Olen Couchsurfingin kautta tutustunut muutamiin aivan erityisen mahtaviin tyyppeihin. Yksi heistä on Idan Israelista.

Ja minun teki kovasti mieli kirjoittaa hänestä! :) Mies on nimittäin aivan hulluna meidän Suomeen.

Idanin ihastus maahamme sai alkunsa varsin erikoisella tavalla - videopelien kautta. Törmätessään kerran vahingossa kielivalikossa suomeen, Idan kiinnostui omituisesta kielestä ja alkoi ottamaan selvää tästä pohjoisesta, "maailman oudointa kieltä" puhuvasta maasta. Kiinnostus johti ensimmäiseen Suomen matkaan vuonna 2009, jonka jälkeen Idan oli "Suomi-koukussa". Idan on myös opiskellut suomea omatoimisesti ja yllättää aina välillä huolellisesti äännetyillä fraaseillaan. :) (Esimerkiksi 'Turmion Kätilöt' tulee suusta oikein mallikkaasti...! :D)

Toisen, pidemmän Suomen matkansa Idan teki viime kesänä. Idan päätyi tuolla vierailulla myös Ahvenanmaalle, jossa tapasimme. Meistä tuli välittömästi ystävät. :)

Viime kohtaamisemme jälkeen Idan on ehtinyt koluta keski-Eurooppaa, Brittejä ja Etelä-Amerikkaa aina Antarktista myöten. Mutta ei ole Suomen voittanutta...! "Kun viime viikolla palasin Suomeen, olin vain aivan mielettömän onnellinen. This is the best place!" Idan kertoo kun tapaamme bussiasemalla.

Me suomalaiset ollaan niin vaatimattomia että aina tuntuu hullulta ja odottamattomalta törmätä ulkomaalaisiin jotka ovat rakastuneet Suomeen..! Ainakin minusta tuntuu siltä. Vaikka mahtavaahan se on. :)

Idan pysähtyi eilen Tampereella matkallaan Rovaniemelle, ja vietimme yhdessä hauskan päivän klassisine Tampere-momentteineen. Minnekäs vieras ensimmäisenä viedään Tampereella ellei Pyynikin näkötorniin munkille? :)

Kyllä sitä muutkin kuvaa ruokiaan kuin bloggarit, hehheh! :)

Ei-tamperelaisille taustatiedoksi: Pyynikin Näkötornin kahvilan munkit ovat aivan käsittämättömän suosittuja, ja kesäisin siellä on useimmiten jonoa pitkälle ulos asti. Kahvila on auki joka ikinen päivä vuoden ympäri.

Kyseessä on ihan perinteisiä kardemummalla maustettuja, sokeroituja munkkirinkilöitä. Jokin taika näissä vissiin on kun ovat niin legendaarisiksi muodostuneet...!

Idanille munkki maistui, vaikkei hän ole kardemumman ylin ystävä. "Ai tämä on sitä samaa maustetta kuin Ahvenanmaan pannukakussa..."

Parta sai munkista kivan sokerihuurteen... :)

Höpöttelimme kahvilassa niin pitkään että vatsassa alkoi murista ja kello näytti lounasaikaa. Kuunnellessa toisen 6 kk:n seikkailuista aika kyllä katoaa... Suuntasimme harmaankalsean kaupungin läpi Kauppahalliin, jossa Idanille olisi tarjolla....

...mustaa makkaraa! Eihän Tamperetta voi kokea ilman Mustaa - jos on kaikkiruokainen :D Olin kertonut Idanille "blood sausagesta" jo aiemmin päivällä, ja hän kuulosti innostuneelta. Saapuessamme Kauppahalliin miehen ilme kuitenkin muuttui. Ei näitä nyt tosiaan ihan hurjan houkuttelevan näköisiksi voi väittää...!

Kokonaisen makkaralounaan sijaan Idan päätyi ottamaan pienet maistiaiset kahdesta eri mustasta; ruispohjaisesta ja ohraisesta.

Minua alkoi jo harmittaa että olin edes ehdottanut koko makkaraa, ettei ystäväni vain kokenut että hänen piti kohteliaisuudesta maistaa jotain joka selvästi vaikutti vastenmieliseltä.

Mites lukijat, kuka tykkää mustasta...?

Minä en ole koskaan sitä itse maistanut; kun 14-vuotiaana lopetin lihan syönnin eivät mustan makkaran ja minun tiet vielä olleet kohdanneet.

Lopulta Idan kuitenkin söi lautasen tyhjäksi, ja totesi että pötkylät olivatkin yllättävän maukkaita. "Definitely taste better than what they look like..!" :)

Lounasvatsaa ei kuitenkaan täytetty makkaralla, vaan Idanin suosikki-suomalaisella:

Riisipiirakalla. Mies osti tyytyväisenä kasan piirakoita ja mutusteli niitä onnen hymy kasvoillaan. Pystyin samaistumaan tunteeseen... Sanni Kreikassa.... ja tiropitat....

Illan ohjelmassa oli avantouintia. Avantouintitreffit olimme sopineet jo viime kesänä Ahvenanmaalla, tämä oli Tampereen vierailun "the thing". Idan oli kuitenkin tässä välissä pulahtanut mereen Antarktiksellakin, ja ajattelin että eihän järviavanto enää sen jälkeen ole mitään.

Mutta olihan se...! Kummasti kaveria alkoi jännittää avannolle saapuessamme ja mies keräsi saunan lauteilla rohkeutta puoli tuntia ennen kuin uskaltautui veteen.

You can do it...! :)

...ja sinnehän se sälli lopulta molskahti. :) Lauteilla käytiin pitkää analyysiä jäisen dipin aiheuttamista tuntemuksista kehossa. Oli myös jännä kuulla miten vaikeaa saunaan tottumattoman on hengittää löylyssä, ilma polttaa pahasti ja Idanin täytyi hengittää hitaasti ja keskittyen että pystyi olemaan ylimmillä lauteilla.

Avannon jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa iltapalalle ja saunakaljalle/siiderille ennen kuin Idanin juna lähtisi viemään miestä Rovaniemelle.

Valmistimme true-budjettireissailijan tyyliin purkkitonnikalaa. :) Ja nyt jaankin teille Idanin mainion kikan tonnikalan helppoon upgreidaamiseen - savusta tonnariisi syvä, herkullinen aromi!

Ehkä joku on kuullut tästä tavasta aiemminkin, mutta minä en. Nerokasta!

Tarvitset: tonnikalaa öljyssä, tulitikut/sytyttimen ja palan vessapaperia.

Mielellään myös parvekkeen, terassin tai muun ulkotilan ettei vain palovaroitin ala mahdollisesti huutaa. :)

Valuta pois osa öljystä. Aseta vessapaperinpala purkin päälle ja painele se kiinni tonnikalaan niin että se öljyyntyy. Jätä paperin reunat puhtaiksi.

Sytytä paperi kaikista kulmistaan. Jätä palamaan. Paloaika riippuu siitä kuinka paljon purkissa on öljyä. Jos haluat oikein savuisen ja rapean tuloksen, jätä purkkiin paljon öljyä. Tällöin paloaika kestää tietysti pidempään. Jo 10 minuutin paloajallakin saa kuitenkin selvästi savuisen aromin.

Kun tuli on sammunut (tai olet sen itse sammuttanut jos alkaa jo olla nälkä), saa paperinpalan nostettua pois helposti yhtenä kappaleena. Se ei murene tonnikalaan.

Voilà! Sinulla on nyt tylsän perustonnarin sijaan erittäin herkullista, savustettua tonnikalaa! Haarukoi suoraan purkista suuhun tai käytä salaattiin, laatikkoruokaan, tonnaripulliin tai mihin nyt ikinä tonnaria käytätkään! :)

Kiitos Idan! Ja oikein hyvää Rovaniemeä! :)

Onpas taas kökkö otsikko, välillä on hankala saada jutun pointti tiivistettyä muutamaan sanaan! :)

Blogiani säännöllisesti lukevat tietävätkin, että rakastan kuivashampoita ja olen niiden suurkuluttaja. Kuivashampoita on kahden tyyppisiä; selkeästi karheaa tekstuuria tuovia jotka kohottavat hiusta ja tuovat volyymia, ja sellaisia, jotka lähinnä vain imevät rasvaisuuden hiuksista jättämättä tukkaan karheaa, tahmeaa tunnetta. Tuotteeseen valittu tärkkelyslaji (tai lajit) sekä sen pitoisuus vaikuttaa tulokseen. Aiemmin olen havainnoinut, että perunatärkkelykseen pohjautuvat kuivikset tuovat karheamman jäljen kuin toiset yleiset, riisi- ja maissitärkkelys"shampoot".

Itse olen lättähiuksisena ollut tekstuuria tuovien kuivashampoiden ylin ystävä. Totta, ne eivät jätä hiusta millään lailla mukavan tuntuiseksi, mutta imevät rasvan pois ja kohottavat ilman tupeerausta. Olen kokeillut myös muutamia ei-karheuttavia kuivashampoita (Batiste, Kicks Refreshing) mutta ne ovat jättäneet meikäläisen aika välinpitämättömäksi. Tahtoo tekstuuria!

Sain lokakuussa blogin kautta testiin Goldwellin Dualsenses Ultra Volume Touch-Up Sprayn (ei hitto näitä kilometrinimiä..! :D)). "Ultra Volume, aaah, kuulostaa hyvältä!" ajattelin. Tärkkelyksenä tuotteessa on tapioka, minulle uusi ainesosatuttavuus kuivashampoiden maailmassa.

Mutta - ei Dualsenses tuokaan ultravolyymia. Ei edes minivolyymia, jos minun hiuksiltani kysytään. Mutta sen jättämä tunne...! Siis wow! Hiukset jäävät silkkisen sileiksi ja todellakin puhtaan tuntuisiksi. Hiukset eivät tunnu yhtään jauhoisilta tai lähmäisiltä. Ne vain puhdistuvat ja silottuvat. Tapiokatärkkelys on yhdistetty silikoniin (polymethylsilsesquioxane), ja veikkaan että juuri tuo ainesosa tuo silkkisyyden.

Tuoksu on neutraali ja raikas.

Verrattuna esimerkiksi Batisten riisitärkkelykseen pohjautuvaan kuivashampooseen (puhun normiversiosta, en XXL:stä), Dualsenses jättää "olemattomamman" jälkifiiliksen ja on lähes näkymätöntä. (Tummista hiuksista en osaa sanoa mutta minun vaaleaan tukkaani tämä ei jää lainkaan näkyviin.) Batistesta jää hiukseen selvästi jauhoisuutta - ihan silminhavaittavaa. Kicksin hopeinen Refreshing taas jätti hiukset jotenkin kostean ja epämääräisen tuntuisiksi, se ei oikein tuntunut tekevän yhtään mitään.

Batisten jälkeen hiukset piti aina harjata ettei jauhoa jäänyt näkyviin (tämä tosin pitää paikkansa monen muunkin kuivashampoon kohdalla, ei vain Batisten), Goldwellin möyhin vain tyveen ja valmis.

Tunnustan käyttäneeni Dualsensesiä pari kertaa palashampooprojektinkin aikana (vaikka ei pitänyt käyttää mitään muotoilutuotteita), ja saippua on saanut sen irti. Kaikkein stydeimpiä kuivashampoitahan edes normishampoo ei irrota yhdellä pesulla.

Haha, ei liity kuivashampooseen mitenkään mutta nuo pullokuvat on aika tylsiä :) Päivän kynnet.

Kenelle siis? Sinulle, joka kaipaat kuivashampooltasi nimenomaan PUHDASTA TUNNETTA, raikkautta ja miellyttävää silkkisyyttä hiuksiin, et karheutta, mattaisuutta ja volyymia.

Pullonkylkiteksti lupaa; "Jättää hiukset luonnollisen hoidetuiksi ja antaa tervettä kiiltoa." Kerrankin lupaus joka pitää paikkansa! Tosiaan, tämähän on melkein kuin "2-in-1" -kuivashampoo ja kuivahoitis yhdessä...!

 Tuotteella on hintaa n. 20 euroa.

Kummastako tuloksesta te pidätte enemmän kuivashampoossa - tuuheasta/karheasta vai sileästä/puhtaan tuntuisesta?

Kuka arvaa mitä kuvassa on?

Rättejä. Kyllä. :)

Postauksen työnimi olikin "rättien taisto" :D No, ei ne nyt lopulta kuitenkaan mitään taistelleet. Ensimmäinen nimittäin menetti pelin aika nopeasti toisen ilmestyessä tontille.

Minne matka, toveri..?

Kuvassa on Sensain Sponge Chief -puhdistusliina, jota Virve kutsui muinoin osuvasti kummitukseksi. Liina kuivuu täysin koppuraksi ja jos sen sattuu jättämään vaikka käsisuihkun päälle niinkuin minä, saa tällaisen sympaattisen haamuhahmon.

Sponge Chief on osa Sensain puhdistusrituaalia. Sen sijaan että huuhtelisit puhdistusaineen (tai kuorinta-aineen tai naamion) kasvoiltasi vedellä, käytätkin kostutettua pyyhettä eli "sienipomoa" (hassu nimi tällä). Sponge Chiefin koostumus on kosteana paksuhko, hyvin pehmeä ja sienimäinen.

Monet ovat kuvailleet koukuttuneensa Sensain kasvopyyhkeen käyttöön niin, etteivät suunnilleen osaa olla ilman kun ovat kerran Sponge Chief -tielle lähteneet. Minulle ei ole käynyt niin. Ostin pyyhkeen syksyllä, ja sen käyttökerrat ovat itse asiassa jääneet aika vähäisiksi. Pyyhe tuntuu kyllä tehokkaalta ja "kasvovesivanulapputestin" perusteella kasvot puhdistuvat selvästi perusteellisemmin kuin ilman pyyhettä, mutta mitään "ooooh!" -tunnetta Sponge Chiefin käyttöelämys ei ole minulle tuonut. Sarjassamme "ihan kiva" tuote, mutta ei mitenkään mullistanut ihonpesurituaaliani.

Alkuvuodesta tutustuin toiseen kummitukseen.

Veikkaanpa, ettei suurin osa teistä ole varmasti koskaan kuullutkaan tästä rätistä! :) Syy on siinä, ettei sitä itse asiassa vielä edes myydä Suomessa. Mutta kohta myydään.

Varsin nukkavierulta ressukalta näyttävä pyyhe on vienyt sydämeni...! Enpä olisi uskonut, että näin yksinkertaisella asialla voi saada niin merkittävän eron puhdistuksen jälkeiseen ihofiilikseen.

Kyseessä on brittiläisen Liz Earle -merkin rakastetun Cleanse & Polish Hot Cloth -duon musliinikankainen kasvopyyhe. Se toimii samalla idealla kuin Sensain Sponge Chief, eli vedellä huuhtelun sijaan puhdistustuote pyyhitään kasvoilta tällä kankaalla. Se suositellaan kostutettavaksi mahdollisimman kuumalla vedellä.

Sain Liz Earle -tuotteita testiin merkin PR:ltä, ja kerron sarjasta lisää myöhemmin tässä kuussa. "Kummitus" on suosikkini enkä malttanut olla esittelemättä sitä jo nyt...! :)

Liz Earlen kasvopyyhkeen juju on sen materiaalissa. Musliinikankaan kevyesti karhea pinta kuorii ihoa samalla kun sillä pyyhitään puhdistustuote pois. Pyyhettä on tarkoitus käyttää päivittäin, jopa aamuin illoin. En osaa sanoa miten hyvin tämä sopii oikein herkälle iholle jolle pyyhkeen tuoma mekaaninen rasitus saattaa olla liikaa, mutta minun ihoni on vallan ihastunut..!

Pyyhe ei tosiaankaan tunnu tai näytä ylelliseltä niinkuin Sensain Sponge Chief, mutta sen jättämä tunne voittaa Sienipomon pitkällä kaulalla. Ihon pinta on todella sileä ja kertakaikkiaan vain tosi hyvän tuntuinen. Ei tähän mitään erikoisia superlatiiveja tarvita - tunnen eron ja todellakin tykkään siitä.

Erityisen hyvältä iho tuntuu Liz Earlen putsarin jälkeen, mutta siitä kerron enemmän varsinaisessa Liz-jutussa.

Sensain Sponge Chief kustantaa Suomessa n. 12 euroa, Lizin Hot Clothin hinnasta minulla ei vielä ole tietoa mutta oletan että hinta on paljon edullisempi sillä merkkikin on huomattavasti edullisempi. Edit. Hot Clothit tulevat maksamaan 5€/2kpl pakkaus ja 12,50€/6kpl pakkaus.

Muita "rätteilijöitä"? :)