Vähän remontti- ja kodinlaittokuulumisia.
Sitten viime kuuleman on edetty tästä...
...tähän.
Tuo erikoinen tornirakennelma ei ole pysyvä "kukkateline"..! Yritän parhaillaan keksiä minne sijoitan mun liaanimaisena kasvavan peikonlehden, ja se on nyt väliaikaisesti tuollaisen hätärakennelman päällä. (En ole tajunnut tukea peikonlehteä sen kasvaessa, niin siitä on tullut tuollainen roikkuva liaani ja sitä on pidettävä hyvin korkealla).
Myös valaisin on väliaikainen. Asunnon myyjä jätti sen makuuhuoneeseen josta se on siirretty olohuoneeseen, kunnes jaksan paneutua oikean valaisimen etsintään :)
Kodin remontointi etenee juuri niin hitaasti kuin olin kaavaillut, tai ehkä hitaamminkin, mutta juuri tämä tahti sopii minulle. Ahdistun nopeista muutoksista ja ylipäänsä siitä, että on hoppu tai kiveen hakattu aikataulu tehdä jotain, joten hidas tekeminen sopii minulle. Mielikin pysyy mukana. :)
Uudessa kodissani ainoastaan kangastapetit olivat asia, joka täytyi saada hoidettua ensi tilassa. Niitä en kerta kaikkiaan sietänyt enkä halunnut katsella niitä yhtään sen pidempään kuin oli pakko. Koko asunnossa makuuhuonetta ja keittiötä lukuunottamatta oli kangastapetti, makuuhuoneessa tapetin päälle oli jo maalattu edellisen omistajan toimesta. Hänellä remontti-into oli riittänyt vain makuuhuoneeseen, se oli kokonaan remontoitu pari vuotta sitten muun asunnon edustaessa vahvaa 90-luvun alkua. Tapetit olivat kenties jopa vanhemmat....
Tämä on tapahtunut edellisen remonttipäivityksen jälkeen:
OLOHUONEEN ITÄPUOLEN SEINÄN TAPETOINTI
Olohuoneen itäisen seinän vanha juuttikangastapetti yllätti irtoamalla jopa aika helposti. Tai - sen päällimmäinen osa eli itse kangas irtosi. Sen alla oleva paperimainen osa jäi tiukasti kiinni seinään muutamia kohtia lukuunottamatta. Joistain kohdista seinä mureni.
Murentuneet kohdat tasoitettiin ja seinä hiottiin. Hionta tehtiin hiekkapaperilla - aikamoinen homma ja kyllä kropassa tuntui seuraavina päivinä että oli tehnyt jotain...! En muista lihasten koskaan olleen kipeinä niin oudoissa paikoissa ympäri kehoa, etenkin selässä.
Tapetin valinta sujui nopeasti. Olin valmistautunut jopa viikkojen pähkäilyyn ja monien eri liikkeiden kiertämiseen, mutta suureksi iloksi K-Raudan mallistosta löytyi juuri se mun tapetti. Tämä oli onni, sillä jos jokin saa mut stressaantumaan, se on lukuisat vaihtoehdot.
K-Raudassa kun tuli rampattua muutenkin maali- ja työvälineasioilla, niin samalla tuli luonnollisesti tsekattua ensimmäiset tapettivaihtoehdot. Muuten liikkeellä ei ollut minulle väliä, jokin paikka joka myy tapetteja! :) Tiesin haluavani ornamenttitapetin lämpimän vaalean sävyisenä. Valtaosa K-Raudan ornamenttitapeteista oli harmaataittoisia ja viileitä, mutta lopulta myyjä muisti lämpimän vaihtoehdon jota ei ollut heillä hyllyssä.
Vein kotiin kirjan jossa kyseinen tapetti oli näytillä sekä näytepaloja muista kivoista tapeteista. Muut olivat kuitenkin liian harmaita mun makuun.
Kirjan tapetti, Decorama Easy Up kermanvaaleassa sävyssä 9323 puhutteli minua välittömästi, ja kotona tunne vahvistui. Ylemmän näyteliuskan tapetissa olisi myös ollut potentiaalia, jos se olisi ollut lämpimän sävyinen.
Mietin asiaa vuorokauden ja lukitsin valinnan: Decorama 9323 oli mun tapetti. ❤️
Ja nyt kun se on seinällä, en voisi olla tyytyväisempi valintaan. 😍
OLOHUONEEN LÄNSIPUOLEN SEINÄN MAALAUS
Läntiseen seinään tuli maali kangastapetin päälle kuten eteisessäkin. Olohuoneeseen halusin lämpimämmän ja astetta tummemman sävyisen vaalean kuin eteiseen, ja valinta oli jälleen vaikea. Oikeastaan se oli vieläkin vaikeampaa kuin eteinen, sillä eteiseen tullut sävy osoittautui lopulta liian vaaleaksi.
Tämä lukemattomien eri vaaleiden nyanssien keskellä navigointi on ollut lähes tuskaa, vaihtoehtoja on loputtomiin eikä mikään testiliuska auta kertomaan, miltä tulos lopulta näyttää kun koko seinä on maalattu. Eteiseen valikoitunut Tikkurilan Damasti ("pehmeä vaniljainen lämmin vaalea") näytti valmiilla seinillä lähestulkoon valkoiselta. Luonani käyneet vieraat näkevät sävyn myös valkoisena, vaikka se testiliuskoissa sekä Tikkurilan määritelmän mukaan on kaukana valkoisesta.
Olohuoneen seinän sävyn oli tärkeä sopia yhteen vastakkaisen seinän tapetin kanssa. Soittelin jälleen Tikkurilan Maalilinjalle koska valinnan vaikeus raastoi hermojani. Yksi sieltä annetuista vinkeistä, sävy Pergamentti, vaikutti täydelliseltä mätsiltä tapetille.
Ja sitä se olikin!
Valitsin Pergamentin ja totesin, että saman sävyn olisin voinut laittaa eteiseenkin. Tämä on nyt sitä pehmeää, lämmintä vaaleaa jota minulla oli mielessä.
Olohuoneen seinän maalaus oli vielä eteistäkin vaativampi savotta, ja voin nyt sanoa, että olen aika lailla saanut tarpeekseni kangastapettien maalaamisesta. Tai hieromisesta, kuten eteisen maalauksessa auttanut alalla työskentelevä ystäväni sen hyvin ilmaisi. Kangas imee maalia hullun lailla ja maalaus on enemmänkin kankaan huokoisten taskujen täyttämistä maalilla kuin maalin levitystä pinnalle. Pinnasta on todella paljon vaikeampi saada tasainen kuin sileää pintaa maalatessa.
Olohuoneen seinä kylpee luonnonvalossa ja täällä epätasaisuudet paljastuivat kirpaisevalla selkeydellä. Eteisen seinät maalattiin kahdella kerroksella ja siellä on varmasti myös epätasaisuuksia, mutta eteisen hämäryys feikkaa ne heikommin erottuviksi. Olohuoneen seinä maalattiin lopulta neljään kertaan, eikä pinta vieläkään ole täysin tasainen. Etenkin yläreunan rajaus erottuu yhä vienosti erillisenä "palkkina" muusta maalipinnasta. Mutta neljä kerrosta sai riittää minulle, mun kiintiö tuli täyteen..! (Kuvassa on muuten kaksi kerrosta, eli ihan noin pahasti ylärajaus ei sentään enää erotu.)
Pergamentti vs. Damasti.
Tässä näkyy eteisen ja olohuoneen maalien sävyero. Keinovalossa Damasti näyttää vielä valkoisemmalta ja suorastaan kylmältä.
KATTOPALKIN VIIMEISTELY
Eteistä ja olohuonetta erottava kattopalkki koki kovia kun siitä irrotettiin haitariovi. Haitari ei suostunut lähtemään ilman draamaa ja repi palkkiin syvät lommot.
Lommot on nyt tasoitettu ja palkki maalattu.
Palkkia viimeistellessä koin vihdoin, miltä "normaali" maalaus eli sileän pinnan maalaus tuntuu. Ne ovat kuin kaksi eri asiaa.
Sileän pinnan maalaus herätti suurta tyytyväisyyttä, koska se tuntui suunnilleen lomalta kangastapetti-puurtamisen jälkeen. 😀
PYYKKIKONE
Päädyin sitten kuitenkin laittamaan pyykkikoneen kylpyhuoneeseen. Olin kaavaillut laittavani sen keittiöön, koska keittiössä sille olisi niin hyvin tilaa (enkä tykkää täyteen ahdetuista ahtaista kylppäreistä), mutta kun keittiöremontin alku todennäköisesti venyy pitkällekin, luovutin idean suhteen.
Lisäksi löysin pienikokoisen edestä täytettävän koneen, mikä myös helpotti ratkaisua.
Haluan ehdottomasti edestä täytettävän pyykkikoneen, mutta olin siinä uskossa, että niitä on vain standardikokoisina eli yleensä vähintään 60 cm syvyisinä. Tuon kokoinen kone puskisi ulos pyykinpesukoneelle varatusta nurkkauksesta kylpyhuoneessani, ja mitä isompi vehje, sitä ahtaampi tunnelma kylppärissä. Vaikka en varmastikaan tule hengailemaan pesukoneelle varatussa nurkassa eikä käytännön oleilun kannalta ole merkitystä, olisiko siellä 40 vai 60 cm syvyinen kone, sentit vaikuttavat olennaisesti tunnelmaan huoneessa.
Kävi ilmi, että edestä täytettäviäkin on standardia sirompina malleina, ja sellaisen sitten ostin.
Mun ostama Beko-pyykinpesukone on syvyydeltään 44 cm, mutta tätäkin kapeampia löytyy, ainakin Electroluxilta. Mä valitsin Bekon vaikka merkki on minulle täysin tuntematon, koska tässä on hiiliharjaton moottori. Ennen pyykkikoneen hankintaa perehdyin netissä pyykkikoneiden ominaisuuksiin ja vaikutti selvältä, että hiiliharjaton on parempi kuin "tavallinen" vanhemman teknologian moottori. Harjaton moottori on kestävämpi ja hiljaisempi.
Electroluxin erittäin kapea (olikohan vain 34 cm syvä..!) kone tulee tavallisella moottorilla ja pesukapasiteetti taisi olla 4 kg, Bekon koneessa on hiiliharjaton moottori ja 7 kg pesukapasiteetti. Ja halvempi hintalappu :)
RUOKAPÖYTÄ
Olohuoneen valmistuttua seuraavana ohjelmassa oli ruokailuryhmän hankinta. Ruokailutila tulee olohuoneen ja eteisen L-taitteeseen.
Ruokapöytä on minulle kenties koko kodin tärkein huonekalu, sillä olen vuosikaudet haaveillut isosta pöydästä jonka ääreen mahtuu isompikin porukka syömään ja sosialisoimaan. (Ja ahh - kattausten mahdollisuudet..! 😍) Neljä tuolia reunalleen vetävä 8-10 hengen pöytä olisi ollut unelma, mutta se olisi kuitenkin ollut vähän overkill mun asuntoon - eikä mulla nyt rehellisesti koskaan käy 10 hengen kaveriporukoita juhlimassa... :D
Kuuden hengen 90 cm x 200 cm kokoinen pöytä oli lopulta mun tähtäimessä, ja pyöristetyt reunat sen tärkein ominaisuus siron rakenteen ja koristeettoman tyylin ohella. Mieluusti toivoin pöydän myös olevan täysipuinen.
Kävin läpi kaikki Tampereen huonekaluliikkeet eikä toiveiden mukaista pöytää tuntunut löytyvän mistään. Pyöristetyt reunat osoittautuivat kaikkein suurimmaksi haasteeksi: neljän hengen pöydissä niitä näkee, mutta isommissa pöydissä ne ovat harvinaisuus. Mustelmaherkkänä ja kömpelönä huonekaluihin törmäilevänä ihmisenä vältän teräviä kulmia viimeiseen saakka. Olen niin ruhjeherkkä että saan mustelmia jo siitä, kun matkalaukun kahva osuu laukkua vetäessä reiteen.
Teräväkulmaisia vaihtoehtoja
Kun pyöristettyjä reunoja ei vain alkanut tulla vastaan aloin jo luovuttaa ja miettiä tulevaisuutta mustelmaisena pöydänomistajana. Muutkaan haavepöytäni speksit eivät toteutuneet yhdessä pöydässä. Löysin muutamia ihan kivoja teräväkulmaisia pöytiä ja olin jo henkisesti valmistautunut ostamaan sellaisen ja jopa kestämään raskaat, mustat pöydänjalat.
Sitten kävin Vepsäläisellä katsomassa eteiseen kaavailemaani senkkiä. Ruokapöytiä en ollut edes ajatellut katsella sieltä, sillä en uskonut Vepsäläisen design-pöytien mahtuvan budjettiini. Mutta kuinka ollakaan, Mun Pöytä löytyi juuri sieltä..! Gazzdan Stafa-pöytä (ylemmässä kuvassa) on valkoöljyttyä tammea, se on 190 x 200 kokoinen ja ympärille mahtuu 6-8 henkeä. Normihinta karkasi kyllä yli budjettini, mutta kävi ilmi, että myymälä oli harkitsemassa mallipöydän myymistä. Hetkeä myöhemmin olin neuvotellut siitä kaupat mukavaan hintaan! :)
Tuolit ovat vielä hankkimatta, mutta vaihtoehtoja on jo listoilla eikä niiden suhteen ole yhtä suurta haastetta kuin pöydän. Tuoleista joutuu helposti maksamaan moninkertaisen hinnan pöytään nähden kun niitä hankkii 6-8, joten todennäköisesti teen niin, että ostan nyt alkuun muutaman kivan tuolin ja niiden seuraksi edullisia jakkaroita (vinkki Instagramissa..! 🙏🏻), ja ihannekokonaisuuden vasta myöhemmin kun tulee vastaan hyvä tarjous.
Lopuksi keittiö-update.
En ole löytänyt keittiövalmistajien tarjonnasta toistaiseksi sellaista keittiötyyliä, joka heti olisi tuntunut omalta. Kuvittelin tilaavani keittiön maaliskuun aikana, mutta koska oikealta tuntuvaa keittiökokonaisuutta ei ole löytynyt, remontin alku siirtyy. Minulla ei ole kiirettä ja vaikka tiskikoneettomuus vie hermoja, pelkkä astianpesukone ei ole syy kiirehtiä näin tärkeän kodin tilan toteutusta.
Olen jopa alkanut pohdiskella sitä mahdollisuutta, että pidän nykyiset kaappirakenteet ja remontoin tasot ja välitilan ja maalautan ovet sekä vaihdan vetimet. Vaikka nykyisen keittiön tyyli ei todellakaan ole mun juttu, olen huomannut pitäväni kaappien ja laatikoiden sijoittelusta ja koosta. En periaatteessa muuttaisi kaappien suhteen mitään jääkaapin viereistä vetolaatikostoa lukuunottamatta. Hellan vieressä pitäisi myös olla enemmän laskutilaa, mutta silloin jääkaappi pitäisi siirtää ikkunan viereen ja ikkunan viereinen kaappi (josta kaavailen siivouskomeroa) pitäisi poistaa.
Mitä pidempään nykyistä keittiötä käytän, sitä selkeämmin minulle kirkastuu, mitä toiminnallisia ominaisuuksia ja rakenteita unelmakeittiööni haluan. Mikä toimii nykyisessä rakenteessa ja mikä taas puuttuu tai on hankalaa. Tuntuu, että kiireettömyys on tässä projektissa vain eduksi :)
Seuraavaksi siirryn pureskelemaan eteisen ratkaisua kaappeineen.
35 comments on “Remonttikuulumisia”
Nämä sun remonttijututkin on tosi kivoja. Täälläkin on tapettimalleja soviteltu ja sen jälkeen niitä pieniä maalitilkkuja vertailtu eri valoissa ja kulmissa.. 😅
Seinissä näkyy virheitä jos tarkkaan katsoo, mutta on ne paremmat kuin ennen remonttia. Tarkoitus joka huoneeseen tehdä edes vähän jotain uudistusta.
Iloa teillekin remontointiin :) Vaikka välillä hermojakin koetellaan, onhan tämä kokonaisuudessaan tosi kivaa, kun tuloksena syntyy just sellainen koti kuin haluaa..! ❤️
Jos keittiössä on hyväkuntoiset ja ihan oikeat puuovet, kannattaa ehdottomasti maalauttaa! Ekologisesti ja taloudellisesti fiksua – säästyy iso potti rahaa kenties mieluisampiin kohteisiin. Ja myös aikaa ja hermoja, kun ihan koko keittiötä ei tarvitse räjäyttää... 😅 Pelkällä maalilla ja vetimien vaihdolla ympättynä välitilan ja tason vaihtoon saa jo sellaisen muutoksen aikaan, ettei vanhasta tyylistä jää tietoakaan. Käytännössä siis saisit uuden keittiön. 💚
Kyseessä on vanha Puustelli-keittiö. En ole kovin hyvä materiaalien tunnistuksessa mutta minusta ovet eivät ole täyttä puuta. Eivät toisaalta näytä laminaatiltakaan... täytyy kysyä joltain asiantuntijalta. :D Ovet ovat myös peiliovi-tyyppisiä eli niissä on kaiverrukset mistä en niin piittaisi, kun niihin kertyy likaa ja on hankalampi pitää puhtaana. Peiliovet ovat tunnelmallisemmat ja ulkonäöltään enemmän minua viehättävät, mutta sileäpintaiset laakaovet ovat käytännöllisemmät.
Säästäisihän tässä huomattavasti jos hyödyntäisin vanhat ovet. :) Ne ovat todella hyvässä kunnossa, ja toisen värisinä ja toisenlaisilla vetimillä voisin tykätäkin niistä. Tavallaan tuntuu hölmöltä purkaa kaikki vanha pois, kun vanha keittiö on iästään ja mulle väärästä tyylistään huolimatta kuitenkin laadukas ja todella hyvin säilynyt.
Kuvien perusteella näyttävät ihan puuovilta, mutta vaikeahan se on tosiaan ruudun välityksellä arvioida...! 🙈
Mun lapsuudenkodissa on vastaavat peilipuuovet enkä ole ikinä kokenut niitä hankalasti siistittävinä. Niihin ei oikeastaan edes tartu lika, pinta ikään kuin hylkii? Uudemman kerrostaloasunnon laakapintaisiin bulkkioviin (jotka ovat jotain maalattua kalustelevyä) taas tarraa kaikki roiskeet tiukasti, että joutuu ihan urakalla hankaamaan 😅 Uskoisin siis, että pintakäsittelyn laatu vaikuttaa puhtaanapitoon eniten! Kannattaa kysellä asiantuntijoilta vinkkejä, ja kotiasioissa omaa tunnettakin on aina hyvä seurata 🧡
Kiinnostavaa. Toisaalta - nämä vanhat Puustelli-peiliovetkaan eivät ole likaiset. En tosin tiedä johtuuko se enemmän edellisen omistajan siisteydestä (koko keittiö oli tahrattoman puhdas) vai matertiaalista... :D Olisihan se mahtavaa, jos materiaali hylkisi likaa. Maalipinta varmaan kyllä muuttaisi tätä..?
Meillä on parhaillaan keittiön yläkaappien mäntyiset peiliovet maalattavina. Samoin niiden lastulevyiset rungot. Umpipuisia ovia ei tehnyt mieli laittaa haaskuun, mutta männyn sävyä en siedä. Rungotkin ovat tukevampaa lastulevyä kuin nykyiset vastaavat ja niissä olleet kulumisen jäljet peitetään nyt maalilla. Vanhat alakaapit olivat puolestaan saaneet kosteutta ja muutenkin epäkäytännölliset, joten niiden tilalle tulee uutta tavaraa.
Maalataanko ruiskumaalauksella..? Saako kysyä mitä homma maksaa, noin niinkuin suuntaa-antavasti..?
Laitan sinulle meiliä!
Tänks :)
Näitä on kiva lukea kun remppaillaan samalla omaa asuntoa!
Hiukan asiaan liittymätön vinkki muuten, jos haluat tuosta peikonlehdestä lyhyemmän voit leikata ton lehdellisen loppuosan irti ja pistää sen vesipurkkiin kunnes se kasvattaa uudet juuret :) propagating nimeltään tuo prosessi jos ei ole tuttu, on toiminut itselläkin monien venähtäneiden kasvien kohdalla
Vastaavan vinkin sain myös Instagramissa. :) Itse asiassa tämä peikonlehti on saanut alkunsa juuri näin: mun ja exän peikonlehti kuoli, tai sen juuret tekivät kummallisen itsemurhan ja lehdet elivät vielä sen jälkeen kun varsi oli lähes mädäntynyt irti... Otin yhden lehden ja laitoin vesilasiin ja siitä on tämä nykyinen reppanan näköinen liiani peräisin..!
Olen jotenkin hyvin kiintynyt siihen enkä ole varma, pystyisinkö "tappamaan" siitä osaa vain saadakseni kasvista järkevämmän muotoisen.... Joo, olen hieman överitunteellinen näiden asioiden suhteen... 😊
Voih, ymmärrän tunteen kyllä! Kasveihin kummasti kiintyy vaikka ne ois minkä näköisiä. Mulla on pilea joka oli lopulta vaan pitkä tikku missä oli 4 lehteä, ja kesti pari vuotta että kehtasin nirhaista sen. 🥺 nyt se pikkuhiljaa kasvattelee uutta lehteä kivemman näköisesti mutta tuntui silti pahalta kun se oli sen 'identiteetti' niin pitkään!
💚💚
Ei tarvitse tappaa kasvia. :) Leikkaa liianivarsi irti viimeisimmän jaon kohdalta, sitten leikkaa tuo terveen näköinen pääty, niin että lopuksi sinulla on ruukussa oleva terveen näköinen osa ja erillinen (entinen pääty) juureton osa. Laita juureton osa veteen kuukaudeksi, jolloin se kasvattaa juuret. Sitten istutat sen samaan ruukkuun nykyisen kasvin kanssa. Näin saat tuuhean ja terveen kasvin, joka on ihan samaa kasvia kuin nykyinen, mutta ilman tuota liaaniosuutta.
Toinen vaihtoehto on, että et leikkaa liaania pois, mutta taitat tuon päädyssä olevan kasvin osan ruukkuun niin että laitan hieman multaa jaon kohdalle ja/tai upotat ilmajuuria multaan. Peikko juurtuu luultavasti jo näin. Ja sitten kun on juurtunut, niin leikkaat sen liaanin pois. Silloin se on enää ylimääräinen varsi, eikä tunnu siltä, että katkaiset kasvin puoliksi. :)
Oi, näinkin voi tehdä..? 😍 Ensinmainitun tavan ymmärsin mutta jälkimmäisestä en ole ihan varma... taitan kasvin vartta siinä kohtaa missä lehdetön liaanimainen varsi muuttuu lehteväksi pääksi..? Ja laitan sen taitoskohdan multaan..?
Jotain kasville pitäisi varmasti tehdä, eihän se tällaisenaankaan oikein kukoista eikä voi parhaalla mahdollisella tavalla. Aika hullua kyllä että olen joskus kauan sitten ostanut peikonlehden selvittämättä lainkaan miten se tulisi kasvattaa, en tiennyt yhtään että se kuuluisi tukea... :D Varsinainen viherpeukalo..!
Juuri niin, eli se liianin pää, josta kasvi alkaa haarautumaan, ja josta uudet lehdet alkavat. Juuret alkavat kasvaa juuri niistä haarautuvusta solmumaisista kohdista. Sen kohdan kun taittaa multaan ja peittää vain hieman mullalla ( ja kastelee), niin mitä todennäköisemmin se riittää kasvattamaan uudet juuret. Prosessia on helppo seurata, sillä uudet juuret ovat valkoisia, joten huomaat ne helposti. :)
Et tavallaan häviä mitään, jos kokeilet tuota, sillä liaaniosa on niin pitkä ettei se katkea vaikka sitä tekisi silmukan, jotta päätyosa yltää ruukkuun.
🙂👍
Voisitko ajatella, että auttaisit sitä elämään mukavammin, jottei tarvitse koko ajan roikkua ja kannatella itseään? Ja ravinteitakin pitää kuljettaa pitkän varren mitalta. Voisit antaa avun vaivaan, ja peikonlehti alkaisi voida paremmin. Kyllä sen sielu siirtyisi mukana ihan kuin silloin aiemminkin yhden lehden mukana. Ja jos kävisi toisin, ehkä sen tarkoitus onkin vain ollut sun auttaminen seuraavaan elämänvaiheeseen.💚 (...terveisin toinen ehkä hieman erikoisesti tällaisiin asioihin suhtautuva.)
No näin mun pitäisi nimenomaan ajatella... Paino on aikamoinen kannateltavaksi hentoiselle varrelle...
Taidan kokeilla jompaa kumpaa Elli A:n antamista vinkeistä.
💚
Toivottavasti peikonlehti-operaatio onnistuu hyvin! Jos mahdollista niin olisi kiva nähdä kasvi uudelleen tulevaisuudessa :)
Laitan siitä päivityksen tulevaisuuden remppa-päivityksissä ☺️
Nämä remppajutut on tosi mielenkiintoisia.Muutettuamme nykyiseen kotiimme kolme vuotta sitten oli ajatus uusia koko keittiö. No hinta sitten rupesi vähän kauhistuttamaan ja rempasta luovuttiin. Me maalautimme vanhat keittiönkaapinovet ja vetimet vaihdettiin ja keittiön ilme muuttui kyllä täysin. Lisäksi laitoimme vinyylilankun parketinpäälle keittiössä ja vaihdoimme kodinkoneet (paitsi liesituulettimen). Myös täällä oli tuollaiset peiliovi kaiverrukset ja minun kauhukseni vielä sellainen kaareva yläreuna. Periaatteessa en tykkää sellaisesta ollenkaan, mutta nyt siedettävä, vaikka en sellaisia itse valitsisikaan. Ehdoton peukku täältä siis ovien maalaukselle ja kahvojen vaihdolle. Kannustaisin vielä tutkimaan saisiko tuon asitanpesukoneen laitettua pienehköllä vaivalla, jos tuohon ovien maalauttamiseen lähdet. Luulisin, että ei olisi kauhean vaikea homma, koska siellä on varmasti pistorasia sitä (omituista) alajääkaappia varten, ja hanssa näyttäisi olevan jo valmius tiskikoneelle. Koska ei tuo maalauttaminenkaan ihan ilmaista ole, niin keittiö olisi sitten mieleinen monta vuotta kun olisi se astianpesukonekin.
Hei! Ehkä tiedätkin tämän jo, mutta jos eteinen näyttää keinovalossa kylmältä, niin kannattaa tarkastaa eteisen lampun värilämpötila (kelvin), ja kokeilla vaihtaa se lämpimämpään. Helpompaa kuin seinien uudelleen maalaus. :)
Jes, lamppujen valoa täytyy varmasti säätää :) (...olisin silti ottanut mieluiten pehmeämmän väriset seinät ja ei-niin-valkoiset.... onneksi lampuilla voi jonkin verran vaikuttaa edes valkoisen värilämpötilaan... 🙏🏻)
Kiva lukea remppakuulumisia! Jos keittiön kaappien rungot ovat hyvässä kunnossa, ovien maalaamisen vaihtoehtona voi olla myös uusien ovien ja vetimien laittaminen vanhoihin runkoihin. Itse hankin keittiöön pelkät ovet runkoihin Artelli Keittiöistä Nokialta ja olen tyytyväinen.
Tämä on myös käynyt mielessä, tai alalla toimiva ystäväni vinkkasi myös tästä mahdollisuudesta.
Osaatko sanoa, pystytäänkö ovet räätälöimään haluttuun kokoon Artellilla vai onko heillä tietyt standardikoot?
Puustellin rungot on varmaankin standardikokoa, joten uskoisin räätälöinnin onnistuvan helposti. Minulla ei ainakaan ollut mitään ongelmaa, vaikka on eri kokoisia ylä- ja alakaappeja ja vetolaatikoita. Hinta/laatusuhde heillä hyvä ja palvelu pelaa.
👍
Hei! Tää on nyt ihan 100 aiheen vierestä, ei todellakaan tarvitse julkaista tätä kommenttia eikä vastata mitään. Eikä itse asiakaan mulle kuulu yhtään mitenkään, toivottavasti ei haittaa että otan kantaa! Mutta; mietin siis tota sun hiusjuttua ja sitä, miten koet että sun identiteettiin kuuluu sekä pitkät että korallinväriset hiukset. Itsellänihän aiemmin vaalennettiin tukkaa, se tapasi katkeilla ja sitä myös lähti aika paljon. Koko kuontalo oli sellainen ohut liru ja kasvoi korkeintaan solisluumittaan. Aikanaan kun kuitenkin kyllästyin vaalentamaan ja siirryin vain raitoihin (ehkä 3-4krt/vuosi) tukka alkoi kasvaa paksumpana ja terveempänä, parhaimmillaan se on ollut lähes vyötärömittainen. En todellakaan tiedä mikä magia tuossa omaan väriin siirtymisessä on, mutta ainakin omat hiukseni muuttuivat täysin. Mulla on varmaan jotakuinkin samanlainen hiustyyppi kuin sulla, laineikas, värjättynä kuiva ja hauras? Niin mietin, että oletko ajatellut koittaa oman värin ja sokkivärin yhdistämistä esim. tähän tyyliin: https://www.pinterest.de/pin/454722893629580349/
Siinä saattaisi olla mahdollisuudet saada ns. best of both worlds, voisi säilyttää korallin latvoissa mutta kasvattaa kuitenkin tervettä tukkaa 🤔
Kiitos vinkistä ja huomaavaisuudesta 💗☺️
Balayage-tyyppisiä ratkaisuja on ehdotettu minulle aiemminkin, mutta se ei tunnu mun jutulta. Sanotaan näin, että jos balayagen saisi toisin päin, eli hiukset olisivat tyvestä pastellisen korallit ja latvasta tummemmat, sitten saattaisi mennäkin. Mutta juuri se, että kasvoja kehystää oma likaisenvaalea sävy, on jotain, missä en viihdy lainkaan. Mun ja varmasti monen muunkin likaisenvaalean luonnollisen hiusvärin omaavan "ongelma" on se, että pituudet ovat ilman mitään hiusvärikemikaalejakin aina vaaleammat kuin tyvi (kiitos auringon), ja tummempi tyvi saa aikaan likaisen vaikutelman sekä vie pois heleyttä kasvoilta.
Mulle hiusten sävy on lopulta pituuttakin tärkeämpi asia, olen huomannut. 🧡 Ihana sävy kasvojen ympärillä piristää ja tuo hyvää mieltä moninkertaisesti enemmän kuin mitä "väärän" sävyinen, hyväkuntoinen ja pidempi tukka tekisi.
Ihan vaan sellaista kommenttia heittäisin, että on tosi mukava lukea remppakuulumisia - ja juuri tällaisia leppoisia rentoja rauhallisia remppakuulumisia.
Ja vaikka en tunne sinua kuin täältä ruudun toiselta puolen, niin mun mielestä olet remontoimassa kyllä juuri itsesi näköistä kotia. Ihanan harmoninen ja lämmin tunnelma välittyy kuvista. Tapetti ja seinän väri ovat aivan nappivalintoja. Odotan innolla uusia kuulumisia!
Kiitos sarvis...! 🤗❤️
Kiva lukea näitä remonttijuttuja, toivottavasti näitä tulee myös jatkossa 💛
Kyllä niitä tulee, hissukseen kuten remontin eteneminen..! ☺️