Dial 911...

Ainoa kysymys kuuluu: miten mä saatoin lähteä reissuun vain yhdellä Blistexillä..??

.

Olen ollut Blistex-riippuvainen vuodesta 1993. Jo pelkkä ajatus blistexittömyydestä saa huulet rohtumaan...! Huulirasvariippuvuus ei ole kiva juttu, mutta yhteen (tai kahteen, Carmexin purkki on myös hyvä) ainoaan huulirasvalaatuun addiktoituminen on vielä huonompi juttu. Se tietää ongelmia.

Täällä ei tietenkään myydä Blistexiä eikä edes Carmexia.

A-p-u-a-!

Mä sain eilen nostettua rahaa. - Mutta vasta kolmannelta automaatilta. Kyllä siinä alkoi jo kylmä hiki nousta.

En kertakaikkiaan tajua mitä Kreikan pankeille ja automaateille on tapahtunut viime vuoden jälkeen - mitä on muuttunut? Ikinä ei ole ollut pienimmänkään kyläpahasen automaatilla mitään ongelmaa suorittaa Debit-nostoa, ja nyt sitten suurimmankaan kaupungin automaatit eivät siihen suostu. Olen saanut kuulla automaattien kaikki mahdolliset herjat. "You have exceeded your daily limit" (no en - juurihan olin nostoa vasta yrittämässä ja summa kaukana daily limitistä). "Card not accepted." Ja tämä on ihan paras; "Temporarily out of service". Yhdessä pankissa henkilökuntakin tuli ulos automaatille katsomaan kun ei meinannut uskoa että koje saattoi sanoa näin - se ei nimittäin suinkaan ollut "out of service" muille asiakkaille. Ei minun edessäni oleville eikä minun jälkeeni tuleville. Vain minun  korttini kohdalla se sanoutui irti palveluksesta.

Kreikkalaiset pankit eivät keksi asialle mitään selitystä, ei myöskään oma pankkini. Sieltä vain todetaan, että "Ongelma on yleinen ulkomailla yhdistelmäkorttia käyttäessä." Aijaa? No mikä järki koko kansainvälisessä Debit-ominaisuudessa sitten lopulta on, jos "ongelmat ovat yleisiä" vielä usean vuodenkin jälkeen korttien lanseerauksesta? Olisiko kannattanut lanseerata kortit vasta kun teknologiakin on ehtinyt mukaan?

Myöhään keskiviikkoiltana, luettuani kommenttejanne koskien luottolimitin vapautusta, päätin kuitenkin kokeilla lyhentää luottokorttilaskuani. Vaikka se ei nettipankin laskutustiedoissa näykään ennen eräpäivää. Olin niin väsynyt ja huolissani, että ajattelin etten menetä mitään jos kokeilen. Ehkäpä luottoa kuitenkin palautuisi, vaikkei maksu näy laskutiedoissa?

...ja juuri näinhän se oli! Aamulla luottoa oli palautunut maksamani summan verran. Ålandsbankenin nettipankki siis vain toimii niin epäloogisesti, että luottokorttilaskun lyhennys ei näy laskutiedoissa ennen eräpäivää. Suoritus kuitenkin palauttaa limittiä.

Jess!

Viimeisimmässä luottokorttilaskussani silmään pisti summa, jollaista en ole tottunut näkemään. Luottokorko. Täh? Korkoahan menee vasta jos ei maksa koko laskua kerralla, lyhennyksen ja kokonaissaatavan erotuksesta.

Pankin kanssa jutellessa sitten selvisi, että luottopuolelta tehdyt käteisnostot kerryttävät aina luottokorkoa. WTF? Sekin vielä? Debit-puolen nostoista ei korkoa mene.

Ei siis jumalation oikeasti. Maksan 1,50€ kiinteää nostopalkkiota per nosto + 2% nostosummasta, ja näiden lisäksi summista vielä veloitetaan korko, joka lasketaan nostopäivästä seuraavan laskun eräpäivään...! Että ihan kolme eri kulua..! Kyllä tulee kalliiksi päästä käsiksi omaan rahaan..!

Eli kun teen käteisnoston luotolta vaikkapa kuun 7. päivä, kun edellinen laskutuskausi on juuri päättynyt, kilahtaa kyseiselle summalle heti 55 päivän korko. En vain pysty ymmärtämään. (Jos lukijoiden joukossa on pankki-ihmisiä niin saatte vapaasti nauraa mulle...) Kotiin päästyä menen samantien pankkiin pitämään juttutuokion jossa nämä asiat saa vääntää mulle rautalangasta.

Meneekö teillä muilla korkoa luottopuolen nostoista..?

Mä en tiedä mitä ihmettä oikein teen seuraavilla Kreikan matkoilla. Ei helevetti mitkä ongelmat. (Eikö kiroilu savoksi kuulosta vähän lempeämmältä...) Eikä ihme ettei pankkia juuri kiinnosta - pankkihan on vain tyytyväinen jos Debit-nostot eivät onnistu, koska se tällöin pääsee perimään korkoa Credit-nostoista.

Vaihtoehdoiksi tulevaisuudessa jää siis nostaa luottolimittiä (--> korkeampi vuosimaksu) ja maksaa kiltisti korot Kreikan nostoista, tai ottaa riski ja kantaa koko matkabudjetti käteisenä mukana Suomesta --> ei mitään kuluja.

Tai matkustaa muualle kuin Kreikkaan jossa Debit kenties toimii?

huokaus.

Kuvituksena tuulinen auringonnousu Androksella.

- Vaikka nämä rahajutut ei kyllä hymyilytä niinkuin kuvissa.

 P.S. Hei - hyvää keskustelua ja hyviä vinkkejä kommenteissa! Lisää vain, kiitos! :) Nyt selvitetään parhaiten ulkomailla toimivat kortit ja pankit!

Erityisen kiinnostunut olen kuulemaan, jos joku on reissannut nimenomaan Kreikassa tämän vuoden puolella ja onnistunut tekemään Debit-nostoja. Ainakin yksi esimerkki ongelmattomasta Debit-nostosta Skopeloksella on jo raportoitu - konkreettinen todiste siitä, että vian täytyy olla mun kortissa eikä automaatissa. (Skopeloksella kun ei ole kuin kaksi pankkia ja automaattia mistä nostaa rahaa, ja mulla ei onnistunut kummassakaan). Voin sitten esittää nämä esimerkit pankkipalaverissa, jos yrittävät väittää että ongelmat ovat Kreikan päässä.

Mä tiedän. Tää aloituskuva on jotenkin niin irvokas :D

Etenkin kun muistellaan tätä.

Tässä sitä nyt hymyillään sen näköisenä että jumppa on ihanaa. :)

Minulta on kysytty reissujumpastani jo viime syksynä, ja nyt kun siitä toivottiin jälleen postausta niin ajattelin, että mikäs tuossa. Jos joku muukin liikuntaan nihkeästi suhtautuva inspiroituu jumpanvihaajan helposta aamutreenistä vähän  liikkumaan, niin hyvä juttu! Sillä liikuntahan on tärkeää, ei siitä mihinkään pääse. Mutta ei siitä tarvitse hirveästi tykätä. ;)

Kotona en tee jumppaa. Aamujumppa kuuluu elämässäni ainoastaan reissuolosuhteisiin, ja korvaa kotoisen kuntosalitreenin.

Päätin aloittaa reissujumpparutiinin syksyn 2012 kolmen kuukauden matkani jälkeen. Pidin tuolloin taukoa liikunnasta, ja se johti lopulta niin huonoon oloon sekä fyysisesti että psyykkisesti, että päätin etten enää halua kokea sellaista. Pidin liikunnasta tai en, kroppani on tottunut siihen (olen tehnyt salitreeniä 10 vuotta) ja haluaa sitä.

Aluksi jumppaa piti tehdä todella hampaat irvessä. Joka aamu tuntui siltä, että kuminauhan kanssa heiluminen on viimeinen asia mitä haluaisi tehdä. Sitten se alkoi pikkuhiljaa muodostua rutiiniksi. Tämä tapahtui siis viime syksynä. Sen jälkeen olen tehnyt samaa settiä kaikilla reissuilla, ja nyt se on kropalle tuttua puuroa.

Välineenä minulla on yksinkertainen, kuminen jumppanauha. Siinä oli alun perin pehmustetut kahvat mutta ne irtosivat ajan myötä. Eikä niitä itse asiassa tarvitsekaan, kunhan muistaa hanskat. Paljasta ihoa tuo kumi hiertää aika ikävästi.

Jumppaohjelmani on kaksiosainen, päivä 1 yläkropalle ja päivä 2 alakropalle. Vatsat teen kumpanakin päivänä. Liikkeitä on 7 per jumppa, ja lämmittelyn kanssa setti kestää noin 50-60 minuuttia. Teen jumpan kahtena aamuna putkeen ja pidän yhden päivän väliä.

Tarvitsen jumppanauhaa vain yläkropan treeniin. Alakroppa menee kehon omalla painolla.

Tässä siis jumpanvihaajan helppo aamujumppa, olkaa hyvä :)

Ja nuo shortsit - joo, ei todellakaan mikään jumppavaate ja näyttää kuvissa törkeältä mutta jumppaan aina alusvaatteissa enkä viitsinyt näitä kuvia ihan alkkareissa ottaa. Pitkät shortsit olisivat myös näyttäneet kuvissa vähän hassuilta, hameesta puhumattakaan,  joten nuo pienet (Skiathokselta ostetut) shortsit saivat kelvata.

.

YLÄKROPPA

Unohdin ottaa kuvan etunojapunnerruksesta, se kuva lainattu täältä.

Kuvien alla sarjojen ja toistojen määrät. Niissä liikkeissä, jotka tehdään yhdellä jalalla tai kädellä, sarja on per käsi/jalka.

Liitän tähän myös pienet selitykset liikkeistä, jos juttua vaikka lukee joku joka ei ole eläissään tehnyt yhtäkään jumppaliikettä. :)

Etunojapunnerrus (rintalihakset): tämä lienee jo kuvan perusteella selvä? :) Teen naisten punnerruksena kuten kuvassa,  eli polvet maassa.

Kulmasoutu (selkälihakset): kuminauha jalkojen alle, päät käsiin sopivalle kireydelle. Vedä kädet kyynärpääjohtoisesti kohti kylkiä. Purista lapoja yhteen.

Olkapunnerrus (olkalihas): kuminauha yläselän taakse, nauhan päät kämmeniin sopivalle kireydelle. Nosta käsivarsia yläviistoon ja palauta suoraan eteen. Käsivarret tulee pitää liikkeen ajan suorina.

Hauiskääntö (hauikset): kuminauha jalkojen alle, pieni haara-asento, nauhan päät kämmeniin hyvälle kireydelle, niin että tuntuu sopivasti hauiksissa. Kyynärpäät olisi hyvä pitää lähellä kylkiä, minulla on tuossa kuvassa vähän lepsusti. Tee kyynärvarren koukistus ja palauta kädet takaisin suoriksi alas.

Pystypunnerrus (olkalihas, ojentaja): salilla tämä liike ei tunnu minulla juurikaan ojentajissa, mutta nauhalla tehtynä kyllä. Kuminauha selän taakse, ota alakädellä hyvä ote kuminauhasta, punnerra yläkädellä suoraan ylöspäin ja palauta olkapään viereen.

Ojentajat (mä en tiedä mikä tämän liikkeen "virallinen" nimi on, tai onko sillä edes sellaista, mutta salilla tämä tehdään taljassa): Samanlainen ote kuminauhasta selän takana kuin pystypunnerruksessa, mutta ylösnoston sijaan pidä käsivarsi paikoillaan kuvassa näkyvällä tavalla ja liikuta ainoastaan kyynärvartta. Vie kyynärvarsi suoraksi eteen ja palauta takaisin olkapään kohdalle.

Vatsarutistus (vatsalihakset): makuulle lattialle, kädet niskan taakse tai rinnan päälle ristiin, rutista vatsalihaksia niin että selkä nousee irti lattiasta.

Näitä kuvia oli kyllä pikkuisen koomista ottaa... ^_^

.

ALAKROPPA

Tuolille nousu (pakaralihakset): nouse tuolille niin että nouset ja laskeudut samalla jalalla. Yksi sarja = yksi jalka. Kirjoitin sarjamäärään kolme vaikka pitäisi lukea neljä - kaksi sarjaa per jalka.

Kyykyt (pakaralihakset): pidä kädet edessä tai mihin ne nyt ikinä luontevasti saat laitettua :D ja tee syvä kyykky. Lisäpainoa saa esim. repulla jonka täyttää kirjoilla tai muulla painavalla. :) Käytän joskus tätä kikkaa kun yövyn reissussa kavereiden luona ja on mahdollista lainata reppua ja siihen täytettä. :)

Jalkakyykky (reisi- ja pakaralihakset): astu toisella jalalla eteenpäin ja kyykisty, pitäen edessä oleva jalka 90 asteen kulmassa. Polvi ei saisi mennä varpaiden yli. Liikkeen voi tehdä joko niin, että pitää eteen astutun jalan paikallaan ja jää pumppaamaan kyykkyjä, tai niin, että vie kyykyn jälkeen jalan takaisin toisen viereen. Toista liike samalla jalalla.

Jalkakyykky on muuten  mun suurin inhokki, siis voi että mä vihaan tätä liikettä. Tässä mun lihakset ei vain ilmeisesti koskaan kehity, aina tuntuu yhtä raskaalta ja vaikealta ja sattuu. Reisilihas alkaa täristä yleensä jo 10 toiston jälkeen. Olen kuullut muiltakin vastaavia squat-tarinoita... Harvan lemppari? :P

Jalannosto (pakaralihakset): tälläkin liikkeellä on varmaan joku fiksumpi nimi :P Asetu kuvassa näkyvään asentoon ja nosta jalkaa ylöspäin, niin että pakara pysyy koko ajan jännittyneenä eikä reisi laske liian alas.

Hehheh, tämän liikkeen kuvista tuli kyllä niin rivoja... :D Tää oli ainoa vähänkään järkevä. :)

Reiden loitonnus (reisi- ja pakaralihas): asetu kylkimakuulle. Koukista päällimmäistä jalkaa ja nosta polvea ylöspäin. Tässä liikkeessä saa tehdä reilusti toistoja että alkaa tuntua jossain, kun ei ole vastusta.

Liikkeen voi tehdä myös kontallaan, tällöin liikettä käsittäkseni kutsutaan "koiran kusetukseksi". :) Nosta polvea sivulle niin kuin olisit koira puhelinpylväällä.

Vatsarutistus: sama kuin aiemmin.

Jalkojennostot (vatsalihakset): tämä liike onnistuu parhaiten kun saat otettua käsillä kiinni jostain, vaikkapa sängyn jaloista tai reunasta. Asetu makuulle ja nosta jalkojasi yhtäaikaa ylös, niin että alaselkä irtoaa lattiasta. (Kuvassa jalat ovat juuri palaamassa yläasennosta.) Palauta jalat takaisin lattian tasoon suorina, mutta älä päästä niitä koskemaan lattiaa. Vatsalihasten tulee pysyä koko ajan jännittyneinä.

Ja siinäpä se! Jumpat jumpattu ja kropassa toivon mukaan sellainen olo että jotain on tehty. Nauhan on oltava sen verran kireällä tai toistoja oltava sen verran monta, että lihas väsyy. Ilman painoja tai vastusta lihasta joutuu rasittamaan useammilla toistoilla että se väsyy. Jos lihaksessa ei tunnu miltään, on nauha liian löysällä tai teet liian vähän toistoja.

Sitten vain kahvin keittoon.... :)

.

Loppukevennys.

Miten saa otettua tällaisia jumppakuvia kun on yksin kameran kanssa...?

Vastaus...

Asettamalla sängyn päälle tuolin ja tuolin päälle roskiksen ja roskiksen päälle kameran.

Ja juoksemalla itse nurkkaan vetämään posea.

:)

En päätä tätä juttua sanomalla liikunnan iloa, vaan liikunnan oloa. Liikunnasta on mahdollista tehdä luontevasti rullaava osa elämää vaikka se ei suuremmin nappaisikaan. Eihän moni tykkää tiskaamisestakaan, mutta silti tulee tiskattua päivittäin, kuin huomaamattaan ;)

Istun tässä juuri vuokrahuoneeni terassilla syömässä päivän lounasta; jogurttia ja manouri-juustoa. En taida nähdä tavernaruokaa vähään aikaan.

Olen jäänyt budjetista jälkeen yhden vuorokauden. Syy: Mykonos. Halusin tehdä päiväretken Deloksen saarelle (yksi maailman suurimmista arkeologisista alueista, UNESCO-perintökohde) ja söin ehkä vähän ylimitoitetusti ravintoloissa. Kröhöm. :/

Saavuin Androkselle sillä asenteella, että täällä kuron budjetin kiinni. Enpäs kurokaan. Andros osoittautui majoituksen suhteen kalleimmaksi saareksi mihin olen koskaan Kreikan matkoillani törmännyt. Jopa Mykonoksella, joka muuten tunnetaan erittäin kalliina paikkana, oli mahdollista löytää tilava, freesi, keittiöllinen huone 25 eurolla. Androksen pääkaupungissa kuvitelmat huoneen löytämisestä alle 30 eurolla kuivuivat kasaan hyvin nopeasti. Paikalliset domatia-omistajat suunnilleen nauroivat naamaani. Lähtöhinta täällä on 40 euroa - vaikka eletään lokakuuta ja ollaan kaukana huippusesongista.

Käytin kaikki neuvottelutaitoni jotta sain lopulta huoneen 30 eurolla. Se on maksimi mitä ikinä suostun maksamaan.

Ihan kuin budjetissa jälkeen jääminen ei jo tarpeeksi harmittaisi, pankkikin viitsii jatkaa *ittuiluaan. Kerroin aiemmin debit-nostoihin liittyvästä ongelmasta. En tajua mitä Kreikan pankkisysteemissä on tapahtunut, kun täällä ei enää tänä syksynä ole pystynyt nostamaan käteistä Debit-puolelta. Kaikkina aiempina vuosina, sen jälkeen kun Debit-nostot ulkomailla ylipäänsä tulivat mahdollisiksi, se on onnistunut ongelmitta.

Nyt, kun olen ollut pakotettu käyttämään luottoa, on luottoraja tullut vastaan. Minulla on tietysti alin mahdollinen limitti, sillä a) en käytä luottoa kuin hätä/pakkotilanteissa ja b) ei kiinnosta maksaa turhaan korkeamman limitin tuomaa korkeampaa vuosimaksua.

Laskutuskausi vaihtuu tililläni kuun 6. päivä. Minulla on lompakossa enää 63 euroa, saan sillä juuri maksettua kaksi yötä tässä kämpässä. Lisää käteistä pitäisi siis nostaa pikimiten. Mutta luottoraja ei olekaan nollaantunut, vaikka laskutuskausi on vaihtunut...! "Käytettävissä 20 euroa 60 senttiä", kertoo nettipankki. Mitä helvettiä - anteeksi mutta nyt on ihan pakko kiroilla ilman tähtösiä.

Tililläni ON rahaa. Mutta en pääse siihen käsiksi! Koska debit-nostot vain kieltäytyvät tapahtumasta tässä maassa tänä kauniina syksynä. Aaargh!! Voiko olla turhauttavampaa?

Ja nyt en voi nostaa luotoltakaan, koska raja on tullut vastaan. Olen NIIN kiukkuinen. Jos luottoraja ei nollaudu huomiseen mennessä, jolloin minun on ostettava seuraava laivalippu, tilanne pakottaa minut nostamaan luottorajaa että saan käteistä! Niin perseestä! Eikä pankilla ole mitään selitystä debit-nostojen ongelmaan. "Me emme sille mitään voi jos jonkun maan automaatit eivät lue kortin sirua." Voi %€#@£€ !!

No niin. Yritetään ajatella positiivisesti.

Jääkaapissa ja säilykevarastossani on ruokaa vielä muutamaan ateriaan.

Huoneeni on tosi suloinen ja kotoisa - siinä on kaksi kerrosta. Kyllä tästä toisissa olosuhteissa mielellään 30 euroa maksaisikin.

Androksen Chora on upea.

Ja ehkä se luottoraja huomenna nollaantuu.

Portaat vievät makuuhuoneeseen.

*

Lempiruokaani munakoisopaistosta saa myös tölkissä, uskokaa tai älkää...

Nähdään illalla, Auberginen Imam...

* * *

Edit. Kiitoksia vinkeistänne ja avustanne!

Nyt on tullut niin monta samanlaista ehdotusta ratkaisuksi pulmaan, että sen sijaan että naputtelisin jokaiselle saman vastauksen, kirjaan sen tähän. Olen saanut ehdotuksia joko siirtää rahaa käyttötililtä luotolle tai maksaa luottokortin lasku pois, jotta luottorajaa vapautuisi. Minun pankissani (Ålandsbanken) ei kuitenkaan voi siirtää rahaa käyttötililtä luotolle. :( Mitä taas laskun poismaksamiseen tai lyhentämiseen ennen eräpäivää tulee, maksan laskun aina kuun puolessa välissä (eli 2 viikkoa ennen eräpäivää), ja silti se näkyy kirjattuna suorituksena vasta eräpäivän jälkeen. Lasku jää siis auki vaikka olen sen maksanut ja nollaantuu vasta eräpäivänä. Tämän vuoksi minulle ei ollut tullut mieleenkään, että laskun maksaminen vapauttaisi luottorajan.

Laitoin pankille viestiä tänään aamulla, mutta en saanut vastausta. Kai sielläkin on kyllästytty ongelmiini. (Aiempiin debit-ongelmia koskeviin viesteihini vastattiin tunnin sisällä.) Täytyy soittaa pankkiin huomenna. Oikeasti vähän jännittää tämä tilanne. :/

Minulla on tunnustettavaa.

En ole saanut aurinkovoidepulloani loppuun.

Senhän olisi päivittäisessä käytössä kuulunut loppua jo pari viikkoa sitten.

Ne lukijat, joiden mielestä minun kuuluu näyttää hyvää esimerkkiä kosmetiikan käytön suhteen, järkyttyvät todennäköisesti seuraavasta ”paljastuksesta”. Olenhan jo saanut nuhteita siitä, että julkisesti kerron käyttäväni vain suojakerrointa 10. Pitäisihän minun ihonhoidon ammattilaisena tietää paremmin… jne. No, tietäähän ne huomattavasti pätevämmätkin asiantuntijat. ;)

Tunnustan, että voide ei ole loppunut, koska en ole käyttänyt sitä päivittäin. Tai lisäillyt niin tiheästi kuin normaalisti.

Olen oleillut ulkona vahvassakin auringonpaisteessa ilman suojavoidetta. En ole palanut. Eikä ihoni ole ruskettunut sen syvemmin kuin normaalisti. Se ei ole reagoinut käytännössä millään tavalla. Mutta se on tuntunut erilaiselta.

Tämä on syy – vaikkakaan ei millään lailla hyvä ja anteeksiantava selitys – voiteen käyttämättömyydelleni. Normaalisti aurinko ”tuntuu” mun iholla, myös silloin kun se on päivettynyt ja jo aurinkoon tottunut. Tiedättekö millaista tunnetta tarkoitan? Sellaista pientä kuumottelua. Ja jos iho on voitelematta, kuumotus muuttuu pikkuhiljaa poltteluksi. Lopulta iho alkaa punoittaa.

Mutta ei nyt. Ei tänä syksynä.

Aurinko ei jotenkin… tunnu ihollani juuri lainkaan. No okei, totta kai on vähän kuumotellut kaikkein kuumimpina 40-asteen päivinä jos jää seisomaan paikalleen porotukseen, mutta ei sellaisina normaaleina n. 30-35 asteen päivinä, yleisoleilussa tai edes rannalla. Iho ei todellakaan ole punoittanut yhtenäkään päivänä, oli minulla voidetta tai ei.

(Puhun muuten nyt vain kropan ihosta, kasvoilla – ja dekolteella –minulla on aina aurinkovoidetta kun menen aurinkoon.)

Aurinkovoide on kulkenut joka päivä mukanani laukussa, mutta sitten sen laitto tai lisäily päivän mittaan on vain…. jäänyt. Kun iho tuntuu niin normaalilta eikä signaloi säteiden tunnetta iholla, niin koko aurinkosuoja sitten vain, ehm, unohtuu.

Hätkähdin kun tajusin, että Piz Buin ei vielä edes yskähtele vaikka ostin sen kohta 6 viikkoa sitten.

Ja en nyt ihmiset todellakaan halua tässä näyttää esimerkkiä. Älkää tehkö näin. UV-säteilyltä on AINA järkevää suojautua. Minä olen siis vain helkkarin tyhmä. Ja laiska.

Miksi ihoni sitten reagoi tänä syksynä aurinkoon eri lailla kuin ennen? Onko jotain mikä poikkeaa aiemmista vuosista? No on juu – ne aurinkotabletit.

Koska tämä on ensimmäinen kerta kun syön aurinkovitamiineja (tabletit on saatu Imedeeniltä blogin kautta), en voi olla vetämättä jonkinlaista yhteyttä niiden ja ihon käytöksen välille. Rusketusta ne eivät ole mitenkään syventäneet (rusketun muutenkin helposti), mutta kenties lisänneet ihon sietokykyä säteilylle..? Ja siksi ihoni ei viestitä kuumottelemalla? Koska se sietää enemmän ainakin niitä polttavia (eli UVB) säteitä? Jos se tuollaisilla lisäravinteilla on mitenkään mahdollista.

En tiedä voiko joku ravintoaine suojata myös UVA-säteilyltä..? Kuulostaa hyvin epätodennäköiseltä. Vaikka ihoani ei kuumottele eikä se pala, niin UVA:t ne siellä silti tekevät näkymätöntä tuhoaan…

Täytyykö tässä vetää sellainen johtopäätös, että aurinkotablettien positiivinen vaikutus on lopulta plus-miinus-nolla (ainakin minun kohdallani)... Jos ne lisäävät ihon auringonsietokykyä sen verran että se ei pala niin herkästi, mutta samalla käyttäjä sitten ”unohtaa” voidella itsensä ja suojautua UVA:lta…

Olin katsomassa auringonlasku-spektaakkelia. Se on täällä Mykonoksella yhtä suuri numero kuin Santorinilla.

Tarkkailen usein ihmisiä. No, aina. Heistä lähtevää energiaa, tunnetta, auraa.  Ihmiset ovat äärimmäisen mielenkiintoisia. Luis ymmärtää mistä puhun. Hän tarkkailee myös ihmisiä. Minuakin. :)

Istun kadun reunalla. Jalat pikkukivisessä hiekassa. Keltainen kiekko valuu hitaasti kohti horisonttia. Ihmiset edessäni poseeraavat, nauravat, osoittelevat taivaanrantaa, kohottavat laseja. Tai vain katsovat hiljaa.

Pariskuntia.

Vedenrajassa pyylevä mies, kireässä t-paidassa, punavalkoraidallinen reppu selässä. Kuin Marianne-karkkipaperi. Hän kuvaa. Tyytymättömän näköinen nainen. Sininen mekko nilkkoihin saakka, pinkki huivi, punaiset matalapohjaiset kengät. Hän vaihtaa asentoa. Kävelee rannalla. Katsoo auringonlaskuun. Kyykistyy, kääntää päätään. Nikon räpsähtelee. Nainen nousee taas, lähestyy miestä. Ei hymyile. Mies ojentaa kätensä, silittää naisen poskea. Nainen kääntää päänsä. He puhuvat. Koreaa? Nainen kävelee pois päin.

Katson muualle.

Vieressäni istuu laiha pariskunta. Hentoinen mies, kuin David Hyde Pierce. Hänellä on paksulasiset silmälasit. Niin myös naisella. He ovat painautuneet toisiaan vasten. Mies suukottaa naisen otsaa. Ovatpa he pieniä, linnunluisia...! Maassa on reppu, ehkä miehen. Siinä on Emirates-lentoyhtiön osoitetägi. Pariskunta puhuu englantia. Briteistä, ehkä Uudesta-Seelannista..? En ole varma tunnistanko uusiseelantilaista aksenttia. Mutta amerikkaa he eivät puhu. Eivätkä australiaa.

Purjeveneessä hurrataan. Aurinko lähestyy taivaan ja meren liitoskohtaa. Lasit nousevat. Miehet ja naiset painautuvat lähemmäs toisiaan. Kädet liittyvät yhteen.

"I want to be on that boat", David Hyde Piercen tyttö sanoo. David nyökkää. Hän näyttää iloiselta. Seesteiseltä. He kummatkin näyttävät. Aurinko heijastuu heidän paksuista silmälaseistaan. Silmät näyttävät niiden läpi pieniltä.

Vasemmalla puolella katseeni tarttuu tyttöön. Hän on kaunis. Yoko Ono nuorena. Hän on hersyvä, pulppuava. Hänen silmänsä menevät viirulle kun hän puhuu ja nauraa. Hänellä on lämmin, puolikuun muotoinen hymy. Mustat, paksut hiukset. Näyttävät vähän karheilta. En voi ottaa katsettani hänestä. Mies, hoikka, rento, khakin sävyisissä shortseissa ja t-paidassa. Hänellä on pitkä kaula ja ystävällisen näköiset kasvot. Yoko Ono nauraa hänelle, kiusoittelee. He halaavat. Pelleilevät. Pöydällä on kaksi tyhjää lasia.

Heillä on samanlaiset Havaianas-sandaalit. Miehellä kokoa liian pienet. Hänen varpaansa tulevat reunan yli.

Rannalla sinimekkoinen nainen seisoo selkä mieheen päin. Nikon roikkuu miehen lanteella.

Kohta aurinko uppoaa horisonttiin. Se laskee pienen saaren taakse. Saarella on kirkko. Sen tumma siluetti piirtyy oranssia vasten.

Yoko Ono on siirtynyt kauemmas. Hän viittilöi khaki-miehelle sormellaan. Tule tänne, mies, hänen huulensa muodostavat. Hän nauraa taas. Mies näyttää vastarakastuneelta. Ihana nainen. Kynähameessaan ja legginseissään. Hän on hoikka mutta ei laiha. Peppu jota voi läimäyttää. Silmät ovat viirulla, hän sanoo jotain miehelle amerikan englannilla. Mies jättää pöydän ja rannan, he lähtevät pois.

Naisen katse kohtaa omani. Tajusiko hän että tuijotin. He katoavat ihmisjoukkoon.

Minun tekisi mieli juosta heidän peräänsä.

"You are so pretty", haluan sanoa.

"I'm straight, but you are so pretty".

Aurinko on laskenut.

Eiiiih...!! Eikä mitä mä missasin!!

Kävelin äsken yhtä Mykonos Choran labyrinttikaduista. (Jos olen aiemmin puhunut labyrinteista, niin ne eivät oikeasti muualla Kreikassa ole mitään Mykonokseen verrattuna.)

Eteeni putkahti Sephora. Mitä pikkuisin, söpöin mini-Sephora.

Astuin sisään. Skannasin myymälää. Clinique, Make Up For Ever, Benefit, Dior... Minkäs hintaisia Diorin viisikot ovat täällä... jahas, 55,60€. No ei ole paha tuokaan Suomen hintaan verrattuna.

Katse ylös seinälle. Iso plakaati, -35%. Mitämitä, 35% mistä? Kaikesta?

Käännyin sydän lepattaen myyjän puoleen. Hän näytti pahoittelevalta. "Kyllä, kaikesta, mutta tarjous päättyi eilen."

Eilen??

Älä viitsi!!

Dioristakin?

Myyjä nyökkäsi. Kaikesta.

Räpläsin tärisevin käsin kännykän esiin. 55,60 x 0,65 = 36,14€.

Ei-KÄ. Katsoin myyjää anovasti. Eikö hän voisi vielä antaa minulle alennusta? Olihan heillä sitä paitsi aleplakaatit vielä esillä. (Suomessa alennus olisi pakko antaa jos mainos on esillä - asiakkaalla on oikeus niihin tarjouksiin jotka ovat myymälässä esillä ja on myymälän moka jos he eivät poista alemateriaalia ajoissa.)

Myyjä pudisti päätään. Ei, ei hän mitenkään voi antaa alennusta. Mutta kiinnostaisiko minua joku muu merkki? Tänään saisi 25% alennusta esimerkiksi Benefitistä ja MUFEsta. Ei, ei. Mun viisikko…!

Tuijotin Cuir Cannagen testeriä. Kiusasin itseäni vielä kysymällä, oliko heillä ylipäänsä Cuir Cannagea jäljellä. Yksi löytyi. Sekin vielä.

Ei hemmetin hemmetti. Oikeasti. Mä olisin eilen voinut saada sen 36 eurolla!! Miten voi ihmisellä olla tällainen tuuri? Miksi mä en osunut tuolle kadulle eilen? Eiiih... Eipä tuo paletti lentokentältäkään noin halvalla irtoa.

*vetää henkeä*

Yritän nyt rauhoittua ja palaan ulos aurinkoon. Jospa aurinkoterapia tekisi tehtävänsä.

(Ja tiedän - onhan se naurettavaa saada slaagi missattuaan mahdollisuuden säästää joku säälittävä 20 euroa. Mutta se on se periaate. Että alennus olisi ollut eilen tarjolla alle 300 metrin päässä. Ja kävelin sen ohi.)

Olen Mykonoksella.

Ja niin on muutama muukin.

Skyros oli niin autio että siellä melkein kaikui, Folegandroksella oltiin sulkemassa hotelleja ja valmistautumassa talveen.

Toisilla saarilla kausi jatkuu marras-joulukuulle. Mykonos on yksi niistä. Täällä riittää porukkaa niin että kaduilla on tungosta. Niinkuin Santorinillakin. Japanilaisia pilvin pimein kuvaamassa kuuluisia tuulimyllyjä.  Paljon amerikkalaisia. Ja ihan kaikkia muitakin kansalaisuuksia.

Nyt on sunnuntai. "No matter. Partyparty. Everyday." Sanoi vuokrahuoneeni omistaja.

Illan kysymys kuuluukin...

To Skandinavian, or not to Skandinavian? :D

Tällä kertaa kyseessä ei ole mikään kreikkalaistuneen ruåtsalaisen pitämä pohjoismaalaisten pakettimatkalaisten oma jorausmesta, vaan yksi saaren rakastetuimpia ja pitkäikäisimpiä bilepaikkoja. Vuodesta 1978... Siellä käyvät kaikki. Myös minä vuonna 2001, vai mikä se vuosi nyt sitten olikaan kun kävin Syroksella.

Mykonoksen ensivierailuuni liittyy pieni hauska tarina. Minun piti tulla saarelle vain päiväretkelle Syrokselta, käymään kuuluisilla biitseillä. Olin pakannut mukaan vain rantakassin ja minulla oli jalassa flipflopit. Päällä minulla oli bikini, pieni rantahame ja toppi.

No, en mä sitten päässytkään takaisin Syrokselle. Päivän aikana nousi hirveä tuuli (mikä on Kykladeilla erittäin yleistä, saariryhmä tunnetaan Kreikan tuulisimpana), eikä laivani lähtenyt. Mikään laiva ei lähtenyt sinä iltana Mykonokselta.

Tilanteessa olisi voinut käydä ikävästikin. Minulla ei nimittäin ollut mukana rahaakaan, muuta kuin päivän ruokailuja varten. Ja illansuussa niistä ei enää montaa drachmaa ollut jäljellä. Mutta, taas minulla oli käynyt satumainen tuuri. Olin tavannut aamulla laivassa amerikkalaisen Jessican, joka oli reissussa yksinään ja menossa Mykonokselle muutamaksi päiväksi. Päädyimme hengaamaan päivän yhdessä, ja kun illalla selvisi, etten päässytkään palaamaan Syrokselle, ojensi Jessica auttavan kätensä. Sain yöpyä hänen hotellihuoneessaan, jossa en  tosin montaa tuntia lopulta silmääni ummistanut, sillä vietimme yön Mykonoksen baareissa ja tanssilattioilla. Minä bikinissäni...!! Sain sentään lainata Jessicalta kengät, rantasandaaleissa ei olisi ollut klubeihin asiaa. Mutta rantahamosessa ja topissa kyllä, näköjään. :) Yö on yksi hauskimpia ja mieleenpainuvimpia kaikilta reissuiltani.

Ihan jo tuolle muistolle pitäisi käydä ottamassa yksi Skandinavianissa! ;)

No niin, en mä sitten eilen saanutkaan tätä postattua. Koska en enää palannut kämpille ennen puoltayötä. Ei oikeasti ole montaakaan raivostuttavampaa asiaa kuin tekniikan *ittuilu kun yrität saada jotain valmiiksi. Bloggaajat ainakin voivat varmasti samaistua tähän 100-prosenttisesti - istut innoissasi käsittelemään kuvia ja kirjoittamaan ja odotat vain että kohta tää on valmis ja pääsee jakamaan tämän..! Ja sitten Computer says no.

Teki kyllä hyvää päästä eilen ulos tynkäpostauksen jälkeen, olin ihan ylikierroksilla ja lounaskin oli unohtunut  koneen kanssa taistellessa. Menin suoraa tietä syömään ja tilausta tehdessä tajusin että kello oli jo 17 - vaivaiset 8 tuntia aamupalasta. Melkein tärisin kun oli niin nälkä. (Sori, nää ei liity mitenkään postauksen varsinaiseen aiheeseen, kunhan vain puran taas pään sisältöä tähän alkuun...)

Ruoan jälkeen lähdin kävelylle Ano Syrosiin. Kävelin siellä pimeän tuloon saakka. Ai että teki hyvää tuulettua. Loppuillan vietin elokuvafestivaalilla. Tällä kertaa filmit eivät olleet ihan niin ahdistavia kuin muutamat aiemmat, lukuunottamatta illan viimeistä, jonka väkivaltaisuus veti jälleen mykäksi. Kolmen päivän festivaalikokemuksen perusteella voisi vaivatta vetää sen johtopäätöksen, että aikuisten animaatiofilmimaailmassa ei kerrota kauniita ja iloisia tarinoita.

Mutta nyt: kauniiseen ja iloiseen kosmetiikan maailmaan :)

Kun ollaan suuremmassa kaupungissa, on kosmetiikkatarjontaakin taas vähän enemmän. Rakastan kosmetiikkaliikkeissä haahuilua. Työ liikkeessä ei mitenkään vähentänyt tätä viehtymystä, enkä koskaan väsy niiden kotoisten Sokosten ja Stockmannienkaan kosmehyllyjen hiplailuun.

Otin perjantain päiväkävelyn teemaksi kosmetiikkaliikkeet. Seuraavassa esittelyssä Ermoupolin kosmetiikkatarjontaa.

Ermoupolin pääostoskadun, Stamatiou Proioun varrelta bongasin erityisen viehättävän, retrohenkeen somistetun apteekin näyteikkunan. Ihana!

Apteekit muodostavat Ermoupolinkin kokoisessa kaupungissa sen suurimman kosmetiikan myyntiväylän. Kreikkalaiset ovat tottuneet ostamaan peruskosmetiikkansa sieltä. Esimerkiksi Korresia ja Apivitaa saa vain apteekeista, poikkeuksena Ateena (ja varmaan Thessaloniki, Kreikan toiseksi suurin kaupunki), jossa ko. merkit löytyvät edudstettuina myös tavarataloista ja Hondos Centeristä.

Protopapadakhi-kadulta löytyi tyylikkään näköinen Dust + Cream -liike. Ulkoa olisin päätellyt valikoimaa erilaiseksi, mutta sisältä löytyi halpiksen oloisia, vähemmän tunnettuja meikkimerkkejä. Nuo ihanat My Little Pony -värimaailman eyelinerit houkuttivat kovasti.... Vain 2,50€. :) Muuten olisin varmaan ostanutkin, mutta kämmenselkään tekemäni swatchit eivät kuivuneet koko liikkeessä viettämäni 15 minuutin aikana. Voi siis arvata miten hienosti ne pysyisivät luomilla....

Liila + keltainen -yhdistelmä olisi kyllä ollut niin makea....

Pääkadulta, läheltä retroapteekkia, löytyi liike nimeltä Glossy. Tämä myymälä oli niin ulkoa kuin sisältä todella halvan näköinen, sisustukseen oli panostettu tasan sen verran että liiketilaan oli tuotu hyllyt ja kassatiski. :P Näyteikkunastakin saattoi toki päätellä jotain... Esteettinen silmäni hämmästelee aina tällaisia kohtaamisia. Minulle täysin tuntemattomien merkkien joukosta löytyi sentään China Glazen kynsilakkoja. :)

Oletteko muuten koskaan ostaneet ulkomailta noita feikkituoksuja? (Suomessa en ole niitä nähnyt... Suomessa ei tosin oikein ole sen tyyppisiä liikkeitäkään mistä feikkituoksuja voisi kuvitella löytävänsä. Ehkä jotain markkinakojuja lukuunottamatta.) Tuoksuttelin liikkeessä muutamia ja kyllähän ne aika hyvin on kopsattu. On tietysti asia erikseen millaisiksi nuo muuttuvat iholla.... Yksi nuuhkuttelemani oli suursuosikkini Diorin Hypnotic Poison, erittäin hyvin kopsattu. (Eilen illalla elokuvafestivaalilla muuten tunsin teatterin hämärässä Hypnotic Poisonin tuoksun leijailevan joltain penkkiriviltä...)

Myyjä esitteli minulle innostuneesti muutamaa kreikkalaista kosmetiikkasarjaa, Yellow Rosea ja Venus Secretsiä. Kumpikin vaikutti pakkaustensa perusteella halpatuotannolta (muovikin niin ohutta että pullot ihan lommolla), mutta Venus Secretsillä on yllättäen oma nettikauppa joka toimittaa muualle maailmaankin.

Premium Natural Products, kertoo Venus Secretsin esite. No mineral oil. No, kääntelin tietysti purkkeja, on ihan ammattitauti katsoa aina ensimmäiseksi inciä. (Henkilökunta tarkkaili toimintaani selvästi ihmetellen...) Veden jälkeen seuraavana paraffinum liquidum. Lähes joka tuotteessa.... Ilmeisesti tuote-esitteiden väsääjät luottavat siihen, ettei kukaan osaa lukea incejä. Voi morjens. "Only natural ingredients", myyjä vakuutti. Katsoin häntä enkä viitsinyt sanoa mitään. Tuskin nainen itsekään ainesosalistoista mitään ymmärtää. Vai minkähänlainen keskustelu meillä olisi syntynyt parafiiniöljyn ympärille? :)

Ermoupolin rantakadulta löytyy se Suurin ja Kaunein, Kreikan oma "Sephora/Kicks", eli Hondos Center. Täältä löytyvät kaikki tunnetut merkit niin selektiiviseltä kuin edullisemmaltakin puolelta. Hondos Centereitä on kaikissa vähänkään suuremmissa kaupungeissa ympäri Kreikkaa.

Oli pakko tsekata Diorin viisikoiden hinta. 52 euroa ja rapiat...! (Tosin tässä oli joku pieni prosenttialennus, Hondoksella on käytännössä koko ajan meneillään jotain alennuspromootioita.) Taidan kuitenkin odottaa vielä Ateenan lentokentälle... Sieltä, oi sieltä olisi tarkoitus kotiuttaa joku niistä uusista kaunokaisista.... :)

Protopapadakhi-kadulta löysin apteekin, jonka Korres- ja Apivita -valikoima vaikutti laajimmalta. (Etsin sellaista apteekkia jotta saisin parhaimmat kuvat ^_^)

Oikean alakulman kuvassa muuten FrezyDerm, jälleen yksi kreikkalainen sarja. Tämä on enemmänkin Avénen ja La Roche-Posayn tyylinen, erilaisiin iho-ongelmiin erikoistunut apteekkisarja. Värikkäät Korresit ja Apivitat edustavat toista kosmetiikkamaailmaa - ylipäänsä on hassua että ne ovat apteekkisarjoja. Kiitos näiden, Kreikassa apteekkien yleisilme onkin värikkäämpi kuin meillä päin.

Juttelin pitkään apteekin myyjän (vai pitäisiköhän häntä kutsua farmaseutiksi..?) kanssa Korresista ja Apivitasta ja kreikkalaisesta kosmetiikasta ylipäänsä. Täältä kuulin taas saman vastauksen; "Apivita on parempi kuin Korres". "More natural", myyjä lisäsi jostain syystä. Mariannakin tuntuu olevan siinä uskossa, että Apivita olisi luonnollisempi kuin Korres. Kuitenkin incit kertovat toista, samoin purkkien kyljissä ilmoitetut luonnollisuusprosentit (kumpikin merkki ilmoittaa tuotteissaan luonnolisten ainesosien pitoisuuden), joita sentään tavalliset kuluttajatkin ymmärtävät. Jotenkin Apivita on silti onnistunut markkinoimaan itsensä luonnollisempana kuin kilpailija.

Myyjä nosti esiin seikan, joka erottaa Korresin Apitivasta. Värikosmetiikka. Apivitalla ei ole meikkejä. Ehkä tämänkin vuoksi Korresin on ollut helpompi  saavuttaa kansainvälinen menestys, sillä on tarjota kokonaisvaltaisempi paketti. Tai kenties Apivita ei edes halua laajentua ulkomaille samalla volyymilla kuin Korres..? Mä vain jatkan näiden merkkien välisen kilpailutilanteen pohtimista... :D

Oli miten oli, minua itseäni Korresin (vasemmalla) graafinen ilme ja pakkaus-design miellyttää paljon enemmän kuin Apivitan (oikealla).

Jos pitäisi ostaa pelkkien pakkausten perusteella, valitsisin ilman muuta Korresin.

Niinkuin perjantaina taas teinkin. :)

Suihkugeelini ja vartalovoiteeni korisevat viimeisillään, ja oli aika ostaa uudet. Päädyin Päärynä-Bergamotin sijaan lopulta Santorini Vineen, tässä on jotain jännän persoonallista. Ja nuo pakkaukset... Kyllä minuun vain uppoaa. Niin kauniit. Täydellinen Santorini-fiilis.

Apteekin myyjä kertoi, että ulkomaiset "Korres-turistit" ovat heille perusasiakaskuntaa. :D Korres on Kreikassa niin halpaa että sarjan ulkomaiset fanit riehaantuvat täällä totaalisesti ja palaavat kotiin kassit täynnä purkkeja. Ja onhan teiltä lukijoiltakin tullut vastaavia kommentteja... :)

Vahdin vaihto... :) Tuntuu muuten hullulta että ihoni on imaissut sisäänsä koko tuon tuubin - 2oo milliä voidetta viidessä viikossa. Kotioloissa 200 ml:n kropparasva kestää mulla runsaat kolme-neljä kuukautta.

Kuivaihoiset saavat ostaa useammin uusia voiteita... ;)

Sain apteekista myös läjän näytteitä. Apivitan silmänympärysvoidenäytteet tulivat juuri sopivasti tarpeeseen, Kiehl'sin matkasilmänympärysvoiteeni vetää sekin viimeisiään. Noilla näytteillä pärjään loppumatkan.

Voi sitä onnea kun saa korkata uudet Santorini Vinet.... :) Täällä kosmetiikkailo on niin erilaista kuin kotona ^_^