"Kerrankin kamppis just mulle!!" ajattelin, ja hain mukaan.
Tehän tiedätte, että olen aniharvoin mukana missään Indiedaysin kampanjassa. Tällä kertaa olin aivan innosta soikeana kun pääsin mukaan! Kyseessä on Indiedaysin ja Nivean Stress Protect -kampanja, jossa pääsin life coach Anne Karilahden valmennukseen opettelemaan stressinhallintaa. Olin ollut aikeissa kirjoittaa blogiin juttua elämänhallintaan liittyvästä stressikierteestäni ilman Niveaakin - ja nyt tarjoutui tilaisuus päästä ammattilaisen vastaanotolle saamaan apua asiaan!
Kuva täältä.
Minulla on viime vuodet ollut yhä vain paheneva ja ikävä ongelma - stressaan nimittäin kotonani. Siinä missä joku muu stressaa töissä tai koulujuttujen parissa tai yleisesti jännittävissä tai haasteellisissa tilanteissa, minä kärsin omassa kodissani. Juuri siellä, missä ihmisen odottaisi osaavan rentoutua parhaiten. Paikassa, jonka pitäisi olla turvavyöhyke kiireen ja ahdistuksen keskellä.
Kodista on muodostunut minulle suorituskenttä. Näen ympärilläni loputtomiin asioita, jotka täytyy korjata, siivota tai puhdistaa. En ole koskaan ollut mikään siisteysfriikki, mutta nyt en pysty rentoutumaan elleivät kaikki pinnat ole puhtaat tavararöykkiöistä, pyykkikorit tyhjiä ja astiat paikoillaan. Mitä on tapahtunut?
Olen aina ollut ihminen, jonka pään sisällä myllertää hirveästi asioita. Pääni pulppuaa 24/7 ideoita, projekteja, tunteita, levottomuutta, intoa... Kutsun sitä positiiviseksi kaaokseksi. Vastapainona tälle kaaokselle kaipaan rauhallista, tyyntä ympäristöä joka tasapainottaa minua. Tavaroista vapaat, siistit pinnat tyynnyttävät minua ja auttavat keskittymään.
Ikävä kyllä asumme hyvin pienessä asunnossa, jossa säilytystilaa on minimaalisesti ja tavaraa vähennysyrityksistä huolimatta edelleen liikaa. Rojut jäävät helposti "esille" kun kaapit ovat täyteen ahdettuja. Olen kuin ikiliikkuja joka kiertää kehää. "Luetut lehdet paikoilleen, täytä tiskikone, vie vaelluskengät alas varastoon, raivaa tilaa että mahtuu syömään, keksi paikka miehen paperipinoille, siirrä pesuaineet kylppärin kaappiin, pese wc....." Näiden pitäisi olla yksinkertaisia perusarkiaskareita jotka joku neljän lapsen äiti hoitaisi vasemmalla kädellä samalla kun tenavat syövät aamiasta - ja minä olen aivan hajoamassa tähän hallitsemattomuuden tunteeseen!
Mikä minua oikein vaivaa?
Tästä pääsin avautumaan Anne Karilahdelle, ja ensimmäisen tapaamisen jälkeen poistuin peläten, että taidan ennemminkin tarvita terapiaa kuin life coachia. Anne kuitenkin sanoi, etten ole hänen apunsa ulottumattomissa. :) Omaa toimintaansa voi ohjata "ohjelmoimalla" tunteitaan. Seuraavalla kerralla sain kotiläksyksi mielikuvaharjoituksia, joilla pyrin ohjaamaan mieltäni rauhoittumaan ja pääsemään irti ahdistavista tuntemuksista. Kirjoitan aiheesta vielä jatkopostauksen jossa kerron, miten harjoitukset ovat auttaneet.
Mutta sitten siihen deodoranttiin. Ai mihin deodoranttiin? Nivea on lanseerannut tammikuussa Stress Protect -deodorantin, joka on kehitetty erityisesti stressiperäiseen hikoiluun. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuote on ns. "perusantiperspiranttia" voimakkaampi ja siinä on korkeampi pitoisuus antiperspiranttiainesosia. Yleensä päivittäistavarakauppojen dödöissä käytetään yhtä hikoilua estävää ainesosaa, Nivean Stress Protectissa on kahta (aluminun chlorohydrate ja aluminumsesquichlorohydrate). Näiden lisäksi tuotteessa on hienhajua hillitsevää sinkkiyhdistettä.
Deodoranttia on saatavilla sekä sprayna että roll-onina, omansa sekä miehille että naisille. Itse pidän enemmän roll-on -koostumuksesta, ja olen testannut sitä versiota. Arvaan, että oletatte minun "joutuvan" kehumaan tuotetta, kun olen mukana kampanjassa, mutta onnekseni minun ei tarvitse. Joutua, siis. :) Sillä voin ihan hyvällä omallatunnolla todeta, että perskules, tämä on varmasti tehokkain deodorantti mitä olen käyttänyt!
Koska en kärsi liikahikoilusta, en ole koskaan kokeillut mitään apteekin superantiperspirantteja. Päivittäiskaupan normidödöt ovat pitäneet kainaloni riittävän kuivina.
On kuitenkin muutamia erikoistilanteita, joissa hiki tulee aina läpi. Yksi niistä on mielenkiintoisesti aamuinen meikkaussessio. Joka kerta kun istun meikkipöytäni ääreen vääntämään päivämeikkiä, kainalot ovat kohta kosteat. En sitten tiedä mikä tässä tilanteessa kehoani niin jännittää...! ^_^ Myös asiakasmeikkauksissa kainaloni tuppaavat kostumaan. Ilmeisesti meikkaus tuottaa minulle stressiä josta en ole ollut tietoinenkaan... ;) Joka tapauksessa, Nivea Stress Protect on kuin onkin pitänyt kainaloni kuivina meikkauksen ajan. Ja koko päivän. Joinain päivinä olen tunnustellut kainaloitani aina välillä ja todennut että uskottava se kai on, kuivat on ja pysyy.
Nyt kahdella teistä on mahdollisuus voittaa 50 euron arvoinen Nivean tuotepaketti joka sisältää kaksin kappalein sekä miesten että naisten Stress Protect -deodorantteja sekä muita Nivean ihonhoitotuotteita. Osallistut arvontaan kertomalla, mikä juttu teille aiheuttaa helpoiten stressiä. Osallistumisaikaa on perjantaihin 15.2. klo 21.00 saakka. Löytyykö joukosta muita kotistressaajia kuin meikäläinen? :) Ja jos jollain on vinkkejä kodin järjestykseen liittyvän stressin hallintaan, niin niitä otetaan vastaan enemmän kuin mielellään..!
Ja hei - Indiedaysin Nivea-sivulla on jaossa vielä neljä samanlaista tuotepakettia, käykää ihmeessä osallistumassa sielläkin. Samoin siellä on videoklippi, jossa kerrotaan miten stressiperäinen hikoilu eroaa lämmön ja liikunnan aiheuttamasta hikoilusta - ainakin mä mietin ensin että eikös ne ole ihan sama asia... Mutta eipäs olleetkaan, siitäs sain, ainainen epäilijä...! ^_^
P.S. En ehtinyt lukea ajatuksella kuin vasta neljänneksen kommenteista (tulin kotiin ja pääsin kommenttien kimppuun vasta myöhään illalla), vastailen loppuihin tiistai-iltana kun olen taas kotona.
0 comments on “Kotiressaaja”
Mä olen sellainen stressaaja että oksat pois - järkyttävä stressi saattaa iskeä päälle lähes mistä vaan! Esiintymistilanteet opiskeluaikoina olivat jotain niiiin kamalaa, mutta tällä hetkellä esimerkiksi hammaslääkärin varaaminen ja sinne raahautuminen tuntuu ylitsepääsemättömän stressaavalta.
Mutta kun tilanne on ohi, niin tulee aina se tunne "mitä ihmettä mä oikein stressasin?" :D JA silti hetken päästä taaaas stressaa jokin enemmän tai vähemmän :D
Opinnot ja viralliset juhlat aiheuttavat eniten stressiä, ehdottomasti. :D
Tällä hetkellä eniten stressiä aiheuttaa ex-aviopuoliso joka piinaa päivittäin. Viestejä ja haukkumista jatkuvalla syötöllä. Tänäänkin tullut 78 viestiä..Niin ja siis erosta on jo yli vuosi.
:(
lähestymiskielto niin jo loppuu häiriköinti! eikä ole vaikeaa, tuossa on näyttöä jo tarpeeksi. tuomarit on ymmärtäväisiä näissä asioissa, varsinkin jos sinulla on teletiedot yms. mistä näyttää!
julkinen esiintyminen on stressinaiheuttajista pahin. en ole koskaan kuullutkaan kotistressaajista.. kotipsykologi on jo tehnyt susta diagnoosin :)
Minua stressaa eniten se että keittiö on sotkussa. ja siitä kyllä kuulee kaikki :D
Tämä saattaa kuulostaa ehkä hieman oudolta ja turhalta stressinaiheelta, mutta todella usein stressaan tavaroideni sijainnista. Ahdistun hirveästi, jos tajuan kesken päivän, etten muista mihin laitoin lempparikoruni eilen illalla. Stressaan aika paljon kaikesta, joten voisi kuvitella, että vähän tärkeämpiäkin stressinaiheita löytyisi, vaikkapa ajanpuute tai kouluhommat... Ja tavallaan usein ne stressaavatkin paljon enemmän, mutta kuitenkin tiedän, että niille asioille en voi mitään, tavaroitani voisin kuitenkin olla hukkaamatta, joten tavaroista aiheutuva stressi on paljon sietämättömämpää... :D
Minäkin stressaan ajelehtevia tavaroita, jotka ovat väärässä paikassa. Meillä ongelmana on paperit ja lasten lelut. Vähennän ja siivoan kotiani ja uuden blogini
sivuilla teen sen pienin askelin hylly kerrallaan. Puhtaat vaakatasot rauhoittavat minua ja vähäisempi tavaran määrä.
Täälläkin yksi tapastressaaja, tuntuu että aina löytyy jotain mistä ahdistua. Eniten kuitenkin stressaa miehen terveysongelmat sekä työasiat. Liikunta auttaa rentoutumaan, suosittelen erityisesti lajeja joissa joutuu keskittymään niin ettei pysty muita asioita ajattelemaan :)
Tällä hetkellä stressiä aiheuttaa rakenteilla oleva talo. Työn ohella pitäisi ehtiä rakentaa, olla koko ajan kartalla kaikista työvaiheista joista ei itse aina edes ymmärrä ja ehtiä hyvissä ajoin tilata tavaraa tontille.
Eniten stressiä aiheuttaa koulu ja etenkin koeviikot! Valitettavasti stressaan lähes päivittäin myös ulkonäköäni, koskaan ei ole hyvä...
Stressihiki pukkaa päälle aina silloin, kun on laittautumassa valmiiksi illanviettoa varten, ja nimenomaan vasta loppuvaiheessa. Tuurilla oon just saanu meikit kasvoille ja väkerrän tukkaa, ja samalla mietin että mitä sitä laittaisi päälle. Tuskaa!
Opiskelu ja siihen liittyvät kiireet ja ja pienituloinen elämänvaihe aiheuttavat oletetustikin stressiä. Mutta erikoisin stressipaikka itelleni on kyllä varmaankin se, kun soitan pianoa. Vartinkin soittelun jälkeen kainalot aivan hiessä, vaikka en mitenkään erityisesti rehkisi. Omituista :D
Tekemättömät koulujutut :(
Eniten nykyään stessiä aiheuttaa työt.
Ennen stressasin todella paljon sotkuisesta kodista. Opettelin siistimään pahimmat sotkut päivittäin. Nykyään pystyn rentoutumaan kotona ja siellä olosta enää harvemmin aiheutuu stressiä. Kodin suht. siistinä pysyminen vaati sen, että tavaroille löytyi omat paikkansa.
julkiset esiintymiset, ja ihan vaan tuntemattomassa porukassa oleminen ja kun mennään järjestyksessä ja pitää kertoa itsestään.... se tunne kun oma vuoro lähestyy...... hyi.
mutta onneksi noita ei tule enää vastaan juuri koskaan. nyt mulla on sitten auto-stressi. mulla on auto rahoituksella, ja mun pitäisi päästä siitä eroon ennenkuin lähden vuodeksi ulkomaille. kaikki muu on järjestyksessä. työ-stressi on joka päivä töissä, mutta nyt kun tiedän että pääsen siitä paikasta eroon elokuussa niin kotona ei stressaa yhtään. :--)
Surullista kyllä, mulle aiheuttaa stressiä yleensä ne kaikkein turhimmat asiat :') Just semmoset mihin itse ei juurikaan voi vaikuttaa, ne joko menee niin ku toivo tai sitten ei. Mun pieni mieleni ei vaan kykene semmoista käsittämään. Siinä lähtee yöunet ja hyvä tuuli pitkäksi aikaa, kun ei osaa jotenkin käsitellä asiaa.
Stressiä aiheuttaa million mikäkin, yleensä esiintymistilanteet ja yleisön eteen meneminen, uudet tilanteet ja paikat, uusien ihmisten tapaamiset ja kaikenlaiset uudet kokemukset, stressin jälkeen tunne muuttuu onneksi yleensä voitoksi ja iloksi :) Kotona stressaan lattialle (noh jokapaikkaan!!) ilmestyvistä puhtaiden ja likaisten vaatteiden pinoista, jotka tuntuu olevan mahdoton korjata pois pysyvästi :(
Koulujutut saa kyllä meikäläisellä stressin aikaiseksi... Ja itseasiassa välillä töiden sovittaminen koulun sekaan, tai ehkä enemmänkin toisinpäin...
Kiire! Kiire kun tulee niin stressaa ja hikoiluttaa aina, oli se kiire sitten itseaiheutettua tai ei =)
Minua stressaa ihan sama asia kuin sinuakin. Jonkinasteinen jatkuva sotku kotona. Meillä pyörii nurkissa 3-6 lasta, mutta ei hoidu asiat vasemmalla kädellä ;) Olenkin tullut tulokseen, että jos säilytystilaa ja elämistilaa olisi riittävästi, niin järjestyksen ylläpito olisi helpompaa. Lasten kaikki lelut ja minun lukuisat harrastukseni mm. ompelukankaineen, kynsitarvikkeineen, meikkeineen ja sisustusprojekteineen plus päälle vielä mieheni musiikkikamat... Eipä sotkuun muuta tarvita. Minä paloin loppuun ja päätin olla stressaamatta, vieraatkin savaat nykyään tulla vaikka paikat ovat vähän vinksin vonksin. :)
mulle kaikki opintoihin liittyvät deadlinet ja etenkin koe/tenttiviikot on yhtä stressiä. samaan aikaan tuntuu aina kaatuvan päälle kaikki - kodin kunnossapito, ihmmissuhteet ja lukemattomuus. Oikeesti kaikki on varmaan just samalla tolalla aina, mutta jotenkin tenttiviikon aikana se kauheus aina konkretisoituu...
Siivoaminen, pakko aina hangata paikat puhtaiksi ennen vieraiden saapumista, tähän kuuluu jopa vähintään kaksi kertaa lattioiden pesukin :D siis aivan hirveää. en koskaan kutsu itse vieraita juuri tämän takia.
kunnon siivous deosorantti
Sanotaan, että vaikkapa vaihtarina ollessaan sitä saattaa löytää itsestään uusia puolia, tai vaikka kokonaisen itsensä. Minä löysin ihan uuden stressin aiheuttajan - vasta vaihdosta palattuani!
Uudet ihmiset. Erityisesti, jos joudun kohtaamaan uusia ihmisiä minulle hieman vieraammassa paikassa, stressaannun heti. Ehkä ahdistunkin. Ehkäpä molempia.
Ärsyttävintä tässä on, että minulla ei ole mitään selitystä tälle ilmiölle. Olen aina huoneessa se, joka täyttää tilan ja joka on äänessä ja nauttii huomiosta. Vaihdossa ollessani loin helposti uusia kaverisuhteita ja tutustuin hurjaan määrään uusia ihmisiä uusissa tilanteissa ja ympäristöissä.
Mutta nyt Suomessa toleranssi samaiseen toimintaan on nolla. No, työstän tämän ongelman kanssa ja siedätyshoidan itseäni :)
Epävarmuus. Kaikki epävarmuus. Nykyinen asunto on väliaikainen ja en tiedä milloin joudun muuttamaan. Ressiä pukkaa. Ei ole duunia. Todellakin pukkaa stressiä. Parisuhde karikolla. Ihan vähän sekin stressaa. Muuten mulla menee ihan hyvin :)
Olipa hyvä postaus! Tiedän mitä tarkoitat stressilläsi, äitini kärsii samasta kodissamme asustavien rojukukkuroiden vuoksi joita olemme nyt onnistuneet hiukan hillitsemään kun ollaan laitettu tavaraa kirpputorille ja hyväntekeväisyyteen :) kannattaa ihan kovalla kädellä heittää tavaraa menemään, ei niille kaikille oikeasti ole käyttöä..
Sitten itse aisaan, mistä stressaan; jännittäviä, joskus arkipäiväisiäkin tilanteita. Se on outoa, sillä vaikkei pääni niitä stressaisikaan niin vartaloni kyllä ja se ilmenee ärsyttävänä hikoiluna. En ole uskaltautunut apteekin superdödöjä käyttämään herkän ihon vuoksi joten innostuin hirveästi tästä nivean uudesta dödöstä! vaikken arvontaa voittaisikaan niin käyn varmasti kaupasta ostamassa!
Stressaan juhlia ja niiden järjestämistä. Tykkään suunnitella ja toteuttaakin juhlia, mutta joka kerta saan hommasta harmaita hiuksia.
Itselläni meni muutto/kotistressi aivan totaalisesti yli viime syksynä. Siihen päälle hieman työkiireitä, niin heräsin eräänä joulukuisena aamuna teho-osastolta itsemurhayrityksen jälkeen. :/ En varmaan ole mikään perusstressaaja, taustalla on sairaus, joka oirehtii pahiten just silloin paineita kertyy.
Sen kokemuksen jälkeen olen tajunnut, että joskus on OK vähän laskea vaatimustasoaan, antaa vaan olla tai tehdä myöhemmin, pyytää apua ja laiskotella säännöllisesti. Tosin saatan unohtaa tuon milloin vain, mutta ainakin tällä hetkellä elämä on vähän helpompaa.
Kotistressissä itseäni on autanut radikaali tavaroiden karsiminen ja lisäsäilytystilojen rakentaminen. Tällä hetkellä voin hyvin kodissani, vaikkei se ihan täydellinen olekaan.
Lisäksi olen kovasti stressannut työelämää. Milloin on työtä liikaa, milloin hiljaisempaa ja pelko potkuista jne.
oh, olin aikeissa tulla avautumaan stressaamisistani muutenkin, mutta vielä arvonta kaupan päällisiksi! hih.
Minäkin olen kotistressaaja. Tällä hetkellä koti on minulle kaikkein stressaavin paikka! Minulla stressini tosin johtuu siitä, että asun rahapulan takia soluasunnossa ja minulle on siunaantunut kämppiksiksi juuri kotoa muuttaneet täysin uusavuttomat ja aikaansaamattomat teinit. huhhuh! kun yksi asia ärsyttää ja minun täytyy huomauttaa joka asiasta omien jälkien siivoamisesta roskien viemiseen, niin yht'äkkiä olen tilanteessa, jossa jatkuva ärsyyntyminen on eskaloitunut aivan järjettömän voimmakkaaksi stressiksi. on suorastaan ihanaa päästä yliopistolle ja luennoille, missä voi olettaa ihmisten osaavan jopa käyttäytyä kuten aikuiset.. varmaan pakko yrittää taikoutua jostain rahaksi ja yksiöksi tai pää hajoaa! stressaaminen tällaisista jutuista (tämä menee nyt kyökkipsykologian puolelle, haha :D) saattaa johtua vaikkapa kontrollin tarpeesta... ahdistaa, kun on tunne, että kaikki ei ole kontrollissa! itse yritän muistuttaa itselleni, että asiat jotka stressini aiheuttavat, eivät ole sen stressaamisen arvoisia, ja hyväksyä sen epäjärjestyksenkin... se auttaa minua ainakin jonkin verran, suosittelen kokeilemaan tietoista itsensä muistattamista tällaisesta zenmäisestä hyväksymisestä :) toivottavasti saat apua stressiin, on tosi kurjaa olla koko ajan stressistä jostain, varsinkin omassa kodissa jonka pitäisi olla paikka rauhoittua! ymmärrän täysin miltä se tuntuu :)
Voi eiiii....! Voin vain kuvitella..... *muistelee vuottaan muuan ammattikoulun asuntolassa jossa kämppiksinä neljä 15-vuotiasta.....*
Tällä hetkellä stressaa siivous, ei tietenkään ehkä pakko olisi eikä kotona ole edes ihan niin sotkuista, mutta kun on tällainen siisteysfriikki niin minkäs sille mahdan. Kiinnitän huomiota ehkä liian pieniin asioihin :D
Tällä hetkellä stressiä eniten aiheuttavat päällepainava koeviikko, huonot välit perheeseen,sekä sosiaaliset tilanteet..:(
Kotona stressaan myös siitä,jos tiedän että jokin asia on levällään ja kesken,enkä saa omatunnoltani rauhaa ennenkuin olen suorittanut kyseisen asian loppuuun..
Tekemättömien tehtävien ajattelu stressaa, ja sitten stressi estää tekemästä asiaa loppuun ja se stressaa ettei sitä voi tehdä loppuun...
Ehdottomasti työnhaku ja epätietoisuus siitä, missä tulen kesäni viettämään :/
Itseäni stressaa tällä hetkellä eniten uudelle paikkakunnalle muuttaminen (n.kolmen viikon päästä). Se miten paljon se on aihauttanut minulle päänvaivaa ja ahdistusta, tuntuu olevan ihan liikaa välillä. Mutta silti en malta odottaa, että pääsen tutustumaan uusiin paikkoihin ja ihmisiin. :)
Eniten kyllä tällä hetkellä stressaa masennus, jonka takia stressaan myös siitä, etten jaksa käydä aina koulussa. Itse olen kyllä murehtijatyyppiä, keksin kyllä melkein mistä vaan stressin aihetta.
Opiskelu. Olen yliopisto-opiskelija, ja opinnot aiheuttavat stressiä jossain määrin lähes koko aika. Aina on joku dedis tai tentti tulossa.
Mulle stressiä aiheuttaa koulu eli kokeet ja sen sellainen. :) Ei kiva...
Stressiä aiheuttaa kasvava pyykkivuori, paperisota esim. Kelan kanssa, muutokset elämässä...
Ehdottomasti eniten stressiä tuo laskupino! En sin tajuat että jee palkkapäivä sitten tajuat että aa! laskut! Sen jälkeen yrität etsiä kaikki laskut jokaikisestä mahdollisesta kolosta, pinosta, sähköpostista ja postiluukusta. ja sitten eikun maksamaan. ja johan hiki tulee eikä stressiltä voi välttyä.
Hyvä vinkki toisinaan on ottaa shotti joka laskun jälkeen!
:D Eikääääh! ^_^
Mun piti ihan miettiä tätä asiaa!
Mä oon huono stressaamaan, kouluaikoinakin koestressit yms olivat niin sanotusti "hyvää stressiä" eli luin tehokkaasti ja pienen stressin alla tentit meni aina paremmin. Töissä on välillä rankkaa, mutta rakastan työpaikkaani, joten ei sekään sanan varsinaisessa merkityksessä stressaa. Toiset ihmiset stressaavat välillä, mutta osaan jättää ne omaan arvoonsa.
MUTTA. Mua stressaa välillä ihan älyttömästi oma toiminta/toimimattomuus. En osaa mitenkään määritellä tätä, mutta välillä alkaa miettimään, mitä kaikkea voisi tehdä toisin ja oonko tehny elämässäni huonoja valintoja. Tai että tiettyjen asioiden suhteen pitäisi olla aktiivisempi. Eli tämä stressi on oman pääkopan sisällä, pitäisi vaan opetella olemaan kiltimpi itelleen :)
Mä olen myös kotistressaaja. Tämä on alkanut uuteen kotiin muuton myötä. Täällä kaikki on niin uutta ja puhdasta, että pienikin tahra pinnoilla pistää silmään. Tästä johtuen tuntuu, että koko vapaa-aikani menee nykyisin siivoamiseen.
Itse stressaan ja jännitän kun tulossa vieraita. Pitää olla paikat tiptop ja pitää olla jotain hyvää tarjottavaa. Ihan typerää mutta tällainen vaan olen :(
moikka. käytätkö melvitan luonnonkosmetiikkaa tai uutta luksus merkkiä opalle:a?
Moikka!
En ole käyttänyt kumpaakaan merkkiä, Melvitasta tainnut joskus kokeilla jonkun pienen näytteen.
Mie kyllä stressaan melkein kaikesta. Perinteiset: työt, koulu, kotihommat jne stressaa. Mutta ehkä eniten sydämentykytystä ja hikikarpaloita nostattaa julkisilla paikoilla esiintyminen. Ihan pelkkä palaverissa/koulussa puhuminen koko muulle porukalle aiheuttaa suurta stressiä jo ennakkoon "entä jos ne kysyy multa jotakin, mitä mie osaan vastata"ym.
Työttömyys stressaa pahasti tällä hetkellä. Olen kasvatettu niin että työnteko on olennainen osa elämää joten hypin seinille kun mistään ei tunnu töitä löytyvän:/
Epävarmuus on stressaavaa.
Totesin ystävälleni tammikuussa, jos minussa vielä henki pihisee helmikuun jälkeen, niin on syytä juhlia :D Tällä hetkellä tuntuu kerääntyvän niin kovin monta stressin aihetta, isompia ja pienempiä... Puhjennut astma ja allergia, poismuutto ihanasta kodistani taloudellisen tilanteen vuoksi ja lisäksi allergian myötä elämäni valopilkulle, koiralleni, joudun etsimään uuden kodin :( Mutta onhan tämä elämä kaikkine mausteineen kuitenkin aika ihanaa, vaikka välillä se potkiikin persuksille minkä kerkeää ^^
Opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen on haastavaa ja stressaavaa. Ajankäyttöä on pakko suunnitella huolella ja silti aikaa tuntuu olevan aina liian vähän. Päivät venyy hullun pitkiksi ja yöunet jää vähälle, joka tietty kostautuu sitten seuraavana päivänä. Toisaalta rakastan elämääni juuri tällaisena, kiireestä ja stressistä huolimatta :)
Ihan tavallinen arki aiheuttaa stressiä :/. Lukiossa joka päivä pitkiä päiviä, paljon kotiprojektejä ja läksyjä, monet aineet pitkinä. Kaiken lisäksi autokoulu alkoi ja yritän vielä ehtiä salille ja ryhmäliikuntaan 5 kertaa viikossa. Lisäksi joudun kulkemaan linja-autolla ja niitä ei ihan koko ajan kulje, joten päivät venyy entisestään. Koko ajan mielessä pyörii mitä kaikkea pitäisi tehdä.
Minuakin stressaa eniten kotona hallitseva kaaos! Muksujen ja omat tavarani ovat hujan pitkin kämppää, pitäisi saada kaaos hallintaan muttei tiedä mistä aloittaa. :/
Työt. Siivous. Oikeestaan oli hyvä miettiä, sitten muut asiat on hyvin kun niitä ei stressaa.
Onneksi koti ei aiheuta stressiä, toisaalta harvoin kutsun kavereita tarkastelemaan sitä ns. hallittua kaaosta mikä tälläkin hetkellä vallitsee. Työpaikka sen sijaan aiheuttaa paljonkin stressiä kun omaa työpanosta ei tunnuta arvostavan. Aina on kasa asioita jotka olisi pitänyt osata ennakoida etukäteen ilman mitään varoitusta esimieheltä. :/
Liikunta onneksi helpottaa, voi keskittyä tunnin ajaksi muutamia kertoja viikossa ihan muuhun. Kuntonyrkkeilyssä saa samalla taottua turhautumiset säkkiin.
Auktoriteetit stressaa mua. Oli se sitten lääkärikäynti, työhaastattelu tai esimiehen puhuttelu, niin olen ihan paniikissa. Se tunne, että tiedän olevani alakynnessä, ei ole kiva.
Kotona lojuvat tavarat ja kaaos lähinnä ahdistaa, enkä halua viettää vapaapäivää sotkuisessa kodissa, kun joutuisi tuijottelemaan sotkuja koko ajan. :)
Tällä hetkellä eniten stressaa, miten saan kaiken valmiiksi ennen vauvan syntymää. Esim. opinnäytetyön, ja kotona pitäisi tietenkin olla niin siistiä ja puhdasta kuin mahdollista, vauvan vaatteet pestyinä, silitettyinä ja viikattuina, ettei vaan olisi sitten mitään muuta "to do" -listalla, kuin keskittyä uuteen tulokkaaseen... :)
Siis aivan mahtavaa! Itse olen turhautunut joka-aamuiseen meikkauksen aiheuttamaan hikoiluun! Kesäisin olen joutunut meikkaamaan jättimäisen tuulettimen vieressä koska kesäisin hikoilen muutenkin ja vieläpä kasvoista.. Yleisimmät stressin aiheuttajat on kanssa hyvin paljon samat, kodin siisteys ja kaaos varsinkin kun asuu kaksin yksiössä. Toinen stressin lataaja on yleensäkin oma saamattomuus ja siitä aiheutuvat tuskantunteet! :D
Itseäni stressaa eniten opiskelu. Pitäisi olla hauska , hyvä oppilas, hyvännäköinen etc.
Myöskään painostus ei auta yhtään opetttajilta. Joka ******n päivä täytyy painostaa eri asioihin liittyen.
Stressaava tekijä muuttuu, jostain sen saa aina kehitettyä. Joskus se on liikkumattomuus ja toisinaan liiallinen liikunta. Arjen askareista sen useimmiten kehitän kuten leikkaamaton nurmikko, autonhuollossa käyttö ... Kummallista minusta on, että arjen askareista stressaantuu ja isot asiat kuten esim. ilmastonlämpeneminen ym. saa mielestä siirrettyä syrjään.
Kyllä stressiä aiheuttaa pääsääntöisesti ne "perinteiset" työkiireet. Liian paljon hommaa, liian vähän aikaa. Yleensä olen kyllä varsin hyvä priorisoinnissa, mikä varmasti karsii suurimman osan mahdollisista "stressipeikoista" - mutta aina joskus priorisointikaan ei riitä.. Huh. Onneksi tilanne on kuitenkin kokonaisuudessaan vielä varsin siedettävä :)
Tyhjät dödö- ym purkit kylppärin kaapissa
Ruuanlaitto on stressaavaa.Liian pieni keittiö ja liian paljon tavaraa.Haluaisin ostella kivoja "pikku-vempaimia", jotka nopeuttaisivat ja kätevöittäisivät ruoan valmistusta, mutta eiväthän ne mahdu mihinkään.Ja sitten, kun olen työllä ja tuskalla valmistanut mielestäni lähes gurmee-aterian,saapuvat kaksi teini-ikäistä lastani pöytään... ja aina heillä tuntuu olevan jotain valittamista pöperöistäni.
Katselen erittäin mielelläni tv:stä top- ja master-chefit mutta meillä ruoat ovat lähinnä kuitenkin jauhelihaa nurin ja oikein.
Moi Sanni. Toinen kotistressaaja ilmoittautuu. Mä vielä onneton lueskelen sisustuslehtiä ja -blogeja ja vedän stressiä siitä, kun meillä on ihan väärännäköistä, sotkuista ja sekaista. En vielä edes tiedä, haluanko kodista tyylikkään vai kodikkaan. Kenenkään muun kotona en kyylää sillä silmällä "onko hienoa vai ei" ja omassa kodissa ihan yhtenään. En oo koskaan tyytyväinen. :(
Moikka! Itse en ole mikään kotistressaaja, vaan stressaan eniten (niin turhamaiselta kuin se kuulostaakin), ulkonäöstäni.
Yksi suurin ulkonäköhuolenaiheistani on hikoilu. Olen kokeillut monia supermarkettien antiperspirantteja, mutta ne eivät ole tehonneet hikikainaloihini ja märkiin läiskiin. Joten olisiko tämä uusi Nivean antiperspirantti apu ongelmaani? :)
Stressaan myös tulevaisuudesta ja opiskelusta, mutta se taitaa olla aika yleistä :)
Valitettavasti raha. Valmistuin juuri vuodenvaihteessa ja jäin heti työttömäksi ja elämä on ollut pelkkää eurojen (ja senttien) laskemista. :/
Olen myös kotistressaaja, mutta paljon pahempi kuin sinä :( Minulla siis ei pysy mikään nurkka siistinä ja huomaan miettiväni "tänään pitää siivota" joka päivä.. Mutta aina kun vähän jotain teen, täällä näyttää pian silti aina samalta.. Eli ei siivoamisella kauheasti vaikutusta silti ole :/ Pitäisi kerralla saada KAIKKI puhtaaksi ja SITTEN yrittää pitää se.. helpommin sanottu kuin tehty :/
Samoin olen kotistressaaja! Ihailen siistejä koteja, mutta oma luonteeni on laiskanlainen, kotityöt hoituvat vain suuren ponnistuksen jälkeen :b.
Tuota dödöä pitäis kokeilla! Kärsin nimenomaan stressihikoilusta.
Stressaan tulevaisuutta. Aloitan syksyllä lukion kaupungissa tuntemattomien ihmisten keskellä ja olen asunut ikäni pienessä maalaiskylässä..! Ihan kamalaa kun miettii jo nyt pärjääkö, onko muita huonompi, miten sopeudun "kaupunkiympäristöön" ja viihdynkö..
Stressaan tuntemattomille soittamista: lääkärit,hammaslääkärit, ylipäätänsä kaikki asialliset puhelut, joissa pitäisi itse olla jotain vailla ja kykenevä sanomaan asiansa selkeästi. Naurattaa jo itseäkin yli parinkympin iässä, mutta hermostun ja syke nousee ja hikeä pukkaa, takeltelen ja unohdan varmasti puolet mitä piti sanoa. Jälkeenpäin totean, että eihän se nyt niin kamalaa ollut, en taaskaan kuollut. Ja sitten seuraava kerta on tismalleen sama.
Pitemmän päällä kämpässä väärillä paikoilla lojuvat, tai paikasta paikkaan kulkeutuvat rojut ärsyttää myös. Mutta se niiden rojujen läpi käynti aiheuttaa stressiä. Olen hirveän huono heittämään tavaraa pois vaan niillä on ainakin viisi elämää. Mutta mullakin on parempi fiilis, kun kämppä on siistinä ja voi vaan olla ja rauhoittua.
Minulle helpoiten stressiä aiheuttaa opinnot. Tällä hetkellä pitäisi saattaa opinnot loppuun.. ja stressi on ihan valtava. :/
Stressaan eniten matkustamista.. Tai erityisesti kulkuvälineisiin, tapahtumiin yms ehtimistä. Suunnittelen tarkasti etukäteen reitin ja aikataulun, mutta silti kainalot tuppaavat hikoilemaan jonnekin lähtiessä. Outoa, niiiiiiin outoa.
Eniten tällä hetkellä stressaa raha ja tulevaisuus. Jäin työttömäksi pari kuukautta sitten ja se on aiheuttanut minulle varsinaisen "stressihyökyaallon". Harvoin on sellaisia päiviä, milloin en stressaisi OLLENKAAN tätä tilannetta.
Stressaan eniten sitä, että vaikka tiedän miten elää terveellisesti ja kuinka liikunta helpottaa oloa, silti tulee laiskoteltua liikaa. Ja sitten poden huonoa omaatuntoa laiskottelusta, mutta en silti nouse koneelta ja lähde sinne lenkille :/
mua stressaa rästiin jääneet koulutyöt :s äääääh!
Deadlinet. Jätän kaiken a i n a viimetinkaan ja silloinkin yritän työntää päätä pensaaseen ja toivoa että hommat hoituu ilman omaa osallistumista :D Ja esiintyminen. Ja ylipäätään huomion keskipisteessä oleminen. Se tunne kun kaikki tarkkailevat sinua ja pitäisi onnistua. Jopa työhaastattelut. Hyihyi puistatuksia puistatuksia... Itse esiintymistilanne menee yleensä kuitenkin ihan hyvin :) Silti sama juttu, joka kerta.
opiskelu, sotkuinen huone, nukkuu liian vähän, raha-asiat...Näitähän löytyy! :D
Mua stressaavat yleensä työaikataulut ja muu vastaava. Kotona stressaavat ja ärsyttävät keskeneräiset sisustusprojekstit ja nopeasti pölyyntyvä kylppäi, jokan äyttää aina ihan kamalalta.
Stressaan opintojeni loppuun päättämisestä ja lopputyöstä... Siinä ohessa teen töitä, ressaan siitäkin :) vähemmälläkin ressaamisella liene pärjäisi?
P.S. Asioita on turha murehtia etukäteen, huolet ja murheet löytävät kyllä perille odottamattakin... :)
Tunnustaudun samanlaiseksi kotistressaajaksi :/ Siistiä pitäisi olla jotta kotona voisi rentoutua, mutta välillä vaan laiskuus ottaa ylivallan ja pienetkin arkiaskareet tuntuvat järjettömän isoilta ponnistuksilta! Ja ahdistaa! Sitten kun vihdoin saan inspiraation siivoankin kodin lattiasta kattoon :D
Minua stressaa todellakin huono iho, ei mikään muu kuin tuloillaan oleva finni aiheuta jatkuvaa märehtimistä. Näin reiluna kolmekymppisenä iho on jossakin hormooni myrskyssä aiheuttaen koko ajan huolta ja sitä stressiä.
Mua stressaa opiskelu. Oon lukion ekalla ja stressaannun ihan liian helposti, ku asioita on pikkasenki liikaa tehtävänä. Sitte, ku joku asia stressaa (mm. koeviikko) niin huomaan, että muut pienemmätkin asiat alkavat stressaamaan. : D
Minua ei tällä hetkellä stressaa mikään :D Toisaalta miellän stressin ehkä eritavalla kuin useimmat, sillä miellän itseni stressaantuneeksi vasta siinä vaiheessa kun en saa öisin nukuttua, kädet tärisevät jatkuvasti ja kokoajan itkettää. Yleensä stressin kanssa samoihin aikoihin tuntuu että jatkuvasti pitäisi saada jotain aikaan ja sen lisäksi tehdä kaikki paremmin ja tehokkaammin. Mutta tällaisinä hetkinä olen niin lamaantunut ja uupunut etten vain saa mitään ylimääräistä tehtyä. Hyvä jos rämmin normiaskareista läpi.
Tämänhetkisessä elämäntilanteessani kieltäydyn stressaamasta mistään, vaikka olen vasta viime syksynä lukiosta valmistunut ja työtön (no, jaan iltapostia kaksi kertaa viikossa, mutta en miellä sitä kunnon työksi).
Päämäräksi itselleni olen asettanut lääkikseen ensi keväänä pääsemisen (en ole käynyt tarvittavia lukiokursseja ja käydytkin pitäisi kerrata siksi en hae ns. tosissani tänä keväänä, vaikka pääsykokeessa aion käydäkin).
En tiedä onko lääkis paras vaihtoehto minulle, mutta se on selkeä päämäärä ja sen saavuttamiseksi voin tehdä selkeän suunnitelman. Olen niin lopen kyllästynyt harhailemaan pimeässä tulevaisuuden ammattiani etsimässä, että tyydyn parhaaseen vaihtoehtoon.
Purkauksen lopuksi pitää mainita, että tulevaisuus ja opiskelualan valinta ovat aina aiheuttaneet minulle naurettavat määrät stressiä (juuri sellaista kuin kuvailin), koska koulussa ja lukiossa meitä painostettiin jo 14-vuotiaina päättämään, ei niinkään pohtimaan, missä olemme 10 vuoden kuluttua. Opontunneilla jaettiin kaavakkeita, joihin tuli täyttää oma kymmenvuotissuunnitelma. Ei onnistunut.
Lukiossakin ainevalinnat olisi pitänyt tehdä sen pohjalta minne aikoon suuntautua valmistumisen jälkeen. En tehnyt näin ja siksi kirjoitin filosofian ja lyhyen saksan, jotka ovat varmasti hyödyllisimmät aineet ikinä.
Toivottavsti tässä kommentissa on jotain järkeä. Yleensä en kommentoi mitään, koska jollain tasolla miellän vain kunnollisten esseiden moniulotteisten kelpaavan vastauksikseni. Muilta en tällaista odota... Pitäisi opetella suhtautumaan realistisemmin itseeni ja tilanteisiin, joita kohtaan.
Nyt lopetan :D
Stressinaiheuttaja numero yksi on ruuhkabussi! Kuljen päivittäin pitkiäkin matkoja julkisilla ja aikataulu on tiukalla. Saatan istua puoli tuntia tikkusuorassa penkillä, vilkuilla kelloa ja stressata kuinka paljon porukkaa seuraavalta pysäkiltä lappaa sisään ja painaako joku stop-nappulaa. Koen tämän jokapäiväisen bussi-stressin todella epämiellyttäväksi ja kyllä siinä kainalotkin ovat perille ehtiessä epämiellyttävästi kostuneet..
Mulle aiheuttaa stressiä yleensä opiskelu, mutta tällä hetkellä ylivoimaisesti eniten töiden hakeminen. Olin niin tuskastunut kesätyöhakemusten täyttämiseen jo etukäteen, etten ole saanut kuin kaksi lähetettyä. Haluan panostaa jokaiseen hakemukseen täysillä, joten siihen kuluu aikaa. Olen olevinani niin kiireinen, etten saa varattua yhtä päivää hakemusten lähettämiselle. Tai edes yhtä iltaa. Kohta jäävät koko hakemukset kirjoittamatta, kun en stressaamiseltani saa mitään aikaiseksi!
Ja sitten taas tohon stressihikoiluun, mulla iskee se aina kun vähänkin jännittää. Esimerkiks suullisia esityksiä kielten kursseilla pidettäessä oikein huomaan itekin, kuinka alan haista sellaselle kitkerälle stressihielle ja kainalot kostuvat tujusta stick-antiperspirantista huolimatta. Onneksi osaan nykyään tähän varautua, ja valitsen vaatteet sen mukaan, onko edessä jännitystä aiheuttavia tilanteita.
Itelläni muuten myös kainalot kostuu aamumeikkauksen aikana. Mutta omalla kohdallani uskoisin, että kainalot kostuisivat joka tapauksessa, meikkasin tai en. Laitan nimittäin dödön vasta juuri ennen kotoa lähtöä, enkä ennen meikkaamista tai muita aamutoimia.
Olen kyllä kova tyttö hikoilemaan ylipäätään, että siinä mielessä tuo Nivean paketti tulis ihan tarpeeseen! :D
Mua stressaa ja takuuvarmasti hikoiluttaa esiintyminen yleisön edessä! Hiki valuu, ääni värisee ja kädet tärisee... ihan pienikin yleisö riittää (esim. oma luokka koulussa). Ongelma on kyllä hyvin yleinen, mutta ois kiva päästä siitä yli
Ihana tietää, että joku muukin stressaa kotona! Mielestäni täällä on aina liian sotkuista, vaikka ei edes ole. Enkä silti jaksa siivota :D. Ja kauhea paniikki jos joku tulee käymään, jaiks!
Minulle stressiä aiheuttavat eniten varmaankin opinnot. Murheena ei ole se että ne eivät etene, vaan se, miten paljon hommaa koko ajan on. Jatkuvasti on sellainen "tee tehtävät hoida tekemättömät työt lue tenttiin" -fiilis, ihan sama vaikka yrittäisi viettää vapaapäivää. Yhyy. Onneksi kohta helpottaa kun saan pari isoa kurssia pois alta.
Mua stressaa päätöksentekeminen. Oon tosi huono päättämään mitään isoja asioita, jossittelen niitä aina päiväkausia. :D
Olen järkyttävän kova stressaamaan täysin turhista asioista. Eniten ehkä kuitenkin uusista tilanteista, viimeisimpänä oli työkkärissä käynti.. Mutta hengissähän siitä selvittiin :D
Minua stressaa kaikki uudet tilanteet, esiintymiset ja lääkäri/hammaslääkäri käynnit. Minulla on myös paniikkihäiriö ja tuollaisissa julkisissa tiloissa missä panikoin niin hikoilen älyttömästi jännityksestä.
Taidan olla melko helposti stressaavaa tyyppiä... tällä hetkellä loppuraskaus menossa ja vähän komplikaatioita mukana, sitä tietysti stressaa vaikka lääkärit kuinka hokee, että ei saa stressata! onneksi pikkukaverilla kumminkin kaikki hyvin. Se on pääasia.
Työelämässä olen vähän sellainen liian kiltti tyttö, joka ottaa liikaa hommia niskoilleen ja sitten taas stressataan kun yritetään saada kaikki tehtyä... onneksi olen hiljalleen alkanut oppia pois tuosta liiallisesta kiltteydestä ja oppinut sanomaan jopa ei. Helppoa se tosin ei ole!
Ja kyllähän sitä kotonakin stressinaiheita riittää, juurikin nuo sinunkin mainitsemat kertyvät kasat siellä sun täällä ja se kun tavaroille ei oikein löydy omia paikkoja. Argh.
No, ei se auta kuin yrittää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja hoitaa pahimmat stressinaiheuttajat jollain tavalla kuntoon. Ja muiden kanssa kai vaan pitää oppia elämään...
Hyvää ystävänpäivää :)
Kyllä minua eniten stressaa tieto siitä, että deadline lähestyy ja pitäisi tuottaa järkevää tieteellistä tekstiä...
Stressin lieventämiseen paras lääke on kunnon uni. Nukkuessa huoneen tulee olla täysin pimeä, viileä ja ilman tulee olla kosteaa. Siten ainakin minä saan parhaimman lepo tuloksen :)
Mua stressaa jatkuva ajanpuute ja tulevaisuus.
Mua stressaa kaupungin kiire ja kovat äänet. Tahtoisin muuttaa maalle rauhaan.
Suurimmat huolet ja stressit aiheuttaa opiskeluni - motivaatio kadoksissa ja itselleni nopeaa tahtia pitäisi opintoviikkoja suorittaa.
Asiakasmeikit jännittävät ihan törkeästi ja tämä dödö voisi olla ratkaisu siihen. Jotenkin etukäteen tietää, että tulossa on stressaava tilanne ja tuntuu, että hikoilen enemmän sen vuoksi, että yritän olla hikoilematta :D Selvää stressihikoilua siis. Kiva, että tämmöinenkin tuote on keksitty ja toivon, että toimisi itsellä, vaikka en yleensä pystykään käyttämään kaupan dödöjä (herkät kainalot).
Tällä hetkellä suurin stressin aiheuttaja itselle on (liian) lähellä tulevaisuudessa odottava gradun aloitus, huoh.
Aina kun odotan tai jonotan jonnekin... Voin olla aivan lunki ja normaali mutta kun saavun jonon päähän venailemaan omaa vuoroani asim pankissa tai joskus ihan ruokakaupan kassajonossakin... Niin paniikkikohtauksen omainen kohtaus valtaa minut täydellisesti. Hikoan kainaloista, reisistä ja ylähuulen päältä, enkä saa henkeä.
Sama tietysti lääkärin vastaanotolle odottaessa, se on ihan varma tilanne... Joskus jopa puhelimessa jonottaessa sama hikoamiskohtaus iskee.
Tällä hetkellä stressaan kyllä kotonakin! Yritän nimittäin tehdä etätöitä aina perjantaisin, koska työmatkani on kohtuuttoman pitkä, ja hommaa olisi tälle päivälle kamalasti. Kotona keskittyminen on kuitenkin vaikeampaa, koska kämppä tosiaan vaatisi siivoamista, ja jotenkin olisi turhan helppoa vältellä ajattelemista vaativaa duunia hiukan tiskaamalla ja pesemällä pyykkiä... Tai sitten vältellä kumpiakin hommia vähän surffaamalla blogeissa...
Suurin stressin aiheeni on työhöni liittyvää. Myöskin esiintymistilanteissa stressaan paljon.
Eniten stressaan epäsäännöllisistä työajoista, aina ennen iltavuoroa vilkuilen kelloa koko päivän ja vuoron lähestyessä alan hikoilemaan kun huolettaa ehdinkö ajoissa töihin ja onko kaikki varmasti mukana. Tämä on hyvin ärsyttävää..
Esiintyminen ja uudet tilanteet stressaavat eniten. Väillä myös ajanpuute, tosin sitä tiedän itse lietsovani erilaisilla to do -listoilla, joihin mulla näyttää olevan jokin pakkomielle. On "tehtävä asiat"-listaa, "tehtävät käsityöt"-listaa, "ostettavat asiat"-listaa, "tee/kunnosta kotona"-listaa jne. Joten vaikka jatkuvasti vetäisinkin listoilta tehtyjä asioita yli, niin aina näyttää siltä, etten ole saanut kuin muutamia asioita tehtyä ja aika loppuu kesken. :/ Rentoudu siinä sitten. Tunnistan itsestäni jonkin verran tuollaista kotistressaajaakin, mutta mulla on auttanut siihen tavaran ja krääsän jatkuva minimointi. Pyrin myös siihen, että kaikilla tavaroilla on oma paikkansa, johon aina palautan ne, että eivät jää pyörimään. Teen suunnilleen kolme tai neljä kertaa vuodessa sellaisen inventaarion, jossa käyn läpi kaikki kaapit, laatikot ja tavarat ja hankkiudun surutta eroon vähänkin tarpeettomilta tuntuvista jutuista. Rakastan noiden "suursiivousten" tekemistä, sillä se tunne niiden jälkeen on niin puhdistunut ja rentouttava. :D Ja se jotenkin vähentää stressiä, kun tietää, että missään ei ole ainakaan hetkeen mitään ylimääräistä krääsää.
Stressaannun eniten tilanteissa joissa pitää olla esitellä omaa osaamista.. mikä siinä onkin että itsetunto aina karisee työhaastattelussa? :)