Tässä kuussa tulee kuluneeksi 12 vuotta ruokavaliomuutoksestani. Lyhyeksi interventioksi ajateltu ja hiilihydraattien kohtuukäytön omaksumiseen tähtäävä kokeilu jäi elämäntavaksi.
Ravintoaineryhmien mustavalkoinen kategorisointi hyviin ja huonoihin ei ole millään tavoin järkevää, mutta toisille meistä syntyy niin epäterve suhde tiettyihin ruokiin, että dramaattinen "väliintulo" voi olla ainoa keino muuttaa tilanne. Minulle epäterveen suhteen kohde olivat hiilihydraatit, ja aivan erityisesti nopeat ja kaikkein epäravinteikkaimmat hiilihydraatit pastan, pullan, murojen ja valkoisen riisin muodossa.
Olin jo lapsena nirso, mutta toisaalta kasvoin perheessä, jossa ei juuri vaalittu monipuolista ruokavaliota ja totuin yksipuoliseen ruokaan. En esimerkiksi koskaan maistanut riistaa tai ylipäänsä monipuolisesti eri liharuokia. Kalaa en muista meillä syödyn koskaan, ja salaatit olivat tuntematon asia. Lapsuudesta minulle ovat jääneet mieleen mm. kotletit sekä lauantaisin saunan jälkeen syöty uunimakkara emmentalilla ja ketsupilla.
Koulussa ruokamaailmani hieman laajeni kun tarjolla oli monipuolisempaa ruokaa, mutta olin yhä hyvin nirso ja suhtauduin uusiin ruokiin epäluuloisesti. Saatoin syödä lounaaksi pelkkiä voileipiä, jos ruoka näytti tai tuoksui kummalliselta. Lempiruokiani koulussa olivat pinaattiletut, makaronilaatikko ja uunipuuro marjakiisselillä. Kalamureke oli ainoa kalaruoka, josta tykkäsin.
Erinäisistä syistä johtuen meillä ei kotona enää ollut lainkaan säännöllisiä, yhteisiä ruokailuja muutoin kuin jouluisin (mistä johtuen jouluruoka on minulle yhä pyhä asia), ja teini-ikäisenä ruokin itseni ranskalaisilla perunoilla, makaronilla ja leivällä. Proteiini loisti poissaolollaan, ja ateria saattoi olla ranskalaiset perunat ketsupilla tai spagetti oliivikastikkeella - joka kaadettiin purkista suoraan kylmänä pastan päälle. Kasviksia en syönyt, ja leivän päälläkin oli pelkästään margariinia.
Aikuisena työssäkäyvänä pastan merkitys yhä vain korostui, ja tyypillinen lounaani oli pussillinen nuudeleita. Viikonloppuisin lounas saattoi olla suklaamannapuuro. Tässä vaiheessa nyrjähtänyt suhteeni ruokaan oli jo tiedostettu, ja ruokavaliotani olivat yrittäneet korjata niin ravitsemusterapeutti kuin kuntosalini personal trainer. Ammattilaisten vinkeistä olin opetellut lisäämään ruokaani edes vähän proteiinia, ja nuudeleiden sekaan saatoin sekoittaa valkoisia papuja ja iltaisin närpin rahkaa.
Oppi proteiinin tärkeydestä ei kuitenkaan integroitunut luonnolliseksi osaksi ruokailuani ja voileivät, uunipatongit ja iänikuinen pasta voittivat aina monipuolisesti koostetun lautasmallin. En ollut pätkääkään kiinnostunut terveellisestä ruoasta. Leipä ja leivonnaiset olivat sitä paitsi vain NIIN herkullisia, että en voinut enkä halunnut vastustaa niitä. Tunsin tästä välillä syyllisyyttä, mutta koska en esimerkiksi lihonut, en kokenut motivaatiota muutokseen. Vähät välitin siitä, että vatsa oli usein kipeä ja turvonnut ja kärsin kroonisista ilmavaivoista. Hulluin esimerkki lounaastani oli valikoima erilaisia leipiä kuten ruis- ja myslileipää ja jälkiruoaksi rahkapullaa.
Jossain vaiheessa tajusin viimein, että kyse oli riippuvuudesta ja että tein oikeasti keholleni hallaa syömällä niin yksipuolista ja ravinneköyhää ruokaa.
Tuli vuosi 2011. Karppaus nousi trendiksi ja inspiroiduin vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta lukemistani kokemuksista. Oivalsin, että ruokavalio ei ollut pelkästään laihduttajille, vaan siitä saattoi yleisesti saada apua sokeriaddiktioon ja ylikorostuneeseen hiilariherkutteluun.
Tein täysmuutoksen ja lopetin kerralla kaikkien hiilariruokien syömisen. Sitä ennen olin huolellisesti miettinyt vaihtoehdot tavanomaisille puuro-, pasta- ja leipäaterioilleni ja jääkaapin ovessa oli viikon vhh-ruokalista valmiina. Kaikki kaapit oli tyhjennetty hiilariruoista ja tilalla oli vain uuden ruokavalion ruokaa.
Vaikka muutos oli dramaattinen, olin niin hyvin valmistautunut, että muutos oli vieroitusoireista huolimatta lopulta hämmentävän helppo. Leipäheikotusta varten olin valmistanut mantelileipää, ettei vain tulisi leivän takia ratkettua. Vaikka mantelileipä ei makukokemuksena muistuta lainkaan viljaleipää, sillä saa simuloitua leivän syömisen kaltaisen tapahtuman, mikä riitti rauhoittamaan hetket kun tuli ylivoimainen "pakko saada leipää" -olo.
Mitä pidempään kokeilu jatkui, sitä paremmin voin. Makuaistini vapautuessa sokerin ylivallasta aloin maistaa eri ruokien hienovaraisia nyansseja ja ennen tylsinä pitämäni ruoat suorastaan pursuivat makua. Ruoka maistui ihan erilaiselta enkä ikinä unohda hetkeä, kun tajusin maidon maistuvan luonnostaan makealta kiitos laktoosin. Puhumattakaan siitä, että jopa parsakaalissa maistui makeita vivahteita..!
Uusi makumaailma innosti ja kannusti minua ja suorastaan lumosi minut. Ruoasta tuli minulle ilon lähde.
Pian oli selvää, että en enää halunnut palata entisten lempiruokieni pariin. Aluksi olin kaavaillut palauttavani leivät ja pastat hitaasti ruokavalioon siten, että söisin niitä nyt fiksusti ja kohtuudella - mutta tajusin, että en halunnut.
Fast-forward vuoteen 2023. Ruokavaliomuutoksesta on 12 vuotta, ja aikaan on mahtunut niin vuosikausien ketoosia kuin rennompaakin vhh-lähestymistapaa. Hiilarien taso on vaihdellut, mutta pastat, vehnäiset, karkit ja muut lisättyä sokeria sisältävät ruoat eivät koskaan palanneet lautaselleni.
Tällä hetkellä ruokavalioni on jossain määrin ikään kuin kultivoitunut versio siitä hiilihydraattien kohtuukäytöstä, johon 12 vuotta sitten interventiollani tähtäsin.
Nykyään syön viljaa säännöllisesti, mutta vain kauran muodossa. Vehnä- ja sokeriruokiakin maistan satunnaisesti, kun tilanne on erityinen, esimerkiksi fine dining -ravintolan maistelumenussa. (Tällainen tilanne oli viime lauantaina Helsingissä, ja tästä on tulossa juttua blogiin. ☺️)
Lautasmalliini hiilarilisuke ei edelleenkään kuulu, vaan syön aterialla kasviksia ja proteiinin lähteen. En kaipaa hiilarilisuketta, eikä sille tunnu olevan tilaa. Kaurapuuro toimii silloin tällöin vaihtoehtona vakiintuneelle kananmuna-aamiaiselleni ja kauraleipä lohi- tai juustopäällysteillä puolestaan tekee usein seuraa salaatille iltapalalla.
Tietyt hiilihydraattiruoat kuten jotkin leivät ja leivonnaiset koen yhä puoleensavetävinä ja voin hyvin muistaa, millaisia tuntemuksia niitä kohtaan koin. Mutta mielenkiintoisesti - kaikkein suurin addiktioni kohde eli pasta on täysin, siis täysin kadonnut rekisteristäni. En pysty käsittämään, mikä siinä oli niin herkullista. En saa millään tavoin kiinni siitä maku"elämyksestä", joka pastaan oletettavasti linkittyi.
PERUNA - en syö perunaa arjessa, mutta jos ravintola-annokseen kuuluu paistettuja perunoita, saatan syödä niitä. Paistettu peruna on hyvää. Kuten myös uudet perunat voin kera, myönnettävästi! :)
RIISI - en syö lainkaan eikä herätä mitään tunteita. Poislukien riisipiirakoissa... ☺️
PASTA - en syö lainkaan enkä osaa palata tunteeseen, jolloin pasta on joskus maistunut hyvältä. Ei houkuta millään tavalla.
KARKKI - en syö lainkaan. Poislukien oikein tumma suklaa pari kertaa vuodessa (yli 70%).
LEIVONNAISET - en syö kotioloissa, mutta pari kertaa vuodessa tulee maistettua miesystäväni tekemää mustikkapiirakkaa. Se on aika hyvää, koska ei ole kovin makeaa. Mustikkapiirakkaa tekee joskus rehellisesti mieli! Erityistilanteissa saatan kohteliaisuudesta syödä tarjotun pullan. Kuten tänä kesänä, kun 93-vuotias sukulaisrouva tarjosi ylpeydellä leipomaansa pullaa.
LEIVÄT - syön kauraleipää tai -näkkäriä viikottain. Muita leipiä saatan maistaa ravintolaolosuhteissa eli muutamia kertoja vuodessa. Leivän rooli ateriankorvikkeena on täysin poistunut systeemistäni.
Karjalanpiirakka on niitä harvoja hiilariruokia, joiden hyvä maku ei ole unohtunut. Tiukempinakin vhh-vuosina saatoin kerran vuodessa nauttia seremoniallisesti aidon, huolella valmistetun karjalanpiirakan - tietysti tuhdilla munavoilla..!
Puhtaasti oman olon kannalta ketoosi-taso oli minulle toimivin. Verensokerini heittelee voimakkaasti ja kuulun niihin, joille näläntuntemukset tulevat nopeasti ja jos ruokaa joutuu odottamaan pitkään, sitä seuraa aina heikotus ja päänsärky. Olen oikein klassinen "nälkäkiukku"-tyyppi. Ketoosissa tämä ilmiö poistuu kokonaan ja aina on tasainen ja hyvä olo.
Ylipäänsä vireys- ja energiataso ketoosissa oli omaa luokkaansa, enkä ole koskaan ollut yhtä energinen. Oli ihanaa, kun nälän tuntemukset eivät ohjanneet päivärytmiä ja tekemisiä.
Vaikka edelleen syön vähän hiilareita verrattuna virallis-terveellisiin ruokavaliosuosituksiin, verensokerini heittelee helposti ja olo sen mukaisesti. Tämän vuoksi kaipaan ketoosia. Samalla tunnistan kuitenkin, että en halua luopua ruoista kuten juurekset, hedelmät ja jogurtti. Siksi keto-karppaus ei enää ole mun tapa syödä.
Tämän kesän antipigmentti-seerumi on nyt käytetty loppuun. Novexpertin pigmenttiläiskiä ehkäisevä ja vaalentava Polyphenols-seerumi (esittely täällä) kesti päivittäisessä käytössä 9 viikkoa ja kolme päivää, ja käytin sitä aamuin illoin.
Edelliskesän antipigmentti-seerumi, Nivean Luminous, kesti aamuin/illoin-käytössä noin viikon pidempään. Ei siis merkittävää eroa riittävyyden suhteen.
Kuten odotettua, tykkäsin Polyphenols-seerumista paljon enemmän kuin Niveasta, mitä tulee ainesosiin, ihotuntumaan ja kokonaiselämykseen. Novexpertin seerumi on ohutta fluidimaista maitoa, Nivean seerumi on emulsiovoidetta. Novexpert on tuntunut raikkaammalta ja kosteuttavalta, Nivea tuntui vain "muoviselta" ohuelta voiteelta.
Mutta - mitä pigmenttiläiskiin tulee, kumpikin on suoriutunut yhtä hyvin. Tai voi olla mahdollista, että Nivea suoriutui jopa paremmin. Tuloksia on tietysti mahdoton verrata kunnolla, sillä ihon UV-altistus vaihtelee joka kesä, ja tätäkin kesää on vielä jäljellä.
Tässä kuitenkin kuvia tämän hetken pigmenttiläiskätilanteesta. Erityisen tyytyväinen olen ylähuulen hyperpigmentaatioalueen kuntoon. Täysin läikätön se ei ole, mutta iholla ei ole rusehtavia länttejä tai "pigmenttiviiksiä".
Iho 6.7.2023.
Verrokki: iho 3.8.2021, jolloin aloin dokumentoida pigmenttiläiskiä. Kesällä 2021 en vielä käyttänyt antipigmenttiseerumia.
Totta kai kuvaushetken valaistusolosuhteetkin vaikuttavat, ja jo pelkkä valo vaikuttaa paljon siihen, miten selvästi pigmenttilaikut erottuvat. Mitä valoisampi kuva, sitä tasaisemmalta iho näyttää.
Otin vielä yhden kuvan alivalotettuna:
Iho 6.7.2023.
Läiskät poskipäillä erottuvat, mutta läiskät huulten ympärillä ovat yhä miedommat kuin verrokkikuvassa. Ja ylähuulen yllä voi erottaa jopa muuta ihoa vaaleamman alueen, koska lisään siihen aurinkovoidetta tunnin välein ulkona ollessa.
Viime vuoden elokuussa otetuissa Nivea-seerumin jälkikuvissa iho oli vielä tätäkin tasaisemman sävyinen, mutta kuten todettua, on mahdoton tehdä tasaväkistä vertailua, kun ihon UV-altistus on joka kesä erilainen. Vain se on selvää, että mun naama joka kesän lopulla on selvästi läikikäs, ja nyt kun olen kahtena kesänä käyttänyt anti dark spot -seerumia, iho on vähemmän läikikäs. :)
Nivea vs. Novexpert:
NIVEA LUMINOUS ANTI DARK-SPOT -SEERUMI
Synteettistä normikosmetiikkaa
Vaikuttava aine: Isobutylamido Thiazolyl Resorcinol eli Thiamidol
Koostumus: emulsio
Tuoksu: tyypillinen Nivea-maailman geneerinen markettikosmetiikan tuoksu
Hinta: noin 30€ jälleenmyyjästä riippuen / 30 ml
NOVEXPERT POLYPHENOLS -SEERUMI
Sertifioitua luonnonkosmetiikkaa
Vaikuttavat aineet: EGCG, merinarsissi, balaniittipuun siemenöljy
Koostumus: fluidimainen maito
Tuoksu: kevyesti omenainen
Hinta: 59,80€ / 30 ml
*
Seuraavaksi korkkaan Patykan Dark Spot Correcting -seerumin.
Luonnonkosmetiikassa ei toistaiseksi ole ollut tarjolla vedenkestäviä maskaroita, koska vedenkestävää koostumusta on hyvin vaikea valmistaa niillä raaka-aineilla, jotka ovat (sertifioidussa) luonnonkosmetiikassa sallittuja.
Tuntemistani brändeistä vain Avril on kertaalleen tehnyt yrityksen vedenkestävän maskaran formulointiin, ja mun ripsissä se myös toimi (arvostelu täällä), mutta jostain syystä Avril lopetti Waterproof Mascaransa valmistuksen joitain vuosia sitten.
Harvinaisten kerho: luonnolliset vedenkestävät
Viime talvena sain kuulla toisestakin luonnonkosmetiikan vedenkestävästä maskarasta: Ere Perezin Avocado Mascarasta.
Ere Perezin tuotteilla ei ole luonnonkosmetiikan sertifikaattia, mutta ne vastaavat sisällöltään hyvin pitkälle tai täysin sertifioinnin kriteereitä. Avocado Mascarassa tosin ennen oli pieni määrä silikonia (dimetikoni), mutta uusin versio on silikoniton, ja inci näyttää ainakin mun silmään täysin luonnonkosmetiikalta.
Pyysin Avocado-ripsarin testiin Jolielta. Ripsarilla on hintaa 32€ ja volyymi on 10 ml.
Avocado-ripsarin harja on muodoltaan klassinen kapea porkkana-malli, ja materiaali kuitua. Vaikka itse tykkään enemmän kumisista polymeeriharjoista, tällaiset porkkana-harjat toimivat mun (ahtaasti sijaitsevissa) silmissä usein hyvin, koska ovat siroja ja kapenevat kärkeä kohti.
Suoritus..? Nooh, sanotaan näin, että tällä saa ainakin harjata! 😄 Kun kokeilin tätä ekan kerran, luulin ensin, että maskara on kuivahtanut, koska sieltä ei tuntunut tulevan ripsiin yhtään mitään. Lähempi tarkastelu osoitti maskaramassan olevan kuitenkin ihan kunnossa, sitä vain tulee harjan mukana äärimmäisen vähän. Avocado Waterproof Mascara ei siis ole runsasmassainen, voidemainen maskara vaan massa on hyvin ohutta. Kun hylsyn tehokas "kauluri" vielä niistää liiat pois, on harjassa kerralla hyvin vaatimaton määrä annosteltavaa. 
Olen pari kertaa laskenut, kuinka monta yksittäistä vetoa teen Avocado Mascaralla, ja luku on aikamoinen. Kuvassa näkyvä tulos syntyi 94 vedolla (oikea silmä) ja 40 vedolla (vasen silmä). Tämä on eka kerros, eli en ole tässä antanut kerroksen kuivua vetojen välissä.
Mun oikean silmän ripsiin maskara tarttuu heikommin kuin vasempaan. Syy on ilmeisesti ripsien rakenteessa, ja siksi oikean silmän ripsiin tulee melkein aina vedettyä enemmän maskaraa. Kuvassa ero ei juuri näy, mutta vasemmassa silmässä ripset muodostavat tasaisemman ja hieman tiheämmän rivistön kuin oikeassa.
(Normaalisti käyttämälläni L'Orealin maskaralla saan muuten paksummat ripset seitsemällä vedolla.)
Annoin 94 + 40 vedon jälkeen ripsivärin kuivua vajaa kaksi minuuttia. Sitten seuraava kerros:
Kakkoskerroksen tulos näyttää tältä. Nyt maskara alkoi kerrostua ja ripsiin tuli hieman paksuutta. Mitään megaräpsyjä tällä maskaralla ei kuitenkaan saa, ja jos kerrostusta yhä jatkaa, ripset alkavat pikku hiljaa klimpittyä yhteen osioiksi. Onnistuin myös sotkemaan harjalla ja osuin sillä luomivakoon. Mulla on niin voimakas kulmaluu, että maskarasöhryt ovat yleisiä.
Tokalla kerroksella vetoja tuli 27 (oikea silmä) ja 41 (vasen).
Yhteensä tässä meikissä maskaraa on siis 121 vetoa + 81 vetoa.
Kestävyys?
Avocado Waterproof Mascara on pysynyt mun ripsissä oikein hyvin, ja se on testattu myös ulkona sadesäässä. Tällä viikolla siihen on ollut hyviä mahdollisuuksia :)
Rapisemis-ongelmaa minulla ei ole juuri minkään ripsarin kanssa, mutta luonnonkosmetiikan maskarat leviävät minulla tyypillisesti heti, kun joku vain mainitsee jotain kosteaa. Tai jos ulkona tuulee tai siristelen silmiäni kirkkaassa valossa ja silmät vettyvät. Tavallinen luonnonkosmetiikan maskara ei kestä mulla pienintäkään kosteutta, se leviää tai tahraa heti, kun yksikin vesipisara tai lumihiutale osuu ripseen. Mutta Avocado Mascara on kestänyt moitteettomasti! 💯
Laitoin ripsiin Avocado Mascaraa ja suihkutin naaman litimäräksi. Voin kertoa, että suihkutin todella monta kerrosta, ja pidin silmiä suihkuttaessa välillä myös auki. Homma taisi mennä jo koomiseksi, vähempikin olisi varmasti riittänyt. 😄
Räpsyttelin silmiä ja rutistelin niitä kiinni niin että ripset varmasti koskivat ihoon ihan kunnolla.
Ja....
Avocado Mascara kesti sotkematta! 🥳 Wow!
Alaluomella oli havaittavissa pari ihan pientä tahraa - mutta nekin olivat todennäköisesti lähtöisin eyelinerista (sekin vedenkestävä, mutta mureni vähän, kuten alempi kuva osoittaa).
Luomivärit sulivat, koska meikki oli pohjustettu luonnonkosmetiikan primerilla (Benecos Natural Eyeshadow Base - se ei todellakaan kestä näin märkiä olosuhteita. Urban Decayn primerilla tulos olisi ollut aivan toinen, se kestää saunankin, kuten on tullut monesti kerrottua meikit päällä saunontaa kummasteleville kuulijoille. :))
Ere Perez Avocado Maskara suoriutui hardcore-testistä ensiluokkaisen kiitettävästi!
Arvosana tälle kiinnostavalle uudelle tuttavuudelle on:
Kestävyys: 10
Yleinen suoritus: 5.
Onko joku teistä testannut Avocado Mascaraa? Miten teillä yleisesti pysyvät luonnonkosmetiikan normimaskarat?
