Bloggerin puolelta tuttu Google Reader -palkki on nyt saatu liitettyä Indiedaysinkin blogeihin. Eli nyt blogia voi taas helposti alkaa seuraamaan Blogger-tilin tai Googlen kautta yhdellä klikkauksella.
Mun Google-lukijamäärä taisi olla 301 kun liityin Indiedaysiin, ja nyt se on 281. Ensin ajattelin palkin nähdessäni että "jee, vain 20 tyyppiä on lopettanut lukemisen"...! mutta sitten se vaihtui pian tunteeseen, "mööh, miksi nuo 20 ei enää tykänneet mun blogista...?" Tällaisen miettiminenhän on tietysti ihan lapsellista ja hölmöä, sillä lukijoiden mielenkiinnot vaihtuvat enkä itsekään lue jatkuvasti samoja blogeja. Sitten mä kuitenkin palasin ajatukseen, että onkohan monikin lopettanut lukemisen ihan vain siksi että muutin Indiedaysiin? Se ajatus surettaa jostain syystä. Blogi on mielestäni ihan samanlainen kuin ennen huhtikuuta, eikä Indiedays ole viidessä kuukaudessa vaikuttanut tyyliini mitenkään. Mä olen täällä edelleen se "the odd one out"! :)
Kyllästyttekö te helposti blogeihin ja vaihdatte lukulistanne sisältöä?
Varoitus: parental advisory herkkänahkaisemmille lukijoille. Älkää nyt enää useammat lopettako blogin lukemista siksi, että altistuitte rumille luonnonkynsille.
Kynteni ovat koko blogin ajan herättäneet enemmän tai vähemmän kiinnostusta, useimmiten paheksuvien ja pituutta kauhistelevien kommenttien muodossa. Tämä on aika jännä ilmiö, kun ottaa huomioon että tämä ei ole kynsiblogi, ja kynsikuvia on julkaistu erittäin vähän suhteessa muihin postauksiin. Klikkaus-statistiikka kuitenkin kertoo, että kynsipostaukset kiinnostavat Karkkipäivänkin lukijoita erityisen paljon. 'Kynsijutut'-tunniste on viiden eniten klikatun tunnisteen joukossa. En ole tainnut onnistua julkaisemaan yhtäkään kynsilakkapostausta ilman, että joku on ihmettelemässä kynsieni pituutta, muotoa ja yleistä "epäsovinnaisuutta". Julkaistuani kuvan peukaloni kynnestä ilmoitti yksi lukija jopa lopettavansa blogin seuraamisen silkasta järkytyksestä. (Tätä voi mielestäni jo pitää hieman ylimitoitettuna reaktiona.....)
Tässä tulee nyt kynsieni tarina.
[Ainiin - säästääkseni niiden aikaa, jotka haluavat vain tietää, miten kynnet saa pitkiksi, niin tässä nopeat faktat: 1. Geenit. Se tärkein tekijä. Kaikki eivät vaan voi saada kasvatettua pitkiä luomukynsiä, vaikka kuinka hoitaisi. :'-( Surullista mutta totta. 2. Huolellinen hoito. Rasvaa, öljyä, rasvaa. Vähintään kerran päivässä. Kynsinauhavoide pitää kynsinauhat pehmeinä ja siisteinä ja kynsiöljy tekee kynnestä joustavan --> kestää paremmin kolhuja ja vääntymistä. Käytä mahdollisuuden mukaan myös hoitolakkoja. 3. Ravinto. Oikea ravinto vaikuttaa kaikkeen; ihoon, hiuksiin, kynsiin. Syö siis monipuolisesti ja terveellisesti.]
Depend 196-lakka, kuvattu kesäkuussa
Innostuin kynsien kasvatuksesta 14-vuotiaana. Kaverillani oli pitkät kynnet, ja halusin samanlaiset. En tiennyt mitään kynsien hoidosta, ja tilasin kaverini opastuksella Yves Rocherilta (!) kynsinauhavoiteen, aluslakan ja kynsikylpynestettä. Tuohon aikaan Yvesillä oli aivan ihanan tuoksuinen kynsienhoitosarja, joka perustui manteliöljyyn. Aloin päättäväisesti rasvaamaan kynsinauhojani joka ilta, ja liotin käsiäni kynsikylvyssä aina lakanvaihdon yhteydessä. Ensin kynteni pysyivät vain noin 2-3 mm mitassa (siis sormenpään yli), mutta muistan että jo se tuntui minulle saavutukselta, ja kynnet näyttivät pitkiltä. Kului ehkä vajaa vuosi, ja kynnet alkoivat olla niin vahvat, että kasvoivat jo sentin mittaisiksi.
Uskokaa tai älkää, olen säästänyt joitain ikivanhoja pakkauksia. Tämä kynsikylvyn pahvipakkaus on vuodelta 1993. :)
Kynsissä oli kuitenkin eroja. Etusormen kynnet murtuivat luonnollisestikin helpommin kuin muut, kun taas peukalo, nimetön ja pikkurilli kasvoivat ihan mielettömiin mittoihin. Peukalonkynnet olivat välillä niin järkyttävän pitkät, että pysähdyin itsekin tuijottamaan niitä ihmeissäni. Pisin kynteni kasvoi kuuden sentin mittaiseksi ja kiersi täyden korkkiruuvin. Annoin itselleni lempinimen Deinonychus, "hirmukynsi". Panin myös merkille, että kynteni kasvoivat väkisin vinoon. Toiset alkoivat kääntyä jo heti sormenpään ylitettyään, toiset kasvoivat suoraan kaksikin senttiä ennen vinoutumista. Luulin ensin, että asialle voi tehdä jotain, ja yritin pahimmillaan pitää kynsiäni kirjan välissä (!) kylvyn jälkeen, että ne kuivuisivat suoraan muotoon. ^_^ Kuvittelin, että voisin pakottaa ne suoristumaan. Lopulta tajusin, että kynnen muoto on sekin geenien sanelemaa, eikä vinoutumiselle voi mitään.
90-luvun puolessa välissä rakenne- tai tekokynnet eivät olleet yleisiä, ja pitkät kynnet melkeinpä harvinaisuus. Minut on jopa muutaman kerran pysäytetty kaupungilla ja kysytty olenko "se kynsityttö". Olin myöskin meidän piireissä ensimmäinen, joka alkoi käyttää värikkäitä kynsilakkoja. Ensimmäiset värilakkani olivat Star Gazerin violetti ja mattavihreä. Näitäkin ihmeteltiin koulun käytävillä suut ammollaan. Kyllä on ajat muuttuneet vuodesta 1994... ^_^ Lukiossa en ollut enää ainoa pitkäkyntinen, kun kaverini Maija kasvatti myöskin parin sentin sapelit. Maijan kynnet vieläpä kasvoivat suoraan, ja olin siitä niin kateellinen. Lukiossa tokaluokkalaiset nimesivät meidät Kynsityttöduoksi, ja pääsimme jollekin abien friikkilistallekin. :D
Jossain vaiheessa luovuin kynsinauhavoiteen käytöstä, tai käytin sitä hyvin satunnaisesti, ehkä pari kertaa kuussa. Kynsikylvytkin jäivät. Huomasin, että kynteni pysyivät pitkinä joka tapauksessa. Huolellinen hoitojakso oli kuitenkin ehdottoman tarpeellinen alkusysäys kynsien kasvatukselle, enkä usko että olisin muuten onnistunut koskaan. Uskon, että vuodet pitkien kynsien kanssa "opettivat" minut jotenkin käyttämään ja varomaan käsiäni eri tavalla, minkä vuoksi en lyönyt tai kolhinut kynsiä enää niin että ne olisivat koko ajan murtuneet.
Kas näin vääntyy kynsi, ja kynsi vääntyy näin....
Pitkät kynnet eivät ole koskaan haitanneet elämääni millään lailla. Ainoa konkreettinen seuraus oli se, että lukioaikoina jouduin käyttämään apuvälinettä pystyäkseni kirjoittamaan tietokoneen näppiksellä. Useimmiten käytin pyyhekumipäistä lyijykynää - pyyhekumilla oli pehmeä naputella eikä se pitänyt kovaa ääntä niinkuin pelkkä kynä! ^_^ Olen kirjoittanut useat tutkielmat lyijärin päällä naputellen. Kehityin siinä todella nopeaksi. Nykyään kynteni ovat huomattavasti lyhemmät kuin teini-iässä ja voin useimmiten käyttää näppiksellä ihan omaa sormenpäätäni. Geelikynsien aikaan käytin kirjoittamiseen pehmeää kynsiviilaa.
Horrorpeukalo viime perjantaina. Katsokaa nyt - sehän näyttää ihan kiltiltä lakattuna. :)
Niin, geelikynnet. Vuonna 2008 päätin kokeilla, josko kynsien geelaus voisi mitenkään auttaa vinoon kasvamisessa. Ja sehän auttoi! Kynnet eivät tosiaankaan lähteneet enää korkkiruuville, ja puolitoista vuotta nautin suorista kynsistä. Kuten blogin vanhat kynsikuvat todistavat, mopo karkasi kuitenkin välillä käsistä pituuden kanssa.... Ja vaikka kynteni viilattiin ovaalin muotoon huollossa joka viides viikko, ne lähtivät siltikin lapioitumaan. Aika hyvä todiste siitä, ettei edes säännöllinen ammattilaisen käsittely auta pitämään kynsiäni normaalin kauneuskäsitteen raameissa. Ne ovat mitä ovat. :)
Kun geelipinnoitteet poistettiin kynsistä joulukuussa, kynnet olivat tietenkin aivan hirveässä kunnossa. Tiesin, että nyt tarvitaan jälleen tehokasta hoitoa. Olin jo geelikynsien aikaan alkanut käyttää kynsiöljyä, mutta nyt aloin holvata öljyä useamman kerran päivässä. Hankin myös paljon kehuja niittäneen OPIn Nail Envy -hoitolakan. Maaliskuun Mitä kuuluu kynsille? -postauksessa kerroin, miten hoito oli vaikuttanut kolmen kuukauden aikana. Silloin kynnet olivat edelleen erittäin huonossa kunnossa, mutta kesäkuussa saatoin esitellä vahvistuneet, terveet kynnet. Ja kesän aikana olettekin voineet seurata kynsien kasvua lakkakuvista.
Käydessäni geelikynsihuolloissa sain kynsiteknikoltani yhden tärkeän vinkin, joka todella olennaisesti parantaa kynsien kuntoa. Levitä kynsiöljyä myös kynnen alapuolelle, "nurjalle puolelle", miksi sitä nyt haluaa kutsua. Itse olin hieronut öljyä vain etupuolelle, ja lähinnä kynsinauhojen kohdalle. Kun öljyä laittaa myös alapuolelle (tämä on paras tehdä illalla niin että öljy pääsee kunnolla imeytymään yön yli), kynnet saavat maksimaalisen kyllästyksen ja pysyvät joustavina --> ovat paljon vastustuskykyisemmät kolhuja vastaan. Löin kesällä pidemmän peukalonkynteni täysillä kaiteeseen niin, että se taittui 90 astetta. Olin ihan varma että se lohkeaisi, tai että kynteen jäisi vähintään valkoinen taitoskohta, "muistijälki", josta kynsi sitten myöhemmin murtuisi -- mutta ei. Kynteen ei jäänyt jälkeäkään ja se oli aivan ehjä. Ennen kuin aloin öljyämään, tämä selviytyminen olisi ollut mahdoton.
Maanantaiaamuna vasemman pikkurillin kynsi repesi hiustenpesussa. Siinä oli tosin ollut halkeama jo viikon verran, joten odotinkin milloin se repeäisi rikki. Nyt "aikuisena" kynnen katkeaminen ei mitenkään harmita, oli kynsi sitten kuinka pitkä. Yläaste- ja lukioikäisenä hartaasti kasvatetun kynnen murtuminen oli aina suuri tuska.
Loppuun vielä kivan värinen lakkaus parin viikon takaa.
China Glaze Entourage ja SnowCrystal 434.
Sopivat minusta nätisti yhteen!
Loppukaneettina totean vielä, että vasemman käden keskisormen kynnen haluaisin mieluusti nyt leikata, sillä se on niin ruman muotoinen. Jotenkin kynsiin kajoaminen tuntuu silti pahalta, kun ne ovat rauhassa saaneet saavuttaa pituutensa. Osa minusta on superkateellinen kaikille, joilla on suorat, siistit ja kauniit kynnet. Osa minusta taas tajuaa, että kierot kynnet ovat vähän niinkuin tavaramerkkini. Persoonallinen kauneusvirhe. Deinonychus. Se olen minä.
Kolmannessa osassa MACin Bright Sunshine on yhdistetty tyylikkäästi mustaan ja harmaaseen, ja pehmeästi ruskean eri sävyihin.
1. Keltainen + harmaa + musta. Mielestäni erittäin toimiva iltameikki. Tosin mustan kanssahan sopivat kaikki sävyt.
Luomella MAC Bright Sunshine, luomivaossa ja luomen ulkonurkassa tummaa hopeanharmaata Diorin Silver Goddess -paletista, ulkonurkan musta varjostus MAC Carbon ja Silver Goddess -harmaan yläpuolella vaaleanharmaata Diorin Night Dust -paletista. Rajaukset MAC Eye Kohl Smolder.
2. Keltainen + ruskea. Tämä yhdistelmä kuulostaa minusta jotenkin huonolta, ja tietynsävyisen ruskean kanssa se saattaisi ollakin sitä. Tässä meikissä kokonaisuus on kuitenkin aika onnistunut.
Luomella MAC Bright Sunshine, ulkonurkassa tummanruskeaa Kanebon Woody Brown -duosta, luomivaossa Catricen kaakaonruskea Mochaccino ja sen yläpuolella, luomivaon korkeimmassa kohdassa Catricen punaruskea Chili Chocolate. Kulmaluulla L'orealin Golden Beige. Yläluomen rajaus Maybelline Line Definer.
...
Mikä oli teidän suosikkinne kaikista yhdeksästä keltameikistä? Onko teillä joku sävy, jota teidän on aluksi ollut mahdoton kuvitella käyttää, ja sitten olettekin ihastuneet siihen?
Jaoin loput neljä keltameikkiä kahteen postaukseen kun näistä tuli useampia kuvia. Ei tule ns. liikaa materiaalia kerralla..! ^_^ (Fiksuna tyttönä olisin tietty jakanut kaikki kuvat eri postauksiin, ja saanut näin koko ensi viikon postaukset hoidettua kerralla... :p)
Osan 2 ja 3 meikit ovat enemmän ilta- tai juhlameikkien tyylisiä, ja niihin on käytetty useampia sävyjä ja alaluomen rajauksia.
1. Keltaista + vihreää. Keltainen tuttuun tapaan MAC Bright Sunshine, luomivaon sisäkaaressa vaaleaa vihreää IsaDoran Blooming Spring -paletista, luomivaon ulkokaaressa Make Up Storen Eclipse, luomen ulkonurkassa MAC Humid ja rajaukset Indelible Creme Eye Shadow Forest. Rajauksen metallinen hohto tuo meikkiin kivan efektin, kun meikki muuten on vähäshimmerinen.
...
2. Keltaista + violettia + tummansinistä. Enpä muuten luovuttanutkaan keltaisen & sinisen suhteen edellisen postauksen meikkikokeilun jälkeen. Kasari- tai "Ruotsinlippu"sininen eivät todellakaan ole parasta seuraa keltaiselle, mutta violettiin taittava, kylmä tummansininen onkin ihan eri stoori. Sanni sanoo: käy! Ja aivan mahtavasti!
Luomella jälleen MAC Bright Sunshine, luomivaossa Make Up Storen Elf, luomivaon sisäkaaressa ja alaluomen sisänurkassa vaaleaa harmaanviolettia Diorin Bleu Denim -paletista (käytännössä melkein samansävyinen kuin Elf mutta hohtavampi), paksut rajaukset tummansinisellä Diorin Bleu Denim -paletista ja sisärajaus Yves Rocherin tummansininen kynä.
Tämä viimeinen nousi kyllä mun kaikkien aikojen lemppareiden joukkoon!
Olen nyt pari viikkoa meikkaillut lähes joka päivä yhdistelmällä keltainen + joku muu väri. Keltaisena olen käyttänyt joka meikissä MACin ihanaa Bright Sunshine -sävyä. Keltameikkikuvia kertyi yhteensä 9 kappaletta, ja osassa 1 näemme simppelimmät, arkisemmat versiot jotka yhtä lukuunottamatta on toteutettu vain kahdella sävyllä.
Kyllä huvittaa miettiä ajatuksiani keltaisesta luomiväristä vielä vuosi sitten. Tässä postauksessa epäilen, että Bright Sunshine tulee jäämään vain myöhäisiltojen meikkikokeiluihin.... toisinpa kävi! :) On se vaan jännä miten melkein mihin tahansa sävyyn tottuu ja siitä voi alkaa tykkäämään. Keltainen on mun mielestä loppujen lopuksi tosi helppo ja "kilttikin" sävy, ja käy vaikka minkä kanssa.
Tässä teille värikimara!
1. Keltainen + turkoosi. Bright Sunshine + MAC Shimmermoss.
2. Keltainen + fuksia. Bright Sunshine + fuksiaa Diorin Rose Gipsy -paletista.
3. Keltainen + sininen. No ei toimi, tämä ei toimi. Ainakaan tällaisella "kasarisinisellä". Bright Sunshine + sinistä Diorin Myriad-paletista (häivyttyi ihan sairaan huonosti).
4. Keltainen + vaaleanpunainen + violetti. Bright Sunshine + luomivaossa MAC Swish ja luomivaon sisäkaaressa MAC Beautiful Iris.
5. Keltainen + violetti. Bright Sunshine + Inglot AMC Eyeshadow 66. Violetin geelirajauksen (Indelible Venomous) päälle vedetty Make Up Foreverin 92.
.
Ja tänään U2!
P.S. Vastaa uuteen ikäkyselyyn. Edellisen tein kesäkuussa 2009, jolloin siihen vastasi muistaakseni runsas 200 ihmistä. Lukijoita on tainnut tulla sen jälkeen lisää, joten kysely on aika uusia. :) Ikärakenne on kiinnostava juttu.
Kysymys: "Tämähän on olevinaan meikkiblogi, eikö? Miksi postaat meikkikuvia koko ajan vaan harvemmin? Kuvauksessakin lukee että blogin pääpaino on meikkauksessa ja meikkikuvissa - kannattaisiko teksti vaikka kohta muuttaa..?"
Vastaus: Ihan totta, että meikkikuvia tulee nykyään harvemmin. Totuus on, että en ole innostunut kuvien otosta enää samaan malliin kuin blogin alkuaikoina. Meikkaan tällä hetkellä mielelläni vanhoilla, hyväksi havaituilla komboilla, joita ei ole mitään mieltä kuvata blogiin yhä uudestaan ja uudestaan. Vietän myös entistä useammin päiviä täysin ilman meikkiä.
Kysymys: "Jahas. Oletpa tylsä. Aiotko sitten lopettaa meikkikuvien postaamisen kokonaan?"
Vastaus: En aio. Niitä vain tulee (ainakin tällä hetkellä) harvemmassa tahdissa kuin blogin alkuaikoina. Viimeisen viikon ajan olen ottanut kuvia keltainen-teemapostausta varten, ja aikeissa on myös tehdä meikkiä Diorin syyslookin tuotteilla, bareMineralsilla ja Estee Lauderin uusilla luomiväreillä. Olen edelleen yhtä innostunut meikkauksesta kuin ennenkin, olen vain huomannut ettei minusta ole pelkän meikkikuvablogin pitäjäksi.
Kysymys: "Okei. Saako vielä kysyä yhtä juttua?"
Vastaus: Ole hyvä vaan.
Kysymys: "Miksi laitat blogiin kuvia kynsistäsi, kun ne ovat kaikkea muuta kuin kuvaukselliset? Ja lakkauksesikin ovat tylsän yksivärisiä? Voisitko vaikka opetella koristelemaan kynsiäsi tai viilaamaan ne nätimpään muotoon?"
Vastaus: Laitan blogiin kynsikuvia esitelläkseni tiettyjen lakkojen sävyjä, en kynsiäni. Toisaalta jotkut kynsikuvat menevät karuudessaan viihteestäkin. En osaa viilata kynsiäni, olen yrittänyt ja muoto on edelleen yhtä ruma. Koristelu taas ei ole koskaan ollut minun juttuni, minulla ei riittäisi siihen aikaa eikä kärsivällisyyttä. Olen aina pitänyt eniten yksivärisistä kynsistä.
Toteamus: "Selvä. No ei tässä sitten muuta. Yritähän nyt tsempata meikkailun kanssa! Hyvää syksyä!"
Vastaus: Kiitos! Joo, yritetään.... :) Mielellään kuitenkin kirjoittelen blogia, vaikkei olisikaan aina uusia meikkikuvia.
Terv. Sanni - nyt myös meikittömänä light-versiona.
Lukijatoiveena kuva oikean käden peukalonkynnestäni. Veikkasin pituutta runsaaksi kahdeksi sentiksi, mutta mittanauha kertoikin pituudeksi 3,4 cm.
Edit. Koska niin monet lukijat ovat järkyttyneet, niin lisätään tähän vielä tieto että kynteni ovat aina lakatut, eikä tätäkään kauhusapelia näe kukaan normaalisti naturel-tilassa. Paitsi nyt tässä kuvassa, joka ilmeisesti olisi pitänyt jättää julkaisematta. ^_^
Kävin maanantaina luonnonkosmetiikkahoitolassa nauttimassa Dr. Hauschkan rentouttavasta kasvohoidosta. Edellisestä kosmetologivierailusta onkin kulunut jo yli 10 vuotta....! Tätä hemmotteluhetkeä ei muuten sponsoroinut Dr. Hauschka (jos joku niin kuvitteli), vaan lystin kustansi sisareni palkkiona viikottaisesta koirien hoidosta. Kiitokset siis myös chihuahua-mussukoille!
Rentouttava hoito kesti 1,5 tuntia, ja siihen kuului jalkojen kylvetys, jalkojen ja käsivarsien kevyt hieronta, ihon syväpuhdistus, kasvojen lymfastimulaatio, ampulli, naamio ihotyypin mukaan, dekoltee-niska-hartia-hieronta, päivävoide ja monilihasvenytys. Olisin varmasti nukahtanut jo jalkojen hieronnan aikana, mutta en malttanut olla kyselemättä kosmetologilta hänen urastaan, valinnasta päätyä Dr. Hauschkaan ja hänen ajatuksistaan luonnonkosmetiikasta yleensä. Olen vain niin mielettömän kiinnostunut kaikesta...! :) Kosmetologi sanoikin, että harvemmin tulee juteltua näin paljon asiakkaan kanssa hoidon aikana, kun useimmat haluavat rentoutua ja nukahtavat.
Hoidossa käytetyt tuotteet olivat minulle tuttuja jo työni kautta, mutta ihan kaikkia en ollut aikaisemmin kokeillut. Ihoni syväpuhdistettiin puhdistusvoiteella (kostean hiekan näköinen, jauhettuun mantelipohjaan tehty voide) ja ihanan lymfastimulaation jälkeen kasvoihin hierottiin Ihokuuri N:n ampulli. Hauschkalla on kaksi 28 päivän ampullikuuria; normaalin ihon (N) ja herkän ihon (S). Kuureja käytetään tehohoitona muutaman kerran vuodessa ja ne ovat erityisen hyödyllisiä siirryttäessä normikosmetiikasta Hauschkaan, kun iho on tarkoitus totuttaa rasvattomaan yöhoitoon. Hauschkalla on myös muita ihokuureja erityistarpeisiin (mm. puberteetti-iholle sekä herkästi tulehtuvalle iholle), mutta niitä myyvät vain kosmetologit.
Kuva Dr. Hauschkan sivuilta
Lymfastimulaatio oli minulle ennalta tuntematon toimenpide. Kosmetologi stimuloi ihon sidekudoksen nestekiertoa rytmisin liikkein hellävaraisten kädenkosketusten ja pehmeiden siveltimien avulla. Siveltimet tuntuivat iholla jännältä (ensin kysyinkin että "mitä sun sormille oikein tapahtui," kun en tajunnut että ne vaihtuivat siveltimiin) ja niiiiiin rentouttavalta... tässä vaiheessa oli kyllä lähellä etten lähtenyt nukkumatin matkaan, mutta uteliaisuus piti minut kuitenkin hereillä.
Lymfastimulaation jälkeen iholle levitettiin herkän ihon naamio, joka tuoksui miellyttävästi kamomillalle. Naamion vaikuttaessa kosmetologi hieroi dekoltee-alueen sekä niskan ja hartiat. Lopuksi iholle laitettiin Kevyt Ruusuvoide (light-versio klassisesta ruusuvoiteesta), ja kosmetologi venytti jalkani ja käteni niin että ne elpyivät puolentoista tunnin makoilun jälkeen.
Hoidon aikana kosmetologi ehti myös tutkia ja analysoida ihoni, ja sain kuulla että ihoni on normaali ja erittäin hyvässä kunnossa. (Jee! :)) Poskipäillä iho on ohuempaa ja suonet hieman kuultavat läpi. Juttelimme hoidon aikana ihonhoitorutiineistani, ja kerroin mm. että en itse juuri koskaan käytä naamioita, koska en koe että ihoni niistä mitenkään hyötyy. Kosmetologi oli sitä mieltä että teen aivan oikein kun kuuntelen ihoni tarpeita, ja että on turha laittaa mitään hoitotuotteita jos iho ei niitä kaipaa.
Henkilökohtainen Dr. Hauschka ihonhoito-ohjelmani näyttäisi tältä:
Olin jo aikaisemmin arvioinut itse aika hyvin minulle sopivat Hauschka-tuotteet, ja sävyttävän päivävoiteen lisäksi olenkin tykännyt eniten juuri Kevyestä Ruusuvoiteesta. Vähän harmittaa kun Hauschkalla ei ole vaahtoavaa puhdistustuotetta, joihin olen niin koukussa.
Kaikenkaikkiaan oli kyllä ihana käydä hoidossa, ja tästä pitäisi tehdä edes vuosittainen tapa. Pitäisi vaan buukata erikseen aina kaksi aikaa - yksi kyselyyn ja yksi rentoutumiseen...! ;)
Käyttökokemuksia kesän aikana hankituista luonnonkosmetiikkatuotteista.
(Ihonhoitotuotteeni kuluvat todella hitaasti, minkä vuoksi tässä blogissa ei päästä lukemaan tuotekokemuksista ihan niin usein kuin vaikkapa muuan Virven.... ;))
H&M:n ekokäsivoide oli ihan hyvää, mutta sen seuraajaksi hankkimani Santen bio-oliivi+inkivääri-käsivoide on aivan loistavaa. H&M:n voiteeseen verrattuna Santen koostumus on ihanan raikas. Se imeytyy hetkessä ja kosteuttaa tehokkaasti. Tuoksu on miellyttävä ja tuttu Santen Natural Basics -sarjasta, josta minulla on entuudestaan puhdistusemulsio. Hintaa tällä 100ml:n tuubilla on vain 6,90€ (mikä on luonnonkosmetiikaksi jo todella halpaa!).
Badger- eli tuttavallisesti Mäyrä-sarjasta olen nyt käytellyt säännöllisesti kynsinauhavoidetta. Sheavoita sisältävä keltainen balsami pehmentää tehokkaasti kuivia kynsinauhoja. Voide myös tuoksuu jotenkin ihanan rauhoittavalle, ja sopii hyvin osaksi illan nukkumaanmenorutiinia. Tuoksu muodostuu kurjenpolven, mandariinin, sitruunaruohon, kardemumman, rosmariinin ja litsean eteerisistä öljyistä.
Mäyrä-huulirasvasta en niin tykännyt. Puikkomaiset huulirasvat ovat minun makuuni aina liian vahamaisia, eivätkä imeydy huuliini. Osasin siis oikeastaan odottaa tällaista kokemusta. Mäyris sai kuitenkin kodin kuntosalikassista - kaltaisellani huulirasvariippuvaisella on hyvä olla huulirasvoja kätkettynä vähän sinne sun tänne. :)
Muut tilaamani Mäyrä-balsamit ovat toistaiseksi olleet vähemmällä käytöllä. Healing Balmia olen käyttänyt kuiviin jalkapohjiin, mutta se on liian ohutta tehotakseen mun paksuun koppuranahkaan. Healing Balmin tuoksu on aivan mielettömän tuttu ja tuo mieleen jonkun salvan lapsuudesta. Tuoksuaineina on käytetty koivun ja lamosalalin eteerisiä öljyjä. Mielestäni tämä tuoksu sopisi paljon paremmin Sleeping Balmin cocktailiin, jossa puolestaan tuoksuvat bergamotti, laventeli, rosmariini, inkivääri ja palsamipihta.
Unibalsami on muuten jäänyt minulle hieman arvoitukseksi, vaikka se sympaattiselta tuotteelta kuulostaakin. "Rub a little onto temples, face, neck or lips. Use it regularly and expect results." Mitä tuloksia...? Parempaa unta? Nopeampaa nukahtamista? Minulla ei ole vaikeuksia nukahtaa, joten ehkä balsamista hyötyvät paremmin jotkut rauhattomat sielut. Muscle Rubia olen käyttänyt pari kertaa menestyksekkäästi kuntosalitreenin kipeyttämiin lihaksiin.
Now Foodsin Hyaluronic Acid Firming Serum (tai tuttavallisesti hyaluronihapposeerumi) ei ole täysin puhdasta luonnonkosmetiikkaa, mutta kerronpa siitä kuitenkin. Seerumissa kaikki muut ainesosat paitsi hyaluronihappo ja kollageeni ovat luonnosta; aloe vera, kasviglyseroli, ksantaanikumi, vihreän teen uute, leväuute, seetrikaarnauute ja hajusteet. Hyaluronihappoa ja kollageeniahan on ihossa jo itsessään, eli sinänsä aineet ovat luonnollisia, mutta kosmetiikan tuotteisiin ne täytyy valmistaa synteetisesti (tai kollageenia saadaan myös eläinlähteistä).
Olen jo aiemmin kertonut blogissa epäluuloistani - tai paremminkin oman ihoni välinpitämättömyydestä - seerumeita kohtaan. Koska ihoni on suhteellisen ongelmaton ja tasapainossa, ei se hyödy mistään tehokosteuttavista (tai tehopuhdistavista tai muistakaan) erityistuotteista. Kosteusvoiteen alla en siis halunnut alkaa Now Foodsin seerumia käyttää. Päätin sitten siirtyä seerumin avulla "hauschkamaiseen", rasvattomaan yöhoitoon. Ja kuulkaa - voin kertoa että iho on tykännyt!
Olen ollut joskus aiemminkin kausia ilman yövoidetta, ja tiedän, että ihoni kyllä mukautuu siihen. Se vain vaatii totuttelua. Tilanne yövoiteen kanssa on tämä: laitan voidetta illalla, koska iho tuntuu pesun jälkeen kireältä ja kuivalta. Aamulla iho on lähes poikkeuksetta rasvainen, joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta kuitenkin selvästi rasvainen ja ihohuokoset laajenneet.
Tilanne nyt: levitän kasvoille puhdistuksen jälkeen hyaluronihapposeerumia. Seerumi on täysin rasvaton, joten se katoaa ihoon hetkessä ja iho jää kiristävän tuntuiseksi. Kireyden tunne on kuitenkin helpottanut viikko viikolta. Yön aikana ihon omat öljyt nousevat pintaan ja huolehtivat "rasvauksesta", ja aamulla ihon on täydellinen; ei lainkaan rasvainen vaan tasapainossa, joustava, pehmeä ja ihohuokoset ovat pienemmät, normaalitilassa. Iho näyttää kaiken kaikiaan todella hyvinvoivalta ja heleältä.
Johtopäätös: yörasvaus on iholle liikaa, ja siksi ihon pinnalla on aamuisin ylimääräistä rasvaa. Ihon omat rasvat ja kosteusseerumi riittävät pitämään ihon kosteutettuna ja joustavana. Edes seerumi ei ole mitenkään välttämätön nuorella, normaalilla iholla. Minähän alan jo olla vanha :D, joten suon itselleni ilon käyttää tätä ainetta.
Julistaisin siis Now Foodsin Hyaluronic Acid Firming Serumin erittäin toimivaksi tuotteeksi. Tuota firming = kiinteyttävää tehoa en niin osaa arvioida, koska ihoni ei mitään kiinteytystä vielä (sentään!) kaipaa, mutta incin perusteella kyseessä on vain tehokkaasti kosteuttava tuote. Edit. Kiinnostuneille tiedoksi: Now Foodsin tuotteita voi ostaa iHerb-nettikaupasta. Ensimmäisestä tilauksesta saa $5 alennuksen koodilla NIJ031. Postikulut $4.
Ja sitten viimeisenä..... tähti on syttynyt! Kuorintavoiteiden tähti...!!
Muut postauksessa arvioidut tuotteet olen itse hankkinut, mutta yhtenä päivänä postiluukustani kolahti testituote - NeoBion Magnolia Cleansing Peeling. NeoBio on minulle ennalta tuntematon merkki - ja aika tuntematon se on edelleenkin. Tiedän ainoastaan, että kyse on saksalaisesta, BDIH- ja Eco Control -sertifioidusta merkistä. Firmalla ei ole kansainvälisiä nettisivuja, enkä osaa saksaa niin hyvin että jaksaisin yrittää tulkata heidän kotisvuaan http://www.neobio.de/. Sähköpostiini saama linkki merkin suomenkielisiin tuotetietoihin ei myöskään toiminut. NeoBio lanseerataan Suomessa syyskuussa, ja aluksi sitä saa vain Helsingin Stockmannilta. Salamyhkäistä....?
No, Magnolia-kuorintavoiteessa ei kuitenkaan ole mitään salamyhkäistä! Tuote on kertakaikkiaan mahtava! Kritiikkiä saa vain pakkausmuoto - yhden putkilon sijaan pakkauksesta paljastuu viisi 7ml:n annospussia. Todella epäkäytännöllistä. En tiedä onko pussit tarkoitettu käytettäväksi kerralla (ja jos näin on, niin onpa muuten epätaloudellinen tuote - yhdelle pussille tulee hintaa 3,33€), mutta yhdestä annoksesta riittää 2-3 käyttökertaan. Pussi ei ole uudelleensuljettavaa mallia, joten ala siinä sitten käärimään sitä johonkin minigrip-pussiin käyttökertojen välillä. Mikähän idea tässä yksittäispakkaamisessa on...?
Mutta! Voide on siis kerrassaan ihanaa. Tiedättehän, kuinka kuorintatuotteet useimmiten jättävät ihon narskuvan puhtaaksi ja kosteutta janoavaksi? NeoBion Magnolia Peeling ei tee näin. Se onnistuu jollain konstilla jättämään ihon pehmeän ja kosteutetun tuntuiseksi, vaikka se samalla myös kuorii tehokkaasti. Kuorivana ainesosana toimivat hienojakoiset piirakeet. Voin ihan rehellisesti sanoa, ettei mieleen tule yhtäkään tuotetta joka olisi jättänyt ihon näin miellyttävän tuntuiseksi. Posket tuntuvat kuin vauvan iholta...! Ja kun laitoin Magnolia-kuorinnan jälkeen hyaluronihapposeerumia, ei kireydestä ollut tietoakaan! Täydellisesti kosteutetun tuntuinen iho.
Incistä löytyy soijapapuöljyä, jojobansiemenöljyä, glyserolia, skvalaania sekä kamomilla-, hamamelis- ja magnoliauutteita. Soijapapuöljy ja skvalaani tunnetaan NMF:inä ("=Natural Moisturizing Factor"), jotka ovat erityisen tehokkaita ihon kosteustasapainon ylläpidossa koska niiden rasvakoostumus muistuttaa ihon omia lipidejä.
Olen kyllä aikamoisen ihastunut tähän tuotteeseen - ja pakkaus on vielä violettikin! ^_^ Hintaa tällä 5 x 7ml pakkauksella on 16,67€, eli mielestäni ei mistään halvimmasta päästä (etenkin jos yksi pussi on suunniteltu käytettäväksi kerralla), mutta jos etsitte todella hoitavaa kuorintatuotetta niin tähän voisi kyllä sijoittaa. Odotan mielenkiinnolla, missä hinnoissa muut NeoBion tuotteet tulevat liikkumaan.
Tulipahan taas tekstiä kerrakseen. Nimimerkki Sannu kyseli kokemuksia myös aiemman postauksen kuvassa näkyvistä Weledan pikkuputeleista - toinen on tyrnivartalovoide (herkullisen tuoksuinen ja ohut emulsio, mutta jättää Weledalle tyypillisesti ihon hieman rasvaisen tuntuiseksi) ja toinen granaattiomenavartaloöljy, jota en ole vielä kokeillut.
Olin lauantaina ystäväni 3-kymppisjuhlissa, joissa teemana oli Ruotsi. Vieraita pyydettiin tulemaan pukeutuneena ruotsalaisittain, mutta koska pukeutuminen ei "oikein" ole mun juttu, niin tein sitten edes kynnet ja meikin naapurimaamme väreissä.
Silmämeikki oli aika ruma, mutta eipähän tällä värikombolla mitään kaunista saakaan aikaan. ^_^ Luomella MACin Bright Sunshine, yläluomen rajaus Indelible Gel Eyeliner Oceanic ja alaluomella sinistä Diorin Myriad-paletista.
Det bär av mot fest...!!
Rakas avomieheni sai hänkin kynnet Ruotsin väreissä. :)
Itselleni tein pilkulliset. Rumathan nämäkin on, mutta ihan hauskat ja saivat paljon kommentteja juhlissa.
...
Huomenna olen menossa elämäni toista kertaa kosmetologille...! Voiko tätä edes uskoa todeksi. Olen menossa luonnonkosmetiikkahoitoon Dr. Hauschka -hoitolaan, ja voitte olla varmoja että raportoin kokemuksesta blogissa. Jännää!
