Palataan vielä hetkeksi Suomen syksyn koleudesta lämpimämpiin maisemiin. Tämän paikan jos minkä halusin aivan ehdottomasti jakaa kanssanne, aivan mieletön!

Saari on yksi tämän vuoden Kreikan reissuni ehdottomia kohokohtia ja helmipaikkoja. Paikka, joka tunnetaan ällistyttävän kauniista rannoistaan ja niin turkoosinsinisistä vesistään että silmiin sattuu. Täällä asuu alle 400 ihmistä. Saari on niin pieni että sen kävelee ympäri iltapäivän aikana.

Saari on:

Koufonissi kuuluu saariryhmään nimeltä Pikku-Kykladit. Muut ryhmän saaret ovat Donoussa, Iraklia ja Schinoussa, vierailin näistä myös ihastuttavalla Donoussalla josta haluan vielä tehdä oman erillisen postauksen. Ehkä julkaisen sen kylmimmän talven keskellä muistona kesän lämmöstä. :)

Tämä kourallinen miniatyyrisaaria sijaitsee Naxoksen ja Amorgoksen välissä, ja kaikki ovat kuuluja Kreikan upeimpiin kuuluvista rannoista ja häkellyttävän kirkkaista vesistään joiden uskomattoman saturoitunut väri shiftaa kaikissa mahdollisissa vihreän ja sinisen nyansseissa vaalean turkoosista indigonsiniseen. Koufonissi on saarista väkirikkain ja turistillisesti kehittynein, muilla Pikku-Kykladien saarilla asuu kullakin alle 200 ihmistä.

Luulen että näin Koufonissilla sinisen sävyjä joita en tiennyt edes olevan olevassa. Tuntui kuin olisin katsellut ympäristöä vahvojen filtterilasien läpi. Koufonissi sai minut toteamaan vilpittömästi: tänne minäkin haluan tulla pelkästään olemaan rannalla.

Koko saaren tunnelma sen sai aikaan. Kertakaikkiaan hurmaava paikka.

Koufonissi eli Koufonisia (monikko) koostuu itse asiassa kahdesta saaresta, joista alempi, Kato Koufonissi, on asumaton. Puhuttaessa Koufonissista viitataan asuttuun, pohjoisempaan (Ano) Koufonissiin.

Saarella on vain yksi kylä, Chora. Sieltä kävelee saaren toiseen päähän ja yhdelle sen tunnetuimmista rannoista, Poriin, alle tunnissa. Tosin kiusaus jäädä ihailemaan rantoja jo matkan varrelle on niin suuri että et varmastikaan halua kävellä matkaa niin nopeasti... ^_^ Kannattaa muutenkin ehdottomasti kävellä rantaa myöten eikä päätietä. Reitti Chorasta Poriin on varmastikin kaunein rantapätkä jonka olen missään koskaan kohdannut.

Tänään minulla on vähän sanoja ja paljon kuvia.

Koufonissi, olkaa hyvä.

Koufonissille pääsee joko isolla Blue Star Ferries -yhtiön laivalla Pireuksesta (eli Ateenan satamasta) noin kolmesti viikossa tai pienellä Express Skopelitis -laivalla Naxokselta tai Amorgokselta. Skopelitis on Pikku-Kykladien oma "paikallisbussi" joka liikennöi Naxoksen ja Amorgoksen väliä kuutena päivänä viikossa, pysähtyen kaikilla Pikku-Kykladeilla (kauimpana sijaitsevalla Donoussalla vain kolmesti viikossa).

Skopelitis muuten tunnetaan siitä, että se kulkee säässä kuin säässä... Sen kippari on kuulema huimapää joka lähtee merelle silloinkin kun Beaufortin asteikko (joka mittaa tuulta) jättää isot Blue Staritkin satamaan. Tämän kertoi minulle useampikin pikkukykladilainen.

Enpähän pysty kuvittelemaan kuka hullu menee Skopelitiksen kyytiin myrskysäällä... Itse nimittäin seilasin sillä Amorgokselta suhteellisen tuulisena päivänä, mutta voimakkuus oli vielä kaukana vaarallisesta. Blue Starin kyydissä tuskin olisi edes tuntenut aaltoja, mutta pikkuinen, kevytrakenteinen Skopelitis heilui aalloilla kuin kaarnalaiva ja kokemus oli vähintään rinnastettavissa huvipuiston laitteeseen. Mietin vähän aikaa jaanko näin ällöttävän tarinan Koufonissi-postauksessa, jonka halusin olevan vain kauniiden fiilisten täyttämä, mutta ehkä kuitenkin kerron tämän koska kokemus oli niin, noh, sanalla sanoen ainutlaatuinen.

Olin nimittäin yksi ehkä kolmesta ainoasta matkustajasta, joka ei oksentanut matkan aikana. En ole ikinä, ikinä ollut paikassa jossa on yhtä paljon ja niin voimakkaasti pahoinvoivia ihmisiä. Joka puolelta kuuluva kakominen oli niin äänekästä että peitin välillä korvani ja hyräilin jotta saisin peitettyä äänet ja itse vältettyä pahoinvoinnin. Keskityin vain tuijottamaan yhtä pistettä vastapäisessä seinässä ja hengittelin syvään juoden välillä pitkiä kulauksia vettä. Laiva heilui niin ettei välillä meinannut pysyä tuolilla. Tilanne ääniefekteineen ja ympäri salonkia oksennuspussien kanssa juoksevine henkilökunnan jäsenineen oli aivan kamala mutta samalla myös niin hullun koominen, koska todellakin melkein kaikki oksensivat, että näky olisi voinut olla kuin jostain Monty Python -pätkästä....

Näissä tunnelmissa saavuin satumaisen kauniille Koufonissille. Olen itsekin aika herkkä voimaan pahoin enkä suoraan sanottuna käsitä, miten selvisin tuon 85 minuutin matkan "kuivana"....

Mutta teitä on varoitettu. Jos olette Pikku-Kykladeilla ja jos on tuulista - neuvon harkitsemaan haluatteko nousta Express Skopelitiksen kyytiin ;)

I will be back.

Mulla on päivitetty ponisävy joka onnistui kertalaakista :)

Me so happy! :)

Silmiini osui kuin tilauksesta Sokoksella näitä teidänkin vinkkaamia Color Mask Paintteja 40% alennuksella, ja kahmaisin niitä saman tien neljä, ajatuksena että miksaamalla löytyy se just mun hakema liilan sävy.

Sekoittelu on niin kivaa ^_^

Päädyin miksaamaan yhteen Lavenderia, Deep Purplea, Pinkadelicia ja aavistuksen Hermansin Vickyä, jota minulla on vielä purkin pohjalla jämät jäljellä. Sekaan vielä pari turausta Maria Nilan hopeahoitoainetta.

Color Maskin Lavender osoittautui aika lailla täydelliseksi pastelliseksi pohjaksi johon sotkea pigmenttisempiä violetteja. <3 Mutta, sen käyttäminen jatkuvasti väriseoksen pohjana tulee aika arvokkaaksi... Alennuksenkin kanssa tuubille tuli hintaa 8,70€ ja se kului värjäykseen kokonaisuudessaan.

Tällä kertaa laitoin värin kuivaan tukkaan koska halusin varmistaa mahdollisimman voimakkaan tuloksen, ja tietäähän sen miten paljon kuiva tukka imee väriä.

Väristä tuli mielestäni aivan mielettömän ihana..!! <3

Hitusen punertavampi ja tummempi liila kuin Sinin värjäämä.

Color Mask Paintin Deep Purple -sävyssä oli yllättävän paljon punaista, mitä ei odottaisi kun katsoo tuubin väriraitaa. Aine tulee tuubistakin ulos todella tummana violettina, mutta paljastuu punertavaksi kun sen sekoittaa vaaleampaan pohjaan kuten Lavenderiin tai pelkkään hoitoaineeseen.

Vasemmanpuoleisessa purkissa on pari pisaraa Deep Purplea hoitoaineeseen sekoitettuna. Oikeanpuoleisessa on miksattuna Hermansin Vicky-sävyn jämät Color Maskin Lavenderiin + ihan pieneen tippaan Deep Purplea.

Oikeanpuoleinen on se sävy jota tavoittelen, eli enemmän sinertävä violetti. Hermansin Vicky on aika täydellinen sinivioletti mutta kuten tuli havaittua, se on aika vähäpigmenttistä tai ei ainakaan tartu kovin hyvin juuri minun hiuksiini.

En tiedä saisikohan Color Maskin Royal Blue'lla taitettua Deep Purplen punaisuutta... Tai sitten jatkan Vickyn käyttöä taittosävynä. Yritän totta kai löytää sen taloudellisimman tavan ylläpitää väriä, ja vaikka Color Mask Paint on tarjoushinnallaankin Hermansia kalliimpi, se on kenties käytössä riittoisampaa kuin Hermans.

Hiplatessani värejä Sokoksella viereeni tuli tyttö, joka kommentoi Deep Purple -sävyn olevan niin pigmenttistä että sitä riittää todella pieni määrä hoitsikkaan sekoitettuna että saa selvästi väriä hiuksiin. "Tuo pieni tuubi riittää tosi pitkälle", hän sanoi. Pigmenttisyys tuli kyllä todettua kun väriä meni sormiini, ja se imaistui ihoon saman tien ja lähti vasta kunnon saippuahinkkauksella. Hermansin Vicky ei tartu ihoon ollenkaan.

Harmi vain että Deep Purple on yksinään väärän violetin sävyinen...

Tää on kyllä just niin hyvä sävy! Mutta ei tosiaan kukkaro kestä käyttää kokonaista Lavender-tuubia joka hiustenpesun yhteydessä.

Jatkan ratkaisujen etsimistä :) Ja vielähän on vaikka kuinka monet värimerkit testaamatta.

Sokoksen Hyvä Olo -kampaamon Emppu väkersi mulle tällaisen hauskan lettikampauksen :) Kun tuttuun tapaan halusin päähän jotain edustavampaa kuin oman ikuisen hainhammasklipsini :D Natural Coden keikalle :)

En voi muuta kuin nostaa hattua ja ihailla heitä jotka osaavat itse tehdä hiuksiinsa tällaisia. Itse olen jo hyväksynyt sen että kampaukset eivät kiinnosta minua eikä minulla riitä motivaatio niiden opetteluun. Pitkään yritin uskoa siihen että kun vain sinnikkäästi harjoittelee niin oppii... ^_^ Mikä pitääkin tietysti paikkansa, mutta entäs kun ei ole luontaista innostusta siihen harjoitteluun..? Ei, mä olen sujut sen asian kanssa että olen kauneusalan ammattilainen jonka vahvuuksiin hiustenlaitto ei kuulu. Jätän nämä jutut Erikan tasoisille upeille, lahjakkaille kollegoille. <3

Tänään on muuten vuorossa Jyväskylän pysäkki Lumene Natural Code -kiertueella :)

Mä seison siellä siveltimet tanassa odottamassa teitä, tulkaahan Sokokselle kello 17-19 niin saa siveltimet töitä ^_^

Lihaton lokakuu -postaussarja jatkuu tänään aiheella kasvisruoka suomalaisissa ravintoloissa.

Monissa ravintoloissa on tänä päivänä jo ilahduttavan hyvin panostettu kasvisannoksiin, mutta vielä löytyy paljon niitäkin paikkoja joissa kasvisruokavaihtoehto on se tuttu ja tylsä risotto tai pasta-ateria. Tietysti nämäkin voi tehdä kiinnostavasti ja persoonallisesti, mutta näiden tyyppisten annosten kohdalla ruokaisuus jää usein reilusti jälkeen kala- ja etenkin liharuoista.

Itse pidän aina vakuuttavampana jos ravintola jaksaa miettiä kasvisruoka-annosta myös proteiinin ja rehellisen ruokaisuuden kannalta. Eivät kasvissyöjät ole mitään "laihisruokailijoita", hekin haluavat mahansa täyteen ja moni kaipaa myös kunnon proteiinin lähdettä niinkuin kala- ja liharuoissa.

Vaikka syön kalaa, tarkastelen aina ravintoloiden kasvisruokaosuutta erityisellä mielenkiinnolla. Mielestäni se kertoo paljon ravintolasta. Vegeannoksiin panostaneet ravintolat nauttivat välittömästi silmissäni suurempaa arvostusta :)

Perheessäni on lisäkseni toinen kala-kasvissyöjä ja yksi vegaani, joten ravintoloiden kasvisruokapuolta on tullut aktiivisesti tarkkailtua jo tälläkin taustalla. Valitettavan usein vegaaniruoka-annokset ovat tyyliä salaatti. Ymmärrän, ettei ravintoloilla ole resursseja tarjota vaihtoehtoja jokaiselle eri ruokavaliolle, mutta vegaanius on mielestäni jo sen verran valtavirtaa kasvissyönnissä että laadukkaalla ravintolalla pitäisi olla tarjota vegaanivaihtoehto (muukin kuin salaatti) vaikkei sitä suoraan lukisi menussa.

Minulla oli hienona ideana tehdä kokonainen ravintolakasvisruoalle omistettu teemaviikko, mutta en ehtinyt toteuttaa sitä, ainakaan vielä. Tutustutaan tämän päivän jutussa sen sijaan ravintoloiden kasvisruokatarjontaan yhden kaupunkiesimerkin kautta.

Kävin viime kesänä maistelemassa neljän eri maarianhaminalaisravintolan kasvisannokset ja kartoitin samalla kaikkien kaupungin paikkojen kasvisruokatason. Kiinnitin huomiota etenkin siihen, miten persoonallinen ravintolan kasvisruoka-annos/menu on ja onko annoksissa joku selkeä proteiinin lähde.

Tulos yllätti: seitsemällä kaupungin ravintolalla oli listoillaan ns. kunnon kasvisruoka-annos rehellisellä proteiininlähteellä. Kasvissyönti ei ole Ahvenanmaalla erityinen trendi eikä kasvisruoasta puhuta samaan tapaan kuin meillä mantereella, jossa lihansyönnin vähentäminen tai kokonaan lihasta luopuminen on ollut runsaasti tapetilla kuluneen vuoden aikana. Siksi kasvisruokien kirjo ja taso yllätti. Neljällä paikalla oli listoillaan rehellinen kasvisproteiinin lähde kuten seitania, tempeä, oumphia ja tofua.

(Huom: tiedän totta kai että ihan kaikessa ruoassa, kasviksissakin, on jonkun verran proteiinia, mutta kunnollisella proteiinin lähteellä tarkoitan ruoka-ainetta jonka proteiinipitoisuus on yli 10%. Kourallinen papuja tai pähkinöitä tai juustonokare salaatissa ei vielä merkkaa kunnollista proteiininlähdettä.)

Kesällä testaamani kasvisruoka-annokset:

PARAS.

Aloitetaan todellisesta yllättäjästä: kaupungin parhaana pihvipaikkana tunnettu Dino's.

Ehdin kesän aikana tutustumaan kahteen eri menuun listan vaihtuessa kesäkuun lopulla, ja kumpikin menu oli erinomainen. Dinosilla on vakituisesti listalla kaksi eri kasvisruoka-annosta, joista ainakin toinen on vegaaninen tai mahdollista saada vegaanisena versiona. Annoksissa on käytetty vähän laajempaa mielikuvitusta kuin risottolinja, ja kesän kasvismenu tarjosi mm. hirssipihvejä voissa paistetun mangoldin kera, chilissä ja valkosipulissa marinoitua tempeä ja juustotäytteisiä portobellosieniä kera hernelettujen. Mmm..!

Kuvassa sieni/hernelettuannos. Värikäs, kaunis ja hyvänmakuinen, mutta tämän annoksen heikkoutena oli epäruokaisuus. Juusto toimi käytännössä annoksen ainoana mainittavana proteiinin- ja energianlähteenä, eikä sitä ollut kovin paljon. Nälkä yllätti jo vajaan parin tunnin kuluttua tämän annoksen syömisestä.

Sen sijaan seuraava annos oli toisesta ääripäästä, melkein samanhintainen mutta sisälsi niin paljon tanakkaa syötävää että olin ratkeamispisteessä ruokailun lopussa:

Chili-valkosipulimarinoitua tempeä, yrttisienipaistosta ja kokonaisena paahdettu (pieni) kyssäkaali.

Soijapavuista fermentoimalla valmistettava tempe on suomalaisissa ravintoloissa edelleen harvinaisuus, ja oli vähintään yllättävää löytää sitä Dinosin listalta. Kysyin Dinosin henkilökunnalta miten juuri heillä on kaupungin kiinnostavin kasvisruokalista, sain kuulla, että ravintolassa oli tehty viime vuonna kasvisruoan osalta tietoinen päätös panostaa siihen. "Mietittiin, että haluamme erottua tällä. Kun muualta saa niitä salaatteja ja vetisiä kasvispihvejä, meiltä saa jotain muuta".

Ei muuta kuin peukut tälle :) Dinosin syksyn listalta löytyy täytettyä polentafrittataa linssiragulla ja paahdetulla bataatilla sekä seitania maissicremellä, limekastikkeella ja curryperunoilla.

VÄHÄRUOKAISIN.

Kesäravintola Von Knorringin listalta löytyy kaksi kasvisruoka-annosta, jotka ovat persoonallisempia kuin salaatti/risottolinja. Valitettavasti kunnollinen proteiinin lähde puuttuu ja toinen annoksista on ruokaisuudessaan alkuruoan tasoa.

Tilasin ihastuttavan kauniisti asetellun ja värikkään annoksen marinoitua munakoisoa (ylempi kuva) tuunattuna versiona, jossa oli riisin tilalla tomaattisipulipaistosta ja parsaa. Varsinaisia proteiinin lähteitä annoksessa on riisin kera tai ilman nolla. Erittäin hyvänmakuinen annos, mutta ei tällaisella nälkä lähde.

Verrokkina kuva ystäväni liharuoka-annoksesta (alempi kuva) joka oli yli kaksi euroa halvempi kuin kasvislautaseni: Jägarsmörgås eli paahdettua leipää jonka päälle on kasattu paistettua lihaa ja kermaista sienikastiketta. Aikamoinen mättö pariin munakoisoviipaleeseen, porkkanaan ja tomaattipaistokseen verrattuna.

Tällaiseen hinnoitteluun törmää välillä ja se vihastuttaa minua. Tarkoitan hinnoittelua, joka ei pohjaa annoksen raaka-aineisiin, kokoon tai ruokaisuuteen vaan annoksen "asemaan" listalla: ystäväni tilaama annos oli "vain" lämmin voileipä ja minun munakoisoni taas "hienostuneempi" annos. Jos olisin tilannut Jägarsmörgåsin kasvisversion, joka oli ravintolan toinen kasvisruoka-annos, olisin maksanut vähemmän ja saanut kaksin verroin enemmän ruokaa lautaselle (vaikkakin ehkä epäterveellisempää: puolet annoksesta on vehnäleipää ja ranskalaisia perunoita). Nämä ovat juttuja joita en vain tajua.

OIKEIN HYVÄ.

Ahvenanmaan kalleimman ravintolan Nauticalin listalla ei ole yhtäkään (!!) kasvisruokaa, mutta heidän vain kesäsesonkina toimiva terassinsa Nauticaltan paikkaa aukon. (Kasvissyöjät varmaankin välttävät Nauticalia talvisin... ;))

Olen aiempinakin kesinä nauttinut Nauticaltanissa kauniita ja raikkaita kasvisruoka-annoksia, mutta aikaisemmin niiden ainoa proteiinin lähde on ollut juusto, jos ylipäänsä jokin proteiinin lähde on ollut tarjolla. Tänä kesänä myös 'Altan oli lähtenyt mukaan uusien kasvisproteiinin lähteiden buumiin ja listalta löytyi Ruotsissa kehitettyä, nyt Suomenkin kaupoista löytyvää oumphia (alempi kuva). Pyysin annoksen ilman ranskiksia mutta ne tulivat joka tapauksessa ^_^

Oumph on valmistettu soijasta eli raaka-aine on siis sama kuin markkinoilla jo olevissa soijaproteiinituotteissa (kuten kuivatut soijaprotskutuotteet), mutta koostumus on uudenlainen. Oumphia saa nyt niin trendikkään nyhtölihan tyylisenä, fileenä ja suikaleina. Kaupasta en ole itse vielä oumphia ostanut mutta maistanut parissakin ravintolassa ja hyvää on :)

Ylemmässä kuvassa Nauticaltanin listan toinen kasvisruoka-annos: grillatut kasvikset salaattipedillä, brie-juustolla ja parmesanilla. Mmm...! Ei mikään mielikuvituksellisin kasvisruoka, mutta toteutus ratkaisee: salaatin voi tehdä siihen tylsimpään mahdolliseen jäävuorisalaatti-kurkku-tomaattipohjaan, tai sitten tällaiseen värejä pursuavaan tyyliin. Kasvisten seasta löytyi vielä rouskuvaa pähkinää, erilaiset tekstuurit annoksessa hivuttavat aina arvosanaa ylöspäin! :)

Jumbona kesän karsein ravintola-annos. Ulkonäkö ei sitä (ehkä..?) paljasta, mutta maku....

FLOPPI.

Kesän ravintolaoppaassani kerroin, että itäsataman Ångbåtsbryggan, puhekielellä Bryggan, on Maarianhaminan halvimpia ravintoloita. (Kesän aikana Brygganiin muuten avautui toinen puoli joka edustaa hienostuneempaa brasserie-tyyliä, sitä ei pidä sekoittaa perus-Brygganiin...)

No, edullisen hinnan mukana tulee totta kai myös edullisia ruokaratkaisuja. Ymmärrettävästi kastikkeet ovat tehdasvalmisteisia ja raaka-aineet muutenkin bulkkikamaa. Maustamiseen hinnan ei kuitenkaan odottaisi vaikuttavan, tai sitten kokilla oli kiire ja mausteet unohtuivat tällä kertaa...

Brygganin listalla oli kolme eri kasvisannosta, joista yksi perinteinen salaatti. Bongasin ilokseni tofun, ja annoin paikalle mielessäni peukkua kunnollisen kasviproteiinilähteen sisällyttämisestä listalle. Tofun sai tilata paahdetun maissin ja lohkoperunoiden kaverina tai tacojen täytteenä. Kumpikaan annos ei sovi ruokavaliooni, mutta päätin tilata tacot sillä vehnälätyt voi helposti jättää syömättä.

Annos saa kehuja tofun määrästä: tässä ei ole säästelty ja kasvissyöjä saa tosiaankin masun täyteen jo proteiinin puolesta. Arvioin että tofua oli lautasella varmaan 200 g. Mutta... sitä ei oltu maustettu millään tavalla. Se oli täysin naturelli. Kuten tofua maistaneet tietävät, se ei itsessään maistu yhtään millekään ja on täysin riippuvainen marinoinnista tai paiston yhteydessä tapahtuvasta maustamisesta.

Jääkaappikylmistä purkeista kaivetut teolliset salsat ja guacamolet eivät kohottaneet makuelämystä. Annos oli kertakaikkiaan niin hirveän makuinen että en tiedä saisiko kukaan opiskelijabudjetillakaan kaupan aineista näin kaameaa tacoannosta aikaan. Pikaruoka on pikaruokaa, mutta ihan näin karun makuista settiä en odottaisi ravintolassa saavani. Saattoihan olla, että kokilla oli huono päivä ja hän tosiaan unohti vähintään tofun maustamisen....

*

Haluaisin nyt kuulla teidän kasvisruokakokemuksianne ravintoloissa. Mikä on ollut huonoin, mikä paras kokemus? Mistä saa Suomen parhaat ja persoonallisimmat kasvissafkat?

Moro!

Mulla olisi täällä kaksi lippua viikonlopun I Love Me -kauneusmessuille Helsinkiin.

Itse en pääse messuille kun "joudun" niinkin ikävään paikkaan kuin Ahvenanmaa <3, joten liput kelvannevat jollekulle teistä?

Heitän lippujen seuraksi vielä kimaran suloisia nudekynsilakkoja niin tulee kynnetkin iloisiksi, niinkuin mun kynnet eilen :) Essieltä sävyt Wrap Me Up ja Just Stitched ja Lumenelta sävyt Silokallio ja Usvaniitty.

Arvon liput tänä iltana yhdelle hengelle, joku voi siis napata kaverin messiin :)

Osallistut arvontaan sanomalla jotain kivaa kommenttilaatikkoon. Jätäthän s-postiriville myös sähköpostiosoitteesi niin saan sinuun yhteyden.

Osallistumisaikaa on tämän päivän ajan eli 18.10. kello 24.00 saakka.

Kyttäilkää sitten osallistujat heti huomisaamuna sähköpostianne niin saan voittajan osoitteen mahdollisimman nopsaan ja liput postiin heti huomenna että varmasti ehtivät perjantaiksi. :)

Arvonta suoritettu: liput saa Martsa. Onnittelut ja mukavia messuja :)

*

P.S. Ainiin, koska olen Laveran ystävä (ja olisin ollut heidän osastollaan töissä jos ei olisi ollut tuota sovittua Ahvenanmaa-menoa) niin vinkkaan tähän Laveran messutarjouksesta: Laveran osastolla 7F61 kaikki tuotteet messujen ajan peräti -40% alennuksella! Siis kaikki. Lisäksi 15 ensimmäistä ostajaa saa jokaisena messupäivänä yllätyslahjan. :)

Ahh. Tänään sain kuvattua aivan erityisen tyydyttävän ennen/jälkeen-kynsikuvasarjan, kun kynteni olivat päässeet aika mehukkaan karuun kuntoon reissun aikana ja kävin tänään huollattamassa ne.

Minullahan on oman kynnen päällä geelivahvistus joka auttaa kynttäni kasvamaan suoraan, ilman tätä vahvistusta kynteni menevät siihen surullisenkuuluisaan kieroon muotoon. Olen täysin koukussa tähän kynnenkaunistustoimenpiteeseen, ja sen ainoa huono puoli on riippuvuus kynsien laittajasta ja säännöllisestä "hoitoonpääsystä", kuten on tullut ihan oman postauksenkin verran todettua. Nytkin sinnittelin taas kuusi viikkoa. Tai kuusi ja puoli, tarkemmin sanottuna. Kynnet huollettiin edellisen kerran juuri ennen Riikan lukijamatkaa.

Eipä tuolla Kreikassa oikein saanut iloita kynsistä viimeisillä viikoilla eikä niitä viitsinyt lakata kun juurikasvu oli niin karsea. Ilo oli sitäkin suurempi kun tänään pääsin huollosta ja sain lakata kynnet pitkän tauon jälkeen.

Ja vielä lähikuvasarja jonka ylimmän kuvan ällöttävyydestä varoitan:

Hyi hemmetti... (...ja sormista näkee että aamulla on taas pesty hiuksia Fudgella... ;))

 Pikkkkuisen tyydyttävää katsella tällaista transformaatiota ^_^

Lakaksi valitsin Essien Cashmere Matte -kokoelman huurteisen, savuisen liilaihanuuden nimeltä Coat Couture. Olen saanut lakan blogin kautta, se saapui itse asiassa juuri ennen Kreikkaan lähtöä enkä ehtinyt silloin testata yhtäkään kokoelman lakoista.

Tämä mattapintainen kaunotar sopii syksyyn kuin nenä päähän.

Toisaalta... myönnän, että kyllä kirkkaatkin sävyt houkuttavat ihan vain vastapainoksi tälle harmaalle koleudelle joka toivotti minut tervetulleeksi kotimaassani. Aika houkuttavia sävyjä löytyy myös Natural Coden läjästä, jonka sain liittyen tulevaan Natural Code by Lumene -kiertueeseen.

Laitetaan kiertueviikon kunniaksi NC-lakkanamiakin mukaan postaukseen :)

Erityismaininta näille kahdelle suosikille; "sinitarraminttu" Dragonfly ja heleä baby-sininen Rebel Royal, joka minulta löytyy jo entuudestaan. Just sellainen sininen sävy jota tykkään käyttää kesämeikissä myös eyelinerina ja joka sopii mun mielestä älyttömän hyvin päivettyneelle iholle :)

...mutta nyt Essie vei voiton koska mun oli pakko saada liilaa <3 <3 Ymmärrätte ^_^

Nähdään huomenna Tampereen Sokoksella, jookos :)

Holaa kaikille ja nyt pääsenkin kertomaan, miten mukavissa merkeissä sain palata Suomeen :) Tää on niin jännää ^_^

Edessä on nimittäin yhteistyössä Lumenen kanssa Natural Code -teemainen meet & greet -kiertue Sokos-tavarataloissa ympäri Suomea. :)

Kiertue kattaa seitsemän eri kaupunkia eli nyt pääsen treffailemaan lukijoita etelästä pohjoiseen. Pääsen esimerkiksi vihdoin näkemään Oulun ja Joensuun, jii-haa! Samalla vähän kotimaan matkailua :) Vähänkö hauskaa ja samalla tietysti jännittävää, kaikkiin tilaisuuksiin sitä pääseekään blogin kautta :)

Toivottavasti mahdollisimman moni teistä innostuu tulemaan meet & greettiin, pliis tulettehan niin mun  ei tarvitse jännittää että seison siellä ihan itsekseni ^_^ Ainakin edellinen Lumene-teemainen vähän vastaavantyyppinen tapahtuma Tampereella oli hitti. Minulta saa siis kysellä Natural Code -meikkivinkkejä ja totta kai jutustella muutakin :) Ajan salliessa teen myös pikameikkejä.

Kiertueen aikataulu on seuraava:

TIISTAI 18.10. Sokos Tampere, kello 17-19

TORSTAI 20.10. Sokos Jyväskylä, kello 17-19

KESKIVIIKKO 26.10. Sokos Turku kello 17-19

TORSTAI 27.10. Sokos Helsinki kello 17-19

TIISTAI 1.11. Sokos Joensuu kello 17-19

KESKIVIIKKO 2.11. Sokos Kuopio 17-19 (kotikulmilla, wuu-huu! Kaikki kalakukkokaupungin tyypit tuutte viäntämään mun kanssa savvoo!! ^_^)

TORSTAI 3.11. Sokos Oulu kello 17-19

Minut tapaa Natural Code by Lumene -pisteeltä.

Tapahtumien yhteydessä Sokoksilla on GWP-tarjous Natural Coden tuotteista: kahden Natural Code -tuotteen ostaja saa lahjaksi värittömän kulmien muotoilugeelin - sattumalta mun oma HG-tuote! Ja mä en edes valinnut tätä lahjaa! Hauska sattuma :)

Suosikkituotteitani Natural Codelta ovat ilman muuta sarjan luomivärit joille olen omistanut blogissa parikin teemaviikkoa. Ihania sävy-yhdistelmiä joiden joukossa on ei-niin-perinteisiäkin, jännempiä komboja.

Myös Smile Booster -huulikiillot ovat olleet ahkerassa käytössä, niistä löytyy mm. yksi ihan täydellinen läpikuultava persikka (Creamy Papaya, kuvassa).

Natural Coden Instagram-tililtä voi käydä tsekkailemassa inspis-kuvia NC-tuotteista. Mun blogikollega Annikahan sai muuten suunnitella Natural Codelle oman kynsilakkakokoelman... Päheää. Mm. niistä löytyy kuvia Instagramista.

Kiertue siis starttaa tiistaina Tampereelta joten manselaiset, tulkaahan moikkaamaan :) Huikkailen Facebookissa aina kiertuepäivän yhteydessä missä päin olen milloinkin menossa niin pysytte kärryillä :)

Yhteistyössä Lumene.

Nopeat terkut lentokentältä.

Olen lähdössä, mutta tunnen jo olevani tervetullut takaisin. Tavallaan olen täällä kai aina. Koska sydämeni on täällä. <3

Sydämeni on myös kotona, ja niin haikealta kuin aina tuntuukin lähteä Kreikasta, on aina yhtä ihanaa palata kotiin rakkaaseen Suomeen ja rakkaan puolisoni luokse. Hymy kareilee huulillani kun ajattelen, että illalla istun mökkisaunassa ja grillissä tirisee kenties lohi tai joku muu kalaherkku ja saan painaa nenän kiinni miehen nenään.

Ja niin vain kävi että tulin violettina, lähden violettina.

^_^

Nyt seuraa vinkki Ateenaan matkaaville kosmetiikkafriikeille. Teidän on käytävä tässä paikassa.

Minunhan piti esitellä paikka jo viime syksyn reissun yhteydessä, mutta tiedätte stoorin... niin paljon aiheita ja matskua, osa jää pois, osa jää odotuspenkille. Tiesin että tämä juttu jos mikä kuuluu ehdottomasti Karkkipäivään ja se tulisi ulos ennemmin tai myöhemmin. Se aika on NYT :)

Apivita Experience Store.

Olen kertonut teille aiemmin Apivitasta, Kreikan suosituimmasta paikallisesta kosmetiikkamerkistä. Korresin kilpailija ja monelta osin hyvin saman tyyppinen merkki, mutta kalliimpi ja kreikkalaisten itsensä korkeammalle arvostama. Kreikkalaiset pitävät Apivitaa huimasti laadukkaampana kuin Korresia, josta monet tuntuvat täällä ajattelevan että se on Apivitaan verrattuna massamarkettitavaraa. Meillähän Korres taas on brändinä jotain ihan muuta, toki se on hinnoiteltukin eri tasolle.

Vaikka ei olisi tippaakaan kiinnostunut Apivitasta, suosittelen silti jokaiselle kosmetiikasta (ja kosmeettisista elämyksistä) kiinnostuneille ehdottomasti vierailua Apivitan lippulaivaliikkeeseen, jos satutte joskus itsenne Ateenasta löytämään. Tämä viisikerroksinen myymälä-hoitola on aivan mieletön. Todellakin nimensä veroinen: Experience Store.

Apivita Experience Store sijaitsee Kolonakin kaupunginosassa alle kilometrin kävelymatkan päässä Syntagman aukiolta ja ydinturistialueelta.

Kolonaki on keskustan hienoin kaupunginosa, ns. keskustan mini-Beverly Hills, ja siellä on muutenkin mukava kävellä jos kaipaa välillä vähän muita maisemia kuin vanhaakaupunkia tai sitä ympäröivien korttelien rähjäisyyttä.

Myymälän katutason kerroksessa sijaitsee storen varsinainen myymäläosuus. Huomatkaa tilojen violettihohtoinen sävymaailma..! ^_^ <3

Tilan keskipiste on ns. "Filoxenia-pöytä" jossa vierailijat saavat hypistellä ja testailla Apivitan tuotteita. Pöytä on varustettu pesupisteellä jotta antoisan testailun jäljiltä tahmaiset kädet pääsee pesemään. :)

Nimi APIVITA muuten tarkoittaa "mehiläisen elämää", ja mehiläistuotteet ovatkin merkin sydän. Koko merkki on saanut alkunsa mehiläistuotteista kuten hunajasta, propoliksesta, vahasta, kuningatarhyytelöstä ja siitepölystä, ja nämä ainesosat ovat edelleen Apivitan tuotekehityksen kulmakiviä. Tuotteet eivät siis sovellu vegaaneille.

Apivita-storen interiööri ja tunnelma taiteellisine yksityiskohtineen on huolella suunniteltu. Liikkeen ulko-ovi (ylimpänä ensimmäisessä kuvassa) ja myymälän kassa-alue ovat veistostaiteilija Nikos Yiorgos Papoutsidiksen käsialaa.

Mariannan ja minun vieraillessa liikkeessä viime lokakuussa siellä oli juuri meneillään henkilökunnan koulutuspäivä. Saimme silti luvan tulla pienelle kierrokselle kun vetosin heihin että olen kaukaa Suomesta saapunut kosmetiikkaintoilija... ^_^ Sekin saattoi auttaa että sanoin kirjoittavani storesta jutun blogiini :)

Apivitaa ei myydä Suomessa ja sen saatavuus Kreikan ulkopuolella on muutenkin heikohko. Apivita ei ole samalla lailla kiinnostunut ulkomaiden valloituksesta kuin Korres. Mikä on aika jännä juttu, potentiaaliahan merkillä todellakin olisi ja luulisi että nykypäivänä kaikkia yrityksiä kiinnostaa laajentaa ja hankkia menestystä kansainvälisilläkin markkinoilla.

Experience Storen viidessä kerroksessa riittää nähtävää ja koettavaa.

Kerros 1: myymälä

Kerros 2: mehubaari, kirjasto, lahjamyymälä, yrttiapteekki (jossa voi mm. nuuskutella erilaisia Apivitan tuotteissa käytettyjä ainesosia)

Mehubaarista saa mm. mehiläisen siitepölysmoothien, kuinkas muuten :)

Kerros 3: luento- ja opetustilat

Kerros 4: kampaamo (+ mehiläisterassi :))

Kerros 5: spa/ kauneushoitola

Kakkoskerroksesta näkee alas myymälään. Pidin kovasti isosta puusta joka kohoaa liikkeen keskellä. :) Ihastuttava yksityiskohta.

Smoothie-baarin keittiö.

Neloskerroksen kampaamo. Apivitalla on myös hiusvärejä ja hiuskosmetiikkaa.

Hoitolaosaston lämpimän puinen décor toi mieleen Suomen <3 Täällä on myös sauna ^_^

Saatan olla samaa mieltä tuon "dined well" -mietelauseen kanssa... :D

Mehiläisterassi. Täällä asuu mehiläisiä, totta kai :)

Tai niin meille ainakin sanottiin, eihän sitä tiedä ovatko nuo laatikot vain koristeena... ;D

Värikkäät hyllyt kutsuvat minun tyyppistä asiakasta aina puoleensa...

Ahh, ihana, ihana paikka! :) Käykää ihmeessä jos tulee tilaisuus, tällaisiin paikkoihin ei törmää ihan joka yhteydessä. :)

Omat Apivita-tuotekokemukseni ovat edelleen aika rajalliset, mutta pinon erilaisia näytteitä (seerumeita, kasvovoiteita, vartalovoiteita, shampoita) olen ehtinyt Kreikka-vierailuilla käyttää. Yhdellä reissulla ostin Apivita-kasvoputsarin ja tänä syksynä käytössä on ollut tuo kuvan Shine & Revitalizing -hiusnaamio (tosin suoravärin kanssa miksattuna).

Kaikki Apivita-kokemukset ovat olleet pelkästään miellyttäviä. Jos asuisin Kreikassa niin tulisi varmasti käytettyä näitä enemmänkin.

Apivitan tuotevalikoimaan voi tutustua merkin kansainvälisillä sivuilla ja nettikaupassa.

Olen palannut Ateenaan.

Fiilis laivan lipuessa irti Santorinin  satamasta oli erittäin nyyh... (ja voi sitä tunneryöppyä kun paatti pysähtyi matkan varrella Paroksella), mutta kun Blue Star Delos kahdeksaa tuntia myöhemmin kolahti kiinni Pireuksessa, olo oli jo vaihtunut jälleennäkemisen riemuun Ateenan kanssa.

Illalla tapaan taas rakkaan ystäväni Mariannan jonka moni teistä jo melkein "tunteekin" blogin kautta :)

Minulla ei ole tänään aikaa kunnon blogipostaukselle joten laitan tällaisen nopean huvituksen: rumin kuvan minusta ja Mariannasta koskaan? :D (Ei tuo ylempi vaan alempi ^_^)

Monet kuvat on meistä vuosien varrella otettu, mutta tämä vei voiton ^_^

Mariannan mies kuvasi meidät viime kuussa Msqrd-sovelluksella, joka vaihtaa kuvattavien kasvot.

On se hullua että omissa naamoissamme näytämme kummatkin ihan suhteellisen normaalin näköisiltä naisilta (ja Mariannahan on Kreikan oma "Julia Roberts" ^_^), mutta sitten kun meidän naamat, tai tarkemmin sanottuna silmät-nenä-suu -alueen vaihtaa keskenään.... tuloksena on kaksi peikkotyttöä! :D Tää kuva on melkein pelottava ^_^

En käsitä miten esim. Mariannan nenä, joka ei luonnossa näytä yhtään suurelta, näyttää mun naamaan vaihdettuna ihan jättimäiseltä :D Hauskasti myös meidän kasvojen muodot tulee ihan eri lailla esiin kun keskustat on vaihdettu. Mites muuten olisi ruskea tukka mulla..? No ainakin tuo Mariannan paksu ja kiiltävä hiuslaatu kelpaisi..! :)

Tässä istumme vähän vähemmän trollimaisina New Hotelin kattobaarissa viime syksynä.

Täytyy tehdä oikeutta Mariannan todelliselle kauneudelle laittamalla loppuun linkki hänen viime vuonna tekemäänsä eeppiseen Urban Decay Naked Smoky-esittelyyn :D Niin saatte (ainakin uudemmat lukijat) jotain muutakin Karkkipäivä-luettavaa tälle päivälle :) Tuo Naked Smoky -esittely on kyllä aika hauska ^_^