Esittelyssä kolme tänä kesänä löytämääni uutta ravintola/kahvilahelmeä Ahvenanmaan maaseudulla. Kaikki kolme ovat aivan erilaisia ja tarjoavat erityyppistä ruokailua omansalaisessa miljöössä. Ehkä sinäkin piipahdat joissain näistä ensi kesänä? :)
Saltvikin Kvarnbo'ssa sijaitsee viehättävä pienluomuleipomo ja kahvila Johannas Hembakta (= Johannan kotileivotut). Edit. Johannan leipomo on vuonna 2015 muuttanut Finströmiin vanhan Grelsbyn sairaalan tiloihin.
Johannan kahvila Grelsbyssä on auki kesäisin maanantaista lauantaihin klo 10-16 ja sunnuntaisin 12-16.
Kahvila on sisustettu ihanan rustiikkisesti ja avaran tilan tuntu yllättää täyteen ahdettuihin kaupunkilaiskahviloihin tottuneen.
Ahvenanmaan maaseudulla ei ole moniakaan maininnan arvoisia kahviloita muutamaa kaikkien tuntemaa turistiklassikkoa lukuunottamatta (Uffe på Berget, Stickstugan), ja siksi olin niin hämmästynyt ja ilahtunut kuullessani Johannas Hembakta'sta.
Paikka sijaitsee suhteellisen syrjässä eikä tänne välttämättä löydä ihan sattumalta ellei sitten ole Kvarnbo'ssa Viikinkimarkkinoiden aikaan.
.
Johannan kahvilasta ei saa suolaista (vastaleivottua leipää lukuunottamatta), eli tänne kannattaa poiketa nimenomaan kahville ja jättää lounas toiseen paikkaan. Hapanlimppu on Johannan rakastetuin leivonnainen, nappaa sellainen mukaan vaikka täydentämään picnic-koria! :)
Ahvenanmaan omalla olutpanimolla Stallhagenilla on jo vuosia ollut panimon yhteydessä Finströmin Godbyssa pieni pubi. Muutama vuosi sitten pubi alkoi tarjoilla myös ruokaa, ja pikkuhiljaa (jopa minun huomaamattani..!) Gastropub Stallhagen on kasvanut nauttimaan todellista kulttisuosiota paikallisten keskuudessa.
Kenen tahansa ahvenanmaalaisen kaverini kanssa olen viime aikoina jutellut, on keskustelu jossain vaiheessa päätynyt ruokaan, ja aloin jo epäillä jotain outoa Stallhagen-salaliittoa kun jokainen hehkuttaa pubin ruokaa. "Lounaat on vain ihan parhaat, sun on pakko käydä siellä syömässä..!"
No, tänne, kuten Johannan kahvilaankin, pääsee vain jos on varustettu autolla - tai jaksaa pyöräillä 18 km. Olenkin koko kesän kärkkynyt tilaisuutta päästä Stallhageniin jonkun kyydissä. :) Alkuviikon australialaisvieraillani Chrisilla ja Sarahilla oli auto mukanaan, ja he olivat heti "up for it" kun ehdotin lounasretkeä Godbyyn. Jee!
Lounasmenulla on päivittäin kaksi annosta - liha ja kala (ja kasvissyöjille valmistetaan pyydettäessä oma versio). Pubissa tarjoillaan myös illallista. Ruokalistoja ei julkaista etukäteen, vaan ne saa selville ainoastaan saapumalla paikalle tai soittamalla ja kysymällä. Illallinen Pub Stallhagenissa on ollut koko kesän niin suosittu että paikka on ollut loppuunvarattu lähes joka viikonloppu (varaustilanteesta ilmoitetaan pubin Facebook-sivulla).
Stallhagenin tämän kesän olutlanseeraus on Blueberry Ale. En itse juo olutta (hh:t, you know..), mutta maistoin mustikkaa kavereiltani ja onhan se hyvän makuinen. :)
Chris otti lasagnea ja minä ja Sarah kalaa. Sarah perunoilla, minä pelkillä kasviksilla. Ruoka oli erinomaisen hyvää ja annokset runsaita. Lounaan hinta on 10-12€, riippuen päivän menusta.
Sääkin suosi. :) Aamulla vielä satoi, mutta saaristossa sää kirkastuu hyvinkin äkkiä ja lounaan saimme nauttia aurinkoisella terassilla. :)
Tämä paikka lieneekin teillä vielä tuoreessa muistissa. Esittelin persoonallisen, vähähiilihydraattiseen ruokaan erikoistuneen Söderhagenin Campingin ja sen ravintolan blogissa heinäkuussa.
Olihan sinne palattava syömään! :) Poikkesimme Mr Karkkipäivän kanssa Söderhageniin päivälliselle juuri ennen Englannin matkaa.
Leirintäalueen ravintola kun on kyseessä, on ruoka ja sen esillepano tietenkin aivan erityylistä kuin "normi"ravintolassa. Täällä saa mutkatonta kotiruokaa kotoisilla lautasilla tarjoiltuna ja eipähän tarvitse kokille valittaa etteikö nälkä lähtisi! :)
Tilasin päivän kala-annoksen (joka oli vaaleaa kalaa mutta olen jo noloudekseni unohtanut mitä kalaa...) ja misteri tilasi (tietenkin!) Svens kycklingin. Kummatkin ruoat tarjoiltiin kyssäkaalimuhennoksen ja tomaatti-kurkkusalaatin kanssa.
Havahtuminen! Kyssäkaali!! Miten en ole tiennyt tällaisen kasviksen mahtavuudesta aiemmin? Kun Susanna kertoi lisukkeena olevan 'kålrabbia', meidän piti miehen kanssa ihan googlata se (kerrankin äijän älypuhelimesta jotain hyötyä ;)) kun se ei sanonut meille mitään. Kyssäkaalista syödään sen maan päälle kehittyvä varsimukula. Ihme kasvi - mukula siinä on mutta ei ole kuitenkaan juures. Hiilareita on saman verran kuin lantussa, eli 4,2 g / 100g. Ja oli muuten ihan mielettömän hyvän makuista. Tämä kasvis tulee kotiutumaan minunkin keittiöön!
Miehen annoksessa oli juustokuorrutteista, pekoniin käärittyä kanaa ja minun kalani oli peitelty suussa sulavaan kermaiseen rapu-juusto-kuorrutteeseen. Ruoka oli todella, todella hyvää.
Olimme edellisenä iltana syöneet Maarianhaminan italialaisravintolassa Umbrassa kauniit, tyylikkäät annokset. Nyt täytyi sanoa, että Söderhagenin vhh-kotiruoka hakkasi mauissaan edellisillan sapuskat mennen tullen.
Jälkiruoka pisti hymyilemään. No kyllä kai kun eteen tuotiin eeppinen Ahvenanmaan pannukakku - Susannan vähähiilihydraattisena versiona...!
Ihmiset, en ole syönyt tätä herkkua yli kahteen vuoteen - ja nyt silmieni edessä oli vihdoin omaan ruokavaliooni sopiva yksilö! Voi sitä autuutta!
Olen tainnut jo käyttää maksimikiintiön ilmaisusta "oli niiin hyvää/maukasta/herkullista" joten tyydyn sanomaan että lautanen tyhjeni vilakkaasti. Vaikka vatsa oli jo pinkeänä pääruoasta.
Tätä ei vain voinut jättää syömättä....... Susanna, kiitos! <3 Kannatti odottaa kaksi vuotta!
* * *
Toivottavasti vinkeistä on jollekulle iloa tulevia Ahvenanmaan reissuja suunnitellessa. :) Ainakin minulle on iloa niiden jakamisesta! ^_^
Ja taas tulee harvinainen "reaaliaika"postaus! :) (Mun kohdalla reaaliaika tarkoittaa sitä, että postauksen sisältö on toteutettu samana päivänä, mikä on erittäin harvinaista.)
Palattuani Englannista tunnelmat jatkuivat kansainvälisissä merkeissä saadessani Couchsurfing-vieraita Australiasta. Chris ja Sarah ovat kiertäneet Eurooppaa toukokuusta saakka ja pysähtyivät Ahvenanmaalle pariksi päiväksi matkalla Ruotsiin.
Sarah tunnustautui pieneksi kosmetiikka-intoilijaksi ja taisin tartuttaa häneen vähintään jonkinasteisen Lily Lolo - kuumeen. ^_^
Tänä aamuna oli Sarahin vuoro istua meikkituoliin ennenkuin pariskunta jatkoi laivalla kohti Tukholmaa. Tämä makeover ilahduttanee taas teitä jotka olette toivoneet meikkijuttuja raskaille silmäluomille. :)
Tein Sarahille keskivahvan arkimeikin harmaanvihertävällä silmämeikillä.
Sarahilla on niin kutsuttu "hooded eyelid" eli liikkuva luomi jää ihopoimun alle piiloon. Viimeksi meikkasin "huppuluomea" heinäkuussa kun äitini oli vierailulla ystävänsä Raidan kanssa. Raidan luomet ovat veltostuneet iän myötä kun taas Sarahin tapauksessa poimu on rakenteellinen. Kolmas esimerkki raskasluomisen meikistä löytyy postauksesta Annan Arkivihreä.
Sarahin tyyppisissä silmissä luomivärit näkyvät ainoastaan silloin, kun silmä on kiinni tai katsoo alaspäin. Näin ollen varjostus on nostettava korkealle luomivaon yli mikäli toivoo meikin näkyvän myös silmien ollessa auki. Tällöin saa myös hyvän poimua häivyttävän efektin.
Korkea varjostus vaatii kuitenkin tilaa liikkuvan luomen ja kulmakarvan välille, mitä Sarahin silmissä ei ole paljon. Lisää tilaa saisi nyppimällä kulmakarvojen muotoa ohuemmaksi.
Raskaita luomia pukee käytännössä aina parhaiten tumma tai keskitumma meikki, sillä vaaleat sävyt vain korostavat luomen huppua.
Sarahin silmä ennen ja jälkeen meikin. Perusteelliseen kulmakarvan muotoa muuttavaan nyppimisoperaatioon ei minulla ole ammattitaitoa, mutta hajakarvojen nyppäisykin auttoi jo kivasti. :)
Olin saanut Englannin matkan aikana pari uutta testituotepakettia, joista paljastui mm. Maybellinen uusi Dream Pure BB-voide rasvoittuvalle iholle sekä pari uutta Zuiin luomiväriä. Ne pääsivät käyttöön Sarahin meikissä.
Sarahin lookkiin käytetyt tuotteet:
* Elizabeth Arden Eye-Fix Primer
* Sleek Original-luomiväripaletti
* Zuii Organic Tawney-luomiväri (erikoinen rusehtavan vihreä sävy jota voisi parhaiten kuvailla sanoin "khaki-taupe"
* Zuii Organic Mermaid-luomiväri (vaalea harmaanturkoosi, tätäkin vaikea kuvailla)
* Yves Rocher Couleurs Nature Blanc Narcisse -luomiväri
* MAC Shroom-luomiväri
* Indelible Chocolate Mousse -geelieyeliner
* Sarahin oma ripsiväri (joku Chanel :))
* Lumenen kulmakarvageeli
* Yves Rocher Flawless Finish -peiteaine sävy Clair
* Maybelline Dream Pure BB sävy Light
* Make Up For Ever HD Powder
* Lavera Sunlight-aurinkopuuteri
* Zuii Organic Mango-poskipuna
* Natural Code Creamy Papaya -huulikiilto
Dream Pure BB-voiteesta tulee oma arvostelunsa myöhemmin. Tässä vaiheessa, kahden kokeilukerran jälkeen, voin vain todeta että en olisi odottanut tällaista "finishiä" rasvoittuvan ihon tuotteelta. Voide nimittäin jättää hyvin kiiltävän-kostean pinnan ja vaatii päälleen ehdottomasti puuteroinnin.
Alla pikatutorial silmämeikistä. Kuvan saa klikattua suuremmaksi.
Kyllä kaunista hymyä vain on ilo kuvata...! :)
Melbournesta kotoisin olevat Chris ja Sarah olivat Suomessa ensimmäistä kertaa. 12 päivän mittaisen vierailun kohteina olivat mm. Helsinki, Porvoo, Tammisaari, Fiskars ja Turku. Luonnollisestikin olin utelias kuulemaan, millaisen vaikutelman Suomi oli heille antanut. Kumpikin oli sitä mieltä, että Suomi on ehdottomasti skandinaavinen maa ja he niputtavat sen yhteen Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa, ennemmin kuin Baltian tai Venäjän. "But it is a country that's very hard to categorize", Chris sanoo.
Suomi jätti heille kuvan maasta, jossa ihmiset viihtyvät enemmän maaseudulla kuin kaupungissa ja vetäytyvät mielellään omiin oloihinsa. "People stay indoors, rather than go out and socialize". Sarah kuvailee suomalaisia seesteisen kiireettömiksi, minkä hän uskoo olevan maaseudun vaikutusta. "People have this calmness about them that you rarely see in other countries". Helsinkiä he kuvailivat kiinnostavaksi ja moderniksi kaupungiksi, mutta parasta Suomessa oli kuulema Tammisaari! :)
Was a pleasure hosting you, Chris and Sarah! Have a safe trip to your new home. :)
Pudding. Yleisesti suomennettu vanukas. Ja mitä on vanukas? Ainakin suomalaiselle tulee ensimmäisenä mieleen maitoon tehty, tärkkelyksellä, liivatteella tai kananmunilla kiinteytetty makea, hyytelömäinen jälkiruoka.
Briteissä (ja muissa Kansainyhteisön maissa) pudding tarkoittaa kuitenkin jotain muuta. Englantilainen pudding on rakenteeltaan sienimäinen ja valmistetaan perinteisesti käyttäen perusraaka-aineena jotain viljatuotetta sekä sitovana aineena munia, voita tai muuta rasvamaista ainetta. Tähän perusmassaan sitten lisätään makeita tai suolaisia raaka-aineita ja mausteita. Massa kypsennetään paistamalla, keittämällä tai höyryttämällä. Puddingien valmistus on ihan oma taiteenlajinsa eikä aina todellakaan yksinkertaista hommaa. Jotkut yksilöt vaativat jopa 8 tunnin höyrytyksen..!
Olin kuullut englantilaisista puddingeista aiemminkin, mutta vasta tällä matkalla tein ruokalajiin lähempää tuttavuutta.
Nimittäin.... hotellimme Cotswoldsin Mickletonissa sattui olemaan Englannin virallisen Pudding Clubin kotipaikka! ^_^ The Pudding Club on perustettu vuonna 1985 vaalimaan ja säilyttämään brittiläistä pudding-perinnettä, joka kuulema jossain vaiheessa oli jo kärsimässä inflaatiota. Seuran jäsenet kokoontuvat joka perjantai Mickletonin Three Ways House -hotellin kabinettiin maistelemaan ja arvioimaan "vanukkaita".
Maistelutapaamiset ovat avoimia kaikille, ja niistä onkin tullut suosittuja niin paikallisten kuin ulkomaisten turistien keskuudessa. Ilta alkaa kolmen ruokalajin illallisella, ja sen jälkeen tarjoillaan yhteensä seitsemän (!!) erilaista vanukasta joita saa - ja kuuluukin - mättää naamaan niin paljon kuin vain napa vetää. Meitä harmitti kovasti että vierailumme ei osunut perjantaille, muuten Mr Karkkipäivä olisi ehdottomasti buukattu pudding tastingiin. ^_^ Seremonia kuulosti niin kertakaikkisen hullulta ja omalaatuiselta (puhumattakaan siitä, että jengi oikeasti jaksaa syödä niin paljon....!!) että se olisi todellakin pitänyt nähdä omin silmin. No, onpahan syy palata joskus Mickletoniin! :)
No, kun kerran virallisen pudding-seuran päämajaan olimme saapuneet, olisi tietenkin ollut skandaali lähteä maistamatta edes vähän...! :D Tunteita nostattaneen illallisemme päätteeksi herra tilasi jälkiruoaksi Pudding Selectionin, joka koostui kolmesta eri suosituimpiin kuuluvasta puddingista. Sinä iltana maut olivat Banaani-Kaneli, Very Chocolate ja klassinen Sticky Toffee.
Ensireaktio: herranjumala mikä lautasellinen tavaraa. Jos alku- ja pääruoka jättivät ainakin rouvan kohdalla toivomisen varaa koon suhteen, oli pudding-jälkkäri mitoitettu aivan hervottomaksi annokseksi. Läjästä olisi rittänyt ainakin kolmen ruokailijan makeannälkään!
Kakkosreaktio: siis tuollaista mössöäkö se pudding on..? Niinpä, britti-pudding ei todellakaan usein koreile ulkonäöllään! Puddingista riippuen koostumus voi olla kiinteämpääkin, mutta nämä kolme oli valmistettu höyryttämällä joka jättää rakenteen erityisen puuromaiseksi.
Nämähän ovat tietysti lähes silkkaa sokeria, eivätkä todellakaan kuulu noudattamaani ruokavalioon, mutta kuten todettua; elämästä ei pidä tehdä turhan mustavalkoista. Ja hei - olinhan kuitenkin The Pudding Clubissa. ;)
Kolmosreaktio: eiiiijjjjj hyvänen aika miten hyvää!!!!! Apua pysäyttäkää joku mun lusikka...!!
Surely enough, epämääräinen, höyryävä mössö oli taivaallisen herkullista. Söin ehkä kolme ruokalusikallista ennenkuin sain irrotettua otteeni ruokailuvälineestä ja sysättyä kulhon miehen puolelle. Makea pudding tarjoillaan aina paksun vaniljakiisselin kanssa, ja sitä kuuluu kauhoa päälle niin paljon että vanukas käytännössä ui kiisselissä. Myös mies oli aivan euforinen puddingia maistellessaan. Olimme yksimielisiä siitä, että Sticky Toffee oli parasta.
Yksi parhaita jälkiruokia mitä olen varmaan koskaan maistanut. (Ja arvatkaapa vain alkoiko päässä heti tikittää miten tästä saisi luotua vähähiilihydraattisen version... :P) Mutta miten ihmeessä ihmiset selviävät hengissä Pudding-tapaamisista..? Kun herkkua on tarjolla rajattomasti ja vielä seitsemässä eri maussa, miten voi pysäyttää itsensä ajoissa....? :D
Onko lukijoiden joukossa britti-puddingin ystäviä? Mites suolaiset versiot, esimerkiksi skottilainen haggis jossa on lampaan sydäntä, keuhkoa ja maksaa....?
Linkkejä kiinnostuneille tai muuten vain uteliaille:
Sticky Toffee -vanukkaan resepti (tämä on uuniversio, ei höyrytetty)
