näissä tilanteissa korostuu vahvasti mielikuvat ja tuntemukset tilanteesta. Olen itsekin miettinyt lentämistä lentokoneella. Se, että istuisi ison ihmisjoukon kanssa hengittämässä samaa ilmaa tuntien ajan, ei tosiaan tunnu kovin mukavalta. Olen kuitenkin huomannut, että ulkotilassa ihmisten läheisyys ei tunnu yhtä uhkaavalta, vaikka etäisyydet olisivat pienemmät kuin sisätiloissa. Jotenkin se mielikuva, kuinka ilma kiertää sisätilassa on läsnä aika voimakkaasti. Ulkona tuntuu vapaammalta, jolloin se mielikuva poistuu osittain ja ihmisten läheisyys ei vaikuta niin paljon.
Toivottavasti se aika, jolloin paluuta uuteen normaaliin, voisi alkaa harjoitella, tulisi mahdollisimman pian.
Otan lasteni VR-vehkeet iltaisin käyttöön ja matkustelen virtuaalisesti ympäri maailmaa Google earthin avulla. Kannattaa kokeilla, erityisen mukavaa on käydä paikoissa, jotka ovat ennestään edes vähän tuttuja.
🤩
Mä en ole ikinä kokeillut mitään virtuaalitodellisuus-juttuja..! Olisikohan jo aika..! Ai hitsiläinen, kun pääsisi vaikka piipahtamaan Mariannan ovella Ateenassa..! 😍
Juuri Kreikasta haaveilen niin on ihanaa lukea näitä Kreikka-postauksia 😊
🤗❤️
Haaveilen ensimmäisestä ulkomaanmatkasta mieheni kanssa, emme (yllättäen) päässeet lähtemään reissuun viime syksynä. Kohteena oli - ja tulee olemaan, kunhan pääsemme - Portugali ☺️ en ole koskaan käynyt mutta paikka on ollut top5-matkakohteiden ykkösenä jo pitkään! Haaveilen Lissabonin pienistä ja viehättävistä kujista, keltaisista raitiovaunuista ja katukahvilassa istuskelemisesta auringon lämmittäessä kasvoja... Vielä jonain päivänä! ❤️
Portugali on muuten mun ensimmäinen suuri matkailurakkaus (jo ennen Kreikkaa), ja Lissabon on mun sydämessä yhtenä ihanimmista kaupungeista missään..! ❤️ Lissabon on NIIN I-H-A-N-A. Tulette varmasti rakastumaan..!
Ihana Kreikka-fiilistely postaus! <3
*Huoh* mä en muuta teekään, kun surffaan koko ajan matkatoimistojen sivustolla, miettien voiko lähteä?! Reissasin perheen ja miehen kanssa vuosia omamatkailijana, mutta jossain vaiheessa huomasin, että vaihtoehtojen määrä kävi liian stressaavaksi ja palasin matkatoimistojen asiakkaaksi huomaten, että saatoin saada edullisesti enemmän kuin olin aatellut. Skopelos vei minun ja mieheni sydämen ja sinne palaisin ihan milloin vaan! Omissa haaveissa on naapurisaari Skiathos, mutta sen lisäksi, että joudun miettimään voiko edes lähteä (elo/syyskuussa 2021) niin mites meidän teinit, saanko heidät viihtymään saarella? Ei huvittais kuunnella viikkoa valitusta siitä, että tää on ihan kuollut paikka, täällä ei oo mitään! Vaikka juuri se on se, mitä itse juuri eniten kaipaan..