Viimeinen, kokoava katsaus Braunin kotikäyttöiseen valoimpulssilaitteeseen.
(Uudet lukijat voivat käydä lukemassa laitteen tarkemmat tiedot tästä postauksesta. Sain laitteen vuoden alussa kokeiltavaksi Braunilta.)
Kuten kerroin syyskuussa, olin onnistunut nukuttamaan karvat jatkamalla aloitusvaihetta vielä puolitoista kuukautta. Laitteen ohjeissa kerrotaan, että aloitusvaihe kestää 3-6 kk, ja itse siirryin ylläpitovaiheeseen 4 kuukauden jälkeen. Mikä sitten osoittautui liian varhaiseksi. Osoitan edelleen (mielestäni hyvin perusteltua) kritiikkiä käyttöohjeita kohtaan - mistä asiakas voi tietää, jatkaako aloitusvaihetta 3, 4, 5 vai 6 kuukautta? Braunilta ei osattu vastata minulle tähän kysymykseen.
No, olin kuitenkin tyytyväinen kun olin syksyllä saavuttanut karvojen optimaalisen "unitilan". Mutta kuinkas sitten kävikään? Laite oli jäänyt minulta Ahvenanmaan asuntooni ennen Kreikan matkalle lähtöä, eikä minulla Kreikasta tultua ole ollut aikaa käydä Ahvenanmaalla - ennen kuin nyt. Ylläpitovaiheen käsittelyni olisi ollut lokakuussa. Karvat ovat luonnollisestiki tehneet comebackin.
Koska olin erittäin mieltynyt karvattoman bikinirajani huolettomuuteen, aloitin nyt koko käsittelysyklin alusta. Vaikka vaivalloista tämä tulee olemaan.
Yksi laitteen käytön (kirjamellisesti) suurimmista haasteista on sen koko. Vaikka Naked Skin on toki saatu hyvinkin kompaktiin kokoon verrattuna hoitolalaitteisiin, on se kuitenkin aika massiivinen kapistus kanniskeltavaksi mukana. Kun aloitusvaiheen 14 päivän välein tapahtuviin käsittelyihin täytyy sitoutua pysyvän tuloksen varmistamiseksi kuudeksi kuukaudeksi, niin sehän tarkoittaa sitä, että puolen vuoden ajan elämä on suunniteltava niin, että laite varmasti on ulottuvillasi aina kahden viikon välein. Minun kaltaiselleni paljon matkustavalle ja eri asuntojen välillä liikkuvalle ihmiselle tämä on lopulta aika hankalaa.
Kun syyskuun alussa lähdin Ahvenanmaalta, ei laite yksinkertaisesti mahtunut matkatavaroihini. (Olin elätellyt toivetta että mies tulisi hakemaan minut autolla, mutta se ei sitten onnistunutkaan.) Laite vie laukustani yli kolmanneksen. Ja kun en ehtinyt jatkamaan ylläpitokäsittelyjä aikataulun mukaan, joudun nyt siis aloittamaan koko homman alusta. Tai haluan, sehän on oma päätökseni. :) Edessä siis jälleen puoli vuotta zäpäyttelyä joka toinen viikko.... Jos haluan lähteä parin viikon matkalle, niin tämä köntys pitäisi raahata mukaan. Hyvästit käsimatkatavarareissailulle...
Käyttökokemukset ja kritiikki pähkinänkuoressa:
+ Pysyvä tulos kun jaksaa sitoutua aloitusvaiheeseen
+ Kun hoidettavana vain pieniä alueita kuten kainalot tai bikiniraja, käsittely on nopeaa ja suhteellisen vaivatonta. Se vie vain muutaman minuutin.
+ Kivutonta
- Suuri koko hankaloittaa laitteen mukanakuljetusta
- Pieni käsittelypää tekee suurten alueiden käsittelyn erittäin aikaavieväksi
- Käsiteltävien alueiden seuraaminen on haastavaa, ja on vaikea saada varmuutta siitä ettei "zäpäytä" samaa kohtaa kahdesti (valoimpulssin saa ampua yhteen kohtaan vain kerran). Geelipinta ei käytännössä toimi niin, että pystyt sen avulla seuraamaan minkä alueen olet jo käsitellyt.
- Laitteen käyttöohjeissa sanotaan, että käsittelypää ampuu valoa vain silloin, kun se on ihoa vasten = turvallista, sillä valoon ei saa katsoa. Käytännössä olen kuitenkin huomannut, että hoitopää ei vaadi ihokontaktia ollakseen "valonampumisvalmiudessa". Ampumisvalmiuteen vaikuttaa geelikerros. Kun hoitopää on geelin kuorruttama, se tulkitsee saavansa ampua, ja käsiosan merkkivalo syttyy vaikkei laitteen ja ihon välillä ole kontaktia. Jos painat tuolloin vahingossa nappia, ammut valoimpulssin "ilmaan". Tämän ei pitäisi olla vaarallista ellet satu samalla myös katsomaan valoon.
Onko joku teistä hankkinut Naked Skinin kaveriksi kotiin? Millaisia kokemuksia teillä on?
Upeus!!
Olette varmasti jo saaneet ylikuormituksen tätä lakkaa, niin monessa blogissa se on näkynyt. Lumenen "Hiekkaa Purossa" -tekstuurilakkaa voi hyvällä syyllä kutsua tämän hetken "it"-lakaksi. Pikkujoulujen suosikki-bling-bling-asuste.
Kestäkää nyt vielä nämä kuvat tästä upeasta kynsilakasta, minä kun vasta vihdoin pääsin mattimyöhäsenä sitä kokeilemaan. :)
Ymmärrän kyllä kollektiivisen ihastuksen tähän kaunottareen. Odotin, että rypyläinen pinta saattaisi tuntua minusta ällöttävältä, mutta ei se tunnukaan. Kevyen karhealta vain.
Olen saanut lakan Lumenelta, ja se on käsitykseni mukaan kausilakka eli myynnissä vain rajoitetun (joulukausi?) ajan. Jos hiekkainen puro aiheuttaa teillekin sydämen tykytyksiä, niin ei kun kipin kapin hakemaan ihanuus kotiin kun niitä vielä on. (Vai liekö toiset bloggaajat jo saaneet aikaan sävyn loppuunmyymisen...?) Lakalla on hintaa 5,90€.
Tänä aamuna oli taas sama juttu.
Olin juomassa kahviani (jota en normaalisti häiritse millään ruoka-aineilla), ja laittessani soijamaitoa takaisin jääkaappiin silmäni takertuivat Prostens-kermajuustokimpaleeseen. Ennenkuin huomasinkaan, lautanen oli ulkona jääkaapista ja minä höyläämässä Prostensista viipaleita jotka katosivat suuhuni ihailtavalla vauhdilla. Sain pysäytettyä höylän noin viidennen viipaleen kohdalla. Minulla ei ollut edes nälkä.
Hei, olen Sanni. Olen juustoriippuvainen.
Meni kauan, ennenkuin ymmärsin asian. En edes tiennyt, että juusto voi aiheuttaa riippuvuutta.
Juustosta on tullut minulle uusi "leipä". Olin niin onnellinen kun sain katkaistua vanhan ruokavalioni pohjan muodostaneen leipä- ja pastariippuvuuden (en oikeasti liioittele kun sanon, että varmaankin yli 80% ennen nauttimastani ravinnosta oli leipää ja pastaa), ja nyt minulla on sitten uusi addiktio. En pidä riippuvuuksista. Rakastan ruokaa, mutta en halua, että mikään ruoka-aine aiheuttaa sen, että sen syöntiä on vaikea lopettaa.
Kuinka moni teistä tiesi, että juustoilla voi olla tällainen vaikutus..?
Hyvän ystäväni mies sen sanoi ensimmäisen kerran. "Hei, etkö muka ole kuullut siitä?" hän sanoi. "Se liittyy kaseiiniin. Maidon proteiinissa on jotain joka vaikuttaa elimistössä huumausaineen tavoin."
Olen vetänyt viimeisen viikon aikana varsinaiset juustoöverit. En halua edes tietää montako sataa grammaa juustoa on kadonnut sisuksiini. Viikonlopun suussasulavat juustolautaset mökillä... Laivamatkalle valmistettu runsas gruyere-munakas... Eilen aloitin aamun Pirkan emmentaalilla, napostelin lounaan jälkeen leipäjuustoa ja kuorrutin illallisparsakaalivuoan mozzarellaraasteella ja fetalla.
Tämän aamuisen Prostens-kohtauksen jälkeen kirjoitin Googleen hakusanan: "juusto ja riippuvuus". Nyt tiedän mistä ystäväni mies puhui.
Juusto sisältää paljon kaseiinia, enemmän kuin mikään muu maitotuote. Kaseiinin pilkkoutuessa elimistössä muodostuu kasomorfiineja, joilla on ihmiskroppaan opiaatin kaltainen vaikutus. Jo 80-luvulla suoritettiin tutkimuksia, joissa selvisi, että lehmänmaidossa on myös pieniä pitoisuuksia morfiinia. (Lähde: Breaking The Food Seduction / Dr. Neal D. Barnard). Kun tähän lisää vielä juuston sisältämän fenyylietyyliamiinin, jolla on piristävä ja euforian tunnetta tuottava vaikutus (myös suklaa sisältää sitä, mutta juustossa pitoisuudet ovat vielä suuremmat), alkaa olla enemmän kuin selvää miksi juusto voi aiheuttaa riippuvuutta.
Olen syönyt juustoa huoletta ja tyytyväisenä, koska se sopii loistavasti vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Se tekee kylläiseksi ja sillä saa ruokaan kuin ruokaan täyteläisyyttä, lisää makua ja, no, ruokaisuutta. Eikä tahtia mitenkään haittaa, että juusto maistuu taivaalliselle. Kohtuullisina määrinä nautittuna juusto on toki terveellistäkin, sehän on loistava kalsiumin ja proteiinin lähde. Mutta minä saatan ihan huomaamattani pistellä päivän aikana menemään puolikin kiloa juustoa... Tällöin ei enää puhuta terveellisistä määristä.
Makuyhdistelmä yli muiden: Aura-juusto ja omena.....
Nyt kun olen tiedostanut asian, aion järkeistää juustonkulutukseni. En ylipäänsä pidä mistään riippuvuuksista. Eri asioista pitää voida nauttia ilman että niitä kohtaan alkaa tuntea hallitsematonta himoa. Ruoka on ihana asia eikä siihen pidä liittää liikaa syyllistäviä tekijöitä, ja tulen varmasti jatkossakin syömään suosituksia enemmän juustoa. Oli kuitenkin hyvä tiedostaa että homma oli lähdössä lapasesta. Ja että taustalla lymyää todennäköisesti oikea riippuvuus.
* * * Mihin ruokaan te olette koukussa? * * *
Halojaa kaikki kosmetiikan ystävät! :) Kiinnostaisiko päästä kokeilemaan helmikuussa ilmestyvän uuden anti age -ihonhoitosarjan tuotteita?
Yves Rocher lanseeraa helmikuussa 2014 ihonhoitosarjan kolme vuotta sitten ilmestyneen, huippusuositun Elixir 7.9 -seerumin ympärille. Olin viime viikolla kuuntelemassa, kun hoitosarjan kehitystiimin Céline Laperdrix Yves Rocherin kasvien tutkimuskeskuksesta kävi Suomessa esittelemässä tulevan lanseerauksen. Pähkinänkuoressa Elixir 7.9. -sarjan vaikutus perustuu ihon energiantuotannon ja sitä kautta "nuorekkuusproteiinien" tuotannon aktivointiin. Kuulostaako tutulta? Vähän samalla ideallahan toimii myös Lancômen Génifique-sarja. ;) Nyt sitten Yves Rocherilla on tarjota kasvipohjainen "versio" tämäntyyppisestä anti age -hoidosta.
Mikäli silikoni- ja mineraaliöljytäyteiset ihonhoitotuotteet eivät ole juttusi, saatat innostua Elixir 7.9:stä. Tähtituote eli vuonna 2010 lanseerattu seerumi (jonka koostumus tosin päivitettiin tähän uuteen sarjaan) ei sisällä lainkaan silikonia, mutta tuntuu iholla yhtä silkkisen liukkaalta ja pehmeältä. Kun Virven kanssa testailimme tuotteita infotilaisuudessa, olimme ensin että "No niinpä tietenkin, taas tämä tuttu silikonifiilis..." Ja saimmekin sitten vähän näpeillemme, kun inceihin tutustuessamme selvisi, että eipäs seerumissa olekaan silikonia! Koko Elixir 7.9 -linja on myös mineraaliöljytön ja parabeeniton.
Nimi Elixir 7.9 tulee siitä, että yhdisteessä on käytetty seitsemää kasviainesosaa joille on myönnetty Ranskassa yhdeksän patenttia.
Käytetyt kasvit ja niiden vaikuttavat aineet ovat:
Riisi (riisin kuoresta saatava inositoli - 1 patentti)
Tarapuun siemenet (siemenistä saatava galaktoosi - 1 patentti)
Aloe vera (hedelmälihasta saatava geeli ja sen polysakkaridit - 1 patentti)
Tyrni (siemenistä saatava uute - 1 patentti)
Aphloia (lehdistä uutettu mangiferiini - 1 patentti)
Sokerijuurikas (juurista saatava betaiiniuute - 1 patentti)
Omena (kuoresta erotetut oligosakkaridit - 3 patenttia)
Koska minulla ei mitenkään riitä aika kaiken testaamiseen itse, ajattelin, että voisi olla hauskaa lähettää Elixir 7.9 -tuotteet teille lukijoille kokeiltavaksi. :) Testausaikaa on helmikuun alkuun saakka, jolloin julkaisen mielipiteenne.
Minulla on tuotteita vain yhdet kappaleet, ja ymmärrän toki, että kunnollisen, kattavan testituloksen aikaansaamiseksi samaa tuotetta tulisi testata useampi, ja mieluiten eri ihotyypin ihminen. Niinpä tämä testipaneeli onkin enemmän "leikkimielinen" juttu. :) Minusta on kuitenkin kiinnostavaa kuulla muidenkin mielipiteitä tuotteista, ja ihan hauska saada vähän vaihtelua itse suorittamiini arviointeihin.
Testituotteita on viisi, ja haussa siis viisi testihenkilöä. Tuotelinja on tarkoitettu n. 30 ikävuodesta ylöspäin, ja etsin mielellään tähän kohderyhmään kuuluvia henkilöitä. Toki jos ihon kunto sitä viestittää, voi anti age -tuotteita alkaa käyttää jo nuorempanakin, ja jos teillä on hyvät perustelut voitte tietysti hakea testipaneeliin vaikka ette olisi vielä 30 täyttäneetkään. :)
Tuotteet:
PÄIVÄVOIDE normaalille ja sekaiholle - voide purkissa
PÄIVÄVOIDE herkälle iholle - hajusteeton, emulsiomainen, pumppupullossa
YÖVOIDE kaikille ihotyypeille - voide purkissa
SILMÄNYMPÄRYSVOIDE kaikille ihotyypeille, mutta erityisesti helposti turpoavalle, tummalle ja väsyneen näköiselle silmänympärysiholle - geelimäinen, roll-on applikaattorilla varustetussa tuubissa
SEERUMI kaikille ihotyypeille - pipettipullossa
Testipaneeliin voi ilmoittautua kommenttilaatikossa. Kerro ikäsi ja pienet perustelut sille (mitään romaania ei tarvitse kirjoittaa :D), miksi haluaisit mukaan, ja minkä tuotteen haluaisit testata. Ilmoittautumisaikaa on torstai-iltaan 28.11. klo 20.00 asti. Suoritan valinnat viikonlopun aikana ja postitan tuotteet ensi viikolla. Sisällytäthän ilmoittautumisviestiisi myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville jotta saan sinuun yhteyden. :)
Hei, nyt saatte auttaa mua valkkaamaan itselleni uudet lasit! :)
Pääsin mukaan Indiedaysin ja Instrumentariumin kampanjaan joka oli kuin mulle tilauksesta tehty. :D Minun on pitänyt jo kaksi vuotta hankkia uudet lasit, mutta projekti on tyssännyt siihen kun en ole löytänyt mieleisiä pokia, ja olen muutenkin hurjan saamaton tällaisissa asioissa. Näköni kun ei ole niin huono ettenkö pärjäisi arjessa ilmankin laseja (ellen istu ratissa tai mene leffaan ;)), niin sitten sitä vain jumittuu käyttämään niitä jo vanhentuneita rillejä, vaikka tietää ettei se ole silmille hyväksi. Olen käyttänyt laseja 20-vuotiaasta saakka.
Nyt sitten tämän kampanjan myötä sain loistavan "potkun pehvaan" lähteä ne lasit vihdoin valitsemaan. Instrun näöntarkastuksessa selvisi, että näköni oli jopa hieman parantunut parin vuoden takaisesta tilanteesta.
Valitsin itse kahdet kehykset ja myyjän avulla neljät. Oli jännä huomata, miten eri lailla ammattilainen kasvoni näki ja miten erimallisia kehyksiä hän minulle löysi. Minua palvellut Maija Niemevä sanoikin, että yleensä asiakkailla on taipumus valita omaa vanhaa tyyliään muistuttavia kehyksiä, vaikka tarkoituksena olisi löytää jotain uutta. Alitajuisesti sitä vain tuntee vetoa sitä "vanhaa ja turvallista" tyyliä kohtaan. Maijan avulla ihastuin kehyksiin, jollaisia en varmasti koskaan olisi itse tullut kokeilleeksi.
1. Guccin metalliset, beiget pokat olivat itse valitsemani. Maija oli samaa mieltä siitä, että ne sopivat minulle erinomaisesti, mutta ovat sellaiset vähän "pliisut" ja mitäänsanomattomat. Toki riippuu siitä mitä tyyliä on hakemassa - turvallista peruslasia vai näyttävämpää ja persoonallista. Siskoni mielestä nämä lasit tekevät minusta ihan kirjaston tädin näköisen... :) Mutta kuulema vähän tuhman kirjaston tädin... :D
2. Björn Borgin mustat metallisankaiset lasit olivat Maijan valinta. Näistä tulee minulle hauskasti vähän mieleen Harry Potter, vaikkeivat pyöreät olekaan. En itse olisi tullut kokeilleeksi tämän mallisia kehyksiä mutta niin ne vain sopivat yllättävän hyvin. Sirot ja kevyet.
3. Fuzionin tummanhopeat, metalliset kehykset olivat minun valkkaamani. Nämä taisin poimia käteeni ihan ensimmäisinä. Niiden kulmikas muoto muistuttaakin aiempia lasejani, vaikka yritin tosiaan hakea jotain uutta ja erilaista. Todennäköisesti harva edes huomaisi että minulla on uudet lasit, nämä ovat niin minun tyyliseni. :)
4. Toiset Fuzionin kehykset, muoviset ja viininpuna-mustat, olivat Maijan valinta. En itse uskaltaisi tarttua tällaisiin värikkäisiin pokiin, mutta ei ne niin pelottavilta näytäkään. :) Malli ainakin sopii mielestäni minulle tosi hyvin.
5. Guccin mustat muovipokat ovat näyttävät ja malli miellyttää silmääni, mutta mietin onko musta kehys minulle liiankin voimakas..? Koristeellinen sankakin aiheuttaa vähän pohdintaa, mutta toisaalta minulla ei ole koskaan ollut sellaisia (vältän tyylissäni kaikkea koristeellisuutta), ja tässähän oli tarkoituksena hakea jotain uutta. :)
Nämä olivat Maijan valinta ja taisivat muistaakseni olla hänen suosikkinsa.
6. Guessin musta-turkoosit muovikehykset olivat Maijan viimeinen löytö, ja torjuvan ensireaktion ("En kai mä nyt mitään turkoosia...!") jälkeen huomasin ihastuvani laseihin aika lailla..! Malli on jotenkin todella hauskasti kasvojani liftaava ja tuo sellaisen pirteän vaikutelman. Ne ovat myös mielestäni sirommat kuin kahdet muut muovisankaiset kandidaatit. Turkoosi tehosteväri saattaa kyllä olla minulle liian erikoinen... Mutta mikseipä sitä kerrankin uskaltaisi..?
Mietin laseja aina myös meikkauksen kannalta. Käytän kuitenkin edelleen välillä tosi värikkäitä tai vahvoja meikkejä, enkä haluaisi että lasit riitelevät meikin kanssa tai että vaikutelmasta tulee "too much". Jotkut hengettömät olisivat meikkauksen kannalta tietysti kaikkein helpoin ratkaisu, mutta kun ovathan ne myös aika.... tylsät. Tykkään pitää laseja juuri siksi, että niillä saa hetkessä niin erilaisen ilmeen :) (Sekä myös kummasti tarpeen vaatiessa sitä "uskottavuutta" muuten niin tyttömäiseen, lapsekkaaseen olemukseen ;))
Blogikuvissahan minulla ei juuri laseja näy, koska haluan esitellä meikkilookit lasittomina. Tässä muistin virkistykseksi kuva mun edellisistä laseista:
Kuten huomaatte, aika "hissukat" ja lasityylin päivitys voisi todellakin olla paikallaan!
* * *
Mitkä kehyksistä sopivat mielestänne minulle parhaiten?
Vastanneiden kesken arvotaan 150 euron lahjakortti Instrumentariumiin, eli jos teilläkin on lasien päivitys ajankohtaista niin 150 euron avustus voisi olla ihan kiva "joululahja"! :) Suoritan arvonnan sunnuntaina 1. joulukuuta, joten siihen mennessä (sanotaan vaikka klo 12.00 :)) jätetyt vastaukset osallistuvat lahjakortin arvontaan.
"Jouluaattopostauksesta" tutut Mádaran palasaippuat nyt esittelyssä, olkaa hyvä. :)
Sain Mádaran maahantuojalta testiin merkin uusia tuotteita, joihin nämä saippuat kuuluvat.
Palasaippuoita on sekä kasvoille että käsille & vartalolle. Kumpaakin laatua on kahta erilaista; kasvoille kirkastava Blackberry & White Clay ja tasapainottava Birch & Algae ja vartalolle Cloudberry & Oat Milk ja Cranberry & Juniper. Sain Koivu & Merileväsaippuan kasvoille ja Lakka & Kauramaitosaippuan vartalolle, tämän Kauramaitoversion pitäisi ilmeisesti olla Karpalo & Katajaa kosteuttavampi.
Kuten tuli jo aiemmin todettua, pakkaukset ovat aivan ihastuttavat. Mä olen niiiin sucker tällaiselle kauniille pakkaus-designille, mikä on toisaalta aika turhaa kun pakkaus lentää roskiin tuotteen siirtyessä käyttöön.
Koivu & Merilevä -kasvosaippua
En voi aikaisempien kokemusteni (Clinique, Flow Kosmetiikka) perusteella julistaa olevani mikään palasaippuaputsarin ylin ystävä, vaikka tunnetusti tykkään runsaasti ja pehmeästi vaahtoavista puhdistustuotteista. Saippuoista vain tuppaa jäämään se, no, tiedättehän te, "saippuannarskuva" jälkitunne. Eikä iho pelkästään narsku vaan jää über-nahkeaksi, minkä itse koen hyvin epämiellyttävänä.
Mádaran Koivu & Merilevä yllättää iloisesti poikkeavuudellaan. Kun vaahtoa alkaa huuhtoa iholta, ei tunnukaan narskuvalta - ennenkuin ihan, ihan lopuksi kun huuhtomista jatkaa tarpeeksi pitkään. Huuhdellessa tuntuu kuin ihon ja sormien väliin jäisi pehmeä, liukas "tyynykerros". Kun huuhtelua jatkaa pitkään ja vettä lisää tarpeeksi monesti, alkaa "tyyny" liueta ja lopulta iho saavuttaa narskuvan tilan. Kannattaisikohan huuhtelu lopettaa ennen tuota narskutilaa..? Jääkö iholle silloin rasvainen pinta...?
Yritin miettiä syytä tälle ilmiölle. Miksi Flow Kosmetiikan Yrtti-Savi-saippua narskutti ihon saman tien huuhdellessa ja Mádara ei? Liukuvasta tyynyfiiliksestä päättelen, että Mádaran täytyy olla rasvaisempi kuin Flow'n. Siinä on myös glyserolia mitä Flow'ssa ei ole. Pelkästään inciä katsomalla ei kuitenkaan ole selvää, kumpi saippuoista on rasvaisempi, Flow'ssakin on ihan kärjessä sheavoita ja kaakaovoita. Toisaalta.... siinä on myös savea, mitä Mádarassa ei ole.
Ette oikeasti usko miten paljon tämä saippuoiden käytös mietityttää minua...! Toiset rakastavat niitä, toiset eivät voi sietää juuri tuon narskuvuuden ja potentiaalisen kuivattavuuden takia. (Jos teitäkin mietityttää, suosittelen lukaisemaan juttuni Saippuan kuivattavuudesta, jossa haastattelin Päivi Kousaa. Ja nyt kun muuten itse luin tuon jutun uudestaan, tajusin, että olen pirhana kokonaan unohtanut ostaa niitä pH-liuskoja..!)
Lakka & Kauramaito -käsi- ja vartalosaippua
Tästä kaverista minulla on nyt sitten vähemmän sanottavaa, kun purin tuonne kasvosaippuaan jo nämä narskuvuus/koostumusihmetykseni. :)
Lakka & Kauramaito vaahtoaa pehmeästi ja tuoksuu miedosti. Tässä saippuassa ei ole samaa "tyynyefektiä" kuin Koivu & Merilevässä, mutta iho ei kuitenkaan jää mitenkään supernarskuvaksi. Tuttu nahkeus on tietysti viimeisenä iholla. Mutta kaukana siitä nahkeudesta mitä esimerkiksi Flow'n Yrtti-Savi jätti iholle kun käytin sitä Kreikan matkan alkuviikkoina suihkusaippuana (sitten oli pakko vaihtaa normisuihkugeeliin kun en kestänyt enää).
Yhteisesti totean vielä näistä Mádaran saippuoista, että iho ei jää näiden jäljiltä yhtä kuivan tuntuiseksi kuin muiden kokeilemieni palasaippuoiden. Iho ei siis heti ala kiristellä ja huutamaan voidetta päälle kosteuden alkaessa haihtua pesun jälkeen.
Palasaippuoilla on kannattajansa, ja sitähän ei voi kieltää etteivätkö ne olisi ekologisin mahdollinen pesuaine koska eivät jätä mitään jälkeensä luontoon. Pakkauskartonkikin maatuu. Minusta ei taida kuitenkaan tulla saippuaihmistä... Muuten kuin käsien osalta. :)
Ja hei, täytyy nyt reiluuden nimissä sanoa tähän loppuun, että negatiiviset Flow-kokemukseni johtuvat varmaankin (tai toivon mukaan) vain siitä, että minulle valittiin testattavaksi väärä saippua. Savi-Yrtissä kyllä lukee, että se on tarkoitettu kuivalle ja normaalille iholle, mutta kun siinä on myös savea tasapainottamassa talineritystä niin tämä mahdollisesti vähentää kosteuttavaa vaikutusta. Flow'lla on paljon eri saippuoita, ja jos testikappaleeni olisi ollut vaikkapa Hunaja-Kaura, niin kokemukseni olisivat saattaneet olla ihan erilaiset.
P.S. Jos olette odottaneet palashampootestin jatkumista, niin voin kertoa että testaan tässä välissä isoa liutaa normishampoita ja hoitiksia, ja palaan "saippuaoopperan" pariin joulukuun puolivälin tienoilla kun saan tämän toisen projektin hoidettua alta pois. :)
Eräs lukijani ehdotti tässä aiemmin, että tekisin radiofrekvenssihoidosta follow-up -jutun ja kartoittaisin teidän muiden lukijoiden kokemuksia hoidoista, jos olette sellaisissa käyneet.
"Moikka! Kun tämä radiofrekvessihoito kilvoitti niin paljon kiinnostusta, niin voisiko tästä tehdä follow up -jutun? Esim. miten kauan tulokset kestivät ja ovatko muut lukijat testanneet esim. noita Helsingin paikkoja. Kovasti kiinnostaa tämä asia. :) " -Anne
Omasta ihostani minun on vaikea mitään kunnollista seurantajuttua tehdä, kun se on muutenkin yleensä hyvässä kunnossa. Pystyn sanomaan vain, että hoidon vaikutukset tuntuivat kestävän runsaan kuukauden. Nyt viime viikkoina olen huomannut ihohuokosten olevan taas vähän laajemmat, paikoittainen punoitus näkyy selvemmin ja iho on muutenkin "tuttu" oma itsensä. RF-hoidon jälkeen huokoset olivat supummassa, pinta napakka, heleä ja tasainen ja koko yleisvaikutelma oli kuin... nohh, photoshopattu.
Myönnän, että vaikka ihoni on normikuosissaankin ihan kivan näköinen, niin olen silti harkinnut käyntiä Agnetalla kun ensi viikolla menen taas Ahvenanmaalle. Ainahan iho saa mielellään olla vieläkin paremman näköinen... :D Ja ehkä haluan vahvistuksen sille, että hoidolla on vastaavanlaiset tulokset myös toisellakin kerralla, eikä ensimmäisen kerran onnistunut tulos ollut vain sattumaa. :)
Mutta siis, olisi todella kiinnostavaa kuulla, millaisia vaikutuksia rf-hoidoilla on teille ollut, jos joku on sellaisissa nyt syksyn aikana (tai aiemminkin) känyt. Tällainen informaatio olisi varmasti hyödyksi monelle. Ja vinkkejä hyvistä hoitoloista otetaan vastaan. Rf-hoitoja kun ei ihan joka hoitolassa tehdä ja paikkoja voi olla vaikea löytää muuten kuin googlella. Olisi kätevä kun jossain olisi lista kaikista Suomen radiofrekvenssikäsittelyjä tarjoavista hoitoloista, mutta eihän sellaista ole...
Kokemuksianne voitte laittaa vaikka tämän postauksen kommentteihin tai sitten ihan sähköpostilla, karkkipaiva (at ) hotmail.com. Voisin tehdä niistä sitten koontijutun jos "tarinoita" tulee tarpeeksi. Yhden positiivisen kokemuksen oli lukija käynyt tuonne syyskuun postauksen kommentteihin jo jättämässäkin.
Aiemmat rf-juttuni:
Wow mikä tulos! Iho kuntoon radiofrekvenssihoidolla
. . .
P.S. Lumene Arctic Spa -paketin voitti nimimerkki Pauliina. Voittajaan on otettu yhteyttä, onnea! :) (Tarkistathan Pauliina myös sähköpostisi roskapostifiltterin, jostain syystä Karkkipäivän meilistä lähetetyt viestit tuntuvat melkein järjestään menevän vastaanottajan roskapostiin :/ Karkkipäivä on ilmeisesti roskaa. :p)
Taas maistellaan vähähiilihydraattista pastaa! Ja tällä kertaa oli hitti! :)
"Karppispagetti"-postauksen kommenteissa eräs lukija vinkkasi Ruohonjuuressa myytävistä papupastoista, ja niitähän oli pakko päästä maistamaan! Pastoja on kolmenlaista; mungpapufettuccine, soijapapufettuccine ja mustapapuspagetti. Ja kaikissa raaka-aineena siis pelkkää papua. Meidän lautaselle päätyi ensimmäisenä Mungpapufettuccine. Ruohonjuuressa pastoilla on hintaa 5,75€. (Myöhemmin bongasin näitä Hyvinvoinnin Tavaratalossa 25 senttiä halvemmalla ;) No, siellä on aina kaikki hitusen edullisempaa.)
Vaikka nämä ovat aika kalliita niin ihan mahtavaa kun on olemassa tällaisia terveellisiä vaihtoehtoja pastalle! :) Näistä on melkein puolet proteiinia ja hiilihydraattipitoisuus vain 16,2 g (mustapapu), 17,1 g (mungpapu) ja 20 g (soijapapu). Ja sekin hiilari on sitä hyvää ja hidasta laatua! :)
Rakastan sienikastiketta (tai sientä kaikessa muodossa ylipäänsä :)). Vaikea kuvitella että vielä kolme vuotta sitten ruoanlaittoavuttomana en osannut sellaista edes valmistaa. Miten vaikeaa on sekoittaa keskenään sientä ja ruokakermaa? :D
Jos joku muukin on yhtä "käsi" kuin minä olin vielä hetki sitten niin tässä mun superhelppo sienikastikeresepti:
4-5 dl sieniä
2 pienehköä sipulia
1 purkki ruokakermaa
2-3 rkl maustamatonta tuorejuustoa (kuten Philadelphiaa)
maun mukaan timjamia (mä laitan noin vajaan teelusikallisen kuivattua timjamia)
valkopippuria (mä laitan nelisen myllyn rouhaisua)
suolaa maun mukaan
soijakastiketta (tätäkin fiiliksen mukaan, varmaan joku vajaa ruokalusikallinen menee tällaiseen satsiin)
Eiliseen kastikkeeseen laitoin vielä lisäksi kesäkurpitsaa.
Pilko ja kuullota sipuli tilkassa voita tai öljyä. Lisää joukkoon sienet (mun sienet oli pakkasesta niin niitä ei enää tarvinnut kuullotella) ja mausteet ja paista keskilämmöllä tovi. Lisää kerma, tuorejuusto ja soijakastike, tarkista maku ja anna porista hiljalleen kymmenisen minuuttia että maut ehtii tekeytyä.
Kaada kuumana pastan päälle.
Mungpapupastaa neuvottiin keittämään 6-8 minuuttia, mutta pasta oli todella velttoa ja pehmeää jo kuuden minuutin jälkeen. Al dente -koostumukseen hyvä keittoaika on varmaankin 4-5 minuuttia. (Vähän noottia muuten siitä että valmistusohjeet on pakkauksessa vain ruotsiksi, suomenkielisessä tuoteselostetarrassa lukee vain ainekset ja maahantuojan yhteystiedot. Ei kaikki osaa ruotsia, kyllä valmistusohje pitäisi myös olla myyntimaan kielellä vaikka kaikkien ilmeisesti oletetaan ymmärtävän '6-8 minuter' ruotsinkielisen tekstin seasta.)
Mun alkuruoat on aina vähän yksinkertaisempaa mallia kuin miehen hienot muna-katkarapu-majoneesi- tai jokirapuherkku-kylmäsavulohi-viritykset... ^_^
Kantarellit <3 Ommnomm. Tämä on muuten miehen annos - mä en jaksaisi tuollaista pastamättöä! :)
Täältäpä löytyi varsinainen vhh-pasta-winneri! Todella hyvää. Niin maku kuin rakennekin mungpapupastassa vastasivat normifettuccinea. Varmaan joku pastahifistelijä huomaa eron, mutta minä ja mies emme. :) Aiemmin kokeilemani YesDelin Karppispagetti hävisi tälle 6-0. Ja papupastassahan on vielä tuota soijaproteiinipastaa paremmat ravintoarvotkin - enemmän protskua ja vähemmän hiilaria. Excellent!
Papupastaveljekset. :) Suuret kiitokset lukijalle tästä vinkistä! :)
. . .
Ja loppuun vielä täysin asian vierestä: Hemnes.
Siellä se nyt nököttää. Ja nielaisi kaiken testikosmetiikan ja pari laatikollista miehen dvd:eitäkin. Hyvä.
Mutta... kyllähän tuo nurkka nyt ahtaalta näyttää. Vaikka tiesin Hemnesin mitat entuudestaan, en jotenkin osannut odottaa että se on noin suuri. Mittasuhteiltaan aikamoinen köntys meidän pikkuasuntoon. :/ Mutta minkäs teet kun lipastot on niin pirhanan kalliita. Ikea oli ainoa vaihtoehto.
No, ainakin on nyt vähän siistimpää enkä tulevaisuudessa toivottavasti enää hävitä kosmetiikkatuotteita. ;)
P.S. Joo, karun näköinen tuo tulostinhirvitys tuolla Hemnesin päällä mutta kun ei sillekään ole paikkaa....
Päivän lookissa pääosassa uutuuksia Laveralta - uusi herkullinen poskipunasävy Charming Rose ja mehukas huulipuna Delightful Rose.
Kaikki tässä postauksessa esiintyvät tuotteet on saatu blogin kautta.
.
Laveran tämänhetkiset poskipunat Rose Light ja Apricot Light korvautuvat uusilla sävyillä Charming Rose ja Velvet Plum vuodenvaihteessa. Uudistus on mielestäni tervetullut, sillä vaikka vanhatkin sävyt ovat kauniit, ne ovat hieman epäkäytännölliset. Apricot Light on niin vaalea että käy vain todella vaaleahipiäisille (tummempi-ihoiset voivat käyttää sitä melkeinpä highlighterina) ja Rose Light taas sopii lähinnä viileäsävyisille. Lämminsävyiselle medium-iholle Laveralla ei ole oikein ollut tarjota mitään poskipunasävyä - ennenkuin nyt uudistuksen myötä.
Charming Rose on neutraalille ja lämpimälle iholle sopiva ihanan heleä ruusun sävy. Mikseipä se sopisi viileällekin..? Sävy ei ole lainkaan oranssinen vaikka kuvassa vähän näyttää persikkaan taittavalta. Luumuroosan sävyinen Velvet Plum taas on ehdottomasti viileäverikön sävy. Itse en ole sitä vielä testannut, saa nähdä meneekö minun iholleni.
Myös osa Laveran huulipunasävyistä uudistuu tammikuussa. Kuusi sävyä korvautuu uusilla (kuvassa), ja mukana on mm. Natural Glow -lookista tuttu suosikkisävyni Coral Divine (etualalla).
Päivän lookkiin poimin aavistuksen viileän, vadelmaisen Delightful Rose -sävyn.
Kenelle muulle tulee tästä mieleen Benecosin ihana Pink Rose? :)
Pink Rose on yksi kaikkien aikojen lempihuulipuniani, ja Laveran Delightful Rose muistuttaa sitä todella paljon. Varmaan juuri siksi iskin siihen heti silmäni uutuussävyihin tutustuessani. Pink Rosen koostumus on peittävämpi ja enemmän "crememäinen", Delightful Rosessa taas on aavistus helmiäistä ja se on hitusen läpikuultavampi.
Entäpä huomaatteko meikkipohjan hohtavuuden? Minusta ihohuokosetkin ovat näkyvämmät kuin yleensä.
Onkohan siitä vastuussa tämä alemman kuvan kaveri..? Saattoivathan huokosenikin vain tänään olla enemmän avoinna. :)
Meikkipohjana päivän lookissa Terre D'Ocin paljon kehuttu BB-voide. Kokeilin sitä tänään ensimmäistä kertaa ja palaan myöhemmin tarkemman arvion kanssa. Huvitti kun katsoin sävyn nimeä, ja sekin oli ruusua. :D
Hassua muuten, että kerrankin minulle sopii meikkipohjan sävy jonka pitäisi ainakin nimen perusteella olla roosapohjainen. Sävy valittiin minulle Jolien liikkeessä. Ja kyllä se minulle sopiikin. Sävy taitaa loppujen lopuksi olla aika neutraali.
Myös päivän tuoksussa oli ruusua! ^_^ Acorellen luomutuoksu (90% luomuraaka-aineita) R Of Rose on viimeisin tuoksuihastukseni, ja siitäkin - ja muista Acorellen tuoksuista - on tulossa oma postauksensa. R Of Rose -viehätykseni on siitä erikoinen, että normaalisti ruusu kuuluu niihin vähiten minuun vetoaviin tuoksuihin. Tietystikin, ruusulajeja ja niiden myötä erilaisia ruusun tuoksuvivahteita on satoja ja tähän Acorellen "liemeen" on näköjään valittu juuri minun kanssani samalla taajuudella oleva ruusun tuoksu (eteerinen öljy).
* * *
Mutta sitten siihen noloon tunnustukseen... Joka liittyy Laveraan.
Muistatteko, kun lokakuussa kerroin lyhyesti Laveran uusista meikeistä ja siitä, kuinka en meinannut malttaa päästä esittelemään niitä teille alkusyksystä? En kuitenkaan saanut esittelyä tehdä, kun maahantuojalla ei ollut varmuutta siitä milloin meikit saapuvat meille myyntiin. Lokakuun jutussa kirjoitin toivovani, että meikkien julkaisuajankohta varmistuu pian, että pääsisin niistä teille intoilemaan. No, ne ilmestyivät kauppoihin Suomessa nyt vihdoin marraskuussa. Miksi en siis ole esitellyt niitä..?
Koska.... olen hävittänyt ne. :( Ne ovat kadonneet meidän asunnon tavara (errm, eli kosmetiikka)mereen. Palattuani Kreikasta aioin heti jatkaa niiden testailua, mutta.... en enää löytänyt niitä. Olen etsinyt kaikkialta. Tyhjentänyt laatikot ja kassit saunasta, portaiden alta, vessasta, meikkinurkkauksesta.... Ei missään. En kertakaikkiaan tajua mitä olen niille tehnyt. :( Ja oikeasti ehdin niillä pari kertaa meikata ennen Kreikkaan lähtöä eli todistettavasti ne ovat minulle saapuneet.
Arvatkaa oliko nolo kertoa laveralaisille? Minulla ei tokikaan ole mitään velvollisuutta kirjoittaa heidän lähettämistään tuotteista, mutta nyt oli niin että olin luvannut pitää tuotteista koulutuksen Laveran jälleenmyyjille. Tuo koulutus olisi ollut loka-marraskuussa. Jouduin perumaan keikan kun minulla ei enää ollut materiaalia minkä ympärille koulutuksen järjestää. :/ Uskomattoman noloa.
Tämä oli kyllä viimeinen merkki siitä että asunnon testikosmetiikkajemmat on saatava järjestykseen. Tätä kirjoittaessani mies hakkaa tuolla taustalla kasaan tänään ostamaani Ikean Hemnes-lipastoa. Sinne ne kosmet nyt muuttavat. Elättelen edelleen toivoa että Laveran Brand New Edition vielä jostain putkahtaisi, mutta kun olen jo kaikki kassit kääntänyt... En keksi enää yhtään paikkaa jota en olisi jo tarkistanut.
Kerrotaan nyt sitten "bittersweetly", että se Brand New Edition -tuote, josta eniten odotin pääseväni teille kertomaan, on mousse-meikkivoide. En ole ennen millään luonnonkosmetiikkamerkillä tuollaiseen meikkkivoidekoostumukseen törmännyt. Ehdin testata meikkivoidetta pari kertaa syyskuussa, ja näiden kertojen perusteella olin ihan myyty. Aivan ihana, ihoon sulava koostumus ja todella kaunis pinta. Olisin mielelläni jatkanut testailua sillä en yleensä anna mielipidettä vain kahden testikerran perusteella, mutta kun siihen ei nyt ole mahdollisuutta niin sanon vain, että käykää ihmeessä testaamassa nuo mousset! Ja tulkaa sitten kertomaan Karkkipäivään oliko niin ihania kuin mikä mielikuva minulle jäi. :)
