Tiistain munaruokana on japanilainen munarulla. Hauska ja yksinkertainen tapa tarjoilla munakas vähän eri tyylisesti.

En tiedä näyttääkö tämä minun rullani niin japanilaiselta, sen pitäisi varmaan olla vieläkin tiiviimpi ja kerrosten ohuempia. Mutta ei se makuun vaikuttanut! ^_^

Ohje on Celia Brooks Brownin Uusi Kasviskeittiö -kirjasta.

Neljä annosta:

6 tuoretta tai kuivattua siitakesientä (jos käytät kuivattuja, liota niitä kuumassa vedessä puoli tuntia)

1 tl kasviöljyä

8 kananmunaa

1,25 dl kasvislientä tai sienten liotusvettä

1-1,4 rkl kevytsoijakastiketta

1 rkl miriniä (makea japanilainen riisiviini) tai 1 tl sokeria

Viipaloi sienet ohuiksi viipaleiksi ja kuullota pannulla öljytilkassa kaksi minuuttia. Nosta talouspaperille ja jätä sivuun.

Vatkaa yhteen munat, kasvisliemi, soijakastike ja mirin tai sokeri.

Kuumenna pannu uudelleen ja lisää öljyä. Kaada pannuun sen verran munaseosta että pohja peittyy ja pyöräytä pannua niin että seos leviää ohueksi, tasaiseksi kerrokseksi. Ripottele päälle sieniä ja kypsennä, kunnes munaseos on juuri ja juuri hyytynyt. Kieritä muna lastan avulla tiukahkolle rullalle ja jätä se pannun reunalle.

Kaada pannulle lisää munaseosta niin, että se koskettaa munakasrullaa. Lisää sieniä ja kypsennä, kunnes munaseos on jälleen juuri ja juuri hyytynyt. Pyöritä rullalle aloittaen aiemmasta munarullasta, joka jää siis uuden kerroksen sisään.

Jatka paistamista ja rullaamista, kunnes munaseos ja sienet loppuvat. Lopputuloksena on paksu munakasrulla jossa useita ohuita kerroksia.

Liu'uta munakas pannulta alumiinifoliopalalle. Pyöräytä folio tiukasti munakasrullan ympärille ja rutista päät kiinni. Anna vetäytyä 5-10 minuuttia. Poista folio ja leikkaa rulla poikittain palasiin ja tarjoile.

Tämä munakas oli kyllä tosi hyvää! Siinä oli hienostunut maku, hennon makea ja soijainen. Itse korvasin mirinin/sokerin pienemmällä määrällä steviaa. Eikä minulla ollut siitake-sientäkään joten käytin tölkkiherkkusientä. Siitake olisi varmasti tehnyt munakkaasta vielä maukkaampaa.

Unohdin tuon foliovaiheen ja varmaan senkin takia oma rullani jäi vähemmän tiukaksi. Tätä tulen tekemään toistekin!

Joku teistä saattaa muistaa ystäväni Dianan, jonka meikkasin kolme vuotta sitten hänen 40-vuotisjuhliinsa. Syy, miksi Diana tekee nyt comebackin Karkkipäivään, on hänen ihonsa. Se oli kokenut melkoisen muutoksen sitten viime tapaamisemme keväällä. Siis wow!

Tuli siltä istumalta olo, että tästä täytyy kirjoittaa blogiin!

Dianalla on couperoottinen, hieman karhea ja epätasainen iho. Ihon kunnosta ja ihotyypistä on pitkälti kiittäminen geenejämme, mutta myös elämäntavat (Dianan tapauksessa runsas ulkoilmaelämä, vähäinen kosmetiikan käyttö ja ihonhoidon "laiminlyönti" ylipäänsä) vaikuttavat ihon kuntoon. Dianan hieman "parkkiintuneesta" ihosta näkee (ja meikatessa myös tuntee), että hän viihtyy ulkona eikä juurikaan helli ihoa kosteusvoiteilla tai käytä suojaavaa aurinkotuotetta. Kun tähän lisää vielä couperosan, on tuloksena alemman vasemmanpuoleisen kuvan tilanne.

Diana lokakuussa 2010 - Diana elokuussa 2013

Diana ei meikkaa ikinä, mutta kun näin häntä viikonloppuna, oli ensimmäinen reaktioni, "Mitäs ihmettä? Onko Diana vihdoin alkanut meikkaamaan?"

Iho ei ollut pelkästään tasaisen sävyinen vaan koko pinta oli kokenut selvän muutoksen - se oli siloittunut, pehmeä ja... yksinkertaisesti paljon nuorekkaampi kuin ennen! Kaikkein selkeintä oli kuitenkin punoituksen katoaminen. Minun oli pakko kysyä, mitä Dianalle oli oikein tapahtunut. (Ja edelleen odotin, että vastaus olisi "Ostin tosi hyvän meikkivoiteen!")

Mutta Dianalle ei ollut tapahtunut meikkivoidetta. Couperosan katoamistempun takana on kosmetologi, ja käsittely nimeltä radiofrekvenssihoito. Diana on kuulema käynyt hoidossa 8 kertaa, joista ensimmäiset viisi tehtiin kahden viikon välein. Tulokset alkoivat näkyä lähes välittömästi. Nyt hän käy käsittelyssä kerran kuussa - ei siksi, että se olisi välttämätöntä tuloksen ylläpitämiseksi, vaan koska "Hoito vain tuntuu niin ihanalta!"

Kosmetologi kun en ole enkä mitenkään kosmetologisiin hoitoihin perehtynyt, niin piti heti alkaa googlaamaan että mikä tämä hoito oikein on. Dianakaan ei oikein osannut kertoa muuta kuin että "jotain käsittelypäätä liikutellaan iholla ja se tuntuu lämpimältä". Käsittely on täysin ei-kirurginen.

Sain selville, että hoidossa radioaallot tuodaan iholle hoitopään/elektrodin kautta. Aallot ulottuvat dermikseen saakka. Ruotsinkieliseltä sivulta luin (toivottavasti suomennan oikein :D), että käsittelyssä "kudoksen vesimolekyylit aktivoituvat, mikä tuottaa lämpöä. 60-70 asteen lämpö saa kollageenin kutistumaan, mikä stimuloi uutta kollageenia täyttämään syntyneitä 'koloja'". Hoidettu alue punoittaa käsittelyn jälkeen, mutta punoitus laskee yleensä nopeasti.

Hoito sopii kaiken ikäisille ja kaikille ihotyypeille.

Eräällä suomalaisella sivulla kerrotaan, että RF-tekniikalla on saavutettu läpimurto ruusufinnin ja laajentuneiden pintaverisuonien hoidossa. Sivulla kerrotaan, että aiemmin on ollut mahdollista vain polttaa laserilla pois näkyvät verisuonet, eikä tulos ole aina ollut pysyvä koska verisuonet pyrkivät etsimään uusia reittejä tulla pintaan. RF-tekniikalla ei tuhota näkyviä verisuonia, vaan korjataan kudosta jossa verisuonet sijaitsevat ja vahvistetaan ihoa, jolloin tulos on pysyvämpi.

Radiofrekvenssikäsittelyllä pystytään hoitamaan ryppyjä, aknea, couperosaa, laajentuneita ihohuokosia, tummia silmänalusia (!), alaluomen turvotusta, paikallisia rasvakertymiä kuten kaksoisleukaa ja "alleja", selluliittia, arpia, psoriaasista ja ekseemaa sekä veltostunutta ihoa. Kuulostaa siis ihan "can-do-everything" -tekniikalta!

Kun kysyin, saanko ottaa Dianasta kuvan ja tehdä ihosta jutun blogiin, hän huudahti, "Voi kun olisit saanut ennen ja jälkeen -kuvat Fridasta...!" Kävi ilmi, että Dianan 17-vuotias tytär Frida oli käynyt RF-hoidossa hoitamassa erittäin pahaksi äitynyttä akneaan. (Fridakin on muuten esiintynyt aiemmin Karkkipäivän sivuilla, hahaa, tuntuu että melkein kaikki tutut vilahtaa täällä jossain vaiheessa... ^_^)

Fridan leuan akne oli niin pahasti tulehtunut, että paiseet pullottivat kuulema alahuulen ja posken sisäpuolellakin...! Diana oli vienyt Fridan RF-hoitoon, ja akne oli rauhoittunut jo yhden käsittelyn jälkeen. Diana sanoi että vaikutus oli niin nopea ja muutos niin suuri etteivät he meinanneet uskoa sitä itsekään.

Kuulostaa aika mielettömältä.

Onko joku teistä kokeillut radiofrekvenssihoitoa? Tai tekeekö joku teistä jopa itse näitä hoitoja? (Arvelen Karkkipäivän lukijoiden joukossa olevan kosmetologejakin... :)) Olisi tosi kiinnostavaa kuulla aiheesta lisää!

Sitten kun mulla alkaa naama "valumaan ja ruttuilemaan" niin tiedän mihin hoitoon suuntaan..! :)

Kuvat (paitsi Diana) täältä ja täältä.

 P.S. Mikä muhun on mennyt? Neljä postausta vuorokauden sisällä....! :D Nyt jos vähän hölläisi... ^_^

Älkää nyt ihan revetkö, mutta Karkkipäivässä on tällä viikolla teemaviikko.

Munaviikko. :)

(Huumorilla maustettuna mutta kyllä munat ovat myös asiaa :D))

Muistatteko, kun minulla oli sivupalkissa joku aika sitten ehkä hieman odottamaton munakysely? Se oli pohjustusta tähän viikkoon. :) (Laitoin kyselyn täksi viikoksi takaisin esille.) Syön itse tosi paljon munia ja minua kiinnosti tietää, missä muodossa Karkkipäivän lukijat munansa nauttivat. Oma suosikkini on perinteinen täytetty munakas, teidän lemppari kovaksi keitetyt munat.

Haluan tällä viikolla nostaa viihteellä ja rakkaudella esiin tämän kaikille tutun pienen superruoan, joka taipuu moneksi. Joka aamulle on luvassa oma munareseptinsä, ja olen kokeillut myös itselleni aivan uusia valmistustapoja. * * Viikon aikana ilmestyy myös muun aiheisia postauksia, munajutut ovat vain aamuextra! :) * *

Otan mielelläni vastaan uusia ideoita miten valmistaa kananmunia, joten jos juuri Sinä "haudot" jotain nokkelaa munareseptiä, ilahdun jos laitat sen tänne jakoon!

Karkkipäivän Munaviikko, olkaa hyvä. :)

. . .

Maanantain munaruokana kiinalaiset, marmoroidut teemunat.

Nämä munat eivät ole valmistuksensa puolesta mikään pika-snack, joten jos mielii saada aamiaiseksi kauniisti kuvioituja munia, ne kannattaa tehdä jo edellisenä iltana. Keittoaika munille on melkein 2,5 tuntia...!

Ohje:

Vaihe 1. Laita munat kattilaan ja päälle vettä sen verran että munat peittyvät. Kiehauta vesi, nosta kattila liedeltä ja anna munien seistä vedessä kannen alla 15-20 minuuttia. Nosta munat kattilasta ja jäähdytä kylmän valuvan veden alla. Lyö lusikalla kevyesti kuoren pintaan halkeilevat kuviot.

Keitä 2 dl vahvaa mustaa teetä.

Vaihe 2. Kiehauta kattilassa uusi vesisatsi. Lisää veteen 1 tl suolaa, 2 tl soijakastiketta, 2 dl teetä, 2 murennettua tähtianista ja yksi kanelitanko. Lisää munat, vähennä lämpöä ja keitä miedolla lämmöllä 2 tuntia.

Nauti lämpiminä. (Itse nautin kylminä koska valmistin munat edellisenä iltana.)

Olin erittäin utelias näkemään, millaiseksi munan rakenne muuttuu yli kahden tunnin keittoajalla. Yllätys; se ei muuttunut miksikään verrattuna tavalliseen, kovaksi keitettyyn 12 minuutin munaan.

Teemunien maku? Noooh, olisivat nämä voineet vähän persoonallisemmiltakin maistua. :) Teen ja mausteiden maku oli aika mieto. Ilmeisesti niitä voisi siis lisätä enemmänkin...? Asiaan vaikuttaa luonnollisestikin kattilassa olevan veden määrä. Alkuperäisessä ohjeessa puhutaan vain määrästä, joka peittää munat.

Harjoituksella teemunista saisi varmaan tosi kauniita, edustavia munia aamiaispöytään, mutta valmistusaika on vähän turhan pitkä. Maun puolesta munat eivät myöskään olleet vaivan arvoisia, mutta oli kiinnostavaa kokeilla! :)