Matkakertomus Cotswoldsista, Englannista, 2.-4.8.2013.

Vuokrasimme auton Stanstedin lentokentältä ja lähdimme matkaan perjantaina aamupäivällä 11 aikaan. Kuten tuli aiemmin kerrottua, juutuimme ruuhkaan kuudeksi tunniksi menettäen melkeinpä koko ensimmäisen matkapäivämme.

(Myöhemmin kuulin tanskalaisen ystäväni mieheltä, mitä reittiä meidän olisi kannattanut mennä... On se julmaa olla navigaattoreiden armoilla ;))

Ensimmäisen päivän pääkohde oli Bath, jossa ehdimme nyt siis viettää vain runsaat kaksi tuntia.

Ajasta suurin osa kului kaupungin päänähtävyydessä eli roomalaisessa kylpylässä.

Kylpylä oli todella kiinnostava paikka, ja paljon suurempi mitä kuvittelin.

Illan majoituspaikkamme sijaitsi Upton St. Leonardissa. 1920-luvulla rakennetussa maalaistalossa sijaitseva Hatton Court Hotel oli erittäin viehättävä ja pidimme hinta-laatu-suhdetta vallan mainiona. Hotelli kustansi vähemmän kuin lähialueen Bed & Breakfastit minkä perusteella odotimme vaatimattomampaa hotellia, mutta yllätyimme iloisesti astuessamme suureen, tyylikkääseen huoneeseemme jonka kylpyhuone oli  v-a-l-t-a-v-a.

Päivä 2 alkoi kävelyretkellä Painswickiin, jota pidetään Cotswoldsin "jalokivenä".

Victoria Street on yksi Painswickin pääkaduista. Söimme edellisenä iltana kuvassa vasemmalla näkyvässä St. Michaelsissa. Ruokakokemuksista myöhemmin lisää. :)

Painswickin kirkon puistosta.

Seuraavaksi pysähdyimme Biburyssa, joka tunnetaan erityisesti tästä vuonna 1380 rakennetusta talorivistöstä. Arlington Row -nimellä kulkevaa mökkiriviä pidetään koko Cotswoldsin kuvatuimpana maisemana. Ja olihan se kovin pittoreski. :)

Joimme Biburyssa kahvit ja jatkoimme matkaa.

Seuraava etappi oli Cotswoldsin "Venetsiana" pidetty Bourton-On-The-Water. Keskustaan saapuessamme kylän asema Cotswoldsin suosikkikohteena ei jäänyt epäselväksi. Tunnelma täällä oli jotain aivan muuta kuin elegantissa, uneliaassa Painswickissa tai maalaishenkisessä, yhden kadun Biburyssa.

Bourton-On-The-Waterin halki kulkevan matalauomaisen joen reunat olivat täynnään päivää paistattelevia ihmisiä. Fiilis oli kuin jollain kesäfestarilla! Ilmeisesti tämä on kuitenkin ihan "arkea" Bourtonissa aurinkoisina päivinä. :)

Matka jatkui kohti Chipping Campdenia ja Moreton-in-Marshia.

Chipping Campden postikorttimaiseman keskellä.

Chipping Campden.

Majoituimme Mickletoniin Chipping Campdenin naapuriin. Hotellimme Three Ways House osoittautui jälleen oivalliseksi valinnaksi, tosin tämä hotelli oli aika kallis. Chipping Campdenin alueella edullinen majoitus on kiven alla.

Edellisyön Hatton Courtin huoneet olivat paljon korkeatasoisempia, ja hinta melkein puolet edullisempi. Yleiset puitteet kummassakin hotellissa olivat yhtä ihastuttavat.

Näköälä hotellin puutarhaan huoneemme ikkunasta. Taustalla Mickletonin keskustaa.

Päivä 3 oli sateinen. Se alkoi märällä kävelyretkellä Chipping Campdeniin, jonka High Street oli todella kuvauksellinen.

Chipping Campden oli täynnään houkuttavia ravintoloita, viehättäviä kahviloita ja pieniä herkkuputiikkeja. Tänne olisin voinut jäädä pidemmäksi aikaa..! Tunnelma oli hienostuneempi ja kaupunkimaisempi kuin esimerkiksi Bourton-On-The-Waterissa.

Seuraavaksi pysähdyimme taskukokoisessa, sympaattisessa Snowshillissä jossa aika tuntui pysähtyneen. Kylän keskusta on yhtä kuin kirkko, jonka ympäri kulkee katu.

Sosiaalisen elämän ytimen muodostaa kylän ainoa pubi/majatalo, Snowshill Arms. Tämän perinteisempää pikkukylän pubia saa hakea. <3 Joimme kahvit ja imimme itseemme ajan patinoimaa tunnelmaa.

Pysähdyimme seuraavaksi Broadwayssa ja ostimme katumarkkinoilta paikallista juustoa. Sade pakotti meidät pian takaisin autoon, ja matka jatkui kohti Stratford-Upon-Avonia.

Tyylikäs Stratford-Upon-Avon tunnetaan Shakespearen kotikaupunkina.

Kaupunki on vilkas ja selvästi hyvin turistillinen. Mutta ehdottomasti vierailun arvoinen ja paljon kauniimpi mitä netin kuvat olivat antaneet ymmärtää.

Ihmisvilinää riitti.

Viivyimme Stratfordissa suunniteltua pidempään, ja kovasti odottamani visitti Warwickin linnaan oli jätettävä väliin. Harmaansateinen sääkin tosin teki linnavierailusta vähemmän houkuttavan.

Kello oli myöhäiseksi venähtäneen lounaamme jälkeen jo niin paljon, että oli lähdettävä takaisin Lontoota kohti.

.

Voin muuten suositella Stanstediin lentäville mitä lämpimimmin Hilton Stansted -hotellia, jos vaikkapa tosi varhaisen tai myöhäisen lennon takia on tarvetta yöpyä Stanstedissa. Hotelli on suhteellisen edullinen, ja jos vain on aikaa syödä aamulla, kannattaa ehdottomasti ottaa lisämaksusta aamiaisbuffet. Niin mahtavaa aamiaisbuffaa en ole vielä kuunaan missään kohdannut! Todellakin rahalle vastinetta! Tarjoiluun kuului jopa vegenakkeja, joita en ole nähnyt vielä ikinä minkään hotellin tai ravintolan aamiaiskattauksessa!

Mr Karkkipäivä lensi seuraavana aamuna Suomeen, ja minä jäin vielä viideksi päiväksi Englantiin. Keskiviikkona pääsin palaamaan Cotswoldsin alueelle, kun vierailin tanskalaisen ystäväni Jeanetten luona Wantagessa.

Jeanette ja tyttärensä Isabelle.

Jeanette muutti Englantiin ja meni naimisiin brittimiehen kanssa seitsemän vuotta sitten. Minua huvitti, kun muistin edelliseltä, yli 10 vuoden takaiselta tapaamiseltamme vahvalla tanskalaisaksentilla puhuvan tytön, ja nyt kohtasin täysin englantilaistuneen Jeanetten jonka puhetta ei erota paikallisista. :)

Kävimme iltaretkellä Uffington Hillillä, joka tunnetaan esihistorialliselta ajalta peräisin olevasta, valkealla liitukivisoralla kukkulaan kaiverretusta Uffingtonin Valkoisesta Hevosesta. Kuvio näkyy kunnolla vain ilmasta käsin. Amerikkalainen ystäväni Pattie on jostain syystä aivan hulluna Uffingtonin Hevoseen...! :) Kun aloitimme kirjeenvaihdon, hänellä oli jopa itse valmistettua kirjepaperia Uffingtonin Hevos-kuviolla! Hevonen on muuten todella kaunis, tulee mieleen joku Kalevala Korujen inspiraationa oleva kuvio. Katso kuva täällä.

Pikku-Isabelle otti minut heti ystäväkseen! :) Ymmärsiköhän hän äidin selitystä kirjeystävyydestä...? ^_^ Seisomme muuten Isabellen kanssa Hevosen silmän vieressä.

* * *

Lupasin vielä verrata Enkku-reissun budjettia Suomi-roadtrippiin. Englannin matkani ei Cotswolds-osuuden ansiosta tullut mitenkään erityisen halvaksi. Olin toivonut selviäväni vähemmällä kuin Suomi-tripistä, mutta ei.... Hotellit vain ovat niin pirhanan kalliita. Matkat (lennot, laivat, bussit kentälle ja takaisin) kustansivat yhteensä 170,48€ ja kolmen päivän majoitus,- ruoka & muut kulut Cotswoldsissa 264,73€. Mies maksoi jälleen bensat, mutta ne sentään tulivat Suomea halvemmiksi (no, ajoimmekin kyllä vähemmän).

Lontoon ja Oxfordin/Wantagen osuus matkasta oli alle 170€.

Sen voin sanoa, että reissu kyllä sytytti halun palata tutustumaan Englannin maaseutuun toistekin..! Jos sitten seuraavalla kerralla pääsisi linnaankin..! :)

*välikevennys* :D

Rakastan soijamaitoa. Se on paras kaveri aamuiselle lattelleni, ja sitä menee päivittäin kolmesta jopa kuuteen desilitraa. Viikossa paljon.

Ja kuten olen aiemmin kertonut, täällä Ahvenanmaalla kyseinen maito on paljon kalliimpaa kuin mantereella. Murmur.

Paitsi S-Marketissa...! Minulla on tänä viikonloppuna äijä ja auto täällä käymässä, ja kävimme ostoksilla keskustan ulkopuolella S-kaupassa. Mitä silmäni näkivätkään...? Soijamaito 1,95€..! Oi ihana S-Market!

Paljonkos sitä oli jäljellä hyllyssä..? 10 kpl. Pikainen laskutoimitus päässä: 10 x 3,25 = 32,50€ (lähikauppani) versus 10 x 1,95€ = 19,50€.

Säästö: 13 euroa!

Ja loput hyllyn Alpro Soya Light -pöniköistä siirtyivät samantien ostoskärryyni.

Kyllä pieni asia voi ilahduttaa ihmistä! :)

P.S. Tänään on tulossa vielä "oikea" postaus.

Viimeisin Maarianhaminan vieraani on yksi teistä! :)

En ole koskaan aiemmin tavannut lukijaani Tiiaa, mutta "tunnen" hänet blogin kommenttilaatikosta. :)

Tiia halusi tulla käymään Ahvenanmaalla, ja päätin ex tempore kutsua hänet vieraakseni Maarianhaminaan. Eilisillan ohjelmaan kuuluivat ysäribileet paikallisessa yökerhossa, ja Tiia pyysi minua meikkaamaan hänet karkeloihin. Tein smoky-meikin mustanharmaalla ja turkoosilla - tosin ryhdyin hommaan vasta muutaman viinilasillisen jälkeen enkä nyt saata ihan hirveästi kehua tuotosta. ;)

Nyt aamupuhteena tekaisin Tiian meikistä paremmassa valossa - ja vakaammalla kädellä :D - tutorialin.

.

Kuvia eilisillalta.

Tein meikin Sleek-paletin matalla mustanharmaalla ja hohtavilla tummansinisellä ja turkoosilla.

Huulet unohdimme meikata kokonaan...! :D

Mutta joo. Tässä tuto. Tykkään itse tämäntyylisistä smokyistä joissa on välähdys jotain väriä.

Ripsari ja valmista. :)

Nyt lähdemme kohti sateista Kastelholman linnaa.

P.S. Eilisillan kohokohta oli päästä tanssimaan U96:n Das Boot! Kuka blogin lukija on niin "vanhus" että muistaa tämän teknoklassikon? Ja vuosihan oli 1991..! ^_^