Siivosin tänään keittiön kaappeja ja... sieltä paljastui mittava todistusaineisto "entisestä elämästäni".  Vanhasta parhaasta ystävästäni.

Tee.

Join sitä aamuin illoin, lounaalla, päivällisellä, välipalalla, janoon. Joka päivä. Lapsuudesta saakka. Tee on ollut minulle samanlainen intohimo kuin kosmetiikka, violetti väri, My Little Ponyt, musiikki ja nyt viime vuosina ruoka. Rakastin teetä. Olimme erottamattomat.

Sitten kahvi tuli väliimme.

Aloitin kahvin juomisen syksyllä 2011. Ensin se vieraili aamiaispöydässämme vain silloin tällöin, sitten yhä tiheämmin, lopulta syrjäyttäen teemukin kokonaan.

Tee, tuo vuosikymmenten rakkain juomani, alkoi maistua.... valjulta. Mauttomalta.

Aluksi en ymmärtänyt kuinka voimakas minut vietelleen kahvin vaikutus oli. Ostin edelleen teetä niin kuin aina ennenkin, mutta pian huomasin, että kaapeissa jo lymyävät teepakkaukset eivät huvenneet mihinkään. Kaappeihin tuli suorastaan tungosta. Se oli hämmentävää. Ennen yksi teepakkaus kesti minulla ehkä pari viikkoa.

Päivittäiset lounas- ja välipalamukilliset hiipuivat pikkuhiljaa iltateehen, ja siitä asteittain vain joinain iltoina nautittavaan iltateehen, kunnes vähän aikaa sitten tajusin, että en oikeastaan enää koskaan juo teetä. Tai se on ottanut saman roolin mikä kahvilla oli ennen - juon sitä yhden kupillisen hyvin harvoin ja satunnaisesti.

Sitä ei vain enää tee mieli.

Olin kai tuntenut syyllisyyttä teen hylkäämisestä, ja syyllisyys taas oli saanut minut välttelemään kaappeihin kertyneitä teejemmoja.

Kun tänään tyhjensin kaapit, tuli haikea olo. Minä ja tee. Miten minulla voi olla kotona näin paljon ihanaa teetä ja se on jäänyt juomatta...?

Katsellessani pakkauksia tajusin, kuinka lopullinen välirikostamme on tullut. En minä näitä tule enää juomaan. :´-(

Toisessa kaapissa patsastelee ylhäisessä yksinäisyydessään uusi rakkaani. Kahvi on aivan fantastista, mutta ei meillä tule koskaan olemaan samanlaista suhdetta kuin minulla ja teellä. Kuljimme niin pitkän matkan yhdessä, ja tuskin tulen koskaan juomaan kahvia joka aterialla niinkuin teetä. Nordqvistin Samurai, jouluteet, Indian Chai, Moroccan Mint... niin monia suosikkimakuja... Tuleeko kahvimaustani koskaan yhtä tarkkaa ja erittelevää? Toistaiseksi olen vain tyytyväinen, jos paahto on tummaa. (Ja kahvi ei tule R-kioskin automaatista...)

Joulutee on nykyään ainoa teemaku, jota minun tekee edes joskus mieli. Siis kerran kolmessa tai neljässä viikossa. Ja Yogin lakritsiteetä juon silloin, kun olo on kylmettynyt ja haluaa jotain voimakkaasti lämmittävää ja mausteista.

Voi, tee. Ystäväni. Anna anteeksi. En tiedä mitä tapahtui. Miten kahvi saattoikin kaikkien näiden vuosien jälkeen.... viedä paikkasi. Mutta näin kävi enkä voi ottaa sinua takaisin. Jään kaipaamaan sitä mitä meillä oli, mutta olen tieni valinnut.

* * *

Missä joukoissa te seisotte? Teen vai kahvin? Vai onko joku kummankin tasapuolinen ystävä..?

Jään kyllä ikuisesti ihmettelemään, mitä makuaistilleni oikeasti tapahtui... Voiko kahvi muuttaa sitä..? Johtuuko tämä kofeiinista..? Maistuuko tee nykyään valjulta siksi, että siinä on vähemmän kofeiinia...?

Niinhän siinä sitten kävi että Laveralta jouduttiin lähettämään minulle kadottamani Brand New Edition -meikit uudestaan. *huokaus* Lupasin heille, että jos koskaan löydän sen maan nielemän paketin, järjestän siitä blogiarvonnan.

Päivän lookissa Brand New Editionia. Ja kyllä - se mousse-meikkivoide oli juuri niin ihanaa kuin muistelinkin! :)

Kasvoilla on vielä sen verran Kreikan päivetystä että meikkipohjan sävyksi sopi sävy 03 Honey. Talvella menee epäilemättä paremmin 02 Ivory. Natural Mousse Make-Up nimeä kantava meikkivoide on unelman kevyttä, levittyy kauniisti ja kuivuu puuteriseksi - mutta ei missään nimessä jauhoisen kuivaksi. Päälle ei tarvitse lisätä puuteria (tai ainakaan minä en siihen kokenut tarvetta). Mousse-meikkivoide tasoittaa ihon pintaa mutta peittokyky on luonnonkosmetiikalle tyypillisesti kevyt. En sanoisi edes puolipeittävä. Minun tarpeisiini kuitenkin juuri passeli. Tuloksena luonnollinen, tasoitettu ja himmeäpintainen iho.

Poskilla Brand New Editionin Illuminating Powder sävyssä 01 Total Reflection. Illuminating-puutereita on kaksi, ja Total Reflection on niistä punertavampi ja siis poskipunamaisempi. Sävy näyttää purkissa rusehtavalta, mutta kuten näette, on iholla luonnollisen omppuinen puna. Sävy 02 Gold Bronze on kultaisempi ja vaaleampi. Kumpikin sävy sopii mielestäni ennen kaikkea lämminsävyiselle.

Silmissä sävyjä Oriental Brown -paletista ja huulilla kahden huulipunan, Rosewood Dreamin ja Precious Nuden, sekoitus.

Avaintuotteet: Illuminating Powder 01 Total Reflection, Natural Mousse Make-Up 03 Honey, luomiväripaletti 01 Oriental Brown ja huulipunat Rosewood Dream ja Precious Nude (eivät osa Brand New Editionia vaan uusia, tammikuussa ilmestyviä huulipunasävyjä.)

Silmämeikissä levitin koko luomelle Oriental Brownin vaaleinta, kuparipersikkaista sävyä, ja varjostin ulkonurkat luumuvioletilla. Sävy näyttää iholla hyvin punertavalta ja sopii loistavasti yhteen kuparisten sävyjen kanssa. - Ja korostaa sinisiä silmiä upeasti! Alaluomelle levitin vaalenta sävyä ja tummanvihreää. Rajasin yläluomen paletin ruskealla sävyllä käyttäen kostutettua sivellintä. (Rajauksesta tuli todella mieto koska värin koostumus on niin valoa heijastava.) Paletin sävyjä voi käyttää niin kuivana kuin kosteanakin.

Kaikki neljä sävyä ovat pigmenttisiä ja voimakkaasti hohtavia.

Olen juossut tänään koko päivän joululahjaostoksilla, siksi postaus tulee vasta nyt... Mousse-meikkipohja on ollut kasvoillani tällä hetkellä 9 tuntia, ja on edelleen kauniin ja siistin näköinen. Pinta kiiltää  enemmän kuin keskipäivällä mutta meikkivoide ei ole "sulanut", haihtunut tai kasautunut ihohuokosiin.

Mineraalimeikkipohjaa en ole tähän vaihtamassa, mutta julistan Natural Moussen kyllä parhaimmaksi luonnonkosmetiikan meikkivoiteeksi jota olen kokeillut! Joskus jos onnistuvat vielä kehittämään peittävän luonnonkosmetiikan meikkivoiteen yhtä ihanalla koostumuksella niin asiakkaita riittäisi varmasti jonoksi asti... :)

"Seuraava testivoide uunista ulos"... :)

Sain Jolie-verkkokaupalta viime kesänä niin massiivisen tuotepaketin, että sen sisällön testaaminen jatkunee aina ensi kevääseen... :D Tähän mennessä on käyty läpi ylellinen Patyka, silottavat ja tasoittavat Violet-tuotteet Estelle & Thildiltä, australialaiset luomumeikit á la Zuii sekä ranskalainen luonnonkosmetiikan pioneeri Melvita.

Tänään vuorossa "klorokosmetiikkaa" Ranskasta - Alorée. Merkillä on Cosmebion sertifikaatti.

Alorée-sarjan teho perustuu klorofylliin eli lehtivihreään. Ja mitä lehtivihreä sitten tekee kosmetiikassa? Sitä käytetään pigmenttinä (löytyy tällöin incistä nimellä CI 75810), mutta se toimii myös antioksidanttina eli vähentää ja hidastaa hapettumisen aiheuttamia vaurioita ihossa.

Kuva Paula Begounin kirjasta Don't Go To The Cosmetics Counter Without Me (2008)

Kosmetiikkaguru Paula Begounin mukaan antioksidantit kuuluvat tärkeimpiin ainesosiin ihonhoidossa. (Ja minulla on taipumus uskoa Paula-tätiä useimmissa kosmetiikkaan liittyvissä asioissa ;)) Kaiken ikäinen iho hyötyy antioksidanteista, ne ovatkin yksi "järkevimpiä" anti age -ainesosia koska eivät lupaa ryppyjen silotusta tai kaksoisleuan kiinteytystä vaan yksinkertaisesti suojaa. Ja kuten kaikki Karkkipäivän lukijatkin (toivon mukaan :D) ovat tähän mennessä oppineet, ihon suojaaminen niin UV-säteiltä kuin vapailta radikaaleilta on fiksuimpia "vakuutuksia" minkä voi iholleen ottaa.

Klorofyllillä on myös kyky imeä itseensä UV-säteilyä, vaikkakaan vaikutus ei ole tarpeeksi voimakas että klorofylliä voisi yksinään käyttää aktiiviaineena aurinkosuojatuotteissa.

Sain testiin ohuemman Aloréen kahdesta päivävoiteesta, Chloro Vitae City-Proof Moisturizing Fluidin. Olen nyt käyttänyt sitä vajaa kolme viikkoa.

Kokemuksia ja havaintoja:

* Koostumus on nimensä mukaisesti ohut, fluidimainen. Voide imeytyy hyvin, mutta sen koostumuksessa on jotain joka jättää ihon pinnan nahkean tuntuiseksi, pitkäksikin aikaa.

* Voide sisältää kimallepartikkeleita, mistä en itse koskaan oikein innostu. Tarkoituksena on epäilemättä luoda heleää ihoa, mutta Aloréen voiteessa käytetyn mican (eli kimalteen tuovan mineraalin) koko on omaan makuuni liian suuri. (Micaa on monen eri kokoista aivan hienojakoisesta hohteesta selkeään "glitteriin".)

* Voiteessa on persoonallinen, makea, ruohoinen tuoksu. Koukutuspotentiaalia! :) Tuleekohan se nimenomaan klorofyllistä..? Toiset eivät varmasti tykkää yhtään, minä tykkään. :)

* Olin juuri ennen Aloréeta käyttänyt Melvitan Nectar de Rosesia, ja oli mielenkiintoista huomata kuinka täysin erilaiset ihofiilikset näillä kahdella voiteella on. Nectar de Roses -voide on täyteläisempää ja jättää ihon sileäksi, tasoitetun tuntuiseksi ja himmeäpintaiseksi. Aloréen City-Proof on ohuempaa, jättää nahkean pinnan ja korostaa ihohuokosia. Vaikka ohuemmat koostumukset ovat yleensä enemmän mieleeni, näistä kahdesta tykkään ehdottomasti enemmän Melvitasta.

* Incifakta: voidepohjassa ykkösenä on ohransiemenvettä. Voiteen sisältämä klorofylli on uutettu nimenomaan ohrasta, ja incissä tulevat myöhemmin puhdas ohrauute ja ohranlehtiuute.

Summa summarum:

Aloréen voide ilahduttaa varmasti ainesosiensa puolesta hyvän antioksidanttivoiteen etsijää, mutta kosmeettisessa puolessa olisi hiomisen varaa. Kimalteet ovat aivan tarpeettomia ja ehkäpä koostumusta voisi kehittää hieman mattaisemmaksi. Kyseessä on kuitenkin normaali- ja sekaihon voide jollaisten käyttäjät usein arvostavat himmeää pintaa.

. . .

P.S. Seuraavana testivuorossa Estelle & Thildin anti age -uutuuslinja Super Bioactive! Pari kokeilukertaa on jo takana ja uskallan jo nyt sanoa että aijjai miten hyvän tuntuisia...! E&T:llä on kehitetty ihan uudet koostumukset verrattuna aiempiin kasvotuotteisiin ja myös tuoksumaailma on aivan uusi.