Kuka muu vihaa rajauskynien muovituksen irroittamista?

Siis aargh...

Tottakai arvostan sitä, että kynät muovitetaan hygieenisesti niin ettei niitä saa räplättyä kaupassa auki. Mutta kun niitä ei saamari meinaa saada kotonakaan irti millään...!

Sakset, veitsi... Hiki päässä repimistä ja kynsimistä. Onnistuin tällä kertaa katkaisemaan yhden kynän kärjenkin taistellessani muovikondomin kanssa.

Ei ole eka kerta kun homma päättyy haavaan.

Huokaus.

No, nyt ne on kaikki auki.

Saksassa muuten lähes kaikki meikkituotteet jotka vain suinkin saa auki on testattu. Tämä tuli havaittua ainakin DM:n ja Rossmannin kosmetiikkahyllyillä. Monista tuotteista ei ole testeriä joten asiakkaat kokeilevat tuotteita kylmän viileästi myyntikappaleista. Siinä mielessä muovikuoret ovat erittäin hyvä juttu. Karstadt-tavaratalossakin, joka sentään on vähän hienompi liike, näin naisen aivan julkisesti lakkaavan kynsiään myyntikappalekynsilakalla.

Reissun saalis. :) Mukana myös Lilianalta saadut tuliaiset.

Tässä välissä ajattelin testata Tallinnasta tuodut Natura Sibericat ja Puhas Loodukset, Saksan tuomisista suuri osa jää odottamaan korkkaamistaan loppukesään ja syksyyn. Jonossa on myös merkkejä kuten The Organic Pharmacy, Arctic Arbutin, Kicks ja uutuuksia Laveralta, sekä yksittäisiä tuotteita Korresilta, Mádaralta, Estelle & Thildiltä ja Lumenelta.

Kiinnostaako joku merkki näistä teitä erityisesti? Otetaanko ihan kronologisessa järjestyksessä vai siirretäänkö joku merkki testikärkeen..? :)

Jos joku ihmettelee mitä järkeä on ostaa lisää kun laatikot on jo ihan täynnä, niin tämä on vähän niinkuin työtäni: testaan kosmetiikkaa. Tutustun mielelläni uusiin merkkeihin ja kirjoitan niistä. En kuvittele että monikaan Saksan tuomisista jää lopulta omaan käyttööni, siskoni odottavat niitä varmasti jo kieli pitkällä kun olen saanut niitä testattua riittävästi :)

Rajauskynät kyllä jää mulle! ^_^

Jotta saan testituotelaatikoihin tilaa, on edessä pian taas arvontoja teillekin. Ai samperi, munhan piti arpoa Exuvianceakin...

Päivän meikissä yläluomella Sephoran kynät sävyissä Sun Tan (pronssi) ja Purple Stilettos (violetti) ja alaluomella jumbokynä sävyssä Stayin' Alive.

Pysyy muuten ihan sairaan hyvin sisäluomellakin :)

Nyt sitten niitä Exuviance-käyttökokemuksia.

Lyhyestä virsi kaunis, tai mennään suoraan asiaan: sarjan tuotteet eivät oikein toimineet yksiin ihoni kanssa. Itse asiassa ihoni ei ole aikoihin reagoinut näin huonosti mihinkään testituotteisiin. Eikä missään muussa sarjassa ole osunut kohdalle yhtä monta epämiellyttävän tuntuista tuotetta. Jos Exuviance ja minä olisimme pari, olisin pannut poikki.

Osa tuotteista tuntui niin ikäville (ennen kaikkea tahmeille), että halusin varmistaa maahantuojalta, kuuluuko tuotteiden oikeasti tuntua tältä vai onko minulle sattunut joku pilalle mennyt erä.

Sain sarjan edustajalta tällaisen vastauksen:

"Exuviancen koostumukset ovat tosiaan täysin erilaisia kuin muiden sarjojen. Tuotteiden koostumukset tuntuvat täyteläisiltä, sillä klassisten kosmeettisten raaka-aineiden sekaan on laitettu koko kosmetiikkateollisuuden kosteuttavimpaa ainesosaa nimeltä laktobioninen happo. Tämä raaka-aine saattaa tuntua käytössä hieman tahmealta, sillä kyseessä on moniarvoinen polyhydroksihappo, joka on luonnon oma sokeriyhdiste. Tämän vuoksi on tärkeää, että Exuviance-tuotteita käytetään iholla mahdollisimman pieni määrä."

Maahantuoja otti palautteeni kuitenkin tosissaan ja halusi lähettää minulle toisen setin testituotteita, jotka sopivat paremmin normaalille ja sekaiholle. Ensimmäinen setti  sisälsi enemmän tuotteita kuivalle iholle.

Kokemuksia ensimmäisestä tuotesetistä:

Gentle Cleansing Creme

Rasvainen, täyteläinen puhdistusvoide. Puhdistusteho tavallinen, sellainen mihin olen emulsioputsareissa tottunut. Jättää iholle rasvaisen tunteen huuhtelun jälkeen. Joutuu annostelemaan paljon ja aina vain irtoaa lisää meikkiä. Myöhemmin tajusin kosteuttaa ihon ensin ja meikki irtosi helpommin. Jotkut emulsioputsarit suositellaan levitettävän kuivalle, toiset kostealle iholle, Exuviancen Cleansing Creme kuuluu jälkimmäisiin. Emulsioputsarit eivät kuitenkaan ole minun juttuni. Makuasioita.

Soothing Toning Lotion

Jättää ihon hyvin nahkeaksi ja "tuotetuntuiseksi". Ihoa ei ala yhtään kiristää kasvoveden jälkeen joten selvästi tuote sitoo ihoon kosteutta. Tahmea tunne ei kuitenkaan ole kiva juttu, eikä katoa puolessa tunnissakaan. Toisaalta, ei tunnu tarvetta laittaa kosteusvoidetta. Kokeilin levittää mineraalipohjan suoraan kasvovesipinnan päälle, eikä ihoon jäänyt yhtään kuivia länttejä.

Nämä samat voiteet olivat sekä ykkössetissä että kakkossetissä. Exuviancella ei ole (ainakaan Suomen markkinoilla) kuin neljä eri päivävoidetta, ja kaikki lienevät täyteläisiä.

Sheer Refining Fluid SPF 35

Voiteen kerrotaan olevan kevyttä ja "ei-rasvaista" ja sopivan rasvoittuvalle iholle. Verrattuna siihen voidetyyppiin, jota mieluiten käytän (ohut, raikas fluidi), Exuviancen Sheer Refining tuntuu täyteläisemmältä. Paksua ja rasvaista se ei ole, mutta tyypillisen silikonisen tuntuista.

Tässä voiteessa ei muuten olekaan AHA/PHA:ta, vaikka luulin sitä olevan kaikissa Exun tuotteissa. Sen sijaan voiteessa on sarjan kolmatta "avainteknologia-ainesosaa"; neoglukosamiinia. Myös tämä ainesosa kuorii ihoa kevyesti. Tuote jää iholle tahmeaksi, mutta ilmeisesti ei ainakaan PHA:n vuoksi koska sitä ei tässä ole. Syy lienee perinteisempi: korkea suojakerroin. UV-suojafiltterit tekevät koostumuksesta usein tahmeahkon.

Evening Restorative Complex

Yövoide. Täyteläisehkö, silikonisen liukas koostumus. Hyvin synteettisen tuntuinen. Setin miellyttävimpiä tuotteita koostumuksensa puolesta vaikka onkin silikoninen, iho ei jää tästä tahmaiseksi vaan pehmeäksi ja mukavan tuntuiseksi. Rasvapitoisuus on kuitenkin hiukan liian täyteläinen iholleni, tämän huomaa etenkin aamuisin ihon pinnasta ja tunteesta.

Rejuvenating Bionic Scrub

Tiheärakeinen mikrokuorinta, todella tehokas. Tätä kun levittää kasvoille niin todella tuntee kuorivansa, ei kannata hieroa kovinkaan suurella voimalla. Iho jää pehmeäksi kuin se kuuluisa vauvan peppu, eikä tuote jätä iholle mitään tuotetuntua. Tämä oli yksi kokeilun parempia tuotteita. Rakeet tuntuvat iholla hieman liian ärtsyiltä jotta tästä voisi muodostua ihan suosikkikuorintaa, vaikka iho kieltämättä jää niin siloiseksi että se on kuin hiottu.

Naamioita en saanut aikaiseksi kokeilla. *nolo* Olen todella huono kokeilemaan naamioita, ne kun eivät kuulu säännölliseen ihonhoitorutiiniini niin en meinaa yksinkertaisesti muistaa niiden olemassaoloa ^_^

Sitten, setin kamalin tuotekokemus. Joka osoittautui sitten Exuviancen tähtituotteeksi ja koko valikoiman kalleimmaksi...!

(Alla suoraan fiilikseni tuotteen ensimmäisestä kokeilukerrasta, lähetin tämän tekstin sellaisenaan maahantuojalle. Edustaja oli todellakin hämmentynyt. Tämä oli ensimmäinen kerta kun hän oli kuullut tuotteista näin huonoa palautetta.)

Vespera Bionic Serum

Koostumus on niin epämiellyttävä, että mietin onko näyte kenties mennyt pilalle. Se ei kuitenkaan ainakaan tuoksu omituiselle ja koostumus on notkea eikä mitenkään kuivettuneen oloinen. Epämiellyttävyys liittyy tuotteen ihofiilikseen. Seerumi jättää ihon pinnan uskomattoman tahmeaksi ja kalvotetuksi. Iho suorastaan kiiltää tahmasta, eikä kiilto todellakaan katoa imeytymisen myötä. Jään miettimään, imeytyykö seerumi ylipäänsä - niin selkeän, jopa hieman kiristävän kalvon se jättää iholle. Tunne on selkein silmien ympärillä. Kun aamulla herään, kalvo on edelleen aistittavissa. Pesen sen pois.

Seuraavat kokemukset: kun ihon puhdistaa ensin vaahtoavalla tuotteella (eikä Exuviancen Gentle Cremellä) jolloin ihon pintaan ei jää rasvaista kalvoa, iho ei jää seerumin jäljiltä kiiltäväksi. Tunne on silti  kalvomainen eikä mitenkään miellyttävä.

On kyllä hassua. :) Tämä on tosiaan Exuviancen "ihmetippa", ja lupaa antaa iholle "parantaa solujen aineenvaihduntaa, tehdä ihosta täyteläisemmän, tasoittaa ihon rakennetta, lieventää juonteita ja ryppyjä, tasoittaa ihon väriä sekä kosteuttaa tehokkaasti".

Hydrating Hand & Body Lotion

Makuuni hyvin epämiellyttävän tuntuinen. Ohut, mutta samalla erittäin tahmeaksi ihon jättävä koostumus. Todella synteettisen tuntuinen, voide tuntuu siltä että se vain pyörii ihon päällä imeytymättä.

Kädet jäävät mahdottoman tahmeiksi tuntumatta silti järin ravituilta, en voi käyttää voidetta käsillä päiväsaikaan tahmeuden vuoksi. Tahmapinta ei katoa vaikka kuinka odottaa, lopulta kädet on pestävä. Tuoksu ja koostumus jotenkin halvan tuntuiset.

Heel Repair

Tämä on testisetin paras tuote! Ihanan pehmeä, todella suojaava voide. Juuri sellainen kuin koppurajalkojen hoitovoiteen mielestäni kuuluu olla. Minun sarvikuononnahkaiset päkiäni ja kantapääni vaativat todella runsaita, rasvaisia ja pehmentäviä koostumuksia. Exuviancen Heel Repair täyttää kaikki vaatimukset. Tälle peukku!

*

Toinen tuotesetti:

Clarifying Facial Cleanser

Tuote on tarkoitettu rasvoittuvalle ja akneiholle. Väritön, hajusteeton, ohut fluidi. Hyvin apteekkimainen. Vaahtoaa vain miedosti. Käyttöelämys jotain muuta kuin ylellinen, mutta tuloksena todella miellyttävän ja pehmeän tuntuinen iho jota ei kiristä. Kuin Sebamed, mutta litkumaisemmalla koostumuksella. Tämä on testituotteista kolmossuosikkini jalkavoiteen ja kasvokuorinnan jälkeen.

Moisture Balance Toner

Tässä kasvovedessä on alkoholia, mutta iho jää edelleen tahmeaksi. Tahma imeytyy ihoon hieman paremmin kuin Soothing-kasvovedessä, mutta iholle jää silti selkeä tuotetuntu. Etuja? No, ihoa ei tosiaan ainakaan kiristä, eli Exuviancen kasvovedet enemmänkin jättävät iholle kosteutta kuin vievät sitä iholta. Mutta sitten on minun tyyppiseni kuluttajaryhmä, joka ei voi sietää tahmeaa tuotetuntua iholla, vaikka se kuinka olisi yhtä kosteutta sitovien aineiden kanssa. Ei voi mitään.

Hydrating Eye Complex

(inci yllä, laitoin tästä tuotteesta niin näette vähän suuntaa Exuviancen incien tyylistä)

Tämä voide olisi sitten nelossuosikki. Miellyttävä, vaikkakin perinteiselle kosmetiikalle tyypillisesti silikonisen ja synteettisen tuntuinen (ihoni on niin tottunut luonnonkosmetiikkaan että synteettisen kosmetiikan erottaa heti vaikka sokkotestissä - haa, pitäisikin oikeasti haastaa itsensä testiin ;)). Jos minulla olisi tätä koko tuubi niin voisin vaikka kuvitella käyttäväni sen kokonaan, tämä on niin hyvän tuntuista. Juuri sopivasti iholle asettuva, napakka koostumus joka kosteuttaa hyvin. Koen silmänympärysvoiteiden koostumukset useinkin hankalina - joko ne ovat liian vetisiä ja pieni pisara leviää ohimoon saakka ja itse sy-iho jää vajaakosteutetun tuntuiseksi, tai sitten ne ovat liian paksuja ja iho jää kiiltämään.

Hydrating Eye Complexin koostumus on juuri sopivan viskoosi ja imeytyy ihoon jäämättä kiiltämään. Tällekin peukkunen!

*

Käytin Exuviancen tuotteita yhteensä noin kuusi viikkoa. Ihoni meni tänä aikana näpyille, jotka eivät poistuneet koko kokeilun aikana. Sain myös megalaajan mustapään ensimmäistä kertaa vuosikausiin - siis oikeasti :) Minulta katosivat mustapäät (niinkuin muutkin ihon pikku röhelmät) käytännössä kokonaan siirryttyäni käyttämään mineraalimeikkipohjaa.

Koskaan ei tietenkään voi lukea mitään iho-oireita täydellä varmuudella minkään yksittäisen asian, kuten vaikka kosmetiikan, piikkiin. Voi vain tehdä olettamuksia. Minun ihoni palasi normaalikuntoonsa lopetettuani Exuviance-kokeilujakson.

Reissun päätöspäivään sopii interrail-tarina, jonka sain kuulla eilen kun yövyin tädilläni Tukholmassa. En ollut koskaan aiemmin kuullutkaan tätä kertomusta - samalla reissulla tätini tapasi elämänsä miehen ja koki elämänsä tähän mennessä ainoan yliluonnollisen tapauksen.

Kuvitus perjantai-illalta huippusympaattisen uuden Couchsurfing-ystäväni Meiken luota. Yövyin Meikellä sekä meno- että paluumatkalla Hampurissa. Joistain Couchsurfing-housteista tulee ystäviä. Meikestä ja minusta tuli heti, niinkuin minusta ja Luisista.

Tiedän että Luis lukee blogiani kääntäjän avulla - Luis, tämä tarina kiinnostaa varmaan sinuakin, se kun sijoittuu Espanjaan. :)

(Kun saapuu väsyneenä ja hiestä märkänä kuumasta junasta, voi vain iloita kun kohteessa odottaa kotoisa illallinen hyvässä seurassa parvekkeen vilpoisuudessa...)

*

Kesä 1987. Tätini Aila on 23-vuotias ja interrail-matkalla ystävänsä Hannan kanssa Espanjassa. Tytöt ovat olleet San Sebastianissa ja suuntaavat seuraavaksi Pamplonaan joka on tunnettu joka heinäkuu järjestettävästä San Ferminin festivaalista ja siihen liittyvästä härkäjuoksusta.

Tytöt ovat ostaneet paikkaliput junaan, jonka oli väitetty olevan ihan täynnä. Junavaunu jossa tyttöjen paikat ovat on aivan tyhjä. Siellä ei ole ketään muita kuin Aila ja hänen ystävänsä. Tytöt ovat kummissaan. Onko tämä oikea juna...? Muut vaunut näyttävät olevan täpötäynnä. Juuri ennen junan lähtöä vaunuun nousee kuitenkin kolmas matkustaja, noin kuusissakymmenissä oleva mies. Hän istuu Ailaa ja Hannaa vastapäätä.

Mies esittäytyy Vittorioksi ja alkaa matkan aikana jutella tytöille, jotka ymmärtävät espanjaa verraten huonosti. Aila on ennen matkaa opiskellut kotona espanjan alkeita ja ymmärtää puheesta jonkun verran, mutta miehen puhe on hyvin outoa. Mies sanoo tytöille, että he ovat menossa Madridiin. Tytöt kieltävät, Madrid ei ole heidän suunnitelmissaan. Tytöt kokevat pääkaupungin liian turvattomana kohteena kahdelle keskenään matkustavalle naisturistille. Mies toteaa, että tytöt tulevat joka tapauksessa menemään Madridiin.

"Kun olette Madridissa, tulette kuulemaan uutisen onnettomuudesta. Traffic accident".

Mies toistaa tämän useasti, myös englanniksi.

Tyttöjä alkaa pelottaa. Omituinen mies, mitä se tuollaisia puhuu. Miten niin he menevät Madridiin? Mikä ihmeen onnettomuus?

Kun tytöt puistelevat päätään ja sanovat etteivät he ymmärrä mistä mies oikein puhuu, hän ottaa kynän ja paperia ja kirjoittaa paperille sanan. Hän ojentaa paperin tytöille.

Lapulla lukee: "Liicgenneonnettomuus". Juuri noin. K:n sijaan mies on käyttänyt c:tä ja g:tä. Mutta suomea se on. Liikenneonnettomuus.

Tytöt ovat kauhuissaan. Mitä ihmettä oli oikein tapahtumassa? Mies osaa yhtäkkiä suomea?

Ailan muistikuvat keskustelun tarkasta kulusta ovat hatarat, mutta hän muistelee miehen todenneen, että hän on matkustellut ja osaa useita kieliä. Se ei mitenkään vähentänyt tilanteen aavemaisuutta. Tyhjä vaunu muuten täydessä junassa Pohjois-Espanjassa. Arvoituksellinen mies joka puhuu pelottavia. Ja kirjoittaa yhtäkkiä paperille suomea.

"Don't worry, don't worry", mies sanoo tytöille kun nämä silminnähden ovat peloissaan.

Ennenkuin juna saapuu Pamplonaan, mies puhuu tytöille vielä paljon muutakin, josta suuresta osasta Aila ja Hanna eivät ymmärä mitään. Mutta yksi asia jää Ailalle mieleen: mies sanoo, että tulevaisuudessa espanja tulee olemaan Ailalle tärkeä kieli.

Tytöt jäävät pois Pamplonassa ja mies katoaa junalaiturilla.

San Ferminin festivaalin jälkeen kokemus omituisen Vittorion kohtaamisesta on jo haalistunut. Tytöillä on ollut Pamplonassa hauskaa ja seuraavaksi he suuntaavat Malagaan. He haluavat mennä rannikkoreittiä, ja vaihtavat junaa Barcelonassa.

Barcelonassa junaan nousee tumma ja pitkä mies, joka Vittorion tavoin istuu tyttöjä vastapäätä. Hän on nuori, ei paljon tyttöjä vanhempi.

Mies näyttää espanjalaiselta, ja tytöt yllättyvätkin, kun mies yhtäkkiä kesken matkan kysyy selvällä ruotsin kielellä, puhuvatko tytöt ruotsia. Hän on tunnistanut Ailan ja Hannan puhuvan suomea, ja kertoo itse olevansa Chilestä ja opiskelevansa parhaillaan Tukholmassa. Tytöt osaavat jonkun verran ruotsia, ja keskustelu jatkuu ruotsiksi.

Maailma osoittautuu jälleen kerran pieneksi. Käy ilmi, että mies on Ailan Tukholmassa asuvan serkun hyvä ystävä ja kurssikaveri. Mies, kutsutaan häntä vaikka Juaniksi, ja tytöt ystävystyvät junamatkan aikana ja päättävät jatkaa reissua Malagassa kolmestaan. Juan on 26-vuotias ja lähtenyt interraillle Tukholmasta yksinään, tajutessaan että tämä on viimeinen vuosi kun hän voi reilata edullisella nuorten lipulla.

Saatuaan seuraansa miehen, tytöt muuttavat Malagassa matkasuunnitelmaansa ja rohkaistuvat lähtemään Juanin kanssa Madridiin.

Madrid, marraskuu 2013

Kolmikon saapuessa Madridiin, he kuulevat uutisissa, että San Sebastianista Pamplonaan matkalla ollut juna on suistunut raiteilta ja useita kymmeniä ihmisiä on kuollut. Vittorion viesti. Onnettomuus. Tytöt järkyttyvät. Mies oli tiennyt onnettomuudesta. Miksi hän oli halunnut kertoa siitä Ailalle ja Hannalle? He eivät ymmärrä. Mutta tapahtui juuri niinkuin Vittorio kertoi.

Kertoessaan tarinaa minulle Aila sanoi, että hänelle tuli tunne, että Vittorio ehkä matkusti itse onnettomuusjunassa. Että hän tiesi kuolevansa viikon kuluttua onnettomuudessa ja halusi jostain syystä kertoa siitä. Onnettomuus ei liittynyt tyttöihin mitenkään, muuten kuin että he itse matkustivat samalla junavuorolla viikkoa aiemmin.

Mitä sitten tapahtui?

Aila rakastui matkan aikana Juaniin ja muutti interrail-matkan jälkeen Oulusta Tukholmaan. Aila ja Juan seurustelivat hetken mutta suhde kariutui vuoden sisällä. Aila jäi Ruotsiin, löysi uuden miehen ja sai lapsen. Myös Juan meni tahollaan naimisiin ja sai lapsia.

20 vuotta myöhemmin he kohtasivat uudestaan, ja ovat siitä päivästä saakka olleet taas yhdessä. Siitä on nyt 10 vuotta. Olen tavannut Juanin useita kertoja tietämättä lainkaan miten tätini hänet tapasi. Eilen illalla vasta sain kuulla tarinan heidän kohtaamisestaan.

Aikamoinen tarina.

Interrail. Espanja 1987. Juna Barcelonasta Malagaan.

Ja kaiken yllä arvoituksellinen Vittorio joka ennusti San Sebastianin junaonnettomuuden.

Ja espanjan kielestä todellakin tuli tärkeä osa Ailan elämää.

Matkoja. Ihmisiä.

Koskaan ei tiedä mihin matka johtaa.