Loput Putinit ja kosmetiikan satumaasta

Natura Siberica -kokemuksia, osa 2, olkaa hyvä :)

Aiempi postaus, jossa hiustuotteita ja laajempi Natura Siberica –merkin esittely, löytyy täältä.

Kasvotuotteiden puolelta ostin kokeiluun kaksi puhdistusvaahtoa ja yhden kasvovoiteen. Seerumitkin houkuttivat kovasti mutta jätin ne lopulta odottamaan seuraavaan kertaan.

Puhdistustuotteista löytyi tuotetyyppi, jollaiseen en ole aiemmin millään merkillä törmännyt; vaahtoava silmämeikinpoistoaine. Ja vieläpä pumpattava sellainen. Todella erikoista, ja sehän oli ehdottomasti saatava testata. Lisäksi tuote lupaa vieläpä olla kosteuttava…! Johan on kokkaus. Toinen putsari on seka- ja rasvoittuvalle iholle tarkoitettu vaahto.

Huomatkaa putsareiden luonnollisuuspitoisuudet ja sertifikaatit – kummassakin on 99% luonnollisia ainesosia, mutta vain kasvovaahto on sertifioitu (italialainen ICEA). Kuten aiemmassa Siberica-jutussa kirjoitin, merkki lätkii joka purkin kylkeen joka tapauksessa sertifikaatin tapaisia logoja (kuten Wild Harvested) jotka epäilemättä hämäävät asiaan perehtymätöntä kuluttajaa. Silmämeikinputsariin on oikean sertifikaatin puutteessa laitettu merkityksetön Born In Siberia –logo, arvatenkin jotta sen merkinnät näyttäisivät ulospäin yhtenäisiltä sertifioitujen kavereidensa rinnalla.

Inceistä ei välttämättä pysty päättelemään, kumpi täyttää sertifioinnin kriteerit, kumpi ei. Ainakaan itse en pysty. Kummassakin on pesevinä ainesosina cocamidopropyl betaine sekä coco-glucoside ja Natura Siberican omat erikoisainesosat, männynöljystä johdettu pineamidopropyl betaine ja tyrniöljystä johdetty Hippophae rhamnoidesaminopropyl betaine, ja kasvovaahdossa lisäksi sodium cocoyl glutamate.

Silmämeikinputsari on vaahdoista pehmeämpi ja liukkaampi, ja lupauksensa mukaisesti kosteuttavan (tai ainakin vähemmän kuivattavan) tuntuinen. Ihme ja kumma, se ei todellakaan kirvele silmissä. Yhtenä iltana nappasin vahingossa Siberican kasvovaahdon silmäputsarin sijaan, ja se todellakin kirveli. Silmät punoittivat ja tuntuivat kipeiltä vielä seuraavana aamunakin. Vaahdoissa on siis eroa, liekö kirvelyn aiheuttajana sitten sodium cocoyl glutamate…?

ICEA-sertifioitu kasvojenpuhdistusvaahto tuntuu iholla tutun luonnonkosmetiikkamaiselta, tosin sieltä pehmeämmästä päästä. Luonnonkosmen pumppuvaahdoille on ominaista ohut ja tiskivaahtomainen koostumus, kun taas synteettiset vaahdot ovat tiheitä ja kermaisen liukkaita. Natura Siberican silmämeikinpoistovaahto on koostumukseltaan näiden väliltä. Voi että kiinnostaisi tietää millä tämä ero saadaan aikaan – ja onko tämä ainesosa tai niiden yhdistelmä juuri se, mikä estää tuotteen sertifioinnin..?

Jos näistä kahdesta pitäisi valita, ottaisin ehdottomasti silmämeikkivaahdon. Sillä puhdistuu ihokin, ja tuntuu miellyttävämmältä kuin kasvovaahto. Mitä silmämeikinpoistoon tulee – vaikka Moisturizing Foam ei kirvelekään ja poistaa meikin kiitettävästi, sen koostumus ei silti lyö geelimäistä. Se vain on minulle se täydellisin.

Rhodiola Rosea –päivävoide SK 20 herkälle iholle

Myönnetään – saatoin valita tämän voiteen ihan vain pakkauksen värin perusteella. ^_^ Onhan se nyt nätti..! Ja herkän ihon tuotteet sopivat luonnollisestikin myös kaikille ihotyypeille. (Herkkä iho ei muuten ole ihotyyppi niin kuin moni ajattelee, vaan ihon ominaisuus. Kuiva, normaali ja rasvoittuva iho voivat kaikki olla herkkiä.)

Rhodiola Rosea –voide ei ole sertifioitu, mutta siinä ei ole käytetty näitä perinteisimpiä luonnonkosmetiikan ”pahiksia” kuten silikoniyhdisteitä, PEG-yhdisteitä, parabeeneja tai mineraaliöljyjä. UV-filtteri kuitenkin on kemiallinen, ei mineraalipohjainen.

Vaikka kyseessä on herkän ihon voide, se on hajustettu, mikä on epätavallista herkän ihon tuotteelle. Tuoksu ei ole voimakas, mutta se ei ole hajusteherkän kannalta merkityksellistä. Voide kuitenkin sisältää peräti 8 allergisoiviksi luokiteltua hajustekemikaalia.

Voide on koostumukseltaan jotain ohuen ja täyteläisen väliltä, mutta ei tunnu rasvaiselta. Se imeytyy nopeasti ja tuntuu iholla miellyttävältä. Kaiken kaikkiaan minun makuuni kosmeettisesti onnistunut voide, jos näin kuivakasti voi asian ilmaista. :)

NS:n sivulla kerrotaan, että voiteen sisältämä "bisabolol parantaa kuivaa ja herkkää ihoa vähentämällä hilseilyä ja aquilegia sibirica - ja kamomillauutteet rauhoittavat". Tässä siis speksit voiteen ominaisuuksista juuri herkälle iholle sopivana.

Kommentoin Natura Siberican markkinointityyliä jo edellisessä NS-postauksessa, mutta saanko palata asiaan vielä hetkeksi. :) Markkinointijuttujen ruotiminen on lempipuuhaani, voisin perustaa kosmetiikan markkinointimateriaalille vaikka oman blogin! ^_^

Rhodiola Rosea –voiteen mukana tulee pieni lehtinen, jossa merkki hehkuttaa käyttämiään ainutlaatuisia ainesosia ja luonnollisuuttaan sekä korostaa yhteistyötä Siperian pienten heimojen kanssa ja käsinpoiminnan merkitystä villiyrttien optimaalisen kasvun ja aktiiviaineiden pitoisuuden kannalta. Sertifikaatit ovat tietysti myös näyttävästi esillä. Ehkä hieman ironista, että esite on pakattu mukaan myös ei-sertifioidun tuotteen mukaan.

Rhodiola Rosea –voiteessa on jo kemiallisen suojakertoimensakin puolesta niin korkea synteettisten aineisosien pitoisuus, että tuotteen kohdalla on valittu jättää muille Siberica-pakkauksille ominainen luonnollisten ainesosien prosenttimerkintä pois. Kaikki markkinointiviestinnässä pyrkii tukemaan imagoa luonnollisuudesta, vaikka tosiasiassa koko valikoimasta vain murto-osa on luonnonkosmetiikkaa. Jättämällä pois tai korostamalla tiettyjä asioita saadaan välitettyä haluttu mielikuva ilman epätotuuksia. ;)

Ainutlaatuisista ainesosista – Natura Siberica kertoo olevansa maailman ainoa yritys joka käyttää tuotteissaan männynöljyä ja tyrniöljyä. Männystä en mene takuuseen, mutta tyrniöljyä käyttää vaikka kuinka moni kosmetiikkavalmistaja, kuten Lumene, Dermosil ja Mádara muutamia mainitakseni. Liekö sitten Siperiassa joku oma erityinen alalajikkeensa tyrnistä joka on vain ja ainoastaan NS:n käytössä, mutta incissä lukee hippophae rhamnoides eli sen Suomessakin kasvavan ”perustyrnin” latinankielinen nimi. Kenties tyrnin suhteellisen tunnettuuden vuoksi NS onkin valinnut käyttää teksteissään marjasta venäjänkielistä nimeä altai oblikha - kuulostaa eksoottisemmalta kuin sea buckthorn. ;)

Esite kertoo myös 12 Siperian yrtin adaptogeenisyydestä. Nyt lähdetään jo sille todelliselle kosmetiikkaelämysten satuosastolle... Pari venäläistä kasvitieteilijää löysi 40-luvulla 12 kasvia, jotka selvisivät jääkaudesta adaptoitumalla hyiseen säätilaan (tämä ei ole satua, tapahtui ihan oikeasti :)). Adaptaation seurauksena näillä kasveilla on ”harvinaislaatuisia ominaisuuksia” jotka ”parantavat yleistä hyvinvointia ja hidastavat ihon ikääntymistä” (tähän voi kukin suhtautua haluamallaan tavalla :)). Wikipedian mukaan ”adaptogeenisistä kasveista tai niiden vaikutuksista ihmiskeholle ei ole toteutettu tieteellistä tutkimusta ja adaptogeenin käsitteen nähdäänkin olevan markkinointitarkoituksia varten". ;)

*

Tänään aamulla saatoin vähän haikeana Misterin ja Kaverinsa Klein Matterhornin hissille. Sinne ne lähtivät, vuorten valloitukseen... Minä jätin pienen Zermatin taakseni ja nousin junaan. Olipa ihana, kokemustentäyteinen viikko. <3

Nyt The Swiss Experience jatkuu Bernissä.