Surullista. Teknologia harppoo eteenpäin ja elämästämme tulee sen ansiosta yhä helpompaa, mukavampaa ja yksinäisempää. Laitteet ja palvelut kehittyvät mahdollistaen kaiken haluamamme parilla näppäimen painalluksella samalla kun me ihmiset kehitymme poispäin toisistamme ja kohti yhä vain syvenevää suhdetta älyvimpaintemme kanssa sohvallamme.
Tulevaisuudessa yliarvostettua?
Elämme aikaa, jossa tapahtuu kaikkea hienoa ja edistyksellistä ja samalla täällä tapahtuu jotain joka vie meitä pois siitä mikä tekee meistä ihmisiä; sosiaalisuus, kohtaaminen, yhdessä olo.
Tuntuu että melkein kaikki tuotteet, palvelut, niiden "parannukset" ja laitteiden toiminnot rohkaisevat meitä suuntaan, jossa meidän tarvitsee kohdata mahdollisimman vähän muita ihmisiä ja nähdä mahdollisimman vähän vaivaa. Luottaa mahdollisimman paljon koneisiin ja teknologiaan.
Katsoin Diiliä. Minulle mainostetaan uutta älykodinkonetta, teknologia keittää minulle kahvit, kas näin, ohjelmoin kätevästi kahvinkeittimen keittämään kupin kuumaa ihan vain sohvaltani nostamatta persettäni, kyllä on mukavaa ja helppoa. Kun joku, tai jokin, vielä jaksaisi tuoda sen valmiin kupin keittiöstä olohuoneeseen.
Pankkipalvelut ovat jo aikaa sitten muuttaneet nettiin, ja moni muu perinteinen palvelu on pikkuhiljaa seuraamassa perässä. Ruokakassitkin tilataan netistä kotiovelle, miten olemmekaan täällä Suomessa vielä niin jäljessä tässä kehityksessä. Täällä vielä käydään ostamassa leipä ja maito oikeasta kaupasta.
Ostaessani eilen junalippua sain kuulla, että pian tämäkin inhimillisen kohtaamisen ja palveluhetken mahdollisuus kutistuu Tampereen rautatieasemalla olemattomiin. Tampereen, Suomen toiseksi suurimman kaupungin ja suuren junaliikenteen solmukohdan lipunmyynnistä vähenee henkilökunta vuodenvaihteessa kahteen ihmiseen. Kahteen.
"Kannattaa vain suosiolla alkaa tilaamaan lippunsa VR:n mobiilista", totesi myyjä väsyneesti. "Sieltä asiakkaiden halutaan ne ostavan."
Entä ne joilla ei ole älylaitetta? Suomessa elää edelleen tuhansia ihmisiä joilla ei ole eivätkä he halua käyttää älypuhelimia tai muita älylaitteita. Heidät marssitetaan automaateille. Tulen vihaiseksi! Voisivatko päättäjät edes odottaa että ennen mobiilinatiivi-sukupolvea syntynyt osa väestöä on siirtynyt ajasta ikuisuuteen ennenkuin alkavat poistaa ihmisten mahdollisuuksia hoitaa asiansa myös ilman näitä laitteita?
Ja ennen kaikkea - onko tällainen kehitys oikeasti hyvästä? Mennä pois päin toisista ihmisistä?
Kone antaa nopeaa palvelua kellon ympäri ja hei mahtavaa, et ole riippuvainen minkään toimiston aukioloajoista etkä alttiina virkailijan huonolle päivälle.
Et ole myöskään alttiina kohtaamiselle, yhteydelle, toisen ihmisen hymylle, äänelle, tervehdykselle, lämmölle.
Palveluammatit näivettyvät pikkuhiljaa pois, tulevaisuus on it-nerojen, teknologiayritysten ja sovellusten kehittäjien jotka työskentelevät pyyteettömästi tehdäkseen elämästämme entistä vaivattomampaa, näppärämpää, nopeampaa ja yksinäisempää.
Kone auttaa sinua. Mutta vastaako se jos sanot, "Hei, hieno lumisade tänä aamuna." Kysyisikö se sinulta voiko se silittää koiraasi?" "Mikä sen nimi on? Meillä on shetlannin lammaskoira."
Kuvat: Sanni ja Unsplash
40 comments on “Ihmisten ei haluta enää kohtaavan toisia ihmisiä”
Tunnustan kuuluvani muutosvastarintaisiin, joilla ei ole des älyvempainta. Vakaa, vanha antiikkipuhelimeni toimii yhä ja sillä saa hoidetuksi kätevästi sekä puhelut että tekstarit - muuhun sitä e tarvita. Tosin, jossain vaiheessa joutunen joustamaan aatteestani, sillä niin moni informaatiomuru on saatavilla vain sovellutuksissa... laskuja ei enää suositella maksamaan omalta tietokoneelta vaan kännykästä sovellutuksen kautta ...
Niin, surullista on tämä aidon kohtaamisen väheneminen, Teknologia ei ainakaan tunnu siihen rohkaisevan... vaikka mahdollisuuksia olisi.
Japanissahan tämä teknologiakehitys on mennyt niin pitkälle, että siellä roboteista on jo tehty kumppaneita.. seuralaisia yksinäisille vanhuksille hoivakoteihin sekä partnereita poikamiehille. On joku jo ehtinyt avioonkin asti robotin kanssa, niin ei tarvitse kohdata 'nirppanokkaisten naisten' korkeita vaatimuksia... Syntyvyyslukemat ovat muutenkin jo ennätysmatalalla, ja tässä taattu keino väestönlaskun rajoittamiseen.
Japanista terve. Asun täällä jo toista vuotta ja täytyy myöntää että tällaiset kommentit koen kovin hassuina. Kuulostaa siltä että Japani on ikään kuin robottien ihmemaa ja oikea teknologiakeskus, vaikka itse asiassa juuri nuo elottomien esineiden kanssa naimisiin menneet ovat nimenomaan poikkeus, ja juuri sen takia kuuluisia. Väestö on japanissa laskussa sodanjälkeisen kaupungistumisen, ydinperheistymisen ja avioliittoiän nousemisen takia näin muun muassa. Tuollaiset oikeat naiset ovat liian xxx miehet ovat enemmän esillä kuin aiemmin, mutta hekn ovat suuri häpeänaihe japanissa. Mitä tulee kaiken mobilisoitumiseen, sitä ei täällä näy. täällä ei pysty kaupan kassoilla maksamaan kortilla vaan aina käteisellä, kuten myös sairaalakäynnit ja yliopiston lukukausimaksutkin käteisellä kirjekuoressa tiskille. täällä vielä joutuu asioimaan ihmisten kanssa, mikä on seka kummaa että hauskaa. olen itsekin skeptinen kaiken siirtämistä mobiilisovelluksiin...
Toinen Japanissa usein ollut komppaa. Vaikka kyseessä on näennäisesti teknologian ihmemaa, niin monissa itsestäänselviltäkin vaikuttavissa asioissa voidaan olla pahasti muita sivistysvaltioita jäljessä. Kortilla maksu on yleistynyt isoimmissa miljoonakaupungeissa, mutta Tokio/Osaka-akselin ulkopuolella käteistä on pakko olla mukana. En toki tiedä ovatko nyt kaavailleet muutoksia kun on olympialaiset tulossa.
Lisäksi, jos muistini ei petä, niin esimerkiksi tietokoneen käyttöä ei ainakaan joitakin vuosia sitten opetettu kouluissa mitenkään, ja monet saattoivat oppia käyttämään tavallisimpiakin tietokoneohjelmia vasta yliopistossa, jos silloinkaan.
Nykyään ilmeisesti on tarkoitus alkaa opettamaan lapsille koodausta, mutta vasta 2020 eteenpäin.
Hei, mukava kuulla, että Japanissa on toisenlaistakin elämää!
Nuo kommenttini ajatukset perustuivat näkemiini dokumentteihin ja uutisartikkeleihin, joissa käsiteltiin maan laskeneita syntyvyyslukuja sekä naimattomien lukumäärän kasvua (sinkkuuden ongelmat ja haasteet kuulostivat aika samoilta kuin länsimaissa, oikeanlaisten ihmisten kohtaamattomuus jne). En toki luullut kaikkien sielläkään pelkkiä robotteja halailevan...! :)
Heh, juuri tästä kouhkattiin tänään pukuhuoneessa tanssituntia odotellessa! Ja ihan samaa mieltä oltiin.
Oulusta loppuu posti. Suomen 5. suurin kaupunki...
Ihan oikeasti..? :( :(
No ei nyt ihan. Oulun keskustan "pääpostitoimisto" siirtyy Raksilan Cittarille. Välimatkaa on kävellen jotain 600 metriä. Kyllähän Oulussa soisi olevan ihan "oikea" postitoimisto, mutta toisaalta pakettiautomaatit ja peltomarkettien yhteydessä olevat postit vievät asiakkaita pois keskustasta. Itsekin käytän aina markettipostia, lähiössä kun asun, joten en sinänsä näe keskustan postin siirtymistä ongelmana. Tosin keskustan asukkaille pitäisi järjestää korvaava toimipiste!
Onpa hyvä kirjoitus ja tärkeä aihe. Olemme pohtineet joskus samaa asiaa ystävien kanssa. Kaikki koneella, tabletilla ja älypuhelimella vietetty aika on pois muilta ihmisiltä. Tiesitkö, että nuoret eivät kovin usein käytä puhelinta edes soittamiseen? "Kuka edes soittaa ja häiritsee toista, kun voi laittaa viestin, jonka toinen lukee sitten kun hyvä aika?" Eli aikuisetkin tuntuvat menevän siihen suuntaan. Puhelimen soitto-ominaisuus on vain yksi monista ominaisuuksista, ja tuleekohan aika jolloin ihmetellään miksi laitteen nimi on enää puhe-lin? :)
En hämmästy tästä.... Kaiken viestinnän tulee tänä päivänä mieluiten tapahtua sovellusten kautta. Naputi-nap. Katse kumartuneena laitteen näytölle. Huomaamme kyllä heti kun puhelin vinkaisee ja saamme uuden viestin, mutta huomaammekohan kadun varsien istutuksia, huurteista pintaa bussipysäkin seinässä tai apteekin myyjän hauskaa kampausta....
En ole eri mieltä teidön kanssa, mutta toisaalta viestittely ei enää ole pelkkää viestien näpyttelyä. Mitä nyt olen yliopistolla nähnyt, niin ääni- ja videoviestit näyttää olevan suosiossa erityisesti 90-luvun lopussa syntyneillä ja sitä nuoremmilla.
Esim. just Snapchatilla on kuulemma niin luonnollista olla yhteydessä päivittäin, toisin kuin muilla yhteydenottotavoilla.
Roger this 👍
Minun havaintoni eivät toisaalta liity pelkästään viestintään vaihtoehtona ”vanhalle” puhelinviestinnälle, vaan yleiseen tapaan viettää aikaa ja olla interaktiivinen älylaitteiden äärellä ja kautta. Seuraamme, jaamme ja kommentoimme asioita mobiililaitteiden ja sovellusten kautta, olemme ikäänkuin osittain siirtyneet olemaan ja vaikuttamaan tähän toiseen digitaaliseen ympäristöön. Se aika on pois siitä ympäristöstä ja ihmisistä jotka ovat todellisuudessa ympärillämme. Vietämme valtavasti aikaa digimaailmassa ja naputi-nap-kommentoimme asioita verkossa, kun voisimme samaan aikaan olla vuorovaikutuksessa IRL-tilanteissa ja keskustella näppäimistön tai snapchatin sijaan suullamme vastapäätä istuvan ihmisen kanssa.
Ehkä ikäluokkani perintö vaikuttaa tapaan jolla tarkastelen asoita ja tekee minusta vanhanaikaisen, idealistisen tai jopa naiivin, mutta mielestäni oikeaa ihmiskontaktia ei voi korvata digitaalisella vuorovaikutuksella. Ainakaan vaikutus ei ole sama. Vaikka monet modernit viestimistavat ovat varmasti todella hyviä ja käytännöllisiä, tulisi miettiä, kuinka paljon ylipäänsä on tarpeen viettää näiden viestintäpalvelujen äärellä. Erilaisten sovellusten kautta viestinnästä on kuin itsessään tullut viihdemuoto joka pitää meitä entistä enemmän laitteidemme äärellä.
Nimenomaan näin. Mielestäni emme ole niinkään yhteydessä sovellusten kautta päivittäin vaan etäyhdeydessä. Jossain läsnä, mutta samalla muualla ja kaukana. Todellisuus muuttuu älylaitteen ja sovellusten kautta. Olemme iloisia hymiöiden kautta ja kauniimpia filttereiden kautta. Todellinen realistinen face-to-face kohtaaminen on ihan muuta kuin snapchatin tähdet, saippuakuplat ja pupukorvat.
Viestinnän opiskelijana on pakko kommentoida, että useiden tutkimusten mukaan tekstipohjainen teknologiavälitteinen vuorovaikutus ei välttämättä ole niukempaa verrattuna kasvokkaisvuorovaikutukseen. Kyseessä on kuitenkin yhä kahden ihmisen keskinäinen vuorovaikutus. Näkemykseni mukaan kyse ei ole digitaalisesta vuorovaikutuksesta, vaan ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta, joka tapahtuu teknologian välityksellä. Ilmiö on siis sama, väline eri.
Teknologiavälitteinen vuorovaikutus toki voi olla erilaista kasvokkaiseen verrattuna (usein onkin), mutta siinä on myös hyviä puolia. Verkossa alkunsa saaneet vuorovaikutussuhteet saattavat olla jopa syvempiä, kuin kasvokkaisvuorovaikutuksessa syntyneet suhteet. Teknologiavälitteisessä viestinnässä nonverbaalisten vihjeiden niukkuus tai puuttuminen voi edistää sitä, että vuorovaikutusosapuolet keskittyvät paremmin mm. itsestäkertomiseen, mikä taas syventää suhdetta.
Lisäksi ihmiset pyrkivät melko luontevasti paikkaamaan nonverbaalisten vihjeiden puuttumista erilaisilla kielenkäytön tavoilla ja symboleilla, kuten emojeilla. Itse ainakin viestin Whatsappissa kaikkien kaverieni kanssa ihan eri tavoin, mikä liittyy siihen, että olen jokaisen kaverini kanssa luonut ikään kuin uniikin järjestelmän, joka ilmentää juuri meidän keskinäistä suhdettamme. En siis koe, että tekstipohjainen viestintä olisi mitenkään köyhää.
Näen asian siis niin, että se mikä tapahtuu kasvokkain, tapahtuu myös teknologiavälitteisesti ja vaikka kirjeenvaihdossa. Viestinnän väline muuttuu, mutta vuorovaikutus pysyy. :) Toki teknologia voi syödä tilaa vuorovaikutukselta (sekä kasvokkais että teknologiavälitteiseltä), jos aikaa käyttää surffailuun tai erilaisten appien käyttöön. Se tietty on harmillista!
Koen nämä silti eri asioina. Mielestäni tästä on tehty tutkimustakin, ainakin omani kaltaisia havaintoja on tuotu esiin mediassa ja sosiaalisen face-to-face-vuorovaikutuksen hiipumisen ongelmia on käsitelty. Kahden ihmisen välinen vuorovaikutus voi totta kai tapahtua eri välineillä, mutta jos poraudutaan biologian ja ihan selviytymisenkin tasolle, meidän on tarkoitettu kohtaavan toisemme myös fyysisesti. On selviytymisemme kannalta välttämätöntä, että olemme toistemme kanssa tekemisessä fyysisesti, ja jo tästä kumpuaa se ettei välineellinen etäkohtaaminen korvaa inhimillistä IRL-kohtaamista.
Olen ihan samaa mieltä siinä, että internetin tai muun etävälineen (omalla kohdallani vaikka perinteisten etanapostin) kautta muodostunut ystävyys voi olla paljon syvempi kuin IRL muodostuvat ihmissuhteet. Pointti on siinä, että välineellinen "etäsosiaalisuus" ei voi korvata inhimillistä kohtaamista, vaikka se kuinka voi paikoin tarjota myös syvempiä vuorovaikutussuhteita. Me olemme selvinneet toimimalla yhdessä, ihminen on sosiaalinen laumaeläin, tarvitsemme toisiamme. On meille lajina eduksi että omaamme hyvät sosiaaliset vuorovaikutustaidot ja että haluamme olla toistemme kanssa.
Perinteisen suoran kasvotusten tapahtuvan kohtaamisen rinnalle voi ja saakin ilman muuta tulla uusia vuorovaikutusmuotoja, mutta mielestäni ei ole hyvä juttu kannustaa ja rohkaista ihmisiä suosimaan etävuorovaikutusta. Muodostui netin, kirjeiden tai sovellusten kautta kuinka syvällisiä ystävyyssuhteita hyvänsä, ne eivät ylitä merkitykseltään fyysisen kontaktin tärkeyttä. Meille on lajin menestyksen kannalta ensiarvoisen tärkeää haluta kohdata toisiamme ja vaalia sosiaalisia face-to-face-vuorovaikutustaitoja
Ehkä joku heittää tähän nyt tulevaisuuden vision jossa lisääntyminen tapahtuu laboratorio-olosuhteissa ja valtaosa kommunikaatiosta on siirtynyt verkkoon, ja lajimme menestyy silti. Kuka tietää, ehkä näin käy. Mutta ainakin tällä hetkellä vallalla olevat ongelmat ja henkinen pahoinvointi (kyllä, se on ilmiö vaikka kuinka rakastamme tilata lippumme netistä ja "rentoudumme" ruutujemme äärellä) kertovat, ettemme vielä ole kehittyneet tarpeeksi menestyäksemme uudessa digitaalisessa ympäristössä. Teknologia kehittyy nopeammin kuin aivomme, näin on todettu lukuisissa ilmiötä käsittelevissä jutuissa. Ylikuormitumme ja eristymme yhä vain kiireellistyvässä ja vimpainten täyttämässä maailmassa, jossa asioita täytyy pystyä hoitamaan yhä vain nopeammin ja jatkuvat ärsykkeeet vaativat huomiotamme. Itse kukin voi miettiä, onko tällainen kehitys vain hyväksi. Hitaus ja inhimillisyys ovat arvoja, joita kannattaisi palauttaa takaisin kaiken vauhtisokeuden keskellä.
Kiitos vastauksesta ja pohdinnasta! Itse en ole perehtynyt biologiseen näkökulmaan tarpeeksi, jotta osaisin siltä osin perustella tätä ilmiötä vakuuttavasti. Oletettavaa toki on, että vuorovaikutus toisten kanssa on yksi keskeinen edellytys ihmislajin selviytymiselle.
Mielestäni vaikuttaisi siltä, että me merkityksennämme inhimillisyyden tässä yhteydessä hieman eri tavoin. Minä näen, että inhimillisyys säilyy teknologialaitteen välitykselläkin niin kauan, kun juttelemme ihmisten kanssa robottien tai koneiden sijaan. Minulle fyysinen läsnäolo ei ole vuorovaikutuksen tai inhimillisyyden itseisarvo. Jos ymmärsin oikein, sinun näkökulmastasi inhimillisyys kytkeytyy voimakkaammin juuri fyysisen läsnäolon asteeseen, joka taas näyttäytyy ainakin jossain määrin vuorovaikutusta ja inhimillisyyttä määrittävänä tekijänä. Nämä ovat sellaisia merkityseroja, joista tutkijatkin saattavat olla eri mieltä erityisesti eri tieteenaloilla.
Tämä aihe liittyy graduuni, ehkä siksi haluan puolustaa sitä näkemystä, että ihan ihmisten välistä viestintäkäyttäytymistä tässä ollaan tutkimassa. Omaan aiheeseeni liittyy myös sosiaalinen tuki ja mielenterveys, ja ymmärrettävästikin katson, että tässä kontekstissa vuorovaikutus on aitoa ja syvällistä eikä epäinhimillistä mukavuorovaikutusta. Ajatuksena siis se, että jonkun voi olla vaikeampi puhua mielenterveysongelmista kasvotusten, joten sellaisessa tapauksessa teknologinen väline voi olla kasvokkaista vuorovaikutusta tehokkaampi. (Tässä on muuten aihe, josta voisin puhua ikuisuuden. :D )
Olet oikeassa siinä, että ei ole tarpeellista, että mikään vuorovaikutuksen väline suoraan korvaa toisen. Vaikka näenkin teknologiavälitteisyydessä hyvää katson, että on runsaasti tilanteita, joissa kasvokkaisvuorovaikutus on sopivampi, tehokkaampi ja tarkoituksenmukaisempi vaihtoehto. Eikä sitä tulekaan häivyttää pois. Moni arvostaa kasvokkaista asiakaspalvelutilannetta, mikä on mielestäni erittäin ymmärrettävää, sillä kyseisessä tilanteessa esim. vuorovaikutuksen ajallinen välittömyys ja fyysinen läsnäolo voidaan kokea merkityksellisenä tekijänä.
Ja mitä tulee teknologian kuormittavuuteen, olen myös siitä samaa mieltä kanssasi. Yhteiskunnan digitalisaatio on edennyt vauhdilla ja aiheuttanut mm. työelämän murroksen, mikä taas heijastuu ihmisten jaksamiseen. Odotan kovasti, että tähän asiaan reagoitaisiin voimakkaammin yhteiskunnassamme.
Minusta on muuten hirvittävän kiinnostavaa kuulla toisten mielipiteitä ja näkökulmia vuorovaikutukseen liittyvistä asioista. :) Tarkoitukseni ei ole paasata tai käännyttää ketään ajattelemaan toisin, sen sijaan pyrin tuomaan eri ajattelutapoja näkyväksi. Vaikka itse olisikin joissain asioissa toista mieltä, auttaa se reflektoimaan omaa ajattelua.
Voi olla, että ei-akateemisena ihmisenä myös käytän termejä eri lailla kuin akateemikot, eli kyse ei välttämättä ole merkityksentämisestä (tämäkin oli minulle uusi sana ^_^), vaan siitä, että käytän termiä 'inhimillinen' jopa väärin, käytän sitä kuvaamaan laajempaa asiaa kuin mihin se todellisuudessa viittaa. Kyllä minunkin mielestäni koneen välityksellä tapahtuva viestintä on yhtä inhimillistä kuin kasvotusten tapahtuva ajatustenvaihto, eli en siinä mielessä halua sanoa, että kirjeenvaihdon, chatin tai sähköpostin kautta vuorovaikuttaminen on vähemmän inhimillistä kuin face-to-face-jutteleminen. Se mitä haluan sanoa on, että fyysisten kontaktien väheneminen vie meitä pois siitä sosiaalisen kanssakäymisen mallista mikä on meille ihmisille ominaista ja ollut tärkeää koko lajimme historian ajan. Käsittääkseni olimme jo apinoina laumaeläimiä ja riippuvaisia toisistamme selvitäksemme. Kutsun tätä sosiaalista piirrettä "inhimillisyydeksi", tai osaksi inhimillisyyden ilmentymää. En tosiaan kenties osaa käyttää termejä siten kuin niitä virallisesti kuuluisi käyttää vaan puhun maallikon ja "tavan talliaisen" sanastolla :) Lajit tietysti kehittyvät, ja ehkä ei mene montaa vuosisataa kun läheisyyden ja fyysisten kontaktien tarve hiipuu pikkuhiljaa pois. Voimme kenties olla parisuhteessakin täysin etänä, kohtaamatta henkilöä koskaan IRL. Kuka tietää onko parisuhteitakaan enää 500 vuoden kuluttua... Nojoo, nyt tämä menee jo vähän villiksi rönsyilyksi. Mutta tosiaan, aihe on kiinnostava.
Kiitos jun jaksoit kirjoittaa näinkin pitkiä repliikkejä aiheesta :) Toivoisin että puhuisin niin sanotusti "samaa kieltä" ja osaisin sanoittaa ajatuksiani ja mielipiteitäni täsmällisemmin.
Itse näen teknologian ja nettipalvelujen lähinnä helpottavan arkea, mutta se toki edellyttää sitä, että haluaa ja osaa palveluita käyttää ja valitsee kuinka paljon niitä käyttää. Kaikki varaushommat, virastoasiat ja laskun maksamiset on minusta mukavampi tehdä kotona rennosti omalla kotisohvalla (läheisteni läsnäollessa) eikä tarvitse vaikka ottaa töistä 1.5 h vapaata, että ehtii hoitamaan jotakin asiaa x paikkaan y, joka menee kiinni klo 16 :). Monilla tämä tietenkin vähentää päivittäisiä ihmiskontakteja. Ruokakaupan itsepalvelukassat on käteviä, jos on muutama ostos ja samalla toinen kassajono vetää nopeammin. jne
Itsekin it- firmassa työskentelevänä tiedän, että automaation ja verkkopalveluiden ideana on usein vapauttaa asiakaspalvelijoita niihin tilanteisiin, joihin kuluu enemmän aikaa ja ylipäätään lyhentää vasteaikaa, kun helpot/nopeat asiat voi itse hoitaa verkossa (eikä tarvitse jonottaa puhelimessa). Toki tämän ei pitäisi mennä siihen, ettei asioita voi hoitaa kuin itse verkossa.
Somessa en ole enkä naimisissa puhelimeni kanssa, joten siksi ehkä ajattelen näin positiivisesti tästä asiasta ja omassa elämässäni teknologia on vain hyvä juttu, koska tietoisesti olen rajoittanut sen vain ns. järkeviin juttuihin. Tunnistan kyllä myös nuo negatiiviset puolet.
Asiakaspalvelu ei kyllä kaikkialla vähene, koska toisaalta monissa kaupoissa palvelua saisi liikaakin, kun haluaisi "vain katsella" ja sitten toisaalla sitä ei saa ollenkaan silloin kun sitä tarvitisi (esim. mainitsemasi VR).
Mielestäni tällainen ajattelutapa on todella jumittunut. Ihmiset, joilla ei Suomessa älypuhelinta tai muuta laitetta ole, ovat todella vähemistössä, ja heitä varten esimerkiksi Tampereen juna-asemalla on kaksi virkailijaa, joilta ostaa liput. Ajatus siitä, että sukupolvien, joiden nuoruudessa ei ole ollut älylaitteita, pitäisi kuolla pois ennen kuin älylaitteiden teknologiaa voitaisiin tuoda yhteiskuntaan, on todella outo. Tällaisessa tilanteessa yhteiskunta ei pääse yhtään mihinkään. Tällä hetkellä elämme siirtymävaihetta, ja en ole Suomessa kertaakaan ollut sellaisessa tilanteessa, että en olisi voinut puhua ihmisen kanssa ongelmatilanteessa, vaikka varsinaista asiaa olisin hoitanut automaatilla. Lisäksi älyteknologia ja automaatio helpottaa monien ihmisten elämää, jolloin aikaa jää enemmän sosiaaliselle kanssakäymiselle. Esimerkiksi ruokakassin tilaaminen ovelle voi tuoda perhearkeen enemmän aikaa, jolloin vanhemmat ehtivät käyttämään enemmän aikaa vanhempiensa kanssa. Mielestäni myös sen kauhistelu, että nuoret eivät soita puhelimella, on aivan turhaa, sillä kyseessä on vain ero sukupolvien välillä. Vaikka vanhempi sukupolvi ei olisi viestittelyyn tottunut, se ei tee viestittelystä huonompaa kommunikaatiotapaa kuin soittaminen. Nuoret viettävät edelleen aikaa keskenään myös kasvotusten, vaikka tapaamisista sovittaisiin viestillä.
Pointti onkin se, että palvelua pitäisi olla tarjolla kaikille, sekä edistyneille että jumiutuneille. Eihän perinteinen asiakaspalvelu ja automaatilla/mobiilissa toimimisen tarvitse olla toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja.
Kaikille uuden opettelu ei ole niin itsestään selvää, jotkut taas oppivat uudet asiat hetkessä. Kyllä minua säälittää iäkäs äitini, joka ei älypuhelinta eikä automaatteja osaa käyttää ja monet tärkeät palvelut lakkautetaan niin ettei hän enää itse pysty asioitaan hoitamaan.
Oletko miettinyt, että perinteistä asiakaspalvelua haluaa usein käyttää sellainenkin henkilö jolla on älypuhelin? Ei se, että jollain on älylaite, tee henkilöstä automaattisesti mobiilipalvelujen suosijaa perinteisen henkilökohtaisen palvelun yli. Asiakkailla voi olla kysyttävää, lipun vaihtamista tai mitä vain. Entä ulkomaiset turistit? Kyllä perinteisen asiakaspalvelun tarvitsijoita ja suosijoita on paljon enemmän kuin ne ”pari hassua” joilla ei ole älylaitetta.
Koneista ja mobiilipalveluista on meille aivan valtavasti hyötyä ja ne myös oikeasti helpottavat elämäämme positiivisillakin tavoilla. Mutta niiden ei pitäisi sulkea pois inhimillistä palvelua.
"Ihmiset, joilla ei Suomessa älypuhelinta tai muuta laitetta ole, ovat todella vähemistössä, ja heitä varten esimerkiksi Tampereen juna-asemalla on kaksi virkailijaa, joilta ostaa liput."
Ja sitten on kaupunkeja, joissa ei ole juna-asemilla enää yhtään virkailijaa... Että revi siitä. Itse kyllä ostan lippuni netistä, mutta en tiedä miten jotkut vanhemmat ihmiset hoitavat asiat automaatilla.
Minusta on vähän ikävää, miten yksipuolista tämä keskustelu on. On ihan totta, että digitalisaatiossa on ikäviä lieveilmiöitä, joita tekstissäkin on tuotu esille, lisäksi esimerkiksi erilaisia riippuvuuksia. Mutta mielestäni uuden teknologian käyttöönottoa ei kannata jarrutella siksikään, että siitä VOI seurata jotain huonoakin. Veikkaan, että tällä hetkellä nuo huonot puolet korostuvat, koska elämme nimenomaan siirtymävaihetta. Emme vielä ole saavuttaneet sitä hyvää tasapainoa ihmistyön ja konetyön välillä, ja siinä prosessissa tulee tapahtumaan väkisinkin huteja. Mutta uskon tilanteen tasapainottuvan tulevaisuudessa.
Minäkin toivon että on juuri niinkuin kirjoitit. En halua olla jarruttamassa kehitystä vaan puhua koneiden ja ihmisyyden tasapainon puolesta, inhimillisen kontaktin tärkeyttä ei voi korostaa ❤️ Pankin täti tai juna-aseman lipunmyyjä voi olla jolle kulle päivän ainoa kontakti toiseen ihmiseen. Niiden, joilla on vahva sosiaalinen rengas ympärillään voi olla helppoa unohtaa tämä.
Ja ovathan ne myös ihmisten työpaikkoja, aika moni on tulevaisuudessa teknologialla korvattavissa.. Tosi mielenkiintoinen aihe, kiva että kirjoitat tästä :) Puhutaanhan siitäkin paljon, miten älylaitteet ovat vähentäneet ihmisten kärsivällisyyttä vaikka oppimisessa, tai asioiden lukemisessa loppuun asti (kuin vain pelkät otsikot). Mutta olisi kyllä kiva myös, ettei olisi jatkuvaa painetta olla kokoajan ostamassa uutta teknologiaa. Muistaakseni sulla olikin silloin tosi pitkään se sympaattinen nokian puhelin ennen kuin siirryit älypuhelimeen? :)
Niinpä. Työpaikat siirtyvät palvelusta sinne kehityksen puolelle, kehittämään koneita ja sovelluksia...
Joo ^_^ :) Mulla oli Nokian 3510i vuoteen 2016 saakka, vasta silloin hankin älypuhelimen :)
Työpaikoilla automaatio ja teknologian kehitys usein poistaa tylsiä rutiinitehtäviä (esim. tietojen kopiointia paikasta toiseen, jossa inhimillinen tekijä aiheuttaa myös enemmän virheitä) ja vaarallisia tehtäviä koneiden tehtäväksi enkä itse näe tätä huonona asiana paitsi yksilön kannalta, jos jää työttömäksi ja työllistyminen on hankalaa.
Sovelluksilla voi myös valvoa, seurata ja ennakoida monia tilanteita erilaisissa yrityksissä ja teollisuuslaitoksissa, joten ei niiden ainoa funktio ole palvelualan työpaikkojen korvaaminen.
Toki työpaikkoja vähennetään myös kokonaan, mutta toisaalta nykyään yksi ihminen hoitaa usein enemmän tehtäviä kuin esim. 70- luvulla. Joskus ennen pääsi töihin, jos oli työhaluinen, mutta nykyään korkeakoulutetutkin saattavat ensin joutua harjoittelijaksi, jolle ei makseta oikeaa palkkaa...
Mä taas mietin, että moni ammatti, jossa ennen sai olla rauhassa ja hoitaa hommansa on nykyään asiakaspalvelua: ruokalan kokki, siistijä, kirjastonhoitaja (no juu, aina ollut palvelua, mutta se on mielestäni lisääntynyt entisestään).
Mielessäni monessa ammatissa vaaditaan asiakaspalveluhenkisyyttä entistä enemmän. Ja vaikka hyvästä palvelusta pidänkin ja sitä itse pyrin toteuttamaan, minusta se myös lisää työn vaativuutta. Ja se verottaa ihmisiä.
Kirjoista pitävät ihmiset eivät ehkä tule ajatelleeksi että kirjastoala on todella sosiaalista työtä. Ja toisaalta itsepalvelukirjastojen lisääntyessä kirjastonhoitaja on logistiikka-alan ammattilainen, kun kirjoja siirtyy valvavia määriä ja silti pitää olla super palveluhenkinen.
Eikä sillä että kirjaston tai ruokalan tädit olisi olleet lapsuudessani epäystävällisiä. Koen että nykyään sen ystävllisyyden täytyy olla "myyvää" ja korostettua.
Ja olen miettinyt päteekö tämä samalla lailla miehisillä aloilla. Mielestäni ei yhtä paljon.
Tämä on tosiaan niin totta ja surullista, ja jo vuosia sitten pohdimme tätä kavereiden kanssa. Suomessa puhutaan paljon yksinäisyydestä ja syrjäytymisestä, no kohta ei tosiaankaan tarvitse kodin seinien sisältä lähteä hoitamaan asioita ulos tai tapaamaan oikeita ihmisiä. On niin helppoa jäädä kotiin vielä kun mahdollisesti työtäkin voi tehdä omalta tietokoneelta. Joillekin yksinäisellä tuollainen oikea asiakaskohtaaminen saattaa olla ainoa tilanne, jossa jonkun kanssa voi vaihtaa muutaman sanan edes. Suomalaiset eivät muutenkaan ole maailman sosiaalisinta kansaa niin vielä entisestään voi eristäytyä muista ihmisistä. Tälleen nyt vähän kärjistetysti sanottuna :D.
Entäs sitten vanhukset tai eläkeläiset, miten ihmeessä he pärjäävät kaiken teknologian kanssa, kun itsekin joutuu välillä tuskailemaan. Ja tämä väestöryhmä on vielä niin hirmuisen iso Suomessa. Ja teknologiaan ei aina voi luottaa, koska palvelin tai automaatti saattaa olla hajalla vaikka junalippua ostaessa. Konduktööritkin taitavat olla katoava luonnonvara, ainakin Hkin lähijunista lippuja ei voi enää ostaa. Ja mitenköhän on työpaikkojen kanssa, onkohan teknolgian kehitys tuonut enemmän työttömyyttä. Itse ainakin kaipaan ihan oikeita kohtaamisia, mutta toki teknologia taas helpottaa joissain asioissa. Mutta on mielenkiintoista miettiä miten se vaikuttaa ihmisiin isommassa mittakaavasssa.
Minä olen nähnyt sen ajan, kun ratikassa oli rahastaja ja kiukkuinen sellainen ja pankeissa jonotettiin, ravintoloihin jonotettiin jne. kauppojen kassoilla..... Miten helppoa elämä nykyään on, kun voi ostaa kotisohvalta ja maksaa laskut kun on aikaa. Kirjaston kirjat voi varata kännykällä, veroilmoitukset, vikailmoitukset, leffaliput, kuntosalivaraukset tuosta vaan, uutiset ja sää, reittioppaat, kamera ja Skype, jota odotin vuosia kuin kuuta nousevaa. Pidän yhteyttä maailmalle ja ihmisten kanssa ollaan tekemisissä, vaikka se onkin virtuaalista.
On kyllä pakko olla eri mieltä. Itse koen kaikki nämä vempaimet ja muut elämää helpottavina. Henkilökohtaisesti itse ainakin tapaan ystäviäni kasvokkain, ja kun ollaan kasvokkain, puhelimet ja tabit ja muut eivät ole siinä touhussa mukana, vaan ne laitetaan kohteliaasti sivuun odottamaan. Jos joku niitä räplää niin että kanssakäynti jää minimiin, ei voi kuin syyttää itseään kun kaverit lopulta katoavat biteiksi ja pikseleiksi älylaitteessa.
Voin tilata kokeiluun kasan vaatteita ja kenkiä, sovittaa rauhassa ja palauttaa ne mistä en tykkää, ilman että joku sosiaalisesti painostaa ostamaan. Voin varata lääkärinajan netistä, mikä on aivan loistavaa, koska työajalla en saa käyttää omaa puhelintani. Lääkäri kirjoittaa e-reseptin, joten en joudu etsimään missä se viimeisin e-pilleriresepti nyt olikaan. Voin hoitaa pankkiasiat mobiilisti tai verkkopankista menemättä paikan päälle - teen töitä eri paikkakunnalla kuin missä asun, joten jälleen on elämä helpottunut. Voin noutaa paketin postin pakettipalvelusta odottamatta pitkässä jonossa, ainoastaan kohdatakseni yliväsytetyn asiakaspalvelijan, joka haluaa vain nopeasti palvelemaan seuraavaa asiakasta, jottei jono pitenisi entisestään. Ja jos haluan erityispalvelua, voin mennä kivijalkaliikkeeseen tai laittaa yritykselle mailia kysyäkseni spesiaaliasiasta. Teknologia suo niin paljon vaihtoehtoja ottaa yhteyttä yritykseen, myös sen aukioloaikojen ulkopuolella.
Vanhukset erikseen, mutta jos omistaa älylaitteen, ja siitä huolimatta ei halua käyttää sen kautta mahdollistettuja palveluita, on tehnyt ihan oman valinnan. Jos se tarkoittaa elämän hankaloittamista, se on silti tehty valinta. Ja sitten toisaalta, jos ei halua käyttää mobiilipalvelua, eikä asiakaspalvelijaa ole, voi kieltäytyä käyttämästä palvelua. Mielestäni on täysin verrannollista valittaa, että mikseivät lääkärit tule samaan hintaan kotikäynnille, kun on niin kurjaa lähteä sairaana terveyskeskukseen. (En nyt ota kantaa siihen, että monet yritysten mobiilisovellukset on tehty vain jotta voi sanoa, että meillä on mobiilisovellus, eikä niistä saa mitään oikeaa hyötyä.)
Me haikaillaan aina niitä vanhoja "parempia" aikoja, kun tehtiin hommat niin kuin kunnon ihmiset ja "aidosti". :) Itse väitän, että yksinäisyyden tunteiden takana on paljon enemmän nykyaikainen elämäntapa, jossa kaiken pitää olla maksimoitua, tehokasta, ja kaikkien pitää olla se paras osaaja, eikä tavallinen ole tarpeeksi hyvä. Teknologia ei ole syy, vaan teknologia kehittyy koko ajan väistämättä, ja se mukailee nykyaikaista elämäntapaa.
Sen verran sanottava: tiedäthän että valtavien vaatemäärien tilaaminen sillä tarkoituksella että sopivat pidetään ja loput lähetetään takaisin on monellakin tapaa huono asia? Usein ne vaatteet jotka lähetetään takaisin eivät välttämättä mene enää myyntiin vaan tuhotaan, mikä on valtavaa tuhlausta. Ylenpalttinen tilailu ja palautuksien helppous on mukavaa, mutta ei millään muotoa vastuullista kuluttamista.
Teknologia voi helpottaa monissa asioissa, mutta yhtä lailla myös luo uusia ongelmia, jotka ovat pitkällä aikavälillä kestämättömiä. Vain koska teknologia mahdollistaa jonkin ei tarkoita että se olisi automaattisesti hyvä asia. Toki on hyötyjä joita ei voi kiistää, mutta pitää muistaa itsekin katsoa asioita monelta kantilta.
Niiiiin. Ihan yleisesti kuluttaminen ei ole megajees asia ja asioita pitää aina katsoa monelta kantilta - voisin veikata, että olet jättänyt vastauksesi tietokoneella tai mobiililaitteella: tiedät varmasti, että niiden elinikä on naurettavan lyhyt ja niiden uudistaminen ei varsinaisesti ole ekologista. En nyt tarkoita olla mitenkään kauhean hyökkäävä, mutta se, että takerrut yhteen ainoaan esimerkeistäni ei nyt oikein heiluta kantaani, koska kaikesta meidän tekemisestä löytää jotain arvosteltavaa, jos etsii. Jos haluaa miettiä sitä vastuullista kuluttamista, se ei ole mitään "sun pitää tehdä täsmälleen näin, tai olet huono kuluttaja". En asu missään cityssä ja käytän vaatteeni aina siihen pisteeseen, ettei niitä pysty enää korjaamaan. Mistäs tiedät, jos vaikka asun nollaenergia-asunnossa enkä käytä autoa tai syö ollenkaan lihaa, ja kaikki ruokani on lähiruokaa? Takertuisitko sitten siihen, että no ostat kuitenkin joskus harrastusvälineitä, hyi hyi? Tuskin kukaan meistä on vastuullisen kuluttamisen messias, joten mielestäni tässä eko- ja vastuullisuusasiassa pitää katsoa kokonaisuutta eikä takertua yhteen puutteeseen. Jos en voi suorittaa yhtä toimea parhaalla vastuullisuuden ja ekologisuuden askeleella, valitsen seuraavan askeleen niin kauan, että saavun sellaiselle, joka on itselleni toteutettavissa.
Mun suhtautumiseni teknologiaan tulee täysin siltä pohjalta, että ihan kaikesta "uudesta" valitetaan ja väitetään, että se tuhoaa meidät ihmiset, tai vähintäänkin pilaa nuorison. Tiesitkö, että aikoinaan vanhemmat valittivat, että kirjat pilaavat nuoret? Tietenkään teknologian sallimat uudet tavat tehdä asioita eivät automaattisesti ole hyviä, mutta eivät ne ole automaattisesti pahojakaan. Uudet laitteet ovat tuoneet paljon helpotusta ja helppoutta elämään. Kuten itsekin ilmeisesti kannustat, ihmisen tulee ottaa vastuu omasta kulutuksestaan ja teknologiankäytöstään. Koska traktorit ajelevat jo nyt pelloilla, on aivan sikasiistiä, että niihin ollaan kehittelemässä/kehitelty (en ole seurannut uutisia aiheesta hetkeen) automaattiohjaus, jolloin maatalon isäntä tai emäntä voi vain laittaa automaattiohjauksen päälle, ja tehdä itse jotain muuta. On aivan upeaa, että hybridiautoja on jo liikenteessä, enkä malta odottaa, että sähköautoista tulee uusi normaali.
Uudet teknologiat ovat aina muuttaneet yhteiskuntaa ja ihmisten välistä kanssakäymistä - parempaan vai huonompaan suuntaan, siitä saa jokaisella olla oma mielipide. Esimerkiksi tiskikoneen yleistyminen poisti monen arjesta pariskunnan yhteiset tiskaus- ja kuivaushetket.
On totta, että verkkoteknologian ja robotiikan kehittyessä osa palveluammateista katoaa. Toisaalta voi ajatella, että arjen sujuvoituminen tästä koituvan ajansäästön myötä antaa ihmisille mahdollisuuden käyttää aikaansa enemmän miten haluavat: yhdessä toisten ihmisten kanssa tai sitten omissa oloissaan. Kaikki eivät kaipaa sosiaalisia kontakteja lähes ollenkaan.
Verkkoteknologian yleistyminen on myös parantanut yksinäisten ihmisten elämänlaatua. Verkon avulla on niin älyttömän helppoa olla yhteydessä muihin, ja löytää muita samoin ajattelevia. Tämä on ensiarvoisen tärkeää esimerkiksi monelle pikkupaikkakunnan asukille. Verkosta löytyy pilvin pimein niin julkisia kuin kolmannen sektorin ja yritystenkin tarjoamia palveluja, jotka auttavat nuorta / vanhusta / aikuista löytämään kavereita, tarjoavat jutteluapua, verkkovälitteisiä harrastuksia jne. Näistä mahdollisuuksista ei välttämättä moni ole tietoinen, jos ei itse ole sellaisia kaivannut.
Verkkoteknologia kehittyy huimaa vauhtia, ja nykyisellään ymmärtämämme verkkovuorovaikutus ei tule olemaan samanlaista pitkään. Jo nyt kuvallinen verkkoviestintä ylittää määrällään tekstin avulla tapahtuvan viestinnän. Vr-teknologia mahdollistaa ihan pian hyvin erilaisia etäläsnäolon mahdollisuuksia, jolloin viimeistään poistunee tarve erotella verkkovuorovaikutusta kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta. Moni ei nykyäänkään tee eroa niiden välillä, vaan verkkoyhteisöllisyys koetaan ihan yhtä aitona (osin jopa aidompana!) kuin kasvokkaiset kontaktit.
Se on vielä sanottava, että en missään nimessä toivo, että kaikki ihmisten välinen kommunikointi siirtyy verkkovälitteiseksi. On myös tutkittu, että sosiaaliset taidot eivät transferoidu ympäristöstä toiseen: on siis harjoiteltava viestintää niin kasvokkain kuin verkossa, jotta tulee taitavaksi molemmissa.
Introvertti vastarannankiiski täällä. Se, että en ole "alttiina kohtaamiselle, yhteydelle, toisen ihmisen hymylle, äänelle, tervehdykselle, lämmölle" on minulle vapautta, lomaa ja onnea. Ainakin, jos puhutaan juuri asiakaspalvelusta ynnä muista smalltalk-tilanteissa. Toki mukaviakin satunnaisia kohtaamisia toisinaan on, mutta paljon mieluummin käytän sosiaalisen energiani läheisiin ihmisiin kuin ventovieraille hymyilyyn ja kohteliaan ei minkään puhumiseen.
On päättömän rasittavaa, että pidetään yleisenä fysiikan lakina, että kaikkien ihmisten mielestä enemmän KOHTAAMISIA on aina jotenkin parempi. Esimerkiksi työelämässä tuntuu olevan itseisarvo kokoustaa ja tiimiytyä ja ryhmäytyä. Kiva jos siitä tykkää, osa varmaan keskittyisi mieluummin esim. varsinaiseen työhön.
Täyttä asiaa taas kerran, Sanni! Elävät kohtaamiset minimoidaan, eikä suurin syy ole halu helpottaa ja nopeuttaa asiointia teknologian avulla, vaan säästäminen ihmistyövoiman palkoista. Siis vähennetään väkeä palveluammateista ja annetaan älylaitteiden ja automaattien "palvella". Minunkaan kotikaupungissani ei ole enää vuosiin ollut lipunmyyntiä juna-asemalla, pelkkä automaatti vain. Ahkerana kirjeitten kirjoittajana ajattelen kauhulla mahdollisuutta, että meilläkin postitoimisto siirtyisi jonkin jättimarketin oheistoiminnoksi. Ruokakaupassa en mene koskaan itsepalvelukassalle, koska haluan sen pienen inhimillisen hetken kassatoimihenkilön kanssa, kun hän naputtelee ostosteni hinnat koneelleen ja ottaa vastaan maksun. Teknologian kehittäjät tähtäävät yksisilmäisesti vain tehokkuuteen ja edistykseen. Mikä siinä lopulta "edistyy"? Ihmisten eriytyminen toisistaan ja kääntyminen yhä jyrkempään yksityisyyteen. Kun ei tarvitse kohdata muita, kykymme suoraan live-kontaktiin kuihtuu. Ja mikä eteen sitten? Kylmä yksinäinen elämä koneitten ja vempaimien armoilla. Todellakin näiden himouudistajien täytyisi malttaa odottaa, kunnes vanhat sukupolvet ovat poistuneet uutta uljasta teknomaailmaa hidastamasta. Henkilökohtaisen palvelun täytyy säilyä vaihtoehtona niin kauan kun keskuudessamme vielä on niiden tarvitsijoita.
Mistä tuo viimeisen kuvan ihananvärinen toppi/mekko on? Näkyykö paremmin jossakin toisessa postauksessa?
Käytin tänään elämäni ensimmäistä kertaa kangasnaamiota, Misshan Green Tea maskia. En antanut olla maksimi-aikaa iholla, sillä alkoi hieman kirvelemään. Iho on kyllä uskomattoman pehmeän tuntuinen nyt jälkeenpäin.
Mistä tuo viimeisen kuvan ihananvärinen toppi/mekko on?
Mä en näe kuvassa mitään toppia, katsotko jotain eri postausta..? Minä en itse asiassa näe tässä postauksessa missään kuvassa toppia, viimeisessä kuvassa on VR:n lippuautomaatti.
Onnittelut ekasta kangasnaamiokokeilusta :)
Kiitos.
Toppi onkin tuossa Kuulumisia-postauksen lopussa. Vai onko mekko. Mutta siis olen monta päivää käynyt kurkkaamassa Kuulumisia-postausten alle ja ihmetellyt, kun et ole vastannut. Nyt vastaus löytyikin täältä. Syynä tähän sekaannukseen on se, että kommentteja alaspäin vieritettäessä saattaa huomaamattaan hypätä välissä olevan postauksen yli suoraan sen kommentteihin (eli näyttää, kun kommentit jatkuisivat yhtenä pitkänä ketjuna).