Varhainen lintu madon nappaa jne.... ^_^
Tämä varhainen lintu nappasi aamukahvin Adamasin rantakadulla jo ennen auringonnousua. Heräsin kuudelta todetakseni, että olen aivan pirteä ja kahvi tekisi terää. Olin saapunut saarelle vain kahta tuntia aikaisemmin, takana muutama tunti torkkuja laivassa (ja nyt keinuttaa niin mahdottomasti.....).
(Kosmetiikkalukijoille - tänään on tulossa myös kosmetiikkapostaus ja onpahan tälle viikolle peräti meikkipostauskin..!)
Portaat alas kaupunkiin etsimään kahvilaa. Aurinko kareili horisontissa, "Kohta minä täältä nousen, kumpi ehtii ensin rantaan...?"
"Minä!" :)
Milosin viidestä tuhannesta asukkaasta tuhat asuu pääkaupunki Adamasissa. Se on reilusti suurempi kuin unelias Kassos, mutta pienempi kuin Karpathoksen Pigadia. Charter-turismia täällä ei ole, vaan kaikki turistit saapuvat Milokselle itsenäisesti.
En ole sortunut..! ;)
Seitsemältä ainoastaan kaksi kahvilaa oli auki. Kävelin rantakadun päästä päähän. Tähän aikaan seurana on Adamasin keskustassa vain koulubussia odottavia lapsia ja muutama kahvila-asiakas. Istuin katsomaan auringon kipuamista vuorten ylle ja odotin kunnes supermarket aukesi kahdeksalta.
Rakastan aamuhetkiä ja aamun valoa. Se lyhyt hetki, kun kylä tai kaupunki herää auringon kanssa on jotenkin niin satumainen. Yhtenä hetkenä kaikkialla on hiljaista, ja sitten, auringon säteiden myötä, kadut alkavat hiljalleen täyttyä äänistä. Kauppojen ovet avautuvat, kahvilojen aamuvirkut ukot saavat seuraa töihin lähtevistä leivonnaisen hakijoista, autoja murahtelee ohi.
Suurimman osan elämästäni tällaiset hetket ovat menneet minulta ohi. Melkein 3-kymppiseksi saakka minut sai hereille ennen yhdeksää vain kaksi ärhäkkää herätyskelloa. Nyt viimeiset vuodet herään joka aamu seitsemältä. (Kiitos siitä miehen työaikataulun - en olisi uskonut että jossain vaiheessa elämäänsä sitä olisi kiitollinen siitä että oppii heräämään aikaisin..! :))
Muita aikaisten aamujen lintuja?
Muistattehan valoimpulssilaitekokeiluni Venus Naked Skin –laitteella? Joka ensin toi niin lupaavia tuloksia ja sitten karvat alkoivatkin kasvaa takaisin?
Aiemmat jutut aiheesta löydätte täältä:
Karvoille tuli nukkumatti - vai tuliko?
Jatkoin sitten aloitusvaihetta vielä kolmen käsittelyn verran, ja nyt viimeisestä käsittelystä on… hetkinen, olisikohan siitä kolme viikkoa..? Laskin, että seuraava ylläpitovaiheen käsittely menee sopivasti Kreikan reissun yli. (Ylläpitovaiheessahan käsittely tehdään vain kahden kuukauden välein.) Ja ainakin toistaiseksi bikiniraja on kuin onkin pysynyt siistinä.
En ottanut tänne reissuun mukaan mitään karvanajovälineitä kun painoraja laukussa paukkui, ja nyt onkin jo korkea aika uhrata muutama euro höylään. Verrokkikuva säärikarvoista tässä (sääriähän en ole Naked Skinilla käsitellyt, ainoastaan bikinirajaa):
Kun taas bikiniraja on karvaton:
Toivottavasti kenestäkään ei ole jotenkin epäsopivaa joutua näkemään bloggaajan haaroväli..! ^_^ Ei tätä oikein muuten voi paremmin havainnollistaa tulosten tukemiseksi.
Josko siis Naked Skinin tulos nyt jäisi lupausten mukaisesti pysyväksi…?
Nyt minulla on kiire laivaan! Tänään on edessä piiiitkä 17 tunnin laivamatka Miloksen saarelle, jonne saavun vasta aamuyöllä. Hei sitten, Dodekanesia! Huomenna herään Kykladeilla!
Siniset ovet Kassoksella.
.
P.S. Menin kuin meninkin eilen vihdoin ulos syömään. :) Grillattu kala, runsas salaatti ja lasi valkoviiniä maksoivat yhteensä 6€. Pikkuisten, ei-turistillisten saarten etuja... ;)
Eilen illalla olin ihan varma, että minun kuuluisi saada vähintään hiusalan Nobel.
Oli jälleen hiustenpesun aika. Vaahdoteltuani siinä tovin saippuaa hiuksissa ja mietiskeltyäni miten voikin olla kummaa, että vaahdotusvaiheessa sormet vielä kulkevat hiuksissa ihan normaalisti, minulla välähti. Koska vedellä huuhdellessa hiukset muuttuvat nahkeaksi, läpipääsemättömäksi ”huovaksi”, ja etikkavedellä huuhdellessa taas silkkisen sileiksi, miksi en skippaisi koko helkkarin vesihuuhteluvaihetta? Kuka väittää että se on pakollinen?
Neutraloihan se etikkakin saippuan hiuksista.
Niinpä, saatettuani perusteellisen vaahdotuksen loppuun, aloin kauhoa etikkakylpyä päähäni. Hihhei..! Sormet liukuivat hiuksissa kuin ne olisivat balsamoidut..! Huuhdoin ja huuhdoin. Hiuspohja alkoi natista lupaavasti. Tuleeko, tuleeko nyt puhdasta..?
Annoin viimeisen etikkahuuhteen jäädä vaikuttamaan hiuksiin hetkeksi ja harjasin ne läpi. Ei takun takkua. Viuh vaan kun harja sujahteli läpi.
(Kyllä. Dove oli passissa. Ennen ideaa palashampoon vesihuuhtelun skippaamisesta olin ajatellut peseväni lukijan vinkin mukaisesti pelkät latvat normishampoolla. Se jäi nyt tekemättä.)
Huuhdoin hiukset lopuksi runsaalla kuumalla vedellä. Tuntu oli lupaava.
Asetuin odottamaan hiusten kuivumista. Olin niin jännittynyt että hyvä jos pysyin paikoillani. Olikin lähdettävä ulos satamaan kävelylle jotta hiusten kuivuminen nopeutuisi. Kello oli 22.30.
Ja what do you know – kassoslaisetkin olivat vihdoin ryömineet ulos koloistaan…! Kuulin musiikkia, laulua ja puheensorinaa. Ihan väentungokseksi asti ei kyläläisiä riitä, mutta varmasti ilta oli niin vilkas kuin vain pikkuisessa Fry’ssa voi syyskuisena perjantai-iltana olla.
Hiukset eivät ehtineet kuivua kävelyn aikana. Mutta ”nerokkaan älynväläykseni” lopputulos alkoi jo paljastua.
Tipuin pilvistäni. Hiuksissa tuntui se tuttu öljyisyys mikä tiistain neitsytetikkahuuhtelun jäljiltä.
Olin niin pettynyt.
Aamulla tulos vahvistui.
Hiukseni ovat kuin öljyllä valellut.
En olekaan nero.
Ehkä…. Ehkä jos etikkaa oli vieläkin liikaa…? Jos en huuhdellut tarpeeksi pitkään..? Minun täytyy yrittää löytää se täydellinen sekoitussuhde..! Sen täytyy olla ratkaisu…!
To Be Continued.
