Lissabon, 26.11.2012
Kävin eilen aamulla poliisiasemalla katsomassa mahdollisten epäiltyjen kuvia vaikka tiesin että se oli ihan turhaa. Tein kuitenkin niin kuin poliisisetä kehotti ilmoitusta tehdessäni.
Asemalta tullessa minulla oli niin paska olo että itketti. "Miksi, miksi, miksi menin sinne turisti-infoon ja olin niin tyhmä?" soi loputtomana nauhana päässäni. Istuin kahvilaan ja tuijotin galaotani (=maitokahvi täkäläisittäin). Sain mieheltäni viestin. "Lopeta se murehtiminen ja nauti Lissabonista, et voi antaa tämän pilata loppumatkaasi", siinä luki. Suunnilleen.
Juuri niin minun pitää tietenkin tehdä. Mutta vielä tänäänkin heräsin allapäin. Katsoin peiliin enkä pidä siitä mitä näen. Kaikki muutkin harmitukset ovat läppärin menetyksen siivellä alkaneet lietsoa toisiaan ja paisuneet hyökyaalloksi.
Päätin, että voisi tehdä hyvää jos nyt kerralla oksentaisin ulos kaikki ikävät ajatukset pääni sisältä. Ehkä olo puhdistuisi. Kaadan nämä ajatukset nyt tähän postaukseen joka saa toimia likasankona. Ja sitten en enää palaa niihin.
Ja nyt: jätän nämä ajatukset taakseni, kerään itseni ja lähden nauttimaan aurinkoisesta säästä.
Totta, en voi enää pitää yhteyttä läheisiini niinkuin aikaisemmin matkan aikana enkä tehdä töitä muuten kuin nettikahviloissa. Kuvien siirtäminen ja käsittely on vaivalloista. Mutta se on kuitenkin mahdollista.
Ja pian olen hyvän ystäväni luona Amerikassa ja pääsen kokemaan New Yorkin jouluvaloissaan. Olen aina haaveillut siitä. Ehkäpä joulumieli huuhtoo pois viimeisetkin alakulot viimeistään silloin.
0 comments on “Tyhjennys”
Hei,
Mä oon tutustunut sun blogiin vasta nyt sun reissun aikana ja oon enemmän kun kiinnostunut sun ruokavaliosta. Itse olen kärsinyt vatsavaivoista ja mielelläni kuulisin lisää. Vähän jo tutkin vanhoja postauksiasi asiasta. Mutta jos aloitat tiukemman linjan ruokailun suhteen kun palaat Suomeen niin olisi kiva jos edes vähän sitä raottaisit blogissasi. Ei tarvitse tehdä mitään suuria postauksia, mutta jotain viitteitä päivittäisista syömisistäsi ja jotain vinkkejä mitkä sulle tuli uusina kun aloitit ruokavalion. Esim. helpot vinkit proteiinin saantiin ja helppoihin resepteihin. Ihanaa loppulomaa ja yritä nauttia mahdollisimman paljon! :)
Ehdottomasti palaan tiukemmalle (eli "normi"linjalle :)) kotiin palattuani - tai oikeastaan joulun jälkeen, sillä jouluna aion syödä riisipuuroa joka ei ole mitenkään korvattavissa millään karppiversiolla... :P
Voisin kyllä miettiä tuota jos kirjoittaisin ruokavaliostani vähän enemmän kotiin palattuani, kysynpä lukijoiden mielipidettä tän päivän postauksessa... :) Tämä on kuitenkin kosmetiikkablogi enkä halua tehdä tästä sellaista "kirjoitan-kaikesta-mahdollisesta" -sillisalaattia.... ^_^
Sanni, olet sankaritar!
Reissuissa tulee ne vaiheensa, tulee välillä koettua koko elämänkirjo pikakelauksella. Älä huoli, jos Lissabon jää tällä kertaa surullisten päivien kaupungiksi, sekin on tärkeää ja erityistä. Itsellänikin on tullut vastaavia epätoivon hetkiä reissussa, ja näin jälkeenpäin ajatellen ne olisi voinut ohittaa niin helposti, mutta silloin ne olivat isoja asioita.
Tunne isosti ja nauti siitäkin, mutta älä anna huolien venkslata mieltäsi liian pitkään. Pikkuhiljaa voit kokeilla vain hyväksyä, että läppäri meni, heippa! Ja oikeastaan se voi tuoda uudenlaista keveyttä matkaasi! Anoppini sanoo aina, että asioista pitää luopua, jotta saa uutta tilalle (tämän hän sanoi muuten keskustellessamme pienestä My Little Pony-kokoelmastani! Huh!)..
Olet seikkailija!
Voi, Sanni. Ota se puhdistusriittinä. Ensinnäkin joudut hetken olemaan erossa tekniikasta ja netistä ja kaikesta siihen liittyvästä. Tämä pakottaa keskittymään uusiin juttuihin: näe, koe, lue kirjoja, juttele ihmisten kanssa... Ja tietenkin olet tehnyt tätä kaikkea ennenkin, mutta ehkä pieni "teknologiapimento" tuo siihen uuden aspektin. Onhan tämä matkakin kai itsessään jo lyhyt irtiotto arjesta? Ehkä oli "tarkoituskin", että saat samalla irtioton tekniikasta.
Toinen puhdistuksen osa tulee sitten kotona. Voit ostaa kokonaan uuden koneen, aloittaa puhtaalta pöydältä. Tietysti menetetyt kuvat ja muut tiedostot harmittavat, mutta toisaalta ne eivät ole painolastina. Ei tarvitse siivota yhtään kansiota, harmitella yhtään jumittavaa ohjelmaa tai huonoa koneen akkua, stressata julkaisemattomia kuvia kansioissa. Mennyttä ei kuitenkaan saa millään takaisin, joten parasta vaan päästää siitä irti ja keskittyä tulevaan puhtaalta pöydältä.
Ja kyllä, onhan toi tosi syvältä. *hali*
Näin kuvittelin itsekin, mutta en mä siitä mihinkään pääse että matkan jakaminen muiden kanssa tekee kaikesta vielä niin paljon mukavampaa. :)
Tämä On The Road -osio blogissani tulee palvelemaan minua itseänikin vähän niinkuin kuvitettuna matkapäiväkirjana jota on itsekin kiva lukea myöhemmin. Vaikka olen kirjoittanut myös perinteistä paperipäiväkirjaa, niin blogijutut kuvineen ovat erilainen kokonaisuus.... Ja vaikka aluksi luulin, etten tulisi blogia näin säännöllisesti matkan aikana päivittämään, niin nyt olen tosi iloinen että tein niin. Tänne on tallentunut erilaisia tunnetiloja mitä olen paperiversioon kirjoittanut, siellä on lyhyempiä ja tiiviimpiä merkintöjä.
Asiaa. Tämäkin on puolensa.
Ssssuperrutistus ja halitus!Aattele Nykiin! NYKIIIIIIIIN!!!!!!
Muista sitten ottaa paljon kuvia New Yorkista :) On varmasti niin upean näköistä. Tsemppiä loppulomaan!!
Sulla on hyvä, realistinen asenne kun et anna v*tutuksen pilata loppumatkaasi! Ei varmaan kiinnosta saati lohduta tuossa tilanteessa... mutta jos minulle käy jotain vastaavia tuntemuksia aiheuttavaa, ruukaan eläytyä ajattelemaan että olisikin käynyt tuhat kertaa huonommin. Pyörin tuossa ajatuksessa niin pitkään, että melkein uskon sen olevan totta ja sitten kun havahdun kuvitelmastani, huomaan olevani aika onnellinen, että tilanne onkin "vain" tämä nykyinen...
Tsemppiä Sanni! Kyllä se siitä ja NYC saa sinut varmasti piristymään!
Voi kurja sitä läppäriä, mua harmittaa sun puolesta kovasti. Multa on pöllitty kamera ja puhelin ja ne kuvat harmitti ihan hirveesti.
Mutta jos thjennys ei auttanut (voisin kuvitella, että auttaa), niin jotta sun loppuloma olisi mahdollisimman mahtava, niin yritä ajatella tyyliin, että rumasanajuttu, että läppäri vietiin. Fakta on, että sitä ei enää ole sulla. Se ei ole ok ja se saa harmittaa, mutta tilanne on nyt tämä, etkä voi enää menneeseen vaikuttaa. Sen sijaan sä voit valita, että annatko sen pilata sun loppuloman vai et. Sen sä voit valita nyt aina vaan uudelleen, vaikka joka päivä monta kertaa, että keskityt mukavaan matkustamiseen. Jos kuulostaa järkevältä, kokeile semmoisena hetkenä, kun tosissaan ottaa päähän, pysähtyä ja miettiä tuolla tavalla, että kyllä nyt ollaan tässä rumasanatilanteessa, mutta voin valita itse sen, mitä mitä jään ajattelemaan ja miten tästä eteenpäin.
Ja tedätkö mitä, tuo sun yleinen olotila kuulostaa matkustaneelle tutulta. Se on aivan tavallista, että pidempään reissussa ollessa tulee semmoinen kyllästyminen ja ärsyyntyminen, kun uutta on tullut niin paljon, semmoinen overload. Sillä taitaa olla joku nimikin, en vain muista sitä nyt. Oot siis ollut tarpeeksi pitkään reissussa ja matkustamisen suurin hohto alkaa jäädä taakse. Nyt voit keskittyä näkemään matkustamista vähän realistisemmin kuin alun vaaleanpunaisissa laseissa. ;) Tsemppiä ja hyvää loppumatkaa!
Totta. Se sellainen jatkuva "bliss" on tosiaan pudonnut matkasta jo jokunen viikko sitten... Toisaalta epäilen myös lämpötilalla olevan asian kanssa jotain tekemistä.... ^_^ Aurinko + lämpö on mulle helppo huume. Jos haluaa pitääää Sannin tyytyväisenä, vie hänet aurinkoon. :) Sanni-kukan hoito-ohje. :D
Harmi ettei reissu ole mennyt ihan nappiin. Toivottavasti loppureissu menee hyvin ja varmasti jouluhälinä new yorkissa auttaa!
On hyvä ettei pidä ikäviä ajatuksia sisällään. Lissabon on kuitenkin ihana kaupunki ja matkustaminen on parasta! Mä kattelin täältä vinkkejä, kun olin syyskuussa siellä. http://www.momondo.fi/lissabon-travel-guide-lis/#none Tsemppiä!
Lissabon tosiaan on ihana. Olen ollut täällä kolmesti aiemmin, mutta edellisestä vierailusta oli ehtinyt vierähtää 15 vuotta. (Ja tämän mainitseminen aikaansaa paikallisissa yleensä hämmentyneen reaktion... "Siis miten vanha sä oikein olet...?" ^_^)
Olen lukenut blogiasi jonkin aikaa, ja kosmetiikkapostausten lisäksi tämä reissublogi on ollut ihan huippu. Toivottavasti jaksat harmittavan takaiskun jälkeen taas nauttia reissustasi. Ihailen suuresti rohkeuttasi lähteä moiselle matkalle ja toivon loppumatkallesi kaikkea hyvää! Voimia ja hymyä :)
On kyllä niin paha mieli sun puolesta, varmasti tosi kurja olo :/
Äh, inhottavaa. Multakin on varastettu sekunnin murto-osassa kamera, jossa oli korvaamattomat kuvat fanitapaamisesta Guns n rosesin kanssa. Olisin mielihyvin (no, melkein) antanut sen kameran sille kakkiaiselle jos se vain olisi tuonut muistikortin takaisin :( Nyyh. Mutta siitä on vuosia ja asiasta on päästy yli - kotivakuutus korvasi toki kameran mutta kuviahan nyt ei mikään korvannut.
Tsemppiä sulle ja koita ajatella positiivisesti- saatpahan ainakin uuden koneen vanhan tilalle! Ja jos reissun päältä pystyt niin siirrä matkakuvat vaikka dropboxiin, skydriveen tms ilmaiseen lataustilaan, on ainakin pieni hätävara jos muistikortille jotain käy. Upeeta loppureissua ja muista, että materiaa saa aina uutta mutta on vaan yks reissu ja yks Sanni! <3
Mä eläydyin tähän sun kauhutarinaan tosissaan, heräsin viime yönä klo 4:20 ihan paniikissa ja helvetin vihasena, kun mulla oli siinä unessa ollut käsilaukku läppäreineen autossa ja multa oli viety koko käsiveska, koneet ja auto. Olin niin kiukkunen ja suoraan sanottuna vittuuntunut, ettei auttanut kun nousta ylös ja taapertaa ympäri kämppää kelaamassa, et se oli vaan unta. Mut siis, viime yön erittäin todentuntusen jälkeen, i feel you! Toi on kyllä niin kurjaa! Mut mies on 100% oikeessa, ei se murehtimalla muuksi muutu ja vähänkö nykin jouluvalot on varmaat päätähuimaavat!
Voi Kake... ^_^ No onneksi sun kohdalla tuo oli vain unta....
Voi Sanni, myötätuntoni on niin sun puolella. Vähän harmittaa lukijanakin läppärin varkaus, koska emme saa seurata ihanaa matkaasi enää samalla tavalla. Jos olisi mahdollista laittaisin lukijoiden kesken kolehdin pystyyn ja lähettäisin sulle kuriirilla uuden läppärin.
Itse asiassa, Indiedays voisi sulle sen kyllä järkätä. Lukijat hei, laitetaan kapina pystyyn & vaaditaan Sannille uusi läppäri :) !!!!!!!!!
Vaadin samaa!! :)
Voi että... en nyt tiedä onko enää relevanttia kommentoida tähän menetys-asiaan kun kirjoittamalla jätit sen jo taaksesi, mutta kirjoitan silti; harmillinen juttu tosiaankin, mutta toivon kovasti, että menetyksestä koitui jotain positiivistakin ja saat nyt vielä ihanamman irtioton myös tästä blogista ja täten mahdollisesti enemmän vapautta ja sitä myötä paineetonta lomailua viimeisiksi viikoiksi! :) (En siis tarkoita, että olisit aiemminkaan vaikuttanut olevan millään tavalla paineen alla, ei toki.)
Blogin ahkerana lukijana sen alkuajoista lähtien toki toivoisin, että päivityksiä tulisi ihan jatkuvalla syötöllä, mutta näin niinkuin alkavassa jouluhengessä epäitsekkäällä mielellä voisin ihan hyvin suoda sinulle ihastuttavan lepohetken netin kahlehtivasta otteesta.. ;)
Mukavaa USA:n matkaa! :)
Ehkä voisit ottaa tämän menetyksen sen kannalta, että opettelet olemaan/matkustamaan kokonaan ilman läppäriä. Ota se haasteena, äläkä menetyksenä. :) Niille kuville kun ei voi enää mitään, joten turha niitä on murehtia. Näytä itsellesi että pystyt siihenkin!
Voi raukka :(
Tsemppiä Sanni, kyllä sä sieltä vielä nouset! Meidän reissulla Espanjassa autoomme murtauduttiin joka toinen päivä, varastettiin passit, takit, kamerat, vaatteita, meikkipussi (aattele!) ja vaikka mitä. Lopulta mies hitsasi munalukot auton oviin. Se oli tosi erseestä, mutta elämä jatkui.
Varattiin muuten sunnuntaina matka Lissaboniin. Mies varmaan pakkaa jo valmiiksi munalukot ja hitsipillit mukaan, vaikkei autolla tällä kertaa mennäkään.
Hei Sanni,
Minulle kävi samanlainen tapaus kesällä Italiassa, paitsi että menetin (osittain oman tyhmyyteni takia) lähes kaiken aina passista sekä kotiavaimista alusvaatteisiin ja meikkeihin. Ai että vieläkin harmittaa varsinkin ne tavarat joita ei enää saa ostettua uusia samanlaisia. Ja tämä sattui vielä lomani ensimmäisenä päivänä.
Tämä samainen tapaus sattui vielä muillekkin matkaseurueemme jäsenille. Rakkaani sai minut onneksi ymmärtämään että en saa antaa tämän tapauksen pilata lomaani vaan minun on kaikesta huolimatta yritettävä nauttia matkasta. Ja kuinka ollakkaan siitä lomasta tuli yksi hauskimmista ja rentouttavimmista lomista koskaan....;)
Voi EI Supananna....! :'-( Voin vain kuvitella miten rikki olit.... Ja viela muutkin seurueenne jasenet joutuivat ryoston uhkriksi...? Kamalaa..!
Mutta onneksi kohdallasi kavi sitten "loppu hyvin, kaikki hyvin..." Tosiaan tuollaiset varkaudet on juuri siksi niin -elvetin turhauttavia kun vaikka vakuutus kuinka korvaisi, niin se ei paljon lohduta kun on menettanyt rahalla korvaamatonta tunnearvoa :(
Pää pystyyn! se on vain rahaa ja hieman epämukavuutta, mitään oikeasti murehtimisen arvoista ei ole tapahtunut! Jouduin itse vähän aikaa sitten työttömäksi aivan salama kirkkaalta taivaalta ja olen joutunut kokoamaan itsetuntoni rippeet ja miettimään syitä nousta sängystä joka aamu. Asiat perspektiiviin! Olet Lissabonissa! Ja vieläpä uskaltanut ja saanut aikaan lähteä sinne yksin! Mahtavaa! Helposti yhden läppärin arvoinen! Näitä juttuja vartenhan sinulla on varmastikin matkavakuutus?
Harmi että noin kävi. Onneksi ei kuitenkaan pahemmin käynyt, vaikka ehkä se ei nyt lohduta.
Kävin pitkästä aikaa blogissa, ja minkä seikkailun täältä löysinkään. Oon käynyt kans Symin saarella ja Rodoksella. Symi oli kyllä huippu, silloin vaan oli niin kuuma että meni pää sekaisin, kun siellä ei tuullut yhtään. Luin nämä kaikki matkajutut putkeen ja valvoin ihan liian myöhään :) Sun sisko vaikuttaa kans tosi seikkailijalta. Mä oon niin nössö että taidan odottaa 5 vuotta että saan vuorotteluvapaata että pääsen pidemmälle reissulle.