Rakastuin Heraklioniin.
Joistain paikoista tietää heti, että niissä on jotain erityistä. Että meillä on kemiaa. Tunsin aivan mielettömän onnen huuman saapuessani kaupunkiin.
Miksi vietin Haniassa kaksi päivää kun olisin voinut tulla suoraan tänne..?
Juuri tänä iltana koin sen taas todella voimakkaasti. Rakkauden johonkin paikkaan, mikä on kuitenkin täysin määrittelemätöntä ja abstraktia. Taidan ymmärtää, miltä nuorimmasta sisarestani tuntuu, kun hän ei voi pysyä poissa Etelä-Amerikasta. Minulla ja Kreikalla on samanlainen suhde. Minä hehkun onnesta kun saan olla täällä. Hymyilen ja olen vain niin täynnä... lämpöä tai jotain. Iloa.
Olisin voinut jäädä koko yöksi Heraklionin kaduille hengittämään itseeni kaupungin tunnelmaa. Kuvaamaan ihmisiä, hetkiä.
Tässä palanen kokemustani.
...ja tämän vuoksi olen hereillä postailemassa teille tähän aikaan...
Tänne palaan vielä. Ehdottomasti.
.
Ainiin. Ostin lipun Karpathokselle. Sinne siis lauantaina.
Fact corner: Heraklion (kirjoitetaan myös Iraklion) on noin Tampereen kokoinen kaupunki. Se on suurin kaupunki Kreikan saaristossa.
18 comments on “Heraklionin yössä”
Mä niiiin tiedän tuon tunteen! Mahtavaa!!! :)
Arvasin että päädyt vielä Karpathokselle, siihen jää koukkuun ;D Se laiva joka menee sinne on ihana, ja ne juustopiiraat laivalla <3 Suosittelen että ostat saaren kartan josta näkyy vaellusreitit, näkee paljon enemmän kaikkea kun Google mapsista. Luulen että niitä myydään siellä pääkaupungissa.
On pakko antaa vinkki että jos vietät Karpathoksella enemmän aikaa, kannattaa ehdottomasti viettää esim. 3-4 yötä Diafanissa. Ruvettiin kutsumaan sitä miehen kanssa Diapamiksi koska koko paikka oli niin rauhottava. Siellä jengi oli ihan mielettömän tuttavallista ja mukavaa. Saatiin sieltä oikeen kavereita yksistä ravintolan pitäjistä (ranta raitilla sinisen ravintolan oikealla puolella olevasta paikasta).
Diafanista pääsee upeille pikkuisille rannoille, Papa MInas beach on muistaakseni valittu kreikan kauneimmaksi rannaksi ja se on siellä lähellä. Oli kyllä nätein ranta missä ite olen ikinä käynyt ja ihanalla tapaa piilossa pienen kävelymatkan päässä. Saatiin olla siellä ihan kahdestaan kun pari rantapäivää vietettiin siellä - eväät kantsii pyytää mukaan jostain raflasta, siellä ei oo mitään palveluja. Toinen aika mieletön juttu on vaellus Diafani - Avlona - Tristomo ja sieltä takaisin veneellä. Tohon kyllä menee koko päivä, mutta reitti on todella kaunis, näkee vuorilta merelle kahteen eri suuntaan ja Avlonan ja Tristomon unohdetut ja puolihylätyt kylät on pysäyttäviä. Tuolta Diafanista käsin voi myös mennä päiväksi oleilemaan Olympokseen bussilla, tai sinne voi myös kävellä, reitti on kiva :)
Kävinkin Diafanissa viime syksyn reissulla sen verran, että menin sinne veneellä ja kävin Olympoksessa. Sitten sai viettää pari tuntia Diafanissa ennenkuin vene Pigadiaan lähti takaisin. Tykästyin kyllä itsekin kovasti Diafaniin, tosi kivan ja symppiksen oloinen paikka.
Tulen viettämään Karpathoksella näillä näkymin 6 yöta, ja ne varasin samaan majapaikkaan Pigadiaan missä asuin viimeksikin. Saa nähdä kulkeeko siellä bussit nyt syyskuussa vielä että pääsee näkemään saarta, viimeksi kun olin lokakuussa niin esimerkiksi Olympoksen bussi oli jo lakannut kulkemasta. Se liikennöi vain kesäsesonkina. (Ehkäpä omituisin julkisen liikenteen järjestely johon olen törmännyt, mutta kai tuolla kaikilla on sitten omat autot ja mopot..)
Tuo Avlona-Tristomo -vaellus kuulostaa aivan ihanalta, mutta luulenpa ettei mun matkasandaaleilla tehdä noin pitkiä patikkareissuja... :/ Jotenkin tuollainen yksin vaeltaminen myös arveluttaa. Millaista maastoa siellä oli jo kulkeeko reitti tietä vai polkuja pitkin..? Pitikö se venepaluukuljetus sopia jonkun kanssa vai miten homma toimii..? Oi, nuo unohdetut kylät kuulostaa kyllä kokemukselta jonka minäkin haluaisin "reppuuni"... Mutta luulen, että vaellushommelit kuuluu loppupeleissä mun kohdalla enemmän mun ja Mr Karkkipäivän yhteisiin harrastuksiin.
Ainakin kerran päivässä pitäisi mennä "työläisten" lautta Pigadian ja Diafanin välillä, lähtö Pigadiasta joskus iltapäivällä vissiin, kannattaa kysellä satamasta, jos pussit ei siis kulje. Turistien lautta lähtee aamullla, jos se vielä kulkee. Sen kuljetuksen Tristomosta Diafaniin voi saada Diafanin rantaraitilta toimivasta Nikosin "matkatoimistosta". Tää Nikos oli ehkä kylän toinen, kilpaileva mafioso, mutta symppiksemmän oloinen kun toi Balaskos (joka meidät siis haki). Se mm. oli valmiina vuokraamaan meille oman autonsa vaikka meillä ei ole ajokortteja, "ei täällä oo poliisia joka kattois niitä". Ei kyl lähetty sitten niille vuoriteille ajotaidottomina... :D
Tuo vaellusreitti ei ole mikään vaikea, jos menee siis Avlonan kautta (rantareitti on vaikea, me mentiin sieltä kun oltiin jo käyty Avlonassa toisella vaelluksella). Hiekkateitä, helppokulkuisia polkuja ja kivirappusia. Muutama kivikkoisempi polunpätkä on ja niiden vuoksi sandaaleissa en kyllä lähtisi, voi mennä varpaat. Luultavasti jos se Nikos sen matkan on jollekin päivälle suunnitellut, on myös muita vaeltajia lähdössä joiden seuraan voi liittyä ettei tartte mennä yksin :) Mutta suosittelen kyllä vaikka Mr. seurassa ihan vaellus/rantaloma yhdistelmää Karpathokselle... meidän on pakko päästä uudestaan, jäi vielä monta reittiä tekemättä :D
Muuten jos tarttet kyytiä niin meitä ainakin kehotettiin myös liftaamaan paikasta toiseen, ja sitä tehtiinkin onnistuneesti :) Taksit oli niin super kalliita, julkiset ei kulje, ja meillä ei ollut ajokortteja vuokrata omaa kulkuneuvoja.
Kiitos lisäinfosta :)
Mun täytyy raahata mies tänne mukaan jonain päivänä. Kyllähän hänellä halua riittää, mutta aikataulut ei vain ole sopineet yksiin.
Oletteko siis useasti jo käyneet Karpathoksella?
Vai Diafanin "mafiosot"... :D
Mä mietin kanssa viime syksynä mopon tai skootterin vuokraamista, vaikken ole koskaan sellaista ajanut (kun ajattelin että helppoahan sen täytyy olla), mutta miehen puhui mut ulos suunnitelmasta. Kai se näki mut jo sielunsa silmin ajamassa tieltä jossain tiukassa kurvissa vuorien keskellä....
Niin ja piti vielä lisätä että jos menet Diafaniin, kannattaa mennä veneellä, se on halvin tapa (ja vielä julkinen vesibussi, ei turistivene). Ja älä mene Balaskos-hotelliin, sen omistaja yritti kähmiä mua veneretkellä sekä vaikutti olevan joku kylän mafioso, mm. "kielsi" meitä syömästä näiden meidän uusien kavereiden ravintolassa kun oli jotenkin huonoissa väleissä niiden kanssa :D
:D
Hei tämä ei liity mitenkään postaukseesi.. Osaisitko sanoa mitä eroa on Estee lauderin advance night repair serumilla ja lancomen genefique serumilla?
Kiitos
Pähkinänkuoressa: ANR lupaa korjata jo tapahtuneet DNA-vauriot ihossa, mm. UV-säteilyn aikaansaamat, kun taas Genifique "vain" aktivoi ihoa ja vahvistaa sen puolustusmekanismeja, ei korjaa mitään olemassa olevia vaurioita.
Mä niin tiedän ton tunteen. Mulla on samanlainen suhde Irlantiin, jossa asuin kymmenen vuotta sitten puolen vuoden ajan. Kummallista miten paikkaan voi tulla niin kiinteä suhde. Heti saapuessani Irlantiin ensimmäistä kertaa sain todella vahvan feeliksen siitä että kuuluin sinne, sellainen toteava "Ok, now I'm home" -tunne.
Siitä lähtien osa musta on kaivannut takaisin, vaikka koti ja elämä on nykyään Suomessa. Osa musta toivoo etten koskaan olisi lähtenyt sinne, jotta ei tarvitsisi kaivata sinne näin paljon, mutta se toinen osa musta on älyttömän iloinen että sain mahdollisuuden asua siellä ja kokea sen paikan. Ja voihan siellä käydä vierailemassa, but still, it's just not the same.
Tääkin haluaa joskus Irlantiin.... :)
Hyvää reissua! Näkyykö siellä muuten Kreikan taloudellisen tilanteen vaikutukset mitenkään selvästi?
Ateenassa näkyi kyllä jonkun verran viime syksynä (etenkin mun ystävien fiiliksissä), mutta saarilla ei oikeastaan mitenkään. No, ehkä paikallisia näkee ravintoloissa vähemmän kuin ennen kriisiä, mutta ei muuten.
Olen tosi iloinen Kreikka-postauksista, koska olen vähän suunnitellut rentoa lomaa sinne joskus lähiaikoina. :) Ehkä valitsen jonkin näistä sun vierailukohteista!
Hyvän näköistä! Jotenkin Kreikkaa kuuluu noi ouzoa (?) siemailevat vanhat äijät (:
Kreikkalaiset papat on jotenkin symppiksiä, niistä on pakko pitää!
Piti kommentoida jo kauan sitten kun postailit Lappeenrannasta, kotikaupungistani. Oli niin ihana postaus tunnelmallisine kuvineen, että sitä ihan näki uusin silmin koko paikan. :)
Ja tästä postauksesta tuli ihanat flashbackit Bergamoon ja Gardajärvelle Cavaioniin. Olin häämatkalla mm. tuolla pari vuotta sitten, ja noista paikoista jäi ehdottomasti parhaat muistot ja tunnelmat mieleen, vaikka käytiin Roomassa, Venetsiassa ja Milanossakin.. Jos joskus palataan Italiaan, niin olisi ihana käydä jossakussa noista paikoista. Toissakesänä kyllä uusittiin reissu Bergamoon, ja se oli edelleen ihana :)
No, kilometrikommentin pointtina oli kertoa, että näitä matkapostauksia on ihana lukea kosmepostausten ohessa, tulee sellainen ihanan haikea kaukokaipuu. Ja kuvatkin ovat niin kauniita!
Voi kiitos kommentistasi, Rva Melli! :)
P.S. Toivottavasti itsekin joskus pääsen Gardajärvelle...!