Tämä on nyt taas niitä aiheita, joista todennäköisesti tulee kuraa niskaan. Hoikkienhan ei kuulu sanoa ääneen mitään kielteistä kropastaan, etenkään jos se liittyy pehmeään navanseutuun - se oikeus on varattu ylipainoisille. Kun hoikka valittaa turvotuksesta, ylipainoiset pyörittelevät silmiään. "Ettäs kehtaa, mokoma luikku, ihan kuin tolla olisi jotain oikeita ongelmia".
Ainiin, ja tietysti tästä aiheesta tulee negaa myös kuvituksensa puolesta. Minähän olen joidenkin näkemysten mukaan niin huomionhakuinen että pitää esitellä kroppaa ja muutenkin kerjään blogissa kehuja. Sanni-ressu. Tämä postaus on ihan paras esimerkki - niin monelta meni koko jutun pointti totaalisesti ohi. :/ Hoikka ihminen ei voi laittaa kuvia joissa hänen vartalonsa on esillä, ilman tulkintaa huomion ja ihailun kerjäyksestä.
No, ajattelin kuitenkin uskaltaa. Minä haluan kirjoittaa turvotuksesta. Ja hiilihydraateista. Koska tällä matkalla niiden vaikutus on ollut taas niin mielettömän selvä. Ehkä joku saa kirjoituksestani apua omaan turvotukseensa..?
Olen aina ollut hoikka, koko ikäni. Koko perheeni on hoikkia ihmisiä. Minun ei tarvitse esitellä kuvia itsestäni saadakseni vahvistuksen tälle faktalle.
Mutta minulla ei käytännössä koskaan ollut litteää vatsaa. Olin litteä kaikkialta muualta paitsi vatsasta. Littana perse, lättänät tissit jne. Ja sitten keskellä pullottava vatsa. Kyllähän se aika hassulta tuntui ja näytti. Laiha tyttö jolla on möhömaha. Ei kumpu millään lailla ainakaan imarrellut vartaloani. Ajattelin nuorempana, että kai minulla vain kertyy jostain syystä rasvaa juuri vatsan seudulle. Ja yritin raukka saada pömppää litistymään loputtomilla situps-kuuri-yrityksillä.
No eihän se maha millään rutistuksilla tai rasvanpolttojumpilla lähtenyt. Koska kupu ei muodostunut läskistä. Se oli turvotusta. Turvotus voi liittyä ruoansulatuksen häiriöihin tai johtua nesteen kertymisestä elimistöön (kantsii lukea vaikka Kiloklubin artikkeli Turvotus ei ole lihomista). Turvotuskumpu koostuu aina joko nesteestä tai kaasuista, tai molemmista. Kun jonkun jättiläismäisen pasta-aterian jälkeen vatsa on kuin rantapallo, niin pastan hiilarit ne siellä juhlivat ja sitovat hulluna nestettä ja keräävät ilmaa kehoosi.
Minun pallomahani johtui ruokavaliostani. Kuten olen täällä niin seikkaperäisesti kertonut, söin 32-vuotiaaksi saakka ravintoa, joka koostui 90-prosenttisesti nopeista hiilihydraateista. Elin voileivillä, muroilla, pastalla ja riisillä. Kehoni oli jatkuvassa turvotustilassa.
Muuten, tärkeä huomio - kaikki ihmiset eivät ole yhtä hiilihydraattiherkkiä. Moni voi syödä muroja ja makaronia niin paljon kuin sielu sietää ilman mitään turvotusoireita. En siis sano, että hiilihydraattien vähentäminen auttaa kaikilla turvotukseen. Myös maitotuotteet voivat olla syntipukkina. Samoin gluteeni. (Toinen juttuvinkki: Ainon hyvä postaus Mistä tukala olo ja turvotus johtuu?).
Minun kohdallani toteutui epäonnekas yhtälö: erittäin huono hiilarien sietokyky plus erittäin suuri addiktio hiilihydraattivoittoiseen ruokaan. Eipä ihme että masu pömpötti kroonisesti.
Vatsa littaantui pysyvästi vasta ruokavalion totaalimuutoksella. Vuosia samana pysynyt peruspainoni ei pudonnut (olen saavuttanut takaisin ruokavaliovaihdoksen alussa menettämäni kaksi kiloa), mutta pallomaha on poissa. Niin kauan kuin vältän nopeita hiilihydraatteja. Tahalliset tai tahattomat lipsahdukset näkyvät kropassa saman tien.
Mitä ovat tahattomat lipsahdukset? Ravintoloissa ei valitettavasti ihan aina voi olla varma siitä mitä annos sisältää, vaikka kuinka luulee pysyvänsä turvallisella alueella. Salaatti on oiva esimerkki. Kasviksethan ovat aina mitä parhainta ravintoa. Niiden kastikkeet ikävä kyllä kuuluvat harmaalle alueelle - menussa harvoin listataan mitä salaatinkastike sisältää. Minua ei todellakaan haittaa jos kastikkeessani on esimerkiksi vähän hunajaa, mutta monet makeat salaatinkastikkeet on tehty makusiirappipohjaan.
Yllä olevan kuvan vatsa oli seurausta kahden vuorokauden aikana nautituista kahdesta salaatista - jotka käytännössä uivat sokeriliemessä. Minulla kävi kahdesti peräkkäin huono tuuri ja sain kahdessa eri ravintolassa salaatin supersokerisella kastikkeella. Oli niin imelää että melkein hampaat tippui suusta (kuka tykkää syödä tuollaisia salaatteja..?). Seurauksena kolmen päivän tukala turvotus.
No, opinpahan ainakin kysymään tästä lähin aina onko kastike makeaa vai ei. Olen niin tottunut täällä Kreikassa pelkkiin oliiviöljy- ja viinietikkapohjaisiin kastikkeisiin että jotenkin ei tullut edes mieleen kysyä.
Vain viittä päivää myöhemmin, pysyteltyäni visusti kasvis-juusto-kala- linjalla, vatsa näytti tältä:
Ja nyt, noin kahta viikkoa myöhemmin, masu on tässä kondiksessa:
Olo on kevyt ja normaali. :)
Nopeilla hiilareillakin on eroja. Toiset ovat pahempia kuin toiset. Ja tietenkin sillä on väliä, missä muodossa ne nauttii. Puhdas sokeri on tietysti pahinta.
Kaikki tietävät, että sokeroidut limsat ja mehut ovat kuin vetäisi naamaan lasillisen sokeripaloja. Nestemäinen sokeri vaikuttaa kehossa kaikkein nopeiten ja verensokeri nousee hetkessä pilviin. Niinpä siirappipohjainen kastikekin on pahempi kuin esimerkiksi leivitetty pyörykkä. Olen sallinut täällä itselleni kreikkalaiseen meze-valikoimaan perinteisesti kuuluvia pyöryköitä. (Niitä on kaikissa mahdollisissa mauissa - kesäkurpitsaa, rapua, tomaattia, munakoisoa, juustoa, kalaa, sipulia, kikherneitä.. Ihan törkeän hyviä.) Itse taikinassa jauhoja ei yleensä käytetä (tarkistan aina ravintolasta ;)), mutta pyörykät käytetään kevyesti korppujauhossa ennen paistamista. En ole saanut näistä pyöryköistä mitään oireita. En ole niitä tosin joka viikko syönytkään, mutta ero salaatinkastikkeen välittömään seuraukseen on selkeä.
Piirakoita en ole syönyt yhtäkään. Ei vain ole tullut sellaista mielitekoa. Mitä todella hämmästelen.
Kaikkea muuta ruokaa kyllä on tullut syötyä sitäkin enemmän. Ja minähän tosiaan syön! On niin hassua miten eri lailla ihmiset, ruokavalionäkökulmasta riippuen, näkevät terveellisen ruoan. Toiset välttävät rasvaa. Se on ihan ok. Minä en. Öljyssä kylpevät ladera-ruoat ja rasvainen jogurtti ja juustot ovat Kreikassa jokapäiväistä murkinaani. Normaalin pohjoiseurooppalaisen rasva-asenteen omaava henkilö saisi sydänkohtauksen nähdessään suuhuni katoavat oliiviöljyä ja fetaa tihkuvat paistokset. :)
On ihanaa voida nauttia ruoasta ilman pallomahaa. Se on niin suuri etu ettei piirakoista luopuminen ole siitä suuri hinta. ;)
126 comments on “Pallomahasta ja turvotuksesta”
Voi ei :( Minä olen niin suuressa karkki pulla koukussa ettei mitään rajaa. Olen myös aina ollut laiha mutta maha aina pullollaan. Muutama kuukausi sitten otin kuvia mahastani kun se näytti siltä että olisin raskaana. Siksi voivottelen kun en oikeen osaa päästää irti noista ihanista karkeista ja suklaista. Vaikka olisin varma että vaikutus olisi juurikin tuossa mahan turvotuksen lähtemisessä... Minulla ei siis ole keliakiaa (se on testattu jo teininä kun näitä inhottavia maha oireita on ollut jo ainakin kymmenen vuotta) ja olenkin varma että minun tulisi siirtyä pois näistä herkkujen lumoista. En vain uskalla..
p.s Ostin kirjankin nimeltään Irti sokerista.
Tsemppiä! :) Toivottavasti pääset irti koukusta. Ei ole helppo tie, mutta onneksi sokerista luopuminen ei suinkaan tarkoita herkuista luopumista! :)
Keliakia ei aina (lue: useinkaan) näy keliakiatesteissä. Tätä lääkärit ei kerro, vaan potilas saa liian monesti kuulla voivansa jatkaa viljojen syöntiä. Niin, ja viljathan on siis sokeria, tärkkelysmuodossa, mutta käytännössä tiiviiseen pakettiin pakattua sokeria.
Niin, että saatat olla viljaherkkä tai peräti keliaakikko, testit on tehty, mutta et ole varmaankaan saanut niistä koko totuutta.
Kokeile: karkit ja viljat pois vaikka pariksi viikoksi. Paraneeko vointi? Ajallisesti ei ole ylivoimaista.
Lähes poikkeuksetta voi sanoa, että niillä, joilla on himo pullaan ja karkkiin (pastaan, leipään, sipseihin, jäätelöön jne.), on niille yliherkkyys. Viljojen gluteeni on pahin, seuraavaksi sokeri.
Kiitos Anni vinkistä! :)
Ei kuulosta vaikealta olla kahta viikkoa ilman herkkuja (minulle herkut=pulla, karkit, leipä, makaroni yms...) mutta kun vuorokauden yrittää olla syömättä näitä tuotteita tuntuu että pääkoppa menee aivan sekaisin ja mikään muu ei enään pyöri mielessä kun herkut ja sokeri.
Mutta nyt on taas vähän enemmän motivaatiota ja uskon että pystyn vaihtamaan huonot herkut terveellisiin :) Ja jos ja kun vatsan vointi ja turvotus häviää ei tarvitse kahta kertaa miettiä mitä suusta alas laittaa.
3 päivää voi olla just tollainen olo, sitten alkaa helpottaa.
Mä luulin 24,5 vuotta, että mä voin syödä ihan mitä tahansa ilman, että se näkyy tai tuntuu kropassani sen kummemmin. Keväällä mulle alkoi tulla ennenkuulumattomia vatsaoireita; kivuliaita ilmavaivoja sekä vuoroin ummetusta ja ripulia. Mun vatsa turposi niin että epätoivoisena tein jopa raskaustestin. Melkein kolme helvetillistä kuukautta taistelin oireiden kanssa, kunnes hyväksyin, että mun on pakko kokeilla ruokavalion muutosta. Aloin noudattaa pääpiirteittäin FODMAP-ruokavaliota, jossa vähennetään vilja- ja maitotuotteiden lisäksi mm. sipulia, palkokasveja, sokeria, makeutusaineita, kivellisiä hedelmiä... Kaikissa noissa on hiilareita, joita kaikkien suoli ei pilko. Aluksi ruokavaliosta ei ollut mulle mitään apua, mutta yhtäkkiä tajusin, että voin paljon paremmin. Toivon, että tässä ollaan voiton puolella, eivätkä oireet enää palaa. Pystyn nauttia tuota kaikkea "kiellettyäkin" pieninä määrinä, mutta esimerkiksi kunnon vehnäöverit saavat mun mahani turpoamaan. Jostain syystä mulle tuli totaalinen seinä vastaan noiden tietynlaisten hiilareiden kanssa. Kai olen ollut niille aina yliherkkä, mutta olen pitänyt turvonnutta oloa normaalina. Uuden ruokavalion myötä mun paino on tippunut pari kiloa ja mun vatsa ei ole jatkuvasti pehmeä kumpu, vaan mulla näkyy jopa vatsalihaksia.
Mä olen myös joka kohdasta melko pienikokoinen ihminen. Pahimman oireilun aikaan näytin parille kaverille kuvaa mun vatsasta, joka oli aivan turvonnut ja pinkeä. Vastaus oli jotain tyyliin "älä nyt viitsi, mun maha on aina tollanen!" Mua itketti, koska mua ei otettu vakavasti, ja mun olo oli kamala. Hoikkakin voi kärsiä turvotuksesta ja vatsavaivoista.
Hyvä teksti, Sanni! Toivottavasti meille molemmille on nyt löytynyt ruokavalio, jonka avulla voimme paremmin :)
Kiitos kommentista, Ässä! :) Hienoa että olet saanut FODMAPista apua.
Tiedän tunteen. Mutta niin se vain on tässä kulttuurissa että vain ne oikeasti ylipainoiset saavat "hyväksytysti" kommentoida pullotuksiaan ja pinkeitä olojaan. Muiden on vain pidettävä mölyt mahassa. Minusta tämä on raivostuttavaa. Jos olo on syystä tai toisesta huono, niin jokaisella pitäisi olla oikeus siitä puhua ilman että sille pyöritellään silmiä.
Tiedän täysin ton fiiliksen. Olen aina ollut pienikokoinen, mutta vatsa on pömpöttänyt(muut pyörittelevät silmiään ja sanovat että näen omiani, mutta siellä se pömppö on) ja koska olen sipsiaddikti, paino alkoi pikkuhiljaa nousta ylös, huomaamatta. Kunnes sitten innostuin vhh-ruokavaliosta ja aloitin induktiolla. *Pam* pömppö hävisi alle viikossa ^_^ Nykyään yritän pitää hiilarit siinä 50-100g päivässä, muutama repsahduspäivä on tullut, koska juuri ravintolassa on kamalan vaikeaa valkata sellainen annos missä hiilaria ei ole. Ja voin aivan loistavasti! Vatsa ei turvota, ja silloin kun repsahduspäiviä tulee, turvotus palaa samantein ja oloa voisi verrata krapulaan :D
Mutta on ihanaa, kun hiilaripöhö on poissa, vatsa ei pömpötä ja painonikin alkaa piakkoin olla siinä missä pitäisi.(Ärsyttävää muuten, kun hehkutan painonpudotustani "Jee, liki 4kg lähtenyt, vielä on 6kg jäljellä" Niin vastaus on: "Miksi sinun pitäisi edes laihduttaa kun olet noin pieni? Olisit vain tyytyväinen" Nooh, 155cm:ssä on liikaa, jos painoa on muutamakin kilo liikaa.
Lisäksi haluan sanoa vielä, että tästä blogista on ollut tosi paljon apua tässä vhh-ruokavaliossa, kun olen tutkiskellut eri ruokareseptejä ja muita vinkkejä :)
(tulipas pitkä vuodatus :D )
Kiitos Arlene! :) MUkava kuulla että olet saanut täältä inspistä.
Ja tuo on kyllä surullisen totta että pienikokoisen ja normaalipainon rajoissa olevan toiveita pudottaa muutama kilo paheksutaan silminnähden. Hyvänen aika, sehän on jokaisen oma asia, ja jokainen tuntee kehonsa parhaiten ja missä painossa on paras olo. Normaalipainon sisällä on monta kiloa liikkumavaraa - jos joku voi paremmin siellä rajan alemmassa päässä niin miksi hän ei saisi tavoitella tätä olotilaa?
Minun pituiselleni normaalipainon alue on välillä 47,4 ja 63,9 - itse voin voin parhaiten 50-52 kilon tuntumassa. Ei kukaan minulle - tai sinulle - voi tulla sanomaan, mihin painoon meidän tulisi olla tyytyväisiä. Se on tietysti eri asia jos henkilö tavoittelee alipainoa.
Kohtalotoveri täällä, moi. Mähän pyrin normiarjessa vaihtelevalla menestyksellä vähintäänkin hyväkarppiin mutta mielellään enempäänkin. Viikon lomareissun aikana alkaa näyttää siltä kuin olisin raskaana ja aika pitkällä vieläpä.
Mä muutin ruokavaliota karpinpaan ensimmäisen kerran 2005, osin lääkärinkin suosituksesta, sillä mun verensokerit menee ihan sekaisin ns. normaalista ruuasta, ja se rupes oireileen aika huolestuttavasti. Tästä on joku mitäänkertomaton diagnoosikin: idiopaattinen postprandaali matalan verensokerin oireyhtymä (diagnoosi joka kertoo, että näin tapahtuu, emme tiedä miksi) :D Harmittaa ihan vietävästi, että nyt oon taas lipsunut pastojen ja herkkujen maailmaan, vaikka mukamas yritänkin. Leipää ei onneksi tee juuri edes mieli, on kai sekin jotakin. Mutta eihän tällaisesta osittain jonkun ruokavalion toteuttamisesta ole mitään hyötyä, pitäis laittaa itseni kuriin ja järjestykseen ja induktiolle. Mistä löytäis tahdonvoimaa moiseen...
Ainakin tilalla on joku nimi :) Se helpottaa monia jonkun verran - kun oireet voidaan ylipäänsä liittää johonkin ja niillä on nimi.
Oletko muuten kokeillut papupastoja? Pastariippuvaiselle nuo on mitä mainioin vaihtoehto. Ei pisaraakaan viljaa :)
En oo kuullutkaan! Täytyypä etsiä käsiin semmoista.
https://karkkipaivablogi.com/2013/11/23/perjantai-illallinen-mungpapupasta/
Ainakin Ruohonjuurista saa, ja varmaan muistakin luontaistuotekaupoista.
Myös levästä tehtyjä pastoja ja konnyak-kasvista tehtyjä pastoja saa ainakin iHerbistä.
Ja Suomesta YesDelistä, ainakin noita shirataki-nuudeleita :)
Täällä myös sama ongelma, mutta itse en "pysty" pitämään ruokavaliotani kurissa kuten sinä. Olen ollut teininä ja parikymppisenä hoikka, urheilin paljon, painoin melko vähän, mutta aina vatsa oli turvonnut. Ei kipeä, mutta ei ikinä litteä vaan juuri tuollainen pallomaha. Nyt painoa on vähän enemmän, mutta reilusti alle ylipainon rajan. Treenaan edelleen paljon, mutta mahalle ei tapahdu mitään...Ja kyllä, se johtuu ruokavaliostani eli syön paljon sokeria ja hiilareita, mutta vähän rasvoja. Olen jatkuvasti mahasta turvoksissa, vaikka se ei olekaan kipeä. Olen myös aina ajatellut, etten ole mitenkään herkkävatsainen, mutta ilmaa ja turvotusta maha kerää tosi helposti ja isomman hiilarimäärän huomaa heti, siihen riittää tavallinen pieni annos pastaa tai yksi korvapuusti. Olen kyllä selkeästi vähentänyt hiilareita (pastaa, riisiä, perunaa, valkoisia jauhoja), mutta sokeria alas menee luvattoman paljon. Taisin saada kirjoituksestasi taas pienen innoituksen yrittää enemmän, olo vain olisi niin paljon parempi ilman sitä pömppömahaa!
Peukkuja peukkuja sulle täältä! :) Sokeririippuvuus on riippuvuus josta ei ihan helpolla pääse, ei muuta kuin tsemppiä! :) Onneksi makeita vaihtoehtoja löytyy ilman sokeriakin, oletko kokeillut esim. stevialla makeutettuja juttuja? Tai raakasuklaata? Korvapuustin korvaus vähähiilihydraattisin keinoin vaatiikin sitten vähän enemmän vaivaa, mutta pahimpaan "nisunhimoon" voi tehdä vaikka minuutissa valmistuvan mikrokuppikakun (kanelipullaversion saat korvaamalla kaakaojauheen ja suklaahommelit kanelilla).
Turvotus on kyllä syvältä, mulla sitä on ollut ihan niin pitkään kun muistan. Yli parikymppiseksi ajattelin, että on ihan normaalia, että vatsa turpoaa aterian jälkeen. Vatsan sisään vetämisestä ja vatsalihasten jännittämisestä kasvoi teini-iässä refleksi. Osittain turvonneen vatsan peittämiseksi ja osittain siksi, että kun vatsa turpoaa oikein kunnolla yriäyräidensä (nyt puhutaan sellaisesta, näytän siltä kuin olisin raskaana turvotuksesta) vatsan sisään vetäminen helpottaa tönkköä ja pinkeää oloa.
Fodmap ruokavalioon siirtyminen vähensi turvotusta huimasti ja fodmapin ja vhh:n yhdistäminen vielä vähän lisää, mutta kokonaan turvotuksesta en silti ole päässyt eroon. En voi laittaa turvotusta pelkkien hiilarien, gluteenin tai maitotuotteiden piikkiin. Ihan jo pelkästään runsas ja iso ateria turvottaa, vaikka se olisi sekä fodmapia että vhh:ta. Tämä on ihan tyypillissä herkälle vatsalle/ibs:lle.
Ibs-tapauksia neuvotaan syömään pienia aterioita ja usein, harmi, että se ei oikein sovi omaan elämäntyyliin eikä kyllä tempperamentillekaan. Tykkään ruoasta joten tykkään syödä kerralla kunnolla, ei ähkyy tietenkään, mutta mahani kunnolla täyteen. Pienten aterioiden syöminen kolmen tunnin välein tuntuu raivostuttavalta närppimiseltä.
*allekirjoittaa*
Mulla on sama juttu, tykkään syödä harvemmin (kolme kertaa päivässä) mutta kerralla isomman pläjäyksen, juuri niinkuin kuvailit, mahan täyteen. Viisi pienempää settiä päivässä ei ole yhtään mun juttu.
Oli muuten kiinnostavaa kun silloin elokuussa hiffasin koko IBS:n sun blogikirjoituksen kautta. Oirekuvaus sopii aika hyvin munkin entiseen tilanteseen.
Ikävä kuulla ettet ole kaikkien ruokavaliokokeilujenkaan jälkeen päässyt turvotuksesta kokonaan. Kai siinä sitten on vain tehtävä valinta sen välillä, että syödäkö niitä ihania, nautinnollisia kunnon aterioita ja ottaa turvotusoireet, vai pipertää niitä "yksi jogurtti täällä, puolikas avokado tuolla" -aterioita kevyemmällä ololla. Minusta ei olisi tuohon pikkuaterioiden syömiseen, joten sun tilanteessa mäkin kyllä sietäisin pienen turvotuksen kaverina. Kun onhan se kuitenkin lieventynyt, niinkuin kuvailit! :)
Ateriointitiheyteen ja -kokoon liittyen, on kiinnostavaa sekin, miten monia oppisuuntauksia ja koulukuntia aiheeseen liittyy. tyypillisen vhh:n mukaan pitäisi kai syödä vain kolmesti päivässä - mutta se ei kaikkien ruoansulatukseen ja aineenvaihduntaan sovi- "Napostelua" paheksutaan yleisesti, ja niiden väitetään pilaavan hampaat.. mutta kolme suurta ateriaa päivässä voi olla monelle liikaa.
Itse olen lähinnä 'napostelija', yhdellä aterialla ei mene kovin paljon alas...vaikka ruoka olisi miten herkullista.
Kyllä :)
Ja ehdottomasti olen samaa mieltä siinä, ettei kolmen aterian rytmi sovi kaikille. Ateriarytmi on yksilöllinen asia siinä missä erilaisten ruoka-aineiden sietokykykin. Aaaa, tästäkin mä voisin lörpötellä maailman sivu...! Ruoka- ja ravintoasiat on NIIN kiinnostavia. :)
Useamman pienen aterian syöminen kuulostaa loogiselta, sen sanotaan pitävän verensokeri ja energiataso tasaisena ja tietysti ruokailun jälkeen on kevyempi olo kun vatsan täyttöaste jää vajaaksi. Kuitenkaan tämä logiikka ei päde kaikkiin. Jotkut syövät vain kaksikin kertaa päivässä (mihin en kyllä itse pystyisi millään), eikä heillä ole mitään verensokerin heilahteluja tai väsymystä. Yhden aterian tuoma polttoaine riittää antamaan virtaa kahdeksankin tuntia. Elimistöt toimivat niin yksilöllisesti, että välillä mietin mitä virkaa millään virallisilla ravintosuosituksilla edes on...
Minusta kiinnostavimpia esimerkkejä ravintosuosituksista ovat aamiaiset. Ne tuovat ehkäpä konkreettisimmin esiin sen, ettei ole mitään "oikeaa totuutta". Pohjoismaissa korostetaan aamiaisen merkitystä; aamulla kuuluu täyttää yön aikana syntynyt energiavaje ja tankata päivää varten niin "että jaksaa". Meilläpäin lääkäritkin korostavat että tottakai täytyy syödä aamulla, milläs sitä muuten jaksaa startata päivän?
Välimeren maissa ihmiset jättävät usein aamiaisen kokonaan väliin tai syövät vain yhden keksin ja juovat kupin kahvia. Eikä heillä ole mitään ongelmia "jaksaa" lähteä töihin ja selvitä lounasaikaan saakka. Heistä vatsan täyttäminen aamulla on päinvastoin outo ajatus eikä heillä edes ole nälkä aamuisin. Elimistö toimii pitkälle niinkuin sen opettaa toimimaan... Jos aina vetää aamulla kunnon setin niin sitä se elimistö myös odottaa. ;) En pysty ymmärtämään mihin meidän asiantuntijoiden väitteet aamiaisen ehdottomasta tärkeydestä oikein perustuvat... Kyllä minäkin haluan syödä aamulla, ja koen, että tarvitsen ravintoa ennen puoltapäivää jaksaakseni. Mutta miljoonat muut ihmiset osoittavat, että kaikkien ei täydy. ;)
Niin, kyllä se 'aamiainen on päivän tärkein ateria'-mantra tuntuu aika oudolta. Jo sen valossa, että jokut terveet ihmiset syövät vain kahdesti vuorokaudessa - lounaan ja illallisen.
Onkin sitten eri asia, kuinka hyväksi sellainen munkki-kahvi-aamupala (espanjalaiseen tyyliin) lopulta on. Diabetes lisääntyy myös Välimeren alueella.. kun aamukahvin kaverina on aina jokin imelä leivos, niin se alkaa jossain vaiheessa näkyä elämässä.
En kaipaa mitään runsasta aamiaista, mutta silloin tällöin hotellin buffet-aamiaispöytä munakkaineen, perunoineen, vihanneksineen ja juustoineen on ylellinen elämys - myslejä ja vastapuristettua mehua unohtamatta :) Helsingissä eräässä kahvilassa saa ihanan sunnuntia-brunssin, joka sisältää nuo elementit.
Suomalaisten kaksi suurinta ongelmaa ruokailussa ovat: kasvisten vähyys ja ateriarytmi. Aamiainen on päivän tärkein ateria perustuu, mielestäni, sille faktalle, että suurin osa ihmisten aterioista painottuu illalle. Aamupalaa ei syödä, kun "ei ole nälkä" (koska illalla on vedetty ähkyyn itsensä), lounaalla syödään vaan kevyesti (#siis mä niin rakastan salaatteja, ne on niin terveellisiä, en kyllä syö koskaan muuta"). No mitä tästä seuraa ihan tavalliselle tallaajalle, joka ei sinänsä ole ravitsemuksesta sen syvemmin kiinnostunut? Kaksi ensimmäistä päivän ateriaa on ollut huonoja tai niitä ei ollut. Iltapäivällä työpaikan kahvipöydässä on pullaa, vähän on jo nälkäkin. "noh ei se varmaan haittaa kun en syönyt aamupalaa ja lounaallikin pari rehua". Pulla maittaa ja kotiin päästyä on jo nälkä kun verensokerit tippuu, syödään äkkiä jotain leipää. Illalla nälkä on valtava, tehdään taas pari leipää, ehkä jotain pastaa, edelleen on nälkä a jotain pientä tekisi mieli. Onneksi kaapissa on suklaata ja keksiä, niin ja onhan tossa pussin pohja sipsejäkin.. Tekee niin kovin mieli! Sitten on ähky ja aamulla ei ole nälkä, vannotetaan, että tänään syön vain kevyesti, kun eilen tuli mätettyä.. otetaan lounaalla salaatti ja kahvipöydässä on nyt keksejä...
Näin se monella vain menee. Jos suomalaiset söisivät säännöllisesti ja enemmän kasviksia, niin monen ylipaino alkaisi korjaantua. Mä tiedän, että monet eivät syö aamupalaa ja ovat silti hoikkia tai päinvastoin. Jos olo on ok, ruoka on pääsääntöisesti terveellistä ja ihminen on terve, niin sitten voi jatkaa omalla linjallaan.
Mutta kyllä mä väitän, että nämä kaksi asiaa on kaiken a ja o, sen jälkeen, kun ne ovat kunnossa, voi alkaa hifistellä ja opetella itselle sopivaa ruokarytmiä :)
Hitsit, kun en tarkalleen muista, miten eräs "elämäntapakouluttaja" perusteli aamiaisen tärkeyden, mutta juttu meni muistaakseni kuta kuinkin näin: Jossei aamulla ole nälkä, on syönyt illalla liikaa ja tämä ei välttämättä ole hyväksi, koska yöllä nukutaan ja aineenvaihdunta hidastuu, täten energia varastoituu rasvaksi. Aamulla taaseen, kun syödään nälkään saadaan ruokaa suoraan polttoaineeksi-->energian ei pitäisi kerääntyä rasvaksi, jollei sitten syö liikaa :D Mutta olen sitä mieltä, että eiköhän jokainen itse tiedä sen oikean ruokarytminsä :) Itse olen opetellut syömään aamiaisen, tuntuisi kummalta lähteä liikenteeseen ilman että söisi jotain! Aiemmin se lounas oli aamiainen..
Itsellä on vehnän pois jättäminen vähentänyt mahanpuruja oleellisesti! Ruista kyllä syön, mutta siitä ei maha turpoa tai tule kipeäksi :) En myöskään osta eineksiä ja välttelen kauppojen noutoruoka-pisteitä, sen sijaan teen simppeliä kotiruokaa. Tämän kurinalaisuuden ansiosta voin silloin tällöin herkutella hampparilla tai pitsalla, ilman järkkyjä vatsakramppeja/turvotuksia.
Mä niin ymmärrän sua. Poistin 1,5 vuotta sitten pastan kokonaan ruokavaliostani tuon turvotusefektin takia. Alkuun välttelin muitakin höttöhiilareita, mutta kun pikkuhiljaa palauttelin niitä ruokavalioon ei ongelmaa enää olekaan. Pasta taas aiheuttaa turvotuksen lisäksi järkyttävät vatsakivut.
En vaan tajua miksi sunkin harrastama asioiden pohtiminen otetaan niin negatiivisena. Mä en ainakaan ikinä ole kokenut näitä ulkonäkö yms. Postauksia huomionkerjäämisenä.
Pasta tuntuu tosiaan olevan turvottaja ja vatsakipujen tuoja numero 1. Mistään muusta ruoka-aineesta ei kuule noin paljon vastaavia stooreja... Mikähän ihme siinä juuri pastaan käytetyn vehnän (durumvehnän?) hiilihydraatissa on kun sillä on tuollainen vaikutus... Vai johtuukohan ongelmat kuitenkin lopulta ruoan eli kerralla nautitun hiilarin määrästä? Pastaahan ihmiset kuitenkin useimmiten vetää kerralla suuremman pläjäyksen kuin vaikka patonkia tai muuta vaaleaa vehnäleipää.
Kyllä mulla se turvotus iskee aika pienestäkin määrästä. Suhteessa esim just jotain pannupizzaa tai patonkia voi vetää huoletta paljon enemmän. Onneksi pasta ei ole itselle mikään the juttu, ilmankin pärjää. Ja ihan hyviä korvikkeitakin löytyy, niin kuin papupastat :)
Näin on, nuo papupastat on kyllä kerrassaan huippu keksintö! :)
Durum-vehnä on sitkoltaan parempaa kuin esim. suomalainen vehnä. Tämä tarkoittaa suoranaisesti siinä olevan enemmän gluteenia.
Hiilareilla saa kyllä mahansa kuplimaan ja turpoamaan. Tässä postauksessa kuitenkin on esitelty hyvä apu siihen:
http://dzinninajatuksia.blogspot.fi/2014/04/mita-saa-turhilla-hiilihydraateilla.html
Tuo Yves Rocherin ravintolisäpurkkilinkki blogissasi ei muuten toimi, kun sitä klikkaa tulee osoiteriville teksti joka alkaa sanoilla:
"10 kpl vihreitä aamu-kirjoja oppikirja" ;)
En onnistu löytämään YR:n sivuiltakaan tuota ravintolisää :/
http://www.yves-rocher.fi/control/product/~product_id=45211/~category_id=8140?refid=avail
Kiitos :)
Mutta kapselit = lääkinnällinen laite..?
On se siellä, mutta se EI ole ravintolisä, sillä sillä ei ole systeemisiä vaikutuksia. Tässä uusi linkki, sillä blogipostaus ei ole ihan tuore (linkki vanhentunut, korjaan sen, sori, etten huomannut heti):
http://www.yves-rocher.fi/control/laakinnallinen-laite/?cmSrc=Category
Piti vielä sanoa, että otan noita kapseleita vain tarvittaessa, en kuurina.
Mä oon nyt ihan ulalla. Miten veden kanssa nieltävät kapselit voivat olla laite..?
Hyvä kysymys. Liittyy varmaankin siihen, että se ei ole lääke (ei vaikuta systeemisesti -> ei ole strategisista syistä haluttu rekisteröidä lääkkeeksi, koska se vaatii rahaa ja aikaa vieviä tutkimuksia). Jostakin syystä, varmaan juuri vaikutustapansa vuoksi ei ole myöskään ravintolisä.
Mutta siis laite.... Miten mikään syötävä voidaan nimetä laitteeksi? :D
Käännös sanasta device? :) se on yleisesti lääketieteessä käytetty kuvaamaan jotain joka kuljettaa esim just lääkeaineen. Toki varsin kökkö suomennos jos tästä on kyse... :D
Tuohon voin vastata, että ehkä se on näin ja ei ole näin. Ehkä tuote on asemoitu muihin kategorioihin kuulumattomaksi ihan tarkoituksella.
Device se ei ole farmaseuttisella terminologialla kuiten kaan, sillä siihen kategoriaan kuuluvat mm. insuliinikynät jne.
Ihanat kuvat! Ihan kuin mun pallomaha.
Täällä on myös yksi entinen pallomaha. Karistin kyllä muutama vuosi sitten kilojakin vajaa 10, mutta kyllä aiemmin oli ongelmana nimen omaan turvotus kaikesta siitä älyttömästä hiilarimäärästä, mitä söin. Kun aloin jättää vehnäjauhot, pastan, riisin, perunat ja sokerin pois, vatsakin kutistui. Nykyään kuitenkin sallin herkkupäivän (tai kaksi) viikossa, jos muutoin pysyn ruodussa ja liikun.
Haluaisin kysyä, teetkö sinä kuitenkin lisäksi jotain vatsalihastreenejä? Tuntuu, että ainakin minun pitää liikkua/kuntoilla, että saa helpommin ylläpidettyä litteän vatsan. Toisaalta olen huomannut, että sallin itselleni enemmän herkkuja (silti maltillisesti) juuri silloin, kun tiedän liikkuvani paljon. Vielä vuosi sitten pelkästään lenkkeilin ja söin kevyesti ja kilojakin oli tätä hetkeä pari vähemmän. Nyt kun käyn jumpissa ja spinningissä, huomaan herkuttelevani enemmän ja samoin syöväni enemmän ruokaa - tarviihan sitä energiaakin ja jos edes hitusen haluaa lihasta kasvattaa, ei entinen köyhä ruokavalioni sitä edistäisi.
En mitään erityisempiä, muita kuin normaaliin jumppa/kuntosaliohjelmaani kuuluvat. Vatsalihasliikkeitä on tämän hetkisessä saliohjelmassa muistaakseni vain kaksi. Täällä reissussa teen aamujumpan yhteydessä parit vatsat (rutistukset plus jalkojennostot), mutta hyvin vähäisillä toistoilla. Ei ole tarkoitus vetää mitään rääkkejä, kunhan vain ylläpitää peruskuntoa. :)
On muuten ihan totta että jos liikkuu ja treenaa paljon niin on enemmän nälkäkin :D Ja saakin syödä enemmän.
Hei, löysin blogisi jonka piti olla meikkiblogi? Nyt kyllä hämmennyin.
Jospas luet sivupalkista, siellä lukee kauneus- ja lifestyleblogi ;)
Onko sulla Sanni nyt vähän liikaa aikaa siellä keskittyä Omaan Napaasi? ;D
Kenen napaan yksin reissaavan ihmisen sitten pitäisi keskittyä?
Ai että mua raivostuttaa tämmöset kommentit. Musta on ihan normaalia, että ihminen pyrkii kokonaisvaltaiseen HYVÄÄN OLOON koosta tai muusta näöstä riippumatta. Mä olen käsittänyt, että nämä postaukset käsittelevät nimenomaan sitä. Kuvat vaan konkretisoi miten asia näkyy ulospäin, sen lisäksi miltä se itsestä tuntuu.
Miksi hyvän olon tavottelusta ei saisi puhua?
No tämä mullakin kävi vähän mielessä...
Tai ehkäpä Sarden kommentti on vain huumoria? Tai sitten ei, kommenttihistoriansa perusteella. :) Hän tykkää hieman näpäytellä minua.
Mulla taitaa olla nimenomaan just tuollainen "hiilarimaha", joka tyypillisesti vähän pullistelee ahdistavasti. En vain oikein osaa muuttaa ruokailutottumuksiani, esimerkiksi juuri vedetyt aamupalaleivät ovat niin pitkäaikainen vakio etten tiedä mitä söisin aamulla jos en paria leipää..
Btw: Vietätkö nyt Kreikassa aikaa pidempäänkin (- oon voinu missata postauksen, jos oot kertonut jo)?
Viivyn 18.10. saakka :) Tulin elokuun lopussa.
Hei, mä niin tykkään kun postaat muistakin kuin kosmetiikka-aiheista! :) Ehkä mieltymykset osuu yksiin, mutta edelleen odotan sun postauksia ja ne innolla luen - myös ne kosmetiikka-aiheiset, mutta erityisesti nämä muut.
Oli mulla asiaakin: hyvä pointti tuo hiilarihötön aiheuttama turvotus (itsellekin tuttua viljojen osalta). Nyt olen metsästänyt muita turvotuksenaiheuttajia, ja mietinkin, että miten sulla toimivat kotimaiset marjat? Pistääkö turvottamaan vai voiko syödä ihan ok?
Eivät turvota yhtään, syön kotona viikoittain vadelmia ja mustikoita (tosin annoskoot on hyvin pieniä, laitan niitä jogurtin sekaan kerralla about 0,5 dl), ja vähän harvemmin mansikoita, karviaisia ja viinimarjoja.
Jännää, miten yksilöllistä tämä asia on. Itselläni oli pari vuotta sitten jatkuva tukala turvotus päällä ja tuntui kuin mahaan olisi lastattu pari tiiliskiveä. Luulin sen johtuvan ruokavaliostani - vitsailen noudattavani LPPP -dieettiä eli leipää, pastaa, perunaa ja puuroa ;). Unohtamatta sokeriherkkuja...
...kunnes sitten aivan muista syistä jätin pois hormonaalisen ehkäisyn ja hokkuspokkus, kaikki turvotus hävisi kokonaan! Nykyisin voin vetää mahan täydeltä pastaa tai kokonaisen vehnäpatongin ilman, että mahassa tapahtuu mitään. Turpoilu ei siis johtunut syömisistäni vaan hormonaalisesta ehkäisystä, mikä tuli itselleni yllätyksenä. Enää en aio e-pillereitä popsia, vaikka niissäkin varmasti on yksilöllisiä eroja.
Mielenkiintoista! :) Kiitos että jaoit tämän, on varmasti avuksi muille lukijoille ja kenties tuo ratkaisun jonkun toisen tilanteeseen :)
Luin muuten juuri eilen, miten eläinlääkärin nettisivuilla kerrottiin e-pillereiden aiheuttavan kissoilla lihomista mm. ruokahalun lisääntymisen ja turvotuksen (nesteiden kerääntymisen) myötä. Kiinnostavaksi jutun teki se, että itse olen kuullut useammaltakin lääkäriltä/hoitajalta/gynekologilta, että parisuhde on se lihomisen syy, eivät pillerit... Eli taas yksi e-pillereiden haittavaikutus, jota pyritään vähättelemään. Itse en siis ole vuosiin syönyt pillereitä muista syistä, mutta itsellänikin yksi merkki turvotti ihan selvästi.
Hyvä ja tärkeä kirjoitus! Tällaista informaatiota kaipaa varmastikin moni.
Henkilökohtaisesti tahdon kiittää kirjoituksiasi ruokavaliossa tekemistäsi muutoksista. Ne saivat minut katsomaan enemmän ruokavaliooni ja muutin sitä esimerkkisi mukaan paljon. Syön vielä joskus ruisleipää ja perunaa, mutta kaikki pastat, vaaleat leivät, riisit sun muut ovat jääneet. :)
Kiitos vain takaisin, Tipi :) On niin mukavaa kuulla jos joku on hyötynyt jostain kirjoittamastani :)
Mukavaa syksyä!
Nngh, tuttua.
En ole iso, joten minunkin on "kiellettyä" valittaa super bloatistani, vaikka olisi kuinka turhauttavaa, kun housujen vyötäröön pitäisi yhtä äkkiä saada koko tai jopa kaksikin lisää.
Omaa turpoiluani en ole vielä pystynyt yhdistämään tarkasti mihinkään ruoka-aineryhmään. Tietenkin joku "puoli kiloa karkkia kerralla" -tyyppinen mässäily aiheuttaa huonon olon, mutta muuten siedän hiilareita ns. normaalisti. Normaalisti tämä ei kuitenkaan haittaa elämää, vaikka vaikuttaakin käsitykseeni kehostani. Mielikuvissa vatsa on aina pömppömaha.
Tällä hetkellä syön lääkekuuria, jonka ansiosta vatsa turpoilee todella usein ja yllättäen lyhytaikaisesti (tunteja). Olen siis joutunut luopumaan napakasti istuvista housuista kokonaan. Farkkutyttönä olen valitellut "housuttomuuttani" kavereille ja tuntenut jälleen Ne Katseet. Toisaalta haluaisin nähdä ne ilmeet, jotka valittamisen paheksujat ottasivat, jos käyttäisin tavallisia housujani ja vain tyynesti avaisin farkun napit ja vetskarin julkisella paikalla turvotuksen iskiessä... Ehkä sitten uskoisivat turpoamisen voimallisuuteen, kun näkisivät, ettei hetki sitten sopineita housuja enää saa takaisin kiinni mitenkään?
Tästä tuli mieleen oma tilanteeni lukion tokalla... Silloin minulla oli elämässäni ainoa periodi jolloin todella lihoin, nopeasti. En lähellekään mitään ylipainoa, mutta viitisen kiloa tuli kerättyä hyvin lyhyen ajan sisässä vehnäpaahtoleipä + Nutella -"dieetin" myötä. ^_^ Hurahdin suklaalevitteellä voideltuihin paahtoleipiin ja söin niitä melkein paketillisen päivässä. Tulos: mitkään farkut eivät enää menneet kiinni, mutta koska en jaksanut ostaa uusiakaan (en ilmeisesti halunnut hyväksyä vyötärön kasvua), pidin farkut kiinni pelkän vyön avulla ja kuljin koulussa sepalus auki :D Välillä vilauttelin kavereille tätä irvokasta näkymää pitkähelmaisen paidan alta ja ilmeet olivat näkemisen arvoiset... ;)
Itse taistelin vatsaoireideni kanssa vuosia ja ajattelin vielä viime vuoteen saakka, että ruokavaliotani en karsi. Hyvästi viljat ja ainakin tavalliset maitotuotteet? Ei ikinä. Nyt lukuisia lääkärikäyntejä, gastroskopiaa ja kolonoskopiaa myöhemmin sain diagnoosin, jota epäilinkin; ärtyvän suolen oireyhtymä. Näin laajoja tutkimuksia ei välttämättä olisi tarvinnut, mutta ainakin mahdolliset suolistosairaudet saatiin suljettua pois. Se miksi tässä meni vuosia, johtui itsestäni sekä julkisen puolen terveydenhuollosta :) Nyt kun olen päättänyt, että hyvästi gluteiini, ei-laktoosittomat maitotuotteet, sipuli, kaalit, paprika jne. muut ihmiset tuntuvat olevan tästä enemmän järkyttyneempiä kuin minä. "Sä et saa syödä enää mitään" "Onko tuossa mitään järkeä, jos sinulla ei ole OIKEAA sairautta" "Eihän tuollaista saa tehdä ilman lääkärin lupaa" "Mitä sinulle enää osaa tarjota" "Vatsan turvotus on täysin normaalia". Ihan kuin tämä olisi oma vika... Ei, minulla ei ole keliakiaa tai muuta sairautta, mutta nämä vatsavaivat ovat kyllä niin rajoittavia, että aijon suosiolla kokeilla fodmap-ruokavaliota.
FODMAPista on tuntunut olevan apua monelle. :)
Kannattaa vain jättää toisten reaktiot, kyseenalaistukset ja kauhistelut omaan arvoonsa ja pitää tiukasti kiinni oikeudestaan omaan hyvinvointiin. Sinä olet oman kehosi asiantuntija, ei kukaan muu. Kommentit kuten, "Kamoon, eihän nyt yksi pala kakkua mitään tee, älä viitsi olla tuollainen tiukkapipo" vain kertovat henkilön kapeamielisyydestä ja kyvyttömyydestä asettua toisen asemaan. Fiksu ihminen ymmärtää antaa muille tilaa toteuttaa omaa hyvinvointiaan ilman lapsellisia ja täysin tarpeettomia "Kyllähän sä nyt tän yhden keksin voit syödä" -heittoja, jotka asettavat toisen väkisin kiusalliseen tilanteeseen. Sellainen ei ole asiallista käytöstä, ja jaksan ihmetellä miten niin moni viitsii sellaista harrastaa.
Näyttääpä tukalalta tuo farkkupömppökuva.
Itse olen ylipainoinen, mutta en ajattele oikeasti turvotusta potevista hoikista, että rutisevat pienistä. Lähinnä ajattelen, että tuon pitäisi vähentää sokerinsyöntiä :D
Mulla tuo turvotus näkyy silmäpusseissa. Ne ovat rakenteelliset, mutta höttöhiilarit (suolan lisäksi) kasvattavat ne massiivisiin mittoihin.
Oman ruokavalioni pyrin koostamaan ainoastaan aineksista, joissa on jotain ravintoarvoa jäljellä. Suosin myös mahdollisimman vähän teollisesti käsiteltyä ruokaa. Sokeri ja valkoiset jauhot saavat päälle mielettömän mässäilyn ja makeanhimon.
Silmäpussien turvotus laski huomattavasti kun kokeilin (kiskurihintaisia) Ecoway- ravintolisiä. Otin muistaakseni spirulinaa, jotain sienitabletteja ja sitten sitä juomaa (yök). Hinnan vuoksi Ecoway-kokeiluni jäi siihen, mutta mielessä on jo jonkun aikaa ollut hankkia jotain hieman edullisempaa spirulinaa kokeiluun, josko sillä silmäpussit oikenisi.
:) :) Hyvä Tiltu ^_^
Mullakin on muuten (iän myötä) alkanut näkyä ravinto silmäpusseissa. Suolaisen ja vähän runsaammin alkoholia sisältäneen ruokailun jälkeen pussit on aamulla aika hauskat :D Nuorempana en ikinä huomannut että mikään olisi juuri saanut silmänalusia pussittamaan, ehkä joku tolkuton valvominen mutta ei syömiset.
Tämä on mielestäni tosi hyvä perusta. Ruoka on meidän polttoainetta, ja polttoaineen on hyvä olla mahdollisimman ravitsevaa. :) Kuuleehan niitä tarinoita pelkillä hampurilaisilla 100-vuotiaiksi eläneistä ihmisistä (näin niinkuin vähän liioitellen), mutta he taitavat lopulta olla aikamoinen poikkeus väestössä. Energiaa saa hampparistakin mutta mitenkäs ne elintärkeät vitamiinit, antioksidantit ja hyvät rasvahapot..?
Tämä postaus oli todella hyvä! Itsekin olen hoikka, mutta kärsin usein turvoksesta. Sokeri, viljatuotteet, ruisleipä, liha ym. tekevät usein mahastani pallon. Siis tietenkin silloin, kun niitä syön. Tuntuukin välillä, että ruokavalio on elinikäistä oppimista. Sitä oppii pikkuhiljaa tuntemaan, mikä sopii mahalle ja mikä ei. Vältän sokeria, mutta ruisleiväst en millään haluaisi luopua.
Ruokavalion muutoksilla voi vaikuttaa hyvinvointiin todella paljon. Ja mikäs sen mukavempaa, kun ei mahakaan ole turvonnut :)
Näinhän se juuri on, hyvin sanottu :)
Mä en ole koskaan ollut mikään sokerihiiri. Mutta hiilarit on silti mun juttu, leivät, sipsit.. Suurimman osan vuodesta pysyn tervellisellä linjalla ja sitten repsahtaa. Esim. nyt olen ollut tutkimuksissa yliopistollisessa sairaalassa asti, koska lääkärit epäilevät minulla jotain harvinaista sairautta. Kesä meni siinä, että en juurikaan välittänyt mitä söin "Samapa se on mitä syön, jos tässä kuolla kupsahtaa kohta". Joo, en kuollut. Lääkäri sanoin, että en mä tähän kuole. Samaan syssyyn tuli muuttostressi, rahastressi, remppastressi ja stressi tenteistä. Lisäksi pitäisi saada kirjoitettua vielä yksi tieteellinen artikkeli (englanniksi tietenkin, eikä sekään ole mun vahvin puoli).
Ei ihme, ettei terveellinen elämä ollut ykkösenä mielessä.
Onneksi rauhoitin tilanteen ja nyt ollaan taas ruuankin suhteen oikeilla linjoilla. Painoa tuli tuossa rytäkässä 2-3kg lisää. Tarkoitus olisi karistaa ne pois. Miehen mukaan se on turhaa. Mutta jo aina ajattelee niin, niin kohta mulla onkin +9kg ja +16kg jne. Ja olo olisi tuplasti hirveämpi. Lisäksi, koska rahat meni asuntoon, niin eihän mulla ole varaa ostaa isompia farkkujakaan (hoikassa ihmisessä tuo kilomäärä kyllä jo näkyy..) ;)
*peukku*
:D ^_^
Totta. Kun 50-kiloinen lihoo 5 kiloa, niin sehän on jo 10 prosenttia painonlisäystä ja näkyy todellakin, 5 kiloa 50-kiloisella merkitsee usein jopa vaatekoon kasvamista numerolla. Mutta kun vaikka 90-kiloinen lihoo 5 kiloa..? No, en nyt tiedä näkyykö se niin merkittävästi.
Tietysti painonlisäys pienikokoisella ja hoikalla voi tulla myös lihasmassan muodossa ;) Tällöinkin kyllä vaatekoko usein kasvaa - mulle ei esim. enää mene päälle ne t-paidat mitä käytin 10 vuotta sitten ennen saliharrastuksen aloittamista, vaikka paino on sama.
" hoikassa ihmisessä tuo kilomäärä kyllä jo näkyy.."
"Totta. Kun 50-kiloinen lihoo 5 kiloa, niin sehän on jo 10 prosenttia painonlisäystä ja näkyy todellakin, 5 kiloa 50-kiloisella merkitsee usein jopa vaatekoon kasvamista numerolla."
Todellakin. Ei liity turvotukseen, mutta tämä on ollut kohdallani ongelmallista samoin kuin Stiialla. Jos lihon normaalipainon sisällä, en ympäristön mukaan saisi pyrkiä eroon kertyneistä kiloista, vaikka esimerkiksi se 5 kg on minulle suhteessa todella paljon lisämassaa etenkin pelkkänä läskinä. Se 5 kg on kuitenkin paljon helpompi pudottaa pienellä korjausliikkeellä kuin 10 kg, jos tilanteen päästää yhä pahenemaan. Tekee mieli kysyä, mikä on se raja, jolta saa palata "lähtöpainoonsa" vai saako ikinä?
Tuo tohtori Perriconen dieetti on siinä vähän ongelmallinen, että hänen mukaansa maitotuotteet tulisi nauttia vähärasvaisina - hän on 'kovan rasvan' välttelijä. Siinä olen eri mieltä. Muuten täysin samalla linjalla sokerin vanhentavan vaikutuksen suhteen ;)
Kalaa ei ikävä kyllä tuoreena saa näillämaisemilla, ellei tuttujen joukossa ole kalastajaa. Sinulla Sanni onneksi on siellä mahdollisuus nauttia tuoreesta ja pilaantumattomasta kalasta vielä parin viikon ajan :)
Piti vähän aikaa etsiä ja miettiä että missähän kommentissa täällä joku puhuu Perriconen dieetistä, mutta viittaat ilmeisesti Dzinnin linkittämään blogikirjoitukseen?
Ahhh kyllä!! Ja tätä mahdollisuutta tulee todellakin hyödynnettyä ;) Vaikka useimmiten syönkin sitä halvinta kalaa eli sardiinia ja gavrosia (englanniksi anchovy - mutta ei nuo mun mielestä anjovikselle maistu. Ennemminkin muikuilta :)).
Kyllä, nimenomaan! Dzinnin blogissa noita eri terveysruokavalioita mainostetaan, ja Perricone on esitelty useassa jutussa. Periaatteessa hyvä ja tulehdusta laskeva 'ruokaympyrä', mutta siihen on omaksuttu tuo viranomaisten rasvapelko - vaikka nimenomaan *tyydyttynyt* rasva edesauttaa kollageenisäikeiden muodostumista ihossa ja siten ylläpitä nuorekasta ja napakkaa ilmettä.
Juu todellakin maitorasvat nimenomaan edistävät terveyttä!
Rasvatonta maitoa saa suoraan hanasta, siis vetenä. Ne on lähes samaa tavaraa siis. Rasvaton maito värjätään valkoiseksi, järjetöntä. Yhtä järjetöntä kuin kassilohen värjäys oranssiksi, jotta menisi kuluttajille paremmin kaupaksi.
En kyllä vaan pysty ymmärtämään tätä ihmisten "olet laiha et saa valittaa kropastasi" -asennetta. Kuten sanoit, sinulla ei hoikkuutesi "takia" muka ole oikeutta valittaa siitä, että vatsasi pömpöttää.
Itse ole törmännyt täysin päinvastaiseen ilmiöön: olet ylipainoinen, et saa olla ylpeä kropastasi. Kun satun mainitsemaan, etten halua laihtua ja olen todella onnellinen kropassani ja pidän kroppaani kauniina juuri tämmöisenä, enkä olisi enää oma itseni jos laihtuisin normaalipainoon, saan kuulla vihjailua siitä, että on epätervettä olla ylpeä itsestään jos painaa enemmän kuin pitäisi. Ymmärtäisin, jos tässä vaiheessa sitten kysyttäisiin että mitenkäs nämä ylipainoon liittyvät terveyshaitat, mutta pitää ruveta kyseenalaistamaan toisen itseluottamusta ja itsetuntoa. Pohjanoteeraus taisi olla se, kun minulle joskus sanottiin "No sullahan on ollu niitä mielenterveysongelmiakin, että ehkä tää johtuu niistä".
Että ajattele aivan rauhassa miten haluat ja sano se ääneen, se on oikeutesi. Olet ihminen aivan kuten me lukijatkin ja sinulla on oikeus olla iloinen surullinen, onnellinen tai vihainen ja sanoa se. Ei blogisti-Sanninkaan tarvitse aina olla iloinen ja onnellinen. Ihmisiä tuntuu vain piinaavan krooninen kateus.
Joo, tämäkin. Samanlainen tabu kuin hoikat ja pömppövalitus. :/ On tämä meidän kulttuuri välillä niin ... outoa. Hyvää itsetuntoa ei saa tuoda esille tai olet leso egoisti ja itsestään ei saa valittaa tai olet säälittävä huomionkerjääjä. Yritä siinä sitten luovia jollain sopivalla, "poliittisesti korrektilla" keskitiellä.
Aaargh, ei oo totta. :( Olen tosi pahoillani juli. Kyllä ihmiset on.... *liitä tähän haluamasi epäempaattisuutta kuvaava adjektiivi* :(
Todellakin tuttua tuo vatsan turvotus. Mulla on ollut sitä oikeastaan aina. Ja olen pitänyt ihan normaalina, että aamumaha ja iltamaha ovat kaksi aivan eri asiaa ulkonäöllisesti. Tosin nyt mulla on myös liikaa rasvaa vatsassa, jota pitäisi laihdutella, mutta olen silti normaalipainoinen. Vilja, varsinkin hiivalla kohotetut pullat ja pitsat turvottavat eniten. Pitsaa haukattuani menee noin kolme sekuntia ja vatsa on pinkeä ilmapallo. Mutta muutkin ruoka-aineet turvottavat jonkin verran. Joskus maha sekoaa jopa pelkän veden juomisesta. Mulla taitaa olla joku toiminnallinen vatsavaiva. Kerran vitsillä lähetin turvonneesta vatsasta kuvat kavereilleni ja he luulivat, että olen raskaana, ja pitkällä. Olenkin aina ollut hyvä peittelemään vatsaani vaatteilla ja vaatteita valitessani joudunkin aina miettimään mahtuukohan farkut myös illalla kiinni ahdistamatta tai peittääkö paita varmasti vatsan. En halua esim. baarissa riehuessani, että ihmiset luulevat raskaana olevan ottavan kuppia, siksi baariin löysä paita vatsan kohdalta :) Olen tottunut elämään asian kanssa mutta kivaa tämä ei ole. Ja kerran kokeilin vhh-ruokavaliota, mutta se ei sopinut mulle ollenkaan. Syön siis kaikkea, mutta välttelen höttövehnäjuttuja ja limsoja yms.
Moi!
Kiitos tästä postauksesta, todella! Voin samaistua kirjoitukseesi, olen hoikka mutta vatsani pömpöttää lähes aina. Blogiasi lukiessani olen alkanut kiinnittää huomiota hiilihydraattien vaikutukseen kehooni ja ennenkaikkea vatsaani, ja uskon että ne tosiaan turvottavat minunkin massuani. Tahtoisin kokeilla vhh ruokavaliota, mutta en yksinkertaisesti tiedä, mitä sitten söisin...
Lihaa, kalaa, kanaa, mereneläviä, kasviksia, kananmunia, sieniä, juustoja, siemeniä, pähkinöitä, kermaan tai kookosmaitoon tehtyjä kastikkeita.... Vhh:tä ei pidä ajatella siten, että "näitä kaikkia en voi syödä..." Ajattelet päin vastoin, mitä VOIT syödä. :) Peruskaava on niin yksinkertainen ettei siinä voi epäonnistua (olettaen, että hlö on normaaliruokainen eikä esimerkiksi vegaani); korvaat vain lautasella kaiken pastan, riisin ja perunan kasviksilla ja vaihdat aamiaispuurot ja -leivät munaruokiin, jogurttiin, rahkaan ja marjoihin. Makeiset korvaat esim. kermavaahtopohjaisilla herkuilla tai vhh-leivonnaisilla joihin ohjeita löytyy vaikkapa Karppaus.infosta pilvin pimein. Tai jos karkin pois jättäminen ei onnistu millään, vaihdat perinteiset makeiset Atkins-patukoihin ja sokeroimattomaan suklaaseen.
Simppeliä! :) Ruokien koostamisessa siis ei juuri haasteita ole, ainoa mikä vaatii vaivaa ja sinnikkyttä on kehon totuttaminen pois opituista rutiineista ("aina aamuisin se voileipä tai muroja") sekä sokeririippuvuudesta. Leipään, pullaan ja karkkiin tottunut elimistö signaloi vielä pitkään kaipuuta näiden ruokien perään. Siihen ei auta kuin sinnikkyys.
Hyvä Sanni!
Kiva että innostat ja tsemppaat muita. Tosin oli aika, jolloin itse naureskelit mun suosituksille sulle alkaa vhh:lle, mutta annetaan sen olla.
No moi taas Anni, vaihteeksi myönteissävyinen kommentti.
Sellaisia kommentteja et ole tähän blogiin jättänyt (enhän täällä koskaan edes ruoka-asioista tai turvotuksistani puhunut ennen kuin vaihdoin ruokavalioni, missä yhteydessä olisit minulle vhh:tä edes suositellut..?) Veikkaan, että sekoitat johonkin toiseen blogiin, olethan käynyt jutustelemassa vhh:sta toistenkin blogien kommenttilaatikoissa.
Täällä myös yksi laiheliini pömppövatsainen. Eniten tästä on harmia sopivien farkkujen löytämisessä. Reidet, lantio ja peppu ovat "pienet", mutta vatsa pullottaa. Aamulla on kyllä hoikka vatsa, mutta heti aamupalan jälkeen pömppö ilmestyy. Ja kyllä, olen hiilarihiiri. Pääsääntöisesti syön terveellisesti, mutta leipä ja pulla (leivomme usein kotona) ovat kompastuskiveni. Ja karkit maistuu myös, mutta niitä pystyy helpommin välttelemään kun ei vain osta niitä. Paino on pysynyt samana koko aikuisiän ja pian täytän 40. Sokerikoukussahan tässä ollaan, mutta muita paheita ei olekaan, joten olen ajatellut että annan itselleni luvan nauttia herkuista kohtuudella.
Itse olin melkein 22 ikävuoteen asti alipainoisen rajoilla,vaikka söinkin normaalisti. Silti tunsin itseni aina toisinaan läskiksi ison mahani takia. Toitotin kuitenkin aina itselleni, että kuvittelen. Nyt ongelma on kuitenkin eskaloitunut, sillä olen lihonut useamman kilon muutaman vuoden aikana, osasyynä liikunnan puute (etenkin kesäisin, muulloin tulee käytyä yliopistoliikunnasa). Olen siis ihan normaalipainoinen, käytän yläosissa xs:ää ja alaosissa s:ää, mutta melko nopea muutos oli vaikea hyväksyä. Nyt vihdoin pidän muuten kehostani, mutta tämä helvetin turvotus! Pahimpina päivinä näytän vatsaa sisään vetämälläkin sille, että olen raskaana, eivätkä korkeavyötäröiset housut ja hameet mahdu päälleni. Matalavyötäröisten kanssa jenkkakahvat ovat ongelmana, eli vain mekot käyvät. Kyllähän se syö itsetuntoa, kun yhtäkkiä keho muuttuu noin radikaalisti. Pahinta tässä on, etten vieläkään tiedä kaikkia ruoka-aineita, jotka turvotusta aiheuttavat.
Kiinnostava aihe ja hyvä postaus! Mä oon kärsinyt turvotuksesta ja siihen liittyvistä ilmavaivoista koko ikäni. Helpotusta oireisiin olen saanut ainoastaan niinä päivinä, jolloin on tullut syötyä hyvin maltillisesti; mihinkään yksittäiseen ruoka-aineeseen en osaa oireita yhdistää.
Lueskelin tuon sinun linkittämän postauksen kommentteja, ja kyllä pistää vihaksi. Kappas, "Anni" oli sinnekin mennyt kommentoimaan, ja aivan kamala kommentti olikin. Onko sitä omaa mielipahaa ihan pakko levittää eteenpäin?
Voih, aina nämä blogisi ruokavaliojutut muistuttavat itseä huonoista elämäntavoista... Toisaalta ihanaa kuitenkin lukea onnistumisistasi, ja tulee sellainen olo, että kyllä minäkin pystyisin, jos saisin itseni vain kunnon niskalenkkiin... Mutta kun ei. Olen pahassa sokerikoukussa, etenkin nyt, kun elämä stressaa joka suunnasta, tulee PÄIVITTÄIN (jep...) syötyä jotakin karkkia, sipsiä, popcorneja... ja lipitettyä sokerisia limppareita ja energiajuomia. Painossa tämä nyt ei niin kauheasti ole näkynyt, mulla on ilmeisesti hyvä aineenvaihdunta + karkkipitoisella ruokavaliolla jää se perusruoka sitten syömättä ja kalorimäärät tasaantu silleen. Itseäkin oikeen oksettaa miettiä, miten huonosti sitä syö ja enpä nyt voi sanoa, ettäkö olo olisi jotenkin hyvä. Vatsan kanssa piisannut ongelmia vatsatulehduksen muodossa ja kun aikani yritin syödä tavallista ruokaa, terveellisesti ja kohtuudella, ja silti tuntui, että kaikki kiipesi ylös ja annoin ruokavalion taas lipsua...
Milläköhän tuota saisi itseänsä motivoitua? En voi vedota siihenkään, ettenkö osaisi laittaa ruokaa - nautin ruoanlaitosta, mutta kiireen keskellä se tuppaa jäämään tärkeysjärjestyksessä viimeiseksi...
Minä olen kans ollut lapsesta pitäen hoikka, mutta aina on ollut tuo turvonnut maha tossa kiusana. Tiedän että ruokavaliota pitäisi muuttaa, mutta en haluaisi luopua hiilihydraateista :D Ehkä jonain päivänä teen sen muutoksen ja elän vihdoin ilman ainaista turvotusta. (Tosiaan riittää että aamulla syön aamupalaksi muroja tai leivän niin siitä saan jo päivän kestävän pöhötyksen)
Ihan vaan tota alkua kommentoisin, tota kuraa niskaan -kohtaa. Mä olen ihan jäätävä läski jos vertaa sun tiukkaan kroppaan, mutta ei se ole mun maailmasta pois jos jollain on kauniimpi ja tiukempi vartalo kuin mulla. Ja väittäisin, että samoin ajattelevia on paljon! Sitä vaan, että toivottavasti sä et Sanni ala niiden kovaäänisten urpojen takia tuomita meitä kaikkia isompia! Oot aivan ihana ja lämmin bloggaaja, ja tykkään sun kirjoittelustas aivan mahdottomasti. En vaan haluaisi ajatella sua sellaisena ketään ylenkatsovana. Ei mulla muuta...:)
Toivottavasti tämä kirjoitus nyt potkaisisi mua taas vähän oikeaan suuntaan oman ruokavalioni kanssa. Olen ollut pian kaksi vuotta ilman viljoja ja lähes yhtä kauan syönyt riisiä ja perunaakin vain satunnaisesti. Tämä on auttanut huomattavasti mahani turpoamiseen, mutta minunpa ruokavalioon kuulu karkki! Joka sitten kumoaakin sen hyvän olon... Voi mitenkähän tästä koukusta pääsisi...
Heips! Uusi lukija täällä, poukkoilin toisten blogien kautta tieni tänne ja oli ihan pakko kommentoida tätä hiilarimasu-asiaa!
Itse olin oikein sokeriaddicti. No, tuossa runsas vuosi sitten päätin, että nyt riittää. Tein fitfarmin systeemeillä elämäntapamuutoksen, jätin sokerin minimiin (uuh, vaikeaa) ja tiputin painoa runsaassa puolessa vuodess 19kg. Nyt kun masu on litteä, treenaan siis salilla paljon jne. Niin huomaan heti, kun hiilaria on syöty. Mulle käy just noin kun sulle! Ja olo on todella turvonnut, ei pelkästään masusta vaan ihan naamasta asti! Lähinnä mulle sen tekee sokeri. Senpä takia ei enää tee mieli vetää karkkiövereitä! Ja pysyy maha litteänä ja olo freesinä ja kevyenä!
käytän myös paljon oliiviöljyä, naistenhan kannattaa ehdottomasti muistaa rasvojen käyttö, jotta vitamiinit imeytyvät ja luusto pysyy vahvana. Eli turhaan kartetaan hyviä rasvoja!
Hienoa, että otat esille tuon epäkohdan, että laiheliinit ei saa valittaa. Itse kokenut samaa ja jos ihmisille yrittää perustella omaa kantaa, saa vain lisää huokailuja ja silmien pyörittelyä.
Itse olen normaalipainoinen ja turvotus, sekä parin kilon lihominen kohdentuu suoraan vatsaan. Syön mitä sattuu, mutta pyrin kuitenkin siihen, että enimmäkseen syön terveellisesti ja kohtuullisia määriä. Jos en esim. halua lähteä työkavereiden kanssa hampurilaiselle siksi, että en halua syödä juuri sillä hetkellä lihottavaa ruokaa, minulle tuhahdellaan, että mitä minä nipotan, kun olen laiha. No hyvänen aika, jos en yhtään miettisi syömisiä, niin en olisi laiha kovin kauaa. Ihmiset ei tajua sitä, että en ole laihiksella vaan yritän YLLÄPITÄÄ normaalia painoa.
Pallomaha tuntuu istumatyössä tosi ikävältä, kun housut painaa ja siksi tulee vatsa helposti kipeäksi. Lisäksi sitä röllyä ei ole kiva katsella siinä työpöydän reunalla=)
Olen lihonut viidessä vuodessa viitisen kiloa ja normaalipainon ylärajoilla taiteillaan. Terveisiä lihavuuden rajamaastosta;) Ollakseni rehellinen, niin onhan se ongelma. Ylipainoa on jotenkin oikeutettua vähätellä ja nostaa omaa itsetuntoa haukkumalla naisia, joissa ei ole 'mistä ottaa kiinni'. Fakta on kuitenkin, että tietyssä vaiheessa ylipaino altistaa terveysriskeille. Ilmeisesti lievä ylipaino ei ole kaikista riskialtteinta, mutta asiaan vaikuttaa myös se millaisessa kehossa itse viihtyy. (Tämä ei tietenkään ole syy vähätellä ylipainoisen ongelmia ja elämää.) Ja kyllä itseensä voi olla tyytyväinen, vaikka tiedostaisi tietyt ongelmat, joita korjailee. Pätee sekä normaalipainoisiin että lihaviin.
Turvotus tai ruokavalio-ongelmat eivät ole vähäpätöisiä, vaikka olisi laiha tai paino mitä tahansa. Jos turvottaa ja vatsa on esimerkiksi sekaisin, niin sen taustalla voi olla joku sairauskin tai yksinkertaisesti se, etteivät vehnätuotteet sovi kaikille. Suosittelen vähintään keliakiatestiä.
Mutta joo, inhottavaa kuulla julmista asenteista.
Kauneus ei ole sama kuin laihuus, vaikka sopusuhtaisuus linkittyy aiheeseen. Mutta ehkä tämä jotenkin liittyy siihen dynamiikkaan, miksi laihat saavat välillä lokaa niskaansa ilman syytä:
En tee sitä tahallani, mutta kieltämättä olo tuntuu välillä pieneltä, jos joku on luontaisesti todella hyvännäköinen. Ei sillä, että haluaisin viedä jotain häneltä pois, vaan mietin miten tämä ulkonäöllinen raja-aita tulee toimimaan hänen kanssaan kommunikaatiossa. Eihän tuo ihminen tuomitse minua, vaikka olenkin tänään väsyneen näköinen ja kasvojeni symmetria on hitusen puutteellinen? Joojoo, toki itsellä on päiviä, jolloin näyttää oikein kivalta jos viitsin laittautua ja pistää vaatteita joista pidän. Oma huoliteltu on kuitenkin muiden silmissä vielä aika boheemi. Ja kuitenkin esimerkiksi lukiossa ja yläasteella ulkonäköä saatettiin käyttää avoimesti erotteluperiaatteena. Ollaanko myöhemmin oikeasti yhtään aikuisempia? Millaista on olla todella kaunis? Vastaus riippuu toki eniten persoonasta ja elämäntyylistä. Kauneus on silti vain yksi aspekti ihmisessä ja kauniin/laihan ongelmien vähättely on toisen ihmisyyden kieltämistä.
Hyvä postaus ja keskustelu! Jep ajoittainen turvotus on tuttua minullekin. Stressin ja aterian koostuksen lisäksi meissä vaikuttaa ajatukset. Oletteko kiinnittäneet huomiota ajatuksiin omia kehon osia kohtaa? Varsinkin siihen että kuinka usein sanomat ovat kielteiset. Ja millainen olo esim vatsaan tulee kun sen tekemää arvokasta työtä kohtaan välittää hyväksyviä ja positiivisia ajatuksia. Ei suoranaisesti poista turvotusta mutta kannattaa pohtia! :)
Kuten jotkut aikaisemmin kommentoineet, myös minulla nousee "niskakarvat" pystyyn kun aletaan yleistämään. Ihan miten päin vaan. Olen myös pyöreämpi yksilö, enkä todellakaan ajattele kenestäkään hoikemmasta henkilöstä postauksessa kuvaamallasi tavalla.
Kiva, että reissusi on sujunut hyvin. Ja aivan ihania maisemia olet saanut ikuistettua. :)
Pyydän anteeksi Sannalta ja muilta yleistystäni, tiedän etteivät kaikki suhtaudu hoikkien valituksiin kirjoittamallani tavalla, mutta itse olen saanut kokea käytännössä yksiselitteisen vähättelevää asennetta. (Jopa omalta mieheltäni...!) Minun kohdalleni ei siis ole ikävä kyllä sattunut niitä ihmisiä jotka osaavat suhtautua ymmärtäväisesti.
Olet Sanni NIIN OIKEASSA!!!!!
Itse huomaan myös välittömästi, kun hiilareita/viljoja tulee popsittua.
Aivan järkky olo ja mikä turvotus. Vatsa turpoaa ja joka raaja päätä myöten turvoksissa. Uuuh!
Kun noudatan hiilaritonta (inhoan karppaus-sanaa), oloni on todella HYVÄ. Olen toiselta ammatiltani pukuompelija ja tiedän ympärysmittani <20 vuotiaasta saakka. Iän myötä VY-mitta vaan lisääntyi ja lisääntyi. Kun lopetin viljat ja hiilarit ruokavaliostani, niin VY oli -10cm! ! ! (minulla on mistä pudottaa ja mainita :) )
Moikka! Tää ei nyt liity tähän aiheeseen mutta mulla olis sulle mielenkiintoinen ja varmasti keskustelua herättävä postaushaaste: eläintestaus. Kun suuri osa sunkin käyttämistä kosmetiikkatuotteista on eläimillä testattuja niin olis mielenkiintoisa kuulla sun aatteita ja mielipiteitä aiheeseen liittyen. Eläintestaus kun näyttää olevan jonkinlainen tabu kosmetiikkablogeissa, niin olisi hienoa jos edes joku uskaltaisi tehdä kokonaisen postauksen aiheeseen liittyen!
No ei. :)
Kosmetiikan eläinkokeet on kielletty EU:n lainsäädännössä, eikä EU:n alueella myydä mitään tuotteita jotka ovat eläimillä testattuja tai sisältävät ainesosia jotka on testattu eläimillä.
Eläinkokeet kiellettiin EU:ssa kokonaan vuonna 2009 ja maaliskuussa 2013 päättyi viimeinen eläinkoekieltojen siirtymäaika.
http://www.teknokemia.fi/fin/kosmetiikka/kosmetiikan_turvallisuus_ja_lainsaadanto/elainkokeeton_kosmetiikka/
Tietysti jotkut firmat jatkavat eläinkokeita toisten maiden markkinoille myytävissä tuotteissa, ja on validi kysymys miettiä, haluaako tukea tällaista yritystä ostamalla heidän tuotteitaan ylipäänsä, vaikka heidän tuotteensa EU:n markkinoilla ovatkin vapaita eläinkokeista. Itse käytän lähestulkoon 100-prosenttisesti sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, ja nämä yritykset ovat täysin sitoutuneita eläinkokeettomuuteen maailmanlaajuisesti, eivätkä markkinoi itseään maihin joiden kosmetiikkalainsäädäntö vaatii eläinkokeet.
Niin tuossa lukee että täyskiellon (2013) voimaan tulemisen jälkeen eläinkokeilla testatuttuja tuotteita ei saa myydä Euroopassa. Eihän se tarkoita etteikö jonkin Suomessakin myytävän tuotteen kehitykseen olisi käytetty eläinkokeita. Eihän esim M.A.C:in tai Yves Rocherin tuotteista kuin pieni osa ole vuoden 2013 jälkeen kehitettyjä (nämä brändit ovat Petan sivuilla eläinkokeilla testaavien listalla, suosittelen chekkaamaan listan, sieltä löytyy suurin osa tunnetuista kosmetiikka brändeistä)
Aivan, menneisyydessä. Menneisyydelle ei kukaan enää mitään voi. Mutta tällä hetkellä EU:ssa myytäviä, markkinoitavia ja kehitettäviä tuotteita ei testata eläimillä.
Sitäpaitsi, kirjoitit:
Käytän 90-prosenttisesti sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Vaikka muita merkkejä eläinkoehistorialla varmasti löytyykin pilvin pimein, niin luonnonkosmetiikan kehitykseen ei eläinkokeita ole käytetty, nyt tai ennen vuotta 2013.
Kaikki kommentit luettuani minulle tuli lähinnä surullinen olo siitä, että niin monien suolisto voi huonosti, mutta vain harva viitsii tehdä asialle mitään. Otit tärkeän asian esille, Sanni!
Minulla on ollut koko elämäni ajan oikukas suolisto. Jostain syystä itse en ole kärsinyt jäätävästä turvotuksesta kuin harvoin, mutta muista oireista kyllä. Koska selvisin eri oireiden kanssa ihan ok, niin en nähnyt syytä tehdä asialle oikeastaan mitään. Aivan kuten suurin osa tähän keskusteluun osallistuneista ihmisistä. "Mun suolisto nyt vain on tällainen oikutteleva paska."
Viime vuosina suolistoni tuntui menevät huonompaan suuntaan, mutta en välittänyt siitä. Kunnes eräänä päivänä yhteistyösopimus sanottiin irti enkä enää voinut ohittaa eri oireita. Vaikka suolistoni oireili todella inhottavasti, lääkäri ei osannut auttaa. Koska eri testit eivät viitanneet mihinkään akuuttiin juttuun tai suoliston tulehtumiseen, niin sain perinteisen neuvon olla stressaamatta ja neuvon alkaa käyttää visibliniä. Ja tottakai vinkin tutustua fodmap-ruokavalioon, mutta muuten se oli siinä.
Ongelmana vain oli, että myöskään fodmap-ruokavalio ei sopinut minulle. Ajattelin, että radikaalit oireet vaativat radikaaleja toimia, joten aloin systemaattisesti tarkkailemaan, mitkä ruoka-aineet sopivat minulle ja mitkä eivät. Elin monta kuukautta ruokavaliolla, johon ei kuulunut maitotuotteita (paitsi voita), kahvia, teetä (paitsi valkoista ja rooibosta), sokeria, makeutusaineita, viljoja, gluteenittomia viljoja, perunaa, riisiä jne. Lisäksi kiellettyjen listalle pääsivät kaikki hedelmät, palkokasvit ja osa kasviksista ja juureksista. Söin, mitä pystyin ja lisäksi aloin käyttämään kuitulisää (chia on mahtava tuote!) ja joitakin lisäravinteita.
Radikaalit toimet ovat auttaneet ja tällä hetkellä suolistoni on paremmassa kunnossa kuin pitkiin aikohin! Joku voi toki miettiä, että miten tuollaisella ruokavaliolla voi syödä monipuolisesti, mutta se on oikeasti mahdollista (myös ravintoterapeutin mukaan). Aikaa ja vaivaa sen toteuttamiseen menee, mutta tähän mennessä en ole kuollut nälkään ja olen löytänyt kaupasta syötävää. ;) Ja vähitellen olen voinut ottaa mukaan aiemmin kiellettyjä aineita, esimerkiksi jugurttia tai kahvia, mutta kohtuudella.
Kirjoitukseni pointti on se, että tämän myötä olen oppinut, että en ole riippuvainen mistään ruoasta eikä syömiseni liity millään lailla tunteisiin. Syön hyvää ruokaa, jotta voin hyvin, mutta jos on tarpeen, niin voin elää hetken vaikka kivillä ja kävyillä, mikäli se tekee oloni paremmaksi. Olen oppinut kohtuutta ja itsehillintää. Jäätävän makeannälän pystyy taltuttamaan eri konstein ja nyt reilun puolen vuoden jälkeen mitään makeaa tekee edes harvoin mieli (aiemmin saatoin syödä kilon suklaata viikonlopun aikana). Kun on pitkään ilman, niin jopa tavallinen turkkilainen jugurtti tai juusto ovat kuin gourmeeta, suurta herkkua! Ja niilläkään ei ole pakko herkutella joka päivä. ;)
Hankalinta näin radikaalissa muutoksessa on se, että käytännössä ei pysty syömään muita kuin itsetehtyjä ruokia. Hankalinta tämä on silloin, jos joutuu tilanteeseen, jossa muut syövät, mutta itse ei pysty (kuten juhlat). Selittely on inhottavaa (olen itse hoikka enkä todellakaan laihduta..) ja samalla joutuu kohtaamaan tunteet siitä, että jääkö nyt jostain paitsi (ei ole kivaa, kun muut vetää kaksin käsin vaikka jotain täytekakkua ja surkuttelevat sitä, kun sinä et pysty. Tai vaikka ihan tavallista ruokaa ja itse vedät jotain askeesiateriaa). Mutta omalla suhtautumisella voi asiaan vaikuttaa paljon. Miksi söisin itselleni tällä hetkellä sopimattomia ruoka-aineita ainoastaan ryhmän paineen takia ja voisin sen jälkeen pitkään huonosti? Lisäksi radikaalit muutokset ruokavaliossa ovat usein väliaikaisia ja harvemmin kestävät koko loppuelämää, joten onko sillä oikeasti väliä, jos täytekakut ja muut "herkut" jäävät väliin. Keliakia on tietty asia erikseen, mutta jos ottaa asiasta selvää, niin gluteenittomalla ruokavaliolla on helppo olla.
Halusin tuoda kommentillani toisenlaista näkökulmaa tämän postauksen kommenteissa esiintulleisiin ajatuksiin ruokavaliomuutoksista tai -rajoituksista. Minun silmissäni täysipainoinen vhh olisi uskomattoman monipuolinen tapa syödä: kaupassakäynti olisi yhtä juhlaa, kun voisi syödä esimerkiksi kaikkia kasviksia rajoituksetta! ^_^ Tästä samasta näkökulmasta katsottuna yhden tai kahden ruoka-aineen vältteleminen olisi myös helppo juttu. Jos vatsa voi paremmin vaikka pelkän sokerin, sipulin, paprikan tai vaikka vehnän välttelemisellä ja samalla voi syödä kaikkea muuta, niin miksei niin tekisi?
Ihmisillä on erilaiset lähtökohdat eri asioihin ja karu fakta on, että toisten keho pystyy eri juttuihin kuin toisten. Vaikka joku juttu sopisi toiselle, niin se ei välttämättä sovi itselle.
Hyvää syksyä kaikille! :)
Suuri kiitos pitkästä ja mielenkiintoisesta kommentistasi, Ruokarajoitteinen! :)
Mahtavaa että suolistosi on nyt kutakuinkin rauhoittuneessa tilassa. Voin kyllä uskoa millaisen vaivan olet nähnyt kaikkien kokeilujen kautta... Nyökyttelin monille kirjoituksesi pointeille, kuten sille miksi syödä jotain itselle sopimatonta ryhmäpaineen takia ja voida sitten huonosti pitkään. Ja tosiaan se, miten eri ihmiset näkevät ruokarajoitteet... Toisille jo pelkän sokerin ja valkoisen viljan välttäminen tuntuu ahdistavan rajoittavalta, kun taas minusta oma se ei rajoita oikeastaan yhtään mitään :D Tai siis en näe sitä rajoitteena. Miksi pitää juuttua voivottelemaan sitä, mitä ei voi syödä? Asiaan voi asennoitua myös niin, että ajattelee kaikkea sitä mitä voi syödä. :)
Sinun ruokavaliosi toki on tiukempi kuin useimmilla muilla, ja tuokin tietysti enemmän haasteellisuutta arkeen. Mutta kuten kirjoitit, mikään mahdottomuus se ei ole eikä sinun tarvitse tuntea että jäät hirveästi jostain paitsi :) Loistava asenne!
Nyökyttelin täällä lukiessani kommenttiasi, sillä kovin tuntui tutulta. Fodmap-ruokavalio ei meikäläiselläkään ollut avain onneen, vaikka helpottikin huomattavasti oloa. Jäin vain miettimään, että mitä ihmettä mahdoit syödä tuossa "eliminaatiovaiheessa"...
Näiden ruoka-aineiden eri muodoilla voi tehdä useampaa sorttia pääruokia, jälkiruokia ja jopa leipoa (no ei tietenkään mitään täytekakkuja, en sentään ole taikuri :D), mikäli jaksaa nähdä vähän vaivaa:
bataatti, kesäkurpitsa, porkkana, salaatit, kurkku, kananmuna, voi, oliiviöljy, viinietikka, marjat, lihat, kalat, psyllium, chia, hunaja (hyvin pieniä määriä), fiberhusk, manteli, kookos (jauhona, ei muuten ainakaan minulle), tietyt vauvojen marja- ja hedelmäsoseet (mieluiten sokeroimattomina).
Ja kun mukaan lisää vähitellen itselle sopivia maitotuotteita, kasviksia, siemeniä ja pähkinöitä jne, niin mahdollisuudet vain kasvavat! ^_^
Eli näinkin on mahdollista elää, ja tästä vielä tiukemminkin. ;)
Kommenttini ei nyt millään tavoin liity tähän postaukseen, mutta kaipailisin hieman apua minua askarruttavaan meikkidilemmaan, jonka parissa olen taistellut vuoden jos toisenkin. Haluaisin käyttää peiteainetta ja valokynää meikkivoiteen päälle levitettynä, mutta jostain syystä näin tehdessäni, valokynä/peiteaine pakkautuu ikävästi kyseiselle alueelle ikäänkuin rumasti kakkumaisesti kerrostuen. Ikävää tässä on se, että alue, jonne peiteainetta levittää, näkyy todella selkeästi sekä raja peiteaineen ja meikkivoiteen välillä on huomattava. En vain jostain syystä saa nestemäisiä/vahamaisia peiteaineita tai valokynää sulautumaan nätisti meikkivoiteeseen, vaan jokaisella kerralla meikkivoiteen päälle levitetty tuote pakkaantuu kyseiselle alueelle, mikä näyttää aivan hirveältä. Mistäköhän tämä johtuu? Mielestäni en esimerkiksi levitä meikkivoidetta älyttömän paljon, joten en usko sen johtuvan siitäkään. Meikkivoiteena on ollut käytössä pitkään Estee Lauderin double wear, mutta olen huomannut saman ilmiön myös muiden meikkivoiteiden kohdalla :/ Tämä harmittaa syvästi, sillä haluaisin tehdä varjostuksetkin voidemaiselle tuotteelle, mutta nyt tämä ei ole mahdollista voidemaisen tuotteen käyttäytyessä ikävästi meikkivoiteen päällä :(
Hei Amanda!
Pelkäänpä, että en osaa auttaa sinua :/ En oikein keksi muuta, mistä kuvailemasi voisi johtua, kuin peiteaineen/valokynän yhteensopimattomuus meikkivoiteen koostumuksen kanssa, tai mahdollisesti ihotyypin. Onko sinulla kuiva iho..? Kuivalle iholle erilaiset meikkituotteet saattavat "kökkööntyä" helpommin kuin muille ihotyypeille ihon imiessä niistäkin kaiken kosteuden, vaikeuttaen niiden levittyvyyttä. Onhan ihosi kunnolla kosteutettu ennen meikin levitystää..?
Ovatko käyttämäsi peiteaine ja valokynä saman merkkisiä meikkivoiteen kanssa? Yleisesti eri merkkien pitäisi tietysti toimia keskenään, itse en ole koskaan kokenut ongelmia eri merkkisen peiteaineen ja meikkivoiteen yhdistelmillä. Tuli vain mieleen voisiko sinun tapauksessasi tuollakin olla merkitystä...
Kolmas mieleen tullut seikka on sävy, kun kirjoitit että raja peiteaineen ja meikkivoiteen välillä on selkeä.
Olen pahoillani etten oikein kyennyt tässä asiassa olemaan avuksi. :/
Musta on aina ollut hirvittävän kiinnostavaa lukea sun ruokavalio- ja ulkonäköpohdintajuttuja. Oon kuitenkin hitusen jäänyt ihmettelemään tota turvotusjuttua. Että kai sunkin vatsasi kuitenkin laajenee ruokailun jälkeen nykyiselläkin ruokavaliolla? Kun mun mielestä on ihan luonnollisesta, että vatsa näyttää isommalta silloin kun se on täynnä eli ruokailun jälkeen :)
Tiedän toki, että vatsaa voi turvottaa niinkin että olo tuntuu äärimmäisen epämukavalta ja pinkeältä. En siis sano, että olisit jotenkin luulosairas tms. Uskon, että ruokavaliosi tekee sulle vain hyvää! Mut välillä musta vaan tuntuu, että monet kuvitlee nykyään, että vatsan pitäisi aina näyttää noin "mallimaiselta" kuin sun vatsas näyttää. Ja hei, jatka ihmeessä näitä tän tyyppisiä postauksia. Ihania kurkistuksia toisen pään sisään :)
Tottakai se laajenee ruokailun jälkeen :) Mutta ruoan jälkeinen laajenemistila on ihan eri asia kuin tuo kuvien megaturvotus. Turvonneet vatsakuvat on otettu illalla monta tuntia ruokailun jälkeen. Se ilmapallomasu mikä mulle tulee runsashiilarisista aterioista säilyy jopa useita päiviä, se ei siis ole mikään hetkellinen aterian jälkeinen tila.
Brrr, ei käy kateeksi, oon ittekin joutunut nuoruusvuosina kärsimään ko. vaivasta. Mut joo, kiitti vastauksesta, oon oikeesti miettinyt tätä paljon! :D
Olipas mielenkiintoinen ja itsellekin niin tuttu aihe tässä postauksessa, sekä sen kommenteissa.
Täälläkin yksi hoikka, mutta lähes jatkuvasti maha turvoksissa oleva... :) Tuttu vaiva siis! Toissa viikolla erehdyin herkkupäivänä syömään kokonaisen Kotzonen ja sain mahani viikon ajaksi todella kipeäksi ja turvonneeksi :(
Sanni, olisitkohan voinut tehdä postauksen sinun aamujumpasta, mitä teet esim. nyt tuolla reissussa ollessasi? :)
Hmm, katsotaan :)
Hei Sanni! Loistavaa että eksyin sun blogiin. Huippu teksti! Itsekin olen hoikka pömppömahainen nainen, joka kuulee jatkuvasti että " ei sun tarvii mitään tehdä"!
Hyvä kirjoitus ja ihanat sivut.
Vierailen täällä varmasti usein :)
Tervetuloa Satu! :)
Hyvä ja ajatuksia herättävä postaus. Olen itsekin samassa kategoriassa: hoikka, mutta masu pömpöttää herkästi. Lisäksi aineenvaihdunta ja vatsan toiminta tuntuu jumittavan todella rankasti hiilaribileiden jälkeen. Ja se kestää pitkään varsinkin nyt kolmenkympin pahemmalla puolella.
Mulla meni kuitenkin vähän ohi, mistä ruokavaliosi siis koostuu? Kasvikset, kala, juusto mainitsit jossain?
Vai vältätkö ainoastaan sokereita ja valkoisia viljoja? Käytätkö täysjyväviljoja?
Jotain tällaista ruokavaliota lähden kyllä nyt kokeilemaan,mutta täytyy nyt hieman pohdiskella mitä kaikkea karsin...
Vähähiilihydraattinen ruokavalio koostuu käytännössä kaikista ruoka-aineista paitsi sokerista (ja mistään missä on sokeria), viljoista, perunasta, riisistä, pastasta, maidosta (maidossa on painoonsa nähden tosi paljon hiilaria, 2 dl lasillisessa jo 10 g) ja makeista hedelmistä. Einekset eivät myöskään kuulu vähähiilihydraattiseen ravintoon. Syön siis käytännössä ihan kaikkea muuta, rajoittaen joidenkin runsashiilihydraattisten kasvisten syöntiä kuten papujen ja palkokasvien. Hedelmiä en syö juuri ollenkaan, silloin tällöin pienen palan omenaa juuston seurana tai salaatissa. Viljaa tulee myös syötyä silloin tällöin (paitsi vehnää) kaupan vhh-ruisleivän tai kaurapuuron muodossa (valmistan puuronkin osittain muista, viljattomista jauhoista) kuitenkin harvemmin kuin kerran viikkoon.
Lihaa en syö ihan vain siksi kun en tykkää siitä. :) Lopetin sen syönnin jo 14-vuotiaana.
Tästä postauksesta selviää käytännön esimerkein mitä syön ja miten koostan päivän ateriat:
https://karkkipaivablogi.com/2013/01/03/nain-mina-syon/
Kiitos postauksestasi! Joidenkin on niin vaikea käsittää että hoikan ihmisen maha turpoilee ihan raskausvatsan mittoihin.
Olen jättänyt kotimaiset viljat (gluteenin) pois ja olo huomattavasti parempi! En syö myöskään mitään tuotteita joihin on lisätty sokeria.
Olen kyllä epäillyt että saatan kärsiä hiivasyndroomastakin, googlettelemalla löytyy tietoa siitäkin.
Heipähei! En ole viikkoihin surffannut netissä mitään, myöskään blogeja. Pikkuisen ristiriitaista, koska käytännössä "netittelen" työkseni:) Kuitenkin kaikenaikainen työnteko kutistaa huvikseen surffailun näemmä ihan minimiin...
Haluaisin kommentoida noita paria ekaa kappaletta...
Mä en väitä nyt mitenkään tuntevani sinua, mutta jonkinlainen hento käsitys minulla kaiketi on sekä perussannista, että blogisannista...
Sinä kirjoitat ehkä blogiisi tyyliin, joka saa tavislukijasi ymmärtämään sinut (ehkä) hiljaisempana ja kiltimpänä persoonana kuin todellisuudessa olet. Jotenkin sellaisena kiltimpänä, enemmän kaikkia mielyttävänä persoonana. Vaikka todellisuudessa sinulla varmasti on paljon enemmän ja jämäkämpia mielipiteitä kaikista aiheista, kuin mitä välttämättä julkaiset (well who doesn't).
Sitten kun kirjoitat postauksia todellisuutta lähentelevällä, rehellisemmällä ulosannilla, nämä kiltimmän blogisannin "tuntevat" lukijat ehkä reagoivat siihen voimakkaammin? (ja osa ehkä ilkeästi, koska sellaisia ihmiset vaan ovat)
Enmätiedä, sellainen kuva mulle on jäänyt. Onneksi en tiedä mistään mitään...
Ps. Jos haluat oikeasti lihavemman ihmisen kuvia vko ilman hh versus pari paahtoleipää, niin here I'm. Ero on tosiaan paljon enemmän kuin yöllä ja päivällä....
Heipähei Tiia! :) Oli kiva huomata sinulta taas tutun tiiamaisesti yöllisiä kommentteja! :)
Hyvä vain pysytellä välillä poissa netistä... ;) Tervettä itse kullekin. Älä suotta pahoittele.
Tässä on varmasti perää. No - kilttihän mä olen :D, mutta en niin "pehmeä" kuin blogin kautta saattaisi ajatella. Joskus ihmisille (uusille tuttavuuksille) tulee vähän shokkina esim. se kun puhun usein niinkuin tukkijätkä, kiroilen ja tosiaan, kuten sanoit, jaan "jämäkämpiä mielipiteitä". Mutta kyllä sekin Sanni täällä pilkahtelee rivien välissä. :) Mielestäni. Ainakin vakilukijat varmaan ovat löytäneet minusta senkin puolen. ^_^
Jätiksä siis myös viljat pois ruokavaliosta? :) En ihan tajunnut että mitä jätit pois? :)
Kyllä, jätin viljan pois. Vilja on erittäin korkeahiilihydraattista eikä kuulu vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Leipä, pasta, murot, mysli, pullat, pitsat, kakut, piirakat - kaikki leivonnaiset, ovat viljatuotteita.
Ainoa osa viljasta joka sopii kohtuullisissa määrin vhh:lle on leseet, jotka ovat suurimmaksi osaksi imeytymätöntä kuitua.
Okei kiitos paljon! :) Mitä sä sit oikeen syöt? Eiks ruokavaliosta tuu aika ykspuolista?
Yksipuolista? :) Vain jättämällä viljat pois? Nohh, mä syön:
kalaa, meren eläviä, tofua, soijapihvejä, soijanakkeja, quorn-pyöryköitä, kaikkia mahdollisia kasviksia paitsi perunaa, papupastaa, sieniä, juustoa, kananmunia, pähkinötä, siemeniä, marjoja, täysrasvajogurttia, raejuustoa, kermaisia kastikkeita, pähkinä- ja siemenjauhoihin leivottuja leipiä, sämpylöitä, piirakoita ja muffinsseja, viljatonta mysliä....
Tervehdys! Eksyin tähän miltei vuoden takaiseen postaukseesi googlatessani sanan "Pallomaha". Jep, yritin selvittää mistä pallomahaisuus johtuu. Olen 17-vuotias normaalipainoinen tyttö. Vartalonmalliltani olen mielestäni päärynä, sillä ylävartaloni on pienempi ja sirompi kuin alavartaloni. Olen muuten tyytyväinen itseeni tällaisena, mutta ongelmani on pallomaha, joka on myös minulla ollut niin kauan kuin muistan. Pienenä olin todella laiha, mutta vatsani oli tosiaan jo silloin hieman "pallomainen". Mahani ei ole mitenkään järkyttävän suuri (sitä ei huomaa helposti, ellen ole pukeutunut tiukkaan paitaan), mutta se on erittäin häiritsevä, sillä vatsani näyttää siltä, että olisin raskauden varhaisessa vaiheessa. Se ei siis ole tavallinen pömppömaha, vaan ihan selkeästi "pallomaha". Uskon, että minunkin kohdallani kyse on varmasti turvotuksesta. Mahani ei miltei ikinä ole "ei turvonnut". Viime kerralla kun mahani ei muistuttanut pientä rantapalloa, olin mahataudissa ja oksentanut koko edellisen yön. Sen perusteella voin siis kai olla melko varma, että pallomaha johtuu ruokavaliostani? Pallo nimittäin palasi kun tokenin oksennustaudista.. Ruokavalioni ei ole kehuttavan terveellinen, muttei kyllä erityisen epäterveellinenkään. Mutta! Kertomani taustastoorin perusteella, osaisitko sanoa yhtään paremmin mistä tämä johtuu? Pitäisikö minunkin muuttaa ruokavalioni johonkin suuntaan, ja millaiseen? Minulla ei ole allergioita, ja syön siis ihan tavallista kotiruokaa.(Lukuunottamatta satunnaisia herkutteluhetkiä) Lisäksi minulla on epäilys siitä, että minulla on laktoosi-intoleranssi. Juon nykyään laktoositonta maitoa, mutta syön kyllä muita maitotuotteita "laktoosillisinakin". Kannattaisikohan minun käydä kenties keliakiatesteissä tai vastaavissa? Olen melko neuvoton, ja olisin superkiitollinen jos jaksoit lukea tämään romaanin ja ehkä mahdollisesti auttaa? :) Olen kyllästynyt olemaan pallomaha, paljon mieluummin ottaisin tavallisen pömppiksen, josta olisi mahdollista päästä eroon liikunnalla! :D
Moi Lanttu!
Itse asiassa postaus on viime lokakuulta :)
Näin voisi päätellä. Mikäli pallomaisuus olisi rakenteellista, ei se minun logiikkani mukaan voisi kadota millään konstilla.
En valitettavasti, asiassa osaa varmasti parhaiten auttaa lääkäri.
Tällaisia neuvoja kannattaa kysyä terveydenhoidon ja ravitsemuksen ammattilaisilta, en valitettavasti pelkän tavallisen kanssaihmisen ominaisuudessa uskalla antaa kenellekään terveyteen liittyviä neuvoja, etenkään sävyllä "Sinun pitäisi." Se olisi vaarallista :) Voin vain sanoa, että kannattaa kokeilla erilaisia ruokavalioita, kuten maidotonta ja gluteenitonta, ja mahdollisuuksien mukaan myös vähähiilihydraattista. Maito ja gluteeni ovat tunnettuja vatsaoireiden tuojia, ja niitä rajoittavista ruokavalioista olisi ehkä helpoin aloittaa. Vhh on kokonaisvaltaisempi, ja siihen siirtyessä on tehtävä laajempia muutoksia ruokavalioon (kaikki pasta, riisi, peruna, leipä ja sokeripitoiset tuotteet pois). Sitten on myös fodmap, joka myös sisältää huomattavia rajoituksia.
Neuvoni sinulle on varata aika ravitsemusneuvojalle (itsekin olen sellaisella käynyt menneisyydessäni oireideni vuoksi) ja miettiä noiden eri ruokavalioiden kokeilua.
Tsemppiä kovasti ja toivottavasti syy turvotukseen löytyy!