Upea Amorgos.
Itäisin Kykladien saarista, Ateenan satamakaupungista lähtevän Kykladien laivalinjan toisiksi viimeinen pysäkki.
En ihmettele miksi Luc Besson valitsi kuvata Le Grande Bleun juuri täällä.
Amorgos on mielestäni kaikkein kauneimmalla nimellä nimetty Kreikan saari. Amorgos... Voisiko tämän niminen paikka tuottaa pettymystä?
Karu. Vuoristoinen. Vaeltajan paratiisi.
Ei yökerhoja.
Ei lentokenttää.
Ei charter-turismia.
Ei kunnon ruokakauppaa.
Mutta kun täällä nousee laivasta, kohtaa yhden Kreikan rakastetuimmista pienistä saarista jolla on uskollinen ja monilukuinen kävijäjoukko joka palaa tänne vuosi toisensa jälkeen.
Jotain jännää täällä on. Lähtien siitä että saarella on kaksi yhtä tiheästi liikennöityä satamaa ja kaksi yhtä isoa, yhtä suosittua ja sievää satamakylää (Katapola ja Egiali). En ole tavannut tällaista asetelmaa millään muulla saarella. Kaksi satamaa ovat jäljellä siltä ajalta kun saaren pohjois- ja eteläosan välillä ei kulkenut kunnon tietä. Jostain syystä ne ovat jääneet elämään kumpikin vaikka tietä pitkin hurauttaa nykyään Katapolasta Egialiin puolessa tunnissa.
Kealla asuu enemmän ihmisiä kuin Amorgoksella ja siellä bussit olivat menneet talvilevolle jo kolme viikkoa sitten. Täällä bussit porskuttavat kylien väliä täysien turistilastien kanssa edelleen täyttä häkää. Vaikka Amorgos sijaitsee laiva- ja lentoyhteyksien kannalta "hornan tuutissa", täällä riittää porukkaa. Näköjään vielä syyskuun lopullakin. Kaikki ovat tulleet tänne omatoimisesti.
Ja osa ei pääse huomenna ja perjantaina pois koska Pireuksesta liikennöivät isot autolautat ovat lakossa. Tapasin tänään belgialaisporukan joka oli huomenna menossa Milokselle, seuraavat yöt oli varattu jo sinne. "No, kyllähän täällä Amorgoksellakin vielä viihtyy," yksi heistä totesi leppoisasti.
Itsekin taidan viihtyä vielä viikonlopun yli.
Tässä kuvia kauniilta Amorgokselta.
Pääkaupunki Chora korkealla saaren keskellä on juuri niin klassinen valkoinen, sokeripalatalo-Chora kuin toivoa voi.
P.S. Le Grande Bleu teki suuren vaikutuksen kun näin sen joskus teininä. Se oli pitkään lempielokuviani ja taisinpa olla vähän ihastunutkin filmin Jean Marc Barr'iin. ^_^ Siitä on vuosia, ainakin 10, kun olen viimeksi elokuvan nähnyt. Yksi kahvila Katapolassa kuulema esittää leffaa pienellä screenillä joka ilta. Pitäisiköhän mennä katsomaan..? :)
6 comments on “Amorgos. The Big Blue.”
Auuuh, miten kaunista! Nämä Kreikka-jutut on kyllä mun suosikkeja ihan kaikin puolin, kiitos kun jaat meille! :)
Ihania kuvia, varsinkin kaksi ensimmäistä. Luulin saaneeni yhden hyttystäyteisen Korfun reissun jälkeen Kreikasta tarpeekseni, mutta taisin olla ihan väärässä paikassa.
Onko tuollaa tosiaan noin vähän ihmisiä?
Hyvin vilkasta itse asiassa ottaen huomioon ajanjakson, mutta kuvissa on sattunut aina olemaan "ihmisetön hetki" :)
Pysäyttävän kaunista! <3 Ehdottomasti katsomaan se leffa kahvilaan, eikös se kuulu vähän asiaan? ;)
No niin mäkin vähän ajattelen :) Täytyy käydä tänään etsimässä se kahvila :)
<3 <3 <3
Ei mulla oikeastaan muuta :D