Meillä näyttää juuri nyt tältä. Eilen olimme melkein kattoa myöten avatuissa pahvilaatikoissa.
.
Ei, nämä kassit eivät ole minulle. Älkää nyt slaagia saako :)
Olen järjestämässä tulevana lauantaina tapahtuvaa suurta kauneusbloggaajien tapaamista. Kassit ovat menossa sinne.
Täytyy huomenna lähteä mökille evakkoon kun Totti ja Viivi ovat tulossa hoitoon - eihän me mahduta tänne sekaan. :) ...ja joku saattaisi lauantaina löytää chihuahuan kassistaan... ;)
Anteeksi informaatioköyhä postaus. Tuli vain halu jakaa tämä hetki. Kun nyt istun tässä kassien keskellä. Tällaista on bloggaajan arki välillä.
Pääsin eilen osalliseksi ehkä hauskinta ja persoonallisinta PR-jippoa jollaisen olen kohannut. Okei, enpä ole kovin monissa ollutkaan :)
Sain joku aika sitten kutsun Kiehl'sin "elämysmatkalle" Tampereelta Helsinkiin. Kutsussa puhuttiin mystisesti "Kiehl's-junasta" ja pyydettiin saapumaan Tampereen rautatieaseman raiteelle 1 kello 14.30.
No, minähän meinasin tyypilliseen tapaani myöhästyä koko junasta, ja kun saavuin raiteelle en nähnyt ketään joka olisi liittynyt Kiehl'siin. En tosin edes tiennyt mitä tai ketä olisi pitänyt odottaa. :)
Juuri kun olin luovuttamassa, näin viimeiseen vaunuun kapuavan joukkion jonka viimeisellä jäsenellä oli kainalossan kyltti. Erotin kyltistä ison 'k'n. Juoksin joukkion kiinni ja kyllä, K niinkuin Kiehl's. :) Ehdin nipin napin mukaan.
Yllätys oli melkoinen kun nousin vaunuun - joka ei ollutkaan mikään tavallinen matkustajavaunu. Tämä oli Kiehl's-vaunu.
Ja sitten selvisi tapahtuman syykin:
Kiehl's saapuu Tampereelle!
Päivämäärä on 5. toukokuuta ja paikka Tampereen Stockmann.
Te joille Kiehl's ei ole vielä tuttu, suosittelen lukaisemaan tämän juttuni viime elokuulta.
Matkaa emännöivät Kiehl's-"konduktöörit" Olivia ja Sabina. :)
Taival taittui Kiehl's-esitystä katsellessa, jutellessa ja syödessä. Enpä ole ennen viettänyt näin luksusta Tampere-Helsinki-junamatkaa! :)
Kutsuttujen joukossa oli Stockmannin henkilökuntaa, toimittajia, kauneusalan ihmisiä ja bloggareita.
.
Helsingissä kohteenamme oli Kiehl'sin lippulaivaliike Galleria Esplanadissa. Paikalla odotti iloista Kiehl's-henkilökuntaa valmiina vastaamaan vieraiden kysymyksiin ja tekemään ihoanalyyseja.
Pidän myymälän väreistä! :) Vähän "my little pony! ^_^
Viihdyn enemmän kameran takana kuin edessä ja vietin pääosan illasta kuvauksellisia ihmisiä vaanien...
...kuten nyt vaikka Idaa... Kamera rakastaa tätä tyttöä. <3
...ja ihanaa Mimmiä! <3
Tampereen helmeä Elisaakin tuli linssistalkattua...
Kiehl's tekee paljon hyväntekeväisyyttä, ja viimeisin lahjoituskohde on Tampereen SOS-Lapsikylä.
Ja Tampereesta puheen ollen...
Manse-jengi yhteiskuvassa.
Nelliina saa konsultaatiota.
Oman ihoanalyysini tulos oli ensimmäistä kertaa tavanomaisesta poikkeava - minulla onkin tällä hetkellä kuiva iho..! Se ei itse asiassa tullut yllätyksenä - viime aikoina olen pannut merkille etteivät normaalit kevyet lempparin riitäkään vaan iho tuntuu aamuisinkin kuivalta. Erikoista... Kiehl'sillä sain nyt sitten vahvistuksen ihoni tilalle.
Paluumatka taittui jälleen Kiehl's-vaunussa ja meille oli keksitty varsin hupaisaa puuhasteltavaa.
Pääsimme askartelemaan. :D Saimme kukin oman Bones-luurangon (Kiehl'sin maskotti) ja kasan koristelumatskua. Tehtävänä oli stailata Bones Tampere-henkisesti. Paras palkittiin.
...kaikki meistä eivät kuitenkaan kuunnelleet ohjeita niin tarkkaavaisesti ja meidän päädyssä ilmestyi vähän vähemmän tamperelaisia tuotoksia... ^_^
Minun Bones.
Ei varmaan tarvitse kertoa että se ei voittanut. :D
. . .
Todella hauska päivä ja erilainen, mieleenpainuva jippo. Suuret kiitokset Kiehl'sille että pääsin mukaan! Ja onneksi pääsin - oli niin tipalla etten jäänyt laiturille :)
P.S. Tämä on pakko mainta - muistattehan ne ihanat Aromatic Blends -tuoksut joista järjestin arvonnankin viime kesänä? Niiden hinta on laskenut, ja nyt se sama neljän tuoksun miniatyyripakkaus jonka arvoin teille (arvo oli silloin 49€) maksaa vain 25€...!! 30 ml:n tuoksun hinta on tippunut 25 euroon ja 100 ml kustantaa 45€. Niin harvoin näkee että tuotteiden hintoja lasketaan että tämä oli ihan erityismaininnan arvoinen! :)
Tällä kertaa en aio höpistä omista kokkailuistani, vaikka nekin toki harrastuksen piiriin kuuluvat. Tänään aiheena ravintolaelämykset.
Kuvituksena Hotelli HavsViddenin Gourmetmenu tammikuulta.
Muistan elävästi, kun joskus teininä näin tv:ssä dokumentin ihmisistä, jotka harrastivat ravintoloita. Ja nimenomaan fine diningia (jees, tässä taas ilmaisu joka on vakiintunut maassamme englanninkieliseksi, koettakaa kielenvarjelijat kestää). Katsoin ohjelmaa hämmennyksen vallassa. Nämä ihmiset säästivät rahaa päästäkseen kerran kuussa nauttimaan useamman tonnin ravintolaillallisen (tuolloin oli vielä markka-aika). En pystynyt käsittämään heitä. Herranjumala miten hullua – laittaa nyt lomamatkan verran rahaa asiaan, joka syödään!
Nyt vuosia myöhemmin ymmärrän täysin, mistä nuo ihmiset halusivat maksaa. Ruokaelämys on parhaimmillaan kuin lomamatka. Et maksa pelkästään siitä, mitä saat lautasellesi tai siitä, että pääset eroon nälästä. Elämys koostuu suuhunpantavan lisäksi yhtä lailla miljööstä, palvelusta, seurasta ja tunnelmasta. Ruoka muodostaa kuitenkin luonnollisesti kokemuksen ytimen tarjoten niin visuaalista kuin makuaistimuksellista nautintoa. Ennen kuin ”löysin” tämän harrastuksen, en olisi voinut kuvitellakaan viihtyväni jopa viidettä tuntia yhden illallisen parissa niin, että ei edes huomaa ajan kuluneen..!
Älkää muuten ymmärtäkö väärin. Harrastuksista puhuttaessa ajatellaan usein asiaa, jota toistetaan suhteellisen usein ja säännöllisesti. Harrastus, josta nyt puhun, ei kuitenkaan ole sellainen. Siihen uppoudutaan harvoin mutta sitäkin antaumuksellisemmin. Pikavisiitti nepalilaiseen tai keittolounas Kauppahallissa ovat toisenlaista ravintolaruokailua. Nautinnollisia nekin, mutta eri tavalla, ja vastaavat eri tarpeeseen (--> yleisimmin nälkä!).
Saan kiittää fine dining –innostuksestani miestäni. Mr Karkkipäivä rakastaa hyvää ruokaa ja viiniä. Ennen häntä en ollut koskaan käynyt missään ”paremmissa” ravintoloissa tai ylipäänsä ollut kiinnostunut ”taideannoksista”. Eihän niillä edes lähde nälkä! - oli asenteeni.
Käänteentekevä kokemus tapahtui syksyllä 2012 jolloin mies vei minut ravintola Postresiin Helsingissä. Kokemukseen vaikutti epäilemättä myös se, että suhteeni ruokaan ylipäänsä oli vuotta aiemmin käynyt läpi kokonaisvaltaisen muutoksen.
En koskaan unohda niitä makuja. Eteen tuotiin pikkuruisia annoksia, juuri niitä taidepläjäyksiä joille voi toisella asenteella naureskella ja miettiä, että kuka ihmeessä tällaisista maksaa kun naapuriravintolassa saa kymmenesosalla hinnasta ison lautasellisen pihviä ja pottua joilla nälkä lähtee kertaheitolla.
Mutta ne maut… Ne kertovat, että et ole siellä naapuriravintolassa.
Niin yksinkertainen - mutta hävyttömän herkullinen annos. Minun piti vain maistaa kulma leivästä... ja kohta leipiä ei enää ollut...
Laitat suuhun haarukanpäällisen koristeellisesta miniatyyriannoksestasi ja makunystyräsi hypähtävät hereille, mylväisevät kuin auton moottori käynnistettäessä. Suu täyttyy mauista joita et osannut odottaakaan. Tunnustelet niitä. Mietiskelet niitä. Annat maun sulaa ja levitä. Yrität keksiä millä ihmeellä pala lohta on saatu maistumaan näin mielettömältä. Mitä tuossa pyreessä oikein on..? Mikä on tuo muru jotain rapeaksi paahdettua juurta..? Komponentteja on lautasella pieninä pisaroina ja tarkkaan harkittuina murusina. Osa näyttää vain visuaalisilta elementeiltä. Jokaisella niistä on kuitenkin olennainen rooli makukokonaisuuden luomisessa.
Tämä ei ole syömistä nälän sammuttamismielessä. Ei. Tämä on kuin taidenäyttely suussasi. Ja kaupan päälle lähtee kyllä se nälkäkin.
Kaikkein antoisinta on tehdä ravintolamatka pitkän kaavan mukaisesti, eli tilata useamman ruokalajin maistelumenu. Menuja saa neljästä jopa kymmenen ruokalajin mittaisina, ja kylkeen tulee vielä keittiön tervehdyksiä. Tällaisella setillä nujertuu jo isompikin nälkä.
Kymmenen ruokalajia yllätyslisukkeineen voi kuulostaa turhankin heviltä, mutta ruokailutahti on aivan erilainen kuin ”normaalin” kolmen ruokalajin illallisella. Kolmellakin annoksella voi ”normi”ravintolassa helposti saattaa itsensä ähkyyn (ainakin meikäläisellä on tästä paljon kokemusta, viimeisimpänä terkut Hämeenlinnan Piparkakkutaloon :D), mutta pitkän kaavan maistelumenua nautitaan hitaasti monen tunnin ajan. Ja kun annoskoot ovat pieniä, ei vatsa pääse täyttymään liian nopeasti. Poistut ravintolasta miellyttävän kylläisenä eikä masu pingota turpeana vaikka menit jo jossain vaiheessa sekaisin monettako lautasta pöytään tuotiin…
Maistelumenut ravintoloissa ovat arvokkaita, sitä ei käy kieltäminen. Siihen kun lisää vielä viinimenun (etenkin Michelin-tähden ravintoloissa) niin voidaan jo puhua lomamatkan hinnasta – vähintään saat ne Ryanairin liput Barcelonaan ja takaisin ja parit tapas-dinnerit. ;)
Näillä spekseillä meilläkin siis harrastetaan maistelumenuilua harvemmin kuin kerran neljässä kuussa. Koen kuitenkin, että se on asia johon mielelläni sijoitan.
Risotto oli valitettavasti floppi...
En missään nimessä väitä, etteikö vastaavanlaista makunystyröitä kutkuttelevaa, monen tunnin elämyssessiota voi toteuttaa vaikka siinä kulman kreikkalaisessa tavernassa tai miksei jopa korttelin tarraikkunaisessa kebab-paikassa. Kaikkihan on kiinni omista mieltymyksistä. Tilaa vaikka porukalla kymmenen eri kebabia ja maistelee niitä. :D Elämysruokailun ei tietenkään tarvitse rajoittua fine dining –paikkoihin. Pointtina on se, miten ruokailuun suhtautuu. Ravintolaan voi mennä monesta syystä; tyydyttämään nopeasti nälkänsä, hoitamaan bisneslounaan, romanttisille treffeille jne. Tai sitten sille pienelle lomalle.
Pöytäliinan värillä, viinilistalla ja tarjoilijan habituksella voi olla väliä. Tai sitten ei. Pääasia, että elämys tekee onnelliseksi ja on, anteeksi klisheinen ilmaisu, enemmän kuin osiensa summa. Jotain, joka erottuu arjesta ja jättää niitä kultareunuksisia muistijälkiä.
HavsViddenin Gourmetmenun nautimme hotellin tarjoamana.
...ja tuo jälkiruoka - kaiken sokerisyyllisyyden arvoinen! ^_^
Löytyykö lukijoista muita ravintolafiilistelijöitä? :)
