Karkkipäivä on olemassa rakkaudesta kirjoittamiseen

Vähän Karkkipäivä-pakinaa syntymäpäiväviikon kunniaksi. ☺️

Kun mietin itseäni bloggaajana, olen ensisijaisesti kirjoittaja. Vasta toissijaisesti vaikuttaja, ja se vaikuttajuus on merkitykseltään kaukana takana. En kuvittele olevani mikään kaunokirjoittaja, mutta rakastan kirjoittamista ja juuri siksi tätä blogia pidän.

Minulle kirjoittaminen on kaikki kaikessa. Tykkään kirjoittaa ihan mistä vain, mutta blogiin aiheiksi valikoituivat luonnollisesti mun suurimmat kiinnostuksen kohteet: kosmetiikka ja matkailu. Näistä matkailu tulee mun intohimoissa itse asiassa ykkösenä, mutta kun vuonna 2009 ryhdyin Karkkipäivää perustamaan, tuntuivat herkulliset meikkikuvat itsestäänselvältä - ja sopivan hömpältä - aiheelta.

Blogin taustalla vaikuttaa vahva sosiaalinen kirjoittaminen: ennen bloggaajuutta olin harrastanut kirjeenvaihtoa yli 10 vuotta sekä kirjoitellut kauneushörhöjen palstalla monia vuosia. Se oli sen ajan somea.

Se, että myös vaikutan kirjoitusteni kautta, on lopulta sattumaa, ei harkittua.

Moni myöhempien aikojen vaikuttaja on kehittynyt rooliinsa harkitusti ja suunnitelmallisesti. Vuonna 2009 tällainen ei olisi käynyt kenelläkään mielessäkään, mutta 2010-luvun puoliväliin mennessä, kun blogit olivat kaupallistuneet, syntyi paljon blogeja myös puhtaasti ansaintamielessä. Tiedän ihmisiä, jotka ovat vain päättäneet ryhtyä 'vaikuttajaksi'.

Vaikka minustakin on totta kai vuosien aikana tullut ammattimaisempi sisällöntuottaja ja epäilemättä myös kaupallisempi, pidän ”vaikuttajan” uraani edelleen ennen kaikkea puhtaan sattuman tuloksena. Aloin kirjoittaa blogiani oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

En muuten itse pidä influensseri-termistä lainkaan, vaan kutsun itseäni sisällöntuottajaksi. Minusta vaikuttaja-termissä on jotain pöyhkeilevää ja, no, se ei vain sovi minulle.

Toisaalta: ON myös vaikuttamista positiivisella kaiulla. Jos mun kirjoitus vaikuttaa ihmisiin siten, että heille tulee hyvä mieli ja heitä alkaa vaikka hymyilyttämään, - tai joku kokee parhaan matkansa Kreikassa - se on vaikuttamista, josta tykkään!

*

Kirjoitin Instagramiin poikkileikkauksen Karkkipäivän Sanneista. Voisin jakaa sen täälläkin.

10 x Sanni

1. Meikki-Sanni. Nykyään väistynyt hieman taka-alalle, mutta hän on blogini ensimmäinen persoona ja tästä kaikki alkoi.

2. Kreikka-Sanni. Tämä Sanni edustaa matkailusisältöjä, on leppoisa ja kaikkein hyväntuulisin Karkkipäivän Sanneista.

3. Ruoka-Sanni. Intoilee kasvislisukkeista sekä arkisista keittiöinnovaatioista, rakastaa oliiviöljyä ja hykertelee kohtaessaan täydellisen kiteisen goudan.

4. Ihonhoito-Sanni. Luonnollinen jatkumo meikki-Sannille! Ihonhoito-Sanni vaalii nelikymppistä ihoaan ja innostuu erityisesti öljyistä, kasvovesistä ja seerumeista.

5. Nörtti-Sanni. Perehtyy rillit huurussa kosmetiikan ainesosien sielunelämään syvemmin kuin olisi ammatin kannalta tarpeen.

6. Luonto-Sanni. Metsässä viihtyvä Sanni tuo tarpeellista vastapainoa erityisesti nörtti-Sannille, joka välillä istuisi kellon ympärillä ruudun äärellä ahmimassa aina vain uutta kosmetiikan raaka-tietoa.

7. Haastaja-Sanni. Tämä Sanni ei purematta niele asioita, ja on kärkkäästi haastamassa markkinointiin liittyviä väittämiä kasvoöljyistä maitorahkaan. Haastaja-Sanni äityy kritisoimaan myös kasvisruokalounaita, kotimaan matkailupalveluiden hintoja sekä ripsivärien mainoskuvia.

8. Herkkis-Sanni. Herkkis-Sanni liikuttuu vastaantulevasta mäyräkoirasta ja kokee syvää onnea katsoessaan auringonkiloa kahvikupin reunalla. Herkkis-Sanni imee filtteröimättömänä ympäristön ääniä, muotoja, valoa, muita ihmisiä ja heidän tunteitaan. Herkkis-Sanni kuormittuu helposti, koska tuntee kaiken ympärillään.

9. Perfektionisti-Sanni. Viilaa asioita vähän liian pitkään.

10. Varjo-Sanni. Tämä vaativa seuralainen pyrkii alati muistuttamaan asioista, joita muut Sannit muka tekevät väärin. Varjo-Sanni on välillä raskasta seuraa, mutta hänellä on jokin tarkoitus. Varjo-Sannin kautta käsittelen itsetuntoon ja omaan kasvuun liittyviä haasteita.

Näistä aineksista syntyy Karkkipäivä. 🍭

Muistoja Blogin alkutaipaleelta:

En kertonut blogista työpaikallani. Moni asiakas tunnisti minut ja saattoi kommentoida jotain kassalla, ja mä aina toivoin, että voi kun kukaan työkaveri - pomosta puhumattakaan - ei kuulisi. En halunnut, että blogi-Sanni yhdistettäisiin ammatti-Sanniin. En halunnut työkaverieni alkavan tarkastella minua joidenkin bloggaaja-lasien läpi. Lopulta tietysti sitten paljastuin - pomoni tunnusti jossain vaiheessa seuraavansa blogiani.

Tunsin, että olin alussa Virven varjossa ja vain jokin Virven "spin-off". Ostolakossa-blogin Virve Fredman oli kavereitani IRL ja asuimme kummatkin Tampereella aloittaessamme blogimme. Virve aloitti omansa muutamaa kuukautta aikaisemmin. Hän ampaisi välittömään suursuosioon herkullisen aiheensa (parantumaton kosmetiikkafriikki yrittää olla ostamatta lisää purkkeja) ja huikean hauskan kirjoitustyylinsä puolesta. Virve linkkaili välillä mun blogiin ja koin, että osa mun tunnettuudesta tuli pelkästään Virven kautta. Hän oli ikään kuin alan golden standard ja me muut vertasimme itseämme jatkuvasti häneen.

Myöhemmin tämä tunne haihtui, ja blogimme elivät pitkään rinta rinnan, omansalaisina ja omine ansioineen. :) Virve on ihana, ja on ollut kiinnostavaa seurata, mitä polkuja meidän kummankin ura ja elämä on kulkenut blogien ohessa.

Huhuttiin, että olisin töissä laivalla. Muistan, kuinka jotkut bloggaaja-kollegoistani ihmettelivät, miksi en enää puhunut töistäni sen jälkeen, kun irtisanouduin kosmetiikkamyyjän työstä. Jossain vaiheessa kiersi huhu, että olin varmaankin töissä laivalla, koska kävin niin usein Ahvenanmaalla ja postailin juttuja laivoilta.

En ollut kertonut kenellekään blogiscenessä, että olin alkanut saada bloggaamisesta kuukausipalkkaa. Palkkioista ei puhuttu, eikä blogistaniassa kukaan oikein kehdannutkaan mainita, jos sattui saamaan kirjoituksistaan tuloja, ettei vain alettaisi pitää ylpeänä tai sen sorttista suomalaiseen luonteeseen sopivaa. Niinpä kukaan ei pitkään aikaan tiennyt, millä oikein elin. Laivatyö-veikkaus kuulosti minusta varsin hauskalta, ja olisihan se voinut vaikka pitääkin paikkansa.! (Laivalle päätyikin sitten töihin Virve..! ❤️)

Erikoisin paikka, jossa minut on tunnistettu Karkkipäivän Sannina: Helsinki-Vantaan lentokentällä yksi turvatarkastuksen virkailijoista tervehti minua spontaanisti ja tunnustautui lukijaksi!

Virstanpylväitä

Kun minut vuonna 2010 pyydettiin Indiedaysiin

Kun blogista vuonna 2013 tuli täysipäiväinen työ 

Karkkipäivän lukijamatkat Tallinnaan ja Riikaan vuonna 2016 💜

Kun siirryin A-Lehdille joulukuussa 2016

Kun sairastuin ja tajusin, että ihaniakin asioita voi tehdä liikaa

Kun henkisesti lopetin blogin vuonna 2019, ja päätöksen tehtyäni raskas taakka tuntui putoavan harteiltani, ja yhtäkkiä bloggaaminen oli jälleen yhtä ihanaa ja antoisaa kuin alkuaikoina...! 💕 Sähköpostini luonnoksiin jäi viesti A-Lehdille blogini lopettamisesta, jota en lopulta koskaan lähettänyt.

Joskus on todellakin hyvä nukkua yö tai pari suurten päätösten jälkeen. 

Kirjoitankohan tällaisen kirjoituksen vuonna 2039...? ☺️

🍭 Hei, kiitos kun olette messissä - olette parhaita! 🍭

P.S. Mulla on vielä noin 200 kommenttia julkaisematta arvontapostaukseen - luen ja julkaisen niitä rypäyksittäin sellaisina hetkinä, kun on aikaa lukea ajatuksella. Jos sinun kommenttiasi ei vielä näy, älä huolestu - se odottaa vielä mun lukemista. :)