Lupasin kertoa stressinhallintakuulumisiani Nivean ja Indiedaysin Stress Protect –kampanjaan liittyen. Kirjoittelin elämästäni "kotiressaajana" täällä.
Pääsin käymään life coach Anne Karilahdella yhteensä kolme kertaa. Lähtötilanne oli se, että kuvittelin life coachin pystyvän suoraan kertomaan minulle että ”hei, teet asiat ihan väärin!” ja esittävän tilalle jonkun konkreettisen, paremmin toimivan mallin. Minun tapauksessani siis odotin, että Anne suunnilleen kertoisi, missä järjestyksessä ne kotiaskareet pitää suorittaa ettei niistä kerry mieletöntä, elämää varjostavaa vuorta.
Olipa naiivia.
Eihän se niin mene. Life coach ei ole kuin personal trainer, joka kertoo kädestä pitäen millä toimenpiteillä asiakas saa ongelma-alueensa hallintaan. Life coachin rooli on abstraktimpi, hän antaa työkaluja joiden avulla voi lisätä itsetuntemusta ja lähteä selkiyttämään mielen epäjärjestystä. Mielikuvaharjoitukset ovat tässä tärkeässä roolissa.
Lempiharjoitukseni on todella yksinkertainen. Aloitan aamuni istumalla sohvalle mukavaan asentoon ja sulkemalla silmäni. Keskityn hetken aikaa hengitykseen. Sitten kuvittelen mieleeni saippuaoopperamaisen vision täydellisestä päivästäni – miltä päivä näyttäisi jos saisin kaikki tehtävät hoidettua sulavasti ja hyvällä mielellä, ilman stressiä. Annen mukaan tämän pitäisi säännöllisesti toteutettuna alkaa ohjelmoimaan mieltäni kohtaamaan päivä tyynemmin ja rennommin.
Ennen kolmatta life coach -tapaamista olin tehnyt vielä yhden oivalluksen. Minua ei stressaa pelkästään koti suoritteineen. Stressin ytimessä on tunne kiireestä. On ymmärrettävää, että ihminen voi tuntea kiirettä jos on vaikka myöhässä töistä, pinkomassa junaan, järjestämässä kutsuja tai matkalla tapaamiseen. Mutta miksi minulla on kiire silloinkin, kun kukaan ei odota minua mihinkään?
Olen alkanut pysäyttää itseäni tilanteissa, joissa tunnen erityisen ahdistavaa kiirettä. Kysyn itseltäni, ”Siis minne sinulla on kiire? Tekemään mitä?” Useimmiten vastaus on, ”Kotiin. Kun pitää laittaa ne valokuvat/tiskata/kirjoittaa/lakata kynnet/pyyhkiä pölyt/vastata sähköpostiin” jne. ”Mutta kuka sanoo että nämä asiat pitää tehdä johonkin tiettyyn kellonaikaan mennessä?” En osaa vastata. Tunnen vain, että minulla on kiire tekemään. Koska tekemiset kuuluu saada valmiiksi.
Ei auta, vaikka muistutan itselleni, ettei arkea voi "saada valmiiksi". On ihan sama, suoritanko saman päivän aikana kaksi vai kymmenen asiaa, sillä ennen pitkää ne ovat edessä taas. Miksi en voi ottaa rennosti?
Anne kuunteli kertomukseni kiireestä, ja minusta tuntui että olin taas ihan sumpussa. Lähdimme tekemään aiemmalta tapaamiselta tuttua mielikuvaharjoitusta, jossa oma stressin aiheuttaja kuvitellaan hahmoksi ja sen kanssa käydään keskustelua. Tällä kertaa keskustelu ei onnistunut. Stressillä ei ollut minulle mitään sanottavaa.
Sitten teimme toisen harjoituksen. Minun piti kuvitella lämmin, rakastava huone, ja kutsua Stressi sinne. Anne neuvoi, että minun pitäisi ystävystyä Stressini kanssa ja viettää tästä lähin sen kanssa aikaa päivittäin. Harjoitus oli minusta vaativa, ja minun oli ensin todella vaikea keskittyä mielikuvaan. Minun piti myös antaa Stressi-ystävälleni nimi. Ensimmäinen mieleeni tullut sana oli pellava – minusta se on pehmeä ja ystävällinen sana. Niin Stressistä tuli Pellava.
Vaikka harjoitus jätti minulle vähän epävarman ja hölmistyneen olon, taisin kuitenkin onnistua. Nyt näen Pellavaa aina kun koen sen tarpeelliseksi. Esimerkiksi eräänä aamuna heräsin hurjan ahdistuneena nähtyäni todella painostavia uunia päälleni kaatuvista velvollisuuksista. En meinannut haluta nousta sängystä. Sitten tein niin kuin Anne oli neuvonut – kutsuin Pellavan viereeni ja otin sen kainaloon. Tämä kuulostaa kyllä minustakin ihan pimeältä – mutta se toimi. Hetken kuluttua rauhoituin.
Välillä olen kutsunut Pellavan mukaan kuntosalillekin. Jos huomaan vilkuilevani kelloa hieman liian tiheästi keskityn ajatukseen Pellavasta. Kuvittelen sen vaikka juoksumaton viereen ja juttelemme. Yleensäkin Pellavasta on ihan mukavaa, että pyydän sitä mukaan harrastuksiini. Eikä sillä tunnu olevan mikään kiire kotiin. ;)
Olen selkeästi ollut vähemmän kuormittunut aloitettuani stressinlievitysprojektini. Ja ymmärrän, ettei ongelmani ratkea sillä, että joku tulisi sanomaan että ”Ei kun tee tää ensin ja sitten vasta toi ja nää sitten kerran kahdessa viikossa”. Olen tosi iloinen, että pääsin kampanjaan mukaan ja sain mahdollisuuden tavata Annen.
* * *
Millaisia stressinlievityskeinoja teillä on? Onko joku tutustunut mielikuvaharjoituksiin vai onko "sauna, suklaa & viinilasi" -linja tehokkaampi?
Saan arpoa teille vielä kaksi settiä Nivean mainioita Stress Protect –deodorantteja (ja käsittääkseni kassissa on muitakin Nivea-tuotteita), joten laittakaas jakoon parhaita vinkkejänne stressiä vastaan. Osallistumisaikaa on perjantaihin 8.3. klo 21.00 saakka. Anne Karilahden vinkkejä löytyy muuten Indiedaysin Nivea-brändisivulta, jossa tuo samainen arvonta on myös vielä käynnissä.
Mä muuten tein yksi aamu testin - laitoin toiseen kainaloon tuota Nivean dödöä ja toiseen toista antiperspiranttia. Sitten meikkaamaan. Ja kyllä vain - stressidödökainalo pysyi kuivana, toinen ei. :D
P.S. Kuvituksena Hugo Simbergin teoksia. Kun Anne pyysi minua visioimaan miltä Stressini näyttää, näin mielessäni ensimmäisenä Simbergin peikkohahmoja.
Edit. 10.3. ARVONTA SUORITETTU. Onni suosi nimimerkkejä Henna ja datariina! Voittajiin on otettu yhteyttä.
0 comments on “Ystäväni Pellava”
Kyllä se suklaa vaan on ihan parasta!:) toinen hyvä keino on tehdä niitä perinteisiä listoja, joista rastitttaa tehdyt asiat!:)
Tarttisin kyllä tuollaisen stressidödön!!
Melkein tuli tippa linssiin kun tämä postaus oli niin hellyttävä <3
Tunnen nykyään harvoin stressiä, sillä elämäni on varsin leppoisaa - ulkoisesti ainakin. Mutta sauna, uinti, kynttilät ja virkkuutyö toimii mulla kaikkein parhaiten, jos stressimörköä pitää karkottaa.
Itsellä stressiä vastaan toimii parhaiten liikunta, riittävä uni ja ystävät.
Paras stressin lievittäjä on mennä ampumaradalle treeneihin. Seurasta ja paikkakunnasta riippumatta, saat seuran jäsenenä ampua joko pistoolilla tai kiväärillä. Kun laitat korvatulpat paikoilleen ja keskityt ampumaharjoitukseen, koko mielesi tyhjenee kokonaan. Et yksinkertaisesti voi keskittyä mihinkään muuhun. Kun harjoitukset loppuvat, sinulla on hyvä olo ja mieli täysin tyhjä. Lajina tämä ei varmastikaan sovi kaikille, mutta sen voin sanoa, että pelkästään oma keskittymiskykysi paranee kerta heitolla!
Mua auttaa muutamat niksit. En oo ennen edes ymmärtänyt, että mulla on stressiä, kunnes sain sen hännän päästä kiinni. Vieläkin joskus käy niin, että mulla on paha olla ja sitten vasta huomaan sen olevan taas stressiä. Tunnistan itsessäni ton saman, että pitää sitä ja tätä, vaikkei oikeasti pidäkään.
Mun fyysisiin harjotteisiini kuuluu hengitysharjotukset palleasta ja tietoinen pysähtyminen sekä lihasten rentoutus. Mielikuvatreenit kuulostaa myös hyvältä. :)
Osallistun arvontaan :) Olen aika samanlainen stressaaja kuin sinäkin, kaikki kotityöt ym stressaa ja kokoajan tuntuu olevan kiire tehdä kaikki valmiiksi vaan että voisi taas aloittaa kaiken alusta.. Paras keino omalla kohdalla lievittää stressiä on reipas kävely.
Itse lievitän stressiä aikatauluttamalla tehtävät asiat. Välillä otan irtioton kaikista työ- ja koulujutuista vaan hölläämällä, nukun niin pitkät päikkärit kuin huvittaa jne. Lapsesta asti minulle on opetettu että kyllä asiat järjestyvät ja aina ovat kyllä järjestyneetkin :)
Mulla ehdottomasti parhaiten (tähän hätään) on to do-listat. :) kun siinä paperilla näkee, että niitä tehtäviä juttuja ei oikeasti ole niin paljon, se rauhottaa jo jonkun verran. Välillä laitan niiden viereen vielä aika-arvioita, että kuinka kauan kukin kestää ja sitten sitä huomaakin, ettei siinä ole kuin parin tunnin hommat ja nukkumaan menemiseen on vielä 6 tuntia. Piristää! :)
Paras stressinlievitys on nukkuminen, toimii ainakin mulla!
Paras tapa ennaltaehkäistä stressiä olisi varmasti hoitaa kaikki asiat ajallaan ja kieltäytyä asioista, joita ei ehdi hoitaa kunnolla. Todellisuus ei usein vaan toimi niin, joten minä yritän vain ajatella, että ei se ole niin vakavaa jos välillä on sotkuista tai joku homma on kesken.
Yhdellä kaverillani on fiilisvihko, johon hän aina kirjoittaa kaiken mikä jää painamaan hänen mieltään. Tarkoituksenani on ollut kokeilla, mutta en ole vielä muistanut.
Älä tee sitä tänään, minkä voit huomennakin jättää tekemättä…
Tunnistan itsessäni tuon saman perusteettoman kiireen tunteen..
Muun muuassa kävellessäni paikasta toiseen, vaikka minulla ei oikeasti ole minnekään kiire, kävelen aina todella kovaa ja hermostun edelläni "hidasteleviin" ihmisiin.
Seuraavaa tapaa noudatan esimerkiksi julkisissa kulkuneuvoissa (en muista mistä olen tämän oppinut).
Keskityn siihen, että tietoisesti ajatukissani sanon itselleni: "olet jo perillä". En siis kuvittele olevani perillä siellä minne ikinä olenkin menossa, vaan tavallaan ajattelen, että siellä missä olenkaan, olen jo perillä. Että tärkeintä ei ole päästä perille vaan matkan tekokin on tärkeää, olen silloinkin jo "perillä".
Toinen mikä minua on auttanut, on ohjatut rentoutusharjoitukset. Niiden avulla olen oppinut itse tekemään hengitysharjoituksia, jotka auttavat rauhoittamaan ajatukseni, kun esim. työasiat painavat mieltä nukkumaan mennessä.
En ole (ainakaan vielä) mielikuvaharjoituksiin tutustunut. Itselleni parempi keino on juurikin tuo sauna/suklaa-tyyli tai esimerkiksi elokuvan katsominen. Kun stressi alkaa mennä överiksi, päätän vain jättää hommat sikseen ja lähteä lenkille tai ystävän kanssa ulos. Jätän myös kaikki "ei niin tärkeät" hommat, kuten siivouksen, päiville jolloin ei ole mitään erityisempiä kiireitä. Asiat täytyy vain laittaa tärkeysjärjestykseen; ensimmäisenä jutut joiden deadline on tänä tai seuraavana päivänä, sitten siivoukset yms.
Välillä kuitenkin pidän sellaisia laiskottelupäiviä, jolloin ei tule tehtyä mitään pakosta :)
Itselläni on hirveä stressivatsaongelma, eikä sille auta muuta kuin varata aikaa ennen "koitosta" :D ,kun se tuntuu elävän ihan omaa elämäänsä. Mielen saan kuriin sillä, että hoen itselleni "rauhoitu rauhoitu" ja kuvittelen joka raajaan leviävän tyyneyden (veden).
Minulla oli kiire kotiin, kunnes pysähdyin lukemaan kirjoitustasi. Aivan! Ei arkea voi saada valmiiksi. Asun yksin, joten kukaan ei sano minulle (muuta kuin minä itse =D), mitä kaikkea pitäisi saada aikaan... Kotitöihin liittyvää stressiä lievittää Flyladyn taktiikka. Siivoa 15 minuuttia päivässä ja saat valmista aikaan. Sivustolla on joka päivälle ohjeet, suosittelen ja on ilmaista.
Yleensä jos on ollut stressaava päivä töissä, otan vaahtokylvyn kynttilöidenvalossa ja raspaan jalkani, rasvaan koko ihon ja nautin ehkä yhden siiderin! Toimii joka kerta!! :)
Parhaaksi keinoksi lievittää stressiä olen huomannut koiran kanssa leikkimisen. Mikään ei ole sen parempaa ja rentouttavampaa, kun lähteä pimeällä leikkimään koiran kanssa ulos pallolla. Mieluiten järvenjäälle josta voi katsella kaupungin valoja.
Haluan myös osallistua arvontaan :)
Minulla stressiä helpottaa eniten se, että otan aikaa itselleni ja mukaville asioille päivittäin. Neulon, istun alas katselemaan hamsterin iloista juoksentelua lattialle tai luen kirjaa. Varsinkin aamuisin ennen töihin lähtöä tykkään rentoutua jonkun kolmen parissa (riippuen fiiliskestä ja hamsterin menoista mitä niistä), noin puolisen tuntia. Ja se aika on vain ja ainoastaan minun. Silloin ei ole kiire tai ahdista. :)
Osallistun siis arvontaan. ^
Itsekin stressaan tekemättömistä asioista ja siitä että niitä pitäisi ruveta tekemään ja tehdyn asian ylläpito se vasta stressaakin. Tällainen asia on siivous. Siistissä kodissa on levollisempi mieli mutta olen auttamattoman laiska pitämään yllä siisteyttä.
Pyrin tekemään asiat mahdollisimman helpoiksi ja miettimään helppoja säilytysratkaisuja, sellaisia, että ei tarvitse avata ensin kaappia, jonka jälkeen ottaa sieltä jotain ulos, jotta saan lisää tavaraa sisälle.
Toinen juttu on, että aina kun lähden nyt vaikka tästä keittiön pöydän äärestä pois, mietin mihin menen ja onko keittiössä sinne mitään vietävää juuri nyt. Tällä hetkellä pöydällä näkyy käsirasva, hajuvesi ja silmämeikinpoistoaine, jotka pitäisi viedä vessaan.
Vessassa sama juttu; siellä on marseillesaippua, jota käytin meikkisiveltimieni pesuun toissa päivänä- vienpä sen eteisen siivouskaappiin ja eteisen lattiallapa lojuukin likainen huppari jonka voisin viedä vaatehuoneen pyykkikoriin matkalla takaisin keittiöön. Samalla voisin ottaa olohuoneen pöydältä likaisen kahvikupin tiskikoneeseen
Stressiäni hallitsen tehtävämuistiolla :)
Kirjoitan lapulle kaikki tehtävät asiat, pienemmätkin. Tunnen suurta nautintoa ja stressin liventymistä, kun saan vetää tehtäviä kynällä yli.
Huikea tunne, kun roikkuvia hommia ei ole..silloin saan rauhan :)
Minulla stressi pysyy parhaiten poissa, kun suon itselleni viikossa yhden päivän, jolloin saan tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä. Tai vaikka olla tekemättä yhtään mitään jos siltä tuntuu. Lupa löysäillä ja nauttia :)
Minä lievitän stressiäni juurikin tuolla "kuka sanoo, että asioiden pitää olla valmiita juuri nyt" -ajatuksella. Omani on vain muotoutunut enemmän muotoon "onko se nyt niin kauhean vakavaa." Siihen liittyy semmoisia sivuajatuksia (uijui, taitaa taas tulla pitkä papatus):
1. Suurin osa töistä on sovittavissa myöhemmin tehtäväksi
2. Jos eivät ole, niin se nyt vaan on niin, että kaikkea ei välttämättä ehdi tehdä valmiiksi vaikka kuinka taipuisi ja jännittäisi
3. Elämä on kliseisesti juuri nyt tässä. Jos käytän tämän hetken siihen, että mietin mitä kaikkea pitäisi tehdä, joka ikinen hetki elämässäni on sen miettimistä. Hommat pitää tehdä valmiiksi, mutta kohta 1&2. Joskus pitää lukea ja katsoa suosikkisarjaansa, lähteä lenkille tai kokeilemaan jotain uutta.
4. Tee kotona mitä jaksat juuri nyt. Joskus se on ei mitään, joskus se on koko 60 neliön kolaaminen lattiasta kattoon.
Oma stressini on usein lähtöisin henkilöistä ja miellyttämisenhalusta. Sen kanssa ei oikein tahdo pärjätä kuin laittamalla jalat tiukasti maahan ja toteamalla että nyt ei pysty enempään, ja jos se ei ole tarpeeksi, too bad. Jestas se on joskus vaikeaa.
Jos olen stressaantunut, haluan olla joko yksin, tai sitten mieheni kanssa vaikka elokuvissa. Jos stressi on siis oikein suuri, en halua sen suurimman piikin aikana juuri puhua. Kun olen saanut rahoituttua ja rentouduttua, voi stressin syystäkin puhua. En kyllä onneksi stressaa oikeastaan koskaan, sillä olen tietyllä tapaa rennosti asioihin suhtautuva ihminen.
Stressin pukatessa päälle itseäni helpottaa jollekin asiasta purkautuminen tai vain pieni rauhallinen paussi kaiken kiireen keskellä: istun alas ja hengitän syvään :)
yleensä kun stressaan (stressaan todella usein) niin koetan hetkeksi jättää asian pois mielestäni ja keskittyä tekemään jotain ihan muuta. joskus pelkkä poikaystävän kainaloon käpertyminen auttaa, eli kannattaa hankkiutua jonkin tai jonkun seuraan lievittääkseen stressiä :)
Silloin kun minulla kaatuu hommat päälle ja on kiire, listaan tehtäväni to do -listalle ja priorisoin. Siinä kun ne asiat näkee kaikki yhtä aikaa, voi helposti asettaa ne järjestykseen. Siitä voi myös yliviivata ne, jotka ovat "turhia", tai sellaisia, jotka voivat odottaa. Olen melko siisti, joten kotonani ei ole kovin sotkuista, ja näin ollen olen voinut pidentää siivousväliä, tai en ainakaan ressaa siitä, jos joku viikko jää imuroimatta...
Itselleni tuollaiset mielikuvaharjoitukset ovat todella vaikeita, mutta hauskalta kuulostaa sinun Pellava-ystävä ja life coachin neuvot.
Mulla oli todella pitkään tuo kiire-ahdistus. Ja mulla ei tosiaankaan ollut kiire mihinkään. Pahimmillaan se oli silloin kun muutin.
Mä teen tuon mielikuvaharjoittelun jo illalla kun menen nukkumaan. Asetan itselleni tavoitteeksi yhden homman, VAIN yhden homman jonka seuraavana päivänä teen. Nykyään saan jo tehtyä useammankin ilman stressin tunnetta ja ahdistusta. Todella inhottava tuonne tuo kiire-ahdistus, mutta kyllä siitä pääsee eroon. Tsemppiä :)
Pitkä kunnon kävelylenkki yksin auttaa ainaki mua.
Siinä saa miettiä rauhassa asioita. Suosittelen..:)
Minua auttaa se että keskityn tähän hetkeen ja yhteen asiaan kerrallaan:)
Lenkkeily on tehokas stressin lievitys keino!
Minulla stressiä on helpottanut sanan "pitäisi" välttäminen. Pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä... Ajattelen, että nyt minun pitää tehdä tämä asia ja tuon toisen jutun teen sitten myöhemmin. Olen huomannut myös, että kovan stressin ja ahdistuksen keskellä tekee hyvää vain pysähtyä ja sanoa itselleen, että "Mitä sitten?" Mitä sitten jos tenttistä ei saa parasta arvosanaa, mitä sitten jos pyykkiä on kerääntynyt iso kasa ja lattiakin kaipaa imurointia. Ei maailma siihen kaadu, jos ei aina ole paras ja tehokkain kaikessa :) Tämän oivallettuani on elämä muuttunut paljon kevyemmäksi ja mukavammaksi!
Pyrin hillitsemään stressiä ottamalla aikaa itselle. Teen jotain mukavaa, ja pyrin välttämään stressiä aiheuttavien aiheiden miettimistä.
Tämä saattaa olla haastavampaa aloittelijalle, mutta stressi helpottaa kun keskittyy ns. nyt-hetkeen. Voimme todeta että menneisyys (joka koostuu ihmisen oppimasta tiedosta, muistoista ja kokemuksista), tulevaisuus (joka koostuu ihmisen suunnitelmista ja kuvitelmista) ja nykyisyys (koostuu sekä kokemuksista että suunnitelmista) ei ole todellista. On vain nyt-hetki (joka runollisesti sanottuna kestää kerrallaan vain "sydämmenlyönnin verran"). Kun keskityt nyt-hetkessä elämiseen etkä harhaile tulevaisuuden suunnitelmissa tai menneisyyden ongelmissa, elämästäsi tulee rauhallisempaa ja selkeämpää.
Tämä ei tietenkään tarkoita että "tulevaisuutta" ja "menneisyyttä" ei saisi ajatella. On eri asia ajatella asiaa kuin jäyhää samaa muistoa tai asiaa uudelleen ja uudelleen. Muistot ja suunnitelmat saavat tulla, ne saa huomioida ja sitten niiden annetaan lipua pois kuin yksinäinen pilvi kirkkaalla taivaalla. Sitten palataan takaisin nyt-hetkeen.
Toivottavasti tämä ei mennyt vaikeaksi : ) Voin sanoa että se on haastavaa, mutta kannattavaa. Koska olet viimeksi todella ollut läsnä? Koska olet viimeksi tiedostanut jokaisen tekosi, hengenvetosi tai kätesi liikkeen?
En ole tarpeeksi kokenut antamaan kovin täsmällisiä ohjeita, mutta pystyt varmaan löytämään jostain lisätietoa. Kai tästä on kirjojakin kirjoitettu : )
Mun stressinhallintaani on sunnuntaiaamut.
Lauantaina vaihdan sänkyyn lakanat, imuroin kämpän ja moppaan nihkeällä lattiat ja rätillätasopinnat.
Tuuletan makkarin viileäksi. Ja laitan saunan sytytystä vaille valmiiksi ja kahvin keittimeen napsautustavaille valmiiksi, sunnuntaikahviin laitan myös lusikallisen kaakaojauhetta.
Sunnuntaina ei kello herätä, nukun kissat kainalossa pitkään (normaalisti ne reistaa pihalle aamuviideltä, mut sunnuntaiaamuna nukkuvat pitkään...).
Mies useimmiten huutelee kymmenenaikaan (tulee silloin töistä, meillä on navetta pihassa, mutta sunnuntai on mun aamuvapaa), laittaako saunan päälle. Saunotaan ja juodaan päälle hyvät kahvit. Nyt mies on myös ostanut mulle piccolopullon kuohuviiniä ja kietasin sin semmosen suanan ja kahvin päälle aamupalaksi.
Mulle entiselle kaupunkilaiselle tuo yksi aamu viikossa kun saa nukkua tekee ihmeitä... (normaalisti kun päivätyöni lisäksi käyn aamu- ja iltanavetalla auttamassa miestäni...). Sunnuntaisin appiukkotuuraa mut.
Oma paras stressinlievityskeinoni on jo kymmeniä vuosia rakas harrastukseni pianon soitto. Se saa minut rentoutumaan ja unohtamaan kaiken. Lisäksi mm. juokseminen ja samaan aikaan lempimusiikin kuuntelu saa minut täysin stressittömään tilaan.
Minä menen joko koneelle lukemaan blogeja tai katsomaan tv:tä hetkeksi ja yritän unohtaa stressin sekä rentoutua :)
Hyvä postaus ja hyviä neuvoja, joita voi myös itse soveltaa omassa elämässä. Omaa stressiäni hillitsen mielikuvitusharjoittelulla, jotta olen varmempi siitä mitä teen. Käyn siis mielessäni aamulla läpi tulevan päivän tapahtumat ja mietin, miten niistä parhaiten selviydyn. Auttaa :)
Vinkkini stressinpoistoon on harrastus, joka saa mielen työ- tai kotikiireistä jonnekin aivan muualle! Itselläni toimii kuntosali ja vanhan auton kunnostus :)
Mulla on hassu tapa, kun elämässä on hankalaa. Tämä pätee niin rakkaushuoliin kuin stressiinkin, ja vähän ehkä häpeän tunnustaa sitä näin täällä. Mutta se on aivan oivallinen tapa, ja auttaa minua ainakin eteenpäin vaikeista paikoista.
Minä puhun itselleni. En mielessäni, sillä silloin ajatukset lähtevät harhailemaan eikä keskittymisestä tule mitään. Vaan ihan ääneen suuni avaamalla. Välillä puhuttelen itseäni "sinuna" (aluksi varsinkin), mutta pikku hiljaa käännän puheen minutteluksi: "minusta tuntui tänään pahalta, koska...". Vähän kuin kävisi keskustelua jonkun toisen kanssa kertoen tunteistaan, nyt ei vaan tarvitse jännittää sen toisen reaktiota :) Näin monet asiat ovat saaneet selvyytensä.
Kirjoittaminenkin voi jollakin toimia mutta siinä saattaa ehkä stressata, että siitä jää jokin "jälki" ja alkaa taas harhailla oman julkisen roolin ja ajatusten välillä. Puheesta ei jää mitään jälkeä, se ikään kuin puhdistaa ilmaa :)
Se mikä auttaa stressiin riippuu itselläni siitä miksi stressaan. Jos kyse on esimerkiksi kouluhommista tai ylipäätään jostakin mikä pitäisi saada tehtyä, kirjaan paperille tarkemmin mitä minun pitää tehdä ja yritän aikatauluttaa tekemistä. Tarvitsen jonkinlaisen suunnitelman tekemiselleni, niin tuntuu, että se on jo osaksi aloitettu. Aikataulu ei välttämättä pidä, mutta helpottaa kuitenkin oloa :D
Jos taas kyse on yleisesti päälle vyöryvästä stressista useamman asian vuoksi, minulle toimiva keino on lähteä lenkille hyvän musiikin siivittämänä. Siinä unohtuu väkisinkin stressaavat ajatukset. Tai toinen vaihtoehto on tehdä jotakin mistä todella nautin. Ystävän kanssa kahvikupponen tai hetki rakkaan harrastuksen parissa.
Tekstiäsi lukiessa tajusin, että minäkin teen elämästäni kiireistä. Aamuisin ajattelen, että minun pitäisi tänään saada tehtyä tämä ja tuo ja se asia. Ja jos en iltaan mennessä ole näitä asioita tehnyt, ahdistaa ja stressaa saamattomuuteni. Erityisesti aamuisin kiukustuttaa facebookkiin laitetut päivitykset siitä miten 11 mennessä on ehditty tekemään jo vaikka mitä! (ei ehkä kannattaisi vierailla kyseisessä laitoksessa aamutuimaan :D) Ja uskon itse, että sillä millä tuulella aamulla olet, on suuri vaikutus siihen miten päiväsi koet. Taidanpa kokeilla itsekin Stressin kutsumista aamukahville ;)
En halua uskoa, että elämän pitäisi olla suorittamista. Sittenhän päivät lipuu vain ohitse ja kevään ensimmäiset leskenlehdet jää huomaamatta kun muka kiireisenä juoksee paikasta toiseen.
Juurikin tuo: ajattelen että vaikka kuinka hosuisin ja stressaisin en saa valmiiksi elämää. Ja sekin auttaa kun teen sitten mitä vaan niin keskityn vain siihen, enkä poukkoile ajatuksissa että pitäs tehdä sitä ja tätä. Näin elämä on helpompaa:) Osallistun!
Riittävästi unta! ja tietenkin omat kissat ja ratsastus :)
Paras stressin lievittäjä on juoksulenkki. Siinä aivot itsekseen järjestävät asiat ja toimenpiteiden aikataulut. Lenkiltä tullessa on täynnä energiaa ja voi heti alkaa to do listaa tekemään. Kunnon yöunia ei saa unohtaa, koska sitten ei ainakaan jaksa.
Mulla stressiin (jota opiskelujen takia on koko ajan enemmän tai vähemmän havaittavissa) auttaa liikunta ja ajanvietto kavereiden kanssa. Molemmat vievät ajatukset pois ahdistavasta olosta, siitä että koko ajan pitäisi tehdä jotain muuta, eli opiskella.
Vähän hyvä toi sun testi! :D Mä olen melko kova hikoilemaan, joten tarpeeseen tulisi!
olen myös aikaimoinen kiirestressaaja välillä ja mulla auttaa yksinkertaisesti suunnitteleminen ja rentoutuminen. Asiat täytyy vaan suunnitella ja tehdä suunnitelmien mukaan ja silloin kaikki sujuu lähes stressittä. Ja jollei, niin joskus täytyy vain antaa itselleen aikaa rentoutua ja yleensä sillä tavoin stressi hellittää. :)
Stressiin auttaa asioiden tekeminen. Itse stressaan helposti tekemättömiä asioita ja kun pohdin mitä kaikkea pitäisi tehdä, stressaannun lisää. Stressiä siis helpottaa kun aloittaa jostakin, vaikka sitten pyykin pesusta tai tiskaamisesta.
Paras tapa hallita stressiä on hoitaa hommat hyvissä ajoin.
Mutta koska moni meistä ei ole täydellinen, minä mukaan lukien, hommilla on tapana kasaantua. Sitä paitsi lapsi sairastuu ihan takuulla jos hommia on valtavasti ja deadlinet paukkuu!
Parhaita tapoja hoitaa stressiä, jos se pääsee yllättämään:
I) Kognitiivinen stressinhallinta ;)
-Avautua hyvälle ystävälle, kertoa juuri miltä tuntuu ja paasata sydämensä kyllyydestä että maailmassa on virhe
-Pohdiskella yksin tilannettaan kaikessa rauhassa ja miettiä, onko stressin tuntemiselle todellakin joku hyvä syy, vai paisuttelenko asiaa turhan päiten
II) Emotionaalinen stressinhallinta
-Rehellinen vapaapäivä (eli ei aikomustakaan tehdä mitään tuottavaa), joka aloitetaan sanomalla kolme kertaa: tänään on kiva päivä! Pitkä aamiainen sanomalehden kera, rauhallista ulkoilua, herkullista ruokaa ja juomaa, illalla sauna ja hyvä leffa.
Tämän voi suorittaa ihan itse tai jos mahdollista, oman kullan kainalossa.
Jo helpottaa
:)
Käyn kahta koulua ja vapaa-ajalla on usein tehtävää liiaksikin, joten stressi kulkee melkein koko ajan vierellä. Ehkä stressaan melko turhistakin asioista, enkä osaa olla tyytyväinen hyvää alempiin arvosanoihin. Joskus tuntuu että elämä menee eteenpäin mutta en pysy perässä itse. Kun tuntuu että käyn ylikierroksilla, pyydän parhaan ystävän kahville, laitan lempilevyni soimaan ja laulan (epävireisesti) mukana, joogaan tai laitan jonkun lempisarjoistani pyörimään ja keitän itselleni teetä. Tykkään katsoa salapoliisisarjoja ja uppoutua juoneen niin että kaikki muu unohtuu vähäksi aikaa. Joskus niinkin pienet asiat arjessa saa tosi hyvälle mielelle ja ajattelemaan että pitää ottaa enemmän aikaa itselleen ja ajatuksilleen, ihan rauhassa :) Kuulostaa mielenkiintoisilta nuo mielikuvaharjoitukset!
Lievitän stressiä syömällä hyvin, käymällä ostoksilla ja lukemalla hyvää kirjaa.
Hienoja vinkkejä tullut muilta :)! Itse olen kova stressaaja, lähinnä koulun suhteen. Pahimpina hetkinä stressaan niin paljon, että puren hampaitani niin öisin kuin päivisin yhteen. Pienellä kasvo ja hartiajumpalla saan helpotusta stressin tuomiin fyysisin kipuihin. Näin kauniina talvikeleinä pitkitän kauppareissuja tms ajelemalla autolla hieman pidempään hyvien biisien tahdissa. Kun fiilis alkaa olla hyvä, ajan takaisin kotiin.. :) voima biisit on mun juttu!
Minäkin tunnistan kyllä tuon kiireen tunteen ja siitä aiheutuvan stressin tosi hyvin! Enimmäkseenhän se on itse aiheutettua ja omien korvien välissä, ainakin minulla tällä hetkellä elämässäni. Olen stressin nitistämiseksi ihan tietoisesti opetellut - olemaan tekemättä yhtään mitään. Minulla kun on taipumus vapaapäivinäkin suorittaa, ja siitähän se stressi vaan yltyy. Yllätyksekseni olen huomannut, että laiskottelupäiväthän ovat kivoja! Niistä voi nauttia eikä, ylläri ylläri, maailma kaadu, vaikkei yhtenä päivänä saa niin hirveästi aikaiseksi. Laiskottelupäivät myös katkaisevat minulta sen kiire-stressi-kierteen, joka muuten tuppaa yleensä vain yltymään ja pahenemaan. Ja ehkä vielä jonain päivänä opin ihan oikeasti ottamaan rennosti. :-)
Tosi tuttua toi kiireen tunne vaikka ei olis kiire mihinkään..
Mulla auttaa stressiin rauhallinen pilateshetki ja pari kuppia teetä sekä hyvä leffa rauhallisissa oloissa! :)
Kivoja vinkkejä. Täälläkin kaivattaisiin stressin hallintaa. Osaatko sanoa muuten miksi meikkivoiteeni ikäänkuin alkaa kuoriutua pois iholta levittäessä sitä? Tämä tapahtuu sekä mineraalimeikeillä ja normaalilla meikkivoiteella. Annan kosteusvoiteen kyllä imeytyä jonkin aikaa ennen kuin meikkaan.
Onko kosteusvoiteesi ihotyypillesi sopiva? Imeytyykö se kokonaan? Yleisin syy meikkivoiteen kuoriutumiseen on se, että alle levitetty kosteusvoide on liian täyteläinen.
Mulla musiikki on aina toiminut parhaana stressin lievittäjänä. Ei sekään stressiä ihan kokonaan poista, mutta auttaa rentoutumaan huomattavasti. Lisäksi elokuvat, kirjat ja tv-sarjat saa ajatukset mukavasti pois stressaavista asioista ja samoin hyvän ruoan tekeminen tai leipominen. Toisaalta niissä on kuitenkin se puoli, että elokuvan loputtua tai ruoan syötyäni stressi on taas mielessä.
Itselläni stressiä lievittää parhaiten hyvä ruoka, kynttilät, elokuva/hyvä tv-sarja ja oma mies (ja kissa :D), kelle voi purkaa sydäntään. Omaa saunaa meillä ei ole, mutta kun välillä pääsee nauttimaan vanhempieni pihasaunasta, niin tuntuu että stressi todellakin kaikkoaa ja huolet unohtuvat. :)
P.S. Ihana postaus! :)
Stressin hallinta jooga, bongasin sen jokin aika sitten me naiset sport lehdestä. Se on auttanut aina. :)
Kiva saada täältä vinkkejä! Itsellä yleensä helpottaa kun yritän kirjoittaa ylös listaksi stressiä aiheuttavat asiat - yleensä huomaa ettei huolenaiheita olekaan niin montaa, ja kun asiat on järjestyksessä, niistä on helppo huolehtia yksi kerrallaan.
Jos stressi meinaa iskeä päälle, yritän hijentää mielen taukoamattoman jaarituksen siitä, mitä pitäisi tehdä, mitä on tehty, mitä voi tapahtua, mitä pitäisi tapahtua. Siirryn siis tietoisesti tulevaisuudesta tai menneisyydestä tähän hetkeen. Tulevaisuuden ajatukset liityvät yleensä uhkakuviin tai toiveikkuuteen. Jätän ne sikseen, sen sijaan olen paikallani hengitän ja yritän vain aistia kehoni osana ympäröivää maailmaa. Tuntea sen energian, kaikki me olemme yhtä suurta energiaa tällä pallolla, yksi persoona ihan häviävän pienen hetken, mutta maapallo ja sen lainalaisuudet kauan. Menneisyyden ajatukset taas liittyvät siihen, miten mielessäni koen oman persoonani osana kaikkea. Miksi tein näin, mitä tapahtui, mitä olisi pitänyt tapahtua. Tulevaisuus on osa mieleni tuotetta, se ei ole todellista. Myös menneisyys on mieleni tuote, ihan samanlaista harhaa sekin, oman egon rakentamista ja nykyhetken todellisesta maailmasta erottautumista. Mutta tämä hetki on todellinen kaikille. Juuri nyt koemme sen kaikki samanlaisena. Kaikkein ihaninta tässä stressinhallinnassa on se, ettei tarvitse tehdä mitään. Ei luoda ajatusmalleja, saavuttaa, tehdä pitkällistä prosessia psykologin/terapeutin/coachin kanssa. Tarvitsee vain päästää irti mielen luomasta suorittamisen ja menneen ja tulevan vatvomisen kehästä. Huomata hymyillen, että itseäni varten minä stressaan, sitä varten, että voisin tuntea tekeväni ja saavuttavani hyvän olon. Vaikka yhtä hyvin saavuttaa rauhallisen olon nyt ja tässä hetkessä.
Oma paras stressinhallintakeinoni on se, että yritän ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se on. Kun tulee ahdistavia työasioita, joiden vuoksi menetän yöuneni, päätän, että tämä on vain työtä. Mietin, mitä pahimmillaan voi tapahtua, eikä se koskaan ole mitään hirveän kamalaa. Annan kuitenkin mielelleni aikaa prosessoida tapahtumaa, enkä kiellä itseäni ajattelemasta sitä. Näin pystyn siirtymään levollisin mielin uusiin ajatuksiin, eikä minun tarvitse pakottaa itseäni ajattelemaan "jotain mukavampaa".
Mulla on tosi korkea stressitaso tällä hetkellä, olen tullu oikeastaan jo tosi vihaiseksi ja ahdistus puristaa kurkkua ja rintaa.
Keinojani ovat jooga (liikunta on tosi hyvä apu), teen itselleni energiahoitoa ja käytän toista itsehoitotekniikkaa eliminoimaan näitä tuntemuksia, lisäksi yritän miettiä kuinka hyvin asiani oikeasti ovat (jopa suomalainen sisu - sota-ajat toimivat minulla tällä hetkellä stressin eliminoimiskeinona!).
Ennen kaikkea pitää yrittää ottaa irti itsensä siitä kierteestä, koska itse olemme oman elämän Luojia ihan oikeasti.
Varasin itselleni juuri lentoliput italiaan joogalomalle, eka kertaa yksin lomalle ja viikoksi, matkailukokemustakin on niin tosi vähän. Mutta! Stressiä helpottaa myös se että on jotain odotettavaa, että haastaa itsensä niin ettei jouda miettimään joutavia :) Tsemppiä Sanni, hieno tilaisuus tuo life coach -juttu! Tekis terää mu(i)llekin.
Paras stressinhallintakeino on lähteäkävelylle meren ääreen, istua siellähetki ja sitten antaa ajatusten 'valahtaa' korvista ulos. :) hyvänä kakkosena tulee kunnon venyttely/jooga tuokio kotona.
Hei Sanni! Kuvailet aika tarkkaan miltä itsestänikin on tuntunut jo vuosia.
Psykologiassa puhutaan tunnelukosta nimeltä vaativuus: "Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi - siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista." (lainaus: tunnelukkosi.fi)
Omalla kohdallani tärkeintä on kuulemma tähän hetkeen pysähtyminen eikä tulevaisuuden murehtiminen ja olen päätynyt näin aluksi karsimaan kaiken turhan pois kalenteristani ja päättämään että saan syödä valmisruokia, ei tarvitse tiskata jossei huvita ja teen asioita vain kun minua huvittaa. (hassua että niitä tulee tehtyä silti mutta se on vaan kivempaa)
Vaikeaa aloittaa, mutta muutaman viikon totuttelu tuo jo tulosta. Kuitenkin, ongelmani johtuu ilmeisesti jostain lapsuudessa mieleen jääneestä asiasta ja tätä aspektia pyritään avaamaan terapiassa johon menen jolloin ongelmaan tulee ns. closure. Kullakin paikkansa etsiä helpotusta :)
Ja hei, kaikilla meillä on tunnelukkoja tai millä nimellä niistä ikinä puhutaankin milläkin alalla ja tärkeintä on vaan tiedostaa ne totutut käyttäytymis- ja ajatusmallit niiden taustalla :)
Meditaatio ja jooga ovat ne avut, joilla pystyn yleensä pitämään stressin järjellisissä rajoissa. Aina nekään eivä toimi, stressaaja kun olen.
Itselläni toimii musiikki ja liikunta, kunnon reipas kävelylenkki ipodin ja koirien kanssa työpäivän päätteeksi.
Aamuisin tulee myös useasti istahdettua hetkeksi ja katseltua vaan ikkunasta ulos ja mietittyä tulevaa päivää, silloin usein teen päätöksen että "tänään minulla ei ole kiire minnee" ja niin myös se päivä sitten etenee- ei kiirettä :)
-Nina
Paras keino hellittää stressiä on lähteä yksin kävelylle ja hengittämään raikasta ilmaa. Se auttaa myös, kun hermot ovat kovilla vaikkapa kitisevien lasten takia :) Tehoaa taatusti
Paras stressinhallintakeino on antaa itselleen anteeksi.
Olen aina ollut ylisuorittaja, jolle ei huonot kouluarvosanat tai puoliksi tehdyt hommat kelpaa, vaan kaiken pitää olla just viimisen päälle. Kuluneen rankan vuoden, (johon kuuluivat mm. isäni poisnukkuminen juuri ennen ylioppilskirjoituksiani, ystävyyssuhteen katkeaminen parhaaseen ystävääni ja toiseen tärkeään henkilöön, luopuminen rakkaasta harrastuksesta ja hevosesta, muuttaminen yksin toiseen kaupunkiin 300km päähän läheisistäni ja muita ei-niin-kivoja yllätyksiä,) aikana olen kuitenkin oppinut, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä. En päässyt ylioppilaskirjoituksissani omalle tasollani, mutta mitä sitten? En päässyt lääkikseen, mutta mitä sitten?
Tiedän, etten tule jäämään tällä hetkellä opiskelemalleni alalle, mutta tiedän myös, että voin aina yrittää uudestaan hakea lääkikseen, vaikke sinne sisäänpääseminen onkin Suomessa todella vaikeaa. Kaiken ei tarvitse aina olla "no sitten joskus kun jotain niin sitten olen onnellinen", vaan joskus on hyvä antaa itselleen lupa surra ja seisahtua hetkeksi ja nauttia elämänsä pienistä iloista ihan tässä ja nyt. Ei se tulevaisuus karkaa minnekään. Tärkeintä on kuunnella omaa jaksamistaan ja vaikka laiskotella yksi päivä, jos se helpottaa.
* ylioppilaskirjoituksiani
* omalle tasolleni
Ja lisättäköön vielä, että kaiken keskellä olen oppinut tunnistamaan ne ihmiset, joiden tukeen voin luottaa ja kunnioittamaan itseäni, kun ei voimavarat ole riittäneet huonoihin ystävyyssuhteisiin. Jos jokin lievittää stressiä, niin puhelu luotettavalle ystävälle tai loikoilu oman rakkaansa kainalossa murheensa unohtaen.
Voikohan/saiskohan sitä ikinä elää ilman stressiä? Onkohan se ylipäätänsä mahdollista... Mun keino (ja pelastus) stressin ehkäisyyn ja hoitoon on ollut jooga. Astanga ja yin. Totaalinen "nollaus" keholle ja mielelle. :)
pitkä lenkki koiran kanssa ja sen päälle saunaan, sitten villasukat jalassa sohvan nurkkaan.
lämmin kuppi teetä, kirja ja oma rauha <3
Rakkaudella tehty raakasuklaa auttaa <3
Minulle paras keino stressinlievitykseen on puhelu hyvälle ystävälle, joka aina onnistuu uskottelemaan, että kaikki järjestyy :)
Minä menen käymään vanhemmilla. Jos on paha olla, äiti lämmittää saunan ja istutaan siellä niin kauan ettei enää ole paha mieli. Mulle äiti on se ihminen, joka saa taottua läpi sen että kaikki järjestyy parhain päin, ja jos ei parhain päin, niin sitten kuitenkin sillä tavalla, ettei sitä tarvitse murehtia.
Olen järkyttävän kova stressaamaan ja lähes päivittäin. Toiselle puhuminen yleensä auttaa (etenkin kun se toinen nauraa että miten tuollaisesta voi ees stressata :D). Ajattelen yleensä myös itsekseni että nyt kyllä rauhoitut ja musiikki on lievittävää myös!
Mulle on musa kaikki kaikessa ja musan kuuntelu saa rentoutuneeseen tilaan
Stressiä lievittää, kun ottaa itsekkäästi omaa aikaa, vaikka pitäisi tehdä sata asiaa ja muutama päälle. Joskus on hyvä ajatella, että ei ne liat tms. minnekään häviä, siivoanpahan huomenna tai joskus. Sitten kun on saanut omaa aikaa, voi tehdä sitä mistä eniten tykkää. Voi lukea, syödä, nukkua tms.
Pyrin siihen, etten suunnittele vapaapäiville aikataulua. Voin tehdä asioita, joita itse haluan, muttei ole pakko edes laittaa nenäänsä pihalle. Mikäli mahdollista aloitan aamut rauhallisesti hiljaisuudessa, niin että on aikaa miettiä omia asioita, lukea lehteä tai vain katsella ikkunasta pihalle.
Hei! Tämä kirjoitus kolahti.. Olen lasten saannin jälkeen alkanut stressata kotihommista ja suorittamaan arkea. Hiljattain tämä on alkanut haitata itseäni (varmasti myös muita) ja olen alkanut siedättämään itseäni niin että yritän antaa olla ja nauttia myös joutilaisuudesta. Se ei ole helppoa!! Sain kirjoituksestasi paljon, meitä on muitakin!! Minulla esiintyy myös tuota hikoilua aina tietyissä tilanteissa enkä ole sopivaa deodoranttia vaivaan löytänyt. Osallistun arvontaan!
Työstressiin apukeino. Töissä hektisyyden keskellä auttaa konkreettinen esine; postikortti. Jos kiire meinaa kaatua päälle, ja häly ahdistaa, niin lopetan kaiken tekemisen ja keskityn katselemaan postikorttia tutusta, ihanasta maisemasta, johon liittyy hyviä muistoja. Muutaman minuutin katselu pysäyttää stressivyöryn, ja voi jatkaa päivän toimia askel kerrallaan. Mielikuvaharjoitus ei minulle tepsi, täytyy olla konkreettinen esine. Keventää!
Olen stressannut aivan liikaa ja kärsinyt vaikeista uniongelmista. Nyt olen vähitellen oppinut tiedostamaan mielessä pyörivät "turhat" asiat ja hoen mielessäni "kaikki on hyvin" ja "asiaa on turha miettiä, kun nyt en sille voi mitään tehdä", kun jotain asiaa miettii liikaa illalla sängyssä. Pahimpina iltoina kuuntelen youtubesta erilaisia stress relief ja sleep hypnosis videoita. Niitä löytyy todella paljon (siis englanniksi) ja minua ne ainakin rauhottavat, kun ajatukset saa keskitettyä tähän hetkeen, tai pääsee mielikuvitusmatkalle jonnekkin rauhoittavaan paikkaan.. :)
Olen huomannut että laitan itselleni vaatimuksia (siivoaminen, kun tulee vieraita ym.) ja niin sanottuja deadlineja. Pitää vaan uskaltaa päästää irti.
Niin ja kaverit sanovat minua oudoksi. Rentoudun hammaslääkärikäynnin aikana, johtuu varmaan kaikesta siitä jännittämisestä että aina hammaslääkärissä käytyäni on rento olo.
Tyttären syntymän jälkeen ei ole hetkeäkään aikaa millekkään muka tärkeälle. Joten se deodorantti piristäisi mieltä, kun kerää rikkoontuneita kananmunia lattialta. Tuoksuisikin peremmalta.
Kun stressaa nii pyydän kissan syliin, silitän sitä ja rentoudun.. Kissa on uskomatttoman hyvä stressin lievittäjä. On myös ihan tutkittu juttu, että kissan silittäminen rauhoittaa ja laskee jopa sykettä! Tiedän myös aika monta vanhusta, joilla on ollut kissa tai kissoja, he ovat pitkäikäisiä ja mieleltään virkeitä. Oli miten oli, mun stressiä lievittää jo se ajatus kissasta tai se kun uskon siihen että kissa auttaa :D
Silloin kun stressi, kiire ja ahdistus alkavat olla liiaksi ajatuksissa, heitän kaiken tehtävän tunniksi syrjään ja lähden lenkille. Napit korviin, musiikki soimaan ja sen verran rivakkaa juoksua, että tunnin päästä päällimmäsinä tunteina on takuulla vain raukeus, rauha ja tyytyväisyys.
Itse lievitän stressiä kolmella tapaa: 1)asiat, jotka on pakko hoitaa -> hoidan heti
2)asiat, jotka voivat odottaa -> hoidan kun ehdin/jaksan
3)asiat, joille en voi mitään -> jätän omaan arvoonsa, yritän olla välittämättä.
Minulla suurin stressitekijä on tekemättömät tehtävät, jotka voivat olla siivoushommia tai esimerkiksi valokuvien lajittelu. Uusin stressinaihe on vauvakirjan täyttäminen. Argh! Tuntuu todella naurettavalta, mutta niin se vaan on. Opettelen kuitenkin suhtautumaan stressiin niin kuin koko elämään yleensäkin siten, että "olen riittävä tässä ja nyt". Minusta ei tule parempaa ihmistä, vaikka koti olisi aina tip top tai lapsellani oli täydellisesti täytetty vauvakirja. Olen hyvä ihan vain näin. Konkreettinen neuvoni on, että järjestät itsellesi vaikka muutaman tunnin viikossa, jolloin keskityt vain siihen stressin aiheuttajaan. Minulla se toimii siten, että keskityn esimerkiksi sen vauvakirjan täyttämiseen sen muutaman tunnin ajan, jolloin saan taas olla viikon miettimättä asiaa. :)
Päikkärit auttaa, tai sitten jumppa tai jooga. :)
Pahimman stressin jyllätessä on tärkeää pysähtyä ja ottaa aikaa itselle (:
Liikunta. Aina, kun meinaa itku päästä ja tuntuu, että koko elämä leviää käsiin, on aika lähteä lenkille. Jooga, salitreeni, lenkki.. mieluinen urheilulaji
Parhaita tapoja minulle helpottaa stressiä on: kirjoittaa ajatukset ylös paperille ja poistaa ne mielestäni tällä tavoin. Toimii varsinkin ennen nukkumaan menoa TAI heräämisen jälkeen.
Olen opiskellut hengitystekniikoita, joissa puhaltelen stressin ulos ja rentoudun. Viimeisenä mutta parhaimpana on ULKOILU ja happi, toimii varmasti aina, mieli virkistyy ja keho saa rentoutua liikkumalla. :-)
Mä oon kamala stressipesä. Jos mulla on esim. vapaapäivä, järjestän siihenkin minuuttiaikataululla kaikkea.
Mulla stressiin auttaa ihanihanihan parhaiten varsojen rapsuttelu, varsinkin nyt kun talvikarvaa lähtee ihan tupoittain. Ne on vaan niin suloisia, kun ne nauttii huomiosta. Siinä tulee väkisin hymy huulille ja menee "kuplaan", jossa kiire katoaa. Ei ole mitään parempaa! (toki kissanpentu tai koiranpentu kai ajaa saman asian, mutta mulle jotenkin nuo hämähäkkimäiset varsat on niin hellyyttäviä honkkelimaisuudessaan)
Liikunta ja sauna rentouttavat
Itse olen siitä onnellisessa asemassa, etten ikinä ole oikein osannut stressata. Hetken aikaa saattaa joku tekemätön asia hieman ahdistaa, mutta hetken päästä tunne on ohi. Välillä jos työasiat stressaa niin lähden reippaalle lenkille. Pää tuulettuu sopivasti :)
Usein oma stressini syntyy siitä, että kaikki tekemättömät hommat pyörivät päässä sekalaisena soppana. Pahin ahdistus helpottaa, kun ne jäsentää listaksi ja aloittaa listan lyhentämisen helpoista pikkuhommista.
Musiikki on aina ollu mulle tosi tärkeetä, joten ehdottomasti paras niksi on, että napit korviin, hyvää musiikkia ja volyymit kaakkoon :)
Näin talviaikaan takkatuli, sohvannurkka, viinilasi auttaa. Tai hyvä ruoka ystävän kanssa, asioista puhuminen tai ajatusten saaminen täysin toisiin juttuihin.
Minä puran stressiä piikkimatolla. Matto yläselän ja niskan alle, herätys vartin päähän ja siihen makoilemaan. Sitten mieleen pyörimään "syvärentoutusmantra", jonka eräs hypnoterapeutti minulle opiskelujen stressaavimpana aikana opetti. Se toimii edelleen, vaikka eri elämäntilanteessa stressinaiheuttajatkin ovat erilaisia.
Vartissa on mieli ja keho rentoutunut ja ongelmiakin osaa käsitellä uusiin ottein.