Tästäkin minun on pitänyt kirjoittaa jo kesän alusta saakka, mutta kun juttujonoa piisaa eikä yhden merkin tuotteista halua kirjoittaa liian tiheästi, niin tämäkin ilouutinen on saanut odotella elokuulle saakka.

Kyseessä on siis Monoï-öljy, ja tarkemmin sanottuna Yves Rocherin Monoï-öljy, joka lukeutuu vanhimpiin YR-suosikeihini. Perin mieltymyksen tuotteeseen äidiltäni, joka puolestaan on käyttänyt öljyä varmaan siitä saakka kun Yves Rocheria on myyty Suomessa.

Kerroin Monoï-rakkaudestani kesällä 2010 (ja olin muuten juttuarkistoa selatessa tosi hämmentynyt - onko tuostakin postauksesta jo kolme vuotta..??? Pelottavaa miten nopeasti aika menee..). Olin vuotta aikaisemmin aloittanut ihonhoitotuotteideni vaihdon luonnonkosmetiikkaan, ja hieman harmitutti, että YR:n Monoï-öljy on tehty mineraaliöljypohjaan. (Mineraaliöljy ei kuulu luonnonkosmetiikan raaka-aineisiin.)

Tai nyt voi sanoa: oli tehty mineraaliöljypohjaan. :)

Yves Rocher nimittäin uudisti Monoï-perheensä tänä vuonna, ja toukokuussa kauppoihin ilmestyivät uudet, luonnollisemmat Monoï-tuotteet! Uudessa Monoï-öljyssä parafiiniöljy on korvattu kookosöljyllä. Seokseen on myös lisätty seesaminsiemenöljyä. Loistavaa! Sain tuotteet testiin Yves Rocherilta.

Vaikka reseptin kokoonpano on uudistettu (itse monoï-uutehan toki on samaa, se on alkuperäsertifioitua), on koostumus yhtä miellyttävä kuin ennenkin. Öljy imeytyy ihoon hämmästyttävän nopeasti (paljon nopeammin kuin valtaosa muista käyttämistäni vartaloöljyistä), tuoksuu huumaavalle (tämä on THE kesän tuoksu!) ja tekee ihosta pehmeän ja kimmoisan. Ja tätähän voi myös käyttää hiuksiin. :)

Sarjaan kuuluu myös kaksi kuivaöljyä niille, joiden makuun perinteinen Monoï-öljy on hyvästä imeytymisestään huolimatta liian rasvaisen tuntuista. Myös nämä ovat mineraaliöljyttömiä. (Itse pystyn by the way pukeutumaan jo puoli tuntia Monoï-käsittelyn jälkeen, samaa ei voi sanoa vaikkapa Estelle & Thildin vartaloöljyistä.) Toinen kuivaöljyistä sisältää kimalletta (kuvassa). Minä en niin ole noiden kimalletuotteiden ystävä, joten pullo on jäänyt korkkaamatta.

Kiitokset YR:lle koostumuksen päivityksestä! :)

Kiehl's-kokemusten läpikäynti jatkuu :) Mukana tähänastinen Kiehl's-suosikkini.

Acai Damage-Correcting Moisturizer - tämä on nyt siitä Kiehl'sin ekosertifioidusta linjasta. Ja kappas, sehän osoittautuikin suosikkituotteekseni kaikista testatuista! (Eikä tällä ollut mitään tekemistä sertifioinnin kanssa.)

Pullon kylki kertoo, että "Our non-greasy moisturizer helps promote skin's natural recovery process and works by forming a light-weight protective barrier from environmental elements." Ja kyllä, kyseessä on koostumukseltaan ihanan kevyt ja notkea, heti levittäessä mukavan siloiselta tuntuva emulsio. Tätä sormeillessa tulee sellainen miellyttävä fiilis, "Oi, tätä haluan käyttää..!"

Jotenkin hassua, että juuri tämä ekosertifioitu tuote erottuu kosmeettisesti edukseen testisettini joukosta. Yleensähän luonnonkosmetiikan koostumukset hieman häviävät "normikosmetiikalle", etenkin silikonin liukuvuuteen tottuneet käyttäjät saattavat kokea luonnonkosmetiikan voiteet oudon tuntuisina. Nyt kuitenkin tämä Acai-voide tuntuu paljon miellyttävämmältä ja jotenkin jopa ylellisemmältä kuin esimerkiksi Ultra Facial Moisturizer. (On tämä kyllä arvokkaampaakin kuin Ultra, Acai-voide maksaa 46€/75ml, Ultra Moisturizer 18€/75ml. Raaka-aineet Ultrassa ovat huomattavasti Acaita edullisempia.)

Acaissa on luonnonkosmetiikalle tyypillinen hieman yrttinen ja eteeristen öljyjen tuoksu. Ei kuitenkaan hurjan voimakas. Raaka-aineista 100% tulee luonnosta. Incistä löytyy perinteisiä öljyjä kuten auringonkukansiemenöljyä, jojobaöljyä, aprikoosinsiemenöljyä sekä sheavoita. Erityisaktiiviaineena on superantioksidanttina tunnettua acai-marjaa. Voiteen koostumus on saatu kevyeksi ja ei-rasvaiseksi käyttämällä alkoholia, joka luonnonkosmetiikassa toimii usein myös säilöntäaineena.

Aivan ihana tuote joka nousee luonnonkosmetiikan suosikkikasvovoiteideni joukkoon!

Centella Skin-Calming Facial Cleanser - tästä tuotteesta sain pussinäytteen. Jotenkin tosi jännän tuntuinen putsari... Koostumukseltaan laihaa, vähän maitomaista geeliä joka ei vaahtoa. Syystä, jota en keksi (eikä incinlukutaitonikaan sitä paljasta), Centella-putsari tuntuu kevyesti kuumottelevan ihollani. Siis hyvin, hyvin miedosti mutta tuntemus on silti selvä. Erikoinen fiilis, kun kyseessä on skin-calming puhdistustuote.

No, ei tämä kyllä millään lailla ärsytäkään ihoani. Iho jää vesihuuhtelun jälkeen miellyttävän ja kevyesti narskuvan tuntuiseksi. Narskuvuus antaisi ymmärtää, että tuote puhdistaa tehokkaasti, mutta aamuiset kasvovesivanulaput kertovat toista tarinaa. Vanulappuihin on joka aamu kertynyt likaa, vaikka ne edellisenä iltana Centella-puhdistuksen jälkeen ovat olleet puhtaan valkoisia. Tämä tarkoittaa sitä, että Centella Cleanser ei puhdista huokosia syvältä, ja niihin päivän aikana painunut lika vapautuu ihon pintaan yön aikana. Kaikkein tehokkaimmat putsarit "rassaavat" huokosetkin. Eri putsareiden puhdistustehon voi hyvin tarkistaa aamuisen kasvovesikäsittelyn yhteydessä. ;)

Ultra-Light Daily UV Defense SPF 50 - nimensä mukaisesti ultra-kevyt, suojakertoimen 50 sisältävä emulsio. Sisältää kosteuttavina ainesosina ainoastaan glyserolia ja propyleeniglykolia, eli ei riitä useimpien iholla pelkkänä kosteustuotteena vaan levitetään päivävoiteen (tai kosteusseerumin) päälle. Normaalilla ja rasvoittuvalla iholla voi riittää yksinäänkin.

Erittäin miellyttävän tuntuinen ohut voide, ei jätä valkoista pintaa. Sisältää L'orealin kehittämää ja patentoimaa Mexoryl SX -auringonsuoja-ainetta. (Tällaissa seikoissa näköjään tulee käytännössä esiin se, että L'oreal on Kiehl'sin omistaja.) Olen kokeillut tuotetta huultenympärysiholleni, joka on ainoa ihoalue jossa käytän näin korkeaa suojakerrointa, ja kyllä tämä on tuntunut pelittävän niinkuin suosikkini Make Up For Ever UV Primekin.

Saapuessani Englannin reissulta Tukholmaan kävin asiakseni Åhlensin Kiehl's-pisteellä hakemassa näytteen klassisesta Creme de Corps -voiteesta (kun jäi vaivaamaan :)). Samalla sain näytteen myös toisesta kuivan ihon vartalovoiteesta, Baby-linjan Nurturing Baby Creamista.

Creme de Corps - kyllä, on tosiaankin rasvaista! Mutta kuitenkin notkeaa ja levittäessä aika kevyenkin tuntuista, koostumus ei loppujen lopuksi ole paljonkaan paksumpi kuin Light-Weight-version. Mutta jälkifiilis on ihan erilainen; siinä missä Light-Weight hulahtaa ja katoaa ihoon niin että hyvä jos 20 minuuttia myöhemmin edes huomaa voidelleensa, jättää Original nahkean, rasvaisehkon pinnan. Incissä on sekaisin synteettisiä ja luonnollisia pehmentäjiä (ja ykköskosteuttajana skvalaania), ja iho pysyy toden totta kosteutetun tuntuisena seuraavaan suihkuun saakka. Light-Weightin kanssa on aamulla melkein laitettava uusi kerros jos on illalla nukkumaanmennessä suorittanut rasvauksen.

Nurturing Baby Cream For Face & Body - erittäin rasvainen voide joka ei imeydy koko päivän aikana. Ainesosakoostumus on hyvin erityyppinen kuin Creme de Corpseissa, Baby-voiteessa on korkeammat pitoisuudet luonnon rasvoja ja öljyjä ja muutenkin simppelimpi, luonnollisempi inci. Ei silikoneja tai mineraaliöljyjä.

Ja miksi jutun lopussa on kuva otsastani?

No, päätin sittenkin jättää Powerful-Strength C-vitamiini-seerumin omaan käyttööni, kun tajusin että onhan mulla ryppyjä! :) Otsassa siis! Kulmakarvojen välissä on "Sibelius-rypyt" ja otsassa jo teini-iästä saakka ollut pitkittäissuuntaisia ryppyjä (joista olen jopa muinoin saanut kommentteja täällä blogissa, tyyliin "herranjestas ootko huomannut miten ryppyinen otsa sulla on..!!" :D)

En onnistunut saamaan kovin havainnollistavaa kuvaa noista "sibeliuksista", mutta ne ovat ehdottomasti syvimmät ja selkeimmät juonteet naamassani. Joten ei muuta kuin holvaamaan Powerful-Strengthiä otsaan! :) Katsotaan mikä on tilanne 75 millin jälkeen.

Vielä tällainen loppukaneetti, että kyllä huvitti, kun yhtenä iltana Centella-putsaria huuhdellessa huomasin ajattelevani, että "Nämähän on tuoksuiltaan ja fiilikseltään ihan kuin jotain apteekkituotteita". Nii-in. Oliko päässyt unohtumaan että Kiehl'shän on alun alkaen apteekki? :D Nauratti oma reaktioni. :)

Ainiin - ne miesten tuotteet! Misteri ei ole ukaissut vielä sanaakaan Kiehl's-testiduostaan, vaikka havainnoin kyllä että hänellä oli Englannin matkalla mukana (ja ilmeisesti peräti käytössä) Kiehl'sin silmänympärysvoide. Jäämme odottelemaan.

Esittelyssä kolme tänä kesänä löytämääni uutta ravintola/kahvilahelmeä Ahvenanmaan maaseudulla. Kaikki kolme ovat aivan erilaisia ja tarjoavat erityyppistä ruokailua omansalaisessa miljöössä. Ehkä sinäkin piipahdat joissain näistä ensi kesänä? :)

Saltvikin Kvarnbo'ssa sijaitsee viehättävä pienluomuleipomo ja kahvila Johannas Hembakta (= Johannan kotileivotut). Edit. Johannan leipomo on vuonna 2015 muuttanut Finströmiin vanhan Grelsbyn sairaalan tiloihin.

Johannan kahvila Grelsbyssä on auki kesäisin maanantaista lauantaihin klo 10-16 ja sunnuntaisin 12-16.

Kahvila on sisustettu ihanan rustiikkisesti ja avaran tilan tuntu yllättää täyteen ahdettuihin kaupunkilaiskahviloihin tottuneen.

Ahvenanmaan maaseudulla ei ole moniakaan maininnan arvoisia kahviloita muutamaa kaikkien tuntemaa turistiklassikkoa lukuunottamatta (Uffe på Berget, Stickstugan), ja siksi olin niin hämmästynyt ja ilahtunut kuullessani Johannas Hembakta'sta.

Paikka sijaitsee suhteellisen syrjässä eikä tänne välttämättä löydä ihan sattumalta ellei sitten ole Kvarnbo'ssa Viikinkimarkkinoiden aikaan.

.

Johannan kahvilasta ei saa suolaista (vastaleivottua leipää lukuunottamatta), eli tänne kannattaa poiketa nimenomaan kahville ja jättää lounas toiseen paikkaan. Hapanlimppu on Johannan rakastetuin leivonnainen, nappaa sellainen mukaan vaikka täydentämään picnic-koria! :)

Ahvenanmaan omalla olutpanimolla Stallhagenilla on jo vuosia ollut panimon yhteydessä Finströmin Godbyssa pieni pubi. Muutama vuosi sitten pubi alkoi tarjoilla myös ruokaa, ja pikkuhiljaa (jopa minun huomaamattani..!) Gastropub Stallhagen on kasvanut nauttimaan todellista kulttisuosiota paikallisten keskuudessa.

Kenen tahansa ahvenanmaalaisen kaverini kanssa olen viime aikoina jutellut, on keskustelu jossain vaiheessa päätynyt ruokaan, ja aloin jo epäillä jotain outoa Stallhagen-salaliittoa kun jokainen hehkuttaa pubin ruokaa. "Lounaat on vain ihan parhaat, sun on pakko käydä siellä syömässä..!"

No, tänne, kuten Johannan kahvilaankin, pääsee vain jos on varustettu autolla - tai jaksaa pyöräillä 18 km. Olenkin koko kesän kärkkynyt tilaisuutta päästä Stallhageniin jonkun kyydissä. :) Alkuviikon australialaisvieraillani Chrisilla ja Sarahilla oli auto mukanaan, ja he olivat heti "up for it" kun ehdotin lounasretkeä Godbyyn. Jee!

Lounasmenulla on päivittäin kaksi annosta - liha ja kala (ja kasvissyöjille valmistetaan pyydettäessä oma versio). Pubissa tarjoillaan myös illallista. Ruokalistoja ei julkaista etukäteen, vaan ne saa selville ainoastaan saapumalla paikalle tai soittamalla ja kysymällä. Illallinen Pub Stallhagenissa on ollut koko kesän niin suosittu että paikka on ollut loppuunvarattu lähes joka viikonloppu (varaustilanteesta ilmoitetaan pubin Facebook-sivulla).

Stallhagenin tämän kesän olutlanseeraus on Blueberry Ale. En itse juo olutta (hh:t, you know..), mutta maistoin mustikkaa kavereiltani ja onhan se hyvän makuinen. :)

Chris otti lasagnea ja minä ja Sarah kalaa. Sarah perunoilla, minä pelkillä kasviksilla. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja annokset runsaita. Lounaan hinta on 10-12€, riippuen päivän menusta.

Sääkin suosi. :) Aamulla vielä satoi, mutta saaristossa sää kirkastuu hyvinkin äkkiä ja lounaan saimme nauttia aurinkoisella terassilla. :)

Tämä paikka lieneekin teillä vielä tuoreessa muistissa. Esittelin persoonallisen, vähähiilihydraattiseen ruokaan erikoistuneen Söderhagenin Campingin ja sen ravintolan blogissa heinäkuussa.

Olihan sinne palattava syömään! :) Poikkesimme Mr Karkkipäivän kanssa Söderhageniin päivälliselle juuri ennen Englannin matkaa.

Leirintäalueen ravintola kun on kyseessä, on ruoka ja sen esillepano tietenkin aivan erityylistä kuin "normi"ravintolassa. Täällä saa mutkatonta kotiruokaa kotoisilla lautasilla tarjoiltuna ja eipähän tarvitse kokille valittaa etteikö nälkä lähtisi! :)

Tilasin päivän kala-annoksen (joka oli vaaleaa kalaa mutta olen jo noloudekseni unohtanut mitä kalaa...) ja misteri tilasi (tietenkin!) Svens kycklingin. Kummatkin ruoat tarjoiltiin kyssäkaalimuhennoksen ja tomaatti-kurkkusalaatin kanssa.

Havahtuminen! Kyssäkaali!! Miten en ole tiennyt tällaisen kasviksen mahtavuudesta aiemmin? Kun Susanna kertoi lisukkeena olevan 'kålrabbia', meidän piti miehen kanssa ihan googlata se (kerrankin äijän älypuhelimesta jotain hyötyä ;)) kun se ei sanonut meille mitään. Kyssäkaalista syödään sen maan päälle kehittyvä varsimukula. Ihme kasvi - mukula siinä on mutta ei ole kuitenkaan juures.  Hiilareita on saman verran kuin lantussa, eli 4,2 g / 100g.  Ja oli muuten ihan mielettömän hyvän makuista. Tämä kasvis tulee kotiutumaan minunkin keittiöön!

Miehen annoksessa oli juustokuorrutteista, pekoniin käärittyä kanaa ja minun kalani oli peitelty suussa sulavaan kermaiseen rapu-juusto-kuorrutteeseen. Ruoka oli todella, todella hyvää.

Olimme edellisenä iltana syöneet Maarianhaminan italialaisravintolassa Umbrassa kauniit, tyylikkäät annokset. Nyt täytyi sanoa, että Söderhagenin vhh-kotiruoka hakkasi mauissaan edellisillan sapuskat mennen tullen.

Jälkiruoka pisti hymyilemään. No kyllä kai kun eteen tuotiin eeppinen Ahvenanmaan pannukakku - Susannan vähähiilihydraattisena versiona...!

Ihmiset, en ole syönyt tätä herkkua yli kahteen vuoteen - ja nyt silmieni edessä oli vihdoin omaan ruokavaliooni sopiva yksilö! Voi sitä autuutta!

Olen tainnut jo käyttää maksimikiintiön ilmaisusta "oli niiin hyvää/maukasta/herkullista" joten tyydyn sanomaan että lautanen tyhjeni vilakkaasti. Vaikka vatsa oli jo pinkeänä pääruoasta.

Tätä ei vain voinut jättää syömättä....... Susanna, kiitos! <3 Kannatti odottaa kaksi vuotta!

* * *

Toivottavasti vinkeistä on jollekulle iloa tulevia Ahvenanmaan reissuja suunnitellessa. :) Ainakin minulle on iloa niiden jakamisesta! ^_^