Tekään ette ole voineet välttyä niiltä. Ne ovat tänä kesänä kaikkialla. ”Uuden sukupolven..!” "Ne kosteuttavat! Tuoksuvat! Antavat väriä!"

Vauvahuulet.

Maybelline Baby Lips.

Kuva Maybelline

Kun kuulin Lipseistä ensimmäisen kerran ja aloin hahmottaa massiivista hypetystä tuotteen Suomi-lanseerauksen ympärillä, arvelin, että kyseessä täytyy olla jotain todella erityistä. Tuote näytti kuvassa ihan sävytetyltä huulirasvalta, mutta täytyihän sen olla jotain muutakin. Näitä kun on kuuleman mukaan hehkutettu niin Youtuben v-logeissa kuin kansainvälisissä blogeissa jo maailman sivu ja tuotetta on odotettu Suomeen suunnilleen samalla hartaudella kuin Starbucksia. (Huomaa että en seuraa muun maailman kauneusmediaa kun kuulin Baby Lipseistä ensimmäistä kertaa vasta toukokuussa.. ;))

Kuva Korres

Kun sitten blogiscene alkoi tulvia ihastukseen pakahtuvia Baby Lips –postauksia ja kuulin tuotteiden jo loppuneenkin saman tien joistain myyntipisteistä, hämmennyin. Baby Lips on kuin onkin… no juuri se; sävytetty, hajustettu huulirasva. Onko joku muukin kuullut tällaisista ennen? No nii-in. Markkinoilla on ollut värillisiä, tuoksuvia huulirasvoja varmaankin siitä saakka kun huulirasva on keksitty. Jo teininä olen käyttänyt The Body Shopin sellaista – tosin minulle tämän tyyppinen huulirasva ei ole koskaan uponnut sillä huuleni ovat tosi nirsot ja hyväksyneet vain Blistexin valkoisen purkin vuodesta 1993 lähtien. (Ja myöhemmin myös Carmexin joka tuntuu käytännössä samalta kamalta. ;))

Viimeksi tänä talvena kokeilin Blistexin sävytettyä puikkohuulirasvaa, mutta sama homma kuin ennenkin – ei toimi minulla.

Kuva Burt's Bees

Tämä kirjoitus ei halua millään lailla olla Vauvahuuli-vastainen. Ei suinkaan. Se haluaa vain saada selville, mikä juuri näissä sävytetyissä huulirasvoissa on niin ihmeellistä että niistä puhutaan samaan sävyyn kuin Urban Decayn Naked-paleteista konsanaan. Nuden sävyisiä luomiväripalettejakin on aina ollut markkinoilla ja silti jostain syystä juuri Urban Decay onnistui konseptoimaan ”nuden” ja tekemään siitä ilmiön. Onko Maybelline tehnyt saman sävytetyille huulirasvoille? Onko juuri Baby Lips niin mahtavan tuntuinen huulilla ja sävyt niin kertakaikkisen onnistuneet ja tuoksut niin vastustamattomia, että ne lyövät laudalta kaikki muut vastaavat? Vai onko Maybelline vain onnistunut luomaan nerokkaamman mainoskampanjan kuin kilpailijat..?

Entä muut sävytetyt huulirasvat? Niitä riittää. Yksi pisimpään markkinoilla olleista merkeistä lienee jo vähän vanhanaikaisen oloinen Deborah Hydracolor, jolla silti on edelleen vankka kannattajajoukko. Korresin ja Burt’s Beesin sävytetyt huulirasvat ovat tuoreempia suosikkeja. The Body Shopin Born Lippy –huulirasvoja on sekä purkissa että puikossa ja sävyjä ihan yhtä monta kuin Maybellinella. Lisäksi lähes kaikkien perushuulirasvamerkkien valikoimassa on vähintään yksi värillinen yksilö.

Silti Baby Lips –huuma välittyy minulle sellaisena, kuin osa jengistä kuulisi sävytetystä huulirasvasta vasta ensimmäistä kertaa. ”Ei vitsi! Huulirasva jossa on väriä – ja tuoksua! Pakko saada!”

Kuva The Body Shop

Tunnustan, että en ole itse kokeillut Vauvahuulia. Olin jo lähellä ostaa sellaisen täältä reissusta, ihan vain selvittääkseni mikä niissä on kaiken hehkutuksen arvoista. Ehkä minulle olisi valjennut jotain suurta rullatessani puikkoa huulilleni.

Vai olisiko kuitenkaan..? Suosittujen tuotteiden ympärillä jylläävä hype on usein ihan hypetyksen itsensä ruokkimaa. Kun yksi hehkuttaa vakuuttavasti niin toinenkin on samaa mieltä ja kohta kolmas ja pian tuntuukin siltä kuin ”kaikki” olisivat samaa mieltä. Markkinoinnin vaikutus kun se todella onnistuu.

Ranskassa on myynnissä jo Baby Skin'kin... kohta kai Suomessa.

Kertokaa te Baby Lipsejä kokeilleet - olenko missannut jotain mullistavaa? Tuotehan lupaa jopa uudistaa huulia – ehkä muut sävytetyt huulirasvat eivät tee sitä? Miten teidän huulenne ovat uudistuneet? :)

P.S. Maybellinen sivuilla annetaan ohjeet, miten huulirasvaa tulee käyttää; "Apply your lipcolor by starting in the center of your upper lip. Work from the center to the outer edges of your lip, following the contours of your mouth. Then glide across the entire bottom lip." Kiitos. :)

Kyllä Karkkipäivä on globaali blogi! :) Minne tahansa meneekin, siellä ilmoittautuu lukija ^_^

Niin myös Ranskassa. Yksi mukavimpia pysähdyspaikkoja matkalla on ollut Troyes, kaupunki Champagnessa josta en ollut koskaan kuullutkaan. Ennenkuin sain sähköpostia viime viikolla.

Troyesissa asuva lukijani Marianna oli huomannut, että sattumoisin teemme matkaa juuri hänen kotikaupunkinsa ohi ja tiedusteli, olisiko meillä aikaa pysähtyä lasilliselle ja tutustumaan kaupungin kauniiseen keskustaan. Olihan meillä, ja onneksi olikin sillä Troyes osoittautui yhdeksi matkan kiinnostavimmista paikoista. Itse asiassa ihan harmitti, ettei jääty yöksi.

Mariannalla oli mukanaan myös herttaiset lapsensa. :)

Oli hauska sattuma, että saavuimme Troyesiin juuri kun blogissa oli ollut keskustelua Suomen arkkitehtuurista ja vanhoista puutaloista, joita ei enää juuri ole. Troyes nimittäin tunnetaan kauniista, historiallisista puutaloistaan joista vanhimmat ovat 1400-luvulta.

Todella uniikki miljöö! Käsittääkseni Ranskassa ei juuri muualla tällaiseen puutalokeskustaan törmää. Todella kauniita rakennuksia. Osa on ihan vinossakin ja näyttävät kaatumaisillaan olevalta dominojonolta. Ne on kuitenkin korjattu sisältä niin, että sisätilat ovat suoria ja kaikki talot ovat asumiskäytössä.

Tämä oli neljäs kerta kun tapaan lukijan ulkomailla. :) Hauskaa! :)

Kiitos Marianna, tulen mielelläni uudestaankin! :)

*

Tänään on Ranskan lomamme viimeinen kokonainen päivä. Olemme Reimsissä, ja tänään sataa taas monen päivän helteen jälkeen.

Pahoitteluni muuten siitä, että en ole millään ennättänyt vastailla ja kommentoida kommentteihin niin paljon kuin haluaisin. Keskustelu on ollut tosi mielenkiintoista ja olen käyttänyt useamman tunnin pelkästään vain monien kommenttiketjujen lukemiseen (lentomatkustuksen välttely, Suomen arkkitehtuuri, viimeisimmät lomatyyli/kenen pitäisi maksaa -keskustelut...). Kiitos teille runsaasta osanotosta keskusteluun, olen tosi iloinen kun minulla on näin aktiivisia lukijoita ja mieluusti kommentoisin kommentteihin takaisin vielä enemmän. Reissuaikataulu ei vain ole antanut siihen tarpeeksi mahdollisuuksia. (Ja tässäkin hotellissa muuten tökkii nettiyhteys niin pahasti että yritettyäni eilen illalla kaksi tuntia vastata kommentteihin sillä tuloksella, että jouduin odottamaan jopa 20 minuuttia yhden kirjoittamani vastauksen julkaistumista, väsyin ja suljin koneen).

Nyt lähden sateiseen Reimsiin. Sää antaa hyvän syyn jumittua vaikkapa Sephoraan. ^_^

Vielä olisi edessä yksi shampanjatalokierroskin ja tasting.

Kiitos kun olette taas seuranneet minua reissussa! :)

Tuohon toissapäivän hotellikosmetiikkajuttuun liittyen....

Viimeisimmässä hotellissamme ainakin on osattu valita suihkutuotteet oikealla asenteella :D

Ei mitään saman kaman pullotuksia eri teksteillä vaan reilusti tuubi jossa lukee "Kasvoille - vartalolle -hiuksille".

Jes!

*taputtaa*

Pakkaus-designin huumorikin vetoaa minuun. Tämän kosmetiikan valmistaja haluaa kertoa, että kyllä sama vaahto pesee niin naisen naaman kuin miehen tukan :) Ei tarvetta eri puteleille.  Tässä hotellissa nainen "joutuu" peseytymään suihkugeelillä ^_^

*

Eilisen postauksen kommentteihin liittyen..... Kävimme niistä keskustelua illallisella. Jonka söimme snobisti Épernayn Michelin-tähden ravintolassa. ;) Miehen tarjoamana ;)

Mies totesi, että "onpa kiva kun kirjoitit tuollaisen jutun joka antaa minusta ihan mulkvistin kuvan, saatoin arvata että siihen tulee tuollaisia kommentteja."

Minä en ymmärtänyt. Miten niin mulkvistin? Siksikö, että annoin ymmärtää, ettei mies tarjoa minulle joka ikistä asiaa joista itse en mielelläni maksa? Mitä ihmettä? Pitäisikö hänen maksaa? En halua syödä croissantteja ja kinkkua aamiaiseksi, miksi haluaisin minulle tarjottavan sellaisen aamiaisen?

"Niin, tuo sun juttu antoi sellaisen kuvan että sä asut jossain teltassa ja minä linnassa enkä vaivaudu tarjoamaan sulle mitään".

"Enhän minä niin kirjoittanut..! Kerroin vain että meillä on eri mieltymykset..!"

Mies oli silti pahoillaan. "Sun olisi pitänyt tehdä selväksi että sä et halua että sulle maksetaan".

Hohhoijaa. En halua, niin, enkä koe että miehenkään pitäisi haluta. Jos ihmisillä on eri mieltymykset ja erilaiset taloudelliset valmiudet sijoittaa mieltymyksiinsä, niin miksi ihmeessä paremmat taloudelliset edellytykset omaavalla pitäisi olla velvollisuus kustantaa toiselle samat edut joihin itsellä on varaa - vaikka toiselle näillä eduilla ei edes olisi suurempaa arvoa tai merkitystä..? En  ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Se olkoon normi toisille, itselleni se on epäluonnollista.

Miehen mielestä jutun vastakkainasettelu kuitenkin antoi huonon kuvan.

Käänsin asian toiselle kantille. "Okei, no mitäs luulet ihmisten kommentoineen jos olisinkin kirjoittanut, että 'On kyllä mahtavaa hengata täällä Alpeilla ja Champagnessa luksushotelleissa kun mies maksaa! On se kiva kun ei tarvitse surffailla toisten sohvilla eikä syödä joka päivä tonnikalaa :D'"

Miltäs tuollainen olisi kuulostanut? Kukas nyt kuulostaa mulkvistilta? Minä. Kommenttien perusteella minun pitäisi käyttäytyä juuri näin ja odottaa, että mies maksaa kalliimmat majoitukset ja valkopöytäliinaillalliset mikäli hän sellaisia itse lomaltaan toivoo.

Minulle tuo asetelma herättää yhtä kielteisiä viboja kuin toisille se, että en ota vastaan tarjoiluja.

Aihe ja sen herättämät mielikuvat ovat todella kiinnostavia ja käytimmekin niistä keskusteluun hyvän tovin eilen illalla. Mikä on "oikein"? Ei sellaista olekaan. :) Jokainen pariskunta jakaa raha-asiansa niinkuin parhaaksi katsoo. Jonkun mielestä on väärin, ettei varakkaampi osapuoli suunnilleen väkisin tarjoa toiselle niitä asioita, joihin itse haluaa sijoittaa. Minun mielestäni taas on väärin, että vähemmän varakas osapuoli odottaa, että toinen automaattisesti kustantaa hänelle ne asiat joista itsellä ei ole halua tai kykyä maksaa. Jos minulle esimerkiksi oikeasti on mielekkäämpää mennä markettiin ostamaan rahkaa ja marjoja kuin tuijottaa hotellin aamiaistarjoilun croissanteja ja kinkkua joita en syö, niin miksi jonkun pitäisi tästä "luksuksesta" minulle maksaa? Eihän siinä olisi mitään järkeä. :)

Entäs lounaat ja illalliset? Jos minä pidän halvemmista ja mies kalliimmista ravintoloista, pitäisikö sitten mennä sen kalliimman tason mukaan ja antaa toisen maksaa kalliimman paikan erotus? Jonkun mielestä kyllä. Jos se toimii heillä ja vapauttaa näin ruokailutilanteisiin mahdollisesti liittyvistä kitkoista, niin hyvä juttu. :) Mutta älkää tarjotko tätä näkemystä "oikeana tapana toimia". Oikeita tapoja on yhtä monta kuin tilanteita ja pariskuntia.

Mulkvisteja ollaan miehen kanssa vissiin molemmat teimme sitten miten hyvänsä :D Minä omasta mielestäni, jos otan vastaan kaikki tarjoilut ja mies, jos ei tarjoa.

Ahh. <3

....eilen muuten söin jälkiruoaksi varmaan 100 g hiilaria. ;) Sokeria loppuvuoden tarpeisiin...! ^_^