Jokunen lukija on kysellyt minulta miten ruokavalioni noudattaminen on onnistunut matkan aikana. Kiitos ihanan kreikkalaisen keittiön runsaine kasvisruokineen, ruokavalion kanssa ei ole ollut mitään ongelmia.
Harvan maan keittiöstä löytyy yhtä monipuolista kasvisruokien kirjoa. (No, Intia saattaa mahdollisesti olla poikkeus…:)) Kasvisruoat löytyvät orektika/mezedes- eli alkupala/”tapas”-listalta, ja monissa tavernoissa meze-annokset ovat niin suuria että yhdellä tai kahdella mezellä saa masun ihan täyteen. Salaateista puhumattakaan. Tosi harvoin tilaan mitään pääruokalistalta.
.
Kreikassa käytetään paljon kesäkurpitsaa ja munakoisoa, jotka kuuluvat Suomessakin lempparikasviksiini. Täkäläisiin suosikkiruokiini kuuluvat sipulilla ja tomaatilla täytetty munakoiso (imam), kesäkurpitsapyörykät (no noissa on tietysti vähän käytetty jauhoa), kermassa haudutetut sienet, juustotäytteiset paprikat ja katkaravut tomaattikastikkeessa. Mustekalaakin syön silloin tällöin. Eilen söin itse asiassa pienessä Rinan kylässä Kalymnoksella elämäni maukkainta grillattua kalmaria.
Proteiinin saanti on ikävä kyllä jäänyt vähäiselle. Kotona syön päivittäin kananmunaa, soijaproteiinia ja kalaa jossain muodossa, mutta täällä proteiiniannokseni rajoittuvat satunnaisiin omeletteihin ja seafoodiin. Kala on täällä sen verran hintavaa että sitä en syö edes kerran viikossa. Hullua kyllä jopa säilyketonnikala on kallista. Purkilla on hintaa keskimäärin 3-4 euroa..! Jostain suuremmista ruokakaupoista sitä saattaa tuurilla löytää alle kahdella eurolla.
Kala- tai seafood-annoksen saa ravintolasta yleensä alkaen 10-12 eurolla. Kasvisruoan, vaikkapa nyt jotkut pyörykät tai imamin, saa alkaen 3,50 eurolla. Ei tarvitse miettiä kumpaako tilaan. Munakkaiden hinnoittelu ravintoloissa on muuten hyvin mielenkiintoista. Omeletin voi saada kolmella eurolla tai sitten yhdeksällä. Ihan samankokoisen siis. Ja ihan yhtä ruttuisesta tavernasta.
Toivoisinpa, että voisin "ylpeillä" sillä että en ole langennut matkan aikana vääriin ruokahoukutuksiin.
En kuitenkaan voi.
(Ne jotka eivät oikein jaksa karppausjuttuja voivat lopettaa lukemisen tähän.)
Viime viikolla huomasin yllättäen olevani turvoksissa. Siis en mitenkään ”hops-tulipa-syötyä-tuhti-ateria” –turvoksissa vaan ihan kunnolla, raskausmaha-tyyliin, monta päivää kestävästi. Niin että koko ajan oli epämukava olo. Itse asiassa – sellainen olo joka oli minulle hyvinkin tuttu ennen VHH-ruokavalioon siirtymistäni.
En ole kokenut pallomahaa tarkalleen ottaen 15 kuukauteen. Aloin miettiä. Ei kai tämä voinut hiilareista johtua kun enhän mä ollut syönyt kuin ne Korresilla tarjotut piirakat…? Vai olinko…?
Hetkinen... Kun aloin ajatella asiaa, niin Santorinin-houstinihan valmisti yöllisissä bileissä sandwichejä joista en kehdannut kieltäytyä… Ja yhtenä aamuna hän oli leiponut juustopasteijoita joita myös söin kohteliaisuudesta kaksi vai olikohan kolmekin… Ei hitto ne oli hyviä. Ja enkös mä jopa ostanut ihan itse yhden pinaattipiirakan laivaevääksi….? Ja mitenkäs ne Karpathoksella nautitut jäätelöt..?
Aloin tehdä listaa (no mitäpä muutakaan ;)) syömistäni ”vääristä ruoista”, ja pian huomasin että satunnaisiksi ja harvalukuisiksi kuvittelemani hairahdukset olivat muodostaneet säännöllisen kuvion. Olen täällä - muka huomaamattani - syönyt joka viikko vähintään kolmena päivänä ruokia kuten piirakoita, jäätelöä, friteerattua kalmaria, sämpylää (!) ja suklaamakeisia.
Nyt – haluan että ymmärrätte ettei mulle varmaan tekisi yhtään pahaa saada muutama lisäkilokin. Kaloreita mä en laske. Mutta sitä hiilaripöhöturvotusta en halua takaisin. Olen ollut niin onnellinen kun pääsin siitä olotilasta eroon ruokavalion vaihdoksella. Ja täällä sitä oltiin kaikessa hiljaisuudessa ja huomaamatta taas popsimassa tuota olotilaa takaisin.
Piirakat, jäätelöt ja friteeratut ruoat saivat jäädä siihen.
Kotona on helppoa. Kun mieleni tekee jotain makeaa herkkua kuten leivonnaista, niin sen kuin uuni lämpiämään ja soija-, manteli- & kookosjauhoista ja steviasta muffinssit tai kakut kasaan. Tai jos tekee mieli leipää niin ei kuin näkkärit tai mantelisämpylät esiin. Täällä siihen ei ole mahdollisuutta. Ja näköjään tällainen tilanne paljastaa mun heikkoudet joita 15 kuukautta ei ole muuttanut lopulta miksikään.
Karkki ei ole koskaan ollut mun ongelma. Not my drug of choice (blogin nimestä huolimatta). Ei tehnyt millään lailla tiukkaa jättää pois makeisia. Mutta leivonnaiset. Kreikassa rakastetaan piirakoita. Ihania, lehteviä, filotaikinaan leivottuja juusto-, pinaatti- ja kermapiirakoita. Leipomojen tiskit pursuavat niitä aamuisin. Kyllä mä voin tunnustaa, että kun tunnen vastaleivotun tiropitan tuoksun niin olo on kuin alkoholistilla joka saa vainun vodkasta.
Huokaus. Mutta kuten sanottua, mikään addiktoiva ei ole hyvästä. Ja mieluummin pidän kevyen, miellyttävän oloni kuin vedän piirakkafiksini ja kärsin ilmapallomahasta. Ehdottomat kiellot eivät minusta ole järkeviä, ja jos syön yhden leivonnaisen vaikka pari kertaa kuussa niin eihän se nyt mitään tee. Mutta kun syön yhden, niin niitä alkaa tehdä mieli lisää…. Yhden syötyään on helppo perustella toisenkin ottaminen. Jne jne.
Ymmärrätte mitä tarkoitan.
Leipomojen ovet saavat nyt pysyä multa kiinni, ja kohteliaisuudesta en enää osallistu mihinkään keskiyön paahtoleipäbakkanaaleihin.
Turvotus on muuten nyt tipotiessään. :)
0 comments on “Sannin herkkucorner: Kreikkalainen ruoka”
No nyt on näläkä..
Mullekin iski ihan tajuton nälkä tätä postausta lukiessani..
Mutta joo, kyllä se vain vaikuttaa itsellänikin radikaalisti, mitä syön. Se sellainen turvonnut olotila on muuten kamalin, mitä tiedän, kamalampaa kuin flunssa! Pahin turvotus on yleensä joulun ja juhannuksen jälkeen, ylläripylläri.
Itse oon jättänyt karkit vallan veke, mutta leipää syön kohtuudella ja jogurttina en kykenisi kuvittelemaan mitään muuta, kuin turkkilaista. Sen sekaan vaan marjoja ja pellavarouhetta niin tuorepuuro on valmis! Jäätelöä kyllä syön, sillä ei ole muhun vaikutusta ( tosin, tänään ahnehdin ja söin kaksi magnumin valkosuklaapuikkoa putkeen, kun miehelle ei se toinen kelvannut ja siitä maha kyllä tuli kipeäksi xT ). Maidonkin olen vaihtanut luomuun ja tadaa, tällä kombolla olen saanut sellaisen yleisen turvotusolon ja mahanpurut kaikkoamaan ( jollei siis niitä retkahduksia lasketa mukaan :).
Nyt kyllä oli vaan pakko kaivaa pakastimesta lehtitaikinalevyjä sulamaan, alkoi noiden piiraskuvien jälkeen tekemään niin mieli jotain "epäterveellistä iltapalaa"! Täytyy toivoa, ettei huomenna olla sitten ilmapallomasuna x)
Oikeassa olet. En noudata mitään ruokavaliota, mutta viimeisen puolisen vuoden ajan onnistuin elämään melkoisen terveellisesti pitämällä ennalta suunnitellun karkkipäivän kerran-pari kuussa ja muuten kieltäytymällä leivästä, pastasta, leivonnaisista, karkeista ym. ym. jotka ovat kyllä kaikki mulle erittäinkin hyvin maistuvia. Nyt olen ihan viime viikkoina huomannut, että niitä herkkuja on yllättävästi tullut syötyä turhankin usein ja tosiaan, kun kerran syö "muuten vaan", niin siitä se lähtee...
Olo tosiaan on aivan älyttömän hyvä, jos malttaa viikonkin pysytellä erossa näistä hiilariähkyherkuista, eikä niitä edes suuremmin ikävöi. Pitäisi taas onnistua palaamaan kuriin ja järjestykseen syömisten suhteen...
Nimim. Nykyinen pallomaha :(
Oo, mitäs tuo viimeisen kuvan valkoinen herkku on :P?
Tarkoitatko tuota dippiä/kastiketta? Se on tsatsikia. :) Nuo viimeisen kuvaparin ruoat on mun itse tekemiä, Ateenassa pystyin itse valmistamaan soijarouheella ryyditettyjä muhennoksia & täytettyjä paprikoita kun asuin ystäväni luona ja oli mahdollisuus käyttää keittiötä.
Aika kivoja :) Pitää itsekin pyöräyttää joskus samanlaisia herkkuannoksia :)
Ai niin! Millasella ohjeella oot tehnyt tuon tsasikin? Tuo koostumus näyttää ihanalta :)
Tsatsiki on maailman helpoin tehdä, tarvitset vain neljä raaka-ainetta: kreikkalaista jogurttia, valkosipulia, oliiviöljyä ja kurkkua. (Toki voi vielä maustaa suolalla maun mukaan.)
Kuori kurkku, halkaise ja poista siemenet ja raasta. Valuta neste, itse usein vain puristan nyrkillä liiat pois (mitä märemmäksi kurkun jättää, sitä vetisempi tsatsiki. True-tsatsiki on hyvin kermaista ja paksua, ei märkää.) Sekoita jogurtti, kurkkumössö ja tiraus oliiviöljyä ja purista sekaan pari valkosipulin kynttä. (Sori kun en osaa antaa tarkkoja määriä tai mittasuhteita, itse teen aina silmämääräisesti ja maun mukaan. Kurkkua laitan ehkä n. kolmanneksen jogurtin määrästä.) Jäähdytä ja anna makujen tiivistyä n. tunti ennen tarjoilua, tai syö samantien jos on jo nälkä! ^_^ Maut ovat kuitenkin parhaimmillaan kun tsatsikin antaa seistä jonkun aikaa, jopa yön yli.
Tämä on klassinen perusresepti. Variaatioita löytyy, jotkut lisäävät myös viinietikkaa ja/tai sitruunamehua ja mausteita kuten mustapippuria, minttua, tilliä tai jopa anista. (Yksi krekuystävistäni puisteli tuolle anikselle päätään, mutta olen bongaillut sitä kaupassa myytävissä valmiissa tsatsikimaustesekoituksissa.)
Oi, tsatsiki on ihanaa! Nälkä tulee kuolatessa.
Oo mitä ihania ruokakuvia!! Itse majailen tällä hetkellä Englannissa. Mulla ei ole mitään omaa keittiötä tai mitään ja kasvisruokavaliota noudattavana on syömiset olleet hiukan yksipuolisia... Kunnon ruoka onkin yksi harvoista asioista mitä kaipaan Suomesta. Britannian ruokakulttuuri kun on mitä on. Näitä upeita Kreikkapostauksia lukiessa mietin, että miksen minäkin valinnut kohteekseni Kreikkaa!? :D Sekin kun oli yksi vaihtoehto. Mutta ehtiihän sitä. Paljon terkkuja toiselta matkaajalta sinne! :)
Tästä täytyy kyllä olla erimieltä, mun mielestä Englannista saa yhtä monipuolisesti ruokaa kuin vaikka nyt Suomesta. Ei ole pakko ostaa niitä ranskalaisia joka päivä, varsinkin isommissa paikoissa löytyy vaikka minkälaista take-awayta ja ravintolaruoka on halvempaa kuin Suomessa. Kaupastakin saa valmiina vaikka mitä.
Sannille kommenttina, että noi ruokakuvat näyttää kyllä tosi hyviltä ja ruuat kuulostaa niin herkulliselta. Mutta ihan käsittämätöntä että kala voi olla niin kallista, kun merta on ympärillä joka puolella.
Yksi ravintolanpitäjä kertoi mulle, että kalaa ei suinkaan ole Välimeressä niin paljon kuin yleisesti kuvitellaan. Kuulema esim. Norjan vesissä on huomattavasti enemmän kalaa kuin Kreikan. Enpähän olisi kyllä tuollaista arvannut...
Niinpä. Kun olin keväällä Skotlannissa niin ihmiset katsoi mua kuin jotain tautista kun mielellään haluan kalani ilman niitä ikuisia leivityksiä. Tuntuu että Briteissä kaikki mikä suinkin on mahdollista pyöritellään leivänmuruissa tai jauhoissa.... Ostin kaupasta lohifileen ja paistoin sen pannulla. Ystäväni katsoi vieressä ja totesi, "Tuo näyttää tosi mielenkiintoiselta...." :D Hän ei ollut koskaan syönyt kalaa ilman panerointia. Ei hyvää päivää. ^_^
Jos pitäis valita mitä pöperöä söis loppuelämänsä niin söisin kreikkalaista ruokaa :) Aivan t ö r k e e n hyvää.
Todellakin, ja niin terveellistä! :) *slurps*
Voi siitä onkin hetki vierähtänyt kun viimeksi kommentoin.. :)
On ollut tosi hauska lukea näitä matkapostauksia. Tunnustan minulla olevan sama tauti kuin ilmeisesti monella muulla lukijalla. Niistä miniatyyrikuvista meinaa tulla pää kipeäksi, mutta kun ne oli niin nättejä! :D
En tiedä mikä siinä on, mutta nämä sun ruoka-aiheiset postaukset ovat jotenkin mieltä lämmittäviä. Mulla oli aika pitkä vaihe, kun tuli syötyä paljonkin kaikkea hiilarihöttöä ja niiden pois jättäminen oli vaan NIIN vaikeaa. Jotenkin sain homman taas kasaan, kun ratsastuksenopettaja totesi syyskauden alussa, että "sun kannattais kyllä mennä kuntosalille". Heiluin kuulemma kyydissä kuin mikäkin tiskirätti.. No heti seuraavana päivänä salille siis ja jotenkin siinä kunnon taas palautuessa normaalille tasolleen tuntui hiilarienkin pois heivaaminen paljon kevyemmältä! Syksyn teemana ovat olleet mm. erilaiset kaalit, sillä kesäkurpitsaa ja munakoisoa on tullut syötyä vähän liikaakin.
Hauskaa reissun jatkoa!
Voi kun mukava kuulla. :)
Mä en tajua miksi olen niin laiska kaalin syöjä.... Kaalikääryleet on yksi herkuimpia ruokia ja mä en koskaan jaksa tehdä niitä.... ^_^
Mielenkiintoista. Itse olen nyt jyrkähkösti kääntänyt ruokavalioni mahdollisimman hiilarittomaan. Ei makeisia, ei leivoksia, ei jäätelöä ja leivänkin olen jättänyt pois. Ja olen aivan turvoksissa... :( Olin siis aikaisemminkin, mutta olen ollut yllättynyt että turvotus ei ole alkanut laskea.
Viikonloppuisin annan itselleni nautintohetken kahvipullan muodossa, mutta muuten olen katsonut aika tarkaan syömiseni.
Mutta energiaa on sokerien jättämisen jälkeen tullut mielettömästi lisää :))
Kuulostaapa oudolta. :/ Syötkö suolaista ruokaa..? Mä päättelin että mun turvotukseen oli mahdollisesti osasyynä myös tavallista suolaisempi ruoka. Etenkin juustot täällä on tosi suolaisia.
En syö suolaista ruokaa, suolan olen jättänyt jo kauan sitten pois.
Jospa mun elimistö vaan kiukuttelee kun ei saa enää jäätelöä ;D
Nuo mahaongelmat on kovin tuttuja täälläkin ja varsinkin viljatuotteet kauraa lukuunottamatta on ollut pakko jättää harvinaisiksi herkuiksi. Myös senkin takia, että en enää yksinkertaisesti osaa näuttia niitä kohtuudella. Joko syön paketillisen leipää parissa päivässä tai en syö ollenkaan. Parempi siis olla kokonaan ilman. :)
Sekin kannattaa muistaa, että joskus oireiden syynä voi olla myös vakavampi, lääkitystä vaativa sairaus, esim. colitis ulcerosa. Useimmilla syynä on varmasti herkkävatsaisuus tai stressi tms., mutta sitä omaa oloa kannattaa tosiaan kuunnella eikä niitä oireita kannata vähätellä.
Mä voisin Bemulle antaa vinkkinä, et mikäli et oo laktoosi-intolerantikko tai maitotuotteiden kanssa ei muuten ole ongelmia. niin happamat maitotuotteet (maitorahka ja varsinkin piimä) rauhoittaa mahaa ja laskee turvotusta todella tehokkaasti.
Juuri näin se on minunkin kohdallani. Leipä on yksi niitä harvoja ruoka-aineita, jotka aiheuttavat kohdallani mielettömiä, hallitsemattomia ahmimisreaktioita. Ei pysty ottamaan vain yhtä viipaletta. Tai toki pystyy, mutta se himo tunkea kitaansa viisi viipaletta lisää on todella, todella voimakas ja sitä vastaan taistelu on niin ikävää että parempi jättää kokonaan syömättä ja olla aiheuttamatta itselleen näitä oireita.
Mun heikko kohtani on sipsit... Vaikka maha turpoo suolasta ja hiilareista ihan raskausmahaksi. Nyt olen saanut holtattua itseäni, mutta pahimpana aikana vedin 3 sipsipussia yhden viikon aikana :D Nyt on taas tauko meneillään, mutta täytyy myöntää että mieli tekisi ostaa huomenna pussillinen sipsejä.
Välillä on ihan hyvä kyllä sortua leivonnaisiinkin ;)
Ihanan näköistä kreikkalaista ruokaa, nam
Briteistä kun tuli puhetta, niin Lontoon-aikoinani yksi vahtimestari kertoi että Skotlannissa on tapana friteerata myös Snickers-patukoita. En ollut uskoa aluksi, mutta kyllä piti paikkansa.
Mukavaa reissun jatkoa!
Mä oon myös kuullut tuosta jossain.... Siis bleurgh....! :-x
Wikipediakin kertoo tästä herkusta, vaikka tavallisin käristetty patukka taitaakin olla Mars :) http://en.wikipedia.org/wiki/Deep-fried_Mars_bar
Tervetuloa sydänkohtaus.....! ^_^
"...kohteliaisuudesta en enää osallistu mihinkään keskiyön paahtoleipäbakkanaaleihin." Mahtavaa pohdintaa erittäin maukkain sanakääntein. :)
Tästä postauksesta löytyi sitten vastaus karkkikysymykseenikin. :)
Joo, karkki ei tosiaan maistu :)
...ja tämän syksyn reissulla olen muuten vallan esimerkillisesti pystynyt vastustamaan piirakoita..! ^_^ Itse asiassa niitä ei ole (ainakaan toistaiseksi) edes tehnyt mieli. Toisaalta muuta ruokaa on kyllä tullut sitten vedettyä senkin edestä.... :p Kreikkalainen ruoka.... huokaus.