"Kerrankin kamppis just mulle!!" ajattelin, ja hain mukaan.
Tehän tiedätte, että olen aniharvoin mukana missään Indiedaysin kampanjassa. Tällä kertaa olin aivan innosta soikeana kun pääsin mukaan! Kyseessä on Indiedaysin ja Nivean Stress Protect -kampanja, jossa pääsin life coach Anne Karilahden valmennukseen opettelemaan stressinhallintaa. Olin ollut aikeissa kirjoittaa blogiin juttua elämänhallintaan liittyvästä stressikierteestäni ilman Niveaakin - ja nyt tarjoutui tilaisuus päästä ammattilaisen vastaanotolle saamaan apua asiaan!
Kuva täältä.
Minulla on viime vuodet ollut yhä vain paheneva ja ikävä ongelma - stressaan nimittäin kotonani. Siinä missä joku muu stressaa töissä tai koulujuttujen parissa tai yleisesti jännittävissä tai haasteellisissa tilanteissa, minä kärsin omassa kodissani. Juuri siellä, missä ihmisen odottaisi osaavan rentoutua parhaiten. Paikassa, jonka pitäisi olla turvavyöhyke kiireen ja ahdistuksen keskellä.
Kodista on muodostunut minulle suorituskenttä. Näen ympärilläni loputtomiin asioita, jotka täytyy korjata, siivota tai puhdistaa. En ole koskaan ollut mikään siisteysfriikki, mutta nyt en pysty rentoutumaan elleivät kaikki pinnat ole puhtaat tavararöykkiöistä, pyykkikorit tyhjiä ja astiat paikoillaan. Mitä on tapahtunut?
Olen aina ollut ihminen, jonka pään sisällä myllertää hirveästi asioita. Pääni pulppuaa 24/7 ideoita, projekteja, tunteita, levottomuutta, intoa... Kutsun sitä positiiviseksi kaaokseksi. Vastapainona tälle kaaokselle kaipaan rauhallista, tyyntä ympäristöä joka tasapainottaa minua. Tavaroista vapaat, siistit pinnat tyynnyttävät minua ja auttavat keskittymään.
Ikävä kyllä asumme hyvin pienessä asunnossa, jossa säilytystilaa on minimaalisesti ja tavaraa vähennysyrityksistä huolimatta edelleen liikaa. Rojut jäävät helposti "esille" kun kaapit ovat täyteen ahdettuja. Olen kuin ikiliikkuja joka kiertää kehää. "Luetut lehdet paikoilleen, täytä tiskikone, vie vaelluskengät alas varastoon, raivaa tilaa että mahtuu syömään, keksi paikka miehen paperipinoille, siirrä pesuaineet kylppärin kaappiin, pese wc....." Näiden pitäisi olla yksinkertaisia perusarkiaskareita jotka joku neljän lapsen äiti hoitaisi vasemmalla kädellä samalla kun tenavat syövät aamiasta - ja minä olen aivan hajoamassa tähän hallitsemattomuuden tunteeseen!
Mikä minua oikein vaivaa?
Tästä pääsin avautumaan Anne Karilahdelle, ja ensimmäisen tapaamisen jälkeen poistuin peläten, että taidan ennemminkin tarvita terapiaa kuin life coachia. Anne kuitenkin sanoi, etten ole hänen apunsa ulottumattomissa. :) Omaa toimintaansa voi ohjata "ohjelmoimalla" tunteitaan. Seuraavalla kerralla sain kotiläksyksi mielikuvaharjoituksia, joilla pyrin ohjaamaan mieltäni rauhoittumaan ja pääsemään irti ahdistavista tuntemuksista. Kirjoitan aiheesta vielä jatkopostauksen jossa kerron, miten harjoitukset ovat auttaneet.
Mutta sitten siihen deodoranttiin. Ai mihin deodoranttiin? Nivea on lanseerannut tammikuussa Stress Protect -deodorantin, joka on kehitetty erityisesti stressiperäiseen hikoiluun. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuote on ns. "perusantiperspiranttia" voimakkaampi ja siinä on korkeampi pitoisuus antiperspiranttiainesosia. Yleensä päivittäistavarakauppojen dödöissä käytetään yhtä hikoilua estävää ainesosaa, Nivean Stress Protectissa on kahta (aluminun chlorohydrate ja aluminumsesquichlorohydrate). Näiden lisäksi tuotteessa on hienhajua hillitsevää sinkkiyhdistettä.
Deodoranttia on saatavilla sekä sprayna että roll-onina, omansa sekä miehille että naisille. Itse pidän enemmän roll-on -koostumuksesta, ja olen testannut sitä versiota. Arvaan, että oletatte minun "joutuvan" kehumaan tuotetta, kun olen mukana kampanjassa, mutta onnekseni minun ei tarvitse. Joutua, siis. :) Sillä voin ihan hyvällä omallatunnolla todeta, että perskules, tämä on varmasti tehokkain deodorantti mitä olen käyttänyt!
Koska en kärsi liikahikoilusta, en ole koskaan kokeillut mitään apteekin superantiperspirantteja. Päivittäiskaupan normidödöt ovat pitäneet kainaloni riittävän kuivina.
On kuitenkin muutamia erikoistilanteita, joissa hiki tulee aina läpi. Yksi niistä on mielenkiintoisesti aamuinen meikkaussessio. Joka kerta kun istun meikkipöytäni ääreen vääntämään päivämeikkiä, kainalot ovat kohta kosteat. En sitten tiedä mikä tässä tilanteessa kehoani niin jännittää...! ^_^ Myös asiakasmeikkauksissa kainaloni tuppaavat kostumaan. Ilmeisesti meikkaus tuottaa minulle stressiä josta en ole ollut tietoinenkaan... ;) Joka tapauksessa, Nivea Stress Protect on kuin onkin pitänyt kainaloni kuivina meikkauksen ajan. Ja koko päivän. Joinain päivinä olen tunnustellut kainaloitani aina välillä ja todennut että uskottava se kai on, kuivat on ja pysyy.
Nyt kahdella teistä on mahdollisuus voittaa 50 euron arvoinen Nivean tuotepaketti joka sisältää kaksin kappalein sekä miesten että naisten Stress Protect -deodorantteja sekä muita Nivean ihonhoitotuotteita. Osallistut arvontaan kertomalla, mikä juttu teille aiheuttaa helpoiten stressiä. Osallistumisaikaa on perjantaihin 15.2. klo 21.00 saakka. Löytyykö joukosta muita kotistressaajia kuin meikäläinen? :) Ja jos jollain on vinkkejä kodin järjestykseen liittyvän stressin hallintaan, niin niitä otetaan vastaan enemmän kuin mielellään..!
Ja hei - Indiedaysin Nivea-sivulla on jaossa vielä neljä samanlaista tuotepakettia, käykää ihmeessä osallistumassa sielläkin. Samoin siellä on videoklippi, jossa kerrotaan miten stressiperäinen hikoilu eroaa lämmön ja liikunnan aiheuttamasta hikoilusta - ainakin mä mietin ensin että eikös ne ole ihan sama asia... Mutta eipäs olleetkaan, siitäs sain, ainainen epäilijä...! ^_^
P.S. En ehtinyt lukea ajatuksella kuin vasta neljänneksen kommenteista (tulin kotiin ja pääsin kommenttien kimppuun vasta myöhään illalla), vastailen loppuihin tiistai-iltana kun olen taas kotona.
0 comments on “Kotiressaaja”
Täällä ilmottautuu toinen kotistressaaja! Tosin mulla on tapana stressata sen lisäksi kaikista pienimmistäkin jutuista... x) Pitäisi yrittää päästä tästä eroon.
Stressaan hirveästi sosiaalisia tilanteita, missä pitää soittaa/puhua kasvokkain tuntemattomille. Töissä en kuitenkaan stressaa, vaikka asiakaspalvelutyössä olenkin. Stressaan lääkäriin menoakin, koska pelkään aina, että lääkäri ei ota tosissaan oireitani ja vähättelee minua. Stressi purkautuu usein itkuna, olen itkenyt lääkärissä ja työpaikalla, kun olen niin paljon jännittänyt minulle "vaikeiden asioiden" sanomista. Uskon stressaamiseni johtuvan koulukiusaamisesta, en koskaan uskaltanut sanoa kiusaajille vastaan, olin vain hiljaa ja kärsin. Siksi minua jännittää aina uudet tilanteet, koska haluan tavallaan "miellyttää" vastapuolta, ettei hän ajattelisi minusta pahaa.
Tuohon minäkin voin samaistua, etenkin on hirveää soittaa puheluita vieraalla kielellä...! (Joudun suhteellisen usein soittamaan ruotsiksi ja aina nousee kylmä hiki pintaan vaikka jopa osaan ruotsia....)
Jotenkin tekee mieli halata sinua tuon luettuani. *halaus*
wow, "mahtava" kuulla että meitä on kotistressaajia on enemmänkin ! itselleni harvoin aiheuttaa stressiä mitkään koulu/työjutut vaan nimenomaan kodin ylläpitoon liittyvät asiat. tällä hetkellä stressinhallinta kotona on melko vaivatonta, koska asun yksin, mutta kaksin asuessa ahdistus oli päällä melkein kokoa ajan :D pelottavaa, millaisen ahdistavan/raivon/rauhattoman tunteen pieni epäjärjestys saa aikaiseksi. en myöskään pysty aloittamaan mitään ajatustyötä vaativaa esim. esseitä ennenkuin olen siivonnut koko asunnon. enkä voi aloittaa ruuanlaittoa jos keittiössä on likaisia astioita jne.
en osaa antaa vinkkejä kotistressin hallintaan, muutakuin että lähtee lenkille/salille, jolloin mieli on paljon tyynempi palatessa eikä ympäristö VÄLTTÄMÄTTÄ tunnu juuri sillä hetkellä enää niin ahdistavalta.. kauhuissani odotan sitä päivää, jona minulla on lapsia ja mies. toivoa sopii, että siihen mennessä olen oppinut olemaan stressaamatta kotona tai sitten lähden latauslomille joka toinen viikko :D
Osallistun arvontaan. Helpoiten stressiä aiheuttaa julkinen esiintyminen, esim. opiskelujen yhteydessä työnsä esitteleminen muille, tai työhaastattelussa itsensä esilletuominen. Tuolloin kyllä kainalot vetistyy. :)
Mielenkiintoinen aihe, kiva kun blogailet monipuolisesti ja vähän henkilökohtaisemmistakin asioista. Olen lapsosesta alkaen pitänyt huoneen ja kämpän siistinä, sillä sekasotku saa minutkin rauhattomaksi, kun taas siistissä kodissa on ihana olla.
Eniten minua taitaa stressata yleisesti se, kun asiat muuttuvat yllättäen eivätkä ole hallinnassani. Asioiden järjestelystähän on sanottu, että ympärsistön hallinnan tarve voi heijastella mielensisäistä kaaosta ja olla keino tyynnytellä sitä. :)
Stressinhallintakeinoista mieleeni tulee mindfulness-ajattelu ja sen pääpointit, tässä lainaus Pullapoliisin blogista, jossa aiheeseen törmäsin: "(Mindfulness-)Harjoitteilla pyritään muuttamaan (vahvistamaan) asennetta, miten suhtaudumme omiin ajatuksiin, tunteisiin, ongelmiin, ylipäätään itseemme ja muihin ihmisiin, oikeastaan koko elämään.
"- Hiljainen pysähtyminen (vs. pakeneminen toimintaan)
- Luottavainen avoimuus (vs. suojautuvuus)
- Läsnäoleva kuunteleminen (vs. poissaoleva sivuuttaminen)
- Myötämielinen ystävällisyys (vs. kriittisyys)
- Kärsivällinen hyväksyntä (vs. ehdoton vaativuus)
- Joustava luopuminen (vs. jäykkä kontrolli)"
Keittiöpsykologisesti näen siisteydestä stressaamisen osittain pakenemisena toimintaan. Klassisestihan vaikkapa tenttiinluvun lähestyessä kaiken näköisistä saunanpuhdistuksista tulee itse lukemista tärkeämpiä. :) Puuhastelu voi siis olla keino paeta stressaavien asioiden käsittelyä, tiedostetusti tai tiedostomatta.
Tsaidan kyllä allekirjoittaa tuon väittämän. :) Näin mä uskon ehdottomasti että on mun kohdalla - lista- ja tilastointimanianikin sen jo kertovat..! ^_^
Tuosta mindfulness'ista Annekin puhui, ja neuvoi minua googlaamaan sen. Joudun tunnustamaan, että sitä en ole vielä tehnyt... kun en ole muka ehtinyt :/ Myös tunne siitä, että vuorokaudessa ei kerta kaikkiaan ole tunteja kaikkeen siihen mitä pitäisi tehdä, on musertava. Ja kun ei ehdi tehdä kaikkea mitä kuvittelee että pitäisi ehtiä, siitä seuraa syyllisyys ja yhä suurempi ahdistus --> johtaa stressiin siitä että seuraavana päivänä on yhä _enemmän_ asioita hoidettavana....
Kotona tulee stressattua vähän. Kattoo tän kämpän sekaisuutta ja alkaa ahdistamaan "Eikö tätä koskaan saa siistiksi? Miksei asiat pysy järjestyksessä" Olen laiska siivoamaan ja se tekee kämpästäni melko asutun näköisen. Onneksi kaverit ymmärtävät ja ovat tottuneet. Tämä oli se lievä stressiaihe.
Yleensä stressaan harvoista asioista, loppujen lopuksi olen melko stressitön ihminen. Nyt olen kuitenkin ollut vuoden vaihteesta saakka työttömänä ja uuden työpaikan löytäminen aiheuttaa minulle niin paljon stressiä, että olen alkanut kärsimään migreenistä. Ajatus siitä että pitäisi löytää töitä, mennä haastatteluun, hankkia työkkärirahaa, aiheuttaa mulle stressiä.
Noh, huomenna olisin menossa työhaastatteluun ja toivon hartaasti että se tärppää, jotta voin lopettaa tästä asiasta stressaamisen :)
Stressiä aiheuttavat eniten keskeneräiset asiat ja se kun on monta asiaa samaan aikaan meneillään, opiskelijalle niin tuttua...
Osallistun arvontaan!
Tällä hetkellä kysymykseen on erittäin helppo vastata kun pakerran lopputyötä ja viimeisiä kursseja valmistuakseni muutaman kuukauden päästä. Eli: koulu!
Minä en juurikaan stressaa suoranaisesti kodista, mutta perheestä ja lähinnä lapseeni liittyvästä kaikesta (sairaudestaan, missä on ja mitä tekee, mitä on taas pystynyt hävittämään/unohtamaan) ja hän on vasta 8v. Aiheuttanut jo pari kertaa melkein sydärin tekemisillään. Mitäköhän teini-iässä? Tietystikään tämä ei ole jokapäiväistä, mutta en oikeastaan osaa stressata esim. töistä. Jos en kerkeä tekemään jotain, niin ei ole minun ongelmani. Jos kotona on sotkua, niin joko siivoan tai jos en kerkeä niin ei se sotku ainakaan yksinään siivoudu, joten huomennakin kerkeää. Ennen lasta en juurikaan stressannut mistään, en edes ylioppilaskirjoituksista :D
osallistun arvontaan ja myönnän että oon kans kotitressaja eli meilläki pieni asunto ja tavaraa kyl piisaa.aina pitää siirrellä ja viritellä joka vie välillä hermot.Joskus stressaan myös liikaa työasioita
Tulevat yo-kirjoitukset aiheuttavat tällä hetkellä eniten stressiä. Jatko-opintosuunnitelmat ovat tosin hyvällä toisella sijalla! :D
Itse olen monialainen stressaaja, ja "hauskinta huvia" on tehdä pään sisällä jatkuvasti stressilistoja: "Mun pitäis tehdä tää essee, siivota olkkari, pestä pyykit, kirjoittaa viikkotehtävä, lukea tenttiin, tiskata astiat..." Moinen aiheuttaa sellaisen määrän ahdistusta, että lopulta olen täysin toimintakyvytön, istun vain ja möllötän, mikä taasen johtaa siihen että taas ne askareet kertyy... On koitettu opetella tästä pois, mutta jotenkin ne ajatukset vaan sieltä aina mujuu esille. Ehkä life coach olisi tarpeessa täälläkin? (Tai se terapia...) :b
Stressihikoilua varsinaisesti aiheuttaa julkinen esiintyminen. Odotan kauhulla seminaaria, jossa pitäis esittää oma tutkimusaihe muka jotenkin rennon ja nokkelan oloisena täydelle luokkahuoneelle. Hyh! Pelkkä ajatuskin itkettää ja saa naaman punehtumaan. Tästä taas aiheutuu edellisen kaltainen noidankehä, jossa stressaat jo valmiiksi niin paljon siitä että stressin merkit näkyvät muille, että aivan varmasti olet aivan hiestä märkänä ja täriset pelosta kun vihdoin pääset itse tilanteeseen...!
Varsinaisia vinkkejä mulla ei valitettavasti kotistressaukseen ole - meidän taloudessa asia yleensä selkiää sillä kun molemmat osapuolet juttelee avoimesti ja toteaa taas kerran, että tässä on ihan yhteinen vastuu siisteystilanteesta. Jännä kyllä, että sitä ihan huomaa miten voi fyysisesti (!) ja henkisesti paremmin kun koti on siisti ja tavarat järjestyksessä, mutta niin vain kummasti parin viikon päästä tilanne on taas räjähtänyt käsiin. Hiton entropia! ^-^
Osallistun arvontaan:) mulle aiheuttaa myös kodin sotkuisuus stressiä. Tuntuu että joka paikka pursuaa tavaroita ja kasat kerääntyy. Kun siivoan niin siirtelen kasoja toiseen paikkaan pois tieltä kunnes huomaan että ne on sielläkin tiellä :/ Kodin sotkuisuus saa minut tosi pahalle tuulelle ja on tunne että pitäisi olla kokoajan siivoamassa. Kiitos tästä dödö vinkistä, mulla on varmaan sitten myös tota stressistä johtuvaa hikoilua.
Työasiat aiheuttavat eniten stressiä. Kun työ on kausiluontoista ja pätkätyötä, aina saa murehtia toimeentuloa.
Hei, mä luulin olevani ainoa joka säilöö kamojaan saunassa! Myös meillä on aika ahdasta, varsinkin nyt kun sain äskettäin vauvan! Sauna on vain hyvä paikka tunkea tavarat pois silmistä!
Tiskit on meillä kotona ikuinen stressin aihe, niin vähäpätöiseltä kuin kuulostaakin! Mutta kun ei ole tiskikonetta niin se astiavuori voi ahdistaa hyvinkin paljon, varsinkin kun olet juuri samana päivänä jo tiskannut sen puoli tuntia, ja iltapäivään mennessä tilanne on taas ennallaan eli likaisia astioita löytyy pitkin kämppää ja keittiötä.. onneksi ollaan muuttamassa uuteen asuntoon jossa on valmiina astianpesukone! Parisuhteemme on pelastettu! :D Seuraavaksi varmaan sitten stressataan siitä ettei muisteta laittaa astioita heti sinne koneeseen, kuten tiskikoneenomistavat ystäväpariskunnat minua jo pelottelevat..
No, silloin kun likaiset astiat ei stressaa niin ne on sitten ne työasiat jotka huolettaa. Freelancerina jolla ei vielä ole ollut mahdollisuutta työhuoneen hommaamiseen kodin ulkopuolelta, työasiat seuraavat vapaa-ajalle ja kotiin, sillä eiväthän ne sieltä koskaan minnekään lähde. Makuuhuoneessa nukutaan ja olohuoneessa on työpiste. Yritä siinä sitten rentoutua kun keskeneräiset hommat odottelevat viereisessä huoneessa. Työajat helposti venyvät iltaselle kun ei kehtaa vain istuskella ja lukea vaikka lehtiä, kun saman ajan voisi käyttää hyödyllisesti eli keskeneräisten töiden tekemiseen (ikäänkuin rentoutuminen ei olisi hyödyllistä..). Mutta, aina on iloittava siitä että on edes jotain töitä, siinä mielessä en kyllä valita ollenkaan!
Nukkuminen! Osaan tosissani vetää tästä elämänalueesta ne suurimmat stressit. Stressaan olosuhteita: onko tarpeeksi pimeää ja viileää ja hiljaista, onko tyyny hyvä, onko sänky oikeanlainen. Arvaa kahdesti millaista on lähteä reissuun.. Ja tietenkin sitten sänkyyn päästyäni stressaan, saanko unta ja saanko sitä tarpeeksi! Hikoilen ja ahdistun, kun ajattelen milloin pitää herätä. Ja auta armias jos uniaikaa on vähän, alle 8 tuntia. Silloin menee koko yö "Kohta pitää herätä" -ajatuksiin.. :(
Osaan kyllä stressata kotiakin, koska minullakin aina tavarat ovat väärissä paikoissa.. Ja eilen ensimmäistä kertaa tajusin, että paitani kainalot olivat töissä märät, dödö petti. Olin ilmeisesti stressannut uutta tilannetta niin kovasti!
Siis ei voi olla totta! Oon todellakin tämmöinen 'kotiressaaja", kiitos kun keksit tuskailulleni kutsumanimen. :D Ihanaa että meitä on muitakin. Oon yrittänyt poikaystävälleni selittää miksi kotona jatkuvasti ahdistaa ja ressaa, muttei se tunnu ymmärtän mun aivoituksia.. Viikko sitten en saanut unenpäästä kiinni kun jatkuvasti mietin kaikkea mitä pitäisi tehdä. Lopulta päädyin siivoamaan laatikostoja ja viideltä aamulla homma oli valmis ja mieli levollinen...... Pimeetä touhuja! Vinkkejä siis jakoon vaan. :D
Haha, ole hyvä vain...! ^_^
Opiskelen pop/jazz musiikkia ja kuten arvata saattaa, erilaisia jännittäviä tilanteita liittyy muusikon elämään ihan riittävästi. Keikkoja, joita varten ei ole ehtinyt treenaamaan tarpeeksi, kouluaineet, joissa joutuu poistumaan omalta mukavuus- ja varmuusalueelta, omien taitojen vertailu muiden taitoihin sekä omasta riittämättömyydestä stressaminen ovat osa aivan jokapäiväistä elämää. Mutta onneksi onnistumisen riemu korvaa stressaamisen aiheuttaman ahdistuksen moninkertaisesti.:)
Jos yhtään lohduttaa, niin tuo kaaos on tuttua ja samoin tuo stressi siitä, että pitäisi saada homma hallintaan. Pitää vain yrittää ajatella, että etenee päivä kerrallaan asioissa ja eikä murehdi, jos kaikki ei etenekään niin nopeasti kuin oli alunalkaen suunnitellut.. :)
Ei maailma kaadu kuitenkaan siihen, että on kirjakasoja pitkin kämppää, kun mihinkään hyllyyn ei mahdu tai että ei edes ole niitä hyllyjä tullut hankkineeksi. Sitten jos tuntuu siltä, että virtaa löytyy niin silloin käy pienen alueen kerrallaan läpi ja hävittää turhia tavaroita pois.. Jossain vaiheessa sitten huomaakin, että hupsista alkaa kämppä olla aika tyhjän näköinen ja mitäs tässä nyt tekisi seuraavaksi.. :D
Minulle ainakin nykyään aiheuttaa eniten stressiä rahahuolet.. Ollaan nimittäin molemmat miehen kanssa työttömiä ja pitää vähä tarkkailla tilannetta että saa ruoat ostettua! :)
Olen opiskelija ja kaikenlaiset esitelmät, esiintymiset ja työhaastattelut jännittävät ja aiheuttavat stressiä!
Jostain syystä kainalot hikoaa eniten koneella tai luennolla istuessa :D eli kai sillon stressaan eniten x)
Itse en taida ressata kotona, pidän siivoamisesta ja silloin tällöin pieni sotkukaan ei haittaa.. ;D Siivoan kyllä usein ja kaikki ne näkyville jääneet "rojut" alkavat kyllä häiritä.. Eli pientä siivousintoilijan vikaa on. Koti on kuitenkin koti, olipa se siistinä tai vähän sotkuinenkin. :) Minä ressaan esiintymisiä, arvosteluita, kokeita.. Kaikkea sellaista missä ollaan ihmisten edessä ja joku arvostelee (tai vaikka ei arvostelisi, niin voi tuntua siltä joskus) ja että nyt pitää pärjätä hyvin, eikä saa mokata. Yleisön edessä esittäminen on minulle hyvin vaikeaa.. Jos joku käskisi näyttelemään nyt sen enempää pohtimatta jotain, pitämään jonkun puheen/esitelmän, vaikka sitten viidelle tai parillekymmenelle ihmiselle, niin menisin aivan lukkoon.
Minä stressaan kovin paljon gradua ja pelkään etten saa sitä koskaan valmiiksi. Tiedän että tekemällä tulee valmista mutta kun se on niin kauheen stressaavaa :/
Nimenomaan stressi ja jännitys aiheuttavat hikoilua. Viimeksi huomasin että tatuoitavana oleminen saa minut hikoilemaan kuin pieni eläin! o.O
Viime viikolla alkaneet ylioppilaskirjoitukset stressaavat hieman, mutta ei hikoiluun asti... Sen sijaan _vihaan_ ja kammoksun puhelimessa puhumista tuntemattomien kanssa! Tunnen itseni ihan hölmöksi kun olen kehittänyt esimerkiksi lääkäriin soittamisesta itselleni hirveän ongelman...
Olen mahdottoman epäsosiaalinen ihminen jolloin siis sosiaaliset tilanteet aiheuttavat valtavaa stressiä ja hikoilua. Tämä on vain pahentunut mitä vanhemmaksi olen tullut. :/ Apua tilanteeseen on mahdoton saada, tähän mennessä en ole tavannut ketään, joka todella kuuntelisi minua eikä vain vähättelisi ongelmaani...
PS: Blogisi on ihana ja mielenkiintoinen, ja tekstiäsi on tosi kiva lukea! Ja <3 My Little Ponyille. T: Myöskin keräilijä :)
Olen havaitsevinani muuan ponin nimen sähköpostiosoitteessasi...! ^_^
Stressiä aiheuttaa eniten jatkuva (itseaiheutettu) kiire; aamulla torkutan niin kauan, että töihin saa painaa tuhatta ja sataa, työni on kiireistä ja suoraan töiden jälkeen on kiire alkavaan jumppaan. Oikeastaan salilla ja sen jälkeen tunnen olevani vasta stressittömämpi, sillä liikunta auttaa ja ilta on täysin omaa aikaa.
Mä stressaan pikkuasioista jotka periaatteessa on ihan kivoja eivätkä edes pakollisia. Tuuppaan vaan keräämään listaa asioista kuten tsekkaa tuo kiva nettisivu, lue tuo mielenkiintoinen juttu, ota talteen tuo resepti, jne., ja yht'äkkiä näistä onkin muodostunut melkoinen tehtävälista. Ja vaikka tuon tehtävälistan kaikki jutut ovat kategoriaa "hauskoja juttuja tehtäväksi sohvalla rentoutuessa" syntyy siitä kuitenkin stressi. Välillä olen kieltänyt itseltäni turhien listojen teon ja yrittänyt ajatella että jos en muista tehdä tätä asiaa ei se selvästikään ole tekemisen arvoinen. Mutta kun listoja on niin pirun kiva tehdä...
Kodin järjestyksessä pysymiseen on yksi aivan mahtava vinkki: Koti pitää suunnitella toimivaksi. Esimerkiksi keittiön kaapit olen suunnitellut niin että ruuanlaitossa käytettävät öljyt ja mausteet löytyvät hellan viereisistä yläkaapeista, paistinpannut ja kattilat löytyvät hellanviereisistä alakaapeista ja teet, hunaja ja sokeri löytyvät vedenkeittimen yläpuolella olevasta kaapista. Eli tavaroiden paikat määräytyvät sen mukaan missä ja kuinka usein niitä käytetään. Itselleni tämä on aina ollut itsestäänselvä järjestelyperiaate, mutta ystävien kanssa jutellessa olen huomannut etteivät kaikki ajattele kodin järjestystä näin.
Samaa ideaa voi solveltaa sekä vaatekaappiin että vessan purnukoihin: arkikäytössä olevat putelit löytyvät käden ulottuvilta peilikaapista, ja harvemmin käytössä olevat on varastoitu läpinäkyviin muovilaatikoihin joita mahtuu kaappiin useampi päällekkäin. Kannellisia muovilaatikoita löytyy joka kokoa ja mallia, ja kun niihin varastoi esim. hiuslakkapullot ja muotovaahdot lappeellen ei hukkatilaa juurikaan jää. Todella harvoin käytössä olevat hiusputelit (mulla on näitä paljon!) eivät edes asu vessassa vaan on varastoitu kyseisissä muovilaatikoissa työhuoneen kaapin perälle.
I can *so* relate to this..! Niin tuttua, niin tuttua....
Mitä tulee keittiön kaappien järjestykseen, meillä on niin pikkuruinen keittokomero että kaikki on lähellä toisiaan... ^_^ Noudatan itse "harvemmin käytettävät ylähyllyille, usein käytettävät alemmille hyllyille" -periaatetta.
Ja kylppärissä mulla onkin tuo sinun systeemi käytössä. :) Meillä on vessa ja kylppäri erikseen - vessan kaapeissa asustavat päivittäin käytettävät ihonhoitotuotteet kuten putsarit, kosteusvoiteet ja dödöt. Kylppärissä on sitten omissa kaapeissaan harvemmin käytettävät tuotteet (muotoilu + vuoroaan odottavat shampoot ja hoitikset), säännöllisessä käytössä olevat suihkutuotteet korissa lavuaarin reunalla ja saunan lauteille on säilötty blogin ja töiden kautta saatu testituoteosasto.
Mukana arvonnassa! Työ- ja raha-asiat on niitä, jotka stressaavat eniten, mutta onneksi liikunta auttaa stressiin lähes aina :)
Osallistun!
Minulle aiheuttaa stressiä kaikki, mikä liittyy opiskelujen loppuunsaattamiseen ja siihen liittyvään työnhakuun. Jostain syystä aivoni ovat sitä mieltä, että nukkumaanmenoaika on paras hetki käsitellä näitä asioita. Paitsi, että olen jo oppinut yhdistämään nukkumaanmenon stressiin ja lykkään sänkyyn menoa viimeiseen saakka, olen myös tästä syystä jatkuvasti väsynyt. Huoh!
Minulla ei valitettavasti ole pyytämiäsi vinkkejä kodin järjestykseen liittyvän stressin hallintaan. Sen sijaan ajattelin tarttua ihan siihen kodin järjestykseen ja ehdottaa, että mietitte uudelleen kaikki säilytyskalustetarpeenne. Jos tavarat eivät ikinä löydä paikoilleen, voi syynä olla, että ne oikeat paikat ovat huonoja ja/tai niitä on liian vähän.
Esim. meillä on kaksi kylpyhuonetta, joista toisen olen käytännössä saanut purkkeineni vallata. Tästä huolimatta laskutasot olivat aina täynnä kaappeihin ja laatikoihin kuuluvaa tavaraa. Kaapit eivät vain olleet tarpeeksi käteviä päivittäin käytettäville tavaroille. Kylppäritasolle siis hankittiin kaksi kaunista koria (kannattaa panostaa esim. punottuihin) ja ongelma on käytännössä hävinnyt. Kylppäri on siltä osin aina siisti.
Tämä oli ihan yksittäinen ja yksinkertainen esimerkki, mutta jokainen tila kannattaa käydä samalla tavalla läpi. Mikäli tavarat eivät edelleenkään mahdu, niitä on liikaa :-)
Tiedostankin kyllä että tuo on yksi syistä... Esim. makuuhuoneessa on tilan puutteen vuoksi pakko olla liukuovelliset kaapit (normiovelliset ei mahtuis aukeamaan) ja ne raskaat ovet on mun mielestä niin rasittavia aukoa ja sulkea että jo se nostaa kynnystä vaatteiden paikoilleen löytämiseen...
Ja ikävä kyllä tavaroita on vain liikaa... :/ Kun olisi yksikin lisähuone niin helpottaisi välittömästi.
Kotistressaaja ilmoittautuu. Mä oon sotkutoope ja mulla on liian vähän säilytystilaa, joten kotona tuppaa olemaan aina kaaos. Ja se siis ahdistaa. Voi sitä stressiä, jos on vieraita tulossa kylään, sillä paikathan pitää saada putsputspuhtaammiksi kiireen vilkkaa. Ja tuskinpa ne viertaa tulee katsomaan siistiä kotia ja siivoamisen jäljiltä kireää emäntää, ehkä se sotkuinen kämppä ja rennot asukkaat olisi kivempi yhdistelmä. ;)
Olen myöskin kotistressaaja siinä mielessä, että kotiin palatessani alkaa hermoilu siisteydestä, koulunkäynnistä, töistä, ihmissuhteista... Eniten stressiä aiheuttaa nimenomaan yliopisto-opinnot ja (olemattomat) ihmissuhteet, joita märehdin kotona illat pitkät. Tartteis varmaan saada samanlaista life couchausta, että kodista saisi rennon oleskelupaikan!
Moikka Sanni. Mun kommenttini ei liity tähän aiheeseen millään lailla mutta kun tämä on sinun uusin kirjoitus, niin tämän alle kuitenkin kirjoitan.
Etsin eräästä tuotteesta juttua ja google ohjasi minut blogiisi. Kiitos Googlelle <3. Viikonlopun luin vaan näitä postauksiasi ja opin paljon. Sain aivan uskomattaman määrän tietoa ja loistavia vinkkejä. Kiitos että jaksat selvittää ja etsiä ja auttaa ja testailla. Aion ehdottomasti kokeilla luonnonkosmetiikka vartalovoidetta ja mineraalimeikkipohjaa, ilman tätä blogia en ehkä olisi. Sä olet todella taitava ja hauska kirjoittaja. Ja aivan erinomainen meikkaaja, niin kauniita ja siistejä ja taidokkaasti tehtyjä silmämeikkejä. Ja olet itsekin aivan huisin kaunis.
On vielä pakko mainita My little ponyistä... :). Itse en saa kicksejä niistä vaan Schleiss-muovieläimistä. Näytin oikein miehellekin sun kirjoituksiasi ja kuvia ja sanoin että ei ole mitenkään outoa että aikuinen nainen tykkää muovieläimistä. Oon sanonutkin että jos joskus voitan lotossa, ostan ensimmäisenä kaikki nuo muovieläimet, niille vitriinin ja katselen niitä. Siinä se hermo lepää :).
Mietin kokopäivän että kirjoittaisinko tämän kommentin mutta juuri kun luin MouMoun kirjoituksen blogien kommentoijista, päätin kirjoittaa. Kukaan ei koskaan varmasti saa kehuja liikaa ja sitä negatiivista palautetta on aina paljon helpompi muka antaa kuin positiivista.
Iloa ja aurinkoa sulle ja järjestystä elämään :).
Kiitos ihanasta ja piristävästä kommentista Stella! :) Mukavaa että jätit sen! :) Väsynyt bloggaaja ilahtui. (Väsynyt kun kaksi päivää aamusta iltaan reissua työn merkeissä... ei meinaa ehtiä edes kommentteja tarkistamaan.....)
En ole tainnut mihinkään arvontaasi osallistua, mutta nyt osui ja upposi. Oon stressihikooja pahimmasta päästä, ala-asteen musaraatissakin kädet hikosivat kun olin antanut oman suosikki kappaleen arvioitavaksi, vaikka eihän kukaan edes tiennyt että se oli minun tuoma. Kaikki esiintyminen (johon tuonkin ilmeisesti päässäni omituisesti liitän) aiheuttaa hirveästi stressiä, tärisen kauttaaltani ja hikoan kun joudun yleisön eteen, vaikka olenkin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut ihminen. Ehkäpä asia hiukka helpottaisi jos edes tuskan hiestä pääsisi.
Osallistun arvontaan ja kerron, että mulla kainalot alkaa usein hikoilemaan jännittävissä tilanteissa. Niitä tulee useimmiten töissä tai sitte jos on viettämässä aikaa vähän vieraampien ihmisten seurassa. Ja varsinkin opiskeluaikoina esim. ennen esitelmän pitoa kainalot oli aina aivan märät! Se oli kamalaa! Mä muuten kattoinkin tänään kaupas tuota uutuutta, mutta jätin sen hyllyyn ja otin vanhasta tottumuksesta saman kuin ennenkin.. :)
En pidä itseäni mitenkään kotistressaajana :) Mä pystyn elämään hyvinkin,vaikka tiskipöytä olisi täynnä tai pyykit ei mahtuis pyykkikoriin tai ruokapöytä on täynnä tavaraa. Mua ei haittaa! :) Toki siistissä kodissa on aina mukavempaa ja toisekseen poikaystävä kyllä aina sitten huomauttaa jos jotain pitäisi tehdä... Onneksi se osaa ittekkin tehdä asioille jotain :D
Samaistun kyllä kuvaamaasi tilanteeseen, mutta opinnot aihettavat vielä enemmän stressiä.
Jos nykytilanteesta puhutaan, niin juu, kotistressi on se pahin. Kaikki on koko ajan kuin pommin jäljiltä ja tavarat vaan siirtyy paikasta A paikkaan B, koskaan vähenemättä. Työelämään palatessa varmaan eniten ahdistaa esiintymistilanteet, mutta se onkin jo toinen tarina ;).
Stressiä minulle aiheuttaa helpoiten koulujutut! Jätän kaikki viimetippaan ja sitten on kamala stressi päällä kun viimetipassa yrittää työstää koulujuttuja.
Ps. itse olen liikahikoilija ja käytän apteekin tuotteita. Mutta nyt voisi ottaa tämän nivean tuotteen kokeiluun.
Kotistressaamisesi kuulostaa niin tutulta.. Tiskit pöydillä, pyykkivuori, väärissä paikoissa olevat tavarat ja muut sotkut stressaavat, niin kuin myös ne parit lattialistat, jotka vuosi sitten tehdyn lattiarempan jälkeen ovat edelleen laittamatta.. :)
Meillä on myös tuota saamattomuutta..! Nimimerkillä "Naulakko saatiin rempan jälkeen seinään vasta kolme vuotta myöhemmin...." :P Ihan PIKKUISEN ahdisti joka kerta kun näki sen naulakon venaamassa eteisen lattialla seinään kiinnitystä.... Ja sitten sitä vain EI saanut kiinnitettyä. Hhhhhuokaus.
Stressaan välillä ihan järjettömistä asioista. Nyt ahdistusta aiheuttaa, kun kalenteriin pitäisi mahduttaa erilaisia kivoja juttuja. Liikaa suunnitelmia ja liian vähän vapaita vkonloppuja. Mitään juhlia tai kissanristijäisiä ei haluaisi jättää väliin. Mutta omat synttärijuhlat kaveriporukalle ja pitkä viikonloppu Pariisissa kullan kanssa on mahdotonta saada samalle viikonlopulle..
Itse stressaan eniten koulusta ja tekemättömistä töistä :(
Samaistun kyllä tuohon kotistressaamiseen ihan täysin. Ehkä se johtuu pienestä asunnosta, meitäkin on tällä hetkellä kaksi ihmistä yksiössä ja tavarat ei tunnu millään pysyvän paikoissaan (eli poissa näkyvistä). Ei ole kivaa ollenkaan. Joskus auttaa, kun lähtee vaikkapa kävelylle tai salille. Joskus taas ei auta mikään muu kuin siivous..
Mua stressaa eniten tekemättömät asiat. Sellaiset, jotka pitäisi tehdä, mutta en HALUA! Eli suurin osa kotiaskareista kuuluu juurikin näihin, samoin kuin inhottavat koulutehtävät ja epämieluisat lääkäri- yms. käynnit :/
Tällä hetkellä minulle eniten stressiä tuottaa lähestyvät yhteishaut. Ihan järkyttävää ahdistusta ja stressaamista, kun pitäisi päättää että mitä isona teen. Entä jos en millään tiedä vielä mitä haluan tehdä isona, entä jos teen täysin väärän päätöksen, pitäisikö muuttaa poikakaverin kanssa samaan kaupunkiin vai ei, apuaaaaaa, samantien alkaa ahdistaa kun ajatus käy lähelläkään näitä kysymyksiä....
hmm helpoiten stressiä. Yksi superstressaaja täällä, niin vaikea valinta. Stressaan monista asioista, ja suurin osa niistä on kyllä itse aiheutettuja. Jätän monet asiat viime tippaan ja kiivastun helposti. Tällä hetkellä eniten stressiryppyjä aiheuttaa luokkakokouksen järjestäminen, josta tosin jo puoliksi irtisanouduin kun ihmiset alkoivat olemaan .. no millaisia ihmiset nyt ison ryhmän yhteenkokoamisneuvotteluissa ylipäänsään ovat.
Stressaan ylipäänsä isoista ja pienistä asioista. Huvittavin stressin aiheeni lienee ollut syksyisen kouluprojektin stressaamattomuus...
Hellpoiten stressaan yllätyksistä. Siitä jos jokin asia tapahtuu niin yllättäen, etten ole osannut edes maalata siitä uhkakuvaa. Ja yllätys voi olla ihan hauska ja positiivinen, mutta kun minä en ollut suunnitellut sitä, tiennyt siitä, pystynyt orientoitumaan siihen - niin se stressaa.
Minua stressaa tällä hetkellä ehkä eniten epävarma työtilanteeni. Olen freelance-toimittaja, mikä tarkoittaa sitä, että töitä on varsin epätasaisesti, välillä hukun kaikkiin töihini ja välillä kalenteri on pidemmän aikaa tyhjillään. Huoli taloudellisesta turvasta sekä omasta jaksamisesta on välillä kova. Onneksi työ on sen verran mielekästä, että se auttaa jaksamaan.
En halua vastata, että saan helpoiten stressiä rahasta, koska se on jotenkin niin kulunutta (vaikka totta kohdallani onkin), joten vastaanpa, että palaverit pomojen kanssa ovat aikas tehokkaita kainalon hiestyttäjiä :D Olen töissä pienenpienenssä firmassa, ja joka kuukausi kokoonnumme pomojeni (pariskunta) kanssa tiirailemaan mennyttä kuukautta. Se on jotenkin stressaavaa, kun pitäisi pystyä tarjoamaan jos vaikka mitä lukuja heille ja vastailla lisäkysymyksiin. Itse kuitenkin olen täällä "vain töissä", ja teen toki työni, mutten pohdi asioita sen enempiä. Pomoille tämä firma on tietysti suuri (?) osa elämää, ja he muistavat jos jotakin pikkuasioita, jotka minä taas olen onnellisesti pyyhkinyt jo mielestäni. Kysymyksiin vastailusta tekee entistä hankalampaa se, että palaveri pidetään eri huoneessa kuin missä työtietokoneeni ja näin ollen periaatteessa KAIKKI tietoni on! Olishan tuo ihan hauska kokeilla olisko se tosiaan mahdollista päästä palaveriin ilman hikiläikkiä ;)
Mä olen todella stressiherkkä ihminen; sotkuinen koti, tekemättömät asiat, tehdyt asiat (sanomiset, tekemiset, olemiset jne.), uudet tilanteet, vastenmieliset tilanteet, esitelmät ja muut vastaavat... kaikki stressaa. Kovasti koitan opetella tästä eroon, mutta ei se niin helppoa olekaan. =P