Tongin yhtä parven rappusten alla nököttävistä kosmetiikkakasseistani, kun yhtäkkiä mieleeni putkahti; "Hei, en ole pitänyt pitkään aikaan mitään arvontaa!" Piti ihan tarkistaa ja hyvänen aika, edellinen arvonta oli heinäkuussa..!

Joten ei muuta kuin arvonta eetteriin ja joku kiva tuotesetti ilahduttamaan Karkkipäivän lukijaa! :)

Lumenen uusi Arctic Spa -tuotetrio sopii marraskuiseen arvontaan, sen design tuo minulle mieleen talven ja näitä minulla ei ole itselläni aikaa testata. (Oliko hyvät perustelut? ^_^) Kauniit ja yksinkertaisen tyylikkäät nämä uudet valkoiset pakkaukset ja varmaan sisältöäkin on päivitetty koko Arctic Spa -linjassa.

Arvottava setti on saatu Lumenelta ja se sisältää suihkugeelin, vartalokuorinnan ja täyteläisen vartalovoin. Tuotteet arvotaan yhtenä pakettina.

(Laitoin kuvaan toiveikkaasti lumiuhiutaleita, olen ihan talvifiiliksissä ja haluan sitä lunta jo tulevan..! :))

Osallistuaksesi arvontaan kerro kommenttilootassa kauanko olet lukenut Karkkipäivää ja miten löysit tiesi tänne. Sisällytä kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville niin saan sinuun yhteyden. :) Osallistumisaikaa on perjantaihin 22.11. klo 21 saakka.

Lunta odotellen....!

P.S. Tällä viikolla noiden kosmetiikkajemmojen pitäisi vihdoin kadota rappusten alta ja saunan lauteilta kun olen lopultakin suunnistamassa lipasto-ostoksille! :) Ah, en malta odottaa että saan kaiken järjestykseen!

Ranskalainen Melvita kuului niihin muutamiin harvoihin merkkeihin jotka tiesin entuudestaan vaihtaessani luonnonkosmetiikan käyttäjäksi kesällä 2009. Eipä Suomen markkinoilla tuolloin niin huimasti sertifioidun luonnonkosmetiikan merkkejä ollutkaan. Muut, jotka tuolloin tunsin, olivat Weleda, Dr. Hauschka, Lavera, Urtekram ja ruotsalainen Rosen Serien. Melvita on perustettu vuonna 1983, eli kuuluu Euroopan luonnonkosmetiikkapioneereihin. Ranskassa se on luonnonkosmetiikan markkinajohtaja ja Melvita-putiikkeja löytyy ainakin Pariisissa melkein joka kadun kulmasta.

Melvita kuului mielessäni itsestäänselvästi niihin merkkeihin joita kokeilen ensimmäisten joukossa luonnonkosmetiikkaprojektini alettua. Mutta kuinkas kävikään? Väliin "änkesi" Hauschkan tohtori, sitten löysin Estelle & Thildin ja lopulta minulle alkoi tulvia muita merkkejä testattavaksi ihan tungokseksi saakka -  ja niin sitten Melvita jäi jonnekin taustalle odottamaan vuoroaan. Ja on saanut odottaa runsaat neljä vuotta.

Viime kesänä oli vihdoin minun ja Melvitan teiden vuoro kohdata, kun sain Jolielta testiin Melvitan tuotteita. Satsiin kuuluivat Floral Bouquet -puhdistusvaahto, Orange Blossom Extraordinary Water -kasvovesi ja Nectar de Roses -kosteusvoide. Kokeilin settiä pikaisesti kesällä, mutta varsinaiseen testivuoroon ne pääsivät vasta nyt syksyllä.

Melvitan tuoteavalikoimasta pitää todeta sen verran, että se on todella laaja ja ainakin minun on ollut jotenkin vaikea hahmottaa sarjan ns. yleisiä linjoja. Siellä ei ole yhtä selkeää sarjajaottelua kuin esimerkiksi Laveralla tai Weledalla, ja Melvitan sivuilla käydessä saakin kahlailla aika hyvän tovin ennenkuin valikoimasta alkaa muodostua kokonaisvaltainen käsitys. Joukossa on erikoistuotteita joita en ole nähnyt millään  muulla luonnonkosmetiikkamerkillä, kuten silmän- ja huultenympärysten syvien juonteiden täsmätuote sekä - uskokaa tai älkää - oma kasvovesi silmänympärysiholle...! Tällaiseen tuotteeseen en ole törmännyt ikinä missään aiemmin...!

Sitten tuotearvioihin:

Floral Bouquet Cleansing Foam

Tämä putsari on suosikkimuotoani eli pumppuvaahtoa. Vaahto on sellaista vähän ohuempaa sorttia, samankaltaista kuin esimerkiksi Laveran My Age -vaahdossa. Mukavan tuoksuinen ja hoitaa hommansa, iho jää miellyttävän tuntuiseksi niinkuin aina pumppuvaahtoputsareista. Juuri siksi tykkään tästä putsariformulasta niin kovasti, ei ole koskaan tullut yhtään pettymystä vastaan pumppuvaahdoissa! :) Vahvemman meikin päivinä olen pyöritellyt vaahtoa kasvoille kahdesti, teen siis kaksoispuhdistuksen mutta samalla tuotteella. Floral Bouquet tuntuu kenties ohuen koostumuksensa takia niin hellävaraiselta ja miedolta että mielelläni varmistun puhtaustasosta tuplapuhdistuksella.

Orange Blossom Extraordinary Water

Melvitalla on kahdenlaisia kasvovesiä; kukkaisvesiä ja "extraordinary"-vesiä. Nämä erikoisvedet ovat koostumukseltaan kevyen geelimäisiä, ja ovat hoitavampia kuin kukkaisvedet. Ne ovat ikäänkuin jotain kasvoveden ja kosteusseerumin välimaastosta. Extraordinary-sarjaan kuuluu kirkastava Narsissi-vesi, kosteuttava Appelsiininkukkavesi ja elvyttävä Ruusu-vesi. Kaikki niistä toki kosteuttavat, mutta Narsissi on erityisesti samealle iholle ja Ruusu ikääntyneelle iholle. (En pidä tuosta 'elvyttävä' -sanasta kosmetiikassa, mutta käytetään nyt paremman puutteessa... Eihän ihoa oikeasti voi "elvyttää", jos elvyttämisellä tarkoitetaan jonkun jo menetetyn "henkiin herättämistä" :D))

Orange Blossom Extraordinary-vesi on miellyttävän tuntuista, ja tuntuu lupaustensa mukaisesti kosteuttavammalta kuin tavallinen kasvovesi. Tästä jää ihoon pieni "pintafiilis", mistä en tavallisesti kasvovedessä pidä, mutta kun tuotteen ajattelee vähän niinkuin seerumina niin "kestän" sen :D

Nectar de Roses Moisturizing Rose Nectar

Nectar De Roses on käsitykseni mukaan Melvitan valikoimassa se kaikenikäisille sopiva peruskosteuttava linja. Minä sain testiin normaalista kuivalle iholle tarkoitetun Rose Nectar -voiteen, jonka koostumus on erittäin miellyttävä. Kuvailisin sitä vähän täyteläisemmäksi emulsioksi, ei ihan ohutta mutta ei vielä paksua "rasvaakaan".

Voide imeytyy nopeasti eikä tunnu rasvaiselta, mutta jättää ihon pinnalle ihan kevyesti vahamaiselta tuntuvan, suojaavan pinnan. Ei missään nimessä epämiellyttävän tuntuinen, minähän olen tosi tarkka näissä ihofiiliksissä :D Ei ala rullata meikin alla (no, ainakaan minun ihollani :) Sekaiholle sopii varmasti paremmin Nectar de Roses -geeliversio). Kesällä voide oli minulle ehkä vähän liian tuhtia, mutta nyt talvea kohti mennessä se sopii täydellisesti. Tuoksu on miellyttävä ja mieto, ei sitä tunkkaista ruusua mistä en pidä.

Hygieeninen pumppupullo saa myös kiitosta.

. . .

Näiden ja muiden aiemmin kokeilemieni parin millin pussinäytteiden sekä myymälöissä suoritettujen random-Melvita-testailujen perusteella olisin valmis sanailemaan, että Melvita kuuluu koostumustyyliltään siihen enemmän normikosmetiikkaa muistuttavaan luonnonkosmetiikkajoukkoon. Kun sarjat kuten Hauschka ja Weleda (Balm Balmista tai Badgerista puhumattakaan!) tuntuvat ja tuoksuvat selvästi erilaisilta kuin "normi"kosmetiikka, on Melvitan kaltainen sarja ehkä helpompi valinta normikosmetiikan koostumuksiin tottuneelle henkilölle joka harkitsee hyppyä luonnollisen kosmetiikan puolelle.

Jaksan aina kertoa kaikille, kuinka itse aloitin luonnonkosmetiikkasiirtymäni ihan vääränlaisilla voiteilla ja koko projekti meinasi tyssätä alkuunsa pettymykseni takia. Koostumukset ovat kyllä kehittyneet ihan hurjasti jo niinkin lyhyessä ajassa kuin neljässä vuodessa, ja kun valikoimaakin on varmaan kymmenkertaisesti vuoteen 2009 verrattuna niin tämän päivän luonnonkosmetiikka-asiakkailla on huomattavasti paremmat mahdollisuudet tehdä onnistuneita valintoja. :)

Onko karkkipäiväläisten joukossa Melvitan käyttäjiä? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia. Jotenkin hassua miten näin iso ja etablisoitunut merkki on tavallaan jäänyt Suomessa viime vuosien trendikkäämpien brändien varjoon, vaikka imago on moderni ja valikoima laadukas.

Jouduin perjantaina laivalla niin loukkaavan ja epäasiallisen käytöksen kohteeksi, että menin ihan sanattomaksi hämmennyksestä ja pahasta mielestä. Yleensä olen suhteellisen sanavalmis nainen ja osaan sanoa törkeille tyypeille ns. "vastaan", mutta nyt saatoin vain katsoa näitä ihmisiä hämmästyksen ja häpeän vallassa.

Kuten kerroin perjantain postauksessa, olin lähdössä iloisin mielin Siljan Happy Lobster -ravintolaan, jossa ruokailu on minulle aina laivamatkojen kohokohta. Ruoka on vain jotain niin hyvää, ja hinta-laatu-suhde saa tällaisen köyhäilijänkin suupielet korviin. "Rapuhetki" tuo minulle muuten niin arkiseen ja rutinoituneeseen laivamatkaan pienen kultareunuksen.

M/S Symphonyn Happy Lobster on todella ahdas, ja pienet pöydät ovat käytännössä aivan vieri vieressä. Se on myös aina täynnä, no, ainakin viikonloppuisin. Minut ohjattiin pöytään, jonka vieressä 15 sentin päässä istui noin viisissäkymmenissä oleva, vähän fiinimmän näköinen pariskunta. He olivat käymässä keskustelua jälkiruokavalinnoista, ja olivat hieman kyllästyneen näköisiä tarjoilijan viimein purjehtiessa heidän pöytäänsä ja pahoitellessa että he olivat saaneet hieman odottaa.

No, pariskunnan odotellessa jälkiruokaansa minä sain alkuruokani. Se oli Äyriäislautanen, ehdoton lempparini Happy Lobsterissa ja tilaan sen joka kerta. Taustatietona kerrottakoon, että en ole mitenkään hurjan tottunut rapuveitsen käsittelijä ja auon lähes kaikki ravut sormin. (Alkuruokalautasella tosin ei mitään suuria rapuja olekaan, ne saa mielestäni ihan kätevästi auki ilman veistä.) Muistan aina, kun tilasin äyriäislautasen ensimmäistä kertaa ja olin ihan että apua, miten näitä syödään... Lautasella taisi olla kolme erilaista välinettä niiden käsittelyyn. Sitten huomasin, että muutkin ravintolassa käyttävät sormiaan ja tarjoilijakin nauroi että "ota ihan rennosti, nämä saa syödä ihan miten haluaa". :)

Noniin, mutta siis perjantaihin. Olen jo pitkään aikonut kirjoittaa blogiin pienen jutun Happy Lobsterista ja rapujen syönnistä, ja halusin ottaa juttua varten pari kuvaa. Otin esiin kamerani ja nappasin Äyriäislautasesta muutaman kuvan. Tämä vei alle minuutin eikä varmastikaan kiinnittänyt kenenkään huomiota koko ravintolassa - paitsi viereisen pöydän fiinin pariskunnan. Laittaessani kameraa takaisin laukkuun, alkoi pariskunta kommentoida kuvien ottoani kovaan ääneen.

"Siis ei herranjumala miten noloa, ihan järkyttävää", mies sanoi.

"Aivan, siis niin järkyttävää", nainen komppasi.

"Voi hyvänen aika kun kaikesta pitää koko ajan olla ottamassa kuvia, tämäkään tyttö tuskin pystyy odottamaan että pääsee laittamaan kuvat jonnekin Twitteriin tai Facebookiin", mies sanoi.

"Niin juuri, ihan paaaaakko laittaa kaikesta syömästään heti kuva Facebookiin",  nainen sanoi.

"Ihan järkyttävää", mies totesi. Äänensävy oli niin liioitellun teatraalinen, että jos en itse olisi ollut arvostelun kohteena, olisin varmasti revennyt nauramaan.

"Niin järkyttävää", nainen jatkoi.

Pariskunnan tarkoitus oli eittämättä, että kuulen kaiken tämän. Vaikka he eivät olisi korottaneet ääntään, olisin toki silti kuullut, istuinhan vain 15 sentin päässä. Päätin keskeyttää taivastelun ja sanoin heille:

"Anteeksi nyt vain kovasti, mutta aion kirjoittaa ravintolavierailustani jutun. Tarvitsen siihen kuvia".

"Niin joo, ihan varmaan", nainen sanoi ja katsoi minua niin ylimielisesti että ihan jäädyin.

"Ihan sama mutta järkyttävän noloa tuollainen", mies sanoi ja katsoi minua yhtä ivallisesti.

Olin niin puulla päähän lyöty että pystyin vain tuijottamaan heitä.

Siinä tämä hienon näköinen pariskunta istui kuvitellen olevansa parempia ihmisiä hienoine käytöstapoineen, ja katsoivat oikeudekseen alkaa arvostelemaan ja pilkkaamaan "noloa rahvasta". Toinen tulee ravintolaan hyvillä mielin syömään, ja nämä ihmiset alkavat ääneen pilkkaamaan häntä.

Kuva: 123rf.com © Alvaro Cabrera Jiménez

Nainen katsoi minua melkein aggressiivisesti, ilmeisen provosoituneena siitä, että ylipäänsä olin kehdannut avata heille suuni. Hän alkoi selittää:

"Me oltiin juuri Pariisissa, ja sielläkin yhdessä ravintolassa istui tyttö joka alkoi kuvaamaan croissantiaan, siis ihan kääääsittämättömän noloa. Siinä se väänteli ja käänteli itseään sen kameran kanssa, jooooka puolelta piti saada kuva siitä hemmetin voisarvesta, niin uskomattoman noloa."

Tätä kertoessaan nainen alkoi itse vääntyillä ja kääntyillä istuimellaan, esittäen croissant-tyttöä. Hän heilui tuolillaan niin että päätyi osittain melkein syliini. Aloin miettiä, oliko nainen juovuksissa. Aikamoisen ylimitoitettu reaktio kuvanottooni. Nainen ei kuitenkaan vaikuttanut humaltuneelta. Hän vaikutti vain - - erittäin ylimieliseltä ja tuohtuneelta.

Olisin halunnut sanoa vielä jotain, mutta en kertakaikkiaan kyennyt. Tunsin oloni loukatuksi ja samalla häpesin pariskunnan puolesta. Käsittivätkö he ollenkaan käytöksensä epäasiallisuutta? Miten joku kehtaa olla noin epäkohtelias ventovieraalle ihmiselle? Mitä olin heille tehnyt? Otin kolme kuvaa ruoka-annoksestani.

Käännyin pois ja aloin syödä rapujani. Hetken kuluttua kuulin, kun nainen vielä totesi miehelleen, "On se kyllä ihmeellistä että lapset ja nuoret ylipäänsä tilaavat mitään äyriäisiä kun eihän ne osaa edes syödä niitä." Mies komppaili.

Lapset ja nuoret...!

. . .

Ilta meni melkein pilalle. Olin vähän aikaa kuohuksissa moisesta julkisesta "hyökkäyksestä" ja oli aika ikävä yrittää siinä syödä annostaan jota olin niin kovasti odottanut, viereisen pöydän mulkoillessa ruokailuani. Onneksi pariskunta poistui pian ja hyvä ruoka pelasti tunnelmaa edes vähän. Toisen annokseni, Scampi-salaatin, sain syödä rauhassa.

Okei. Ruokien kuvailusta on tullut blogien ja muun kuvapainotteisen sosiaalisen median kautta varsinainen ilmiö, ja varmasti se ärsyttää joitakin ihmisiä. Helkkari, myönnän itsekin että se näyttää vähän huvittavalta ja joissain tilanteissa varmasti jopa nololta. Mutta häiritseekö se ketään? Ja jos häiritsee, eikö olisi kohteliasta pitää se omana tietonaan ja päivitellä vaikka kaverinsa kanssa keskenään tilanteen jälkeen?

Kumpi on nolompaa - se että ottaa kaikessa hiljaisuudessa valokuvan lautasestaan vai se että alkaa ääneen taivastelemaan ja dissaamaan kuvan ottanutta henkilöä - niin että henkilö ja puoli ravintolaa kuulevat? En pysty ymmärtämään tällaista perusteetonta ilkeyttä.

Luulen, että tässä asiassa minulla on arvostelijoitani paremmat perusteet todeta heidän käytöksestään;

"Ihan jääärkyttävää".'

P.S. Laitan tänne taas yhteisen vastauksen kaikille niille kommentin jättäneille joille en henkilökohtaisesti vastannut - kiitos "kollektiivisesta paheksunnastanne" tällaista rahvaan kyykytystä kohtaan, todella harmi ettei kyseinen pariskunta tai ylipäänsä heidän kaltaisensa "Paremmat Ihmiset" tätä juttua ja keskustelua lue. Voisi tehdä hyvää saada vähän ajattelemisen aihetta. Kaikkiin kommentteihin olisi tehnyt mieli vastata mutta niitä on niin paljon, kiitos runsaasta osanotostanne!