Urakka on saatu päätökseen. Toivottavasti tästä on jollekin iloa, hyötyä tai jopa inspiraatiota. :)

Karkkipäivän kaikki ruokapostaukset ja reseptit on nyt järjestetty omalle alasivulleen. Ne on lajiteltu omiin osioihinsa ruokatyypeittäin niin, että  suolaiset pääruoat, jälkkärit, leivonnaiset, snacksit jne ovat selkeästi omina reseptiluetteloinaan. Myös ravintolavinkit ja -elämykset on listattu paikkakunnittain ja maittain.

Sivu löytyy tuolta yläpalkista bannerin alapuolelta, tai sinne voi klikautua suoraan tästä.

Niin hullulta kuin se kuulostaakin, ruokapostaukset kuuluvat Karkkipäivän suosituimpiin postauksiin. En tiedä pitäisikö tässä alkaa alanvaihdosta harkitsemaan kun ruokaohjeet kiinnostavat lukijoita useimpia meikkipostauksiani enemmän. :D

Enpähän olisi tätä kieli poskessa väännettyä, Karkkipäivän ihka ensimmäistä ruoka-aiheista postausta kirjoittaessani ikinä arvannut, että ruoasta tulee jonain päivänä merkittävä osa blogin sisältöä. Tuo postaus lokakuulta 2009 on kyllä aika viihteellistä luettavaa kun vertaa tämän päivän juttuihin. :) Kyllä ihminen voikin sitten muuttua..! ^_^

Barilla + Sanni = forever? Onnemme ei ollut ikuista.... :)

.

P.S. Karkkipäivä ei kuitenkaan ole matkalla ruokablogiksi. Muistakin asioista höpötys kiinnostaa ihan liikaa ;)

Käsiini osui eilen todellinen aarre vieraillessamme Pellaksen laivurintalossa Lemlandissa. Talon ullakolla oli pino Husmodern-lehtiä vuodelta 1943.

Husmodern ilmestyi Ruotsissa vuosina 1917-1988 ja vastaa suunnilleen meidän Kotiliesi-lehteä.

Minä rrrrrakastan vanhan ajan juttuja ja tämä lehtipino taisi olla oma highlighttini Pellas-vierailulla (no, hieno on itse talokin... kyseessä on siis museotila.) Husmodernin sivuilta löytyi aivan ihanan hassuja ja sympaattisia juttuja - ja runsaasti kosmetiikkamainoksia.

Perplex - "silmätussi". "Tehkää ripsistänne pidemmät ja runsaammat Perplexin avulla - kiinteä harjalla varustettu silmätussi. Säästäkää harja tulevaisuuden tarpeisiin, sillä emme kenties pysty enää valmistamaan sitä jatkossa". Siis näin siinä lukee...! :) :D :)

Ja Veetin kolmen minuutin karvanpoistovoidetta on näköjään ollut jo 40-luvulla.

F. Paulin Liljemjölk, nestemäinen kasvovoide. "F. Paulin nestemäisellä kasvovoiteella on ensiluokkainen kyky tehdä ihosta nuorekas, kirkas ja hehkuvan kaunis. Selitys on voiteen suuressa syvyysvaikutuksessa - voide tunkeutuu aina ihon syvimpiin kudoksiin. Näin ihon terveys ja kauneus vahvistuu aina perusteista saakka.

Rasvainen Liljemjölk tekee ihosta puhtaan ja antaa sille ravintoa, matta Liljemjölk taas on erinomainen puuterinalusvoide ja vaikuttaa supistavasti suuriin huokosiin."

"Miksei minun tukkani ole enää kaunis?"

"Hän on ostoksilla, nuori rouva, ja sattuu näkemään myyjättären kateutta herättävän kiiltävät hiukset. Ennen olivat rouvankin hiukset yhtä kauniit. Mutta kuinkas onkaan käynyt - hän on muuttunut laiskaksi. Ja kuitenkin hiukset vaatisivat yhä enemmän hoitoa, kun joutuvat olemaan mukana siivouksessa ja ruoanlaitossa".

On niin helppoa pitää hiukset kauniina. Ja mieti millainen merkitys sillä on ulkonäölle! Harjaa hiuksesi vain kerran päivässä ja pese säännölisesti Elida Shampoolla, joka houkuttelee esiin hiusten kauneuden, tekee hiuksista pehmeät, kiiltävät ja tottelevaiset. Täydelliseen hoitohuuhteluun voitte käyttää Elida Sitruunakylpyä viimeisessä huuhtelussa. Se tulee jokaisen pakkauksen mukana."

Oli mielenkiintoista huomata, että 40-luvullakin mainoksissa puhuttiin jo huokosista. Olen itse ajatellut, että huokoset ovat 1990- ja etenkin 2000-luvun juttu. (Tokihan ihmisellä on 40-luvullakin ollut ihohuokoset - paitsi R. Karan mielestä - , mutta olin kuvitellut että niihin alettiin kiinnittää erityistä huomiota kosmetiikan markkinointikielessä vasta myöhemmin.) Tällä hetkellähän huokoset ja niiden häivytys ovat enemmän pinnalla kuin mikään muu kosmetiikan trendi.

"Pidättekö huokoset puhtaina?

Saippua ja vesi eivät riitä! Pese kasvot täysin puhtaiksi... poista puuteri ja poskipuna illalla ja voide aamulla Mitzi-kasvovedellä ja kasvopyyhkeellä. Kuivaa lopuksi uudella kasvopyyhkeellä ja paina kasvoja vain kevyesti, ilman voimaa ja hankausta. Mitzi-kasvovesi tunkeutuu syvälle ihoon ja irrottaa rasvaa ja likaa huokosista! Tuotetta löytyy eri ihotyypeille; rasvaiselle, kuivalle ja herkälle iholle. Kasvovedessä on ihana tuoksu ja vaikutus!"

Nivea vaikutti olevan ainakin Husmodern-lehden sivuilla sen ajan L'Oreal, mitä mainosten määrään tulee. Nivean mainoksia löysin kirkkaasti eniten, joissain numeroissa jopa kaksin kappalein.

"Ajatelkaa, jos voisitte pystyttää näkymättömän teltan ympärillenne maatessanne polttavassa auringonpaahteessa uimarannalla - teltan, joka päästäisi läpi vain ne mieluisat, ruskeaksi värjäävät säteet ja jättäisi ulkopuolelle ne vahingolliset, polttavat säteet! Mutta - juuri niinhän Te teette, kun hierotte ihoonne NIVEA Aurinkofiltteriä, uutta tehokasta auringonsuoja-ainetta! Kun käytätte NIVEA Aurinkofiltteriä, Teistä tulee nopeasti ja kauniisti ruskettunut - ilman että palatte auringossa."

Heheh, mutta ne samat säteethän juuri ruskettavat ja polttavat.... ^_^

"Aurinko ja Nivea lahjoittavat Teille ihastuttavan rusketuksen. Mutta ottakaa aurinkoa oikealla tavalla. Olkaa varovaisia! On väärin yrittää ruskettua nopeasti. Liian voimakkailla aurinkokylvyillä voitte saada ihottuman ja koko kesänne menee pilalle. Aloittakaa täten vain muutaman minuutin aurinko-oleskelulla kerrallaan. Älkää koskaan menkö aurinkoon märällä iholla. Kuivatkaa itsenne ensin, ja voidelkaa itsenne huolellisesti Nivea-voiteella. Näin saatte kauniin rusketuksen. Vähennätte myös aurinkoihottuman riskiä ja ihosta tulee pehmeä ja joustava. Nivea-voide vaikuttaa lisäksi kuumina päivinä miellyttävän viilentävästi."

Äitini kertoi, että vielä hänenkin nuoruudessaan 50- ja 60-luvuilla puhuttiin siitä, että pelkkä kosteusvoide antoi suojaa aurinkoa vastaan. Suomessa ei äidin mukaan mitään aurinkosuojatuotteita ollutkaan, tai ainakin ne olivat niin harvinaisia ettei hänellä ole niistä mitään muistikuvaa. Termejä suojakerroin ja UVA/UVB-säteet ei tunnettu lainkaan - tai ainakaan käytetty kosmetiikan markkinoinnissa.

Klassikko vuodelta 1911, Nivea Creme, näkyi vaikka kuinka monessa mainoksessa. Tässä mainoksessa siitä kerrotaan näin:

"Nivea tunkeutuu (tähän aikaan kosmetiikan mainosteksteissä on muuten näköjään aina käytetty verbiä 'tränga' = tunkeutua verbin 'absorberas' = imeytyä sijaan) syvälle ihoon, ravitsee sitä ja vahvistaa sen vastustuyskykyä säätilojen rasituksia vastaan. Lisäksi Nivea ehkäisee ryppyjä, stimuloi ihoa, pitää sen nuorekkaan sileänä ja joustavana ja antaa sille tavoitellun, himmeähohtoisen sävyn."

"Hoida ulkonäköäsi Nivea-voiteella!"

^_^

Ihania nämä mainosten imperatiivit. Tee sitä! Tee tätä!

Aijoo, ja tuota "tunkeutumista" eli imeytymistä piti kommentoida. Vai että tunkeutuu tämä paksu mineraaliöljyrasva syvälle... :D No ei. Tänä päivänä Nivea ei taitaisi enää sellaista väittääkään. Säältähän se kyllä suojaa, mutta syvälle imeytymisestä ei tällaisen koostumuksen yhteydessä voi todellakaan puhua.

Julkkikset ja saippuamainokset...! Niin klassikko! ^_^ Kaikkihan peseytyivät tuolloin saippualla, ja Hollywood-tähdet mainostivat eri saippuoita kauneutensa salaisuutena. Hellyttävää.

"Lux-toilettisaippua on erityisen hyvää kuivalle iholle", mainos lupaa. Hehheh... just...! ^_^

Kauneuspuuteri! :)

"Hän herättää ihailua kaikkialla...

Eikä ihme - hänellä on häikäisevän kaunis iho, joka korostaa hänen kauneuttaan aivan erityisellä tavalla. Bohème de Paulin kauneuspuuteri on houkutellut esiin hänen hehkunsa. Hän löysi juuri sen värisävyn, joka oli kuin luotu hänen hipiälleen. Bohème de Paulia, tuota oivallista kauneuspuuteria, saa useissa eri sävyissä, se on sametinsileää, hienojakoista ja ihanasti parfymoitua."

Kansikuvatyttö.

Pikkuilmoituksissa mainostettiin mm. voiteita pisamien ja maksaläiskien vaalennukseen sekä ihokarvojen poistoon.

Ja huomatkaa Cofféa-kahvinkorvike! "Erinomainen kahvinkorvike viikunasta ja sikurista". :)

Anusol - peräpukamien hoitoon.

"Käytä vanhaa, hyväksihavaittua ainetta".

:)

Siis aivan mahtavia nämä mainokset! Täytyy varmaan joskus mennä ihan asiakseen Pellakseen lukemaan Husmodern-lehtiä koko päiväksi. :)

Satunnaisesti etenevässä Maarianhamina-sarjassa esittelen kiinnostavia tai muuten vain minulle tärkeitä paikkoja kakkos-kotikaupungistani. Pitäisi varmaan laittaa "koti" suuriin lainausmerkkeihin, sillä enhän ole täällä syntynyt, mutta kyllä Maarianhamina minulle enemmän kodilta tuntuu kuin vaikkapa Tampere.

Lempiravintolani Maarianhaminassa on Indigo Restaurang & Bar Nygatanilla. Minulla ja ravintolalla on melkein yhtä pitkä Maarianhamina-historia, sillä Indigo avasi ovensa keväällä 2004, seuraavana keväänä Ahvenanmaalle muuttoni jälkeen. Tänä vuonna Indigo täyttää siis 10 vuotta.

Indigo on siitä poikkeuksellinen paikka Maarianhaminassa, että siitä tuli kertaheitolla paikallisten itsestäänselvä suosikki. Miksi tämä olisi poikkeuksellista..? Maarianhamina on kaupunki, jonka asukkaat ovat hyvin perinnerakkaita. Ja rutinoituneita. Täällä käydään vuodesta toiseen samoissa vanhoissa, jo vuosikymmenet sitten etablisoituneissa paikoissa ja uusi otetaan hyvin varovasti vastaan. Kaikkien saarella viettämieni vuosien aikana olen nähnyt lukuisten uusien kahviloiden, baarien, ravintoloiden ja kauppojen avaavan ja sulkevan vain vuotta tai paria myöhemmin. Olivat ne kuinka kivoja, erilaisia ja ihania tahansa, alkuhuuman jälkeen maarianhaminalaiset palaavat vanhoihin "kaninkoloihinsa" joissa he viihtyvät ja tuntevat olonsa tutuksi ja turvalliseksi.

Indigo löi itsensä läpi tällaisena kaninkolona saman tien. :)

Alakerrassa on ravintola, yläkerrassa baari ja bistro. Ja pihalla tietysti yksi saaren suosituimpia terasseja.

(Entä ruoka? Joo, hyvää on. Mutta ei parasta. Paras safka löytyy minun mielestäni Nauticalista.)

Mutta tsekatkaas tämä... :D Voisin väittää, että tällaista voi nähdä vain Ruotsissa tai Ahvenanmaalla, jossa vhh-ruokavalio on iso juttu. "Päivän kotiruoka - voit saada annoksen myös kasvis- tai vhh-versiona". ^_^ Kuva on Bistro-menusta.

Eilen vietin taas aivan huisin hauskan illan Indigossa.

Äitini on vierailulla Maarianhaminassa ja sattumoisin hänen kovasti diggailemansa Doina Klezmer heitti eilen keikan Indigon baarissa. Minulle Doina Klezmer on käytännössä tuntematon, vaikka klezmer-musiikista jotain tiedänkin. Ei minua kuitenkaan kauaa tarvitse keikoille houkutella, harvoin sitä lopulta kuulee jotain todella huonoa musiikkia. Ellei joudu Cheekin yleisöksi. (Anteeksi.)

Naurettiin äidin kanssa tälle kuvalle... siis katsokaa mitkä kaksoset. ^_^

Tuo setä tuolla takana viimeistelee potretin. :) Ja mulla rillitkin vinossa. <3

Keikan aikana näin yhtäkkiä basson ihan uudessa valossa. Siis nimenomaan tuollaisen "läskibasson". Miten mahtava soitin... Jotenkin... seksikäs...! Hot damn....!

Klezmer on juutalaisten kansanmusiikkia. Se on iloista ja samalla surumielistä, svengaavaa, jatsahtavaa.... Klarinetti, viulu ja haitari itkevät ja nauravat. Rytmi vaihtuu hetkessä iloisesta haikeaan. Musiikkia, jota kunneellessa alkaa väkisin hytkyä ja taputtaa mukana.

Nnnohh. Tässä tuli sitten illan pieni floppi, kun yhtäkkiä huomasin hakevani viinilasillista. Heipat sitten induktiolle pariksi päiväksi, alkoholi ei kuulu induktioon.

Mutta ei saa antaa myssyn kiristää liikaa. :) Ensi viikolla taas takaisin rattaille!