Haluan kirjoittaa yhdestä aiheesta.
Tästä ei yleensä puhuta blogeissa. Vähävaraisuudesta nimittäin. Tai rahan puutteesta ylipäänsä.
Blogeissa ostetaan ja kulutetaan, matkustellaan ja juhlitaan. Blogeja kirjoittaa eri varallisuustason ihmisiä opiskelijoista uraihmisiin, mutta kaikilla heistä riittää rahaa harrastaa ja kuluttaa. Opiskelijatkin tienaavat nykyään niin paljon että voivat suhteellisen helposti säästää unelmalaukkuunsa tai luksuskenkiin.
Ja se on ihan ok. Sehän on tosi kivaa! :)
Mutta minusta se jotenkin vääristää arkea. Meissä työssäkäyvissäkin on ihmisiä, joilla ei ole varaa siihen elämäntyyliin mistä blogeissa saamme lukea. Heistä emme koskaan kuule mitään. Niinpä. Eihän heidän elämässään ole mitään hohdokasta mistä kirjoittaa. Tai ilmaistaan asia toisinpäin: miksi kuluttaminen nähdään hohdokkaana? Miksi ihmisen, jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan New Yorkiin tai ostaa joka kuukausi uusia farkkuja, elämä ei olekaan yhtä kiinnostavaa kuin heidän jotka pystyvät niin tekemään?
Minä en ole Suomen virallisen köyhyysrajan määritelmän mukaan köyhä. Mutta tänään minulla ei ollut varaa lähteä Helsinkiin. Minun piti mennä Trendin ja Aussien järjestämään blogigaalaan, mutta minulla ei ollutkaan rahaa junalippuun. Näin kuukauden lopussa ennen palkkapäivää tämä on aika tuttu tilanne. Tilillä ei ole rahaa.
Olin saanut gaalaa varten kauniin mekonkin lainaan. Minulla ei nimittäin ole oikeastaan juhlavaatteita omasta takaa, eikä etenkään kenkiä.
Postauksen kuvituksena nähdään siis Sanna Hopiavuoren Paloma-mekko, joka ei päässytkään kanssani gaalaan. Kiitos lainasta, Sanna. Mekko on aivan ihana, vaikka koko M olikin minulle hieman liian iso.
Palataksemme köyhyyteen, haluan nyt kertoa teille raha-arjestani. En oikein tiedä miksi. Ehkä juuri siksi, ettei kukaan kirjoita tällaisesta. Uskon, että moni voi samaistua tähän.
Olen työssä käyvä ihminen enkä shoppaile käytännössä lainkaan, mutta joudun silti laskemaan kuukausittain joka sentin. "Köyhyyteni" on osittain oma valintani, sillä tuloistani leijonanosa menee asuntokuluihin. Elämä on täynnä priorisointikysymyksiä, ja minä olen halunnut priorisoida jotain muuta kuin mahdollisuutta syödä viikottain ravintolassa tai shoppailla.
Välillä sentinvenytys tietysti turhauttaa ja rasittaa. Tämänpäiväinen tilanne on yksi hyvä esimerkki. Tuntuu hullulta etten pystynyt ostamaan matkalippua. Mutta niin se vain on.
Minulla on kuukausibudjetti, jota yritän seurata niin täsmällisesti kuin mahdollista. Yritän myös laittaa pienen summan rahaa säästöön kuukausittain, jotta pääsen muutamia kertoja vuodessa matkustamaan. Se on minulle tärkeää. Ehkä tärkeimpiä asioita mihin mielestäni rahaa voi laittaa.
Olen budjetoinut itselleni kuukaudessa 180 euroa ruokaan (45 euroa / viikko) ja 90 euroa harrastuksiin. Harrastukset pitävät sisällään kaiken "ylimääräisen ilottelun", kuten kahvilla käymiset, elokuvat, viinilasilliset ja reissut vaikkapa Ahvenanmaalle. Jos ruokabudjetista jää yli, jäämä siirtyy seuraavan kuun harrastusbudjettiin. Ruoassa on helppo säästää. Syön ulkona aniharvoin ja teen itse kaikki ateriat.
Jos harrastus- tai ruokabudjetti menee miinukselle, se on pois säästöön menevästä summasta. "Löysää rahaa" ei ole.
Harrastusten kanssa on vähän hankalampaa. 90 euroa olisi helppo saada riittämään pelkkiin kahveihin ja elokuviin, mutta yllättävät menotkin täytyy kattaa harrastebudjetista. Esimerkiksi odottamattomat korjaus- tai lääkärinkulut. Kuten tässä kuussa kävi. Käy lääkärillä, luovu gaalasta, kumpaakin et voi saada.
Vaatteita en osta juuri koskaan, siitä olenkin jo maininnut blogissa aiemmin. Mutta en osta paljon kosmetiikkaakaan. Meikkejä ja kynsilakkoja tulee varmaan ostettua peruspirkkoa enemmän, mutta muuta kosmetiikkaa ei.
Jos en olisi töissä alalla tai saisi blogin kautta tuotenäytteitä, kirjoittelisin teille kokemuksia uusista kasvovoide- tai suihkugeelihankinnoista ehkä kerran tai pari vuodessa. :) Ei niitä tule sen useammin ostettua. Jos en olisi lähtenyt alalle, blogini käsittelisi varmasti edelleen pelkästään meikkejä. Ei minulla olisi voiteista mitään kirjoitettavaa.
Tämän vuoden shoppailuni voi tiivistää yhdelle riville; olen ostanut tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana 12 kosmetiikka-artikkelia ja kaksi vaatekappaletta. Ei, itse asiassa vain yhden, sillä mieheni maksoi farkut.
Olen ihan tyytyväinen. Jos tienaisin enemmän, en usko että shoppailisin juuri enempää kuin nytkään. Mieluiten sijoittaisin lompakon sisällön hyvään ruokaan (kulinaristiset nautinnot ovat minulle arvokkaampi elämys kuin uudet kengät) ja matkustustilille. Jos olisin suoranaisesti varakas, niin voi olla että _ehkäpä_ ostaisin melkein kaikki MACin meikit.... Mutta en Vuittonin veskaa. ;)
Miltä tämä teistä kuulostaa? Oletteko koskaan itse laskeneet, paljonko teillä menee kuukaudessa rahaa vaikkapa juhlimiseen, ostoksiin tai yleensä harrastuksiin? Kuinka moni tunnustaa joutuvansa laskemaan tarkkaan että saa euroset riittämään?
297 comments on “köyhä.”
Heippa!
Täällä yksi ihan tavallinen tyyppi, jolla ei rahaa ole ja joka sen on blogissaan näyttänyt. Ei se mun blogi tosin mikään trendiblogi olekaan, mutta.. En minä tajua, miksi se rahasta puhuminen on niin tabu juttu. Ehkä siksi, että halutaan näyttää ulospäin jotain paljon hienompaa kuin mitä sitten todellisuudessa ollaankaan.
Tulin lukemaan tämän juttusi Kalastajan vaimon kautta, ihan kiinnostuksesta, koska mua suuresti kiinnostaa nämä talousasiat, se miten ihmiset oikeesti pärjää. Tykkäsin kovasti postauksestasi!!
Äskettäin kirjoitin omassa blogissani postauksen nimeltä "tilinpäätös". Siellä on esillä 6-henkisen perheen menot ja tulot ja se surullinen reippaasti miinusmerkkinen lopputulemakin. Että tiukalla ollaan, jatkuvasti... Jos kiinnostaa vaikka kurkata!
Hyvä kirjoitus!
(Tulin tänne kalastajan vaimon blogista.) Sielläkin peräänkuulutin medialukutaitoa/mediakasvatusta nuorille ja lapsille. Sitä voisi antaa tulla kotoa että koulusta.
Mutta kunte sanoin, hyvä kirjoitus!! :)
suuri asuntolaina ja monta lasta ei anna myöten tuollaiseen harrastusbudjettiin taikka ulkomaanmatkoihin. mutta se oma koti on myös valintakysymys. jos rahaa on, ostan mielelläni itselleni tai lapsille jotain kivaa, siksi kait sitä harvemmin säästöön saakaan. Mutta yli 4000€ uokomaanmatkasta tällä porukalla (plus kaikki muu siellä kuluva) on vaan liikaa tällä hetkellä. Mutta ehkä joskus??
Hei,
Minäkin olen blogissani puhunut varallisuudestamme. Meillä on yhteensä viisi lasta ja olen siirtymässä juuri vanhempainrahalta kodinhoidon tuelle. Rahat ovat olleet jatkuvasti todella tiukassa, ei ole nyt edes 10 euron hiusväriä rahaa ostaa. Toivottavasti ensi kuun palkasta.. Haluaisin esitellä blogissani myös vaatetusta, mutta ei ole tällä hetkellä varaa edes kirpparivaatteisiin, joten se siitä. Nyt äitiyslomalla olen tehnyt ylimääräisiä töitä säästöön, on ainutlaatuinen mahdollisuus, kun olen saanut äitiysrahaa. Nämä olen säästänyt perheemme matkaan, vaikka persnetolla on joka kuukausi menty, kohta Visa on tapissa ja mitäs sitten tehdään? Mutta matkalle ollaan koko perheemme lähdössä, maksaa 2500e kaikilta 7 hengeltä ja on all inclusive. Nyt yritän myydä kamaa huuto.netissä, jotta saatais edes pari sataa euroa käyttörahaa sinne, kun mukana on yksi erityisruokavalioinenkin, jolle täytyy ostaa välipaloja kaupasta ym. Ja jostain pitäisi vielä saada rahat bussimatkoihin lentokentälle. Automme on myynnissä, kohta ollaan ilman. Mutta onnellisia ollaan, elämä kyl olisi helpompaa jos olisi edes kaikkiin laskuihin rahaa. Tervetuloa blogiini tutustumaan!
Heippa!
Päädyin selailemaan blogiasi Indiedaysin sivuilla julkaistun uusi vuosi -aiheisen artikkelin kautta. Huomasin suosituimpien postauksien listalta tämän, harvoin blogeissa käsiteltyä aihetta käsittelevän postauksen, ja luin sen. Hienoa, sait juuri uuden lukijan - tämän kirjoituksen inhimillisyys ja rehellisyys vetosi minuun! Kiitos :) toisaalta ajattelen niin, etä bloggaajan ei tarvitse eikä moni varmasti haluakaan käsitellä tällaisia ns.kiusallisia aiheita blogissaan vaan keskittyä niihin hyviin hetkiin, jolloin on varaa herkutella kahvilan vaahtokarkkikaakaolla, ja se on ihan okei! Valitettavan usein on kuitenkin niin, myös itseni kohdalla, että bloggaajien elämästä kuvitellaan tietävänsä kaikki vain postausten perusteella, ja aletaan uskoa, että heille ei koskaan osu niitä huonoja päiviä. kiitos siis tästä ihmisläheisyyttä otteestasi, joka näkyy monista muistakin postauksistasi! Toki kuuluu asiaan hehkuttaa hyvistäkin asioista, mutta tällainen "maanpinnalletipauttaminen" lienee välillä tarpeen :)
Hei Meri!
Kiitos mukavasta palautteesta ja kivaa että löysit blogiini, tervetuloa lukijaksi! :)
Oon lukenut tekstejäsi alusta asti tässä viime viikot ja innolla odotin, koska tämä postaus tulee vastaan. Tää on nimittäin ensimmäinen, jonka sulta aikoinaan luin. Olen siis jo suunnilleen kaksi ja puoli vuotta seurannut blogiasi eikä loppua näy! :)
Jee :) Olipa hauska kuulla :)