Noniin, nyt sitten vielä oikeuden ja tasapuolisuuden nimissä viimeinen osa heinäkuun alun Suomi-roadtripistämme. Kuopio, olokaa hyvät! :)
Selitys kalalle seuraa myöhemmin. Tai ehkä joku kuopiolainen arvaakin..?
Kuopion vierailu alkoi lounaalla ravintola Kummisedässä, joka sai kyseenalaisen kunnian toimia reissun huonoimman aterian näyttämönä. Valitettavasti annoksistamme ei ole kuvaa. Tilasimme lounasmenulta, jossa oli kaksi vaihtoehtoa; salaattilounas buffetista tai grillilounas suoraan terassilla sihisevästä grillistä. Minä otin salaattilounaan. Jouduin muuttamaan tilaukseni vain kahta minuuttia myöhemmin.
Salaattibuffetin ainoaksi rehelliseksi salaattiainekseksi saattoi laskea frisee-salaatin lehdet. Loput ainekset olivat mm. majoneesissa uivaa perunasalaattia, pastaa, krutonkeja, ja lähestulkoon tyhjäksi kaluttu kulho katkarapuja. Ja olisikohan siellä ollut jotain papuja. Kurkut, tomaatit ja muut klassiset salaattihärpäkkeet loistivat poissaolollaan. Grillilounas ei tehnyt sen suurempaa vaikutusta. Mauttoman lohen seuraksi grillimaestrolla oli tarjota perunaa, paprikaa ja sitkeiksi jääneitä, aivan liian vähän aikaa lämmössä viihtyneitä munakoison viipaleita. Jäivät lautaselle.
Lauantain ohjelmassa oli maaseuturetki Vehmersalmelle. Lähdin ystäväni kanssa vierailulle Charming Nailsin luokse.
Tie kynsigurun luokse ei ollutkaan ihan yksinkertainen, ja kaverini kieltäytyessä uskomasta Navigaattori-"bitchin" ohjeita ("Siis kun ei tätä kautta vaan ajeta Vehmersalmelle!!") löysimme itsemme lopulta lossilta. CN nauroi kippurassa puhelimessa yrittäessään neuvoa tietä ja totesi, että olisihan tänne ihan pikkuisen suorempaakin reittiä päässyt... No, tulipahan nähtyä kauniita maalaismaisemia! :)
CN:n luona ohjelmassa oli - yllätys yllätys - kynsien lakkausta. Ystäväni sai lime-pinkit kynnet Konadoinnilla ja minulle sipaistiin valmiin lakkaukseni päälle mustavalkoiset glitterit kärkiin.
Alla oleva lakka on Lumenelta saamani "Aamun Valjetessa", lieköhän kevät- tai kesäkokoelmasta..? (Nimetön oli juuri katkennut...!) Kärjissä Maybellinen Chalk Dust (CN:n mukaan "maitomainen jelly-glitter, itse en olisi tiennyt miksi tuota hauskaa raetta olisi kutsunut... :)) Näyttää kuvassa sangen epämääräiseltä mutta olivat livenä tosi kivat. :)
Iltapäivällä menimme Kallavesi-risteilylle. Sää ei ollut mikään hempein.
Mutta tunnelmat sitäkin hempeämmät.... :)
Risteilyn jälkeen syömään. Osoitteena Kuopion klassinen muikkuravintola Sampo. Täällä en ole aiemmin käynyt.
Muikkumenun perusannokset ovat tietysti perunamuusilla, mutta edullisempi "pienemmän nälän" menu sisälsi annoksen jossa muikut tarjoiltiin pelkän tomaatin ja sitruunan kanssa. Kalaa oli hullua kyllä tässä halvemmassa annoksessa enemmän kuin muusiversioissa! :D
Hyvää oli, mutta........... nyt joudun toteamaan, että eivät ihan vetäneet vertoja Savonlinnan Seurahuoneen Muikkuterassin muikuille. Ne olivat rapeampia.
Hei älä puhu muikku suussa...! :)
Paikallinen "fisu-shotti" on jotain ihan muuta mihin on tottunut... Nimeä "Kännikala" kantava paukku ei mennyt ihan kokonaan mun kurkusta alas. :D
Sunnuntaina nukuimme pitkään ja halusimme lähteä toriaamiaiselle. Keskustassa oli niin autiota että melkein odotti aavikkopensaan pyörivän vastaan ja jostain kuuluvan Clint Eastwood -länkkärin yksinäisen vihellyksen. Ovatko kaikki sunnuntait Kuopiossa tällaisia..?
Odotimme löytävämme torin täydeltä kahviloita, joissa kuopiolaiset nauttisivat kiireettömästi kahvejaan sunnuntaiaamupäivän auringossa.
Ei.
Torilla oli klo 11.00 auki tasan kaksi paikkaa - pikkuinen nakkikioski sekä Snacktori-niminen suurempi kioski. Snacktorilta sai sentään muutakin ruokaa kuin hodareita ja lihapiirakoita. Kuopiolaisia täältä ei löytynyt vaan kanssa-asiakkaamme koostuivat lähinnä turisteista. Santsikuppi kuului kahvikupin hintaan - "Pauligin mokkoo".
Mies otti tällaisen aamiaisen. Hämmentävän runsas salaatti taisi kustantaa alle viisi euroa.
Minun ei oikein tehnyt mieli salaattia, ja kun en tuota lihapiirakka/hampurilais/kebab-osastoakaan harrasta niin päätimme täyttää minun mahani kello 12 aukeavassa ravintola Rustikissa.
Rustik oli vierailumme aikana ollut avoinna vasta 9 päivää, eli se kuuluu kaupungin ihan uusimpiin ravintoloihin. Paikka sijaitsee todella viehättävissä tiloissa Kauppahallin alla. Täällä sijaitsi ennen Hallin kauppiaiden varastoja.
Ihastuimme miljööseen kovasti.
Tilasin menun ainoan kasvisannoksen, joka osoittautuikin varsin.....mielenkiintoiseksi.
Nimellä "Kasvispihvi" kulkeva annos on kaikesta päätellen suunniteltu vegaaneille, sillä kasvispihvi ei itse asiassa ole pihvi lainkaan, vaan viipale porkkanaa. Toinen pihvi oli viipale naurista. Ehdottomasti kyllä kauneimpia ruokia mitä matkalla söin, värikäs lautanen oli ilo silmälle.
Mutta tuo annoksen koostumus... Mitähän Masterchefissa todettaisiin, jos joku kokkikokelaista tarjoaisi jurylle porkkanapihviä ja keitettyjä porkkanoita porkkana-voikastikkeessa...? Annoksesta 80% oli tosiaan porkkanaa. En tiedä oliko ravintolalla mahdollisesti loppuneet muut kasvikset sinä päivänä kesken, kun menussa annoksen kerrotaan koostuvan "naurispihvistä, kauden kasviksista, suppilovahveroista ja porkkana-voikastikkeesta. Porkkanan ja yhden naurispalan lisäksi annoksen muut kasvikset olivat sipuli, kevätsipuli ja liekö tuo yrttisilppu persiljaa. Hyvinnnnn.... porkkanainen makuelämys, voin kertoa. :)
Sunnuntai-iltapäivä vietettiin Valkeisen lammella auringossa leppoisasti torkkuen ja kirjoja lukien. Valkeisen lampi ympäristöineen on kyllä Kuopion keskustan helmi-paikkoja, uskomattoman kaunis alue.
"Dawson's Creek" goes Savo...! I'll say!
Illan ruokailusta haluan vielä kertoa, että Kuopiossa on erittäin vaikea löytää sunnuntaisin auki olevia ruokaravintoloita. Amarillon ja Rosson lisäksi (kun Rustikissa ja Sampossa olimme jo käyneet) ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Wanha Satama. No, siellä söin kuitenkin yhden elämäni parhaimmista sienikeitoista - ja lautasellinen oli niin iso että vatsa tuntuu vieläkin olevan turvoksissa tuon mätön jälkeen..! :D
Ja näin oli Suomi-trippimme saatu päätökseen. Kivaa oli! :)
Sano muikku.
...tuolla "Kännikalalla" piti sitten vielä leikkiä pihallakin... :p
Melkein jokaisella vähänkään trendejä seuraavalla kosmetiikkamerkillä on nykyään meikkipohjavaikoimassaan myös jauhemainen mineraalivaihtoehto. Jotenkin minulta oli jäänyt kokonaan huomaamatta, että myös Yves Rocherilla on sellainen. Tämä kuulostaa nyt ihan tätä juttua varten keksityltä selitykseltä, mutta tuote saavutti tietoisuuteni kesäkuun La Gacillyn matkalla, kun ihastelin matkaseuralaiseni Liisan hehkuvaa ihoa ja kysyin mikä meikkipohja hänellä oli käytössä. Vastaus oli, "meidän mineraalipuuteri". Ahaa..?
Liisa lupasi lähettää minulle tuotteen testiin, ja nyt olenkin käytellyt sitä kuukauden päivät.
Kerrotaan heti alkuun, että kyseessä ei ole 100-prosenttinen mineraalituote. 100-prosenttisesti luonnon raaka-aineista, kuitenkin. Näyttää siltä, että vain niillä pelkästään mineraaleihin erikoistuneilla firmoilla (kuten nyt vaikkapa Lily Lolo) on täysmineraalipohjia. Muut valmistajat tykkäävät sekoittaa omiin mineraalipohjiinsa muitakin aineita.
Katsotaanpa sitten YR:n mineraalipohjan rakennetta:
zinc stearate - steariinihapon suola, käytetään kosmetiikassa paakkuuntumisenestoaineena ja "liukastajana", vähentää puuterimaisen tuotteen kuivaa tuntua ja auttaa tuotetta levittymään iholle paremmin.
zinc oxide - sinkkioksidi, yksi yleisimmistä mineraalipohjien perusraaka-aineista, toimii UV-filtterinä ja tunnetaan erityisesti epäpuhtaan ihon hoitajana antibakteerisen ominaisuutensa ansiosta
lauroyl lysine - kookoksen rasvahaposta saatava aminohappojohdannainen, sitoo pohjan ainesosia yhteen ja tuo koostumukseen silkkistä tuntua. Mm. Everyday Minerals ja Bare Minerals käyttävät tätä ainesosaa pohjissaan.
talc - talkki (tämäkin lasketaan mineraaliksi mutta useimmat mineraalimerkit eivät sitä käytä pohjissaan), tuo tuotteeseen peittoa, imee iholta talia, toimii paakkuuntumisenestoaineena.
prunus amygdalus dulcis oil - manteliöljy, kosteuttaa ja ravitsee, vähentää jauhemaisen tuotteen kuivaa tuntua.
tocopherol - e-vitamiini, käytetään säilöntäaineena
mica - kiillemineraali, yksi mineraalipohjien perusraaka-aineista, tuo tuotteeseen peittoa ja hohtoa
rautaoksideja + titaanidioksidi - tuovat tuotteeseen värin ja peittoa
Mitä mieltä olen Yves Rocherin mineraalimeikkipohjasta?
* Yllättävän peittävää, vaikkakaan ei peittävimmästä päästä mineraalimeikkien maailmassa. Hitusen läpikuultavampaa kuin Lily Lolo, mutta ehdottomasti peittävämpää kuin The Body Shopin mineraalipohja.
* Jättää iholle selkeän hohteen, hyvin valoaheijastava koostumus. Aikalailla yhtä hohtava kuin Idun.
* Levittyy iholle kauniisti ja tasaisesti, ei tunnu kuivalta.
* Iho jää hyvin meikittömän ja luonnollisen näköiseksi, niinkuin mineraaleilla yleensäkin.
* Ihanteellinen normaalista kuivalle iholle. Hohde voi olla liikaa rasvoittuvalle ja suurihuokoiselle iholle (hohde korostaa suuria huokosia). Sopii kuitenkin paikallisesti käytettynä highlighter-tuotteeksi myös rasvoittuvalle iholle, esimerkiksi mattaisen meikkipohjan päälle kevyesti poskipäille sipaistuna niin iho saa heleyttä.
* Oikein hyvä ja kauniin pinnan jättävä luonnollinen meikkipohja, mutta ei yhtä hoitava kuin 100-prosenttiset mineraalipohjat.
Olen tykännyt käyttää YR:n mineraalipohjaa yksinäänkin, mutta mieluiten sekoitan sitä Lily Loloon jotta saan hieman himmeämmän tuloksen. Näissä kuvissa YR:n pohja on yksinään.
Kesäsävyyni Lily Lolon In The Buffiin verrattuna YR:n testisävyni 200 Teint Clair on vaaleampi, mutta niin vain sekin sulautuu ihoon kuin "second skin" eikä näytä yhtään liian vaalealta päivettyneellä ihollani, niinkuin kuvista näkyy.
YR ja Lolo ovat hyvä tiimi, sillä välillä koen että Lolon pohja on hieman liian mattainen (joinain päivinä sitä vain haluaa kuultavamman ihon! :) ja silloin YR tuo siihen juuri sopivasti valoaheijastavuutta. Kesämeikkitutorialissani käytin YR:n mineraalia viimeistelypuuterina meikkivoiteen päällä, sekin toimii kun laittaa kevyesti.
En muuten oikein tiedä mikä tuon YR:n mineraalipohjan nimi oikeastaan on, purkissa lukee vain "100% Natural Origin Loose Powder Foundation" ja Rocherin nettisivuilla se on Couleurs Nature -sarjan alla. Siksi nimesin sen Couleurs Nature -mineraalipohjaksi. :)
Onko joku kokeillut Rocherin mineraalipuuteria? Hintaa tuotteella on 18,50€ ja pakkauskoko on 4 g (kilohinta kalliimpi kuin Lily Lolossa ja Flow'ssa mutta halvempi kuin The Body Shopissa ja Idunissa).
Mietin, että laittaisinko tänään ulos mineraalipuuterijutun, vai altistanko teidät jälleen mun ruokahöpinöille (herregud, edellisestäkin on vain viikko :D)). Ruoka voitti. :) Mineraalia sitten huomenna.
Tänään puhutaan vähän eväistä. En ole syönyt työpaikkalounasta ulkona kuin yhden ainoan kerran sen jälkeen, kun vaihdoin ruokavalioni. Eli kahteen vuoteen. Tämä yksikin kerta oli vain olosuhteiden pakosta; tulin aamulennolla Edinburghista ja menin lentokentältä suoraan töihin. En nyt ihan Skotlannista saakka viitsinyt tuoda eväitä. :)
Tässä on eilinen ruokatornini.
Syön töissä myös aamiaisen, sillä nautin aamupalan mielellään vasta pari tuntia heräämisen jälkeen. Sitä ennen ei ole nälkä. (Ykkösaamiainen on nestemäisessä muodossa, eli maitokahvia.)
Tuo edellisessä kuvassa näkynyt minigrip-pussi sisältää cocktailin soijarouhetta, kaakaonibsejä ja hasselpähkinärouhetta, jota ripottelen jogurtin päälle. Tuollainen pussi kulkee mulla aina olkalaukussa siltä varalta, että haukkaan jossain junassa tai bussissa rahkaevään. Se on aina mukava tuunata pienellä rouskuvalla! :)
Olen muutenkin aikamoinen minigrip-ihminen. Pienintä minigrip-kokoa kuluu paljon. Laukussa kulkee rouhepussukan lisäksi pussillinen pähkinöitä (suosikkikomboni on saksanpähkinää ja hasselpähkinää, varmaan arvaattekin millä ravinnollisella perusteella ;)) sekä pussiin paloiteltua tummaa suklaata (kokonainen levy on laukkuun liian suuri möhkäle ja menee joka tapauksessa paloiksi). Mulla on purukumitkin usein minigrip-pussiin siirrettynä. Mies aina välillä pyörittelee silmiään mun laukun minigrip-yhteisölle.
(Pikku-'gripeissä kulkevat muuten matkalla kätevästi shampoot, hoitsikat ja vartalovoiteetkin. :) Hyödyllistä silloin kun on tarpeen säästää kaikki mahdollinen tila matkatavaroissa.)
Eilinen lounaani koostui yhdestä lempikotiruoistani, eli kukkakaalitortillasta. Reseptin tähän julmetun maukkaaseen plättyyn jaoin blogissa tammikuussa. Yksinkertainen lettu syntyy raastetusta kukkakaalista, kananmunasta ja juustoraasteesta. Etkä muuten mausta pystyisi arvaamaan kukkakaalia! :D
Täytteeksi valmistin aamulla höysteen timjamilla maustetuista siitakesienistä, sipulista, tomaatista ja kesäkurpitsasta. Sekaan vähän fetaa (tai no, tuo on Pirkan salaattijuustoa) ja kylläpä masu täyttyy hyvistä mauista. :)
Rasvainen herkku tasapainottuu aina raikkaalla salaatilla. Yhdestä tortillasta tulee kylläiseksi, on sen verran täyttävää tavaraa.
Fiksumpi ja ajankäytöllisesti tehokkaampi ihminen tietysti rullaa tortillan valmiiksi kotona ja laittaa salaatinkin samaan rasiaan pötkylän kanssa ettei tarvitse raahata miljoonaa eri kippoa mukanaan töihin. ^_^ Mutta mä olen aamuisin aina ihan toivoton - hirveä kiire ja ruoat on useimmiten vielä lämpimiä kun lyön ne eväsrasioihin. (Joo, joskus olen niin fiksu että teen lounaan valmiiksi jo edellisenä iltana....)
Toisen tortillaletun nautin illalla kotona. Sinne meni niin paljon täytettä ettei mennyt enää rullalle. :D Ja hei, lukijani Kikkis joka mietit tuossa tovi sitten ettet ole keksinyt mihin käyttää Gomasiota - no tuolla tortillatäytteessäkin sitä on mausteena. :) Ja tänään laitoin sitä evässalaattiin. Oikeasti, sitä voi laittaa kaikkialle mihin haluaa vähän pähkinäisen paahteista makua ja kevyesti suolaa.
. . .
"Entisessä" elämässäni olin niin turkaleen laiska (puhumattakaan ruoanlaittotaidottomuudesta ja mielikuvituksen puutteesta) etten juuri koskaan tehnyt eväitä. Ja jos teinkin, se oli mallia voileipä. Eikä siitä tullut koskaan kylläiseksi ja vatsa kurni pahasti loppupäivästä. Työlounaan suunnittelu oli asioita, joita kertakaikkiaan inhosin. Järkevien eväiden valmistus ei vain ollut mun juttu. Useimpina päivinä juoksinkin sitten johonkin lähikauppaan hakemaan mikroruokasatsin ja riisipiirakoita.... Kummasti niihin Siwa-lounaisiinkin saa muuten viikossa uppoamaan rahaa...! Ravintolalounaat ovat aina olleet harvinaista luksusta, mutta kun minulla yhteen aikaan oli mahdollisuus syödä läheisessä Amicassa, niin sitä kyllä hyödynsin.... Ja voin kertoa että tulokset näkyivät vaa'alla, jostain syystä ruokaa tuli aina syötyä liikaa....
Miten te hoidatte työpaikkaruokailun? Oletteko eväs- vai ravintolaihmisiä? Vai tuleeko lounaat kenties nautittua työpaikan kanttiinissa tai ruokalassa? Selviääkö joku töissä pelkillä välipalakekseillä?
