Mun äiti täyttää tänään 80 vuotta. ❤️
Äiti on aivan huippu tyyppi. Mistä pidän hänessä eniten, on hänen positiivisuutensa, epävakavuutensa ja spontaani, jokseenkin filtteröimätön tunteiden, ajatusten ja näkemysten ulostuominen. Hän on aina juuri sitä, mitä sillä hetkellä tuntee, eikä yritä sovittautua muottiin tai ympäristön odotuksiin. Sisarteni kanssa usein sanomme, että äiti on sielultaan kuin ikuinen lapsi. Vielä 80-vuotiaanakin hän innostuu, liikuttuu ja tempautuu mukaan kuin lapsi. Tämän ominaisuuden olen mielestäni häneltä perinyt, ja toivon, että se säilyy minussakin.
Joku voisi sanoa, että äitini persoona on tyypillinen taiteilijan. Taiteilijathan ovat usein epäsovinnaisia ja epänormatiivisia. Sellaisia ”vähän hulluja”. Taiteellinen luominen olikin äitini ammatti. Minusta äiti ei kuitenkaan ole perinteinen taiteilijatyyppikään. Isääni, joka myös oli taiteilija, verrattuna hän on ollut jopa tiukka. Kun olin lapsi, äiti oli se vanhempi, joka ”piti jöötä” ja asetti rajoja ja sääntöjä. Nyt kun tätä miettii retrospektiivisesti, se oli hyvä asia. Isäni ei ollut rajojen asettaja, mutta jonkun ne täytyy perheessä luoda ja valvoa. Hienoa, että äitini on osannut myös sen.
Parasta suhteessani äitiini on ystävyys. Olemme ihan aina olleet läheisiä ja ystäviä. Mun murrosiän kuohuissakin. Murkkuiässä olen varmasti välillä suuttunut äitiin ja kapinoinut, mutta se ei koskaan sulkenut pois arvostustani äitiä kohtaan. Tunnetta siitä, että äidin ja minun välillä ei ole koskaan muuria, raja-aitaa. Äiti on aina ollut mun saatavilla, oman tragediansakin keskellä. Mulla on aina ollut äitini turva ja lämpö.
Se, että hän pystyi antamaan minulle turvaa ja pysyvyyttä valtavan surun keskellä, on lahja, jota vaalin aina. Äitini vahvuus on jotain, mitä vaalin ja ihailen.
Olen niin monesti elämässäni ajatellut; ”äitini on pystynyt tähän, minäkin pystyn”. Yksinkertaisimmillaan se voi olla; äitini käy kuntosalilla 6-kymppisenä ja on hyvässä kunnossa, minäkin käyn, niin voin olla vanhempana kuin hän. Syvimmillään se voi olla: Jonain päivänä näen värejä taas. Äitikin näki. Värit kyllä palaavat.
Äitini elämänasenteen voi kiteyttää siihen, että hänen lasinsa on aina puoliksi täynnä. Hän ei voisi nähdä muuta, kuin sen, millä lasi voi kulloinkin täyttyä.
Se on valinta, jonka jokainen meistä voi tehdä.
Onnea, rakkain äiti. ❤️
