Huomasin Google Analyticsistä, että kahden vuoden takainen induktiosarjani on kerännyt jälleen paljon kävijöitä. Sen tuoma apu juhlakauden ähkystä ylipääsyyn lienee jälleen ajankohtainen.
Minulla on postaussarjaan vähän ristiriitaiset fiilikset, sillä pääasiallisesti positiivisen ja innostuneen vastaanoton ohella se kohtasi myös jonkun verran väärinymmärrystä ja mielensäpahoitusta. Niinkuin ravintojutut usein kohtaavat. Herkkä aihe.
Jälkiviisaana olisin kirjoittanut joitain juttuja eri lailla. Valitsin mm. kertoa rehellisesti induktion eli erittäin niukkahiilihydraattisen ruokavalion (eri asia kuin "normi-vhh") aikaisista ja siihen normaalisti kuuluvista ikävistäkin tuntemuksista ja vaikutuksista joihin kuuluvat mm. heikotuksen tunteet ja selvästi laskeva suorituskyky liikuntaharrastuksissa. Induktio ja kovan tehon liikunta eivät sovi yhteen, asia jonka olisin voinut tuoda selvemmin esiin. Viime kevään liikunta- ja ravintovalmennuksen jälkeisessä paremmassa ymmärrystasossani en ylipäänsä edes yrittäisi vetää juoksulenkkejä induktion aikana. Oppia ikä kaikki. :)
Halusin kuitenkin aina-vaanivista väärinymmärryksen ja vinoon tulkinnan riskeistä huolimatta nostaa postaussarjan jälleen esiin, sillä postauksiin jätetyn ja vielä myöhemminkin eri yhteyksissä saamani palautteen perusteella juttusarjasta hyötyneitä, inspiroituneita ja konkreettisesti onnistuneita henkilöitä oli paljon. Ehkä joku saa nytkin sysäyksen ruokavalio- ja elämäntaparemonttiin :)
Minulla kahden vuoden takaiseen induktiojaksoon kannustanut "ongelma" oli niinkin pinnallinen kuin mekko joka ei mennyt kiinni. Jollain toisella se voi olla ihan muu, vaikkapa elämää hallitseva ja pahaa mieltä tuova makeanhimo tai ylipaino. Tai sitten tähän aikaan vuodesta tyypillisesti vaivaava juhlakauden herkuttelun jättämä turvotus. Moni haluaa siitä eroon, tapoja on monia. Hiilihydraattien nipistäminen on yksi tavoista.
Muistakaa, että hiilihydraatteja rajoittava tapa syödä ei ole kaikille paras tapa, eikä induktiosarjani tähtää sellaisen ajatuksen välittämiseen. Induktio ei myöskään ole synonyymi vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle, se on väliaikainen ja usein hyvin lyhytaikainen "kuuri". Jollekin induktio on lääkärin määräämä, suunnitellun mittainen ruokavalio ylipainon hoidossa, toiselle nopea keino päästä eroon pöhötyksestä ja samalla tilaisuus kokeilla, mitä vaikutuksia huonojen höttöhiilarien poisjättämisellä tai vähentämisellä on kehoon ja olotilaan.
Kokeilemalla ei menetä mitään ja aina voi lopettaa jos oma kroppa sanoo ettei tämä ole meidän juttu :)
19 comments on “Pötsistä eroon”
Onko tuostakin postauksesta jo 2v aikaa?! Näin ne vuodet vieriin ja edelleen luen jokaisen postauksen. Kiitos parhaasta kosmetiikkablogista <3 Tämä induktioviikko ei sovi itselleni, eikä edes vhh ruokavalio, mutta mielenkiinnolla seuraan silti.
Sanos muuta, minunkin piti vähän aikaa miettiä että olikos se kuitenkin viime eikä toissa vuonna... Mutta joo, kaksi vuotta sitten. Monet jutut joita selaan blogista ja joiden luulin tapahtuneen "ihan äsken" osoittautuu olleen vuosia sitten...
Kiitos :) Sitten tämän päivän toinen postaus sopii sulle tätä paremmin ^_^
Hei Sanni, minä olin mukana silloin 2015 ja nämä viikot olivat loppuelämäni hyödyllisimmät, jonka myötä suhteeni ruokaan muuttui kokonaan. Enkä voisi olla tyytyväisempi nyt kaksi vuotta myöhemmin! Koko perhekin syö paremmin ja monipuolisemmin. Kiitos Sanni sinulle vielä kerran!
Voi miten mukava kuulla HennaA :) Tosi hieno juttu :)
Meillä itse asiassa mies kiinnostui viime vuoden puolella ketogeenisestä ruokavaliosta, ja on ollut hauska huomata että mulla on jotain annettavaa keskusteluihin, koska olen lukenut näitä vhh-juttuja sinulta ^_^ Itselläni olisi edessä pitkän kunnon kohotukseen ja painonpudotukseen tähtäävän elämäntapamuutoksen loppurupeama (vaikka joo, eihän tämä koskaan ns. lopu koska tämä on nyt mun elämää, mutta toivon painonpudotuksen kääntyvän -hallintaan), ja hiilarihampaan kolotusta vastaan lähdin myös itse induktiolla liikkeelle tähän vuoteen. Joskus ennen tätä isoa elämäntapamuutostani kokeilin karppausta, ja silloin oli kyllä motivaatiot ihan eri laarissa - tärkeää oli mm. heti toisena päivänä googlettaa vhh-kakkureseptejä sekä laskea montako juustonaksua saisi syödä... :D
Olipas ehkä vähän sekava kommenttini, tämä on itselleni hieman hankala aihe vaikka "anonyymina" täällä netissä seikkaileekin. Yrittää samaan aikaan puhua yleisellä ja henkilökohtaisella tasolla. Se tuli vielä kuitenkin mieleen kun eilen viimeksi salilla tuli punttia nostettua, että ihan first world problems välillä nämä tammiliikunta- ja ruokajutut tällaiselle tyypille - tekisi mieli koko ajan vieraille ihmisille huomautella, että "anteeksi mutta mää oon reenannu täällä jo pari vuotta ja itse asiassa tein ruokavaliorempankin jo ajat sitten" :D ^-^
Hahah ^_^
Onnittelut tästä ja tsemppiä loppurupeamaan, kuulostaa siltä että sulla on asennemuutos jo hyvin kohdillaan :)
Tiedän että kuulostan joka kerta kuluneelta klisheeltä näin sanoessani, mutta sanon kuitenkin; kun monipuolisen, terveyttä tukevan ruoan ja liikunnan harrastuksen on saanut luonnolliseksi osaksi elämäntapojaan, siis niin ettei niiden valintaa enää tarvitse miettiä eikä niitä tarvitse perustella, on onnistunut. :) "Syön hyvin koska kunnon ruoka maistuu paremmalta kuin höttöruoka". :) "Harrastan liikuntaa koska siitä tulee hyvä olo". :) Elämäntaparemonton ydinjuttu on mun mielestä se, että "hyvät valinnat" muuttuvat itsestäänselviksi valinnoiksi joita ei tarvitse puntaroida.
No mulla oli vähän sama juttu silloin viisi vuotta sitten ^_^ Niin pian kuin "tikapuut sallivat", olin leipomassa vhh-kakkuja...! :D
Kiitos :)
"Elämäntaparemonton ydinjuttu on mun mielestä se, että ”hyvät valinnat” muuttuvat itsestäänselviksi valinnoiksi joita ei tarvitse puntaroida."
Klishee tai ei, miljoona kertaa kyllä. Vaikka välillä tietenkin on huonoja päiviä ja tuntuu ettei mikään edisty (ja lehdet ja telkkari pursuilevat esim. mitä ihmeellisimpiä pikadieettejä), olen todella kiitollinen että olen myös oppinut antamaan itselleni armoa ja aikaa. Olisi monet hanskat lyöty tiskiin jos olisin mennyt muutoksien kanssa perusjääräpäisyydelläni eteenpäin hampaat irvessä suorittaen. :P
Just näin, hyvä Meu :) Aika on monessa asiassa meidän paras liittolainen ja ystävä. Monia asioita, etenkään kestäviä sellaisia, ei saa pikaratkaisuna vaan on maltettava antaa ajan kulua ja tuoda mukanaan se kehitys ja oivallukset joihin viikon "pikafiksit" eivät anna mahdollisuutta.
Kokeilin tätä sillon pari vuotta sitten, mutta päänsärky oli niin kova, että lopetin. Nyt mietin, josko kokeilisi uusiksi! 2 viikkoa on kuitenkin lyhyt aika ja sokerihimosta vieroittuminen houkuttaisi. Katselin linkkejä ja muutamat reseptien linkit eivät ainakaan enää toimineet. Esim. kookospuuro.
Joo, tuo johtuu siitä kun URLien uudelleenohjaus mun vanhasta blogikodista Indiedaysilta päättyi 2.1. Mun pitäisi muuttaa kaikki blogin sisäiset linkit manuaalisesti Kauneus & Terveys -muotoon.... Aikamoinen homma, mutta yritän pikkuhiljaa muuttaa ainakin suosituimpien tekstien sisältämiä linkkejä.
Kookospuuron ohje löytyy täältä:
https://karkkipaivablogi.com/viimeisin-aamiaisvillitykseni-kookospuuro/
Päänsärystä - se lienee ikävä kyllä yksi yleisimpiä sivuoireita kun ruokavalion hiilihydraattipitoisuus nipistetään "kertalaakista" ja keholla menee aikaa tottua siihen ettei se saakaan ravinnon kautta sokeria. (Tämä siis sellaisen henkilön kohdalla joka tavallisesti syö "normi"ruokavalion mukaisesti eli runsaasti hiilareita). Tuo päänsärky ei ole vaarallista mutta totta kai se on ikävän tuntuista. Päänsäryn voi välttää jos kokeilee ketogeenistä ruokavaliota "hidas lasku" -tekniikalla eli kertalaakista vähennyksen sijaan tiputtaakin sokereita ja tärkkelyksiä asteittain viikko viikolta. Tämä tietysti vie tosi paljon kauemmin kuin induktion 2-viikkoinen, mutta tuolloin välttää induktion tyypilliset heikotus- ja päänsärkyoireet.
Mä kokeilin induktiota tai siis yritin, ensimmäistä kertaa viime kesänä. Ei ollut mun juttu.. En kestänyt edes viikkoa. Koin syömäni ruoan todella tympeäksi ja muutkin sivuoireet oli aika ikäviä (mm. nälkä koko ajan ja päänsärky). Lopullinen karva joka katkaisi kamelin selän oli kuitenkin aivan käsittämätön närästys! Varsinaista närästystä, mulla on ihan todella harvoin ja jos on niin on varsin lievänä. Tämä korvennus oli kuitenkin jotain niin jäätävää, että induktio jäi siihen. En keksi syyksi mitään muuta kuin lisääntynyt rasvan määrä. En normaalistikaan syö mitenkään vähärasvaisesti, mutta ilmeisesti induktion rasvamäärät oli meikän pötsille liikaa :D
Kuulostaa siltä että ei tosiaan ollut sun kehon juttu. Mutta onneksi olet (käsitykseni mukaan) löytänyt sen sulle sopivan ruokavalion :) Tai ainakin paljon sopivamman kuin vhh :)
Sapetti muuten ihan sikana sillä olin pitkään halunnut kokeilla induktiota ja sitten se sopinutkaan! Ennen närästystä olo vatsassa oli kyllä huikean hyvä, että ymmärrän kyllä miksi monet induktion nimeen vannoo :)
Onneksi tosiaan kropalle sopiva tapa syödä on löytynyt toisaalta :) Ihan selkeästi syön kyllä nykyään enemmän rasvaa ja vähemmän hiilareita kuin ennen ruokavalionmuutosta (riippuen vähän päivästä niin varmaan noin 100-200g) joten sanoisin varmaan mun syömisiä hiilihydraattitietoiseksi :D
Sellaistahan se varmaan usein kun kokeilee jotain josta on kuullut paljon "hehkutuksia" (vaikka induktion kohdalla on varmaan yhtä paljon niitä "ihan karseeta" -kokemuksiakin... :D) ja toivoisi itsekin kokevansa sen mistä muutkin puhuu. No, sä sait kokea sen ikävämmän "mistä muutkin puhuu"... :p
Mä puolestani ihmettelen edelleen miten helppoa täys-vhh:lle siirtyminen itselleni oli silloin viisi vuotta sitten ja miten vähän lopulta kärsin mistään ikävistä sivuoireista. Kun höttöruokavaliosta jossa on 80% hiilaria siirtyy ruokavalioon josa on ehkä max. 20% hiilaria luulisi kropan protestoivan paljon voimakkaammin kuin mun. Mulla ei ollut päänsärkyjä, ummetusta, ei oikeastaan muita kehollisia oireita kuin sydämentykytyksiä ensimmäisen kahden viikon aikana. Vaikeinta käsitellä olivat leipään liittyvät himon tunteet mutta niistäkin selvittiin mantelileivällä...
Jokaiselle varmaan ainakin tietynlainen hiilihydraattitietoisuus (tyyliin täysjyväviljaa valkoisen vehnän sijaan, hedelmiä makeisten sijaan ja kasviksia pelkän perunamuusin sijaan jne) on hyvä asia :) Mun mielestä on jotenkin surullista, että elintarviketeollisuus on muokannut tottumuksiamme niin, että "herkun" täytyy lähestulkoon aina olla epäterveellinen asia. Maistamme herkullisina ja puoleensavetävinä ruokia, jotka ovat ravintoarvoiltaan 0 ja täynnä sokeria, huonoja rasvoja ja kaikenlaisia lisäaineita, kun meille olisi aivan yhtä lailla mahdollista kokea herkkuna myös ravintorikkaita, lisäaineista puhtaita ruokia kuten hedelmiä, marjoja, vihanneksia ja maitotuotteita jos makuaistimme ei olisi näiden sokerikuorrutettujen ja aromivahventeilla buustattujen ruokien turruttama. Tulen vihaiseksi siitä miten meidät on opetettu koukuttumaan epäterveellisiin teollisiin ruokiin ja saamaan nautintoa ja palkitsemisen tunteita ravinnosta, joka voi pahimmillaan johtaa valtaviin terveysongelmiin (lasten hammasmätä, ylipaino, diabetes). And all because of business. Anteeksi, nyt tämä lähti vähän "paasauksen" puolelle.... Mutta en voi mitään, tämä on asia joka suututtaa minua. Mutta se nyt ei enää liity induktioon.... ^_^
Mää voisin kanssa paasata tästä samasta aiheesta vaikka kuinka paljon! Ymmärrän siis yskän oikein hyvin ;)
Noniin :) Aatteen sisar ^_^
Itse ajattelin huomisesta lähtien testata tätä induktiojaksoa, sulla on niin hyvän näköisiä aterioita ja tarkat vinkit tuossa postaussarjassa, että tallaiselle maailman huonoimman itsehillinnän omaavallekin homma ainakin näin luettuna kuulostaisi suht helpolta. Mä viime keväänä testasin vähentää hiilareita rutkasti ja kyllä vaan olo oli paljon parempi, mutta sitten homma onkin lähtenyt ihan lipsumaan ja olen taas se entinen pulla- ja sokerihiiri, mikä näkyy myös yleisessä hyvinvoinnissa ja ihon kunnossa sekä ulkonäössä ylipäätään. Ylipainoa mulla ei koskaan ole ollut ja oon ennemminkin hoikka, mutta tuo ainainen keskivartalon vararaengas ja vatsan pömpötys alkaa jo kyllästyttää.
Semmosta kysyisin vielä, että kävelen lähes päivittäin työmatkat, joista kertyy yhteensä noin 6km niin mitä luulet, onkohan tuo reipas kuuden kilsan kävely liikaa induktiojaksolle? Tietysti sehän selviää kokeilemalla, mutta mielellään kuulisin sun mielipiteen tästä, kun olet enemmänkin testaillut hiilareiden vaikutusta aerobiseen liikuntaan. Lisäksi mä tykkään juoda teen maidolla niin mitä luulet, sopisiko soijamaito myös teehen vai onko jotakin muita ehdotuksia sille (muuta kun opetella juomaan ilman "laimenteita" :D)?
En usko, kävely on kuitenkin matalan sykkeen liikuntaa. Mullakin juoksu (tai se mitä itse pidin juoksuna, hölkkää kai joidenkin mielestä, hehe :D ^_^) sujui ihan hyvin kakkos-induktiolla (olen vetänyt induktion kunnolla neljästi, ekan aikaan en vielä harrastanut juoksua), minkä vuoksi kuvittelin että liikuntaa voi ihan hyvin harrastaa induktiolla. Vaikka siis olin Atkinsin kirjoistakin lukenut että kovan tehon liikuntaa ei suositella.
En oikein tiedä mikä sitten oli muuttunut kun vedin induktion kolmatta kertaa (juuri tuo postaussarjani ajanjakso), mutta silloin huomasin että energiat ei oikein riittäneet salilla (juoksumatolla + puntilla). Ehkä treenini oli edellisellä kerralla matalatehoisempaa...? Anyway, kävelyn tasoiseen matala- & tasasykkeiseen liikuntaan en ole huomannut induktion vaikuttavan mitenkään, mutta heti jos pitää ottaa nopeita spurtteja tai nousta pitkät portaat, menee hetkessä ihan puuskutuksiin.
Soijamaito sopii myös teehen (suosittelen Alpro Lightia koska ne maustamattomat on jotain aivan hirveää teessä tai kahvissa), mutta muista että soijamaito täytyy sekoittaa kuumiin juomiin niin että se on mukin pohjalla (ja mielellään vielä vähän lämmitettykin) ja tee/kahvi kaadetaan päälle. Jos soijamaidon lisää kahviin normimaidon tapaan, se juoksettuu. Sarjassamme "todella kummallisia ilmiöitä". :)
Tsemppiä projektiin :)
Okei kiitos kovasti vastauksesta :) Ja joo ompas omituista tuo juoksettuminen lämpimän juoman päälle kaadettuna, täytyy yrittää pitää mielessä tuo :D