Tykkään syödä vähähiilihydraattisia proteiinipatukoita silloin tällöin treenin jälkeen tai välipalana, jos/kun ei ole mahdollisuutta syödä "oikeaa ruokaa". Nämä ovat uskomattoman kätevä eväs käsilaukussa ja treenikassissa pidettäväksi ja ovat pelastaneet minut monelta "pakko-saada-jotain-purtavaa" -tilanteelta.

Aiemmin suosikkini on ollut Atkins, mutta nyt se on jäänyt toisen patukan jalkoihin.

Quest. Jolle en ensi kokeilulla lämmennyt.

Kuten maaliskuisen patukkapostaukseni kommenteissa totesitte, olin onnistunut valitsemaan ensimmäiseksi Quest-maukseni yhden niistä kaikkein huonoimmista, Chocolate Brownien.

Nyt olen neljää uutta makua rikkaampi. Olen kokeillut Chocolate Peanut Butteria, Lemon Cream Pieta, Coconut Cashew'ta ja teidän suurinta suosikkianne (ainakin kommenttien perusteella, tein kommenttien pohjalta listan parhaista Quest-mauista :D) Double Chocolate Chunkia.

Näistä suosikkini on Chocolate Peanut Butter.

Se on juuri sitä mitä proteiinipatukalta haen, ja mitä Atkins ei ihan ole. Chocolate Peanut Butter ei maistu makeiselta. Niinkuin eivät muutkaan kokeilemani Quest-maut Double Chocoa lukuunottamatta, eikä sekään ole mikään valtavan makea. En halua että proteiinipatukkani maistuu karkilta - ja tässä Atkins häviää Questille 6-0. Atkins-patukoissa on (feikki)suklaakuorrute, mikä tekee niistä välittömästi suklaapatukkamaisen. En halua syödä välipalaksi tai treenin jälkeen makeista muistuttavaa tuotetta.

Quest ei ole sellainen. Missään Quest-patukassa ei ole kuorrutteita. Kiitos Quest!

Muut maistamani maut saavat tällaisen arvion:

Lemon Cream Pie - raikas, aivan erilainen kuin muut maut, mutta sitruunan maku on  synteettisen oloinen - vaikka pakkaus lupaa että käytetty aromiaine on "natural". En oikein tiedä millä lailla saadaan "natural lemon flavor", mutta tämä maistuu kuitenkin keinotekoiselta. Mukavaa vaihtelua muille, täyteläisemmille mauille.

Coconut Cashew - hyvä, mutta hitusen liian persoonaton ja kookoksinen makuuni. Tykkään kookoksesta, mutta tämän patukan kokonaisuus on jotenkin "lälly" - olisi vaatinut jonkun vaikka suolaisen elementin taittamaan cashewin, manteleiden ja kookoksen muodostamaa superpehmeää kokonaisuutta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin oikein hyvä maku.

Double Chocolate Chunk - maukas ja suklainen, mutta ei liian makea. Toimii suklaan himon tyydyttäjänä, mutta ei maistu samalla tapaa imelältä kuin vaikkapa Atkinsin suklaapatukan korvikkeet.

Double Chocolate Chunkissakaan ei ole kuorrutusta.

Kaikkien Quest-patukoiden koostumus on tahmean pehmeää massaa, aivan erilainen kuin jämäköiden Atkinsien. Questit kuitenkin kuivuvat todella nopeasti kun suojakääreen on avannut ja muuttuvat koviksi ja sitkeiksi. (Minä syön harvoin proteiinipatukkaa kerralla kokonaan, ja sitten unohdan jäljelle jääneen puolikkaan ja niitä löytyy kovettuneina kassin pohjalta.) Tällöin ei auta kuin heittää patukka mikroon. Olen nyt siis kokeillut myös mikrotusta, niinkuin neuvoitte, ja esimerkiksi karsea Chocolate Brownie muuttui mikrossa ihan eri tuotteeksi - kuin oikeaksi brownie-kakunpalaksi...! Taikuutta..! :)

Kesä helteineen oli Questeille kovaa aikaa. Löysin keittiön kaapissa säilyttämästäni patukkapurkista kesän jäljiltä ihan muodottomiksi sulaneita Questeja. Atkinseille ei ollut tapahtunut mitään.

Tällä hetkellä syön Atkinseja enää hyvin harvoin, oikeastaan vain silloin kun tulee harvinainen makean mieliteko. Esimerkiksi tämä Caramel Chocolate Nut Roll on ihan törkeän herkullinen Snickers-kohtaa-Lion-patukan -viritelmä. Maistuu ihan järkyttävän imelältä kun olen tottunut pois karkista, ja yhden patukan syötyä on ihan kunnon "namiähky". Mutta sillekin tunteelle on näköjään edelleen välillä "tilausta"...! ^_^

En kuitenkaan ylistä näitä karkin korvikkeita, vaikka ne mahdollistavat makean himon tyydytyksen ilman sokeria ja (maito)suklaata. Nämä ovat kaukana oikeasta ravinnosta ja ovat tavallaan yhtä kaukana terveellisestä kuin sokerikarkit ja suklaapatukat. Mikä näyttää suklaalta on suklaan näköiseksi ja makuiseksi tehtyä keinotekoista massaa.

Maun lisäksi juuri tämä keinotekoisuus on saanut minut vetäytymään Atkinsista ja siirtymään Questin leiriin.

Questit ovat sisällöltään ihan eri kamaa kuin Atkinsit. Näitä voisi raaka-aineidensa puolesta jo melkein kutsua terveysruoaksi. Keinotekoisten täyteaineiden sijaan Questien resepti koostuu proteiinisekoituksesta ja kasvipohjaisesta kuidusta sekä  pähkinöistä, pähkinävoista, manteleista, kookoksesta, kuivatuista marjoista tai hedelmistä ja aidosta kaakaosta.

Makeutusaineina käytetään pääsääntöisesti luonnollisia makeuttajia (Lo Han Guo, stevia ja erytritoli), joihinkin patukoihin on lisätty myös sukraloosia. Se onkin käsittääkseni ainoa QuestBareissa käytetty keinotekoinen ainesosa, enkä ymmärrä miten sen läsnäoloa vielä perustellaan niissä patukoissa joissa sitä on..? Itselleni se ei kuitenkaan ole mikään kynnyskysymys koska nautin muutenkin jonkun verran keinotekoisia makeutusaineita esimerkiksi limpparin muodossa.

Tein tähän loppuun ihan viihteen kannalta "inci"-vertailun Atkinsin ja Questin maapähkinävoipatukoista. Kumpaa tekisi mieli syödä "reseptin" perusteella...? :) Atkins-patukassa on vaatimattomat 48 ainesosaa - kuinkahan moni niistä on ravitsemuksellisesti tarpeellinen..?

Quest'han on vähän niinkuin luonnonkosmetiikkaa, Atkins "normikosmetiikkaa" :D

(Atkinsin ainesosaluettelossa on listattu patukan eri kerrokset ja osat sisältöineen erikseen, siksi sama ainesosa mainitaan useamman kerran.)

Olin torstaina tutustumassa Laveran uusiin meikkeihin kahvila Villipuutarhassa Helsingissä järjestetyssä tilaisuudessa.

Kyseessä on Laveran kolmas perusteellinen meikkiuudistus sen jälkeen kun merkkiä on alettu tuoda Suomeen. Maskeeraaja Helena Valkee oli paikalla kertomassa uudistuksesta ja esittelemässä tuotteita kahden demomeikin avulla.

Itse en ole ehtinyt uutuuksia vielä testaamaan Butterfly Effect -maskaraa ja 2-in-1 -kompaktimeikkivoidetta lukuunottamatta, ja täytyy sanoa että oikein hyvältä vaikutti demomeikkien perusteella. Toisaalta moni Laveran meikkituote kuten meikkivoide, rajauskynät, valtaosa luomiväreistä ja huulipunatkin ovat olleet minusta todella hyviä jo edellisen uudistuksen jälkeen. Toivonkin uudistukselta ensisijaisesti sitä, että laatu olisi pysynyt yhtä hyvänä kuin tähänkin saakka.

Etenkin meikkivoide on ollut suursuosikkini, vaikka en nestemäistä meikkivoidetta edes itse käytä. Laveran Liquid Foundation on paras luonnonkosmetiikan meikkivoide jonka tunnen, ja toivon todellakin että sen koostumus on pysynyt samana.

Lavera uudisti koko meikkisarjansa viime keväänä, ja nyt uudet tuotteet ovat saavuttaneet myös Suomen. Suomessa, kuten monissa muissakaan maissa, ei myydä ihan koko valikoimaa. Laveran omilla Saksan sivuilla koko valikoimaa ihaileville siis tiedoksi, että esimerkiksi kaikkia luomiväri- ja poskipunasävyjä ei saa Suomesta. Myös huulituotevalikoima on merkin kotimaassa rutkasti suurempi.

Mutta oikein pätevä tämä Suomessakin myytävä valikoima on, eikä monikaan perinteinen luonnonkosmetiikan brändi pysty meidän markkinoilla tätä valikoimaa vastaan kilpailemaan. Odottakaas kun kuulette mitä esimerkiksi meikkivoiteissa on tapahtunut.... :)

Lähdetään liikkeelle meikkipohjatuotteista. Laveralla on ihonhoitopuolelta löytyvien BB- ja CC-voiteiden lisäksi neljä erilaista meikkipohjatuotetta.

Kevyin tuote on BB- ja CC-voidetta läpikuultavampi Tinted Moisturising Cream eli sävyttävä kosteusvoide. Seuraavaksi kevyin on Mousse-meikkivoide (jota suosittelen normaalista seka- ja rasvoittuvalle iholle). Lempparillani eli nestemäisellä meikkivoiteella saa jo kivasti peittoa - ja uudistuksen myötä sävyvalikoima kasvoi kuuteen...! Se on jo tosi hyvä setti.

Sävyt uudistuksen jälkeen:

Kaikkein peittävimmän tuloksen saa kompaktimeikkivoiteella, josta sanon kaksi asiaa: 1) Sen suomennos "meikkipuuteri" on edelleen harhaanjohtava, sillä kyseessä EI ole meikkipuuteri vaan kiinteä meikkivoide, jossa on mukana myös puuterimaisia ainesosia. Se ei tunnu eikä näytä puuterimaiselta, eikä myöskään jätä ihoa puuteroidun näköiseksi. 2) Tuote on uudistuksen myötä parantunut aivan mielettömästi!! Vanhalla kompaktilla en koskaan saanut tasaista tulosta, enkä suoraan sanottuna sitä halunnut kenellekään tarjota, mutta tämä uusi on kuin, no, ihan eri tuote. Vanha oli jähmeää ja kuivakkaa, uudistettu on notkeaa ja iholla paljon kauniimmin liukuvaa.

Tässä meikissä Helena Valkee käytti 2-in-1 Compact Foundationia meikkipohjana, ja olin ihan ällikällä lyöty kun näin tuloksen. Pahoittelen ettei minulla ole tilaisuudesta parempia kuvia. Mallin ihossa oli jonkun verran kirjavuutta, ja Helena sai pohjasta aivan tasaisen kompaktilla. Meikin hän tietysti kiinnitti vielä puuterilla, pinta kun todellakin sen vaatii.

Minun täytyi heti kotiin päästyä kokeilla kompaktia itsellenikin, ja kyllä, se levittyy nyt niinkuin kompaktin meikkivoiteen kuuluukin! :) Nyt tätä uskaltaa jo suositellakin, jos Liquid Foundationin peittokyky ei riitä.

Uudet aurinkopuuterit ovat duoja. Tämä tuntuu olevan yhä vain kasvava trendi, ja oikein käytännöllinenkin, kun kahdesta sävystä saa sekoitettua kunkin vuodenajan ihonsävyyn sopivan nyanssin.

Sävyvaihtoehtoja on kaksi.

Poskipunasävyjä on Suomen valikoimassa edelleen vain kaksi, kun Saksassa niitä on neljä. Suomeen on valittu sävyt 01 Charming Rose, joka on tuttu viime talven Brand New Edition -kokoelmasta, sekä 03 Cashmere Brown.

Olin ensin vähän että "Blääh", kun näin ruskean Cashmere Brownin, mutta Helena Valkeen demomeikki (kuva postauksen lopussa) osoitti, ettei sävy ole iholla lainkaan niin ruskea. Vähän niinkuin Brand New Editionin kuultopuuteri Total Reflection, joka näyttää hylsyssä ruskealta mutta on iholla terveen punastuksen sävyinen.

Maskaroita on Suomen valikoimassa uudistuksen jälkeen viisi kappaletta, Saksassa kuusi.

Vielä edellisessä Lavera-postauksessa mainitsemani kaksipäinen Double Black on jäänyt pois kokonaan, ja Suomen valikoimassa ovat nyt vanha klassikko Volume Mascara, paksuharjainen Intense Volumising, niinikään muhkeaharjainen ja erityisen mustia ripsiä lupaava Deep Darkness sekä pituutta lupaavat, perinteisellä "pulloharjalla" varustettu Long Lash ja modernimmalla muoviharjalla varustettu , silkkikuituja sisältävä Butterfly Effect. Saksan markkinoilta löytyy vielä Endless Definition Mascara, joka nimestä päätellen lupaa erityisen eroteltuja ripsiä.

Luomiväripuolella on eniten uusia tuulia. Mono-luomivärejä on nyt kahta eri laatua ja lisäksi vakiovalikoimaan on lisätty myös neljän sävyn paletteja, niitäkin kahdessa laadussa.

Suomen valikoimaan kuuluu seitsemän Beautiful Mineral Mono -sävyä, olen merkannut ne pinkillä. Saksan valikoimassa ovat nuo kaikki kaksitoista.

Beautiful Mineral -monosävyjen lisäksi on kolme erityisen hohtavaa Illuminating-sävyä, joita voi käyttää sekä kuivana että kosteana.

Neljän sävyn paletteja on Suomen valikoimassa kolme; Beautiful Mineral -linjan Smokey Grey ja Cappuccino Cream sekä Illuminating-linjan Indian Dream (kuvassa). Oikein toimivan näköisiä sävyharmonioita. Cappuccino Cream on hillitty viileähkön ruskea harmonia, Smokey Grey taas klassinen smokey eye -paletti.

Tämä tuote ei ole (ainakaan vielä...) Suomessa! Halusin sen silti esitellä - vaikuttaa nimittäin siltä että luonnonkosmetiikkamerkit ovat todella vihdoin heränneet silmämeikinpohjustajien aikakauteen. Tämä on nyt kolmas luonnollisiin ainesosiin pohjautuva silmämeikinpohjustaja jonka tiedän.

Vielä pari vuotta sitten ei millään (ainakaan Suomessa myytävällä) luonnonkosmetiikkamerkillä ollut minkäänlaisia silmämeikinmeikinpohjustustuotteita. Asian ovat ajaneet nestemäiset peiteaineet.

Huulimeikkien puolella on tapahtunut yhtä paljon kuin luomiväreissäkin, valikoima on kasvanut kahdella uudella tulokkaalla. Näistä toinen, voidemainen purkkiin pakattu Lips & Cheeks -tuote, ei tule Suomeen.

Toinen uutuus, Brilliant Care, on kuultohuulipuna. Tämän tyyppinen huulituotehan kuuluu melkein kaikkien meikkisarjojen valikoimaan, joten tällaista uutuutta saattoi jossain vaiheessa Laveralle odottaakin. Suomen valikoimaan kuuluvat kaikki neljä sävyä. Tuote on siis hoitavampi, mietopigmenttisempi ja huulirasvamaisempi kuin varsinainen huulipuna.

Perushuulipunalinja kasvoi Saksan markkinoilla myös neljällä mattasävyllä, mutta Suomessa näitä ei nähdä. Suomen valikoimaan kuuluu 10 Colour Intense -sävyä, jotka minusta näyttävät oikein hyviltä enkä näe että Saksan 19 sävyn valikoimaa täällä olisi järkevää myydäkään.

Helena Valkeen työskentelyä ja esitystä oli muuten todella miellyttävä seurata. Olen seurannut työni puolesta niin myyjänä kuin bloggaajanakin jos jonkinlaisten kauneusalan ammattilaisten esiintymisiä, ja heitä on kyllä moneen lähtöön - niin kuin tietysti millä tahansa alalla.

Harmitti ettei minulla ollut mukana järkkäriäni että olisin saanut parempia kuvia, Helenan tekemät kaksi demomeikkiä olisivat olleet hyvien kuvien arvoiset. :)

Sain muuten jälleen muistutuksen erinomaisesta rajausvinkistä, jonka jaankin nyt tässä. Tiedättehän, kuinka kynämäisellä rajaustuotteella on vaikea päästä aivan ripsien tyveen? Kynää voi käyttää myös siveltimellä, ja tällöin saat värin ujutettua aivan kiinni ripsiin. Väritä kynää kämmenselkääsi, jolloin kynän vahamainen koostumus lämpenee ja pehmenee. Ota sitten napakka ja lyhytharjaksinen, lättänä sivellin, ja nappaa siihen väriä kämmenselältäsi. Rajaa luomi siveltimellä. Siveltimen pikkuiset harjakset painuvat aivan kiinni ripsiesi tyveen puskien värin ripsien väliinkin - toisin kuin kynän kömpelö pää.

Tässä meikissä rajaus tehtiin tuolla sivellintekniikalla, ja tuloksena oli todella pehmeä ja utuinen, mutta silti silmät tehokkaasti esiin piirtävä rajaus.

Toinen demomeikki, jossa pohja tehtiin kompaktimeikkivoiteella, oli tumma iltameikki. Sen Helena teki harmaan ja violetin sävyillä (Smokey Grey paletti yhdistettynä Diamond Violet -monosävyyn). Valitettavasti siitä ottamani kuvat olivat totaalisen tärähtäneitä.

Omia kokemuksiani Laveran uutuuksista pääsen jakamaan teille vasta myöhemmin syksyllä, sillä tuleva Kreikan matka erottaa minut ja tuotepaketin kahdeksi kuukaudeksi. Lokakuun lopulla sitten alan pureutua näihin kunnolla! :)

Vastaus: yli kolme kymppiä, sanotte te.

2183 henkilöä sanoi sanansa kesän kosmetiikkakyselyssä, jossa kartoitin suhtautumistanne kosmetiikan hintoihin ja yleisesti ostotottumuksianne; mistä ostatte, miksi ostatte ja mihin merkkeihin luotatte.

66% vastanneista kokee 30 euron ylittävän summan kalliina ihonhoitotuotteissa (27% heistä jo allekin tämän summan), 74% kuuluu samaan joukkoon meikkituotteiden kohdalla. Enemmistö oli 30 euron kannalla myös luonnonkosmetiikkakyselyn puolella. Eli siinäpä se maaginen raja sitten - kolme kymppiä.

Täytyy sanoa, että itse asiassa vähän hämmästyin tulosta. Itselleni on myymälätyössä muodostunut käsitys noin 40-50 euron kipurajasta; kun myytävä tuote on lähellä tuota hintaa, saa sen myymiseksi oikeasti tehdä jo vähän muutakin kuin ojentaa purkin asiakkaan käteen ja sanoa, "Tää on hyvä". (Tuo käytäntö voi toimia vallan mainiosti alle 20 euron tuotteiden kohdalla.)

Selektiivisellä puolella 30 eurolla hyvin harvoin irtoaa muuta kuin joku putsari tai mahdollisesti maskara tai meikkikynä. Näin ollen ei liene mitenkään ihmeellistä, että suomalaiset kuluttajat ovat hieman nihkeitä sijoittamaan selektiiviseen kosmetiikkaan. Olisi muuten mielenkiintoista nähdä Euroopan maiden tilastoja selektiivisen ja ns. markettikosmetiikan myyntiluvuista ja suhteesta toisiinsa. Missähän maassa myytäisiin eniten selektiivisiä merkkejä päivittäistavaramerkkeihin nähden..? Voisikohan olla Ranska..?

27% vastanneista kokee jo 20 euron ylittävän hinnan olevan kallis ihonhoidon puolella, 29% meikkituotteiden puolella. Vastausten profiiliin vaikuttaa luonnollisestikin blogin lukijarakenne, valtaosa lukijoistani sijoittuu ikähaarukkaan 20-30, eikä tässä iässä vielä laiteta yhtä hanakasti rahaa esimerkiksi anti age -tuotteisiin, jotka ovat perusihonhoitotuotteita kalliimpia.

Entä minä? Mikä minusta on kallista? Joskus 10 vuotta sitten kuuluin itsekin tuohon 30 euron porukkaan, mutta työ alalla ja todennäköisesti myös ikä ovat vaikuttaneet suhtautumiseeni. 30 euroa tuntuu minusta ihan keskivertohinnalta, ja voin sen hyvin maksaa jopa ripsiväristä. Tällä viikolla ostin Cliniquen Dark Spot Defensen, ja kun kuulin sen hinnan (29,50€) olin ihan että "Häh, ei sen enempää?" :). Kun hinta kipuaa jonnekin 45 euron yläpuolelle, alan jo harkita pidempään.

Summa, paljonko enemmistö teistä maksaisi enintään kosmetiikkatuotteesta, on välillä 30-50 euroa. Yli 50 euroa maksaisi joukostanne 40%, ja tästä vain 2% pulittaisi yli satasen.

Minusta henkilökohtaisesti selektiivisen kosmetiikan myyntityö on tämän vuoksi välillä hiukan ikävääkin ”tahtojen taistoa” ja myyjä saa todellakin laittaa verbaalisen lahjakkuutensa peliin vakuuttaakseen perusasiakkaan yli 50 euroa maksavan purkin paremmuudesta. Tietysti on tuo pieni 23 prosentin joukko joka on tottunut käyttämään kalliimpaa kosmetiikkaa ja valitsee selektiivisen ihan oma-aloitteisestikin. Mutta kun niille peruspirkoillekin on mieluusti tarjottava kallista…. (Jokainen kaupan alaa tajuava ymmärtää tietysti miksi…) Voisin kirjoittaa kalliin kosmetiikan myymisestä ihan oman pitkän jaarittelunsakin sillä minulla tunnetusti riittää siitä mielipiteitä, mutta se ei kuulu tähän postaukseen.

Seuraavan kysymyksen tulos poikennee valtavirran käytöksestä, uskoisin nimittäin että keskiverto kuluttaja laittaa eniten rahaa ihonhoitoon (johon lasken hygieniatuotteet kuten suihkugeelit ja saippuat). Mutta koska Karkkipäivää lukee keskivertoa kosmetiikasta kiinnostuneempi joukko, kulutatte meikkeihin yhtä paljon kuin ihonhoitoon. Tämä pätee omallakin kohdallani.

Siihen, saako kallis tuote luottonne, vaikuttaa odotetusti tuotemerkki. Joku tuntematon high-tech-merkki Islannista 100 euron hintalapulla nauttii todennäköisesti heikompaa luottamusta kuin se tuttu Lancôme (suomalaisten luotto Lancômeenhan on muuten Euroopassa omaa luokkaansa, merkillä on täällä paljon hienompi status kuin monissa muissa maissa).

Seuraava kysymys vahvistaa sen, että huolimatta Karkkipäivän(kin) lukijoiden hinta-laatu-kriittisyydestä, vetävät arvokkaammat tuotemerkit teitäkin puoleensa. Peräti 73% ostaisi kalliimpaa kosmetiikkaa jos olisi varaa. Tässä kuulun itse vähemmistöön.

Valtaosa teistä on myös kokenut saavansa rahalle vastinetta ostaessaan kalliimman tuotteen, jos nyt ei ihan kaikkien niin joidenkin tuotteiden kohdalla.

Kyselyssä oli yksi vapaasti vastattava kohta, ”Arvokkain tuote jonka olet ostanut?” Kallein vastauksissa mainittu tuote oli 250 euron hajuvesi. Odotetusti vastauksissa vilahteli eniten meikkivoiteita ja hajuvesiä. Nämä ovatkin tuotteita, joissa oikeasti useammin saa parempaa laatua kun maksaa kalliimmasta. Säälitti, kun joku kertoi vastauksissa sijoittaneensa Diorin luomiväripalettiin – ja unohtaneensa sen sitten laivan hyttiin…! D’ough!

Seuraavan kysymyksen vastausrakenne noudatti myös odotettua – suomalaisethan ostavat tunnetusti kosmetiikkansa tavarataloista. Muualla Euroopassa, jo naapurimaa-Ruotsissa, asioidaan enemmän erikoisliikkeissä. Olin ehkä hitusen yllättynyt tuosta, että edelleen niin pieni osa harrastaa verkkoshoppailua. Itse kun monesti ajattelee, että miten tavalliset kaupat edes pystyvät enää kilpailemaan edullisten (etenkin ulkomaisten) verkkokauppojen kanssa, mutta näköjään pystyvät ja vallan mainiosti. Suomalainen ei ilmeisesti hevin ole vaihtamassa tavaratalon tuttua kemppariosastoa www-kauppaan.

Seuraava kysymys tuloksineen kertoo, ettei moni edelleenkään tee hintavertailua normikauppojen ja nettikauppojen välillä. Suurin osa teistä on vastannut ostavansa sieltä, missä on edullisinta. Tietysti, jos on ostamassa vaikkapa Rimmelin luomiväriä, niin se nyt toki kannattaa ostaa lähimarketista eikä netistä. Ja vastaaja on varmaankin tarkoittanut, että ”Ostan Anttilasta ennemmin kuin Stockalta”, koska netistä ei tämän hintaluokan tuotteita ole järkeä hankkia. Mutta selektiivisen kosmetiikan kohdalla pystyy "kivijalkaliike" harvoin kilpailemaan nettikaupan hintojen kanssa.

Laadukkaina pitämienne selektiivisten tuotemerkkien kärjessä ovat Clinique (ykkösenä), Dior (kakkosena) ja Lancôme ja Sensai (melkein jaetulla kolmossijalla). Veikkaan, että Sensain sijoitukseen vaikuttaa suomalaisten uskollisuus 38-maskaraa kohtaan. Cliniquen ykkössijoitus on myös suhteellisen selvä, merkki on edullisimpia meillä myytäviä selektiivisiä ja tuotevalikoima kattaa kaiken ikäiset ja ihotyypit ”vauvasta vaariin”. Helposti lähestyttävä merkki suomalaiselle, kaiken kaikkiaan.

Päivittäiskosmetiikan merkkien puolella Lumene vei voiton pitkällä kaulalla muihin nähden. Kakkoseksi sijoittui The Body Shop. The Body Shopia on mielestäni hieman vaikea kategorisoida, sillä markettikosmetiikkaa se ei ole, mutta hintojensa puolesta ei selektiivistäkään. Semiselektiivistä siis, lähinnä. Lumenekin muuten mieltää itsensä nykyään mieluummin semiselektiiviseksi, ja hipovathan sarjan kalleimmat tuotteet jo  selektiivisiä hintoja. Lumenea kuitenkin saa joka marketista = se on siis päivittäiskosmetiikkaa.

Lopuksi, mihin perustatte ostopäätöksen. Vastausten perusteella näyttäisi siltä, että mainoksilla olisi yllättävän vähän valtaa, mutta kuvio antaa lopulta vain yksinkertaistetun kuvan. Vaikka ostopäätöksen synnyttäisi tarve, voi itse ostettava tuote valikoitua kuitenkin mainosten ja "puskaradion" ohjaamana.

Selvältä vaikuttaisi kuitenkin se, että vaikka vastaajat tämän blogin lukijuuden perusteella kuuluvatkin keskivertoväestöä "kosmetiikkafriikimpään" luokkaan, ei valtaosa teistä kuitenkaan osta kosmetiikkaa yli tarpeen.

Kiitoksia kaikille osallistuneille! :)

Käyn luonnonkosmetiikkakyselyn tulokset läpi erikseen.