Huhtikuussa ei juhlita pelkästään Karkkipäivän viittä vuotta.

Tässä kuussa tulee myös kuluneeksi 10 vuotta siitä, kun herra Karkkipäivä ja minä totesimme, että kai tässä nyt sitten seurustellaan.

Ja herra itse täyttää pyöreitä.

Paljon on nähty ja koettu kymmenen vuoden aikana. On asuttu kaukana toisistamme, lähellä toisiamme, koettu niin hyviä kuin huonojakin aikoja.

Mr Karkkipäivä t-paidassa, joka oli ensimmäinen joululahjani hänelle.

Mies on järjestänyt minulle vuosien varrella toinen toistaan sympaattisempia yllätyksiä. 26-vuotissynttäreilläni hän ilmestyi täysin odottamatta oveni taakse Ahvenanmaalla suuren My Little Pony -pehmolelun kanssa (asuimme tuolloin vielä 600 kilometrin päässä toisistamme ja mies oli kertonut olevansa synttärieni aikaan kiinni jossain työprojektissa).

Kerran hän toi konsertin luokseni, kun en itse päässyt keikalle (kyseessä oli Mondo Canen keikka Ilosaaressa ja olin ollut asiasta järjettömän harmissani). Mies etsi netistä saman kiertueen keikkatallenteen, poltti keikan DVD:lle, tuli Ahvenanmaalle, kaatoi hyvät viinit laseihin ja istutti minut sohvalle - ja laittoi keikan pyörimään.

Nyt pääsin vihdoin itse järjestämään yllätyksen. Ostin lennot Kööpenhaminaan ja vien miehen syntymäpäiväillalliselle hyvään ravintolaan. Minne, se on vielä salaisuus. :)

Sain pidettyä matkan salaisuutena maaliskuun puoliväliin saakka, mutta sitten oli pakko paljastaa kun mies alkoi jo itse suunnitella ohjelmaa synttäriviikolleen. Onnistuin kuitenkin tekemään paljastuksestakin yllätysmomentin. Vietimme viime kuussa maisteluillan ravintolassa. Olin toimittanut ravintolaan edellisenä päivänä käsin tekemäni kutsun Kööpenhaminaan, jonka tarjoilija viehkosti ojensi miehelleni alkudrinkkien yhteydessä. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen hänen avatessaan kuoren...! :)

Lähdemme matkaan huomisaamuna.

Hyvää viisikymppistä meille! :)

Olen testannut klassikkovoiteen.

Kyseessä on Ella Bachén vuonna 1936 kehittämä Tomaattivoide, Crème Tomate. Olen "tiennyt" Tomaattivoiteen jo iät ja ajat, mutta en koskaan ole mitenkään perehtynyt sen suosion salaisuuteen. Ella Bachén maahantuojalta sain kuulla, että voiteen kulttistatus johtuu mm. siitä, että tuote oli omana aikanaan, kosmetiikkateollisuuden vasta syntyessä, niin mullistava. Oma osansa on varmasti legendaarisen Madame Bachén persoonalla itselläänkin. Voide on myös kestänyt aikaa hämmästyttävän hyvin ja pysynyt kaikki vuodet ylivoimaisesti suosituimpana Ellan voiteista.

Tomaattivoiteen "se juttu" on sen kirkastava ja heleyttävä vaikutus. Näin voide siis lupaa ja tällaisia vaikutuksia käyttäjät epäilemättä ovat voiteen historian aikana myös kokeneet, muuten voide tuskin olisi saavuttanut mainettaan. Voiteen koostumukseen on sen luomisen jälkeen tehty mahdollisimman vähän muutoksia, mutta kosmetiikkalainsäädännön ja kuluttajien toiveiden muuttuessa tuotteetkin mukautuvat. Viimeisin muutos tehtiin 1997, jolloin myyntiin tarkoitettu versio keveni nykyiseen koostumukseensa. Ammattikäytössä ja Australian markkinoilla on edelleen lähempänä alkuperäistä oleva, täyteläisempi versio.

Voiteen vaikuttavina ainesosina on tomaattiuutetta ja ruscus-kasvista (en tiedä mikä se on suomeksi) saadut ruscogenin ja neoruscogenin, jotka vaikuttavat pintaverisuonia vahvistavasti ja supistavasti --> iho rauhoittuu ja punoitus laskee. Punoituksen laskiessa iho näyttää kirkkaammalta.

Luomuversio

Vuonna 2009 Tomaattivoiteen ympärille lanseerattiin myös ekosertifioitu Luomu-linja. Tuotteilla on Ecocert- ja Cosmetique Bio -sertifikaatit. Luomulinjaan kuuluu kasvovoide (Crème Tomate Enchantée), silmänympärysseerumi, vitamiinikuuri ja meikinpoistovesi. Harmi että en saanut kokeiltavaksi luomuversiota, luulen että olisin tykännyt siitä enemmän.

Käyttökokemuksia ja havaintoja:

* Voimakkaan tuoksuinen, punertavaksi värjätty voide (väri ei tule tomaatista, tomaattiuute on vihertävää).

* Samalla kevyen mutta kuitenkin jäykähkön ja täyteläisen tuntuista. Hassua :) Ei siis tunnu varsinaisesti rasvaiselta, mutta on kuitenkin koostumukseltaan paksua.

* Iholle tulee levittäessä raikas tunne.

* Silikonimaisuuden tuntee heti, tässä on sellainen synteettinen sileys jonka erottaa heti esimerkiksi luonnonkosmetiikan voiteiden koostumuksesta. Voiteen sisältämät silikoniyhdisteet ovat kuitenkin haihtuvaa laatua.

* En huomannut kirkastavaa vaikutusta - tosin tässä pätee taas tämä "väsyttävä" (tai minun kannaltani tietysti ilahduttava) fakta, että ihoni on muutenkin niin hyvässä kunnossa, että kykenen vain aniharvoin havainnoimaan kosteusvoiteissa mitään varsinaisia kaunistavia vaikutuksia.

* Koostumus on omaan makuuni hitusen liian paksu ja silikoninen. Myöskään tuoksu ei ole mieleeni.

Pystyn kuitenkin kosmeettiselta kannalta ymmärtämään, miksi moni kuluttaja tästä tykkää. Myyjän työssä kävi enemmän kuin selväksi, että valtaosa kuluttajista toivoo voiteelta notkeutta ja sileyttä - niitä ominaisuuksia jotka juuri silikoniyhdisteillä niin helposti saavutetaan. Tomaattivoide sopii myös sekä yö- että päiväkäyttöön, mikä miellyttää monia kuluttajia. Koostumus on tarpeeksi kevyt jotta se sopii meikin alle mutta myös sen verran täyteläinen että täyttää useimpien toiveen ravitsevan tuntuisesta yövoiteesta.

Kuva täältä

Ainesosien puolesta ei liene epäselvää kumman Tomaattiversion valitsisin:

Klassikkoversion incin alku: aqua, peg-8 beeswax, octyldodecyl myristate, caprylic/capric triglyceride, cyclopentasiloxane, glyceryl stearate, peg-100 stearate, cyclohexasiloxane.

Luomuversion incin alku: aqua, glycerin, coco-caprylate/caprate, shea butter, glyceryl stearate citrate, propanediol, alcohol, sweet almond oil.

Kyllä meikäläisen Ella-suosikkina säilyy edelleen "ihovakuutukseni" Creme Intex No.2, niiden päivien varalle kun tulee näppyjä. Sillä kyllä niitäkin tulee, meille hyväihoisillekin. :)

.

Minulla on muuten odotellut testattavien tuotteiden joukossa jo viime syksystä saakka myös kaksi muuta epäpuhtaan ihon Ella-tuotetta:

Sebatics-seerumi koko kasvoille ja Pure Focus -täsmähoito näpyille.

Tunnustan, että unohdin jossain vaiheessa näiden tuotteiden olemassaolon hallussani. Lupaan testata nämä itselläni ja äijällä heti, kun meille tulee seuraava finnikohtaus! :) Miehellä on muutenkin rasvoittuvampi ja helpommin "epäpuhtautuva" (keksinkö uuden sanan?) iho kuin minulla, joten hän saanee näistä enemmän irti. Siirsin tuotteet nyt näkyvälle paikalle kylppäriin että muistan ojentaa kätöseni niitä enkä Intex-kakkosta kohti kun seuraava näppy vaatii hoitoa.

.

 Onko lukijoiden joukossa Ellan Tomaatti-faneja? Onko joku kokeillut myös Luomu-version? Olisin kiinnostunut kuulemaan miltä sen koostumus tuntuu normiversioon verrattuna.

Vähänkö olen taas innoissani!

Olen löytänyt kaksi uutta loistavaa ruoka-ainetta täydentämään vähähiilihydraattista kuiva-ainekaappiani.

 .

Ensimmäinen on chia-siemenet. Tilasin näitä joku aika sitten iHerbistä käyttääkseni osana näkkärireseptejä. Olin kyllä lukenut että moni käyttää chiaa osana esimerkiksi smoothieita, mutta meni hetki tajuta mikä chian ominaisuus tekee siitä niin loistavan täytteen vhh-ruokavalioon.

Chia-siemenet geeliytyvät nesteessä samaan tapaan kuin pellavansiemenet, mutta toisin kuin pellavassa, chiassa ei ole käytännössä mitään omaa makua. Pellavansiemeniä ruokiin lisätessä saa kylkiäisenä aina myös pellavan voimakkaan ominaismaun, joka ei välttämättä sovi kaikkiin yhteyksiin.

Chia-siemenestä noin 40% on kuitua ja imeytyvää hiilihydraattia on (valmistajan pakkaustiedoista riippuen) nollasta muutamaan grammaan per 100 g. Eli erinomaista vhh:laisen ravintoa. Ja onhan siemen totta maar erinomainen lisä kenen tahansa ruokavalioon - se lasketaan ravintosisältönsä puolesta superfoodeihin ja sisältää runsaasti proteiinia, omega-rasvahappoja ja antioksidantteja sekä pitkän liudan vitamiineja ja hivenaineita.

Nykyään chia kuuluu melkein jokaiseen aamupalaani. Minulla on jääkaapissa mukillinen chia-hyytelöä (perusgeelin sekoitussuhde 9:1, itse laitan n. 2 dl vettä ja runsaan ruokalusikallisen chia-siemeniä) jota lisään jogurttisekoituksiin ja puuroon. Näin saan laskettua annoksen hiilihydraattipitoisuutta sekä kasvatettua roimasti ravintoarvoja! Loistavaa!

Ja.... chiasiementen avulla voi myös tehdä vhh-hilloa! :) :) Voiko olla siistimpää! :)

Keitä ja/tai muussaa marjoja, makeuta stevialla tai erytritolilla ja lisää chia-siemeniä. Mössön voi surauttaa tehosekoittimella jos haluaa sileämpää hilloa. Tunnin kuluttua seos on hyytelöitynyt hilloksi.

Netistä löytämässäni reseptissä sekoitussuhde oli 1 rkl chia-siemeniä : 200 g marjaa, mutta minä olen laittanut hieman enemmän siemeniä jotta saan tarpeeksi paksun hillon. Siemeniä voi lisätä hyytelöitymisen jälkeenkin jos hillo tuntuu liian löysältä.

Tänä aamuna tein chia-mustaherukkahilloa. Nautin sitä äsken maitorahka-ricottajuusto-sekoituksen kanssa. Voitte arvata miten hyvää oli...

Toinen uusi löytöni on lupiinijauho. Jauho sopii suolaiseen leivontaan ja sillä voi mainiosti korvata soijajauhon (jotkuthan välttelevät tietoisesti soijaa). Se sopii myös suurustamiseen.

Lupiinijauho tuo ruokaan keltaisen värin ja maistuu miedolta, makua voisi kuvailla ehkäpä hieman kikhernemäiseksi.

Ravintoarvot ovat hitusen soijajauhoa paremmat, joten voisin jo senkin perusteella alkaa suosia lupiinia vaikka en soijaa mitenkään välttelekään. Lupiinijauhossa on hiilareita ja rasvaa vähemmän kuin soijajauhossa, enemmän proteiinia ja kolme kertaa enemmän kuitua.

Tein lupiinijauholla hiljattain puurokokeilun. Korvasin uunipuuroreseptissä 0,5 dl kaurahiutaleita lupiinijauholla, ja osan nesteestä chia-hyytelöllä.

Tulos: aivan fantastisen hyvä puuro! Koostumuskaan ei kärsinyt yhtään. Jee! Askel vähähiilihydraattisempaan ja huomattavasti ravintorikkaampaan puuroon! :)

Desilitrassa kaurahiutaleita on 16,5 g hiilaria. Kun puolet korvaa lupiinijauholla, laskee hh-pitoisuus noin seitsemällä grammalla.

Kokeilkaapa..! :)

Mä olen kyllä niin hurahtanut tähän uunipuuroon että oijjoi... Olen tehnyt vhh-versiota myös korvaamalla puolet kaurahiutaleista kookosjauholla, mutta lupiinijauhossa on vielä kookostakin alhaisempi hh-pitoisuus.

Puuroon vähän chiavadelmahilloa...

...ja turkkilaista jogurttia... Aamiaistaivas. <3

Pyöräytin yksi aamu lupiinijauholla letutkin.

Lupiinijauhojen ainoa miinus on hinta - 300 g maksaa 8 euroa. Hinnassa siis soijajauho voittaa, mutta toisaalta en käytä jauhoja viikottain joten mielelläni maksan enemmän paremmista ravintoarvoista. :) Omat lupiinijauhoni ostin Ekolosta.

.

Olivatko uudet ruoka-ainesuosikkini teille jo tuttuja? Chia varmaan ainakin. :)