Tänään arvostelussa neljä ripsaria. Miksi samassa postauksessa? Siksi, että olen käyttänyt niitä samaan aikaan ja ajattelin, että itse asiassa on havainnollistavampaa esitellä maskara niin että sen ominaisuuksia voi samalla verrata toisiin. Olen itse huomannut, että ripsarien yksilölliset ominaisuudet tulevat paljon paremmin esiin kun käyttää useampaa samaan aikaan. Ennenhän olin tosi laiska ripsareiden kokeilija ja minulle testiin lähetettävät maskarat unohtuivat useimmiten laatikoihin nukkumaan. Otin uuden käyttöön vasta kun edellinen oli loppumassa.

Viime vuoden aikana olen mielestäni tsempannut hyvin ripsariarvostelujen kanssa! :D Otin tavoitteeksi opetella käyttämään useampaa maskaraa kerralla jotta voin myös kertoa täällä mielipiteitäni vähän tiuhempaan, ja oppi on mennyt perille.

Tässä siis taas yksi ripsiväriarvostelu, var så goda.

Arvioinnin kohteena L'Orealin Volume Million Lashes Feline, Lancômen Hypnôse Doll Eyes, Idun Mineralsin Silfr ja Maybellinen The Colossal Go Chaotic.

Ryhmä ei ole tarkoituksella L'Oreal-konserni-painotteinen, tajusin vasta kuvaa ottaessa että kolme maskaraa on samasta firmasta. Pahoittelut jos joku pitää tätä epäasiallisena, kyseessä on puhdas sattuma.

Kertaus on opintojen äiti, eli tällainen on oma ripsilaatuni; minulla on hennot, harvat ja taipuisat ripset. Maskara pysyy niissä erinomaisen hyvin eikä koskaan rapise ja hyvin harvoin leviää - ehkä silloin jos lumihiutaleita tarttuu ripsiin. Mutta ei usein silloinkaan.

Ripsivärin suoritukseen vaikuttaa luonnollisestikin käyttäjän ripsien laatu, ja tässä on yksi syy miksi pidän itse ripsariarvosteluita aika tylsinä. Ripsari näyttää käyttäjänsä silmissä siltä, millaisen pohjan henkilön ripset sille luovat. Hento- ja harvaripsisen on mahdoton taikoa millään megadeluxevolumexpress-maskaralla tuuheaa ripsistöä, koska hänellä ei ole pohjaa sille. Minun ripseni ovat tätä laatua, minkä vuoksi ripsivärikuvani ovat aina nuivia.

Kaikissa kuvissa L'Orealin Felineä lukuunottamatta yksi kerros maskaraa.

L'Oreal Volume Million Lashes Feline

Viimeisin tulokas Million Lashes -linjassa. Million Lashes tunnetaan hyvin erottelevista ja samalla tehokkaasti volyymia rakentavista harjoistaan. Minä olen tykännyt kaikista kokeilemistani Million Lashes -maskaroista, suosikkini on edelleen se alkuperäinen.

Feline-versio lupaa taivuttaa ripsiä erityismuotoillun harjansa avulla.

Felinen koostumus on omaan makuuni vähän liian kostea, mutta tykkään harjasta ja massan kerrostuvuudesta. Ensimmäisen kerroksen (kuvassa) teen harjan pidempipiikkisellä puolella, joka erottelee ripset.

(Otin kaikki postauksen kuvat tänä aamuna. Feline-demokuva oli viimeinen, ja tässä vaiheessa tuo yksi ripsi lähellä sisänurkkaa kääntyi itsepäisesti toiseen suuntaan. En saanut sitä suoristettua millään. Muissa kuvissa se on suorassa. :))

Volyymia lisään harjan lyhempipiikkisellä puolella, joka pakkaa maskaramassaa todella tehokkaasti.

Maskaran plussat: aina luotettavaa, minulla toimivaa Volume Million -laatua. Pidän kovasti muovisista, erottelevista harjoista. Tykkään myös Volume Million hylsyn kaulan annostelijasta, joka "niistää" liiat maskarat pois harjasta.

Maskaran miinus: lähtee huonosti irti. Vesiliukoiset ripsarit takertuvat minulla ripsiin harvoin, mutta Feline istuu joinain päivinä yhtä tiukassa kuin Lumenen Blueberry Curl, jota en myöskään saa kunnolla irti.

Lancôme Hypnôse Doll Eyes

Sain tämän maskaran töistä ehkä viisi vuotta sitten, en enää pysty muistamaan milloin. Ja se korkattiin vasta viime syksynä. (Joo, mähän kerroin että mulla on maskarahäiriö.) Jeppis.

Odotin ripsarin olevan kuivahtanut, mutta vielä mitä, pelittää oikein hyvin. Massa on toki kuivempaa kuin tuoreissa ripsareissa on, mutta käyttäytyy ripsissä oikein nätisti. Kaikki Hypnôse-linjan maskarat lupaavat tuuheutta, Doll Eyes lupaa muistaakseni myös viuhkamaisuutta ja erottelevuutta. Miltä nyt nuken ripset näyttävät :)

Doll Eyesin kartiomainen kuituharja ei näytä sellaiselta josta yhtään tykkäisin, mutta jännästi se kuitenkin tuntuu toimivalta ja Doll Eyes on itse asiassa suosikkiripsarini postauksen maskaroista.

Minusta harja ei näytä erottelevalta, mutta se kuitenkin erottelee ripseni parhaiten tästä joukkiosta. Arvelen, että siihen vaikuttaa myös massan sopiva kosteusaste. Liian märkä tai "tahmea" maskara ei erottele optimaalisesti vaan liimaa ripsiä yhteen, Doll Eyesin voidemainen koostumus sekä sopiva annostelu (maskaraa ei tule harjaan liikaa) takaavat nätin erottelevuuden. Ripsari myös kerrostuu tosi hyvin paakkuuntumatta.

Maskaran plussat: erottelee hyvin, kerrostuu hyvin, ei klimpitä ripsiä. Harjan kapea kärki on tosi hyvä alaripsien ja sisänurkan meikkaamiseen. Lähtee helposti meikinpoistoaineella.

Maskaran miinus: Hinta. En itse maksaisi ripsarista neljää kymppiä koska halvemmallakin saa tosi hyviä. Edit. Sorry, muistin hinnan väärin, Lancômen ripsarit maksaa 33€. No, ei sekään ole halpa, mutta kipurajalla :)

Maybelline The Colossal Go Chaotic

En mielestäni ole jemmaillut tätä ripsaria kovinkaan kauaa, mutta en enää löydä sitä Maybellinen sivuilta. Liekö siis enää myynnissäkään? Nooh, Maybellinen julkaisutahdilla se ei toisaalta olisi yllättävää ;) Täytyyhän vanhoja lähteä tieltä aina kun tulee uutta tilalle.

Olikohan tämän maskaran tarkoituksena luoda kaoottiset ripset..? Ainakin se luo helposti sotkua, kiitos isohkon harjansa ja annostelijan puutteen hylsyssä. Hylsyn kaula ei niistä harjaa ulosvedettäessä, ja harjassa on kerralla aika paljon kosteaa massaa joka levittyy hieman sotkuisesti. Nimi tietysti kertoo, ettei maskaraa olekaan kehitetty siististi eroteltu ripsirivistö mielessä. :)

En oikein tiedä millaiselle kohdeyleisölle "kaoottinen" maskara sopii, mutta minä en tähän oikein ihastunut. Harja on silmiini liian iso ja leveä ja märkää massaa tulee kerralla liikaa. Hylsykään ei puhuttele. Mä olen tälle maskaralle liian vanha? ^_^

Maskaran plussat: en oikein keksi plussia. No, ei tämä kuitenkaan klimpitä tai "hapsuta" ripsiä, mutta sotkua tulee silti liian helposti harjan osuessa silmäluomeen ja kulmaluuhun.

Maskaran miinukset: väärän mallinen harja minulle, hylsyn "kaulurin" puute.

Idun Minerals Silfr

Idunin ripsiväri lupaa pidentää ja erotella ripset. Jälkimmäinen toteutuu, pidentämisestä minulla ei ole toistaiseksi kokemusta maskaroiden maailmassa Imjun Fiberwig -maskaraa lukuunottamatta. Eikä sekään onnistunut pidentämään kuin muutaman ripsen. Näytti hassulta. :)

Jokainen ripsivärihän yleensä pidentää ripsiä aavistuksen sillä tekniikalla, että kun maskaraa harjaa useamman kerroksen ja antaa kerrosten/vetojen välillä kuivahtaa, tarttuu edellisen kerroksen päähän pieni nokare ripsarimassaa. Näin ripsen päähän saa pikkuisen pituuslisän. Minun ripsissäni noita ripsen päähän tarttuneita massanökäreitä näkee usein kuvissakin. Mutta varsinainen todella selkeä pidentäminen tapahtuu kuiduilla, ja tämä teknologia taas ei toimi minulla.

Silfr-maskaran massa on kuivahkoa jo tuoreena, minkä vuoksi ripsari toimii minulla parhaiten vain yhdellä kerroksella. Toinen kerros levittyy hapsuisesti ja "pörröisesti" ja kohta ripset alkavat liimaantua yhteen. Massan kuivuus ei kuitenkaan ole sellaista, että maskara tuntuisi menneen pilalle ja kuivahtaneen ennen aikojaan. Koostumuksellisesti Silfr ja Lancômen Hypnôse Doll Eyes kuuluvat "jähmeämpään", kuivempaan luokkaan ja Maybelline Go Chaotic ja L'Oreal Volume Million Feline taas nestemäisempään.

Maskaran plussat: todella hyvä, erotteleva harja. Sopivan kapea minun silmilleni. Vaikka ripsari ei lupaa volyymia, niin mielestäni jo yksi kerros jättää ripsiin kivasti massaa. Elegantti, kaunis hylsy. Aikuiseen makuun? :D

Maskaran miinus: liian pitkä varsi. Harjan varsi on niin pitkä ja kapea ja kaula-aukko niin ahdas, että joskus, kun harjaa laittaa takaisin hylsyyn, se taittuu sen sijaan että sujahtaisi sisään. En oikein osaa tätä selittää mutta harjaa on minusta hankala laittaa takaisin hylsyyn.

L'Orealin ja Maybellinen harjojen varret ovat standardipituutta, Silfr selvästi pidempi.

Vaikka lähes kaikki ripsarit näyttävät silmissäni melkein samalta, kokoomakuvasta näkee minusta hyvin, mikä ero on kuivan ja märän massan tuomalla tuloksella. Kuivat (Lancôme ja Idun) tekevät erotellumpaa jälkeä ja saavat ripset näyttämään runsaammilta, tai siis kuin niitä olisi rivissä enemmän. Märät laadut taas liimaavat ripsiä helpommin yhteen, jolloin tuloksena on vähemmän runsaan näköinen ripsistö.

Löytyikö jutun maskaroista omia suosikkeja tai kenties inhokkeja?

Muut kuin Lancômen Hypnôse Doll Eyes blogin kautta saatuja.

P.S. Huomasin että jutun otsikkoa on tosi vaikea lukea ^_^ Kimpparipsa-mitää?

Olen mukana Indiedaysin ja Ceridalin yhteistyökampanjassa, johon innostuin lähtemään mukaan etsiessäni vaihtoehtoisia hoitoratkaisuja syksyn aikana poikkeuksellisen kuivaan kuntoon päätyneisiin käsiini. Etenkin sormien päät ja sivut olivat jo marraskuussa sen näköiset mitä yleensä vasta kovimmilla pakkasilla eli iho halkeili ja oli jatkuvasti kuivuudesta valkoinen. Kun rasvasin kädet, ne olivat parin tunnin päästä taas yhtä kuivat ja epämukavan tuntuiset.

Olin jo miettimässä jonkun naamiokuurin kokeilemista käsiini, kun huomasin Ceridal-kampanjan. Apua kuivalle iholle... No sitä tässä nyt tarvitaan. Koska tavallisesti käyttämäni kasviöljypohjaiset käsivoiteet eivät tällä kertaa auttaneet, olin valmis kokeilemaan toisenlaista voidepohjaa.

Myös huuleni ovat olleet syksystä saakka tavallista kuivemmassa kunnossa, ja sen pohjalta olin kaavailemassa juttua kuiville huulille soveltuvista huulimeikkituotteista. Ihan yllärinä Ceridal-tuotteista löytyi loistotuote huulillekin! Todellakin yllätyin - tiedätte miten nirsot huulet minulla on ja olen käyttänyt puolet elämästä niiden hoitoon vain kahta merkkiä kun mikään muu ei tunnu toimivan.

Ceridal-voiteet ovat apteekeissa myytäviä mineraaliöljyihin pohjautuvia perusvoiteita. Siis aivan eri tyyppisiä voiteita kuin luonnonkosmetiikka, jota olen käyttänyt viimeiset kuusi vuotta. Toisin kuin luonnonkosmetiikan monien öljyjen, uutteiden ja kasvimehujen muodostamat koostumukset, Ceridal-voiteet perustuvat yksinkertaiseen, hajusteettomaan muutaman raaka-aineen reseptiikkaan. Tuotteiden kosteuttava vaikutus perustuu mineraaliöljyjen kykyyn estää kosteuden haihtumista iholta. Tuotteet on tarkoitettu kuivalle ja erittäin kuivalle iholle. Hyvin siedettyjen ainesosiensa ja hajusteettomuutensa vuoksi ne sopivat myös herkälle iholle.

Ceridal-tuotteet:

Voide 10€ / 150 ml - hoitaa ja kosteuttaa

Uusin tulokas Ceridal-linjassa. Koko perheen vartalovoide päivittäiseen käyttöön, kosteuttaa ja pehmentää ihoa. Voi käyttää myös kasvoilla ja sopii kuivalle ja herkälle iholle myös meikin poistoon. Levittyy helposti ja rauhoittaa kuivaa ja kutisevaa ihoa. Rasvapitoisuus 28%.

Lipolotion 6,60€ / 100 ml - suojaa ja hoitaa

Ceridalin kaksi muuta tuotetta ovat vedettömiä ja sopivat erittäin kuivalle iholle hoitamaan ja suojaamaan. Nestemäinen Lipolotion-öljy suihkutetaan iholle. Se sopii käytettäväksi erityisesti pesun jälkeen pyyhekuivalle iholle, jolloin ihossa on vielä kosteutta jonka haihtumista Lipolotion ehkäisee. Lipolotion koostuu parafiiniöljystä, syklopentasiloksaanista ja jojobaöljystä. Jojobaöljy imeytyy ihoon raviten, parafiiniöljy lukitsee kosteuden ihoon ja haihtuva silikoniyhdiste syklopentasiloksaani tekee tuotteen levittämisestä miellyttävää.

Lipogeeli 7,80€ / 50 ml - suojaa ja hoitaa

Suomenkielinen nimi on hieman harhaanjohtava, sillä kyseessä ei ole geeli vaan hyvin rasvainen, vedetön, paksu voide. Voide muodostuu pelkästään mineraaliöljyistä ja -vahasta (vaseliini, mikrokristallina-vaha ja parafiini) sekä syklopentasiloksaanista, joka on mukana auttamassa voiteen levittymistä. Lipogeeli sopii erityisen hyvin täsmähoidoksi pienille, kuiville ihoalueille kuten kyynärpäihin, huulille, ihottumiin, kynsinauhoihin ja yleisesti rohtuneelle, halkeilevalle iholle.

Takana on nyt kolmen viikon testijakso. Miten käytin tuotteita ja miten ne toimivat?

Ceridal-voide osoittautui erinomaiseksi käsi- ja jalkavoiteeksi.

Käytin voidetta yöllä ja levitin sitä kunnon kerroksen muhimaan unien ajaksi. Pidin voiteen liukkaasti levittyvästä koostumuksesta joka mahdollisti myös kynsinauhojen tehokkaan hieronnan. Voide tuntuu paljon rasvaisemmalta kuin normaalisti käyttämäni voiteet, ja mielenkiinnolla seurasin, miten mineraaliöljykoostumus onnistuisi ahavoituneen ihoni hoidossa.

Testiviikkojen tulos: Ceridal-voide auttoi, vaikka olen käyttänyt sitä vain öisin.

Valkoiset kuivat ja sierettyneet alueet ovat kadonneet, eikä minun tarvitse rasvata käsiäni pitkin päivää. Itse asiassa, nyt kun mietin; en ole rasvannut käsiäni ollenkaan päiväsaikaan sen jälkeen kun aloitin Ceridal-kuurin. Kuvassa on käteni jota ei ole rasvattu koko päivänä. Suurennetussa detaljissa näkyy yksi pahimmassa kunnossa olleista kohdista, joka ennen joulua oli kuivuudesta valkoinen ja halkeileva. Nyt näkyvissä on enää aavistus vaaleaa ihohilettä.

Lipolotionia olen käyttänyt sekoittamalla sitä Ceridal-voiteeseen. Näin olen saanut vielä rasvapitoisemman voidecocktailin rutikuiville jalkapohjilleni.

Öljyn koostumus oli myönteinen yllätys, se on Ceridal-tuotteista ainoa jossa on myös kasviöljyä (jojoba). Lipolotion ei ole koostumukseltaan lainkaan raskas ja paksu ja yllätyin sen keveydestä ja miellyttävästä ihotunnusta. Jotenkin sitä kuvittelee että parafiiniöljy tekisi tuotteesta paksumman, mutta tässä tapauksessa niin ei ole. Ihan kuivaöljyä tämä ei ole, mutta nopeammin imeytyvää ja kevyempää kuin monet muut kokeilemani vartaloöljyt. Olen kokeillut Lipolotionia ohjeen mukaan pyyhekuivalle iholle suihkun jälkeen ja tämän levitys käy nopeammin kuin voiteen. Iho jää miellyttävän tuntuiseksi ja pysyy kosteutettuna iltaan saakka.

Lipogeeli on tuotteista suosikkini!

Siinä on juuri sopiva rasvakoostumus huulilleni, jotka ovat aina pitäneet enemmän mineraaliöljypohjaisista rasvoista kuin kasviöljypohjaisista. Jostain syystä kasviöljyihin perustuvat huulirasvat kuten sheavoihin ja kookosrasvaan pohjautuvat eivät ole koskaan toimineet minulla. Mineraaliöljyt tekevät paksumman ja kestävämmän kalvon, ja olen päätellyt, että juuri sitä huuleni tarvitsevat pysyäkseen parhaiten kosteutettuina. Huulet ovat kuivin osa kehossani ja ilman rasvaa ne rohtuvat saman tien.

Kun laitan Lipogeeliä huulille, huulet pysyvät miellyttävän tuntuisina monta tuntia eikä suojaava pinta katoa tai haihdu, niinkuin niin monilla huulirasvoilla. Lipogeeli on toiminut loistavasti myös siskollani, joka on hoitanut sillä halkeilevia suupieliään.

Ceridalin tuotteita voi ostaa ainoastaan apteekeista, ja tuotevalikoimaan voi tutustua täällä.

Vaikka luonnonkosmetiikkaa itse käytänkin, on myönnettävä, että mineraaliöljypohjaisilla koostumuksilla on omat etunsa. Ne toimivat vähän eri tavalla kuin kasviöljyt ja jäävät ihon tai huulten pintaan suojaamaan ja lukitsemaan kosteutta, kasviöljyjen taas (öljystä riippuen) imeytyessä syvemmälle. Käsieni tapauksessa mineraaliöljyn kosteuden haihtumista estävä vaikutus oli tällä kertaa ratkaiseva - ja huulillani se on aina ollut ainoa toimiva öljykoostumus.

Idun-herkkujen jakaminen jatkuu.

Olin swatchaillut tätä violettia kaunotarta, samoin kuin sen persikkaista sisarta jo aiemmin Idunin maahantuojalla ja apteekeissa, joten tiesin, että ne ovat aivan ihania. Swatchaus kämmenselkään ei kuitenkaan kerro luomivärin käytöksestä silmäluomella, joten vasta käyttökokemus sinetöi täydellisen ihastuksen.

Minä rakastan violettia väriä, se ei ole salaisuus. Violettien ihanuusmeikkien löytäminen on tämän vuoksi aina aivan erityinen ilon aihe. :)

(Persikkaisesta Aklejasta tulee myöhemmin oma postauksensa.)

Marmoroitu sinivioletti mineraaliluomiväri kantaa nimeä Lin. Se ei ole 100-prosenttista mineraalia kuten ei mikään puristettu meikkituote, mutta väripigmentit tulevat mineraaleista. Inci on lyhyt mikä on puhtaita ja mahdollisimman vähän allergisoivia koostumuksia etsivälle hyvä juttu: Kaolin, Mica, Zinc Oxide, Silica, Octyldodecyl stearoyl, Caprylic capric triglyceride, CI77491, CI77492, CI77891, CI77499.

Voi kuulkaas kun luomivärit voisivat aina olla tämänkaltaista laatua... Makuja on totta kai monia, mutta minun mielestäni paras laatu on juuri tällainen: rakenteeltaan pehmeä ja samettinen, ikäänkuin kevyen "voinen", kauniisti levittyvä ja kerrostuva, iholla pysyvä (= ei lähde lätkimään häivytyssiveltimen mukana) ja pigmenttinen.

Todella voimakas pigmentti eli vahva väri ei aina ole tarkoituksenmukainen, joten pigmenttisyydellä en tarkoita sitä, että sävy on aina voimakkaan värinen. Miedommankin sävyinen luomiväri voi olla pigmenttinen. Minulle pigmenttisyys tarkoittaa sitä, että sävy levittyy tasaisesti, tarttuu ihoon ja kerrostuu hyvin, ja näyttää iholla kutakuinkin siltä miltä se näyttää hylsyssä.

Tässä kuvassa Lin tapaa saman sävyperheen muita suosikkejani. Parfait Amour ja Beautiful Iris ovat mun suosikkivioletit MACiltä, Seedy Pearl taas on täydellinen häivytyssävy ja kulmaluun highlighter violeteissa meikeissä.

Swish on mun suosikkipinkkejä. Huurteinen, todella hohtava vaalea pinkki, sopii niin siniseen kuin punaiseenkin taittavien liilojen seuraan kuin nenä päähän.

Meikissä koko luomella Lin-luomiväri ja kulmaluulla MACin Seedy Pearl.

Lin on kauniisti hohtava sävy, ei kimalteinen eikä metallinen vaan valoaheijastavuudeltaan juuri passelin "keskivahva".

Off topic mutta itse en oikein lämpene kimallepartikkeleille vaikka helmiäisen hohdosta tykkäänkin. Kimalteet ja glitterit tuppaavat irtoamaan iholta koska ovat raskaampia partikkeleita kuin hienoksi jauhettu pigmentti, minkä seurauksena silmien alla on aina se tuttu kimaltava sotku kun meikkaa glitterluomiväreillä.

Vinkki: jos tykkää kimaltavasta meikistä, glitterinen luomivärikoostumus kannattaa taputella tahmealle pohjalle kuten juuri levitetylle voidemaiselle luomiväripohjalle, jolloin kimallepartikkelit "liimautuvat" iholle paremmin. Toinen tapa on lisätä glitter jo valmiiksi liimaavassa muodossa, eli tuputella silmämeikin päälle glittereyelineria.

Swatch-vertailu suosikkivioletteihin. (MACin jauhemainen Violet-pigmentti kuuluisi vielä tähän joukkoon, mutta en kiiressä jaksanut kaivaa Violet-purkkia esiin kun se asuu eri paikassa kuin muut MAC-luomivärini :))

Lin on sävyltään kuin juuri Parfait Amourin ja "Kauniin iiriksen" välistä.

Idunin solo-luomivärien hinta on apteekeissa muistaakseni jossain 20 euron tietämillä. Yliopiston Apteekin verkkokaupassa hinta on jälleen halvempi, en tiedä miksi he myyvät netissä Idun-sarjaa niin reippaasti halvemmalla kuin itse myymälöissä.

Eilisessä meikissä yhdistin Linin turkoosiin rajaukseen.

Kuvan hieman klimppiintyneestä ripsarista tulossa arvostelu myöhemmin. Se on Idunin Silfr, joka toimii minulla hyvin yhdellä kerroksella mutta lähtee liimaamaan ripsiä yhteen jos kerroksia lisää.

Rajauksissa H&M-kaunokaiset, Aqua Liquid Eyeliner Mint Apple ja uuden vuoden meikissä esitelty Poolside.

*

Kuka muu tykkää violetista? Kertokaas violetteja luomivärisuosikkejanne. :)

Mä voisin joskus tehdä ihan kunnon kattavan postauksen kaikista liiloista lemppareistani.

.

Pakkassuosikit-postauksen kommenttien kysymyksiin on vihdoin vastattu. :) Arvonta taas valitettavasti ei ole edistynyt, valitsin käyttää ajan mieluummin uuden postauksen eli tämän kirjoitukseen. Olen viettämässä viikonloppua Helsingissä sisareni luona joten blogille jää jälleen vähemmän aikaa. Ja taas mä selitän...!

Arvonta koittaa sitten kun on sen aika. :)

Edit. 18.1. Arvonta suoritettu :) Merkkasin voittajat postaukseen. Voittajille on lähetetty sähköpostia, tarkistattehan etenkin Hotmail-tililäiset myös roskapostifiltterin.

Saanko lisätunteja vuorokauteen?

Olen älyttömän pahoillani mutta en ehdi vielä tänäänkään suorittaa arvontaa enkä edes vastata kommentteihin. :( Minulle tulee kauhean huono omatunto kun kommentteihin vastaaminen venyy :( Vaikka tiedän että ei ole mahdollista ehtiä kaikkea eikä minun edes tarvitse sitä selitellä. Silti tulee paha mieli. Kun ne odotukset.

Mun päivä:

07.00 Ulos koirien kanssa

07.30 Meikkaus ja aamukahvi. Kuvien ottoa esittelyä odottavasta luomiväristä.

08.00 Haastattelumateriaalin esivalmistelu.

8.30 Lähtö kotoa.

09.00-11.00 Tapaaminen ravintovalmentajan kanssa.

11.20 Kotona. Vastaan kahteen sähköpostiin.

11.40 Seuraavaan tapaamiseen PR-toimisto Riannolle.

12.00-13.00 Lounas ja tulevien yhteistyöjuttujen suunnittelua.

13.20 Kotona. Koirien kanssa ulos.

14.00 - 16.00 Vastaan lehden lähettämään haastatteluun.

16.00 Luen viisi Tallinnan ravintolavarauksia koskevaa päivän aikana tullutta sähköpostia. Yksi kommentti: en suosittele yritystä varata 19 hengen porukalle pöytää Tallinnasta. Nyt risuja tallinnalaisravintoloiden asiakaspalveluasenteelle. >:-(

Tallinnan illalliseen liittyvä viestittely jatkuu.

17.25 Mies tulee kotiin. Olen juuri saanut raskaimman prioriteetin sähköpostit hoidettua ja syöksyn siivoamaan keittiötä ennenkuin mies näkee astioita täynnä olevan tiskialtaan. Mies ei voi sietää mun sotkuja keittiössä. Syystäkin.

18.00 Ruokakauppaan hakemaan illallistarvikkeita. Emme ole nähneet koko viikkoon koska mies on töissä toisessa kaupungissa.

18.45 Kotona ja koirien kanssa ulos.

19.00 Koneelle ja uusimmat sähköpostit. Koirille ruokaa.

19.45 Mies ojentaa käteeni Napue Gin Tonicin ja minä valitan heti tonicin sokeripitoisuudesta. "Olisit laittanut mun omaan vissyä".

"Vissyä..? Napueen..! Eihän Grand Cru -viiniinkään kaadetta vettä..!"

No joo. Mä olen tällainen. Varmaan välillä rasittava kaikkine "juttuineni" mutta välillä ihan kivakin.

Mutta tänään en ehtinyt vastata kommentteihin enkä vieläkään arpoa :( Halusin tehdä huutajaisista reilummat mutta samalla arvonnasta tuli myös ratkaisevasti aikaavievempi.

Kone menee nyt kiinni ja ilta on pariskunta-aikaa.

P.S. Juuli - en ole ehtinyt palaamaan siihen Kreikan majoitusasiaan josta meilasit maanantaina :( Olen pahoillani. Vastaan heti kun ehdin.

Ihanan poskia nipistelevän talvipäivän kävelyn inspiroimana esittelen teille tänään pakkaspäivien kosmetiikkasuosikkejani.

Prologi:

Kävin iltapäivällä lyhyellä talon-ympäri lenkillä koirien kanssa ja ihailin kaunista säätä... Pikkutassut eivät valitettavasti ole huurteisten päivien ulkoilumielekkyydestä samaa mieltä ja vaativat päästä syliin 4 minuutin kuluttua. Tylsät tyypit. Palasin sisään ja istuin koneen ääreen. Olisi kyllä niin kiva mennä ulos... mutta niin paljon sähköposteja, arvonta suoritettavana, jono purkkeja kuvattavana, Tallinnan ravintolan metsästystä...

Avasin viimeksi tulleen sähköpostin. Se oli Pohjolan Matkan Piialta. Se päättyi lauseeseen, "Nyt olisi hyvä sää mennä ulos. Jos vain mahdollista, kone kiinni ja nuuskimaan raitista ilmaa :)"

Kiitos Piia. Kone meni kiinni ja menin ulos pakkasen ja auringon hellittäväksi. :)

Tässä ovat talven suosikkini. Yksi monivuotinen kestosuosikki, yksi tämän talven kestosuosikki ja kaksi ihan tuoretta tapausta.

Dr. Hauschka Hoitava Värivoide (nykyiseltä modernisoidulta nimeltään Sävyttävä päivävoide)

Olen tykännyt käyttää Hauschkan Hoitavaa Värivoidetta talvisin jo monta vuotta, nyt varmaan jo kuudes talvi menossa. Tutustuin voiteeseen aikoinani työpaikallani ja ihastuin siihen kun otin näytteen kotiin. Tämä on rasvaisin voide mikä minulla on käytössä, ja koostumukseltaan aivan erilainen kuin mikään muu lempparivoiteeni. Dr. Hauschkan luokituksen mukaan Värivoide ei edes ole erityisesti kuivan ihon voide, mutta rasvaiselta ja täyteläiseltä se todellakin minun hipiälläni tuntuu.

Voide jättää iholle selvän suojaavan tunnun, mutta ei jää kiiltelemään tahmeana. Tai no, kyllä iho tavallaan on "tahmea" verrattuna siihen pintaan minkä muut käyttämäni kevyet voiteet ja seerumit jättävät.

Voiteesta on vain yksi sävy ja se näyttää pelottavan tummalta, mutta pigmenttiä on lopulta tosi vähän ja sävy on iholla täysin läpikuultava. Voide ei tuo minkäänlaista peittoa, vain elävöittää ihon sävyä hitusen. Juuri sekin oli yksi syistä miksi alunperin ihastuin voiteeseen; olin tuolloin vielä haamunkalpea talvisin ja Hauschkan värivoiteella sain elävöitettyä ihoani huomaamattomasti. Vaikka voide on rasvainen, se sopii minulla myös mineraalimeikin alle. Tietysti annan voiteen imeytyä kunnolla ennen meikkausta.

Bonuksena tuoksu... Tämä voide tuoksuu voimakkaasti puuteriselle ruusulle joka on Hauschkan signature-tuoksu. Olen aivan koukussa tuohon tuoksuun. Tämä voide on rakkautta! Melkein harmittaa, että sitä voi käyttää vuodessa vain niin lyhyen aikaa.

RMS Beauty Oil

Tämän sain testiin juuri ennen joulua. Aluksi se tuntui hieman liian raskaalta iholleni, kyseessä ei siis ole kuivaöljy. Nyt kovien pakkasten purressa öljy on tuntunut täyteläisyydessään juuri sopivan suojaavalta ja ravitsevalta. RMS Beauty Oilin koostumus on jotain kevyen ja raskaamman öljyn väliltä, se ei ole paksua ja jätä kiiltävää pintaa mutta ei ole kuivaöljymäistäkään. Siinä on myös todella kiinnostava, vaniljaisen mausteinen tuoksu. Erikoinen ja persoonallinen. Tuoksu tuo öljyy ripauksen ylellisyyttä. Ja onhan pullokin tyylikäs.

Rasvaiset ja öljyiset tuotteet ovat iholle parempia pakkasella kuin paljon vettä sisältävät voiteet, sillä a) vesi voi jäätyä ihon pinnalla ja b) vähärasvainen voide ei jätä ihoon yhtä suojaavaa pintaa kuin rasvainen.

Itse huomaan eron selvästi: kun ulkoilen kevyellä, vesipitoisella "normivoiteellani", on ihoni illalla tai jo heti sisään tultua pinnasta kuivettunut ja kireän, epämukavan tuntuinen. Öljyllä tai Hauschkan Värivoiteella iho ei kuivu. Talven vaikutuksen huomaa muuten aamuisinkin, vaikka on juuri herännyt lämpimästä vuoteestaan eikä jäisistä olosuhteista, on iho imenyt yön aikana kaiken voiteen niin että pinta on kuin se ei olisi voidetta nähnytkään. Pintakuivuus on pahimmillaan ja tuo pienimmätkin juonteet esiin niin että kun naamaa vähän mutristaa, on näky kuin jonkun karmean ryppyfiltterin läpi katseltuna. Voidetta päälle vain taas ja äkkiä.

RMS:n tuotteista tulee muuten lisää juttua myöhemmin.

Ceridal Lipogeeli

Parasta huulille tällä hetkellä! Ah, mikä rasvainen ihanuus!

Olen koekäyttänyt Ceridalin tuotteita joulukuun puolesta välistä lähtien osana Indiedaysin ja Ceridalin kampanjaa jossa olen mukana, ja tämä voide on päätynyt hc-käyttöön. Lipogeeli on yhtä kuin vedetön "mineraaliöljyjankki". Todella paksua, tahmeaa ja rasvaista kamaa. Ihan täydellinen kuorrutus halkeileville huulille ja myös mainio kynsinauhojen pehmittäjä.

Ceridal-koejaksolla muuten sain käytännön kautta teho-oppitunnin mineraaliöljyjen eri tyyppisestä vaikutuksesta ihon kosteutuksessa verrattuna kasviöljyihin. En ole koskaan aiemmin käyttänyt näin rasvaisia mineraaliöljypitoisia perusvoiteita, ja nyt tuli konkreettisesti todettua, mikä etu niillä voi olla kasviöljyihin verrattuna.

En ole todellakaan vaihtamassa luonnonkosmetiikasta apteekin perusvoiteisiin, mutta oli kiinnostavaa havaita, että kaikesta kosmeettisesta "tylsyydestään" ja paikoin huonosta maineestaan huolimatta mineraaliöljyillä on joissain tapauksissa etunsa kasviöljyihin nähden. Mineraaliöljyt eivät imeydy ihoon toisin kuin kasviöljyt, ja muodostavat ihon pinnalle kosteuden haihtumista estävän kalvon. Ne eivät siis itsessään kosteuta tai ravitse, mutta lukitsevat kosteutta ihoon kenties tehokkaammin kuin mikään kasvipohjainen öljy. Minulla ei ole viimeisestä tieteellistä faktaa, mutta omat huuleni ovat läheisin konkreettinen esimerkki: edes paksuin sheavoi ei pysy huulillani vaan on kohta ikään kuin "kadonnut" jonnekin ja minun on taas lisättävä rasvaa, kun taas mineraaliöljypitoinen rasvaseos (joita Blistex ja Carmexkin ovat ;)) tarraa huuliin tehokkaammin eikä haihdu yhtä nopeasti.

Mineraaliöljyillekin on siis todellakin paikkansa ihonhoidossa. Ceridal-kokemuksia tulossa ensi viikolla lisää.

Lumene Bright Now 360º -silmänympärysvoide

Tämä on niin uusi tuote että en tiedä onko se vielä edes kaupoissa! Mutta ihastuin siihen heti, nimenomaan talvisilmänympärysvoiteena.

Pakkauksessa lukee hassua kyllä englanniksi "this lightweight treatment" - minusta voide on hyvin täyteläinen. Saattaa tietysti olla, että olen vain niin tottunut kevyempiin koostumuksiin että se vaikuttaa kokemukseen. Minun ihollani voide on ihanan runsaan tuntuinen, sellainen jota en tykkäisi käyttää lämpimällä säällä mutta juuri nyt iho tuntuu oikein huutavan tällaisten täyteläisempien koostumusten perään. Nakkasin heti Lavera-lempparini sivuun ja Lumene siirtyi tehokäyttöön.

Tuotekuvauksen mukaan Bright Now 360º -silmänympärysvoide "kirkastaa silmänympärysihoa, silottaa ikääntymisen merkkejä, auttaa vähentämään turvotusta ja tummuutta ja madaltaa juonteita." Voiteen sisältämä Beautifeye-teknologia (heh, nokkelan nimen ovat keksineet :)) auttaa kuulema myös kohottamaan veltostunutta yläluomen ihoa. Hmmm. No, jälkimmäisestä en osaa vielä sanoa mitään näin lyhyen tuttavuuden jälkeen, mutta rehellinen ja korulauseeton käyttökokemus on se, että voide vain tuntuu tällä hetkellä talven koettelemalla, haurastuneella silmänympärysihollani todella ihanalta. Se kosteuttaa ja pehmentää pintajuonteita tehokkaasti eikä jää rasvaisen näköiseksi.

Heitän tähän vielä pari öljyvinkkiä talvi-iholle:

- Nopeasti imeytyvän kuivaöljyn ystäville suosittelen helposti päivittäistavarakaupoista löytyvää L'Orealin Nutri Gold -öljyä.

- Oikein kuivaihoisen hipiä ilahtuu "rasvaisemmista" öljykoostumuksista, kokeile esimerkiksi avokadoöljyä tai arganöljyä. Kummatkin sopivat myös hiusten hoitoon ja totta kai myös vartalon iholle. L'Orealin öljy taas ei oikein sovellu hiuksille tai vartalolle käytettäväksi.

Ja vielä tämä pitää näyttää! Itse en tykkää näin kiiltävän rasvaisesta koostumuksesta silmänympäryksillä, mutta joku toinen voi tykätä, ja tällainen koostumus on kiistatta kaikkein suojaavin. Silmänympäryksillekin on saatavana vedettömiä voiteita, sellainen on ollut "iät ja ajat" Dr. Hauschkan valikoimassa, ja nyt myös kotimaisen Flow Kosmetiikan Wilderness -linjassa. (Hellyttävä tuo nimi - Silmienympärys & Huulipalsami :))

Juuri eilen vinkkasin Hauschkan balsamista eräälle lukijalle joka etsi oikein täyteläistä silmänympärysvoidetta rutikuivalle sy-iholleen. Koska satuin juuri saamaan kotimaisen vastineen testiin, niin mieluusti tuon myös sen esiin. Go sinivalkoinen jalanjälki! :)

*

Käytättekö te talvisin eri ihonhoitotuotteita kuin muuhun aikaan vuodesta? Mitkä ovat teidän talvilemppareita?

    .

Postauksen tuotteet Dr. Hauschkan Värivoidetta lukuunottamatta on saatu blogin kautta.

Taas on siivottu nurkkia ja laatikoita ja pussukoita ja tehty tilaa uudelle testattavalle.

Seassa käyttämättömiä ja pari kertaa testattuja tuotteita, jos kelpaavat niin antakaa koti. Mieluummin uuteen kotiin kuin roskiin :)

Kun marraskuun pikahuutajaiset saivat kritiikkiä siitä, että vain ne ehtivät mukaan jotka sattuvat olemaan koneella julkaisun aikaan, niin yhdistän näissä huutajaisissa huudon + perinteiset arpajaiset. Eli tuote ei mene ensimmäiseksi huutaneelle henkilölle, vaan huutoja voi jättää päivän ajan ja arvon päivän lopuksi kunkin tuotteen tai tuotesetin niitä huutaneiden kesken, mikäli tuotetta on tavoitellut useampi kuin yksi henkilö.

Osallistumisaikaa on päivän loppuun kello 24.00 saakka.

Säännöt:

- Saa huutaa useampaa kuin yhtä tuotetta, mutta vain yksi tuote tai setti per kommentti.

- Jos haluat huutaa useampaa tuotetta, jätä joka tuotteesta oma kommentti. Jos kommentissa huudetaan useampaa tuotetta, lasketaan vain ensimmäinen tuote huudoksi.

- Kirjoita kommenttiriville vihreällä merkkaamani tuotenimi, niin saan huudot lajiteltua nimikohtaisesti mahdollisimman tarkasti.

MAYBELLINE SuperStay Better Skin -meikkipuuteri.

Epäpuhtaalle, punoittavalle ja rasvoittuvalle iholle sopiva meikkipuuteri. Sisältää 2% ihoa puhdistavaa salisyylihappoa. Jättää mattaisen pinnan ja keskivahvan peittävyyden (kostealla sienellä levitettynä reilummin peittävän).

Kokeilin tuotetta pari kertaa syksyllä Kreikasta palattuani (siksi tummimmat sävyt avattuja ja kokeiltuja kun iho oli päivettynyt). Minun ihotyypilleni Better Skin -meikkipuuteri on liian kuivaa, mitä tietysti saattoi odottaakin koska se on tarkoitettu rasvoittuvalle iholle. En viitsinyt tehdä tuotteesta erillistä esittelyä koska se ei sopinut minulle enkä keksinyt siitä postauksen verran sanottavaa, mutta tässähän se tulee nyt esiteltyä :)

Huudettavana kolme sävyä (sävyt nähtävänä Maybellinen sivulla täällä):

1. Sävy 005 Light Beige (avaamaton) - vaalein sävy - voitti Saana

2. Sävy 021 Nude (kokeiltu pari kertaa) - voitti Sha

3. Sävy 030 Sand (kokeiltu pari kertaa) - voitti Irmeli

Nude vaikuttaa minusta punertavammalta kuin Sand, ja kummatkin ovat sävysyvyydeltään mielestäni samaa luokkaa. Sand vain beigempi, Nude hitusen punertava.

Huuda tuotetta nimellä Better Skin + sävynimi

LUMENE luomiväriduo Suon Tuoksu ja LUMENE NATURAL CODE -rajauskynä sävyssä 5 Green. - voitti Anna

Luomivärin vaaleanvihreää sävyä on kokeiltu kerran. Pehmeä, kauniisti levittyvä koostumus. Tykkään Lumenen nykyisten duojen koostumuksesta, sitä on jotenkin "kermaistettu" vanhaan verrattuna. Tosi kaunis duo, juuri sellaiset hillityt ja neutraalit vihreän sävyt jotka sopivat arkimeikkiin. Luomivärin kansi oli irronnut postituksen aikana, se tulee mukana mutta on siis irti.

Rajauskynää on kokeiltu pari kertaa.

Huuda settiä nimellä Lumene Suon Tuoksu.

LAYLA Caviar Effect Nail Art -koristehelmet - voitti TeijaH

Helmiä kynsien koristeluun :) Arvontasetissä kuvan kummatkin pullot.

Ymmärrettävästi nämä eivät ole olleet mun juttu, tämä on juuri sellaista kynsipiperrystä jota itse en jaksa, ihailen vain toisten kynsillä :)

Huuda settiä nimellä Layla Nail Art.

BEN NYE Red Neutralizer #2 -peiteaine - voitti Marianna

Kerran tai pari kokeiltu. Vahvasti peittävä peiteaine punaisuuden neutralointiin.

Sävy on aika vaalea ja sopii vaaleasta keskivaalealle iholle. Kuvassa swatch-vertaus tavallisimmin käyttämääni Estee Lauderin peiteaineeseen, Ben Nye on jopa vähän sitä vaaleampi ja beigempi.

Huuda tuotetta nimellä Ben Nye.

LUMENE luomiväripaletti Kanervametsikkö - voitti SuperHotFemale

Taas tosi nätti paletti lempivärissäni, mutta on vain laitettava eteenpäin kun kaikkea ei voi pitää. Paletissa on tummanruskea, pinkkiin taittava liila, neutraali harmaanliila ja kuultava platinanvaalea. Sävyjä on kokeiltu muutaman kerran. Mukana tulee pesty vaahtomuoviapplikaattori.

Huuda tuotetta nimellä Lumene Kanervametsikkö.

YVES ROCHER -luomiväriduo Sable & Ambre - voitti Airrr

Loistava duo lämminsävyiselle ruskea- tai sinisilmäiselle, sinisilmäisellä nämä sävyt korostavat sinisyyttä aivan täydellisesti. Duossa lämmin kullanruskea ja kulta.

Sävyjä kokeiltu muutaman kerran.

Huuda tuotetta nimellä Yves Rocher Sable & Ambre.

L'OREAL PARIS -luomivärit sävyissä Lumiere ja Smoky. - voitti Kati

Lumiere on ihana, oikein metallinen kulta, Smoky on hohtava, tumma luumun sävy.

Sävjä on kokeiltu muutaman kerran.

Kuvassa niillä tehty kultaluumuinen meikki.

Huuda settiä nimellä L'OREAL-luomivärit.

LUMENE -kulmageeli sävyssä Soft Brown ja LUMENE NATURAL CODE -rajauskynä sävyssä Brown. - voitti Sorsa

Käyttämättömät. Olen muinoin itse ostanut tuollaisen Lumenen sävytetyn kulmageelin ja se on varmasti hyvä tuuheissa kulmakarvoissa joihin sävy levittyy tasaisesti, mutta minun ohuissa ja harvoissa kulmakarvoissani sävy näyttää liian tummalta ja jättää kulmakarvat epätasaisen näköiseksi, koska se ei täytä karvattomia kohtia.

Huuda settiä nimellä Lumene Soft Brown.

LUMENE Touch of Radiance Crystal Bronzer - voitti PK

Tosi kiva tuote kesäksi, voi käyttää poskipunan asemastakin päivettyneellä iholla koska sävy on hohtava ja kevyesti punertava.  Saman tyyppinen tuote kuin yksi omista kesäihon suosikeistani, Laveran Total Reflection -aurinkopuuteri jota käytän poskipunana.

Tuote on avaamaton.

Huuda tuotetta nimellä Lumene Crystal Bronzer.

WE CARE ICON Magnetic Eyes -luomiväri, sävy Perfect Coral - voitti Mari

Semimattainen, kaunis vaalea korallipersikka. Yksi niistä sävyistä joita aina suosittelen, kun joku etsii helposti löytyvää, edullista persikan sävyistä luomiväriä. Laitan tämän mieluusti eteenpäin koska itselläni kuitenkin on niin monta (vielä upeampaa ;D) persikkaa, ja tykkään enemmän käyttää hohtavampia, syvempiä persikan ja korallin sävyjä.

Luomivärin kulutusaste näkyy kuvassa. Käytetty jonkun verran mutta pinta ei ole edes kuopalla.

Huuda tuotetta nimellä We Care Icon Perfect Coral.

MAC Mineralize-luomiväri, sävy Captivating - voitti Ljuntu

Todella kaunis, vaaleampaa ja vähän tummempaa kultaa sisältävä luomiväri. Rasian kannen muovi"kupu" oli irronnut ja hajonnut postikuljetuksen aikana, luomiväri tulee siis ilman tuota kupua.

Muistelen kokeilleeni sävyjä joskus mutta pinnassa ei näy kuluman jälkiä. Minulla on niin monta kullansävyistä luomväriä että lahjoitan tämän melelläni toiseen kotiin, niin kaunis kuin se onkin.

Huuda tuotetta nimellä MAC Captivating.

LUMENE Longwear Blur -meikkivoide

Huudettavana kaksi sävyä Longwear Blur -meikkivoidetta. Olen kokeillut kumpaakin muutamia kertoja. Sarjassamme "ihan kiva" meikkivoide joka levittyy kasvoille kauniisti, tuntuu iholla mukavalta ja näyttää kuulaan luonnolliselta, mutta ei tuonut minun iholleni luvattua blur-efektiä. Keskivahva peittävyys. Kirjoittelin Longwear Blurista täällä.

Sävyt:

1 Kultahiekka (lämmin) - voitti Karo

2 Hunajapilvi (viileä) - voitti Sannak

Huuda tuotetta nimellä Lumene Longwear Blur + sävynimi.

*

Jätäthän sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville :)

Kokeilin viikonloppuna vähän erilaista pizzantäytettä.

Samalla jatkamme tutustumista YesDeliltä syksyllä saamani suuren testituotepaketin sisältöön. Adamsin vähähiilihydraattisia pizzataikinajauhoja olen  halunnut kokeilla jo pitkään, kun merkin sämpyläjauhot osoittautuivat niin hyviksi. Tosin huomaan, että vhh-leipäkin on jäänyt melkein kokonaan ruokavaliostani niin ettei sämpylälle tunnu löytyvän muuta paikkaa kuin satunnainen hampparin alustana toimiminen.

Vhh-pizzasta sen sijaan tykkään tosi paljon ja itse asiassa pizzaa tulee syötyä nykyään jopa enemmän kuin ennen vhh:lle vaihtamista. Olen ollut tyytyväinen hyväksi havaitsemaani manteli-heraproteiini-vehnälesetaikinapohjaani ja utealiaana odotin, miten gluteenijauholla ryyditetty Adam's pärjäisi peruspizzalleni. (Peruspizzaohjeeni täällä - tuossa versiossa tosin mukana myös kookosjauhoa joka tekee pohjasta vähän rapsakamman mutta yksinkertaistin myöhemmin ja nykyään laitan vain 10 g vehnälesettä, 10 g Bake Pro -heraproteiinia ja 10 g mantelijauhoa.)

Adam's-pizzajauhossa on mantelijauhoa, gluteenijauhoa, maitoproteiinia ja munanvalkuaista.

Jauhoihin sekoitetaan pussi pakkauksen mukana tulevaa kuivahiivaa, lisätään vettä ja ruokaöljyä ja annetaan kohota.

Liekö syy sitten liian haalean veden, mutta minun taikinani ei oikein kohonnut.

Taikina jää tahmeaksi ja kosketuskaulintakelvottomaksi, kuten kaikki vhh-taikinat. Taikinan kaulinta ohjeen mukaan kahden öljytyn leivinpaperin välissä onnistui, mutta on rasittavaa puuhaa. Omavalmisteisen vhh-pizzapohjani levitän pellille aina lusikalla, mutta Adams on voimakkaan sitkonsa vuoksi ehkä vähän hankalampi saada levittymään lusikalla tasaisesti. Sitä voisi varmaan painella myös sormin lättänään muotoon,

Seuraava havainto: pakkauksen paisto-ohje ei toiminut ainakaan meidän uunissa. Todiste alla.

Ohjeen mukaan pizzaa pitäisi paistaa 200 asteessa 25-30 minuuttia. Oikeanpuoleinen oli uunissa 20 minuuttia ja tuli ulos ruskeana kivikovana kiekkona. Onneksi olin jakanut taikinan kahteen osaan. Vasemmanpuoleinen pizzapohja oli uunissa 8 minuuttia. Varmasti viisikin minuuttia riittäisi.

Kuten näkyy, pohjasta tuli aika jäykkä. Se oli mukavan rapea mutta vehnäpohjaa ja omaa vhh-pizzapohjaani paljon jäykempi. Maku oli neutraali.

Tuomio?

Kyllä tämä enemmän muistuttaa rakenteeltaan ja maultaan tavallista vehnäpohjaa kuin muut kokeilemani vähähiilihydraattiset pohjat. Mutta luulen pitäytyväni jatkossa omassa tutussa taikinassani jota ei hiivattomana tarvitse kohotella ja valmistus sujuu nopeammin ja näppärämmin kuin Adamsin.

Täytteet olivat kevyesti Maarianhaminan Pub Albinin viime kesän pizzauutuuden inspiroimat. Albinin pizzasta keksin, että juurekset ja paahdettu, suolattu manteli voivat toimia pizzassa :)

Minun pizzassani oli oikein ohueksi suikaloitua punajuurta, vuohenjuustoa, suolattuja ja paahdettuja manteleita, kylmäsavulohta ja rucolaa. Tosi hyvä ja vähän erilainen pizzatäyte, kiva kokeilla välillä uutta mun ainaisen tonnikala-herkkusieni-tomaatti-hässäkkän sijaan.

*

Seuraava pätkä olisi voinut olla oma postauksensa mutta laitetaan se tähän perään kun sen äsken ajatuksenvirtana kirjoitin...

Vuoden 2016 projekti: hiilihydraattien harkittu lisäys ruokavalioon tavoitteena selvittää, miten se vaikuttaa liikuntaharrastukseeni. Päätin lähteä toteuttamaan vuodenvaihteessa julkituomaani ruokavalion hienosäätöä ja muutoskokeilua ammattilaisen tuella. Arvaan, että jos asia jää vain minun itseni vastuulle, jää puurojen, papujen ja juuresten lisäys säännölliseksi osaksi ruokailua vain sanoiksi ilmaan. Ja niinpä tänään olenkin istunut tunnin ensimmäisessä valmennuksessani. Toinen on varattu perjantaille hieman eri lähestymistavan omaavalta yritykseltä.

Tiedätte taipumukseni haluta ottaa selvää asioista perusteellisesti. Nyt taatelikakkupostauksen kommenteissa käyty keskustelu sytytti minussa vahvan kipinän selvittää TÄMÄ asia perin pohjin. Mitä siellä kropassa oikein tapahtuu liikuntasuorituksen aikana energian suhteen? Milloin kroppa polttaa rasvaa, milloin hiilareita? Kun jonkun mielestä on mahdotonta treenata ilman hiilaria, mistä kroppa sitten oikein ottaa energiansa jos käytettävissä on niukat glykogeenivarastot?

Mielipiteitä, näkemyksiä ja "totuuksia" sinkoilee suuntaan ja toiseen. Ultimaattista totuutta ei tässäkään asiassa ole olemassa kaikkien elimistön toimiessa yksilöllisesti, mutta nyt otetaan selvää, mitä alan valmentajat asiasta sanovat. Siinä on varmasti ainakin murunen tieteellistä faktaa takana, ja satojen valmennettujen kautta saatua käytännön tietoa joka on loppupeleissä aina "oikeampi" tieto kuin mikään tietokirjan teksti. :)

Projekti on saanut aikaan viime päivinä paljon itsetutkiskelua. Olen joutunut miettimään oloani ja mitä oikein lopulta haluan.

Elimistöni on hiilihydraattiherkkä ja kerää paljon nestettä ja muodostaa kaasua kun syön korkeamman hiilihydraattipitoisuuden ruokaa, sille ei voi mitään. Se ei ole sairaus, mutta tekee olosta tietenkin kurjan. Olen viime aikoina syönyt paljon bataattia, punajuurta, lanttua, maa-artisokkaa. Hyvää ja ravinteikasta ruokaa jonka terveellisyyttä ei tarvitse kyseenalaistaa. Silti oloni on raskas ja turvonnut, mikä ei tietenkään tue kokonaisvaltaista hyvää mieltä. Salilla ja etenkin juoksumatolla olen kuitenkin jaksanut paremmin, sitä ei voi kieltää.

Olen katsonut peiliin ja kysynyt itseltäni, mitä hyvä olo lopulta minulle on. Onko se enemmän sitä kevyttä ja tiukkavyötäröistä oloa, figuuria jonka päällä vaatteet eivät kiristä mutta joka hengästyy helposti lenkillä? Vai onko se sitä, että kroppa on ravinnon vuoksi vähän epämukavan tuntuinen, mutta kehityn harrastuksessani? Tekeekö ensimmäinen vaihtoehto minusta pinnallisen p*skan? Jonkun mielestä epäilemättä kyllä, mutta ei, eivät nämä näin yksiselitteisiä juttuja ole. Vhh-ruokavalion myönteiset vaikutukset ulottuvat paljon laajemmalle ja kireä keho on siihen päälle vain mukava bonus.

Näitä teemoja tulee varmasti mietittyä paljonkin talven ja kevään aikana.

Jokohan näitä alkaa pian löytyä lautaselta..?

Anteeksi muut lukijat kun joudun käyttämään blogitilaa matkaan liittyvään tiedottamiseen. Minulla ei ole matkalle osallistuvien yhteystietoja joten joudun laittamaan tämän kyselyn julkisesti.

Kommenteissa nousi pari päivää sitten esiin Tallinnan matkan ruokailut ja niihin liittyvät mahdolliset pöytävaraukset. Lounas on sen verran aikaisin, että en usko Telliskiven ravintoloiden olevan tuohon aikaan täynnä. Pohjolan Matka ei ole halunnut sitouttaa osallistujia tiettyyn ravintolaan tekemällä varauksia, koska tarkoituksena on, että osallistujat saisivat valita mieleisensä ruokailupaikat.

Laitoin kuitenkin torstaina kyselyn Telliskiven suosituimpiin kuuluvaan F-Hoone-ravintolaan varmuuden vuoksi tiedustellakseni lauantain 23.1. tilannetta, mutta sieltä ei ole vastattu.

Illallisen suhteen varaus onkin sitten olennainen, jos meitä on lähdössä isompi porukka yhdessä syömään. En tullut lukijamatkasta alun perin kertoessani ajatelleeksi, että mukaan saattaisi lähteä niinkin suuri ryhmä kuin 42 ihmistä (jee!! :) 44, kun minut ja Pohjolan Matkan Riikan laskee mukaan), joten en tuolloin tullut myöskään tajunneeksi varauksen oleellisuutta.

Niinpä kartoitan nyt tässä, onko osallistujien joukossa kiinnostuneita illastamaan lauantaina porukalla?

Mitään tällaista "velvollisuutta" ei tietenkään ole vaan lauantai-ilta on kaikille omaa vapaata aikaa ja moni varmasti haluaa syödä omaan vapaaseen tahtiinsa ilman sitoumuksia :) Ei siis paineita asiasta :) Mutta jos joukossamme on yhteisestä illallisesta kiinnostuneita, niin kerrottehan siitä mahdollisimman pian joko tämän postauksen kommenteissa tai suoraan minulle sähköpostitse (karkkipaiva ät hotmail.com), niin tehdään varaus. Jos reissuun on lähdössä yksin matkustavia naispaikkalaisia ja joku kaipaa illallisseuraa niin minä voin mielelläni lähteä seuraksi :)

Aiemmin on osoitettu kiinnostusta 16 Rataskaevu-ravintolaa kohtaan, josta tarkistin jo lauantai-illan 23.1. tilanteen. He ottavat vastaan max. 10 hengen seurueen, ja suosittelivat kysymään sisar-ravintolastaan Pegasuksesta, jos meitä on suurempi seurue tulossa.

Ehdotuksia muista ravintoloista otetaan myös vastaan :)

Hui, matka jännittää jo kovasti...!

P.S. Laitattehan kommenttiinne myös sähköpostiosoitteenne sille tarkoitetulle riville (näkyy vain minulle), niin saan teihin yhteyden illallissuunnitelmien tiimoilta.

P.P.S. Tämäkin mun piti kertoa: alkuperäisestä ohjelmasta poiketen lauantain päiväretki tehdäänkin Pohjolan Matkan omalla bussilla eikä Taisto Bussid -yhtiön, ja Pohjolan Matkan bussi kuljettaa meidät sunnuntaina myös hotellista satamaan :) Eli ei tarvitse ottaa taksia tai lähteä apostolin kyydillä sunnuntaina laivaan :) :)

Aina kun vietän pidempään aikaa lapsuuskodissani, herkistyn tutkimaan vanhoja lelulaatikoita, koulukirjoja, valokuva-albumeita tai muita muistoja. Blogissa on kerrottu ponimuistoja ja jaettu teini-iän kirjevihkoihin kätkeytyneitä juttuja. Mun lempparipostauksia, niin ihana noloa! ^_^ Ja on kurkattu ysäriaikojen valokuva-albumeihin.. Iik mikä tyyli!

En tiedä miksi minusta on kiva välillä kertoa tällaisia juttuja itsestäni, mutta nyt on taas sellaisen nostalgiapostauksen vuoro.

Joulun aikana muistelimme, kuinka olen aina tykännyt kirjoittaa tarinoita, jo ennen kuin osasin kirjoittaa. Ennen kuin opin itse kirjoittamaan, sanelin tarinoita joita muut saivat kirjoittaa ylös. Kuvat olivat tärkeä elementti tarinoissa, ja ensimmäiset tarinat syntyivätkin kiiltokuvien ja tarrojen pohjalta. Tekstiä kuvien ympärille..? Hmm, kuulostaa tutulta ;D Juttua irtoaa edelleen vaikka shampoopullon kuvasta :)

Ihan silmä kostui kun äiti kaivoi esiin kaikkein vanhimpia satujani joita hän on säästänyt. Muistan vihot joihin äiti, perhetutut ja hoitotädit saivat kirjoittaa kun sanelin, mutta en ole nähnyt näitä vihkoja koko aikuisiälläni. Apua miten liikuttavia..! Joskus jemmausgeenistä on iloakin, ihana äiti kun on säästänyt nämä..! <3

Tässä kiiltokuvien inspiroimassa tarinassa pikku kissa on menossa ensimmäistä päivää kouluun. Tarina päättyy niin, että kissa on suruissaan kun opettaja ei huomaa tervehtiä häntä (!).

Seuraava askel kiiltokuviin pohjautuvien tarinoiden jälkeen on ollut alkaa itse kuvittaa tarinoita. Joku muu on kuitenkin edelleen saanut kirjoittaa sadut ylös. Olen näemmä tykännyt myös tehdä omia satukirjoja sitomalla sivuja yhteen villalangalla. :)

Sitten saavutaan ikään jolloin olen oppinut kirjoittamaan itse.

.

Seuraava tarina on ylpeyteni, sillä se on yksi harvoja pidempiä, juonellisia tarinoita jonka olen koskaan saanut loppuun. Kirjoitin kaiken maailman kauhunovelleja vielä teini-iässäkin, mutta en saanut mitään niistä loppuun. Kertomuksen Porkkanamaasta olen kirjoittanut 8-vuotiaana, kun  olin juuri oppinut käyttämään isän kirjoituskonetta. En osannut vetää koneen telaa ns. loppuun saakka, vaan jokainen rivi alkaa vähän eri paikasta ^_^

Porkkanamaa on tarina Eeva-tytöstä joka nukahtaa kirjastossa ja päätyy seikkailemaan porkkanoiden kansoittamaan maahan. Nauroimme yksityiskohdalle jossa paljastuu, että Porkkanamaan asukkaat syövät ravinnokseen vain porkkanoita - kannibaaleja, siis.

Tarinassa on 10 lukua ja parikymmentä sivua.

Tämä on säästynyt - Stephen Kingin inspiroimat pateettiset kauhutarinan tyngät eivät. Ehkä ihan hyvä niin :D

Olen todennäköisesti saanut kirjoitusgeenin tai -innostuksen isältäni. Tässä hän istuu kirjoittamassa ja pikku-Sanni on tullut antamaan hyvän yön suukkoa. ("Ei saa häiritä isää kun hän kirjoittaa", voin kuulla äidin sanovan.) :)

*

Lopuksi on totta kai kerrottava teille yksi saduistani. Tämä on iltasatu jonka olen sanellut ennen kuin opin kirjoittamaan.

Kultakala ja aarteet

Kultakala ui lämpimässä merivedessä ja lintu lensi auringon valossa. Mutta kala polskutteli vain vedessä, sillä siitä se oli ihanaa.

Kala ui lähemmäksi rantaa ja näki intiaanien kylän ja näki savun tulevan intiaanikotien savupiipuista.

Mutta äkkiä rupesi satamaan ja kultakalan piti uida syvälle meriveden sisälle ettei kastuisi.

Kun kaltakala oli sukeltanut tarpeeksi syvälle hän löysi arkun. Hän otti avaimen pyrstöönsä ja avasi arkun.

Avain oli liian painava joten hänellä meni pitkä aika avata arkkua. Mutta vihdoin arkku tuli auki.

Arkusta tuli paljon kultahelmiä ja hopeahelmiä ja kultarahaa. Kultakala oli onnellinen.

Hän laittoi kultakruunun päähänsä ja punaiset kultahelmet kaulaansa. Kylläpä hän nyt oli hieno, aurinkokin katsoi suu auki.

Sitten hän jätti kalleutensa siihen paikkaan ja lähti pinnalle katsomaan oliko sade jo loppunut. Ja olihan se. Meri oli tyynenä ja aurinko paistoi.

Sitten kultakala meni nukkumaan. Eiköhän sinunkin täytyisi jo mennä nukkumaan, kun kerran ilta jo on.

..."kultakalan piti uida syvälle meriveden sisälle ettei se kastuisi"... <3

Mukavaa viikonloppua kaikille! :)