Syksyn pakettilähetyksistä paljastui peräti kolme erilaista kasvojenpuhdistusainetta, ja neljäs pätkähti haltuuni tammikuun aikana. Huomioin, että ensimmäistä kertaa blogini historiassa firmojen edustajat ovat näköjään lukeneet juttujani erityisen tarkalla silmällä, sillä olen viimeisen vuoden aikana ilmaissut blogissani kiinnostukseni niin Burt’s Beesin putsareita kuin Decubalin kuivan ihon puhdistusvaahtoa kohtaan.
Yves Rocher Nutritive Vegetal, Burt's Bees Radiance Cleanser, Burt's Bees Orange Essence Cleanser ja Decubal Face Wash.
Putsarit ovat yksi suosikkikosmetiikkatuoteryhmistäni, ja niitä on aina kiva ruotia. Näissä yksilöissä erityisen mukavaa on se, että kaikkien koostumus on aivan erilainen, mutta yksikään ei ole emulsiomainen. Emulsiot ovat minua vähiten miellyttävä putsarikoostumus. Kolme tuotteista soveltuu myös kuivalle iholle.
Yves Rocherin Nutritive Vegetal on paksun geelimäistä, eikä juurikaan vaahtoa. Burt’s Beesin Orange Essence on rasvamaista "tahnaa", ja appelsiininen tuoksu on aivan vastustamaton. Kuuluu sarjassamme niihin kosmetiikkatuotteisiin, joita tekisi mieli maistaa… Decubalin vaahto on pumppuvaahdoille tyypilliseen tyyliin ilmavaa vaahtoa, ja Burt’sin Radiance Cleanser taas ohutta, vähäviskoosista ”litkua”.
YVES ROCHER Nutritive Vegetal
Kuivan ihon geelimäisiä, vedellä huuhdottavia putsareita on markkinoilla vähänlaisesti. Syykin on toki selvä – vedellä valelu vie iholta aina lisäkosteutta, ja kuivaihoisen iholle suositellaan meikin poistoon useimmiten pelkkää emulsiota tai perusvoidetta. Moni kuivaihoinen tykkää kuitenkin vesipesusta (etenkin kun veden koetaan psykologisesti vievän lian mennessään tehokkaammin kuin voiteen), ja tähän tarpeeseen on Yves Rocher lanseerannut Nutritive Vegetal-putsarin.
Incissä on myös SLS:ää joka vaahtoaa, mutta pienehkö pitoisuus. Se on incissä vasta kuudentena. Geeli tuntuu todella paksulta ja täyteläiseltä, eikä normaalia ihoani tosiaankaan kiristä tämän jäljiltä. Iho ei myöskään jää nahkeaksi. Mieto, kevyen kukkaishunajainen tuoksu on miellyttävä.
BURT'S BEES Orange Essence Facial Cleanser
Burt’s Beesin herkullinen Appelsiiniöljyputsari on testikappaleiden joukossa omaa luokkaansa kokoonpanonsa puolesta. Tuotteen puhdistava vaikutus tulee pinta-aktiivisten aineiden eli tensidien sijaan rasvoista. Periaatteella öljy liuottaa öljyä, voidaankin todeta että tällä pitäisi lähteä vahva vahamainen meikkikin. Incin kärjestä löytyy oliiviöljyä, lanoliinia ja appelsiininkuoriöljyä. Raaka-aineista 100% on luonnollisia.
Tahna jättää iholle selvästi rasvamaisen tunteen huuhtelun jälkeen, mikä voi joistain ihmisistä tuntua epämiellyttävältä. Kun ihon kuivaa pyyhkeellä, pinnalle jäänyt öljy imeytyy kuitenkin pian ihoon ja iho tuntuu ihanan pehmeältä. Itse en saanut putsarista mitään näppyoireita, mutta en ehkä ensimmäisenä suosittelisi tätä epäpuhtauksiin taipuvaiselle iholle. Muistelen lukeneeni, ettei lanoliini ole hyväksi epäpuhtaalle iholle. Sen sijaan kuivalle iholle Orange Essence on erinomainen valinta. Öljyputsarit ovat siitä mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen ryhmä, että ne ovat samaan aikaan todella hellävaraisia ja hoitavia iholle, mutta myös mielettömän tehokkaita lian ja meikin irrottajia.
DECUBAL Face Wash
Decubalin kuivan ihon puhdistusvaahdosta minulle vinkkasi joku lukija aikoinaan, kun kirjoitin Olivin lopetetusta, öljypitoisesta mousseputsarista josta pidin kovasti. Tätä tuotetta olisin siis varmaankin jossain vaiheessa ostanut itse, mutta nyt sain pienen (kiitos, pidän pienestä testikoosta!) pullon heidän PR:ltään.
Vaikka seuraava huomio on itse pesutuloksen suhteen merkityksetön, haluan sen silti tehdä; Decubalin putsari tuoksuu aika pahalle. Liekö tässä sitten raaka-aineiden luontaista tuoksua peittävä kemikaali joka tekee hajun, mutta miellyttävä se ei ole. Tämä on silloin tällöin ongelmana hajusteettomissa tuotteissa.
Mutta - vaahto itsessään on oikein kelpo kamaa. Sen inci on lyhyt mikä on aina plussaa allergisen tai herkän ihon tuotteissa (mitä vähemmän raaka-aineita, sitä pienempi riski että joukosta löytyy ärsyttävä ainesosa). Ykkösenä jopa ennen vettä on kosteuttava glyseroli. Puhdistavana ainesosana on käytetty sodium cocoamphoacetatea (suonette anteeksi etten osaa suomeksi näitä kemiallisia nimiä) joka on mieto, kookospohjainen amfoteerinen tensidi. Vaahdossa on mukava liukuva tuntu. Kuitenkin, koin että ihoni oli Decubal-puhdistuksen jälkeen kuivemman tuntuinen kuin Yvesin ja Burt’s Beesin Orange Essencen.
BURT'S BEES Radiance Facial Cleanser
”Pertin” Radiance Cleanser kuuluu merkin Radiance-linjaan, jossa vaikuttavana aineena on royal jelly eli mehiläishyytelö (hih, en vain pääse mielikuvasta jossa mehiläisistä on tehty hyytelöä….). Burt’s Bees sanoo ainesosan kirkastavan ihoa, mutta monet tahot (esimerkiksi Paula Begoun) ovat sitä mieltä, ettei aineen hyödyistä ihonhoidossa ole olemassa päteviä tutkimustuloksia.
Radiance-putsarissa on raikas, hedelmäinen tuoksu ja se vaahtoaa mukavasti. Pesevänä ainesosana on decyl glucoside, joka on kasvipohjainen, mieto tensidi. Raaka-aineista 99,2% on luonnollisia. En tiedä kuvittelenko, mutta vaahdon seassa tuntuu ikään kuin pieniä, harvassa olevia rakeita. Kuorivasta ominaisuudesta ei kuitenkaan mainita pullon kyljessä mitään. Iholle jää pesun jäljiltä miellyttävä tunne (näiden jälkituntemustenkin nyansseja voisin analysoida loputtomiin, mutta sellainen venyttäisi arvosteluita turhan raskaslukuisiksi…^_^).
Sanoisin, että Radiance oli näistä testikappaleista suosikkini, vaikka tykkään kyllä jokaisesta ja kaikki tulee varmasti käytettyä. Radiance kokonaisuutena (tuoksu, vaahdon koostumus, huuhtoutuvuus ja jälkifiilis iholla) miellytti eniten.
Eilinen meikki Wet'n'Wildin Bright Idea -paletilla. Tilasin paletin Jenkeistä melkein puolitoista vuotta sitten ja meikkasin sillä eilen ensimmäistä kertaa. :)
Paletti yhdistää fuksiapinkin, pistaasivihreän ja peruskeltaisen.
Muistan kun lukijani Mohn haastoi minut kerran meikkaamaan vihreällä ja pinkillä, mutta yrityksistäni huolimatta en vain saanut aikaiseksi "järkevää" meikkiä. Kaikki kokeilut näyttivät aivan karmeille, enkä koskaan julkaissut yhtäkään blogissa. (Pahoittelut, Mohn, pahan pistit! ^_^)
Mielestäni pinkki ja vihreä ovat yksi vaikeimmin yhdistettäviä sävykombinaatioita sinisen ja keltaisen ohella. Nehän eivät häivyty toisiinsa, tai siis toki voi häivyttää mutta yhdistyskohtaan muodostuu todella ruma sävy, ne eivät siis liu'u harmonisesti toisiinsa. Näitä sävyjä yhdistäessä onkin siis ehkä parempi välttää laittamasta niitä vierekkäin vaan toista ylä- ja toista alaluomelle, tai sitten toista liikkuvalle luomelle ja toista banaanivarjostukseksi niin että yhdistyvä kohta jää "piiloon" luomivakoon.
Kasvomeikissä Flow Kosmetiikan Peach-mineraalipohja, Kicks Makeup -poskipunaa sävyssä English Rose (uusin poskipunahankintani, tarvitsin lisää viileitä poskipunasävyjä) ja huulilla Diorin Ultra-Gloss-huulikiilto sävyssä Fuchsia Poplin.
(Oletteko nyt tyytyväisiä kun laitoin taas kokonaamameikkikuvan? ;))
En edes yrittänyt sen kummemmin häivyttää vihreän ja pinkin rajaa utuiseksi koska tulos on ainoastaan ruma.
Asettelin sävyt Wettiksen paletin ohjeiden mukaisesti, keltainen on paletin mukaan kulmaluun sävy. Aivan kulmakarvoihin saakkahan sitä ei kannata vetää ellei ole menossa karnevaaleihin. :) Tyydyin sipaisemaan keltaista hyvin ohuelle kaarelle vihreän yläpuolelle.
Joku kysyi kynsieni kunnosta - tuollaiset lyhyet ne nyt taas ovat. :/ Kreikan ilmastossa saavutettu pituus karsiutui pian jätettyäni kesän ja Kreikan taakseni. Nyt napsin taas tunnollisesti biotiinia ja msm:ää ja ostin Polishaholicin suosituksesta uuden hoitolakankin (Essie Nourish Me, kokemuksia myöhemmin). Täytyy myöntää että kaipaan pitkiä kynsiäni sen verran että alan jälleen joutua geelipinnoitteen kiusauksen valtaan.... Geeli kun piti kynteni vielä suorinakin eivätkä ne kasvaneet kieroon.
Irtoripsirintamalle kuuluu sellaista, että alan epäillä etteivät ripsinauhat vain ehkä sovi herkille silmilleni. Silmäni eivät tunnu tottuvan niihin millään. Tunnen ripsinauhan läsnäolon koko ajan, etenkin kun räpäytän silmää tuntuu joka kerta jotenkin "ikävältä". Ripsirajassa tuntuu ikäänkuin ylimääräinen jännitys. Lisäksi ripsiraja punoittaa ja on kevyesti turvonnut aina ripsien poiston jälkeen iltaisin.
Mutta toisaalta, kyse voi tietysti edelleen olla vääränlaisesta liimasta. Käytän tällä hetkellä Grimasin ripsiliimaa. En ole vielä vuosien aikomustenkaan jälkeen saanut hankittua sitä eeppistä Duo-ripsiliimaa. *huokaus*
Bright Idea -paletin laadusta sanoisin sellaista, että pinkki sävy on kyllä jokseenkin surkea. Sen koostumus on kuiva ja variseva eikä pigmentti kerrostu millään. Vihreä ja keltainen ovat ihan hyviä. Päädyin lopulta laittamaan pinkin päälle kevyesti Pure Luxen Ultimate Pink Ice -mineraaliluomiväriä tuomaan eloisaa kimallusta Wettis-pinkin kuivaan ja epätasaiseen pintaan.
Tuo Kicks Makeup -linjan poskipuna on tosi kiva sävy, koostumus ehkä vähän pöllyävä. Mutta sävynä juuri sellainen mitä etsin, viileä liilahtava roosa
P.S. Taas olisi kosmetiikkaa myynnissä Huutiksessa! ;)
Taas pukkaa arvontaa, tosin niitähän ei ollutkaan moneen kuukauteen joten nyt voi hyvällä mielellä arpoa vähän useamminkin! ^_^
Laveralta kysyttiin, haluaisinko arpoa pois 10 kpl Wild Rose -linjan silmänympärysvoiteita. Laveran kasvojenhoitolinja Faces uudistui viime syksynä, ja nämä arvontaan tarjotut kaverit ovat vanhassa pakkauksessa. (Parasta ennen päivämäärä on tammikuu 2014 eli validia kamaa vielä vuoden verran :))
Villiruusu-linja on tarkoitettu kuivalle ja/tai iholle, jolla näkyy ikääntymisestä tai pintakuivuudesta johtuvia juonteita.
Huomauttaisin, että vaikka tuubissa lukee "Eye Gel", ei koostumus ole lainkaan geeliä, vaan fluidia. Kuvailisin sitä hyvin ohueksi, maitomaiseksi emulsioksi. Itse pidän koostumuksesta kovasti, ja se on aika yllättävä kuivan ihon tuotteelle jotka ovat yleensä täyteläisempiä. Imeytyy nopeasti eikä jää yhtään rasvaisen tuntuiseksi. Voiteessa on suhteellisen voimakas mutta miellyttävä ruusun tuoksu.
Tuttuun tapaan jätä sähköpostiosoitteesi sisältävä kommentti, jos olet kiinnostunut osallistumaan arvontaan. Suoritan arvonnan maanantaina 21.1. klo 12.00.
Sain Laveralta kokeiluun myös uuden sävyttävän päivävoiteen. (En edes lähde kutsumaan tätä BB-voiteeksi vaikka pakkauksessa Beauty Balm lukeekin... sillä ihan normaalia sävyttävää kosteusvoidetta tämä on. :) Tai ehkä meidän pitää vain unohtaa alkuperäiset Blemish Balmit ja hyväksyä, että sävyttävien päivävoiteiden uusi nimitys on BB-voide.)
Tuotteet lanseerataan vasta helmikuussa ja tulevat myyntiin Suomeen maaliskuussa. Saamani tuubi on tehtaan kokeilukappale eikä ulkonäkö ole kuulema vielä lopullinen. Kertoilen käyttökokemuksia sitten lähempänä julkaisuajankohtaa. Mutta voin jo nyt sanoa, että pidän tämän koostumuksesta enemmän kuin Laveran vanhasta sävyttävästä päivävoiteesta.
P.S. Revlon Brazen -arvonnan voittanut nimimerkki orkidea, katsoisitko sähköpostisi? Kaipailen osoitettasi jotta voin postittaa paletin. :) Kannattaa tsekata myös roskapostifiltteri sillä jostain syystä Karkkipäivän Hotmail-osoitteesta lähetetyt viestit päätyvät monilla vastaanottajilla roskapostiin.
Tällainen pieni arjen ilostus tähän väliin. :)
Viime viikolla meille saapui postikortti, jonka olin runsas kuukausi aikaisemmin kadottanut New Yorkissa. Se oli ilmeisesti tipahtanut taskustani kadulle. Kylläpä oli iloinen yllätys kun se nyt tammikuussa kolahti postiluukustamme..!
Joku ystävällinen sielu oli löytänyt sen kadulta ja ilmeisesti vienyt kotiinsa tai kanniskellut mukanaan, ja laittanut sitten joulun alla postiin. Kortti katosi Manhattanilla Union Square Parkin lähellä ja postileima on Brooklyn-Queens-Staten Island.
Postittaja oli lisännyt kortin reunaan terveisensä ja sähköpostiosoitteensa ja pyysi ilmoittamaan jos saamme kortin. :) Arvelen hänen olleen sen verran utelias kortin sisällön suhteen että on kääntänyt sen. En oikein muuten keksi selitystä "Hello squirrel fans" -tervehdykselle...! ^_^
Joka tapauksessa, sympaattista että kortti kotiutui. <3
Nyt jotain teillekin joita luonnonkosmetiikkajutut ei niin kiinnosta. :) Bongasin paikallisesta Kicksistä ihka uuden Suomeen rantautuneen sarjan, josta muistin lukeneeni pari vuotta sitten ruotsalaisesta kosmetiikka-alan lehdestä.
Nappasin mukaan näytteet ja mietin, että jospa sitä kerrankin esittelisi blogissa jotain uutuusihonhoitotuotteita niidenkin iloksi, jotka eivät käytä luonnonkosmetiikkaa.
Emma S. on ruotsalaisen ex-supermalli Emma Wiklundin (omaa sukua Sjöberg, siitä S) nimikkoihonhoitosarja. Sarja jäi taannoin lehdestä mieleeni varmaankin juuri itse Emman takia, hänen suuruutensa päivät kun sijoittuvat 90-luvulle jolloin itse seurasin huippumalleja kuin idoleita. ^_^ Emma on monille ysärin ystäville tuttu ainakin George Michaelin upeasta Too Funky? -videosta. (Ai että mä rakastin tuota videota ja biisiä... tässähän lähtee helposti ysärinostalgiassa ihan sivuraiteille... ^_^)
Emma S:lla on kaksi kasvojenhoitolinjaa: Moisturising- ja Ageless. Moisturising on perusihonhoitoa kaikenikäisille, Ageless taas nimensä mukaisesti ikääntyvän ihon linja. Tuotelinjat ovat yksinkertaiset ja sopivat kaikille ihotyypeille (mikä käytännössä tarkoittaa, että superrasvoittuvan tai erittäin kuivan ihon omaavat eivät löydä Emmalta sitä itselleen ihanteellisinta voidetta).
Tuotteet ovat hintaluokaltaan suunnilleen Lumenen kieppeillä. Sarjaa ei ole testattu eläimillä eikä se sisällä parabeeneja tai mineraaliöljyä.
Otin näytteet Moisturising-linjan päivävoiteesta, yövoiteesta, silmänympärysgeelistä, sävyttävästä päivävoiteesta, kasvosaippuasta, silmämeikinpoistoaineesta ja Ageless-linjan happinaamiosta. Näytteet riittivät minun tahdillani viikon päivittäiseen käyttöön (paitsi naamio).
Kokemuksia:
Ihan ensimmäisenä haluan nostaa esiin Moisturising-päivävoiteen. Tässä on nyt juuri sellainen tuote, jonka myisin kun asiakas tulee kysymään "Mikä voide sopisi meikin alle..?" Tällä kysymyksellä asiakkaat tarkoittavat voidetta, joka on mahdollisimman ohutta ja helposti imeytyvää eikä jätä iholle rasvan tuntua. (Lue postaukseni aiheesta: Mikä kosteusvoide sopii meikin alle.)
Emman päivävoide on juuri tällainen erittäin nopeasti imeytyvä kevyt voide joka jättää ihanteellisen pinnan meikin levitykselle. Kuivaihoinen tarvitsee alle vielä seerumin.
Toinen nostoni on kasvosaippua. Kuten tiedätte, pidän vaahtoavista putsareista, mutta en sellaisista jotka vetävät ihon ihan nahkeaksi. Emman Cleansing Facial Wash vaahtoaa juuri sopivasti, liukuu iholla mukavasti eikä jätä ihoa liian kuivaksi. Tätä voisin ostaa.
Silmämeikinpoistoaine on emulsiomainen ja hoiti hommansa, mutta kirveli silmissäni niinkuin 95% kaikista silmämeikinputsareista. Lupaa poistaa myös vedenkestävän silmämeikin.
Yövoide ja silmänympärysgeeli tuntuivat miellyttäviltä. Tuntui toisaalta ikävältä käyttää koko viikko putkeen synteettisiä ainesosia (esim. silikonia) sisältävää yövoidetta, mutta en voi kieltää etteikö iho olisi aamuisin tuntunut erittäin hyvältä ja pehmeältä. (En ole silti vaihtamassa pois luonnokosmetiikasta..! ^_^). Sy-geeli on paksua ja jämäkkää eikä sellaista vetistä lirua niinkuin jotkut sy-geelit. Itse pidän enemmän voiteista, mutta geelit toimivat paremmin jos silmänalusilla on taipumusta turvota.
Sävytetty päivävoide (kokeilin sävyä Medium, saatavilla Medium ja Dark) oli hitusen kellertävää, mutta pigmenttiä on sen verran vähän että se mukautuu ihoon luonnollisesti. Koostumus on vieläkin nopeammin ihoon katoava kuin perus-päivävoiteella. Sopii hyvin vaaleille lämminsävyisille.
Happinaamio on hauska! Se toimii samalla teknologialla kuin Blissin kuulu Triple Oxygen Mask, eli alkaa vaahdota iholla kun olet levittänyt sen. Naamio aiheuttaa iholla kevyttä kihelmöintiä ja sen annetaan vaikuttaa 10 minuuttia. Naamio lupaa antaa iholle kosteutta ja energiaa, sopii erityisesti vaikkapa tupakoitsijan samealle iholle.
...tämän on nyt ehkä ihan pakko lähteä vetämään pieni olohuonetanssi Too Funkyn tahdissa.... ^_^
Ainiin, olihan mulla teiltä kysyttävääkin. :) Nimittäin kuinka herkästi ostatte aivan ventovieraan merkin kosmetiikkaa? Jos huomaatte kaupassa uuden sarjan josta ette ole koskaan kuulleetkaan, herättääkö se teissä yleensä kiinnostusta vai vaatiiko kiinnostus sen, että olette jo nähneet tuotteen jossain mainoksessa tai kuulleet kaverin puhuvan siitä? Tai jos myyjä esittelee teille kahta yhtä hyvää tuotetta joista toinen on vieras merkki ja toinen tuttu, valitsetteko yleensä sen tutun..?
Okei, olet onnistunut luopumaan perunasta, pastasta ja riisistä. Karkkipussitkin kierrät kiltisti kaukaa kaupassa.
Mutta leipä. Sen himosta et tunnu pääsevän. Huomaat aamu toisensa jälkeen kaipaavasi tuttua sämpylää jolle voisit kasata kinkkua, juustoa ja tomaattia. Munakkaat, jogurttipöperöt ja leikkelelautaset eivät vain tunnu korvaavan Vanhaa Kunnon Leipäalustaa jolla kuljettaa ne leikkeleet suuhun.
Ei hätää. Leivot itsellesi vähähiilihydraattisen leivän nopeammin kuin kahvi ehtii tippua valmiiksi.
(Täytteenä uudet kalaleikkeet joihin sorruin kaupassa, vaikka välttelen eineksiä....)
Nopein kaikista on Minuuttisämpylä, jonka valmistuminen mikrossa epäilyttävästä alkuliman näköisestä mönjästä (Mr. Karkkipäivän sanoin) on minulle joka kerta yhtä suuri ihme ja ilostus.
Minuuttisämpylän ohjetta käytin myös karppilaskiaispullissa. :)
Sulata voi ja sekoita muut aineet joukkoon. Kyllä, mönjä näyttää kaikkea muuta kuin leipätaikinalta. Kaada seos sopivan kokoiseen pieneen astiaan, esimerkiksi pieneen murokulhoon tai kahvikuppiin. Tönäise kippo mikroon ja lämmitä täydellä teholla yksi minuutti. Ja kas, ulos tulee kypsynyt sämpylä!
Anna leipäsen jäähtyä ja kuivua hetki ja kumoa se sitten lautaselle. Mikään maailman kaunein sämpylä tämä ei ole, mutta maku on oikein hyvä ja hämmentävän leipämäinen sämpylän kuivuttua.
Toinen vaihtoehto on kaikkien karppaajien tuntema klassikko eli Mantelileipä. Tämä teeleivän tyyliin valmistettava Ihan Oikean Sämpylän näköinen herkku valmistuu 15 minuutissa.
Yksinkertaisin ohje sisältää vain kananmunaa, mantelijauhoa, juustoraastetta ja leivinjauhetta, mutta itse tykkään enemmän tästä versiosta (n. 5 sämpylää):
Sekoita yhteen kananmunat ja maitorahka. Yhdistä kuivat aineet. Sekoita yhteen munarahka, kuivat aineet ja juustoraaste. Lisää maun mukaan porkkanaraastetta. Anna turvota hetki jos käytit psylliumia (ei välttämätön ainesosa). Itse lisään hieman soijamaitoa jos taikina turpoaa liian paksuksi. Muodosta taikinasta "kasoja" pellille. Paista 225 asteessa vajaa 10 minuuttia.
On hyvvee! :) Maku on miedompi kuin viljasämpylässä ja koostumus hieman kosteampi, mutta etenkin paahdettuna tätä leipää ei vehnäversiosta erota. Juustoraasteen voi luonnollisestikin jättää pois jos haluaa "kuivemman" leivän, mutta juuston tilavuus vähentää sämpyläkappaleen hh-pitoisuutta.
Kahden viikon induktiojaksoni olisi nyt sitten tullut päätökseen. Vai onko..?
Hommattuani tuoreen purkin Ketostixeja vahvistui, että en päässyt näillä pöperöillä ketoosiin. Edellisellä induktiolla ketoosin saavuttaminen oli helppoa. Aloin miettiä, mitä oikein tein tällä kertaa eri lailla. Vastaus on luullakseni maitotuotteissa. Ensimmäisellä kerralla rajoitin maitotuotteet yhteen ruokalusikalliseen maitoa (teehen) päivässä, nyt olen syönyt kreikkalaista jogurttia ja maitorahkaa - vaikkakaan en päivittäin. Ja muutamia cafe lattejakin on tullut hörpättyä....
Reaktio on tyypillistä meikäläistä; ärsyynnyin tästä "heikkoudestani" olla muka kykenemättä vastustamaan rakasta krekujogurttiani niin, että päätin jatkaa induktiojaksoa vielä yhdellä viikolla - täysin maidottomana.
Siikamurekeburger pestolla voidellulla minuuttisämpyläpohjalla, paistettuja tofukuutioita ja uunikasviksia.
Lisäksi minua häiritsee ihan pikkuisen tuo Atkins-patukoiden hiipiminen viikottaiseksi snackiksi... No okei, siitähän se tietysti johtuu kun tilasin niitä iHerbistä laatikkokaupalla ja nyt ne oikein kerjää tulla syödyiksi. ^_^ (Ennen hain Atkins-patukan ehkä kerran kuussa työpaikan lähikaupasta, kotona mulla ei ollut niitä koskaan.)
Jos lukijoiden joukossa on keto-vhh:laisia, niin olisi kiinnostavaa kuulla miten teillä maitotuotteet on vaikuttaneet ketoosiin. Osaako joku sanoa, mikä maitotuotteissa mahdollisesti jarruttaa ketoosia jos niiden sisältämät hiilihydraatit kuitenkin mahtuvat päivän 20 grammaan...?
Lopuksi: halukkuutenne adoptoida Revlonin Brazen yllätti minut täysin, enpä arvannut että neljän dollarin yksinkertainen luomiväripaletti saisi aikaan noin paljon kiinnostusta yhden päivän aikana. ^_^
Random.org arpoi tällä kertaa voittajaksi nimimerkin orkidea. Vauva odottaa innolla pääsyään parempaan sijaiskotiin. :)
Lukijatoiveena meikki Revlonin Brazen-paletilla.
Ostin paletin USAsta ja nyt voidaan taas miettiä, että mikähän järki tässäkin oli... ^_^ Ihan kuin minulla ei olisi jo sadassa eri kombossa kauniin kuparisia, kultaisia ja ruskeita luomivärisävyjä. :P Luomiväripalettien "ansa" piilee siinä, että vierekkäin laitettuna tavallisistakin sävyistä saa yhdessä houkuttavamman harmonian kuin yksinään. Siksi niin monet luomivärifriikit retkahtavat nimenomaan paletteihin.
Brazenissa on kalpea kulta, vaalea persikka, pronssi ja tummanruskea. Kulta ja persikka ovat heikohkopigmenttisiä, pronssi ja ruskea taas erittäin pigmenttisiä.
Näitä kuvia ottaessani tulin siihen päätökseen, että paletti saa lähteä adoptioon. :) Meikkasin tällä useamman kerran Jenkeissä mutta luulen, että tällä kotona se jää parempilaatuisten, vastaavansävyisten luomivärien varjoon.
Eli jos sinua, Karkkipäivän lukija, kiinnostaa antaa koti Brazenille, niin hihkaise kommenttilootaan. Palettia on käytetty sen verran kuin kuvassa näkyy. Mukana tuleva vaahtomuoviapplikaattori on pesty.
Meikissä kullan sävyä koko luomella (ei juuri näy kun jäi muiden sävyjen alle), persikkaa kullan päällä liikkuvalla luomella, pronssia luomivaossa ja tummanruskeaa ulkonurkassa.
Jos adoptiointoisia on useampia, suoritan arvonnan halukkaiden kesken tänä iltana (14.1.) klo 21.00. Illalla olisi tarkoitus laittaa vielä ravintopostauskin.
Tänään ihan vain tällainen fiilispostaus talvisesta lempiharrastuksestani eli avantouinnista. Pääsin eilen vihdoin starttaamaan vuoden avantokauden.
Ensimmäinen pulahdus 2013. Kyllähän siinä aina henki meinaa salpaantua kun pitkän tauon jälkeen taas kävelee hyiseen veteen. :)
Avantouinti tekee hyvää niin kropalle kuin sielulle. Kun katse lepää jäätynen järven luomassa hiljaisessa, seesteisessä maisemassa ei voi kuin olla kiitollinen siitä että saa asua tällaisessa ympäristössä.
Nouset vedestä ihon höyrytessä pakkasessa ja lämpö leviää kroppaan.... se on se paras tunne. Jokainen solu oikein kihelmöi hyvää oloa.
. . .
Mieheni houkutellessa minua mukaan kaksi talvea sitten minulla oli avantouinnista se kuva, että sitä harrastavat lähinnä seniorikansalaiset. Sanalla sanoen olin rankannut koko homman "mummolajiksi". Hämmästykseni ei olisi voinut olla suurempi, kun saunalle saapuessa kuulin jo kaukaa nuorten äänien iloista puheensorinaa ja mummujen verkkaisen kylpyhetken sijaan kohtasin nuorekkaan, kansainvälisen tunnelman.
Vieressäni lauteilla voi hikoilla nuorukainen Unkarista tai kaveriporukka Nicaraguasta. Tai sitten se tuttu vakiokävijä hellyttävässä saunamyssyssään. Avantouinnissa löylyjen sosiaalinen osuus on minulle yhtä tärkeää kuin vedessä käynti. En aina halua jutella saunassa kenellekään, mutta pidän lauteiden avoimesta, iloisesta tunnelmasta ja rentoudun kunnellessani keskustelunpätkiä sieltä täältä. Siinä on jotain vaikeasti sanoiksi puettavaa taikaa kun ison saunan lauteilla istuu kylki kyljessä toisilleen vieraita, hyväntuulisia miehiä ja naisia kaikista ikäluokista, sallinette klisheisen ilmaisuni, kuin yhtä suurta perhettä. Tunnelma on jotain aivan toista kuin julkisten uimahallien kolkoissa saunoissa joissa vaiteliaat vierustoverit välttelevät toistensa katsetta. Avantosaunassa hyvä mieli tarttuu - sitä ei voi estää. :) Tuntuu kuin meitä yhdistäisi "salaisuus" - kokoonnumme täällä pimeyden keskellä, saavumme ehkä kireinä ja totisina, kävelemme jäiseen veteen - ja lähdemme keho endorfiineista hyrräten, hymy kasvoilla viipyillen.
Löytyykö lukijoiden joukosta muita avantouintiin koukuttuneita?
Osa teistä halusi nähdä Oonan myös lämpimässä nudemeikissä ja ihmetteli, miksi ylipäänsä teen malleilleni "kovia", "erikoisia" meikkejä enkä pelkästään pehmeitä ja luonnollisia kauneusmeikkejä. Vastaus on se, että ne luonnolliset meikit ovat (ainakin tämän blogin konseptissa) pitkän päälle tylsää katseltavaa. :)
Toki, kuka tahansa näyttää kauniimmalta kasvojen omia varjoja ja sävyjä jäljittelevässä, niin luonnollisessa meikissä kuin mahdollista, mutta Karkkipäivän idea ei ole koskaan ollut toimia kilttien perusmeikkien äänenkannattajana. Koko blogi on alunperin lähtenyt värileikeistä, joten siksi näitä konservatiivisia, kaikille sopivia beige-linjan meikkejä tullaan edelleenkin näkemään täällä harvemmin.
Mutta tässä siis Oona yleisön pyynnöstä pehmoisena versiona, olkaa hyvä. :)
Näistä kuvista olen kyllä sitä mieltä että Oona on kaikkein söpöin ilman mitään meikkiä...! ^_^
Meikit "sponsoroi" ystäväni Mili jonka luona meikkailin Oonan samassa sessiossa kuin Mili minut.
Silmämeikkiin käytettiin sävyjä Diorin Crush Glow - ja Earth Reflection -paleteista.
Kasvomeikissä pääsin kokeilemaan Max Factorin uutta Facefinity All Day Flawless 3 in 1 -meikkivoidetta. Mililtä löytyy sävy Nude, joka sopi Oonalle oikein hyvin. Meikkivoiteen "3 in 1" tulee siitä, että se lupaa yhdistää meikkivoiteen, peiteaineen ja pohjustusvoiteen. Kestävästä ja peittävästä meikkivoiteesta pitäisi siis olla kyse.
Ja Oonan meikattuani voisin todeta, että Facefinity lunasti nämä lupaukset. Meikkivoide oli ohutta ja helposti työstettävää ja peitti oikein kiitettävästi. Pohja kesti kauniisti koko päivän.
Sävyä kasvoille luotiin L'orealin aurinkopuuterilla (en muista sävyä), Lily Lolon poskipunalla Beach Babe ja Estee Lauderin hohdeaurinkopuuterilla. Huulten omaa sävyä vaalennettiin peitevoiteella ja päälle tuotiin kiiltoa Estee Lauderin Starlet Peach -huulikiillolla.
Mitäs tykkäätte? Onko tämä parempi kuin siniturkoosi keijukaismeikki?
