Haluan kirjoittaa yhdestä aiheesta.
Tästä ei yleensä puhuta blogeissa. Vähävaraisuudesta nimittäin. Tai rahan puutteesta ylipäänsä.
Blogeissa ostetaan ja kulutetaan, matkustellaan ja juhlitaan. Blogeja kirjoittaa eri varallisuustason ihmisiä opiskelijoista uraihmisiin, mutta kaikilla heistä riittää rahaa harrastaa ja kuluttaa. Opiskelijatkin tienaavat nykyään niin paljon että voivat suhteellisen helposti säästää unelmalaukkuunsa tai luksuskenkiin.
Ja se on ihan ok. Sehän on tosi kivaa! :)
Mutta minusta se jotenkin vääristää arkea. Meissä työssäkäyvissäkin on ihmisiä, joilla ei ole varaa siihen elämäntyyliin mistä blogeissa saamme lukea. Heistä emme koskaan kuule mitään. Niinpä. Eihän heidän elämässään ole mitään hohdokasta mistä kirjoittaa. Tai ilmaistaan asia toisinpäin: miksi kuluttaminen nähdään hohdokkaana? Miksi ihmisen, jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan New Yorkiin tai ostaa joka kuukausi uusia farkkuja, elämä ei olekaan yhtä kiinnostavaa kuin heidän jotka pystyvät niin tekemään?
Minä en ole Suomen virallisen köyhyysrajan määritelmän mukaan köyhä. Mutta tänään minulla ei ollut varaa lähteä Helsinkiin. Minun piti mennä Trendin ja Aussien järjestämään blogigaalaan, mutta minulla ei ollutkaan rahaa junalippuun. Näin kuukauden lopussa ennen palkkapäivää tämä on aika tuttu tilanne. Tilillä ei ole rahaa.
Olin saanut gaalaa varten kauniin mekonkin lainaan. Minulla ei nimittäin ole oikeastaan juhlavaatteita omasta takaa, eikä etenkään kenkiä.
Postauksen kuvituksena nähdään siis Sanna Hopiavuoren Paloma-mekko, joka ei päässytkään kanssani gaalaan. Kiitos lainasta, Sanna. Mekko on aivan ihana, vaikka koko M olikin minulle hieman liian iso.
Palataksemme köyhyyteen, haluan nyt kertoa teille raha-arjestani. En oikein tiedä miksi. Ehkä juuri siksi, ettei kukaan kirjoita tällaisesta. Uskon, että moni voi samaistua tähän.
Olen työssä käyvä ihminen enkä shoppaile käytännössä lainkaan, mutta joudun silti laskemaan kuukausittain joka sentin. "Köyhyyteni" on osittain oma valintani, sillä tuloistani leijonanosa menee asuntokuluihin. Elämä on täynnä priorisointikysymyksiä, ja minä olen halunnut priorisoida jotain muuta kuin mahdollisuutta syödä viikottain ravintolassa tai shoppailla.
Välillä sentinvenytys tietysti turhauttaa ja rasittaa. Tämänpäiväinen tilanne on yksi hyvä esimerkki. Tuntuu hullulta etten pystynyt ostamaan matkalippua. Mutta niin se vain on.
Minulla on kuukausibudjetti, jota yritän seurata niin täsmällisesti kuin mahdollista. Yritän myös laittaa pienen summan rahaa säästöön kuukausittain, jotta pääsen muutamia kertoja vuodessa matkustamaan. Se on minulle tärkeää. Ehkä tärkeimpiä asioita mihin mielestäni rahaa voi laittaa.
Olen budjetoinut itselleni kuukaudessa 180 euroa ruokaan (45 euroa / viikko) ja 90 euroa harrastuksiin. Harrastukset pitävät sisällään kaiken "ylimääräisen ilottelun", kuten kahvilla käymiset, elokuvat, viinilasilliset ja reissut vaikkapa Ahvenanmaalle. Jos ruokabudjetista jää yli, jäämä siirtyy seuraavan kuun harrastusbudjettiin. Ruoassa on helppo säästää. Syön ulkona aniharvoin ja teen itse kaikki ateriat.
Jos harrastus- tai ruokabudjetti menee miinukselle, se on pois säästöön menevästä summasta. "Löysää rahaa" ei ole.
Harrastusten kanssa on vähän hankalampaa. 90 euroa olisi helppo saada riittämään pelkkiin kahveihin ja elokuviin, mutta yllättävät menotkin täytyy kattaa harrastebudjetista. Esimerkiksi odottamattomat korjaus- tai lääkärinkulut. Kuten tässä kuussa kävi. Käy lääkärillä, luovu gaalasta, kumpaakin et voi saada.
Vaatteita en osta juuri koskaan, siitä olenkin jo maininnut blogissa aiemmin. Mutta en osta paljon kosmetiikkaakaan. Meikkejä ja kynsilakkoja tulee varmaan ostettua peruspirkkoa enemmän, mutta muuta kosmetiikkaa ei.
Jos en olisi töissä alalla tai saisi blogin kautta tuotenäytteitä, kirjoittelisin teille kokemuksia uusista kasvovoide- tai suihkugeelihankinnoista ehkä kerran tai pari vuodessa. :) Ei niitä tule sen useammin ostettua. Jos en olisi lähtenyt alalle, blogini käsittelisi varmasti edelleen pelkästään meikkejä. Ei minulla olisi voiteista mitään kirjoitettavaa.
Tämän vuoden shoppailuni voi tiivistää yhdelle riville; olen ostanut tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana 12 kosmetiikka-artikkelia ja kaksi vaatekappaletta. Ei, itse asiassa vain yhden, sillä mieheni maksoi farkut.
Olen ihan tyytyväinen. Jos tienaisin enemmän, en usko että shoppailisin juuri enempää kuin nytkään. Mieluiten sijoittaisin lompakon sisällön hyvään ruokaan (kulinaristiset nautinnot ovat minulle arvokkaampi elämys kuin uudet kengät) ja matkustustilille. Jos olisin suoranaisesti varakas, niin voi olla että _ehkäpä_ ostaisin melkein kaikki MACin meikit.... Mutta en Vuittonin veskaa. ;)
Miltä tämä teistä kuulostaa? Oletteko koskaan itse laskeneet, paljonko teillä menee kuukaudessa rahaa vaikkapa juhlimiseen, ostoksiin tai yleensä harrastuksiin? Kuinka moni tunnustaa joutuvansa laskemaan tarkkaan että saa euroset riittämään?
297 comments on “köyhä.”
Kiitos tästä rohkeasta postauksesta. Olen aina ihmetellyt miten bloggaajilla riittää rahaa jatkuvaan kulutukseen :o Aloin lukemaan aktiivisesti meikki- ja muotiblogeja vasta viime vuonna ja olen sen jälkeen huomannut, että minutkin on vallannut bloggeissa vallalla oleva kulutusmeininki. Tuntuu kuin nykyisin muka tarvisin ties mitä tavaraa mitä en oo ennen tarvinnut! Kuten huulikiiltoja ja kynsilakkoja useissa eri esim pinkin ja sinisen sävyissä..
Olen siis opiskelija. Kuukaudessa käytän rahaa yhteensä opintotukineen ja -lainoineen noin 620€. Tästä makselen myös fysioterapiat ja allergia- ja astmalääkkeet.
Silti tulen toimeen, enkä laske jokaista euroa. Kerran kokeilin sitä, enkä tullut siitä yhtään onnellisemmaksi. Jos säästäisin johonkin tiettyyn isoon hankintaan niin joutuisin varmasti laskemaan tarkemmin :) Olen kuitenkin muuten tarkka ja tietoinen menoistani ja tuloistani ja osaan pitää taloudestani huolen.
Kiitos vielä ihanasta blogista ja ihanaa kevättä! :)
Tuon virallisen määritelmän mukaan mä elän köyhyysrajan alapuolella, mutta mä en todellakaan miellä itseäni köyhäksi. En ole koskaan ajatellut niin.
Saan opintotuen ja opintotuen asumislisän, eli noin 500€ minus verot. Teen kuukaudessa noin 20 tuntia töitä opiskelujen ohessa, jolloin kuukauden tulot bruttona on sen 800-900 €. Siitä menee vuokra, 30€ kuntosaliin ja 120€ ruokaan (poikaystävä laittaa kanssa 120€/kk yhteisiin ruokiin). Loput menee säästöön, ellen käytä jonkin verran kosmetiikkaan.
En ostele vaatteita usein. Itseasiassa karsin vaatevarastoani ja muutenkin kämpästä tavaroita pois, jotta pääsen sitten jossain vaiheessa hankkimaan uusia vaatteita vanhojen, 3-4 kokoa liian suurien vaatteiden tilalle. Silti tuskin aion hankkia enempää kuin kahdet farkut henkkamaukasta tms. Pystyisin ostamaan farkut ja monta paitaa kuukaudessa, mutta sitten ei jäisi mitään säästöön ja joutuisin laskemaan jokaikisen pennin.
Mä en ole köyhä. En sitten millään pysty ajattelemaankaan sitä niin.
Hei Sanni!
Harvoin jaksan kommentoida vaikka olenkin varmasti jokaisen postauksesi lukenut. Nyt sait kyllä sydämeni sykähtämään rehellisyydelläsi. Itse olen kohtuu hyvätuloinen, mutta juuri ammattiini valmistunut ja siksi tiedän hyvin pienempituloisen arjen. En olekaan nyt raaskinut aloittaa elämään "hyvää elintasoa" vaan minulla on vimmattu halu säästää kaikki pahan päivän varalle. Ehkä sitä kohta uskaltaa alkaa elämään vähän rennommin...:)
Luen paljon muitakin blogeja, enkä voi lakata hämmästelemästä blogeissa tauotta vilkkuvia maailmanympärysmatkoja, parin tonnin käsiveskoja ja lähes päivittäistä ulkona aterioimista. Mielestäni tämä antaa sekä hämmennyksen aihetta tulonlähteistä että myös hieman kieroutunutta kuvaa siitä, mikä on tavoiteltava elintaso. Ovathan bloggaajat kuitenkin suuria mielipidevaikuttajia tänä vuonna jota elämmme.
Mikä nyt kasvaville nuorille tulee kuvaksi "nomaalista" elämänmenosta? Ymmärtävätkö että on hienoa, jos rahaa riittää ruokaan, asumiseen, tarpeellisiin vaatteisiin ja ehkä vielä vähän säästöönkin?
Ihana postaus!
Minä en ole koskaan osannut kituuttamisen jaloa taitoja, vaan elänyt aina äärirajoilla. Melkein kaikki menee, mikä tulee. Onneksi on nyt edes pakkosäästöä asuntolainan muodossa ja yksi pieni muu sijoitus.
Minun kaltaisellani ongelmatapauksen rajoja hipovalla on krooninen turhauma siitä, että tuntuu koko ajan että rahat on loppu. Tulot kasvavat ja sitä myötä menotkin, ilman että huomaan ja tunnen lisäarvon elämässäni. En osaa olla tyytyväinen siihen mitä minulla on. Tuntuu että varmasti en ole mitään koko keväänä ostanut ja sitten tiliä väijyessä huomaa että ai niin, noi satasen kengät ja ai niin, uusi kevättakki 300, joo ja kampaajalla käyty ja baarikeikalla, taksi tietysti mennen tullen. Tanssitunnit maksaa kymppejä viikossa. Vaatteet aina ajankohtaisia ja nyt Karkkipäivä on lisännyt meikkausintoa :) Matkustan useita kertoja vuodessa lähelle ja kauas.
Firma maksaa puhelinliittymän ja nettiyhteydet, kouluttaa mua ja etuina on sadoilla euroilla vuodessa liikuntaseteleitä ja lounareita. Palkkani on paljon yli suomalaisen keskipalkan.
Silti tuntuu ettei koskaan ole rahaa ja jos joskus joudun olemaan hankkimatta jotain mitä haluaisin siksi että tilin saldo näyttää vähän huolestuttavalta, tunnen olon ankeaksi ja riistetyksi, koskaan en saa mitään mitä haluun. Ja jos tilille on vaarassa kertyä ylimääräistä, pääsen siitä aika helpolla eroon. Miten on mahdollista etten edes huomaa ennen kuin tällä lailla listatessa, miten raha valuu kuin vesi hanhen selästä?
Minä vain kulutan sitä.
Huoh. Kykenen useimmissa muissa asioissa järjestelmällisyyteen ja itsekuriin, rahan suhteen en. Onneksi perusjärki herää aina jossain vaiheessa enkä ole lähtenyt ylivelkaantumaan.
Onneksi en ole ongelmissa suurten asioiden, kuten asunnon tai auton kanssa. Asunto on vähän kauempana, se on peruskuntoinen ja huokeasti kalustettu. Riittävästi neliöitä minulle ja puolisolle kuitenkin. Autoa ei ole, vaan asunto valittiin koska se on oikeasti hyvien yhteyksien varrella. Muutaman vuoden kuluttua asuntolaina on kokonaan maksettu ja olen silloin reilusti alle nelikymppinen.
Useimmat kaverini ovat päinvastaisessa tilanteessa kuin minä. Itseen ei juuri panosteta, ei vaatteita eikä palveluita. Sen sijaan moni asuu hillittömissä, kokonaan velaksi ostetuissa ja remontoiduissa asunnoissa jossa high end kalusteet ja kodinelektroniikat, ja perheellisillä voi olla kaksikin autoa. jälkikasvulla on kaikki viimeisimmät pelit ja vehkeet. Eipä siinä tietysti montaakaan euroa jää ja kommenteista päätellen (ja tiesin kyllä tämän, olen ihan reaalimaailman ihminen) moni muukin on tottunut tilanteeseen, jossa käyttörahaa ei välttämättömyyksiä ihmeempiin oikeastaan ole.
Media ja meidän kolmekymppisten kulttuuri luo kyllä paineita - välillä tuntuu että mitähän mä teen väärin kun ei ole kartanoa eikä autoja, ei mökkiä eikä venettä. Enkä golffaa tai muuta kallista. Toisaalta mä olen yleensä vähiten ränsistynyt olemukseltani eikä mun menoerillä kovin helposti lipsahdeta taloudelliseen katastrofiin. Olen vierestä nähnyt tapauksen, kun esimerkiksi vakuuttamaton kesämökki, jossa velkarasitetta, jää kaatuvien puiden alle ja menee päreiksi. Sen kaltaiseen hässäkkään en sentään kurittomalla kuluttamisellani joudu.
Harmi ettet päässyt gaalaan. Oltais voitu tehdä lukijakeräys junalippuihin. Itse en olisi nuorempana päässyt ikinä mihinkään ellen olisi liftannut. Nykypäivän turvallisuudesta en tosin tiedä. Mitään blogia ei tee paremmaksi se, kuinka paljon uutta ja kallista kulutustavaraa on hankkinut, vaan se voi varmaan monesti karkottaa lukijoita, jos bloggaaja alkaa vaikuttaa ylimieliseltä tai lukija ei pysty enää ollenkaan samaistumaan bloggaajaan. Itse olen lopettanut sellaisten blogien lukemisen joita lukiessani olen alkanut miettimään muutamaan otteeseen että mitähän tuo tekee työkseen/tuon mies tekee/on perinyt kun koko ajan on varaa kuluttaa noin paljon uusiin tuotteisiin. Itse olin jonkin aikaa työttömänä, ja välillä piti elää nälässä.
Mä olen tällähetkellä opiskelija ja elän täysin opintotuen varassa. Kämppä on yksityiseltä ja asuinpaikkakuntani keskustassa, joten vuokra ei ole ilmainen (asun avopuolisoni kanssa, joten kulut menevät puoliksi, mutta vuokraosuus on silti suuri). Silti musta tuntuu, etten todellakaan joudu laskeskelemaan rahojani, vaan voin ostaa kaupasta mitä ruokaa haluan, käydä suhteellisen usein kotona, ja ostella (edullisia) vaatteita. Säästöjä mulla on kasassa 5-numeroinen summa, jotka olen itse kesätöillä tienannut.
Lasken kuitenkin aika tarkkaan rahojeni riittävyyden, jos on kyse isommista hankinnoista. Ulkomailla en pahemmin matkustele (tosin syksyllä pääsin vanhempien siivellä ;) ).
Vaikka käytännössä tuloja on alle 500e/kk, en joudu pihistelemään, tai ainakaan se ei tunnu siltä :)
Niin totta, joka sana! Itsellä tulee monesti hirmuisia kiusauksia blogeja lukiessa kun on testattu uutta kosmetiikkaa/vaatetta että WAU, mäkin haluan! Mutta todellakaan työssäkäyvällä nuorella aikuisella, joka on reilu vuosi sitten lopettanut opiskelut ei ole vielä kovin suuria tuloja eikä välttämättä oman alan töitä että pystyisi ostamaan ihan kaikkea. Kyllä täytyy monesti ihan tosissaan katsoa mihin rahansa käyttää ja laskea että silloin loppukuusta pystyy käymään ruokakaupassa. Aihe ansaitsisi enemmänkin keskustelua!
Erittäin mielenkiintoinen juttu. Olen itsekin monesti miettinyt tätä asiaa blogimaailmassa. Uskon, että monella pinnan alta löytyy kaikenlaista, jota ei haluta blogeissa kertoa (kun on pidettävä yllä kuvaa "täydellisestä" elämästä). On tietenkin jokaisen oma asia, miten rahansa kuluttaa, mutta minustakin on ihan aiheellista miettiä, millainen kulutus on järkevää. Monista blogeista mieleeni tulee se vanha satu, jossa heinäsirkka vain soitteli viuluaan, kun muurahainen ahersi samaan aikaan ja keräsi tarvikkeita talven varalle.
Itse olen siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että kokopäivätyöni ansiosta en joudu laskemaan jokaista pennostani, mutta en silti siitä huolimatta kuluttaisi rahojani samaan tapaan kuin mitä monissa blogeissa esiintyy. Jos ostaisin vaikkapa tuhannen / tuhansien eurojen arvoisia laukkuja, kyllä siitä jo puolisonikin ärähtäisi, olemmehan samassa taloudessa. Itse sijoitan tällä hetkellä rahani (tylsästi) asuntolainaan ja remonttiin sekä koulun lukukausimaksuihin. Näillä aineksilla ei mediaseksikästä blogia ehkä kirjoitella, mutta näillä mennään. :-D
Hieno postaus, kiitos siitä. Olet ihastuttavan maanläheinen ja järkevä.
Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiota monien suosittujen blogien hillittömään kulutusjuhlaan. Vaikea ymmärtää tavallisena palkansaajana, että blogin kirjoittamisella voi tienata niin paljon, että on varaa ostaa esim. luksuslaukkuja ja kenkiä joka kuukausi.
Suorastaan ällöttää eräiden blogistien perustelu järjettömälle kulutukselle, että vaatteita kierrätetään ja annetaan eteenpäin. Löydetään aina vaan uusia rakkausvaatteita ja rakkausasioita jne. Mulle itselleni tää blogien kulutusjuhla on suorastaan aiheuttanut päinvastaisen reaktion, olen alkanut tarkkailemaan omaa kulutuskäyttäytymistäni ja ajattelemaan, tarvitsenko oikeasti jotain trikoorättiä viidessä eri värissä ja tulisinko sitten hurjan onnelliseksi kun kädessä keikkuisi se Vuittoni.
Seurailen muutamia suosittuja blogeja oikeastaan niiden järjettömän kulutushysterian takia, on jotenkin kutkuttavaa tirkistellä kuinka monta luksuskäsilaukkua blogisti tarvitsee ;) Jonkunsortin terapiaa, hillitsee todella tehokkaasti omia shoppailuhimoja kun saa ostokrapulan jo pelkästään blogeja lukemalla :D
Pennin venytys on itsellenikin tuttua jo lapsuudesta, ja opiskelijana se on jatkunut entisestään. Onneksi pian valmistun ja taloudellinen tilanne helpottaa hieman, kun saa säännölliset tulot. Monissa blogeissa ylenmääräinen tavaroiden haaliminen pistää kyllä miettimään, onko se kaikki tarpeen. Kiitos tästä rehellisestä ja rohkeasta postauksesta!
Olisi mukavaa kuulla millaista ruokaa syöt? Itselläni ruokakulut eivät meinaa millää pysyä hallinnassa. Tuo 45 euroa kuulostaa kohtuulliselta. Minulla menee varmaan puolet enemmän :/
Ostan viikottain kananmunia, rahkaa, tonnikalaa, lohipihvejä, leipäjuustoa, pähkinöitä ja vihanneksia. Jogurttitonkka tulee ostettua harvemmin, ehkä 2-3 viikon välein. 45 euroa viikossa riittää mainiosti. Jos haluan hemmotella itseäni, ostan silloin tällöin lohta. Herkkuihin kuuluu myös soijamaito jota ostan viikossa litran, siihen menee 2 euroa mikä tuntuu vähän turhalta kun _voisi_ ostaa puolet halvempaa lehmänmaitoakin, mutta kun soijalatte on niiiiin herkkua. :)
Kiitos kirjoituksesta! Oli mukava lukea että töissä käyväkin "joutuu" miettimään rahan käyttöä.
Itsekkin käyn töissä, mutta siltikkin "joudun" laskemaan ja miettimään mihin rahani laita. Olen miettinyt miksi ihmisen pitää kuluttaa ollakseen onnellinen?
Noin 6 vuotta sitten kun asuin yksi oli hyvin onnelinen että asuntoon ja ruokaan oli rahaa (ja rahaa jäi peräti yli!), silloin minulla ei ollut edes tietokonetta ja tv oli nykyisen läppärini kokoinen :D Enkä edes kaivannut mitään uuttaja ihmeellistä.
Kiitos vielä tästä "aikuisesta" blogista :)
Minäkin kiitän ja diggaan Karkkipäivää yhä enemmän. Äänestin muuten sinua parhaaksi kauneusbloggaajaksi, juurikin tämän aitouden takia. Ja positiivisuuden. Lisäksi postaukset ovat aina niin huolella tehtyjä, monessa on hyviä tietopaketteja.
Annoit kyllä ajattelemisen aihetta, sillä kyllähän näistä aiheista voi aivan hyvin tosiaan blogata ilman jatkuvaa osteluakin. Minullakin on ollut toisinaan hieman huono omatunto tuotteisiin perustuvan blogin pitämisestä.. En kuitenkaan ihannoi tuota kulutushysteriaa. Onhan se "hieman" epätervettä, vieläpä kun se tapahtuu luonnon ja ihmisoikeuksien polkemisen kustannuksella. Mutta toki minäkin niitä uusia juttuja aina vaan himoitsen. Kauneusblogit noin yleisemmin tunnetusti aiheuttavat aina vaan uusia himotuksia. Joidenkin järkevien kohdalla sentään ehkä auttavat oikean tuotteen valinnassa ja välttymään hutiostoksilta.
Ja on pitänyt painottaa kosmetiikankäyttöä luonnonkosmetiikkaa, kun sen tuotannossahan ilmeisesti otetaan kestävän kehityksen eri osa-alueet huomioon. Esim. selektiivisen kosmetiikan valmistuksesta en tiedä yhtikäs mitään.. millaiset ovat tehtaiden työntekijöiden työolot yms.?
Jotain tolkkua shoppailuuni saa sentään se, että mietin usein ostopäätöstä tehdessä ihan säilytystilojen riittävyyttä.. Rahaa en valitettavasti niinkään. Voi kun laskeskelisi joka ostoksen yhteydessä vaikka kuinka paljon sen eteen on joutunut tekemään töitä. Joidenkin luksusjuttujen hintoja miettiessä muistan mitä muuta sillä summalla saisi (esim. matkan, tai maksaisi vuokran..)
Itsekin muuten olen suht. pienipalkkainen. Olen viime aikoina ostellut suht paljon selektiivistä yms. mutta minulla ei ole ollut rahaongelmia, koska asumiskulumme ovat suhteellisen pienet (ja sen kyllä näkee asumisen tasossa, mutta miehellä ei ole varaa laittaa siihen enempää rahaa) b) en usein shoppaile sitten muuta, esim. vaatteita, ja jos shoppailen niin monesti sitten kirpparilla. Näitä valintoja tosiaan. Esimerkiksi eräs kollega pihistelee todella äärimmäisyyksiin mennen arjessa, ei lähde edes kahville, mutta reissaa sitten lomillaan kaukomaihin. Itselläni ei olisi tällä elämäntyylillä varaa samaan.. Enkä toisaalta haluaisikaan, haluan arkeenkin joskus jotain kivaa, enkä vain muutaman kerran vuoteen.
Hyvä kirjoitus! Tästä asiasta saa niin harvoin lukea blogeista! Kiitos.
Minä olen elänyt koko elämäni köyhyysrajan alapuolella sairaanhoitaja-yksinhuoltajaäitini ja veljeni kanssa. Kyllähän se lapsena harmitti kun muut sai lauantaisin karkkia (meillä ei ollut varaa karkkiin), uusia vaatteita (minä pukeuduin varmaan 13-vuotiaaksi asti pelkästään serkun vanhoihin vaatteisiin), pääsi matkustelemaan, sai oman huoneen, kävi leffassa, ratsastustunneilla, hampurilaisella, uimassa, jne... Mutta olen ihan tyytyväinen - rahallinen köyhyys on opettanut valtavasti esimerkiksi kekseliäisyyttä ja aineettomien asioiden arvostamista. Nykyään osaan arvostaa sitä, kun mieheni osa-aikaisen palkkatyön ansiosta asumme kahdestaan tilavassa kaksiossa ja pystyn esimerkiksi käymään joskus kahvilla tai leffassa. Vaikka nykyäänkin elän köyhyysrajan alapuolella, tunnen itseni suorastaan rikkaaksi. :D
Tuo priorisointi nimenomaan. Jokainen saa törsätä ylijäävät sentit tai eurot tai sataset miten tahtoo, mutta en ymmärrä miten nuori blogia (ehkä jopa työkseenkin) kirjoittava ihminen siltikään rahoittaa KAIKKI blogeissa nähtävät merkkivaatteet, laukut, korut, kengät, kampaamokäynnit, tekoripset, tekokynnet, luksuskosmetiikan, ravintolaruuat, iphonet ja ipadit ja ja ulkomaanmatkat normaalien ruoka- ja asumiskulujen lisäksi... Kaiken tämän?? Joutuuko mistään luopumaan?
Jokin tässä yhtälössä mättää, sillä tiedän kuitenkin aikuisia oikeasti ihan hyväpalkkaisissa töissä käyviä ihmisiä, joiden elämäntyyli ja kuluttaminen ovat hyvinkin paljon maltillisempia, ainakin näin ulkopuolisen silmistä katsottuna :)
Hyvä postaus ajankohtaisesta aiheesta - mutta olen enemmän kuin yllättynyt siitä, että Aussie ei maksanut matkoja ja hotellihuoneita.
Itseasiassa todella outoa ja epäamattimaista. Blogigaala on aussien markkinointikamppanja ja te bloggaajat tavallaan asiakkaita.
Samoin on outoa, että indiedays ei neuvotellut asiaa puolestanne.
Indiedays ei liittynyt Trendin ja Aussien gaalaan millään lailla, ja ehdollahan oli monia muitakin kuin ID:n blogeja, joten sinänsä en näe että ID:n olisi pitänyt osallistua bloggaajan vapaahetoisen gaalaosallistumisen kuluihin... Mutta kiitos sympatiasta piia. :)
Ja tosiaan, Aussien PR-jippohan tällainen Blog Awards tietysti on, mutta en silti olisi kuvitellutkaan että he maksaisivat ehdokkaiden matkoja.
Tarkoitin indidayssillä sitä, että indiedays voisi bloggaajien "työnantajana" ja aussien yhteistyökumppani ihan jopa ehdottaa, että edes bloggaajien matkakulut maksetaan.
Kosmetiikan maahantuonnin- ja markkinoiden piirit on Suomessa tosi pienet, että vaikka indiedayssilla ei ihan suoranaista kontaktia aussieen olisikaan, uskoisin, että maahantuojan kanssa ollaan jokatapauksessa oltu tekemisissä.
Perinteisimmillä aloilla ei tulisi kysymykseenkään, että ehdokkaat olisivat maksaneet omat kulunsa. Varsinkin kun on ihan selvää, että gaalan mainoisarvo piili juuri blogivieraissa.
Piia,
Haluan Indiedaysin puolesta vastata kysymyksiisi. Indiedays ei ollut millään tavalla mukana Aussien blogigaalan järjestämisessä. Saimme tietää tapahtumasta vasta kun se tuli julkiseksi, koska ehdolla olevia bloggaajia oli kielletty kertomasta asiasta ennen kisan alkua.
Tapahtuman mediakumppani oli Forma Publishing Groupin Trendi -lehti. Näin pienellä tapahtumalla ei käytännössä voi olla kuin yksi mediakumppani, eikä Indiedays siten olisi voinut kilpailevana mediana tulla kysymykseen yhteistyötahona.
On erittäin ikävää, ettei Sanni päässyt seuraamaan palkintojenjakoa. Kaikki sympatiamme ovat Sannin ja muiden bloggaajien puolella. Indiedays on toimintansa ajan pyrkinyt parantamaan bloggaajien arvostusta mediassa ja tuomaan heille lisäansioita, missä olemme myös onnistuneet.
Sannin postaus oli kiinnostava kannanotto ajankohtaiseen aiheeseen. Se omalta osaltaa osoittaa, missä piilee blogien voima.
Esa Suurio
Indiedays
No, AAMEN!!! Minusta on aivan järkyttävää lukea blogeista kuinka nuoret, parikymppiset naiset ostavat jatkuvasti mm. merkkivaatteita, laukkuja ja kenkiä. Ymmärrän kyllä, että laatuun kannattaa satsata, mutta oikeesti, eikö tuollainen kulutus anna hieman epätodellisen kuvan nuorille lukijoille, joilla ei ole tuollaisia rahoja!?Ei kenelläkään noin nuorella tarvitse olla merkkilaukkuja, kenkiä, takkeja jne. Ja sitten penätään vaan, että kyllä kaikki Lukijat osaavat kuluttaa omassa sarjassaan. No, ilmeisesti eivät osaa, koska monet nuoret ovat velkaantuneita. Ja luin jostain blogista, kuinka monen nuoren naisen tavoite on saada paljon merkkitavaraa. Että jonain päivänä vielä minullakin on kaappi täynnä vuittoneita, mulberryjä jne.What? Tuntuu surulliselta, että tavoitteet ovat tällaisia :(
ihanaa kun tulee näin aito postaus! Tykkään niin kovasti blogistasi kun susta huomaa sen kuinka maan pinnalla olet. Tykkään muutenkin postauksista kun niistä saa paljon infoa. Eikä vain tuotteiden esittelyä kokoajan.
Ihana postaus! Tykkään muutenkin tosi paljon sinun tyylistä kirjoittaa tätä blogia. Esim. BB-meikkivoidearvio oli ihan mahtava, kun kaikissa muissa blogeissa oli melkein kopsattu mainostekstit ja kommentoitu, että tosi kiva. Tykkään, että sä olet niin aito ja tässä blogissa tulee myös elämän kääntöpuolia esiin, etkä vaan "esittele ja hehkuta ihanaa elämääsi, naamaasi ja vaatteitasi".
Mulla on muuten sellainen toive, että voisitko tehdä postauksen omista iHerb-suosikeistasi? Ei pelkästään kosmetiikasta vaan kaikista iHerb-tuotteista, mitä käytät ja tilaat ja voit suositella. Mainitsit esim. sen pannukakkusiirapin jne...
Mä kyllä oon useesti miettinyt että eikö muotibloggaajia oikeesti hävetä se, että uutta tavaraa tuodaan kaupasta useesti viikossa. En väitä ettenkö itse panostaisi siihen, miltä näytän tai ettenkö välittäisi merkeistä, mut rajansa kaikella! Mun mielestä siinä on prioriteetit aika hakusessa jos oikeesti on halua ja varsinkin aikaa käydä kaupoissa lähes päivittäin.
Mut ihanaa että osasit ottaa aiheen esille saarnaamatta :)
Tämä postaus sai mut kommentoimaan nyt ensimmäistä kertaa: todellatodella hyvä ja asiallinen kirjoitus! Itse lapsesta asti tottunut ns. tarkan markan elämäntapaan, eikä vieläkään ole turhan paljon ylimäärästä rahaa käytössä.. Kiitos!
Tämä postaus sai miettimään myös omaa suhtautumista kuluttamiseen ja blogeihin. Todella harvoin ostan juuri mitään muuta kuin ruokaa asuntomenoista ja (taide- ja ratsastus-)kurssimaksuista jäljelle jäävillä rahoilla. Kosmetiikkablogeja luen suhteessa todella paljon, vaikka aniharvoin ostan mitään tuotteita. Tavallaan mulle riittää kosmetiikkaelämykseksi se, että joku muu kertoo kokemuksistaan. Jännää!
No helvetti!
Älkää lukeko sellaisia blogeja, joissa mällätään rahalla ja tavaralla. Jos lukijat lähtevät, blogi näivettyy nopeasti.
Kokemuksesta sanoisin, että rahojen loppuminen loppukuusta on tavallista opiskelijan, asuntovelkaisen ja monen muunkin arkea.
Tärkeintä on, että ei velkaannu näissä kulutuspaineissa. Se tapahtuu helposti, ja seuraukset voivat olla hirvittävät.
Kiitos hyvästä postauksesta. Olen viime aikoina joutunut pitkästä aikaan miettimään kuukausimenojani. Taidanpa kokeilla sinun 45 e / vko ruokabudjettia. Parhaiten kai se onnistuu kun nostaa rahat etukäteen ja ostaa kaikki ruoat käteisellä. Pankkikorttimaailmassa heräteostosten tekemine on järkyttävän helppoa.
Moni syyttää täällä nimenomaan blogeja kerskakulutuksesta, ja tuomitsee varsinkin muotibloggaajat tuhlaajiksi. Ok, saattaa osan kohdalla olla niin että tulee ostettua enemmän kuin on tarvis. Mutta...
Kukaan bloggaaja ei tietääkseni ole esitellyt kuukausibudjettiaan julkisesti blogissaan. Moni ei edes kerro käykö töissä opiskelun ohella, tai onko vaikka sukulainen kuollut ja näin ollen perintörahat tilillä. Kukaan meistä lukijoista ei voi yksittäisen bloggaajan taloustaustaa tietää. Siksi onkin mielestäni tyhmää syytellä bloggaajia "tuhlaamisesta" ja "kulutushysteriasta", kun emme oikeasti tiedä kuinka paljon ko. ihminen kuluttaa rahaa kuukaudessa ja paljonko sitä tienaa. Ja ihan totta, ne on jokaisen omia rahoja.
Moni on täälläkin kritisoinut blogien antamaa kulutuskuvaa, sitä että monessa blogissa olisi valloillaan jonkinlainen kulutushysterian lietsominen. Hyvä on, blogit näyttävät esimerkkiä monelle alaikäiselle ja ylenpalttinen kulutus ja sen ihannointi ei ehkä ole ihan paras juttu siinä vaiheessa. Kuitenkin jokaisen aikuisen ja lähdekritiikkiin kykenevän ihmisen olisi ymmärrettävä, ettei kukaan bloggaaja määrittele kenenkään muun kulutusta. Bloggaaja kuluttaa omia/isän/äidin/sponsorin rahoja mihin tykkää, enkä ole kenenkään varsinaisesti nähnyt kannustavan pikavippeihin tai luoton ottoon. Bloggaajalla ei ole mitään velvollisuutta olla mallikansalainen.
Myönnän, että itsellenikin on välillä hankalaa hillitä ostohalujani: blogeista löytää niin paljon ihania, kokeilemisen arvoisia tuotteita ja inspiraatiota! Kuitenkin tiedostan oman varallisuuteni ja päädyn vain ihailemaan näitä juttuja kuvien välityksellä. Eihän se ole minulta pois jos jollain muulla jotain on :)
Tällä paatoksellani haluan ehkä sanoa sen, että jokainen on itse vastuussa kuluttamisestaan. Ei parane syytellä bloggaajia siitä, miten he omat rahansa käyttävät. Joku panostaa meikkeihin ja jättää baarivierailut vähemmälle, joku ostaa vaatteita ja käy sen takia töissä joka ilta. On kuitenkin mielestäni hienoa, että Sanni otti puheeksi näinkin "aran" aiheen. Kauneus- ja muotiblogeissa kun harvemmin mitään Diorin viisikkoja syvällisempää on :) Moni ehkä haluaa antaa sellaisen kuvan, että ostelisi paljon vaatteita/meikkejä/laukkuja, mutta blogi ei ole kuitenkaan koko totuus. Blogi on yhden ihmisen tietynlainen rekonstruktio itsestään ja elämästään.
Samaa mieltä, hyvä kommentti! Moni bloggaaja ei tuloistaan puhu eikä tarvitsekaan. On jokaisen oma asia, montaako duunia tekee ja millä palkalla. Vai onko ottanut opintolainaa. Vai onko onnekas ja elelee perinnöllä. Vai onko saanut lottovoiton. Ja niin edelleen.
Lisäisin soppaan vielä sellaisen pointin (pahoittelut, en jaksanut lukea aiempia kommentteja, joten joku on tämän jo saattanut tuoda esiin), että moni bloggaaja säästää HYVIN pitkän pennin, koska saa mm. lähes kaiken kosmetiikan tuotenäytteinä. Itse ainakin ennen tuhlailin niitä vuokranmaksun jälkeen jääviä rahoja nimenomaan kosmetiikkaan ja muuhun arjen luksukseen, mutta nyt nekin rahat voi käyttää vaikkapa matkusteluun, kun kosmetiikkaa ei voi hyvälläkään syyllä enää ostaa, vaikka tahtoisikin.
Aivan, ei tietenkään. :)
Juuri näin. Kirjoitukseni pointti ei ollutkaan siinä, mistä kukin tulonsa hankkii vaan siinä, millaista elämäntyyliä monet blogit promotoivat. Halusin vain tuoda esiin sen, että kyllä blogeja kirjoittaa sellaisiakin ihmisiä, joilla on vähemmän rahaa kuluttaa. Ja herättää keskustelua siitä, miksi kulutus on blogeissa niin tärkeä arvo.
Aivan niin. Kirjoituksesi oli fiksu. Teki vaan mieli selventää asiaa vielä, kun kommenttiboksin puolella osalla tuntuu olevan hieman hassu/outu/vääristynyt mielikuva bloggaajien rahatilanteista.:)
Tuttua kauraa.
Työttömänä ei ole oikeasti rahaa törsätä mihinkään ylimääräiseen. Onneksi tosissaan kosmetiikkatuotteita saa blogin kautta, muuten varmaan menisin jollain -50% aletuotteilla edelleen. :P
Mä jossain vaiheessa kammosin ajatusta, että blogin kautta tulisi kutsuja johonkin tapahtumiin, missä pitäisi edustaa jossain designvaatteissa. Kun kattoo kuvia julkkiksista ja bloggaajista, kuvatekstissä vilahtelee huippusuunnittelijoita jne. Mun kohdalla olis lukijoilla naurussa pitelemistä "Jangsara oli gaalan kunniaksi pukenut päälleen kirpputorilta löydetyn mekon, ja Prisman korkokengät". -_-
No, tavallaan hyvä asia ettei mun blogia käsitetä ilmeisesti oikein suomalaiseksi blogiksi, joten ei ole mitään gaalakutsuja tai muita tapahtumakutsuja tipahdellut :D
Sama! ^_^ Tosin mä en tee edes kirpparilöytöjä. Mun kohdalla lukisi; "5 vuotta vanhan Seppälän tai H&M:n katalogimekon". :)
Tämä oli eka kerta kun "uskalsin" ottaa yhteyttä PR-toimistoon pukua varten, huomasin olevani niin ahdistunut vaateasiasta.
Tämän postauksen kuviin olisin voinut liittää tiedon: "Tekonahkaiset kengät jostain Barcelonan nimettömästä halpakaupasta, 10€"
Onpas tullut jo paljon kommentteja. Jos jotain mielenkiintoista tiivistelmää voisit kommenteista tehdä?
Sitten itse tekstiisi: Todella hyvää asiaa - jälleen kerran. Olen itse jo reilusti yli 3kymppinen kosmetiikka-addikti ja mietin joidenkin blogien lukijoita. Onko heillä kenties ymmärrystä bloggaajien todellisuudesta? Kaikki kun ei aina ole sitä miltä näyttää. Kiitos rehellisesti kirjoituksestasi: näin hienosti sitä voidaan kertoa omat tärkeät asiat; säästän asiassa X, että saan asian Y.
Hyvä!
Täälläkin on joku käynyt kommentoimassa, kuinka rahan käyttö on valintoja. Onko sitä asuntolainaa tai lapsia, laittaako rahansa vaatteisiin vai laukkuihin.
Tietysti se on valinta ja jokainen tehköön rahoillaan kuten parhaaksi näkee. Itseäni oudoksuttaa kuitenkin massiivinen kulutus ja sen ihannointi. Kun on jo ennestään viidetkymmenet kengät, halutaan edelleen lisää lisää ja joka päivä käydään ostamassa jotakin tavaraa.
Tämä tuntuu myöskin olevan ihan normaalia ja okei. Eli se kulutus ja ostomania on jotenkin minulla ihmetyksen aiheena. Miksi pitää jatkuvasti ostaa jotakin.
Hyvä ja tarpeellinen kirjoitus, kiitos!
Todella pienellä budjetilla tulet kyllä toimeen. Itse en pystyisi samaan, vaikka koetan kaikkia impulliostoksia ym. vältelläkin.
Olen itsekin ihmetellyt, miten joillain bloggareilla on joka viikko esitellä uusia, todella kalliitakin hankintoja. Ehkä se on sitä priorisointia; rahat laitetaan kulutukseen. Jokaisen oma valintahan se on, mutta aika epävarma ja riskialtis elämäntapa. Ehkä joukossa on tosi varakkaitakin ihmisiä, eihän toisten taustoja voi tietää. Joka tapauksessa otit tärkeän asian esille ja varmasti herättelit monia normaalitulojen yli eläviä, jotka rahoittavat luotolla tai epäterveillä pikavipeillä mielikuviaan hyvästä, kulutukseen perustuvasta elämästä. Oikeasti: ei ole pakko saada koko ajan uutta. Blogitkin luovat mainonnan tapaan mielikuvia, joista pitää pystyä erottamaan sekä omat resurssit että itselle tärkeä, muuhun kuin kulutukseen pohjautuva elämäntapa. Jos ei ole tosiaan rikas, joutuu ennen pitkää vaikeuksiin jos aina vaan hankkii kaikenlaista tavaraa.
Hyvää kevättä sinulle!
Todella hyvä postaus, kuten kaikki muutkin ovat kommenteissaan sanonut. Olen itse opiskelija, ja tällä hetkellä minulle jää vuokran jälkeen kuussa opintotuesta ja asumislisästä rahaa 230e kuussa. Vuokraan onneksi kuuluu netti, vesi ja sähkö, mutta tästä pois laskut yms kulut, ei "turhaa" rahaa todellakaan jää kuussa paljoa. Olen pitänyt excel-taulukkoa rahanmenostani koko opiskeluaikani, melken joka kuussa olen miinuksella... Kyllä tässä hieman pieni kateus iskee toisille bloggaajille, joilla tuntuu blogin kautta tunkevan tavaraa päivittäin, ja rahaa riittää matkusteluun joka viikko.
Nykyisillä lippujen hinnoilla ei ole mikään ihme, että ne syö pienituloisen kuukausibudjetista suuren osan. Ihan älytöntä, kuinka lentolippuja voi saada murto-osalla siitä hinnasta, millä matkustaisi junalla/bussilla n. 300 km.
Olet niiin asian ytimessä! Todella rohkea ja asiallinen avaus tärkeästä aiheesta. Blogimaailmassa rahan valta tuntuu pöyristyttävän suurelta ja onkin tosi hyvä, että tällaisia postauksia tulee niiden hehkutusjuttujen rinnalle. <3
Piti tulla vielä tänne kommentoimaan kun luin toista blogia jossa se mimmi oli saanut kenkiä jonkun kassillisen ja hän kommentoi sitä, että Mitä hän on tehnyt oikein ansaitakseen näin paljon ja on kovin kiitollinen.
Toki on hienoa, että on lahjasta kiitollinen mutta kyllä minulla heräsi kysymys, että jos joku pohtii kenkäpussin takia, että mitä on tehnyt oikein niin ollaan vähän hakoteillä. Onko se joku saavutus? Lasketaanko kenkäpussin saaminen jotenkin menestymiseksi?
Tuli vain mieleen ja päätin tulla tänne sitä pohtimaan koska olit kirjoittanut näin fiksun postauksen johon nämä pohdinnat mielestäni sopivat.
Kiitos tästä kirjoituksesta! Itsekin luen jonkin verran esim. muotiblogeja, koska tykkään katsella kauniita vaatteita ja kenkiä. Itselläni ei kuitenkaan ole halua käyttää rahojani muuta kuin sellaisiin ostoksiin, jotka koen välttämättömiksi. Jos rahaa olisi paljon, tilanne saattaisi olla toinen...
Toisaalta olen myös sen verran ympäristötietoinen ja jopa kulutusvastainen, että turhan materian hankkiminen varmaan jäisi silloinkin. Mielestäni kaikki huvikseen shoppailevat voisivat joskus miettiä, kuinka paljon uudet hankinnat ovat kuluttaneet luonnonvaroja. Jos olisin rikas, ostaisinkin mitä luultavimmin vaatteet ja kengät ekologisilta tuottajilta (niiltähän löytyy, mutta eivät ole mitään halpoja).
Olen myös sitä mieltä, ettei ihminen tarvitse koko ajan uusia vaatteita, kenkiä, meikkejä tms. ollakseen onnellinen - paljon vähemmälläkin tulee toimeen oikein hyvin. Hyvä vinkki on vähentää kaupoissa käymistä, itse ainakin olen huomannut että se vain luo helposti turhia tarpeita.
Liityn kuoroon ja totean, että ihanan rehellistä ja realistista! Monesti meno muotiblogeissa hirvittää enkä millään pysty järkeilemään, miten esim. tavallisen työssäkävijän (työssäkäymättömästä opiskelijasta puhumattakaan) rahat riittää siihen elämäntyyliin, mitä monessa blogissa pidetään yllä. Asiaa en kuitenkaan viitsi ko. bloggareiden kommenttibokseissa ihmetellä, kun tottahan se on, ettei muitten raha-asiat mulle kuulu, vaikka ihmettelyä aiheuttaakin. Ja toisaalta, kun moni blogi kuvailee itseään lifestyle -blogigsi, niin kiinnostaahan sekin, mitä se elämäntyyli maksaa.
Hyvä postaus. Tykkään tavastasi puhua asioista suoraan.
Raha-asiat ovat siitä vaikea puheenaihe, että se on suhteellista. Onko köyhä jos elää suhteessa tuloihin kalliissa asunnossa, ja jää vähän käteen? Onko rikas jos asuu halvalla ja tilillä pyörii aina reilusti rahaa? Ei ole oikeaa vastausta, riippuu kysytäänkö valtiolta vai keneltä :)
Itse olen joutunut laskemaan kaiken. Olen ihminen, joka ei oikeastaan ole kokenut olevansa köyhä tai pulassa, oli rahaa ollut opintotuen verran tai enemmän. Jotebnkin sen kulutuksen on osannut suhteuttaa. Esimerkkinä: sain ensimäisen lapsen opiskelijana eli minimirahalla, olin säästänyt selkänahastani hieman. Hyvin meni, en muista kituneeni. Ei osteltu kalliita uusia vaunuja yms. Toka lapsi tuli minimarahalla sekinm mutta miehellä melko hyvä palkka. Yhtä onnellinen lapsen kanssa ollut kuin ekankin, kenties muutama potkupuku enemmän ostettuna ja hienompi asumismuoto.
Ei ne tulot, vaan ne menot :) Kuulostaa siltä että olet hienosti suhteuttanut ne toisiinsa, koska saat asua niinkuin tykkäät (tärkeä asia!) mutta et näe nälkää. Onni tulee pienistä asioista, ja kiva saada silloin tällöin jotain uutta kun ei aina ole shoppaamassa ;)
Ihana mekko! :)) <3
Kiitos rohkeasta postauksesta! Minua on ruvennut suorastaan ällöttämään viime aikoina tiettyjen, tai lähinnä yhden tietyn huippusuositun bloggaajan, hillitön kulutusmania. Tuntuu että jatkuvasti pitää ostaa ja ostaa, kaiken hintaisia vaatteita heräteostoksina, jopa lähemmäs kymmenen paria kenkiä kerralla. Joka postauksessa on jotain uutta ja kallista, matkustellaan aivan koko ajan ja tuntuu että tuhannet ja tuhannet eurot eivät merkitse mitään. Itse olen opiskelija ja elän opintotuella, minulla on muutama tuhat itse tienaamiani säästöjä mutta olen niistä todella tarkka. Oma filosofiani on, että vaatteita ostetaan vain tarpeeseen ja tarkasti harkiten. Tekee pahaa ajatella kuinka nämä tietyt bloggaajat ovat nuorten tyttöjen esikuvia.
ja piti viel sanoo et ihana ja aito postaus! Hyvä e joku uskaltautuu tekemään tällasen! :))
hyvä postaus oli, sai todellakin miettimään rahaa ja sen tarkoitusta :) siskoni saa palkkaa ensi kuussa 1600 euroa, ja on 20-vuotias , menee aika reilusti tuon köyhyysrajan yläpuolelle ! :D mutta hän tekee kyllä pitkiä päiviä,usein 8-9 tuntisia.
Hyvä ja tärkeä postaus.
Tässä blogissa olen pitänyt siitä, että sinulla on usein kokeilussa myös halpasarjoja ja että kommentoit myös (liian) kalliita hintoja. Niin ihanaa kun kosmetiikalla leikkiminen onkin, täytyy ei-miljönäärin pitää joku tolkku.
Olen nähnyt tämän blogin jalat-maassa-hengen oikein virkistävänä ja varsinkin nuorille tytöille terveellisenä.
Ymmärrän kyllä monen bloggaajan logiikan: arkielämä voi olla mitä vaan, mutta blogissa saa hetkeksi pulahtaa luksuksen ja ylellisten värien ja laatujen maailmaan. Sitähän me lukijat ei nähdä, elääkö bloggaaja muuten kädestä suuhun, kuluttaen roposensa luksustuotteisiin vai saako tämä niitä näytteinä vai onko todellakin hyvätuloinen. Siitä voi tulla kuitenkin se kuva, että on ihan normaalia ostella 50€:n meikkipaletteja joka viikko.
Totuus taitaa kuitenkin olla, että monella meikkaajalla on aika pieni meikkipussi peruslumenea ja siellä on niitä selektiivisiä luksustuotteita ehkä parisen kappaletta aarteena. Niitä sitten käytetään kun haluaa tuntea itsensä ihan erityiseksi, tuotteet myös käytetään loppuun tai maailman loppuun asti.
Se on minusta hyvä asenne. Monissa kynsiblogeissa näkyy sellaista, että ostellaan vaan ostelun ilosta. Lakkoja ei sitten edes ikinä käytetä tai tehdään niistä vaan yksi lakkaus ja postaus. Hauskaa kai se on sekin mutta jotenkin tökkii.
Minä, kuten varmaan moni muukin, aloin kuitenkin lukea meikki- yms. blogeja saadakseni "tärppitietoa" hyvistä mutta edukkaista tuotteista, tai tietoa siitä että jokin kallis tuota on hintansa tosiaan hintansa väärti. Senkin takia, että saisi uusia väri-ideoita ja raikkaita yhdistelmiä. Niitä tehdäkseen ei tarvitse koko ajan uusia tuotteita vaan päinvastoin, tulee tuntea aika hyvin ne värit mitä jo omistaa että tietää miten yhdistelee.
Edellä pitkästi, nyt lyhyesti: kiitos tärkeästä postauksesta ja järkevästä asenteesta!
Pelkään että leimaudun kerskakuluttajaksi, ja sanon siksi muutaman sanan omasta rahankäytöstäni.
Bloggaan hajuvesistä, jotka mielletään ylellisyydeksi. Olen vakavarainen, velaton ja ihan hyvässä ammatissa. Söisin useamminkin ulkona, mutten voi (pienet lapset). Matkustaakin jaksan nykyään lähinnä työn vuoksi.
Tuoksuihin menee kyllä rahaa. Mutta hurahtaessani niihin vaatteet, kengät ja käsilaukut ovat jääneet heräteostamatta. Olen siis plussan puolella.
Olin ihan hiljattain hoitovapaalla kolmensadan euron kuukausituloilla syömässä säästötiliäni miinukselle. Nyt kun on taas hyvä työ ja ylimääräistä rahaa, ostan rahalla mielihyvää ja rentoutusta aika vaativan työn ja kurinalaisen elämän vastapainoksi.
Jos olet nyt taloudellisesti vihreämmällä oksalla, anna hyvän kiertää! Itse sain köyhänä opiskelijana nauttia tuntemattomien ihmisten vieraanvaraisuudesta. Nyt yritän itse pienimuotoisesti samaa - aina kun muistan ;)
Et ole ainut joka viettää älä osta mitään-päivien sijasta älä osta mitään-kuukausia. Minä tein eilen ensimmäisen oikean ostokseni koko vuonna, ostin uuden juoksupaidan. Sitäkin harkitsin pitkään, vaikka paita oli 50 % alennuksessa ja maksoi lopulta 20e.
Suurin osa palkkarahastani menee asumiseen, sen jälkeen ruokaan. En laske mitenkään hysteerisen tarkkaan paljonko rahaa menee mutta teen jokaisen hankinnan harkiten. Kirppareilta olen viime vuosina ostanut paljon esim. nahkalaukkuja ja -kenkiä, joita en enää ikimaailmassa ostaisi uutena kaupasta täysihintaisena. Kaikkea ei tietenkään voi eikä halua ostaa käytettynä.
Omalla kohdallani kyse ei niinkään ole siitä etteikö rahaa olisi. Mieluummin säästän ylimääräiset rahat tulevaisuudessa hankittavaa omaa taloa varten, kuin ostelen joka viikko uusia rytkyjä.
Loistavan rehellinen ja rohkea postaus! Kiitos tästä! Ihanaa viikonloppua.
Ihana mekko <3
Itsekkin olen työssäkäyvä ja palkka tulee tasaisesti tilille. Nettopalkka jää melkoisen kauas, paremmalle puolelle siis, tuosta virallisesta köyhyysrajasta.
Viime vuonna olin työttömänä ja jokaikinen sentti oli laskettava ja penniä piti venyttää ahkerasti. Ei kivaa. Yllättävän äkkiä se kuitenkin unohtuu kun pääsee säännölliseen palkkatöihin. Sen sijaan, että menen kauppaan miettien: "Mitä mun on ihan pakko ostaa?" Menen sinne miettien: "Mitähän haluaisin ostaa tänään?" Viime kuussa innostuin oikein tuhlaamaan ja kun taas palkka tuli, sitä oikein kauhistui kuinka paljon oli tullut tuhlattua. Pitääpi ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa tarkkailemaan menoja. Ihan niinko siinä vanhassa dna-mainoksessa sanottiin: ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot :)
Todella hieno postaus todellakin. Itse olen tänä vuonna siirtynyt omasta tahdostani reilusti köyhyysrajan alapuolelle, sitä ennen nettotulot olivat 4 vuoden ajan yli 2k€/kk. Mutta töitä oli vähintään se 8h päivä ja parhaimmillaan 12.
Vaihdoin pienempään asuntoon ja nykyään töitä on about 5h/vrk. Tässä on vähän sopeutumista nyt, kun kaupassa käydessä täytyy oikeasti miettiä mihin on varaa. Sanoisin, että olen kuitenkin onnellisempi nyt, arvostan vapaa-aikaa paljon enemmän kuin rahaa. Aitoa onnelisuutta ei voi ostaa rahalla.
ihana ja kaivattu postaus! Itse olen viime aikoina havahtunut myös miettimään uusiksi suhdettani rahaan, kuluttamiseen ja tavaraan. Suurimpana sysäyksenä on yllättäen toiminut muutama suurempi blogi, joissa kuluttaminen tuntuu lähiaikoina menneen niin pahasti överiksi että itsenikin kaltaista shoppailufriikkiä on alkanut ällöttää. En tiedä, aivan kuin kuluneen puolen vuoden aikana kuluttamishysteria olisi kiihtynyt entisestään?
Itse yleensä pihistän ruoassa naurettavuuksiin asti(lähinnä kaurapuuroa, hernekeittoa & nuudelia...) että pystyn ostamaan joka kuukausi parit uudet vaatteet. Järjetöntä ja oikeastaan aika lapsellsita, vastuutontakin. Huhtikuun aikana olenkin ajatellut jättää kaikki turhat hankinnat minimiin ja kerrankin panostaa siihen, että ostan kodin täyteen terveellistä laadukasta ruokaa :) tämän postauksen luettuani pidän siitä todennäköisesti entistä tiukemmin kiinni.
:>
Mahtava postaus! Suomessa varallisuusasiat ovat kuin kiellettyjä puheenaiheita. Niistä ei vain puhuta. Ihmiset eivät mielellään kerro toisille rahaongelmista, koska häpeävät sitä. Ja toiset jotka näkevät että ihmisillä on rahaongelmia, eivät myöskään puhu niistä, tai ota huomioon sellaisia ihmisiä. Heitä syrjitään ja pidetään pohjasakkana. Ihan kuin se köyhyys voisi tarttua.
Ihmiset pitävät ongelmansa omana tietonaan ja kärsivät yksin niiden kanssa, koska toisille ei voida puhua niistä. Tämä taas aiheuttaa useinkin masennusta ja tunteen, että olisi jotenkin huonompi kuin muut ihmiset.
Mielestäni köyhyys on ongelma Suomessa. Päättäjät eivät puutu siihen mitenkään. Rikkaat pysyvät rikkaina, kun taas köyhät köyhtyvät koko ajan lisää tukia pienennettäessä, veroja nostettaessa ja kriteerejä tiukennettaessa. Ainut järkevä ehdotus Suomen hallitukselta pitkään aikaan on solidaarisuusvero. Joka sekään tuskin tulee edes voimaan, ainakaan pitkäksi aikaa.