Pahoitteluni heti alkuun - postauksessa on kuvitusta irtirullautuvasta ihosta joka mahdollisesti voidaan luokitella ällöksi.

Mutta kuvaan liittyy taas sarjassamme näitä hulluja postauspäähänpistoja - täytyy kysyä lukijoilta kuinka monella muulla iho rullaa irti. :)

Olin luullut, että kaikilta ihmisiltä irtoaa ihoa suihku- ja saunaolosuhteissa. Kunnes hiljattain selvisi (ja näinkin outoja keskustelunaiheita voi pariskunnilla olla saunassa), että mieheltäni ei koskaan irtoa ihoa tällä tavalla. Vaikka hän kuinka hinkkaisi tai raapisi ihoa, ei siitä lähde irti mitään. Koko keskustelu taisi saada alkunsa kun mies vähän aikaa sitten kysyi, että "mitä hittoa susta oikein lähtee?" kun pyörittelin saunan lauteilla ihoriekaleita olkapäistä.

Tämä kuva liittyy postauksen loppuun.

Minun ihoni on aina rullaantunut etenkin saunassa, ja etenkin silloin kun edellisestä kuorintakerrasta on aikaa. Ei tarvitse kuin vähän hangata ihoa niin jo lähtee riekaleita rullaantumaan. Jos raapii, niin saa kynnenaluset ihan täyteen ihomössöä. Sori, ehkä tarpeettoman graafista kuvailua...:p

Onko tämä tuttua monelle muullekin teistä?

Kun olin lapsi, äitini kutsui näitä ihoriekaleita "hierteisiksi". Hän sai perusteltua hierteisillä, miksi ihoa täytyy pestä ja puhdistaa (lapsista kun ei aina ole niin kivaa peseytyä enkä minäkään tykännyt yhtään kun hinkattiin pesusienellä).

Kuolleita ihosolujahan meiltä varisee päivittäin, mutta miksi joillain, kuten minulla, solukkoa irtoaa näin voimallisesti? Peseydyn aina karheapintaisen sienen kanssa, mieheni taas saippuoi itsensä pelkillä käsillä. Minulle sieni on aina ollut ehdoton juuri siksi, että se irrottaa kuollutta ihosolukkoa tehokkaammin, ja tällöin rullaantumisefektiä syntyy miedommin. Jos taas peseydyn ilman sientä tai en kuori ihoani viikkoihin, "hierteisiä" voi hangata iholta ihan hurjia määriä. Enkä puhu mistään väkivaltaisesta, voimakkaasta hankauksesta, iho rullaa ihan pienestä kosketuksesta.

Minulla ei ollut Ranskassa mukana sientä. En myöskään kuorinut ihoa kahteen viikkoon. Niinpä matkan jälkeisessä mökkisaunaillassa saikin taas irroitella ihoa ihan kunnolla....

*

Tästä saan aasinsillan yhteen lempivinkeistäni, jonka olen maininnut blogissa aiemminkin, mutta nostetaan se taas ajankohtaisena esiin. Mökkisaunan jälkeen suoritin välittömästi kahvinpurukuorinnan.

Sen tehokkaampaa kuorintaa en ole vielä kokenut. Puuha on sottaista, kyllä, ja siksi normiarjessa tulee ennemminkin käytettyä kaupan kuorintoja. Mutta kun haluaa jynssätä ihon oikein vauvan pehmeäksi ja sileäksi...

Kouraisen vähän aamukahvilta jääneitä kahvinpuruja.

Kahvinpurut voi sekoittaa kämmenellä joko öljyyn tai suihkugeeliin, jolloin ne liukuvat iholla mukavasti.

En ole huomannut kahvin jauhatuskarkeudella eroa tulokseen, minun ihoni ei ärry edes todella karkeasta murusta. Kahvinpurujen reunat eivät ole erityisen teräviä.

Vinkki: jos haluat välttää kaiken kahvinpurun huuhtomisen kylppärin viemäriin, jätä purut kuorintasession jälkeen suihkun lattialle, anna lattian kuivua ja imuroi sitten sotkut pölynimurilla. :)

Aahhahaa, nyt on pakko tehdä ihan reaaliaikainen pikapostaus Ilta-Sanomien nettisivulta juuri bongaamastani jutusta. Käykäähän lukemassa tämä:

10 asiaa, joita et tiennyt shampoosta

Kuvakaappaus Ilta-Sanomat

Jutussa kerrotaan sellaisia "yllättäviä" faktoja, kuin että "shampoo voi mennä vanhaksi" ja neuvotaan käyttämään kuivashampoota öisin, sillä "yön aikana jauhemainen shampoo saa riittävästi aikaa tehota hiuksiin antaen aamuksi mahdollisimman tuuhean lopputuloksen" Woooot? :D Ihan paras oli kuitenkin tämä: "Älä käytä liikaa shampoota. Liiallinen shampoon käyttö voi luoda liikaa vaahtoa, mikä vaikeuttaa päänahan hieromista." Siis mitä ihmettä.... :D :D Ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

Ilta-Sanomien toimittajaa ei sentään ole artikkelin sisällöstä kiittäminen (tai syyttäminen ;)), vaan juttu on napattu amerikkalaiselta Women's Health -sivustolta. Yhtä kaikki, valtaosa jutun vinkeistä ja faktoista on niin hulluja tai itsestäänselviä että ehkä IS olisi voinut miettiä artikkelin julkaisun mielekkyyttä.

Entäpä jutun ensimmäinen kohta: "On tärkeää valita oikeanlainen shampoo. Jos sinulla on ohuet ja karkeat hiukset, kannattaa valita tuuheutta ja kiiltoa antava shampoo." Aijaa? Hyvä kun kerroitte! :)

Aaaa, en malta olla kommentoimatta vielä kohtaa 8: "Kalliit kampaamotuotteet eivät aina ole niitä parhaimpia. Shampoota valitessasi kiinnitä huomiosi vaikuttaviin aineisiin ja arvioi itse, mikä tuote vastaa parhaiten toivottua lopputulosta."

Kiinnitä huomiosi vaikuttaviin aineisiin? Mitäs veikkaatte, onko Women's Healthin tai Ilta-Sanomien keskivertolukijalla tietoa shampoiden vaikuttavista ainesosista? Kääntäisikö Mäntsälän Mervi markettireissulla XZ:n shampoota kädessään  ja tuumaisi otsa kurtussa, "Hmmmm, täältä ei näytä löytyvän just sitä mun suosikki-kvartäärista ammoniumyhdistettä."

Ei hyvänen aika mitä juttuja... :D

Kielipoliisit ärtynevät myös artikkelin kielioppivirheistä.... Tosin nehän ovat, surullista kyllä, nykyään arkipäivää sanomalehdissä.

Käytin reissussa lopulta todella vähän aikaa kosmetiikkaliikkeissä kiertelyyn, mutta jotain meikkijuttuja lähti kuitenkin mukaan Suomeen.

Ranskassa kosmetiikkafriikin pyhiinvaelluskohteisiin kuuluu tietysti itsestäänselvästi Sephora (joskin Jenkki-Sephoroiden valikoima hakkaa ne volyymillaan ja merkkien määrällä 6-0). Sephoran lisäksi erityisen kiinnostavia kosmetiikan näkökulmasta ovat Ranskassa apteekit, joissa on runsaasti esimerkiksi luonnonkosmetiikkaa. Varsinaisia meidän Ruohonjuuren ja Ekolon tyylisiä luontaistuote/ekokauppoja ei silmääni tällä kertaa sattunut.

Olisin helposti voinut nuuskia yhden apteekin hyllyjä vaikka kokonaisen päivän. Kiinnitin huomiota siihen, että monilla merkeillä oli apteekeissa tuotteistaan myös pienempiä matka- tai kokeilukokoja. Melkein kaikilta merkeiltä olisi voinut edullisesti ostaa pienempiä kokoja vain testausta varten. :) Melkein toivoin että tilanteeni olisi Ranskassa ollut sama kuin pidemmillä Kreikan reppureissuilla, joilla kosmetiikka kirjaimellisesti loppuu kesken ja on oikeasti ostettava tarpeeseen lisää :D

Sephorasta mukaan tarttui  tällainen, ehm, kehtaako tätä enää edes ääneen sanoa, nude-paletti. :p

Jokaisella merkillä on nykyään UD:n Naked-ilmiön seurauksena oma versionsa nudekokoelmasta.

Katselin pitkään Urban Decayn hyllyllä Electric-palettia, mutta lopulta hyväksyin totuuden ja tein Sephoran oman It-paletin myötä järkevämmän hankinnan. En minä enää noilla räikeimmillä väreillä meikkaa kuin ihan satunnaiseksi huvikseni tai jos tekee mieli toteuttaa joku netissä nähty inspiroiva meikki.

Electric näytti kuolattavan ihanalta mutta arvaan, että se olisi jäänyt lojumaan laatikoihin hyvin vähälle käytölle. Neutraaleille paleteille sen sijaan on aina käyttöä ja ne ovat super-käytännöllisiä vaikka reissussa. Ranskassa minulla oli ainoana luomivärinä mukana MACin paletti kulta-ruskeilla sävyillä täytettynä.

....en kyllä siltikään henno vaihtaa tuota blogin sateenkaaribanneria.... Se muistuttakoon väreistä sisälläni...! ^_^

Sephoran It-paletin hylsy on minusta todella tyylikäs ollakseen "halpis". (En muuten tiedä miksi miellän Sephoran oman merkin halpikseksi, sillä hinnoiltaan tuotteet ovat kuitenkin keskitasoa, jossain marketin ja selektiivisen välimaastossa. Paletin hinta oli 29,95€).

Tykkään kun hylsyssä ei ole mitään logoja tai kirjoitusta. Tosi elegantti.

Paletin mukana tulee myös kaksipäinen sivellin ja tummanruskea rajauskynä. Sivellin tuntui jopa ihan laadukkaalta verrattuna siihen laatuun mistä palettien mukaan sujautetut siveltimet yleensä tunnetaan.

En ole vielä ehtinyt kokeilla palettia käytännössä mutta laitan toki meikkikuvia myöhemmin. :)

.

Bourjois on ihana perinteinen ranskalainen merkki, jonka todella toivoisi löytyvän myös Suomesta. Ostin Bourjoisilta huulikiiltokynän, luomivärin ja poskipunan. Merkki kuuluu vakiohypisteltäviini ulkomailla, tuotteet ovat halvasta imagostaan (ja hintasasostaan, Bourjois on "markettimerkki") huolimatta todella houkuttavia ja etenkin "paistettu" (baked) poskipunahan on todellinen klassikko. Sitä voi hyvin perustein kutsua historialliseksi poskipunaksi, se kun kehitettiin jo 1860-luvulla...!

Bourjoisin poskipuna oli ensimmäinen laatuaan puuterimainen, sitä ennen poskipunat olivat olleet voidemaisia.

Tiesittekö muuten, että Bourjois ja Chanel liittyvät olennaisesti yhteen...? Ne ovat samaa taloa. :)

Coco Chanel, joka etsi yhteistyökumppania laajentaakseen hajuvesibisnestään, teki 1920-luvulla diilin Bourjoisin omistavan Pierre Wertheimerin kanssa. Sopimuksen tuloksena syntyi 'Parfums Chanel', josta Wertheimer omisti 70% ja Coco itse 10%. Tänä päivänä koko Chanelin muotitalo on Wertheimerin perheen omistuksessa.

Monet pitävätkin Chanelia ja Bourjoisia sisarmerkkeinä. Bourjois oli olemassa kauan ennen Chanelia, ja monien Chanelin tuotteiden arvellaan saaneen ei-niin-epäsuoraa inspiraatiota Bourjoisin klassikkotuotteista.

Minusta nämä Bourjoisin pyöreät pikku-pakkaukset ovat vain niin söpöjä...! "Little round pot" - sillä nimellä poskipunia maailmalla kutsutaan.

Poskipunan ja Bourjoisin historiasta voi lukea lisää täältä jos sattuu kiinnostamaan. :) Minua aina ihastuttaa kuvat vanhoista meikkituotteista.

Myös luomivärejä alettiin myöhemmin valmistaa samalla "baked"-teknologialla.

Ostin Intense-linjasta (pigmenttisempi kuin normaaliluomivärit) sävyn 03 (aina niin tylsää jos sävyllä ei ole nimeä!) ja poskipunista sävyn 16 Rose Coup De Foudre / Love-Struck Rose.

Huulikiiltokynän sävy on Peach On The Beach. Olisin tänään halunnut meikata näillä mutta tiedättekö mitä.... Ei voi kun mä sulan. ^_^ Kun astuin yöllä noin 100-asteiselta tuntuvaan kämppäämme alkoi Reimsin sade vetää kummasti takaisin puoleensa. Tosin vähän hiostavaa oli sielläkin. Tällaisessa säässä ei kuitenkaan tee yhtään mieli meikata kun iho on ällö-hiki-nahkea.

Viimeinen ostos oli tuttuakin tutumpi Urban Decayn Eyeshadow Primer Potion. Sinuun luotan, ystäväin.

Pääsin nyt vasta vihdoin ostamaan tämän uudistetun tuubimuotoisen, viimeisin käyttämäni UDPP oli vielä vanhassa epäkäytännöllisessä vaahtomuoviapplikaattorillisessa hylsyssä johon jäi puolet tavarasta sisään. Samaa ongelmaa huomaan nyt Make Up For Everin pohjustajan kanssa, se on yhtä hyvää kuin UDPP mutta hylsy on yhtä epäkäytännöllinen kuin vanhan UDPP:n. Tuote alkoi tuntuvan loppua vain parin kuukauden käytön jälkeen - johtuen juuri siitä ettei applikaattori yllä kaapimaan ainetta pakkauksen seinistä. Voisivat kaikki pohjustajien valmistajat siirtyä yleiseen tuubikäytäntöön.

Tällaiset tuliaiset siis Ranskasta.

Kuka muu muuten tykkää tehdä Bourjois-hankintoja ulkomailta? Little Round Pot -faneja? :) Mikä on teidän lempparisävynne? Oli muuten niiiin vaikea päättää minkä sävyn ottaisi..!