Kuvakertomus perjantailta.

(Piti vaihtaa alkuperäinen otsikko kun sen pituus alkoi vaivata esteettistä silmääni ;))

Päivä alkoi kävelyllä Grácian halki lempikatuani Verdiä. (Tämä ravintoloita, kuppiloita, leipomoita ja pikkupuoteja täynnä oleva kapea, tunnelmallinen katu taitaa olla muutaman muunkin suosikki Gráciassa ;)).

Grácia on kyllä siitä mieletön kaupunginosa, ettei täällä mitään tylsiä ja rumia katuja näytä olevankaan, minne ikinä käännytkin niin aina on edessä joku kiva aukio tai kiinnostava katu. Täällä on myös teattereita, taidegallerioita, kulttuurikeskuksia, kauppahalleja... Aivan ihana paikka kertakaikkiaan, en muista että missään päin maailmaa olisin törmännyt varsinaisen keskustan ulkopuolella yhtä kivaan kaupunginosaan.

Pysähdyimme kauppahalliin katsomaan kaloja. Luis ja minä tykkäämme kummatkin kalatiskeistä visuaalisesta näkökulmasta. Jäässä tököttävät kalat kangistuneine, hämmästyneine ilmeineen ovat kuin taidetta. Niiden "kasvoja" on jotenkin synkän kiehtovaa tarkkailla... Tiedän, kuulostaa varmaan ihan pimeältä. :)

Kalataiteesta toisenlaisen taiteen pariin... Nimittäin maalaustaiteen. Menimme Luisin taidekoululle jossa Luis maalaa muotokuvaani. Hän ei ollut tyytyväinen viime vuonna maalaamansa potrettiin ja maalaa siksi uuden.

Ateljeen värit <3

Luisin opettaja Xabi kävi välillä antamassa vinkkejä.

En tajunnut vilkkaasta keskustelusta juuri mitään, ja parempi niin. :) Tuntuu kyllä hassulta istua maalattavana - joku tuijottaa sinua intensiivisesti ja yrittää vangita persoonasi kankaalle. Ja sitten vielä toinenkin tulee tuijottamaan, kääntelee päätään, kurtistelee kulmiaan, osoittelee naamaasi ja selittää miten tuon ja tuon ja tämän kohdan naamastasi voisi maalata paremmin. :)

En katsonut maalausta, haluan nähdä sen vasta valmiina. Muotokuva viimeistellään maanantaina.

Menimme kotiin lounaalle ja seuraavana ohjelmassa oli iltapäivänäytös Cinema Verdissä. Verdi-kadun elokuvateatteri on yksi niistä muutamista Barcelonassa, joissa elokuvat voi nähdä alkuperäiskielellä.

Katsoimme A Last Quartet -elokuvan, josta pidimme kovasti. Kyllä Christopher Walken on aina niin.... Christopher Walken. Jäykkine tyyleineen yksi Hollywoodin karismaattisimmista näyttelijöistä. If you ask me.

Sitten taas kotiin tekemään pikainen kynsipostaus, ja kahdeksan jälkeen suuntasimme illalliselle.

Kohteena Girona- ja Rosselló -katujen kulmassa ala-Gráciassa sijaitseva Bar Morryssom. Tässä teille jälleen ruokapaikkavinkki! :)

Itse bongasin Morryssomin ruotsalaisesta matkailulehdestä. Ahvenanmaalaisen (!), Barcelonassa asuvan toimittajan jutussa keskityttiin Gráciaan ja toimittaja listasi Morryssomin yhtenä lemppari-tapas-paikkanaan. Täällä saa niitä oikeita, runsaita tapasannoksia. Monet turistien tapaksiksi luulemat, pienemmät ja tikulla lävistetyt (ja keskustassa usein todella ylihinnoitellut) annokset ovat pintxoja, jotka tarjoillaan lähes aina leipäpalan päälle kasattuna. Itsekin vinkkasin teille viime toukokuussa virheellisesti tapasbaarista Bornissa, kun kyseessä on virallisesti pintxo-baari. ;)

Morryssom on todella suosittu ja yhdeksään mennessä kaikki pöydät olivat täynnä. Tapas-menu on laaja ja täältä löytyy kaikkea simpukoista makkaraan. Me tilasimme sinisimpukoita, grillattua seepiaa, juustoa ja savustettuja vihreitä pimientoja (mitä nuo pienet, vihreät paprikan kaltaiset on suomeksi..?). Juusto ei todellakaan sopinut muiden ruokien makumaailmaan mutta tiedättehän meikäläisen... juustoa on vain aina saatava... :D

Neljä annosta maksoi yhteensä alle 20 euroa ja lautaselliset olivat todella runsaita. Kaksi ihmistä tulee neljästä tapas-annoksesta kylläiseksi. Pikkuisen eri näköiset lautaselliset kuin keskustan turisti-tapas-paikoissa...

Masut täynnä suuntasimme takaisin ylä-Gráciaan ja kotiin.

Niin tunnelmallisia nämä kadut....

Verdi-kadulta aloitettiin ja Verdi-katuun päätetään päivä.

Olimme kotona puoli yhdeltätoista ja olin niin väsynyt että menin poikkeuksellisesti nukkumaan saman tien.

Tällainen oli päiväni Barcelonassa perjantaina kahdeksas marraskuuta. :)

Kynsimoikat!

Ajattelin käydä raportoimassa, miten viime viikon torstaina laitettu geelimanikyyrini on kestänyt (kun sitä ainakin yksi lukija kysyi :)).

Kyseessä on ensimmäinen kerta kun olen kokeillut geelilakkausta, joten itsellenikin on ihan mielenkiintoista tarkkailla miten hyvin se kestää. Geelilakkauksen luvataan kestävän parhaimmillaan noin kaksi viikkoa. (Ainakin OPIn geelilakkauksen, muista merkeistä en tiedä.)

Kynnet tänään perjantaina 8.11.

Tiedän, että geelilakkaus on ihan tuttu juttu monelle teistä blogin kosmetiikka-aktiivisista lukijoista, mutta heitäkin varmasti on, joille termi ei sano mitään (kuten äitini ;)). Joten heille kerrottakoon, että kyseessä on led-lampun valossa kovetettava erikoislakkaus, joka kiinnittyy kynnelle tavallista kynsilakkaa tanakammin. Kynnelle tulee ensin pohjustava lakkakerros, sitten värilakka ja lopuksi kiinnittävä päällyslakka, ja jokainen kerros kovetetaan led-lampun alla.

Geelilakkauksen poistaminen onnistuu kotioloissa asetonipitoisella kynsilakanpoistoaineella (poistoainetta pumpuliin, pumpulit sormenpäihin ja foliot ympärille, odottele 10-15 minuuttia  ja pitäisi irrota), tai sitten lakkauksen voi käydä poistattamassa salongissa.

Minulle Magnetic Hair & Skincarella laitettu OPI-geelilakkaus on kestänyt oikein hyvin, tänään on 9 päivää manikyyristä ja vain muutaman kynnen lakkauksen alareuna on hieman "ilmoittunut". Pysyisiköhän nämä vielä siisteinä sinne Inspiration Awardseihin saakka..? No, se taitaa olla jo vähän turhan toiveikasta! ^_^ Mutta tosi kiva manikyyri kyllä kun saa siistit kynnet näinkin pitkäksi aikaa. Saa vielä nähdä miten poistamisen kanssa menee...

Onko siellä lukijoiden joukossa paljon kotigeelilakkausten tekijöitä? Miten hyvin teillä pysyy?

P.S. Eiliseen postaukseen liittyen - voivoi, teidän kommenteista päätellen taisin tehdä väärän mekkovalinnan.....

Lennolla tapaamani uusi ystäväni, kutsutaan häntä vaikka Veikoksi, halusi viedä minut eilen lounaalle. Veikko on käynyt Barcelonassa kuulema "enemmän kuin 50 mutta todennaköisesti vähemmän kuin 100 kertaa" viimeisen 20 vuoden aikana. Hän tuntee kaupungin kuin taskunsa, ja kun meillä lennon aikana tuli puhetta ruoasta (kappas, puhunko mä koskaan ruoasta? ^_^), Veikko sanoi, että hänen täytyy saada viedä minut yhteen lempiravintoloistaan.

"Siellä on ihan paras pulpo, joskus minun tekee mieli tulla Barcelonaan ihan vain syömään se pulpo. Se on vain niiiin hyvää, olen käynyt paikassa jo 20 vuotta ja otan aina saman annoksen."

Ja kukas nyt tällaisen myyntipuheen jälkeen voi kieltäytyä tarjouksesta lähteä lounaalle! :) Kaupungin paras pulpo - here I come! :)

(Tässä vaiheessa en oikein edes tiennyt mitä pulpo on, muuta kuin että jotain merenelävää. Veikko ei osannut sanoa mitä se on suomeksi.)

Toivottavasti Veikko ei nyt pahastu kun jaan hänen löytönsä teidänkin kanssa, mutta oikeasti voin sanoa että eipä jäänyt minunkaan viimeiseksi "pulpokseni" kyseisessä ravintelissa! Paikka on nimeltään Bar Villoro, ja sijaitsee Barcelonetassa osoitteessa Passeig de Joan de Borbó 72. (Yksi Barcelonetan pääkaduista.)

Kadulla on ensin pitkä rivi turistiravintoloita, ja sitten, ihan viimeisenä (tai ainakin melkein viimeisenä), ennenkuin saavut kadun päähän, tulee Bar Villoro. Paikka on ulkoisesti hyvin vaatimaton ja täynnä paikallisia. (Menu löytyy kuitenkin myös englanniksi.)

Seafood on Villoron erikoisuus, ja ruokalista sai kaltaiseni merenelävän ystävän kuolan valumaan. Olisin voinut tilata vaikka kaikki annokset! Onneksi kuitenkin päädyin ottamaan Veikon The Lautasen eli "Pulpitos a la planchan" (baby-mustekalaa grillattuna) aiolin kanssa, sillä se vei kerta kaikkiaan kielen mennessään.

(En edelleenkään muuten tiedä miten pulpo ja pulpito suomennetaan oikein... Pulpo on mustekala mutta mikä sitten on "baby octopus"? Pienempi mustekalalajike varmaan?)

Tilasin pulpiton kylkeen öljyssä ja yrteissä freesattuja sieniä jotka nekin olivat ihan tajuttoman hyviä. Kyllä vain hyvää öljyä holvaamalla saa yksinkertaiseenkin ruokaan kummasti makua! ^_^

Ja tuo aioli... Mmmmmm..! Sitä ei mainita menussa eikä sitä tarjoilla pulpiton kanssa ellei erikseen pyydä. Veikko sanoi että Villoron aioli on ihan parasta mitä hän on maistanut ja henkilökuntakin jo tietää että Veikon "special pulpito" tulee aina aiolilla. :)

Jos siis lonkeroiset ruoat, kala ja äyriäiset maistuvat, ota Barcelonan reissulla suunnaksi Villoro. Hintataso ei kuulema espanjalaisittain ole halvimmasta päästä, mutta suomalaiselle suhteellisen edullista. Kaksi annosta pulpitoa, salaatti, sienet, kaksi annosta oliiveja ja kaksi pikkupulloa cavaa maksoivat yhteensä 47€.

* * *

Sitten ruoan parista muille raiteille... Mutta älkää armaat lukijat nyt pelästykö, vaikka viikon sisällä blogissa on jo toisen kerran VAATTEITA. Vaatteista ei missään nimessä ole tulossa vakiosisältöä Karkkipäivään. Ei edes "guest starring" -sisältöä. Mutta nyt en voinut vastustaa halua kysyä teidän mielipidettänne. :)

Kuten tuli tuossa viime viikollakin todettua, en omista juhlagarderobia eikä vaatekaapissani ylipäänsä roiku mitään kovin vakuuttavaa kirjoa erilaisiin tilaisuuksiin sopivia kolttuja. Mekkotyttö kun en ole niin niiden shoppailu on minulle kaikkea muuta kuin luontevaa. Toisaalta sitten jos kutsutaan johonkin juhliksi luokiteltavaan tilaisuuteen, niin en minä sinne farkuissakaan osaa mennä...

Nyt haussa on mekko Inspiration Blog Awardseihin. Tai oli haussa... Yhden noista eilisen kandidaateista päädyin nimittäin jo ostamaan. Ja toisen perään vielä vähän haikailen ja mietin, että pitäisikö sekin kotiuttaa kun nyt harvinaisesti löytyi useampi mekko jota voisin kuvitella käyttäväni. Kyllähän sellainen toimiva, iätön pikkumusta olisi hyvä olla tällaisen trikootytönkin vaatekomerossa.

Luisin mielestä näytän 2.-kuvassa ihan kilahtaneelta Barbielta...

Eli klassisesti: Mikä näistä ois kivoin? :) Ja arvaatteko, minkä näistä lopulta (Luisin ja myyjän kärsivällisyyttä koetelleen, toodella piiiiiitkän pähkäilyn jälkeen) ostin?

Tiedän että tuo nro 3 ei ihan ole mitään Awards-gaala-kamaa, mutta tykkään sen mallista (ja hinnasta ;)) kovasti. Ja se on niin mukavan "kiltti". :)