Haluan kirjoittaa yhdestä aiheesta.
Tästä ei yleensä puhuta blogeissa. Vähävaraisuudesta nimittäin. Tai rahan puutteesta ylipäänsä.
Blogeissa ostetaan ja kulutetaan, matkustellaan ja juhlitaan. Blogeja kirjoittaa eri varallisuustason ihmisiä opiskelijoista uraihmisiin, mutta kaikilla heistä riittää rahaa harrastaa ja kuluttaa. Opiskelijatkin tienaavat nykyään niin paljon että voivat suhteellisen helposti säästää unelmalaukkuunsa tai luksuskenkiin.
Ja se on ihan ok. Sehän on tosi kivaa! :)
Mutta minusta se jotenkin vääristää arkea. Meissä työssäkäyvissäkin on ihmisiä, joilla ei ole varaa siihen elämäntyyliin mistä blogeissa saamme lukea. Heistä emme koskaan kuule mitään. Niinpä. Eihän heidän elämässään ole mitään hohdokasta mistä kirjoittaa. Tai ilmaistaan asia toisinpäin: miksi kuluttaminen nähdään hohdokkaana? Miksi ihmisen, jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan New Yorkiin tai ostaa joka kuukausi uusia farkkuja, elämä ei olekaan yhtä kiinnostavaa kuin heidän jotka pystyvät niin tekemään?
Minä en ole Suomen virallisen köyhyysrajan määritelmän mukaan köyhä. Mutta tänään minulla ei ollut varaa lähteä Helsinkiin. Minun piti mennä Trendin ja Aussien järjestämään blogigaalaan, mutta minulla ei ollutkaan rahaa junalippuun. Näin kuukauden lopussa ennen palkkapäivää tämä on aika tuttu tilanne. Tilillä ei ole rahaa.
Olin saanut gaalaa varten kauniin mekonkin lainaan. Minulla ei nimittäin ole oikeastaan juhlavaatteita omasta takaa, eikä etenkään kenkiä.
Postauksen kuvituksena nähdään siis Sanna Hopiavuoren Paloma-mekko, joka ei päässytkään kanssani gaalaan. Kiitos lainasta, Sanna. Mekko on aivan ihana, vaikka koko M olikin minulle hieman liian iso.
Palataksemme köyhyyteen, haluan nyt kertoa teille raha-arjestani. En oikein tiedä miksi. Ehkä juuri siksi, ettei kukaan kirjoita tällaisesta. Uskon, että moni voi samaistua tähän.
Olen työssä käyvä ihminen enkä shoppaile käytännössä lainkaan, mutta joudun silti laskemaan kuukausittain joka sentin. "Köyhyyteni" on osittain oma valintani, sillä tuloistani leijonanosa menee asuntokuluihin. Elämä on täynnä priorisointikysymyksiä, ja minä olen halunnut priorisoida jotain muuta kuin mahdollisuutta syödä viikottain ravintolassa tai shoppailla.
Välillä sentinvenytys tietysti turhauttaa ja rasittaa. Tämänpäiväinen tilanne on yksi hyvä esimerkki. Tuntuu hullulta etten pystynyt ostamaan matkalippua. Mutta niin se vain on.
Minulla on kuukausibudjetti, jota yritän seurata niin täsmällisesti kuin mahdollista. Yritän myös laittaa pienen summan rahaa säästöön kuukausittain, jotta pääsen muutamia kertoja vuodessa matkustamaan. Se on minulle tärkeää. Ehkä tärkeimpiä asioita mihin mielestäni rahaa voi laittaa.
Olen budjetoinut itselleni kuukaudessa 180 euroa ruokaan (45 euroa / viikko) ja 90 euroa harrastuksiin. Harrastukset pitävät sisällään kaiken "ylimääräisen ilottelun", kuten kahvilla käymiset, elokuvat, viinilasilliset ja reissut vaikkapa Ahvenanmaalle. Jos ruokabudjetista jää yli, jäämä siirtyy seuraavan kuun harrastusbudjettiin. Ruoassa on helppo säästää. Syön ulkona aniharvoin ja teen itse kaikki ateriat.
Jos harrastus- tai ruokabudjetti menee miinukselle, se on pois säästöön menevästä summasta. "Löysää rahaa" ei ole.
Harrastusten kanssa on vähän hankalampaa. 90 euroa olisi helppo saada riittämään pelkkiin kahveihin ja elokuviin, mutta yllättävät menotkin täytyy kattaa harrastebudjetista. Esimerkiksi odottamattomat korjaus- tai lääkärinkulut. Kuten tässä kuussa kävi. Käy lääkärillä, luovu gaalasta, kumpaakin et voi saada.
Vaatteita en osta juuri koskaan, siitä olenkin jo maininnut blogissa aiemmin. Mutta en osta paljon kosmetiikkaakaan. Meikkejä ja kynsilakkoja tulee varmaan ostettua peruspirkkoa enemmän, mutta muuta kosmetiikkaa ei.
Jos en olisi töissä alalla tai saisi blogin kautta tuotenäytteitä, kirjoittelisin teille kokemuksia uusista kasvovoide- tai suihkugeelihankinnoista ehkä kerran tai pari vuodessa. :) Ei niitä tule sen useammin ostettua. Jos en olisi lähtenyt alalle, blogini käsittelisi varmasti edelleen pelkästään meikkejä. Ei minulla olisi voiteista mitään kirjoitettavaa.
Tämän vuoden shoppailuni voi tiivistää yhdelle riville; olen ostanut tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana 12 kosmetiikka-artikkelia ja kaksi vaatekappaletta. Ei, itse asiassa vain yhden, sillä mieheni maksoi farkut.
Olen ihan tyytyväinen. Jos tienaisin enemmän, en usko että shoppailisin juuri enempää kuin nytkään. Mieluiten sijoittaisin lompakon sisällön hyvään ruokaan (kulinaristiset nautinnot ovat minulle arvokkaampi elämys kuin uudet kengät) ja matkustustilille. Jos olisin suoranaisesti varakas, niin voi olla että _ehkäpä_ ostaisin melkein kaikki MACin meikit.... Mutta en Vuittonin veskaa. ;)
Miltä tämä teistä kuulostaa? Oletteko koskaan itse laskeneet, paljonko teillä menee kuukaudessa rahaa vaikkapa juhlimiseen, ostoksiin tai yleensä harrastuksiin? Kuinka moni tunnustaa joutuvansa laskemaan tarkkaan että saa euroset riittämään?
297 comments on “köyhä.”
Tuo on kyllä niin totta. Etenkin askartelu- tai muotiblogien perusteella voisi helposti ajatella, että jollakulla on oikeasti ihan hirveästi rahaa. Ei sitä rahaa varmaan ole niin hirveästi kenelläkään, se vain käytetään eri asioihin.
Paljon kivempihan on kuiteknin lukea jonkun "täydellisestä" elämästä kuin tarjousjauhelihasta. Mutta ehkä se elämä ei kuitenkaan ole niin täydellistä, vaikka siltä näyttääkin, ehkä jonkun mies on töissä 10 tuntia päivässä ainakin kuutena päivänä viikossa ja blogin kirjoittaja oikeastaan hyvin yksinäinen.
Hieno postaus! Itse pidän kuluvihkoa myös, jossa on eri osiot. En ole millekään osiolle budjetoinut tiettyä summaa, mutta palkan pitää joka kk riittää menoihin ja mielellään hieman säästöön.
Nostan hattua ruokabudjetillesi kuussa! Itse en kyennyt noin pieneen ruokakuluun edes opiskelijana, jolloin ruokaan meni noin 60e/vk. Meitä on taloudessamme kaksi ja joka viikko ruokaostoksilla menee se 100e jonka minä pääasiassa maksan. Ulkona tulee syötyä 1-3 krt /kk eli ihan noutoruokaa ei mitään hienompaa. Ruokaan menee se 400-500 e/kk. Itse olen erikoisruokavaliolla, joten ruoka on se mihin toisaalta haluan panostaa.
Muihin juokseviin kuluihin kuten asunto, liikkuminen ja laskut menee kuussa noin 700-800 euroa. Muuhun ei sitten jääkään hirveästi rahaa, vaikka normitöissä käydään ja ei ihan köyhyysrajallakaan eletä.
Mitä enemmän kaikkien asioiden hinta nousee, sitä enemmän raha menee peruskuluihin ja kaikki ylimääräinen jää vähemmälle.
Aivan mahtava postaus! Vaikka avaatkin aika paljon raha-asioitasi meille lukijoille, ei tämä mennyt mielestäni liian pitkälle. Oikein huvittaa kun lukee muotiblogeja joissa tytöt ostavat hirvittävästi kaikkea ja kun joku lukijoista kysyy, miten hänellä riittää rahaa, niin vastaukseksi saa jonkun äkäisen tokaisun "maksan kaiken itse, poikaystäväni ei maksa mitään ostoksiani ja raha asiani ei kuulu teille." Olisi hienoa, jos jokainen osaisi hoitaa raha-asiansa yhtä hienosti kuin sinä :)
En oikein tajua, miksi monet bloggarit asiasta suivaantuvat. Kyllä minua ainakin kiinnostaa todella paljon, että miten jollakin minun ikäiselläni tytöllä, joka ei käy kokopäivätöissä, on varaa Luikkarin laukkuihin ja Michael Korsin kelloihin. En ole kysynyt asiaa, koska vastaus on juurikin tuo "ei kuulu teille, maksan itse" ja en haluaisi kysyä asiaa loukatakseni, vaan ihan oikeasta mielenkiinnosta, sillä haluaisin itsekin pystyä ostamaan luksusjuttuja. Haluaisin siis tietää, että onko salaisuutena joku erityinen tapa säästää tms. Muutenkin minusta on vain mielenkiintoista tietää miten muut pyörittävät arkisia asioita, esim. juuri niitä raha-asioita.
Yleisestikin minusta on kummallista, että raha-asiat ovat iso tabu edelleen. Seksistä voidaan kailottaa kahviloissakin kovaan ääneen, mutta kun rahasta tulee puhe, ihmiset antavat ympäripyöreitä vastauksia tai hiljenevät kokonaan. En tarkoita, että pitäisi joka ikiselle vastaantulijalle kertoa omaan kuukausipalkkaansa, vaan että tulisi edes vähän järkeä siihenkin asiaan. Yleensä, kun palkkakin muodostuu ihan loogisista asioista, kuinka kauan on alalla ollut, kuinka paljon teet töitä ja milloin teet yms.
Mietit, miten rahoitetaan kalliit ostokset vaikkei käydä edes töissä kunnolla. Niin, siihen on monta tapaa, asutaan kotona äidin helmoissa, tai sitten pappa betalar, tai sitte otetaan pikavippejä ja ollaan korvia myöten veloissa tai sitte myydään itteensä. onhan näitä keinoja. meinaan kyllähän se vähän kornilta näyttää ainakin täällä Helsingin seudulla ku teinit ikää 15 vee painelee LV-laukkujensa kanssa...
Itse ainakin ajattelen, etteivät toisten raha-asiat muille kuulu. Kukin saa minkä saa ja tekee sillä mitä haluaa. Monet bloggaajat myös rajoittavat yksityisyyttään olemalla kertomatta missä on töissä/mitä tekee. Kukin voi kuitenkin omalla järjellään säästää omista rahoistaan, jos se vain on mahdollista.. toisilla tosin homma on lähtenyt täysin lapasista, että lähinnä ihmetyttää miten kehtaa ostaa koko ajan. Mutta kukin tyylillää. :)
Kiitos tästä rohkeasta tekstistä! Kuluttaminen on noussut blogeissa ihan taivaisiin. Joskus mietin, ostavatko ihmiset vain sen takia, että olisi jotain kerrottavaa? Itse en kamalasti ole blogia kirjoitellut, silloin tällöin. Toisinaan valloilleen pääse tuntemuksia siitä, että onko minun elämässä mitään kiinnostavaa, kun en käy joka päivä ulkona syömässä tai osta kalliita vaatteita? Mutta olen sitä mieltä, että kaikkien meidän elämässä on jotain mielenkiintoista, varallisuudesta huolimatta.
Aina en ole tätä mieltä ollut. Viime vuonna fyysisten rajoitteiden takia jouduin pakosta työkyvyttömäksi. Silloin syötiin säästötkin, koska lääkärikulut maksoivat maltaita ja tuet olivat pieniä. Vaikka aika oli kurjaa, opetti se jotain. Osaan arvostaa elämää ihan eritavalla, raha on toissijainen juttu nykyään. Tuntuu hurjalta, että kaikki pitää oppia kantapään kautta. Myös hävettää, että asenteen muutos vaati "vahingon omalle kohdalle".
Tämä oli oikein loistava postaus. Itse olen todella huono säästämään ja budjetoimaan mutta toisaalta tämän tiedostaen otan sen riskin aina että olen ennen palkkapäivää "pa". Kai sekin on jonkinlainen valinta =)
Olipa mielenkiintoinen postaus, täyttä asiaa! Joskus suoraan sanottuna tuntuu, että jotku nuoret pintaliitobloggaajat kuvaavat uusia vaatteita ja laukkuja kaupassa tai sovituskopissa ja antavat ymmärtää, että ovat ostaneet ne itselleen. Laput vaan kuvissa piiloon ;).
Vastaisuuden varalle vinkki: junalippuja myydään pilkkahinnalla usein myös netin erilaisilla myyntisivustoilla. Itsekin yritän kuumeisesti päästä yhdestä pohjoiseen suuntautuvasta junalipusta eroon murto-osalla normaalihinnasta (tosin ostin sen tahallaan Vr:n alesta ja ajattelin tehdä pari euroa voittoa ;D, köyhä kun olen itsekin, hih!). Kiitos mukavasta blogistasi!
Hyvä kirjoitus!
Bloggaajat ottavat kyllä suuren vastuun lukijoistaan..kuinka monen nuoren tytön elämä pyörii vain meikkien ja pukeutumisen ja kulutuksen ympärillä..nyt täytyy olla sitä ja tätä ja tuota merkkiä..siitäkö se itsetunto kohoaa...täytyis osata laittaa asiat tärkeysjärjestykseen..markkinamiesten sampo tuo blogi maailma..
Hienoa että kirjoitat tällaisesta asiasta. Se ei varmasti ollut helppoa tässä maailmassa missä ihaillaan jatkuvaa kuluttamista ja luksuslaukkuja joiden hinnalla joku maksaisi asuntolainanlyhennyksiä.
Nykyään kaikki on niin saatavilla. Aikaisemmin harvalla oli merkkilaukku tai edes Diorin viisikoita, mutta nyt esimerkiksi netti on helpottanut ostamista ja täällä Savossakin voi helposti hankkia mitä vain. Ja sitten ne jotka aikaisemmin erottuivat joukosta LV:n laukulla, joutuvat etsimään taas jotain muuta erottuakseen. Vähän aikaa sitten uutisoitiin että Savossakin ulosmitataan luksuslaukkuja.
Niinkuin itsekkin totesit, se on omista prioriteeteista kiinni. Tuttavapariskunta tuskailee lapsettomuutta ja miettii onko varaa hakeutua yksityiselle puolelle hoitoon, vaikka samaan aikaan asutaan 300 neliön talossa, tehdään pitkiä kaukomatkoja ja toinen tekee lyhennettyä työviikkoa omasta halustaan. Toinen tuttava käyttää kaikki rahansa merkkituotteisiin ja syö kaurapuuroa. Minä taas en tuhlaa rahaa vaatteisiin, mutta omistan kaksi koiraa joiden ruokkimiseen pelkästää käytän 160e/kk. Voisin käydä ulkomailla, mutta olen valinnut toisenlaisia asioita elämääni. Sinä taas haluat matkustaa. Kukaan meistä ei ole köyhä. Köyhäksi ei voi mielestäni sanoa itseään jos on varaa matkustaa useita kertoja vuodessa ulkomaille, tehdä omasta halustaan lyhennettyä työviikkoa tai ostaa kuukausittain 200 eurolla kenkiä.
Mutta silti, tiedän niitäkin joilla ei jää säästöön mitään vaikka ei kulutettaisi mihinkään turhaan.. ja hekin elävät onnellista elämää. Onnellisimpia ovat ne jotka pystyvät elämään itsensä kanssa sovussa, olemaan onnellisia siitä mitä heillä on. Eivät ne jotka haluavat ja tarvitsevat koko ajan lisää ja lisää asioita ollakseen onnellisia.
Myönnän, minullakin on vielä matkaa siihen ajattelutapaan. Olen kotoisin jos en köyhästä, niin ainakin vähävaraisesta perheestä ja ehkä sen vuoksi olen elänyt vuosia kuluttaen paljon turhuuteenkin. Mutta olen oppinut siitäkin jotain tärkeää, itsestäni.
Tuota kòyhàksi ei voi sanoa ja kòyhàksi voi sanoa - mààritelmàà voi laajentaa vaikka mihin suuntaan.
Esimerkki
1. ystàvàni ovat kòyhià. Heillà ei ole irtorahaa ja menot saadaan juuri ja juuri katettua. MUTTA he maksavat asuntolainaa ja heillà on tontti ostettuna tulevaisuuden rakentamsita varten (=rahalla mitattavaa omaisuutta)
2. Ystàvàni (27v) asuu vanhempien luona, jotta voi sààstàà kaikki rahat matkustamiseen
Molemmat ovat henkilòiden omia valintoja. Mutta en kutsuisi matkustavaa henkilòà rikkaammaksi tai kòyhemmàksi.
Pointti oli làhinnà se, ettà tuohon:
"Köyhäksi ei voi mielestäni sanoa itseään jos on varaa matkustaa useita kertoja vuodessa ulkomaille, tehdä omasta halustaan lyhennettyä työviikkoa tai ostaa kuukausittain 200 eurolla kenkiä. " -mààritelmààn voi lisàtà asuntosààstàjàt/lainanmaksajat. Sillà he jotka panostavat asumiseensa, tekevàt valinnan siinà missà matkailuun panostavatkin!
Kommentteja lukiessa huomaa, ettei ihminen tosiaan tarvitse rahaa ja tavaraa ollakseen onnellinen. Itselleni pistää silmiin erityisesti kanssaopiskelijoideni tyytyväisyys omaan rahatilanteeseensa, ja yhdyn samaan kuoroon. En oikein tiedä, olenko varsinaisesti köyhä. Saan opintotuen, ja kesätöistä itselleni jää jonkin verran hätävaraa vuoden varrelle. Avokkini ei tienaa oikeastaan sen paremmin, hänkin jää kauas köyhyysrajan alle. Pystymme kuitenkin säästämään pienistä tuloistamme, ja joku päivä ostamme yhdessä asunnon. Minulla on jonkin verran omaisuutta, mutta tunnustan, että olen sen verran isin tyttö, että isäni hallinnoi ja hoitaa tästä omaisuudesta koituvat kulut.
Jossain kohti joku kommentoi, ettei Suomessa puhuta raha-asioista, koska niitä häpeillään. Mielestäni on kyse ei kuitenkaan ole tästä. En oikein osaa laittaa tuntemuksiani sanoiksi, mutta yritän kuitenkin:
En itse koe luopuneeni mistään sellaisesta, mitä ilman en voisi olla aivan tyytyväinen. Muutaman kerran olen joutunut jättämään ihanat kengät ostamatta, ja tällä hetkellä PC:n päivittäminen meille molemmille olisi ajankohtaista, mutta ei rahallisesti ihan vielä mahdollista. En koe olevani varsinaisesti köyhä. Olisihan se kiva matkustaa, mutta ilmankin pärjää. Suuret vaatemäärät ovat todistetusti vain tiellä. Luksushajuvedet ja -meikit saavat puolestani jäädä hyllyyn. 42" plasma-tv ja kotiteatteri, mihin minä semmoista tarvitsen? Köyhäily ja nuukailu ovat itselleni eräänlaista taidetta. Siitä huolimatta, tai enneminkin juuri sen vuoksi, en ymmärrä velkaantuneita ihmisiä. Tunnen kaksi hyvin velkaista ihmistä, ja kun asia valkeni minulle, katsantoni heistä muuttui kovasti. Siitä huolimatta, että tiedän varsin hyvin, ettei pelkällä opintotuella elä sinkkuna ilman vanhempien apua. Tähän samaan syssyyn kuuluu myös, että tieto siitä, että joku on rikkaasta perheestä, muuttaa näkemystäni ihmisestä.
Mielestäni siis raha-asioista puhuminen luo eriarvoisuutta ja muuttaa kuvaa ihmisestä. Nämä velkaiset ihmiset ovat herttaisia ja hyviä ihmisiä, eivät mitään kontrolloimattomia kulutuskoneita - olosuhteiden uhreja, niin sanoakseni. Eivätkä ne rikkaat ole sen kummempia, seassa hyviä ja huonoja tyyppejä. Raha tekee mielestäni vielä selkeämmin ihmisten välillä eroaa kuin vaatteet, meikkaaminen tai se, mitä puoluetta kannattaa.
Näin ohimennen, vuokraan paljon mieluummin kavereiden kanssa viikonloppuna saunapaljun pihalle kuin ostan mekon. ;)
Kiitos Sanni rohkeasta tekstistä!
On aivan pakko nyt ottaa kantaa siihen, että bloggaajalla ei ole velvollisuutta kertoa, mistä rahaa tulee ja kuinka paljon, eikä siten meillä ole oikeutta arvostella sitä hurjaa kulutusta, mikä blogeissa näkyy.
Se on varsin totta.
MUTTA.
On selviö, että blogimaailmassa yltiökuluttaminen luo varsinkin nuorille kuluttajille täysin vääränlaisia mielikuvia rahankäytöstä. Jo pelkästään kielenkäyttö tekee sen. Lukijat samastuvat bloggaajiin - tietenkin, eiväthän he muuten blogia lukisi. Helposti lukija alkaa ajatella, että on täysin mahdollista ja normaalia laittaa huimia summia mihin tahansa kauppaan, koska samanikäinen bloggaajakin voi. Toki lukijalla on oma vastuunsa, mutta bloggaajat eivät millään tavalla hillitse niitä ostovimmaisia, jotka säntäävät bloggaajan perässä nettikauppaan ja klikkaavat ostoskorinsa täyteen tyhjentäen samalla pankkitilinsa.
Mielestäni silloin tällöin bloggaajienkin olisi ihan tervettä huomauttaa, että tähän kaikkeen on nyt varaa, koska käy töissä/saa sitä ja tätä ilmaiseksi/mikä ikinä se syy nyt onkin. Se ei vaadi raha-asioiden ja yksityisasioiden tarkkaa levittelyä, mutta antaisi kummasti perspektiiviä blogia lukevalle siitä, miten erilaisessa tilanteessa bloggaaja suhteessa lukijaan kuitenkin on.
Varsinkin nuoret aikuiset tarvitsevat välillä muistutuksen siitä, ettei puolentoista tuhannen euron laukkuja, kaukomatkoja tai oikeastaan niitä parikoitakaan voi ostaa ennen kuin pakolliset kulut on hoidettu.
Sanni, sinä nostit nyt keskusteluun erittäin tärkeän aiheen.
Olen tästä samaa mieltä.
Onneks mulla ei oo tollasta ongelmaa. Käyn töissä ja laitan säästötilille joka kuussa 500€.
Ai niin! Piti vielä lisätä tuosta kielenkäytöstä. Toisaalta kun ostamiseen liittyvät verbit korvataan huolettomammilla, kuten muutenkin ärsyttävällä kotiuttamisella ja niin edelleen. Tällöin jää kuva, että eihän tässä nyt oikeastaan rahan kanssa oltu edes tekemisissä.
Toisaalta taas käytetään verbiä sijoittaa, eikä välttämättä nuorille varsinkaan kulutushuumassa tule sellaista ajatusta, että yksikään kosmetiikkatuote ja harvemmin vaatekaan on oikeasti "sijoitus", ei ainakaan siinä määrin, että varsinkin vaatteista maksetaan (ja niistä laukuista ja kengistä) satoja, jopa tuhansia euroja. Asuntoon voidaan sijoittaa, periaatteessa autoonkin. Tärkeimmät sijoitukset tehdään siihen, että pystytään elämään suht. mukavasti.
En tarkoita, että pitäisi olla asketisti, mutta ihmisen pitää priorisoida. Ihmisellä pitää olla harrastuksia ja mielenterveyden nimissä kannatan rahan laittamista välillä johonkin muuhunkin kuin tonnikalaan tai vuokraan - kunhan nekin tulevat hoidettua. Pointtini on kuitenkin se, että varsinkaan rahattomalle ei yksikään Burberry, Mulberry, Parikka tai Urban Decayn Naked ei kerta kaikkiaan ole sijoitus, vaan ihan oikeasti sitä ylimääräistä kivaa, joka ostetaan, jos sitä rahaa on.
Kiitokset ihanasta, rohkeasta kirjoituksestasi. Itse olen valinnut oman asunnon maksamisen merkkilaukkujen sijaan. Oma koti luo kuitenkin jotenkin turvallisen olon ja sen ansiosta sitä jotenkin kestää ainaisen penninvenyttämisen. Tietysti myös oma valintani on työ pienipalkkaisella kaupan alalla... Jotenkin sitä vuosien kuluessa on oppinut iloitsemaan pienemmistä jutuista, ja luottamaan siihen että kyllä elämä kantaa. Näistä asioista bloginikin sai alkunsa :)
Olisin voinut melkein rahasta lyödä vetoa, että tätä kuluttamisaihetta peesaa joku pikkupimatsu perässä.
Ei tarvitse varmaan nimeä mainita.
Oli aika tekopyhä lähestymistapa kirjoittajalla toisin kuin Sannilla. Täällä kirjoituksesta kyllä välittyi oman elämän hallinta.
Naurettaa sontaa siis tämän päivän aikana ilmestynyt kirjoitus, jossa vähän kuin haettaisiin jotain synninpäästöä järkyttävälle ostelulle. Tyttönen kun ei tee muuta kuin jokaikinen päivä esittelee mitä on ostanut, mitä on ostamassa, rakkausvaatetta tai himotusostoksia. Lapsellista.
Kenestä pikkutyttösestä puhutaan.?
Miksi hyvät ihmiset vedätte taloutenne niin tiukoille? Kohtuulliset asumismenot ovat n. 30 % nettotuloista. Järjetöntä ottaa liian isoa asuntolainaa. Mitä sitten kun korot nousevat?
Kiitos tästä! Olet paras.
Hienoa, kiitos tästä! Minusta ihminen on köyhä vain silloin kun hänellä ei ole muuta tärkeää kuin raha.
hieno teksti! kiitos, tästä ei tosiaan juuri blogimaailmassa puhuta ja tietynlaista "huoletonta sinkkuelämää" ihannoidaan, ei niinkään mielestäni arvosteta "vakiintuneempaa" elämää, jossa rahaa menee esim. asuntokuluihin merkittävästi. tätä on todellisuus!
Ei muuta sanottavaa, kuin iso kiitos tästä avoimesta, rehellisestä ja aikuisesta postauksesta Sanni! Olet ihana, aurinkoista kevättä sinulle!
Kiva, että otit tämän aiheen esille varsinkin kun se on herättänyt enemmänkin keskustelua nyt blogimaailmassa! :) Omasta mielestäni tämä postaus jäi kuitenkin vähän vajaaksi, teksti ei ollut mielestäni kauhean hyvin perusteltu. Plussaa siis aiheen esilletuomisesta, vähän miinusta postauksen toteutuksesta. :D Tykkään kuitenkin sun blogista!
Ihanan rehellinen postaus ja yhdyn kaikkiin muidenkin positiivisiin kommentteihin. Olen myös aina pitänyt siitä, että blogissasi esittelet myös edullisia merkkejä ja käytät muutenkin järkeä tuotteiden arvosteluissa. Se kun ei oikeesti koskaan tarkoita, että jos jokin maksaa 50e, että se olisi jotenkin automaattisesti laadukkaampi kuin puolet halvempi tuote :) Moni kun ei kuitenkaan halua maksaa pelkästä merkistä vaan siitä laadusta, ja itsekin haluan hinta- ja laatusuhteen olevan kohdillaan.
Tämä postaus saattaakin saada ihmisiä muutenkin pohtimaan kulutusvalintojaan. Itse käytän opiskelijana sen vähän "ylimääräisen" rahani mieluummin ensiksi omaan terveyteeni, eli lähinnä terveelliseen ruokaan ja harrastuksiin, ja välillä sitten hemmottelen itseäni uudella kosmetiikalla tai vastaavalla. Jotkut opiskelijat ja juuri valmistuneet taas saattavat nipistää juuri tuolta ruoan terveellisyydestä ja pitää esimerkiksi meikkejä, hiustenpidennyksiä, kynsiä, vaatteita, kenkiä ja laukkuja jotenkin arvokkaampina tai hyvän elämän mittareina. Tietenkin jokainen saa tehdä omat valintansa itse, mutta kyllä nykyisen "kulutusmuodin" ajatteleminen silloin tällöin ei varmasti tee pahaa. Ja onhan yli varoin ja velaksi eläminenkin varmasti liian monen ongelma nykyään.
Ajattelin tätä postausta kun kävin tänään ostamassa ripsaria ja mukaan tarttui alennuksesta vartalovoide ja aurinkovoide. Kaikki onneksi tarpeeseen, ja mieluusti ostan tuotteet alennuksesta. En kannata hillitöntä kuluttamista, vaikka shoppailuhimo iskeekin joskus.
Kassalla havahduin mietteistäni ja tajusin kuka mua palveli. :) En edes tiennyt, että olet ko. liikkeessä töissä! Kiitos ystävällisestä palvelusta (itse olin niin hämmentynyt etten meinannut saada sanaa suustani, en sentään hihkaissut että sehän olet sinä!) ja kivasta blogista! Luen erityisesti luonnonkosmetiikkaan liittyvät jutut.
Hehee... :) Jos sitten seuraavalla kerralla saat moikattua! ^_^ Muistankin kyllä sut ostoksinesi.
Toki ymmärrän, että raha on monilla tiukissa (niin myös minulla. On omistusasunto ja kaksi lasta+pieni palkkainen työ). Mutta sitä en ymmärrä, että MILLÄ perusteella voi sanoa itseään köyhäksi jos on kuitenkin varaa maksaa omaa asuntoa ja laittaa joka kuukausi rahaa SÄÄSTÖÖN?? Eihän se nyt mitään köyhyyttä ole jos kerran rahaa jää säästöönkin.
On täysin OMA VALINTA jos laittaa rahat mielummin säästöön kuin maksaa junaliput kekkereihin, mutta se ei ole köyhyyttä (ehkä fiksuutta ennemminkin.)
Nähdäkseni kirjoitan jo tuossa ihan alussa että en ole minkään virallisen määritelmän mukaan köyhä? Kirjoitin myös tuon saman asian minkä sinä laitoit CAPS LOCKeilla, että "köyhyys" on osittain oma valintani. Olen pienituloinen, enkä mitenkään hurjan kaukana köyhyysrajasta mutta en sen alapuolellakaan. Otsikko on valittu kuvaamaan pienituloisuutta ja vähävaraisuutta ja yleisesti elämäntyyliä, jossa tulot ja menot on laskettava tarkkaan.
Rahan säästöön laittaminen ei sekään mielestäni kerro mitään jonkun köyhyydestä/ei-köyhyydestä. Jos saan laitettua kuussa sivuun vaikka 40 euroa, niin ei se minusta kovin rahakasta tee.
Köyhyyden määritelmiähän on enemmänkin kuin pelkkä tulojen määrittely, eli köyhä voi olla, vaikka tienaisikin enemmän kuin 990euroa kuussa. Eri kunnissa asuminen, perhekoko ja esimerkiksi sairaudet kuitenkin vaikuttavat siihen, kuinka paljon rahaa tarvitsee. Opiskelijoita ei kai määritellä köyhiksi, koska heillä harvemmin on perhettä ja varmaan vanhempien oletetaan auttavan kinkkisissä tilanteissa, sekä terveydenhuolto on halvempaa tai ilmaista.
EU:n köyhyyden määritelmä täyttyy, jos täyttää kolme/neljä näistä väittämistä:
1. Vuokrarästejä tai maksuhäiriöitä
2. Hankaluuksiä kodin lämmityskustannusten kanssa
3. Ei kykyä selviytyä yllättävistä kustannuksista (lääkärikulut, kodinkone on menee rikki)
4. Ei ole varaa syödä proteiinia (lihaa tai kalaa) vähintään joka toinen päivä
5. Ei ole varaa lomailla viikkoa poissa kotoa
6. Ei ole varaa autoon
7. Ei ole varaa pesukoneeseen
8. Ei ole varaa väritelevisioon
9. Ei ole varaa puhelimeen
Hyvä ja ajankohtainen postaus. Kiitos siitä.
Itsekin olen ihmetellyt varsinkin erään yhden suositun blogin jatkuvaa kuluttamista. Koko ajan uusia ballerinoja, mekkoja, bikineitä jne. jne., vaikka kaapista blogin seuraamisen perusteella löytyy kaikkia yllinkyllin ja jokaiselle sormelle ja kuukaudenpäivälle. Kaikki kuitenkin varmasti tietää, mistä blogista on kyse, joten voihan sen ääneenkin sanoa: Cava.
Jokainen tietysti taaplaa tavallaan, mutta en vaan pysty ymmärtämään useissakin blogeissa olevaa kalliiden merkkituotteiden ihannointia. Pitää välttämättä saada jokin 400euroa maksava kalenteri tai 200e arvoinen avaimenperä. Tekisi mieli sanoa näille luksuskeräilijöille, että haloo!
Sitäkään en oikein käsitä, miten blogin pitämistä voi pitää työnä. Tai "elinkeinohan" se heidän omien sanojensa mukaan on. Ennen suurta suosiota blogi oli harrastus, mutta kun sivupalkkiin tuli mainoksia ja postilaatikosta alkaa kolahdella kutsuja pileisiin ja ilmaisia tuotenäytteitä, onkin omien mielipiteiden ja asujen esittely (huh, miten rankkaa se mahtaakaan olla!) muuttunut työksi. Ei se, että jostain saa rahaa, ole välttämättä työtä. Varsinkaan blogin pitäminen. Se on vain hävyttömän helppoa rahaa - eikä siinä sinänsä mitään pahaa olekaan. Mutta että sitä kutsuisi työksi, menee jo todella yli. Voihan sitä toki itselleen uskotella mitä haluaa.
Jos itse pitäisi vaikkapa hypersuosittua muotiblogia ja mainokset yms. tuottaisivat sen kautta päiväduunin verran massia, en voisi kyllä mitenkään pokerinaamalla väittää, että "joo, en käy töissä vaan teen kotona töitä kun mulla on sellainen blogi, missä esittelen päivänasuja ja kuvaan koiriani ja omaa eläämäni, saatanpa joskus jonkun mielipiteenkin ilmoille heittää".
Materialismin ihannointi on mennyt nykymaailmassa surulliseen suuntaan, eivätkä tilanteen parantamisessa ainakaan auta nämä teinien nk. esikuvat eli bloggarit, jotka esittelevät joka toinen päivä uudistuneen vaatekaappinsa. Onnea vaan heille elämän tielle.
Olen tehnyt saman huomion ko. blogista ja itseasiassa hän kirjoitti hyvän tekstin tästä samasta aiheesta, rahasta. Henkilökohtaisesti minua tökkii moinen shoppailu, vaikka siihen sitten käytettäisiin omaa rahaa. Ja tiedän, ratkaisu omaan ongelmaani on jättää lukematta blogia. :D Mutta tuntuu, että bloggaajalle se yletön ostaminen on ongelma, jota hän ei miellä sellaiseksi. :(
Nimenomaan, yleensähän yletön ostaminen käsitetään ongelmaksi vain, jos ostaa yli varojensa tai ostosten takia jää laskuja maksmatta tmv.
Jos taas yletöntä shoppailua harrastaa suhteellisen varakas henkilö, sitä ei katsota ongelmaksi, vaikka sitähän se nimenomaan on. Esimerkiksi juuri aiemmin mainitsemassani blogissa esiintyvä jatkuva uuden tavara-ja vaatemäärän hankkiminen kielii kyllä suuremman luokan addiktiosta, ongelmasta. Onhan ko. blogin ylläpitäjä muistaakseni joskus postauksessaan sanonutkin, että pitää blogissaan mainoksia jne., koska haluaa säilyttää nykyisen elämäntyylinsä - joka näyttää pyörivän pääasiassa hallitsemattoman shoppailun ympärillä. Tätä näkee monissa muissakin blogeissa.
Mutta niinhän se on, että toisen ongelmaa ei tarvitse katsoa, jos ei halua, varsinkin kun oikein pahaa tekee. Siksipä mainitun blogin lukeminen on jäänyt myös minulta hyvin vähäiselle.
Äärettömän hyvä postaus ! Tässä on roolimallia nuorille ja rehellistä tekstiä. Kaunis olet mekossa btw :)
Hienoa, että kirjoitit tästä aiheesta. Minua suoraan sanottuna ällöttää nämä blogit jotka pyörii ostamisen ympärillä. Vaikka sulla ei ollutkaan tarkoituksena pohtia sitä mistä kukin sitä rahaa saa niin pidän kyllä ristiriitaisena että toisaalta sanotaan että blogista saa pientä korvausta ja samaan aikaan laitetaan satoja tai tuhansia euroja kuussa vaatteisiin. Blogailu on joillekin se ainoa työ ja sillä "pienellä korvauksella" muka rahoitetaan joka viikkoiset uudet Vuittonin, Miu Miun ja Mulberryn laukut ja Loubotinin kengät.
Jos lukija erehtyy kysymään millä kaikki vaatteet ja matkat rahoitetaan niin "ihan ahkeralla työnteolla". Joopa joo..miksei voi suoraan sanoa että a. sillä blogilla tienaa hyvin b. tulee rikkaasta suvusta ja on saanut perintöä/muuta avustusta c.raha-asiat on päin p:tä. Ei kukaan opiskelija joka opintoviikkoja oikeasti kerää voi tehdä töitä siihen malliin että voi käyttää tuhansia (itse tienaamiaan) euroja vaatteisiin. Ja kyllä, työskentelin itsekin koko opiskeluajan hyväpalkkaisessa työssä.
Tuli muuten mieleen vielä yksi asia vähän tähän liittyen... viime syksynä istuin bussissa kun eteeni tuli istumaan kaksi noin 10-12 vuotiasta tyttöä H&M ja Gina Tricot pussit kädessä. Sanoivat siinä sitten jotain tyyliin että "nyt pitää ottaa kuvia näistä blogiin" ja olin ihan hämmentynyt... se lause olisi oikeasti voinut olla "nyt on taas jotain mistä kirjoittaa", siltä ne niitten jutut tuntuivat. Mua lähinnä stressasi niiden todella nuori ikä, eli tuntevatko noin nuoret että niiden pitää ostaa paljon tavaraa ja sitten blogata niistä ja sillä sitten saa paljon lukijoita... ei tuon ikäisellä edes pitäisi olla blogi, vai olenko tossa liian vanhanaikainen, en tiedä, mutta ei ole mun mielestä ihan OK juttu...
Pidemmän aikaa olen minäkin blogiasi seurannut ja hurmaantunut sen ihanista kuvista … kommentoimaan en ole rohjennut vielä. Nyt täytyy kuitenkin sanoa, että tämä kirjoitus oli todella hyvä ja monenlaisiakin ajatuksia herättävä. Olen itsekin vasta aloitteleva bloggaaja ja aikoinani mietinkin pitkään blogin aloittamista, että kannattaako mun edes aloittaa kun ei mulla ole mitään mistä kirjoittaa, kun ‘en osta joka päivä’ jotain. Eihän se bloggaaminen tietenkään mikään ostospäiväkirja ole, mutta tuli sellainen tunne, että eihän mun blogia kukaan (perhettä lukuunottamatta) edes lue kun ei mulla ole mitään kiinnostavaa kirjoitettavaa. Näin jälkeenpäin harmittaa, suorastaan nolottaa myöntää edes, että tuollaisia ajattelin. Toisaalta sen kuvan olin suuresta osasta lukemistani blogeista saanut :o/
tää osui ja uppos, tälläkin hetkellä odotan että kello olisi yli puolen yön, jotta rahat näkyisi tilillä ja voisin hakea ruokaa, yleensä en raski hakea mutta nyt ei kaupat enää auki..
olen joutunut kauan laskemaan senttejä, saan kuntoutus tukea koska menetin työ kyvyn masennuksen vuoksi,
nyt teen harjoittelu jaksoa (ilman palkkaa) kauneuden parissa, joka ollut unelmani pitkään..
seuraan muotia,kauneutta ja rakastan vaatteita,meikkejä,kaikkea kaunista,
mutta varaa hankkia on vain pakollinen, ja se tarkoittaa todella vain ruokaa yms muita kuluja..
jos ostan esim.meikkivoiteen mietin pitkään minkä,koska sen on ajettava asiansa seuraavan vuoden,
tämä vain esimerkki ..
toki on jokaisen oma asia miten kuluttaa mutta kaikkea ei ole pakko saada.
pienelläkin rahalla voi näyttää hyvältä, riemuitsen tän kevään muodista koska yläkaapista löytyy jo "poistoon" menneitä vaatteita jotka ovat taas niin in..
tämä oli sanni raikas tuulahdus ja rohkea mielipide, nostan hattua!
tilin saldon tai laukku merkin peusteella ei kuitenkaan koskaan saisi arvostella ihmisiä, se ei vältämättä ole ollenkaan oma valinta..
Hei, mahtavaa! :) Voi kun kiva kuulla että olet päässyt tekemään jotain josta olet haaveillut kauan. :)
Kiitos, Sanni, tästä rohkeasta ja rehellisestä kirjoituksesta! Olet idolini ja erotut jälleen kerran joukosta positiivisella tavalla eduksesi. Rahankäyttö on itsellenikin varsin ajankohtainen aihe, ja siksi tekstisi herätti ajatuksia myös käytännönläheisellä tasolla. Kertomuksesi siitä, miten vähän saat riittämään ruokaan ja muuhun elämään, on suorastaan inspiroiva. Tätäkin tärkeämpää on kuitenkin periaate. Kukin saa toki elää tavallaan, ja valehtelisin, jos väittäisin olevani kaiken materianhimon yläpuolella. Maailma kuitenkin hukkuu tavaraan, ja siksi soisin, että useimmat meistä löytäisivät onnensa jostakin muusta kuin kuluttamisesta.
Blogisi on melko uusi tuttavuus itselleni. Mutta näin äkkiseltäänkin lukien huomaan, että kommentointiosiossasi tulee avoimesti esiin kaikenlaisia mielipiteitä eikä vain hymistelyä sinulle.
Hämmästyttävän positiivista :)
Mahtavin postaus, missään portaaliblogissa IKINÄ!! K I I T O S.
Kunpa tämä virittäisi perusteelliset ja rehelliset keskustelut aiheessa kaikilla foorumeilla.
Olet upeinta. :) <3
Yksi sana: KIITOS
Niin hyvä postaus! Herättää varmasti todella monissa ajatuksia. Nykyään moni pinnalla oleva blogi koostuu lähinnä ostosten esittelystä ja ostokset eivät ole tehty kovinkaan edullisista liikkeistä. Mutta kai nykymaailmassa niin moni asia pyörii raha ympärillä. Itse kuulun niihin, joilla ei ole varaa ostaa kalliita merkkilaukkuja muutaman kerran (edes kerran) vuodessa. Tai matkustella kaukokohteissa. Sitä todella usein ihmettelee, mistä nykyään nuoret opiskelijat saa rahaa niin paljon, että voidaan ylläpitää yleellistä elämätapaa vuodesta toiseen.
Voih sinä ihana! Arkaan aiheeseen osuit ja kirjoitit niin kauniisti, että silmät kostui. Blogimaailma on täynnä glamouria, uusia vaatteita, luxusveskoja.. Reissuja, reissuja ja reissuja. Tiedän ihmisiä, joilla ei ole rahaa edes ruokaan laskujen maksamisen jälkeen. He lukevat blogeja ja haaveilevat ihanasta kenkäparista, mutta se jää vaan haaveeksi. Mulla on hyvä työ ja palkkakin ihan ok ja pääsen reissuun 4-6 kertaa vuodessa, mutta sekin tuntuu vain niin pinnalliselta. Mä ostan uusia vaatteita VAIN keväisin ja syksyisin, menen Saksaan outlettiin ja ostan matkalaukullisen uusia vaatteita. Siinä säästää satasia! KIITOS tästä aivan upeasta postauksesta, se antoi ajattelemisen aihetta! :)
Aivan loistava postaus!
Asia tosiaan on niin, että varsinkin nuoret blogien lukijat tapaavat samaistua bloggaajiin ja kuvittelevat, että on aivan normaalia ostaa Mulberryn Bayswater ja parin kuukauden päästä Vuittonin Neverfull, siinä välissä vieraillen Zarassa joka viikko ja viettää aikaa netissä tilaten Marc Jacobsin korvakoruja ja käydä Pariisissa ostelemassa Hermes'n rannerenkaita.Tai vaihtoehtoisesti matkata maailmanympäri ja laittaa rahaa palamaan jopa kirppariostoksiin useiden satojen eurojen verran, sillä 'oli meinaan niin hieno sen ja sen laukku ja saappaat ja se ja se ja niin edullisesti.'
Todellisuudessa 'tavallisella' opiskelijalla tai normaali- tai pienituloisella työntekijällä on yhtä paljon tekemistä toisessa maassa, tai missä ikinä, asuvan muotibloggaajan kanssa kuin hajuvedellä ja lihapullalla. Bloggaajat ja blogit ovat uusi 'julkkiskulttuuri', sillä erotuksella, että bloggaajiin on paljon helpompi samaistua kuin Hollywood-tähtöseen, sillä bloggaaja saattaa olla kotoisin samasta kaupungista kuin lukija, puhua samaa kieltä äidinkielenään, olla saman ikäinen ja esitellä kotiaan ja ajatuksiaan ym varsinkin avoimesti; tulla lukijaa niin sanotusti lähelle.
Kaikki tämä luo illuusion, joka saa lukijan tuntemaan aivan kuin hän tuntisi bloggaajan, olisi tämän kaveri ja voisi näin ollen aivan yhtä hyvin viettää samanlaista elämää, että jet set-elämä olisi kaikille mahdollista. Mutta ei se vaan mee niin. Jotkut bloggaajat ovat jo lähtökohtaisesti aika, jollei todellakin, hyvistä taloudellisista lähtökohdista sen lisäksi, että saavat bloggailusta palkkaa.
Kiitos siis, että postasit tästä. Ja todellakin, kuten aikaisemmissa kommenteissa on sanottu, minunkin mielestäni bloggan tulisi tuntea jonkinlaista vastuuta ja selittää hieman, että ehkä kaikki eivät kuitenkaan voi elää aivan samalla elämäntyylillä kuin he.
Kiitos postauksesta! Tulin tänne Kalastajan vaimon blogin kautta, eka visiittini blogissasi mutta ehdottomasti ei vika. :) Hei, en nyt tiedä tarkemmin vielä että millaista blogia pidät, mutta vitsit jos raottaisit reseptejäsi meille lukijoille! Sain sen kuvan, että pidät herkkuruoista, mutta miten siihen pystyt 180 e/kk?! Olisi ihanaa saada budjettiherkkuruokaohjeita! :) :)
Helposti..! ^_^ Päätin hiljattain alkaa julkaista blogissa Sannin Herkkucorneria, ja sieltä ainakin tulee saamaan vinkkejä edullisiin (ja vähähiilihydraattisiin) herkkuihin.
Hei, mutta kiva että löysit blogiini! Tervetuloa uudestaan! :)
Ehdottomasti! Odottaen blogikirjoitustasi halvoista herkuista. :o)
Minua tosiaan ihmetyttää miten nuorilla opiskelijatyttösillä on varaa ostaa kalliita merkkilaukkuja omasta asunnosta jne huolimatta. Siis jos ostaa yhden laukun niin se ei vielä ole ihmettelyn aihe, mutta monta lyhyen ajan sisään.. laukut yhteensä maksaa paritonnia ja risat niin siis mistä rahat? Vaikka säästäisi jne niin se kyllä vaatisi jo pidemmän ajan säästöjä. Mulla hupenisi yhden kuun palkka lähes kokonaan yhteen Vuittonin laukkuun, joten joutuisin melkein puoli vuotta säästämään ennen sen ostamista.. Ja sitten vaatisi pidempää säästöä, jos haluaisin säästötilille jäävän jotain laukkuhankinnan jälkeenkin. On kyllä outoa miten nuorilla riittää rahaa.. mutta toisaalta klassiset, kalliit laukkuhankinnat säilyvät lähes poikkeuksetta loppuikänsä ja vielä seuraaville sukupolville, joten sijoitus kannattaa loppupeleissä enemmän kuin jokaisen kauden halpislaukku vaikkapa hennesiltä. Mutta kaikilla on omat prioriteettinsa, itse sijoitan mieluusti vapaa-aikaan. Olisi mukavaa jonain päivänä omistaa oma hevonen, mutta se vaatisikin jo aivan toisenlaista säästämistä mitä en vielä kykene tekemään.
Se se onkin taidokasta bloggaamista, että postaa kiinnostavasti ilman jokapäiväisiä ostos- tai tuote-esittelyjä :) Täälläkin on tämän yhteiskunnan mittapuulla yksi varsin köyhä, mutta onnellinen bloggaaja. Onneksi maanpäälliset rikkaudet eivät merkitse, eivätkä ole ikuisia.
Herättävä teksti. Kiitos tästä :)
Itsellä ei ollut edes varaa käydä lääkärissä lääkärikäyntimaksun takia ja taistelin kolme viikkoa flunssaa,kuumetta,kurkkukipua ja yskää vastaan kipulääkkeiden ja nenäliinojen voimilla.
Asun asuntolassa, varaa ei olisi oikein laittaa ruokaan ja matkustaminen perheen ja seurustelukumppanin luokse tuottaa tuskaa. Mitään ei voi harrastaa kun rahaa ei ole.
Töitä ei löydy ja kela kustansi 24 euroa kuukaudessa ja vuoden alusta lähtien ei sitäkään vähää, koska vanhemmat tienasi liian paljon.
Opiskelija elämä on ihanaa!
Kyllä se niin vain on, että raha tekee onnelliseksi.
Raha kun sattuu olemaan elinehto.
Useammassakin kommentissa on puitu matkustamista ja sitä, voiko köyhä reissata. Haluan tunkea oman lusikkani soppaan. Itse matkustan ulkomaille yleensä kaksi kertaa vuodessa. Olen maksanut vuokraa Suomessa viimeksi huhtikuussa 2011. Tämän jälkeen olen asunut työnantajan tarjoamassa majoituksessa ja poikaystävän vanhemmilla.
En ole rikas, mutta en ole köyhäkään. Se, ettei tulot ole samanlaiset joka kuukausi, aiheuttaa hankaluutta. Elän kuitenkin säästeliäästi. Teen omasta halustani osan vuodesta töitä kuin hullu, jotta osan vuotta voin olla vain "tavoitettavissa" ja hoitaa tiettyjä ennalta sovittuja työtehtäviä etänä. Minulla ei ole lapsia, autoni on vanha, en maksa lainaa mihinkään, enkä asu vakituisesti missään. Se antaa minulle rahaa matkustaa. En halua käyttää rahojani laukkuihin, kelloihin tai vaatteisiin.
Luulen, että tavallisessa 8-4 työssä palvelualalla tienaisin kokonaisuudessa enemmän kuin nyt, mutta silloin minulla ei olisi mahdollisuutta lähteä Suomesta muutamaksi kuukaudeksi pois. Toisaalta silloin maksaisin vuokraa koko ajan ja käytettävää rahaa olisi vähemmän. Meitä on erilaisia, mutta en pidä että ihmisiä leimataan käsilaukun tai passin leimojen mukaan.
Oi, elämäntyylisi kuulostaa sellaiselta että kelpaisi minullekin...! Olisi ihanaa olla sellaisessa työssä, joka sallisi "etäilyn" osan vuodesta.
Ai tienaavat opiskelijat nykyään paljon? Yleisin opintotuki+asumislisä opiskelijoilla on 400 euroa ja jos vielä asuu omassa kodissaan, ei tuo summa riitä edes (kunnolla) vuokraankaan. Me opiskelijat täällä Suomessa juuri kärvistellään rahojen kanssa. Ja jos töihin menee opiskelun aikana, siitäkin "sakotetaan", saa tienata vain tietyn summan, muuten lähtee heti tuista pois...
No, onneksi ruokakauppojen roskikset voi dyykata..
Tätä mielikuvaa välittävät blogit, todellisuushan on varmasti monen opiskelijan kohdalla jotain ihan muuta.
Hieno postaus!
Kyllä sitä itsekin kateutta toisinaan tuntee blogeja lukiessa, kun ihmiset ovat tyylikkäitä, heillä on varaa shopata mitä haluavat. Jokaisella meistä kuitenkin on haaveita elämässään, mitä haluaa tehdä ja siihen joko säästetään, tai tehdään enemmän töitä. Olen itse pienituloisella alalla töissä, eivätkä työ-ajat aina lämmitä, mutta tulen toimeen. Toisinaan on jopa varaa kuluttaa enemmän, toisinaan ei. En omista autoa, enkä sitä halua. Elämässä tehdään valintoja siitä, mikä itselle on parasta. Omat kateudetkin ovat hälvenneet, kun ystävän kanssa keskustellessa hän oli kauhuissaan, siitä minkälaisen summan olin käyttänyt ulkomaan matkaan. Hän kun koki ettei hänellä ollut samaan varaa. Muistutun, että hänellä oli omakotitalo, auto ja aikaa sekä rahaa vievä harrastus eläinten parissa. Ai niin! ;) Kunpa toisen onni ei olisi toiselta pois.
Mielenkiintoisesti kirjoitit ja tosi tärkeästä aiheesta! Kiitos kun kerroit näin tarkasti henkilökohtaisia asioitasi, se vaatii rohkeutta.
Mietin myös välillä toista puolta asioista - kuinka moni bloggaaja tosiasiassa elää yli varojensa? Itsestäkin tuntuu omituiselta, että moni on opiskelija, mutta silti varoja riittää merkkikamaan, luultavasti useita satoja euroja kuussa. Minulla se oli opiskeluaikana koko kuukauden budjetti, mitä moni käyttää pelkästään shoppailuun.
Raha. Se on sitä puolta, mitä emme bloggaajista tiedä. Voihan niin ollakin, että joku tai jotkut kerryttävät velkaa ulosottoon tai sitten taustalla on Pappa betalar, tai mitä tahansa muuta. Mutta hienoa, että kerrankin joku avoimesti kertoo rahankäytöstään. Kuulostat todella järkevältä ja suunnitelmalliselta! :) Hienoa, annat hyvää esimerkkiä! :)
Oma talous on myös varsin suunnitelmallista, koska mies huolehtii talouden isoista linjoista. Meillä on vuosibudjetti, jota noudatamme ja palkoista siirretään iso osa lasku- ja ruokatileille. Noin tarkkaan emme kuitenkaan menoja kirjaa, koska joustovaraa budjetissamme on tällä hetkellä ihan mukavasti. Mutta kyllä, täälläkin suunnitellaan ja säästetään. :)
Tosi hyvä kirjoitus, kiitos kun otit aiheen esille! Minusta on tosi hyvä, että olit rohkea ja ihan konkreettisesti annoit esimerkkejä rahankäytöstä. Tästä on varmasti monelle hyötyä. Taloudenseurantasi vaikuttaa ihailtavan jämptiltä, samanlaista tarkkuutta toivon ja haluan itsellekin. Aurinkoista kevättä! t. nina
Aivan mahtava kirjoitus ja niin totta. Reaalielämää todella monelle, mutta harva sanoo sen ääneen.
Mulla tilipäivä 16.4. Tilillä n. 100e.
Itse panostan mieluusti kulttuuriin ja kavereiden tapaamisiin. Vaatteita ostan harvoin ja samaten meikkejä.
Kevät on saanut minut aika sekaisin ja Visa on vingahdellut vaateostosten myötä.
Taidanpa pitää huhtikuun kirjaa mihin manit menevät...
Kiitos, kun annoit ajattelemisen aihetta.
haluaisin muistuttaa, että suomessa meillä on kaikilla mahdollisuus opiskeluun jopa korkeakoulutasolla, ja näinollen oman ammattinsa voi hyvin vapaasti valita. :) tosiasia on, ettei kaikissa ammateissa tienaa niin hyvin mutta valintoja voimme jokainen tehdä.
Minävaaaan: Kaikilla "on mahdollisuus" opiskeluun jopa korkeakoulutasolla. Jos on varaa opiskella! Itse esimerkiksi tienaan n. 160e/kk (enempää en voi tehdä töitä koulutyön kärsimättä), siihen päälle opintoraha ja asumislisä n. 450e/kk eli "tuloja yhteensä n. 610e/kk. Mun vuokranosuus vie tuosta summasta jo pelkästään yli puolet, eli vajaa 300e käytettävissä kuussa elämiseen. Tuo 300e menee matkakorttiin, ruokaan, opiskelutavaroihin, puhelinlaskuun, sähkölaskuun, kissanruokaan..että eipä siinä hirveesti matkustella toiselle puolen suomea tapaamaan perhettä. Onneksi voin käydä kouluni kahdessa vuodessa, pitempään en ehkä kestäisi.
Aiemmin kun en ollut täyttänyt vielä 20, en saanut edes opintorahaa (vanhempien tulot....), ainoat tulot oli asumislisä n. 200e (joka ei edes riitä vuokraan) sekä vajaa 200e palkkatuloja. Oli mukavaa noilla tuloilla aloitella nykyistä koulua kun perustarvikkeet mitä koulua varten piti ostaa (annettiin viikko aikaa hankkia) maksoivat vajaa 800e. Niistä tarvikkeista oon edelleen velkaa monille ihanille ystäville ja vanhemmille kun näistä tuloista ei ole niitä varaa maksaa pois.
Tuolla joku sanoi että järkevät asuntokulut on n. 30% nettotuloista.. saanko nauraa?
Hyvä pa-ka opiskelija, kuulostaa ikävältä, että et pääse rahan puutteen takia tapaamaan perhettäsi. Se on oikeasti todella kurjaa.
Haluaisin kuitenkin muistuttaa sinua, että meillä täällä Suomessa on ilmainen koulutus ja täällä maksetaan veroja, jotta meillä jokaisella olisi mahdollisuus kouluttautua ja sitten koulutuksen avulla palvella tätä yhteiskuntaa.
Haluaisin myös muistuttaa, että ilmaisen koulutuksen lisäksi me opiskelijat saamme ilmasta rahaa valtiolta. Sen rahan avulla me pystymme keskittymään opintoihimme. On valitettavaa, että alle 20 vuotiailla vanhempien tulot vaikuttavat opintotukeen, se pitäisi mielestäni poistaa, koska ei ole oikeastaan reilua olettaa, että kaikki vanhemmat osallistuisivat lastensa menoihin, kun nämä ovat muuttaneet muualle opiskelemaan.
Toivottavasti muistat nämä kaksi seikkaa, vaikka olisitkin tilanteessa, jossa sinulla ei ole lainkaan rahaa. Monessa maassa opiskelu maksaa, koulukirjat ja tarvikkeet maksavat. Eikä avustuksia tule mistään. Koulukirjojen lainaaminen kirjastoista on muuten maailman mittapuulla hyvin hyvin harvinaista.
Opiskeluajan penninvenytys varmasti tuottaa tulosta sitten kun valmistut ammattiin, jonka olet ise valinnut ja josta toivon mukaan tulet pitämään.
Tsemppiä!
Mulla aina meinaa tukka lähteä päästä kun luen näitä opiskelijoiden valituksia.
Itse olen erittäin vähävaraisesta perheestä jossa opiskeluun ei kannustettu.
Onneksi älliä oli enemmän ja hyvä opo. Otimme selvää missä on edullinen asuminen, mahdollisesti asuntola ja opiskelijoille iltatöitä.
Lisäksi sain vinkin ystäväni isosiskolta ja tein pienen ilmaisen työn paikalliselle kirjastolle, sain palkaksi 50 ilmaista lainausta. Lappuja ei aina "muistettu" ottaa joten kirjakustannus 2 v ajalta oli puhdas 0.
Näistä huolimatta nostin opintolainaa joka oli ihan normaalia silloin. Valmistumisen älkeen sain töitä ja maksoinkin lainan nopeammin pois.
Muista että Suomessa opiskelu on ilmaista! Opiselijat saavat lisäksi paljon alennuksia mm matkustamisesta, on opiskelija-asuntoja.
Aivan mahtava kirjoitus!! Kiitos siitä!! Pistää varmasti monet lukijat ajattelemaan ja pohtimaan! Ainakin mä jäin miettimään asiaa! :) Minä myös arvostan enemmän hyviä ruokahetkiä ja unohtumattomia makuelämyksiä hyvässä seurassa enemmän kuin kännejä meluisassa baarissa! Harvoin saan säästöön rahaa kun olen äitiyslomalla, mutta mieheni hoitaa senkin puolestani! :)
Kiitos tästä kirjoituksesta! :)
pa-ka opiskelija, tiedän kyllä koska oon ite ihan samassa tilanteessa :) asenteesta se on kiinni.