Vietin juuri aivan ihanan pitkän viikonlopun Lapin ainoassa rannikkokaupungissa, Kemissä.
Matkustin Kemiin osallistuakseni sisareni ensimmäisen virallisen ohjaustyön ensi-iltaan Kemin teatterissa.
Pidän Kemistä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut tämän pienen, sympaattisen ja ihmeellisen aliarvostetun kaupungin vetovoimasta.
Kemiä pidetään (ainakin pohjoisen asukkaiden keskuudessa) tylsänä paikkana jossa pysähdytään vain syömään matkalla etelään tai pohjoiseen, ja jossa haisee pahalta. Minun kokemukseni on aivan toisenlainen. Minulla ja Kemillä on ilmeisesti hyvä kemia.
Tälle matkalle sattui vieläpä yksi viime vuosien kauneimmista talvipäivistä. Se oli perjantai 22.11.
Olin jo Kemiin saapuessa virittynyt hyvälle mielelle, olimmehan matkassa koko perheen voimin ja syy oli varsin juhlava. Tunsin suurta lapsenomaista iloa heti torstai-iltana noustessamme junasta ja nähdessäni valkoiseksi huurtuneet puut Kemin rautatieasemalla. Lunta! Kunnon talvi! Hanki kenkien alla narskui ja poskia nipisteli, kun kävelimme asunnollemme.
Perjantain tarjoama poikkeuksellisen kaunis valo ja täydellinen lempeän (-12!) pakkasen ulkoilusää sinetöi onnen tunteeni. Tunsin koko päivän pakahtuvani ilon sekä kauneuden kokemuksen tunteesta. Valo muuttui yhä vain upeammaksi, kunnes iltapäivällä Kemin taivaalle ilmestyi harvinainen pakkashalo-ilmiö. Luulin sitä ensin sateenkaareksi..! Auringon kummallekin puolelle horisonttiin ilmestyivät pienet sateenkaaren väriset pylväät. Ilmiö oli näkyvissä jopa pari tuntia.
Vaikka taivas pysyi muina päivinä pilvessä, koko viikonloppu Kemissä oli mieltä lämmittävän ihana. Täynnä kävelyitä lumisilla kaduilla ja merenrannassa, eloisia keskusteluja sisarteni ja äitini kanssa ja mukavia hetkiä kemiläisissä instituutioissa teatterista avantosaunaan ja Merihovi-hotellin tunnelmalliseen pubiin, joka joskus menneisyydessä oli Lapin tunnettuja taiteilijakapakoita. ☺️
Haluan jakaa teille mun Kemi-kokemuksen kuvina. Jos se ilo ja lämpö, mitä Kemin kauneus minussa herätti, toisi iloa teillekin. ❤️
Näkökulmia on niin monia. Mikä on yhdelle tylsää, on toiselle helmi. Sekin on totta, että joskus pitää mennä kauas nähdäkseen paremmin - tai tulla kaukaa, nähdäkseen eri tavoin.
Oona-sisareni Merihovin Pub Ankkurissa. Taiteilija taiteilijakapakassa. ☺️
Kuka on niin vanha lukijani, että muistaa, kun 15 vuotta sitten kirjoitin Oonasta postauksen: Kuukauden idoli, sisareni O? 🥹 Kauas on tultu tuosta hetkestä.
Ainoa sisar-selfie matkalta; Oona ja minä Satamakonttorin saunalla.
Jos tykkäät avantouinnista, tämä on Kemin vierailijalle must-paikka. Oona sanoi, että tämä on yksi paikoista, joita hän jää eniten kaipaamaan Kemistä.
Kemi. Jossain pohjoisessa. ❤️
