Olen nyt käyttänyt Trind Nail Repair -kynnenkovettajaa tasan kolme viikkoa.

Sanoisin, että vaikutus on ehdottomasti havaittavissa.

Kynteni kasvavat todella hitaasti, ja kasvuunhan aine ei luonnollisestikaan vaikuta. Pituutta kynsiin ei siis ole hurjasti ehtinyt kertyä kolmen viikon takaisesta tilanteesta, mutta kynsien koostumus on täysin muuttunut.

Trindin Nail Repair'han toimii siten, että sen sisältämä formaldehydi ikäänkuin sulattaa yhteen kynnen eri kerrokset, jolloin ne eivät enää lohkeile. Formaldehydi muodostaa kynnen keratiinissa uusia kaksoissidoksia, minkä seurauksena kynnet kovettuvat.

Kyse on vahvasta ja helposti ärsyttävästä aineesta (ja myös herkästi allergisoivasta, käyttö oman harkinnan mukaan), ja lakkaa laittaessa on varottava ettei sitä osu kynsinauhoihin. Minä en ole saanut kolmen viikon aikana mitään reaktioita Nail Repairista.

Aloitettuani Trind-kuurin, ei yksikään kynteni ole lohjennut. Kuten kollegani Sara, jonka kynsimenestyksen inspiroimana päätin Trind Nail Repairia kokeilla, minäkin olen huomannut kynsien värin jotenkin vaalenneen, kynsistä on tullut ikään kuin kirkkaammat.

Ja siis... en tajua miten tämä voisi olla mahdollista... mutta jotkut liuskoittuneet/vaurioituneet kohdat, joita minulla oli kynsissä kuurin aloittaessani, ovat mystisesti.... kadonneet. Alla olevista kuvista näkyy (joten kuten) mitä tarkoitan.

Oikean käden kynnet 19. elokuuta. Keskisormen kynsi on liuskoittunut ja nimettömän kynnen kärjestä on lohjennut pala päällimmäistä kerrosta.

Tilanne nyt. En ole leikannut keskisormen kynttä, vähän vain viilannut reunoista. Liuskat ovat kadonneet. Nimettömässä oleva repeämä on sekin jotenkin... hälvennyt...

En käsitä miten tämä ilmiö voisi mitenkään olla mahdollinen, eihän formaldehydi niitä jo olemassa olevia liuskottumia ja muita pinnan vaurioita voi kadottaa.

Jos joku keksii selityksen niin I'm all ears. :)

Kauniithan nämä ei ole (default! ^_^), mutta terveen näköiset. Todellakin ihan eri näköiset kuin kolme viikkoa sitten.

Heh - tämä ei liity kynsiin mitenkään, mutta olin eilen Koukounariesin rannalla, jossa hiekka kimalteli aivan mielettömästi. Kun hiekkaa hieroi käsiin ne kimalsivat kuin glitterpölyn jäljiltä. Sehän on micaa...! :) Meikeistä ja voiteista tuttu kiillemineraali. :) Rantahiekan mica-partikkelit olivat tosi isoja, juuri sellaisia glittereitä joita inhoan luomiväreissä kun ne varisevat ja lopputulema on aina se että itse luomilla kimalletta ei ole lainkaan, mutta muualla kasvoissa kyllä. Kosmetiikan tarpeisiin micaa jauhetaan eri kokoiseksi, ja esimerkiksi mineraalimeikeissä mica-hiukkaset ovat yleensä todella hienojakoista "pölyä".

Kuvaan tuota rantahiekan mican kimallusta ei oikein saanut tallentumaan... Livenä iho oli todella makean näköinen, en ole ikinä ennen sattunut näin "micaiselle" rannalle..! ^_^

Pahoitteluni taas kynsikuvistani pahoinvoiville ihmisille, mutta halusin vielä liittää kuvan oikean käden peukalostani. Sen kärjessä oleva lohkeama on "pysähtynyt" - Nail Repairin myötä se ei enää edennyt. Minulla on kummankin peukalon päässä tällaiset isot lohkeamat, ja niistä on erityisesti pystynyt näkemään tuon formaldehydin "liimaavan" vaikutuksen.

Mun peukalon kynnet on muutenkin tosi kovat ja vahvat, nyt ne on niin kovat että (yökötys-varoitus...!) olen veitsen puutteessa kuorinut niillä porkkanoita...! :D (Tottakai pesin porkkanat sen jälkeen huolellisesti...!!)

Tällä hetkellä jatkan Trindin käyttöä niin, että lisään sitä 3-4 päivän välein. Ensimmäiset kaksi viikkoa lakkakerros on uusittava päivittäin jotta formaldehydi pääsee kunnolla pureutumaan kynteen. Trind suosittelee pitämään näiden kahden intensiivihoitoviikon jälkeen viikon mittaisen tauon jolloin tuotetta ei käytetä ollenkaan. Sen jälkeen lakkaa voi käyttää aluslakan tavoin.

Koska formaldehydipitoiset tuotteet kuivattavat kynsiä todella paljon, on kuurin aikana muistettava myös kynnen kosteutus. Öljyäminen on siis ehdottoman tärkeää. Jos laiminlyö kosteutuksen, kynnestä tulee pian niin kuiva että se napsahtaa helposti poikki kuin kuiva oksa.

Otin mukaan reissuun Biodellylta saamani Benecosin kynsiöljykynän. Tai luulin sitä öljyksi, mutta aine on itse asiassa koostumukseltaan enemmänkin rasvamaista, kuin kynsisalvaa. Vähän niinkuin Badgerin Cuticle Balm.

Ainesosat ovat jojoba-, kookos- ja manteliöljy, sheavoi, kamomilla ja e-vitamiini. Koostumuksen puolesta arvelisin, että sheavoita on tässä eniten, mutta ainesosat on mainittu kynässä tuossa järjestyksessä.

* * *

Laitan seuraavaa raporttia sitten, kun kynnet ovat saavuttaneet pituutta. :) Toivotaan että saavuttavat. ^_^

Nyt mä ihan vyörytän teille näitä matkailuvinkkejä. :)

Halusin esitellä lähemmin domatia- eli vuokrahuonesysteemiä jota käytän Kreikassa pääasiallisena majoitusmuotonani.

[vimeo 105528261 w=700 h=394]

Domatia Skiathos from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Domatia eroaa hotellista monellakin tapaa, mutta huoneet voivat näyttää ihan samoilta kuin edullisemmassa hotellissa. Ne voivat olla tasoltaan parempiakin. Domatia- eli kotimajoitus-perinne on aikoinaan alkanut Kreikassa siten, että perhe on vuokrannut yhtä tai kahta talonsa ylimääräistä huonetta, mutta nyttemmin valtaosa domatioista on varta vasten rakennettuja erillisiä taloja. Vuokraisäntä tai -emäntä saattaa asua itse talossa tai sitten ei. Vastaanottoa ei ole, saat omistajalta suoraan avaimen käteen ja ei kun taloksi. :)

Domatia-huoneen saa huippusesongin (kesä-elokuu) aikaan paikasta ja saaresta riippuen alkaen noin 40 eurolla (hinta koko huoneelta), syyskuusta alkaen hinnat voivat tippua puoleen. Itse maksan huoneesta keskimäärin noin 20 euroa / yö. Jos reissaisin kaverin kanssa majoituskulut olisivat siis ruhtinaalliset 10€ yöltä. :)

Domatia-huoneeni Karpathoksella

Osassa domatia-huoneista on minikeittiö, osassa ei. Riippuu ihan paikasta. Keittiöllinen huone voi myös olla kalliimpi. Täällä Skiathoksen majapaikassani huone ilman keittonurkkausta maksaa (nyt syyskuussa) 18 euroa.

Domatia-majoitusta ei tarvitse varata etukäteen. Vuokrahuoneiden isännät odottavat satamassa ja kalastavat asiakkaita laivalla saapuvien turistien joukosta. Keskikesällä domatian tarjoajia saattaa olla satamissa ihan torimarkkinoiden verran ja hulabaloo on aikamoinen; matkustajien jalkautuessa laivasta alkavat domatia-isännät huutaa kilpaa ja turisteja kohti vilkutellaan ja heilutellaan vuokrahuoneita esittäviä kuvia.

Syksymmällä domatian tarjoajia on vähemmän, ja jos sattuisit reissaamaan Kreikan saarilla talvella, heitä ei todennäköisesti näkyisi satamissa lainkaan. Tällöinkin domatia-majoitus kuitenkin onnistuu, osa on nykyään varattavissa netissäkin tai sitten vain kävelet paikalliseen matkatoimistoon, he joko välittävät itse domatia-huoneita tai neuvovat paikan joka välittää. Satamissa on useimmiten paikallisen Rooms Associationin pieni luukku.

Manner-Kreikassa domatia-perinne on vähemmän tunnettu, suurissa kaupungeissa sitä ei ole käytännössä lainkaan tarjolla.

Olen yöpynyt vuosien varrella lukuisissa domatioissa, ja kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. Vaikka huoneet ovat todella halpoja, ne ovat aina siistejä ja kuumaa vettä on aina saatavilla. (Minulle tärkeimmät ominaisuudet!)

Parvekkeellani Roses Studiossa viime syksynä.

Joihinkin domatioihin ihan kiintyy. Niin kuin Roses Studiosiin Karpathoksella. Nyt kun katsoin noita kuvia tehdäkseni huonekollaasin tuli niin ikävä Karpathokselle että apua...! Mun olisi niin päästävä sinne taas..! Karpathos vain on harmillisesti tosi etäällä niiltä suunnilta joihin olin ajatellut tällä reissulla mennä. Yhteydet esimerkiksi Koillis-Egean saarilta ja Kykladeilta ovat tosi huonot. Ehkä mä keksin jonkun keinon..!

Loppuun vielä näkymiä Rosesin katolta; ei pahat maisemat 20 euron huoneesta!

[vimeo 74568878 w=500 h=281]

Karpathos-näköaloja kattoterassilta from Sanni Karkkipäivä on Vimeo.

Onko Karkkipäivän lukijoilla domatia-kokemuksia Kreikasta?

Voi että missä merkeissä loppupäivä eilen sitten menikään... Seistessäni pikkuisen räystään alla talon seinään liimautuneena vanhan kaupungin sokkeloiden keskellä mietin, että juuri tällä hetkellä tilanne tuntuu lähes absurdin kurjalta, mutta myöhemmin tällaisilla tuokioilla on taipumus palata mieleen niinä kaikkein voimakkaimpina muistoina matkoilta.

Lähdin siis eilisen käsimatkatavarapostauksen jälkeen kaupungille syömään. Päästyäni rantakadulla sijaitsevaan tavernaan, huomasin taivaan vetäytyneen pilveen eikä mennyt kauaakaan, kun ympärillä pisaroi. Ruoan jälkeen sainkin sitten valita, jäädäkö tavernaan pitämään sadetta (minulla ei ole matkassa sateenvarjoa tai muutakaan sateensuojaa) vai lähteäkö kastumaan. Valitsin odottelun.

Kuuden aikaan sade oli enää pientä tihkua, ja lähdin Bourtzille Sporadien ruokaherkkuja esittelevään Tasting Festival -tapahtumaan. Bourtzi on pieni linnoitettu niemeke Skiathos Townin kahden sataman välissä.

Bourtzille päästyäni sade oli yltynyt, ja törmäsin linnoituksella sekavaan tilanteeseen. Kokit hääräilivät patojensa ympärillä ja linnoituksen oviaukoilla tungeksi paljon ihmisiä, mutta kun yritin mennä sisään, minua tultiin estämään. "Tänne ei pääse nyt, tasting alkaa vasta seitsemältä", sanoi joku mies. Katsoin, kun muita ihmisiä kuitenkin kulki sisään ja ulos. "Tervetuloa takaisin illalla, seitsemästä yhdeksään täällä on tarjolla 20 kokin valmistamia tasting-menuja sekä viiniä, kaikki ilmaista."

"Mutta nyt, neiti, suosittelen että käyt vaihtamassa jotain lämpimämpää päällesi", mies lisäsi, selvästi ihmetellen mitä tein sateessa pikku-topissa ja lyhyessä hameessa. Ulkona oli todellakin viilentynyt huomattavasti.

Lähdin siis kiltisti takaisin kämpille, harmissani sään äkillisestä muutoksesta. Se siitä iltakävelystä sitten. Niin tyypillistä... Istuessani päiväsaikaan kirjoittamassa blogia ulkona paistoi aurinko...

Päästyäni majapaikkaani ajattelin, että nyt istun alas chättäämään vähän miehen kanssa ja palaan Bourtzille vasta myöhemmin. Olinhan syönyt tosi myöhäisen lounaan eikä minun juuri nyt tehnyt mieli maistella lisää ruokaa. Jotain minun kuitenkin teki mieli... nimittäin kahvia. Katsoin ulos ja havaitsin sateen tauonneen. Päätin kipaista kulman takana sijaitsevaan leipomoon hakemaan latten.

Astuessani leipomosta höyryävä kahvimuki kädessäni, ulkona vaikutti kirkastuneen. Hmm, entäs jos kuitenkin tekisin pienen kävelyn vanhaan kaupunkiin, ajattelin. Tuosta leipomon nurkalta lähtee katu jota en ole vielä kävellyt, käyn tsekkaamassa minne se johtaa. Minulla oli jalassa vain rantasandaalit, jotka eivät tietenkään ole mikään fiksuin valinta kävelylle, mutta tämä olisi vain ihan nopea, pieni lenkki...

Lähdin katua ylöspäin. Ahaa, täältä pääsee Megali Ammoksen rannalle...! Ja täällä on näköjään kunnon gyros-ruokala-keskittymä... Entäs jos käännyn tästä, minnekäs tästä pääsee..? Varmaan sinne kirkolle jonka ohitin eilen. Taidan kävellä sinne, sehän on ihan lähellä. Ja niin olin yhtäkkiä suuntaamassa kahveineni ihan toiseen suuntaan kuin takaisin kämpille, jossa kone oli jäänyt odottamaan chat-hetkeä Mr. Karkkipäivän kanssa.

En ollut vielä kirkolla kun näin pilvet. Harmaa kuuro ilmestyi Megalo Ammoksen suunnasta kuin tyhjästä. Sade yhytti minut niin nopeasti että en ehtinyt muuta kuin syöksyä lähimmän puun alle. Ja sitten satoi. Todellakin satoi, klassista "kuin ämpäristä kaataen" ilmaisua käyttäen. Seisoin kahveineni puun alla ainakin 25 minuuttia. Mietin, luovuttaisinko ja lähtisin suihkun läpi kotiin. Ei, taivaalla näkyi kuitenkin jo kirkkaita kohtia. Kyllä tämä kohta taukoaa, kuuroja tulee ja menee.

Sitten sade tosiaankin taukosi, yhtä  äkillisesti kuin oli alkanutkin. No, kai tässä nyt voi vielä vähän kävellä kun olen jo melkein kirkolla, ajattelin. Olen istunut koko päivän sisällä koneen ääressä, kivempi viettää päivän viimeiset valoisat hetket ulkona kuin palata taas sisälle. Ja ei se sade nyt varmaan ihan heti taas palaa.

Jatkoin kävelyä. Löysin itseni uusilta aukioilta ja toinen toistaan viehättävämmiltä kaduilta ja kujilta. Rakastan vanhojen kaupunkien alueita. Ei voi olla tunnelmallisempaa kuin pienet, kapeat mukulakiviset sokkelot joiden kulmien takaa aukeaa milloin vanha kirkko, milloin kuvauksellinen portaikko, milloin pikkuinen, muutamasta pöydästä koostuva taverna.

Katosin eilen illalla iloisesti tällaiseen labyrinttiin Skiathos Townin vanhassa kaupungissa. Kahvi oli juotu jo aikoja sitten ja kello kävi kahdeksaa. Sitten se alkoi taas. Sade. Yhtä odottamatta. Joku Skiathoksen yllä kaatoi jälleen suuren sangollisen enkä voinut muuta kuin painautua lähimmän talon seinää vasten, pienen räystään alle.

Vettä tuli sellaisella voimalla että olisin kastunut läpimäräksi arviolta 10 sekunnissa jos olisin irrottautunut paikaltani. Minuutit kuluivat. Minua alkoi paleltaa. Katselin märkiä jalkojani varvassandaaleissa. Ei samperi. Tajusin olleeni ulkona jo toista tuntia - märissä sandaaleissa kulkien. Kylmetä jalkasi ja hankit nopeimman tiketin vilustumiseen.

Odotin ja odotin. Sade ei laantunut. Laitoin miehelle viestiä. "Moi, ehditkö soittaa? Ei ole hätä". Sieltä tuli vastaus: "Soitan myöhemmin, olen juuri menossa saunaan."

Saunaan. Eipä tiennyt mies miten kovasti olisin itsekin sillä hetkellä kaivannut lämpimille lauteille.

Sade ei enää tauonnut kokonaan, ja lopulta lähdin tihkun läpi liukastellen kotia kohti. Manasin sandaaleitani ja pelkäsin joka askeleella että nyt tulee lento. No hei - minunhan piti vain hakea se kahvi..! Valkoiset kivet ovat muuten pahimpia, oletteko huomanneet? Niitä kannattaa todella varoa sateella.

Kun pääsin domatialleni (kaatumatta - kuin ihmeen kaupalla!), olin niin märkä ja kylmissäni että tärisin. Kuumaan suihkuun ja kuivat vaatteet päälle. Rinnassa tuntui se tietty polttelu mikä usein varoittaa vilustumisesta. Saamarin saamari jos mä nyt oikeasti onnistuin vilustuttamaan itseni.

Tajusin, että olin kokonaan unohtanut Bourtzin ja ruokafestivaalin. Kello oli yhdeksän. Melkein lysähdin kasaan, eih...! Mä niin halusin sinne maisteluun...!

Katsoin ulos. Siellä satoi edelleen. Nyt ei auttaisi kuin ouzo-lääkitys.

15 minuuttia myöhemmin kaikki oli hyvin. Olin tyhjentänyt ouzo-lasillisen ja lämpö alkoi palata sormiin. 30 minuuttia myöhemmin edessäni oli suuri lautasellinen höyryävän kuumaa tomaattikeittoa ja kaikki oli vielä paremmin.

Puolen yön aikaan Mr. Karkkipäivä tapasi chatissa hyväntuulisen emännän. Olin löytänyt uuden suosikkitavernan ja kuvailin vuolaasti samettista keittoani ja suussa sulavaa munakoisopaistosta. Ruokafestivaalille en päässyt ja vaatteiden kuivuminen vie pitkään, mutta päivä oli sittenkin ihan onnistunut! :)