*Sis. mainoslinkkejä
Kreikasta taas kosmetiikkaan: tajusin, että minulla on yksi erittäin mielenkiintoinen putsari esittelemättä! Nurme Neroli Purifying Cream Cleanser.
Muistutuksen toi yksi seuraajani Instagramissa kysyessään, tietäisinkö hyvää vastinetta Lieracin lopetetulle kaksoispuhdistajalle. Olin tuotteesta vuonna 2017 varsin innoissani, taisi päästä vuoden parhaat tuotteet -listallekin. Nyt Lieracin kaksoispuhdistajaa ei enää ole, eikä sen kaltaisia tuotteita ole markkinoilla pilvin pimein muutenkaan - yhdessä pullossa on periaatteessa kaksoispuhdistuksen kummatkin vaiheet.
Vastaava tuote löytyy täysin yllättäen palasaippuoistaan tunnetulta Nurmelta! Nurme lanseerasi tänä vuonna pitkään odotetun ensimmäisen kasvojenhoitolinjansa nimeltään Neroli, ja linjaan kuuluu öljyn, maidon ja vaahdon yhdistävä putsari: * Purifying Cream Cleanser (20,90€/ 200 ml). Nurmen Neroli-tuotteita myydään tietoni mukaan ainoastaan Jolien verkkokaupassa, kivijalassa tai muissa verkkokaupoissa en ole niitä nähnyt.
Purifying Cream Cleanser on koostumukseltaan paksua öljypohjaista (water-in-oil) -emulsiota ja sen pohjan muodostaa auringonkukkaöljy. Se levitetään kuivalle iholle kuten öljyputsari, jolloin se poistaa lian ja meikin kaikkein parhaiten. Kun lisäät vettä, emulsio alkaa kevyesti vaahdota ja huuhtoutuu iholta vaivatta.
Yhdessä koostumuksessa on siis maito-, öljy- ja vaahtoputsari.
Suosittelen tätä putsaria sinulle, joka pidät tavanomaisia maitoputsareita liian miedosti pesevinä, mutta et myöskään pidä öljyistä, balmeista tai vaahdoista.
Nurmen hybridiputsari yhdistää nämä kaikki, ja pesee ihon putipuhtaaksi jättämättä rasvaista tunnetta. Edullinen hintakin ilahduttaa. :)
Kurkataan Neroli-putsarin inci, joka sisältää oikein mukavan kattauksen puhdistavia ja ihoa hoitavia aineita:
Helianthus Annuus Seed Oil = auringonkukkaöljy, pehmentävä ja tämän tuotteen yhteydessä likaa irrottava aine
Aqua = vesi, muodostaa auringonkukkaöljyn kanssa vesi-öljyssä-emulsion
Citrus Aurantium Dulcis Flower Water = appelsiininkukkavesi, hoitava aine
Coco-Glucoside = pinta-aktiivinen eli vaahtoava aine
Passiflora Edulis Seed Oil = passionhedelmäöljy, hoitava aine
Glycerin = glyseroli, kosteuttava aine
Cocamidopropyl Betaine = pinta-aktiivinen eli vaahtoava aine
Betain = betaiini, kosteuttava aine
Sodium Levulinate = levuliinihapon suola, kosteuttava ja säilyvyyttä parantava aine
Lactic Acid = maitohappo, kosteuttava ja ihoa kevyesti kuoriva aine
CI 77891 = titaanidioksidi (käytetään tässä tuotteessa värjäämään maito vaaleaksi)
Xanthan Gum, Hectorite ja Cellulose = tihentäviä eli koostumusta paksuntavia aineita
Sodium Anisate = säilyvyyttä parantava aine, käytetään usein yhdessä Sodium Levulinaten kanssa
Tocopherol = E-vitamiini, ehkäisee tuotteen hapettumista
Panthenol = pantenoli, hoitava ja kosteuttava aine
Mica = kiillemineraali, funktio tässä tuotteessa vaikuttaa emulsion väriin
Citrus Aurantium Flower Oil = neroliöljy, hoitava ja tuoksuva aine
Benzyl Alcohol = säilyvyyttä parantava aine, hajuste
Passiflora Incarnata Extract = passionhedelmäuute, hoitava aine
Linalool, Limonene = neroliöljyn komponentteja, tuoksuvia aineita
Sodium Citrate = säätää tuotteen pH:ta
Sodium Benzoate ja Potassium Sorbate = säilöntäaineita
*
Entä seuraajani, joka kyseli korviketta Lieracin putsarille? Hän oli ostanut Nurmen putsarin ja tykkäsi 🤗:
Nurmen Neroli-kokoelmaan kuuluu myös misellivesi, klassinen puhdistusvaahto (ei kuvassa), päivä- ja yövoide. Kaikki ovat mielestäni ihania ja hyvin formuloituja tuotteita, ja aivan uudenlaista Nurmea aiempaan verrattuna. Mutta Purifying Cream Cleranser -putsari, se nousee muiden yläpuolelle uniikkiudellaan. 💯👌
Thessaloniki.
Olen nyt ollut kaupungissa neljä päivää ja miettinyt, mitä Thessalonikista kirjoittaisin.
Tämä on samalla hyvin tuttu ja hyvin erilainen Kreikka-kokemus minulle.
Tavallisesti minun on helppo saman tien kirjoittaa fiiliksiä paikasta, johon matkustan. Heti tulee tunteita ja kokemuksia, joita tekee mieli jakaa. Yleensä se on heti jotain... voimakasta. Se voi olla ylenpalttisen ihanaa tai sitten jotain täysin muuta kuin mitä odotti, syvästi hämmentävää, kuten vaikka viime keväänä Ikarian saarella, jossa kokemukseni oli niin kaukana odotuksista kuin olla voi.
Mitä sanoisin Thessalonikista nyt viidentenä päivänäni?
Thessaloniki on kokemuksena kuin Tampere.
Muiltakin osin kuin siksi, että se sattuu Tampereen tavoin olemaan maansa toiseksi suurin kaupunki. Ja hyvin hip. (Kuten Tampere! 😌)
Yritän selittää. Thessaloniki on tosi mukava kaupunki, täällä on hyvä fiilis. Täällä on kotoisaa, tyylikästä ja kiinnostavaa. Thessalonikissa ei ole mitään ikävää, ei mitään, mistä voisi sanoa, että tämäpä oli pettymys. (Jos ei lasketa rantakadun meren puoleista osaa, mutta jätetään se toiseen kertaan 😅 ) Silti, täällä ei myöskään ole mitään, mikä olisi heti lumonnut minut. Ei mitään, mikä tuntuisi aivan erityiseltä - joka veisi kokemuksen "tavanomaisen mukavan Kreikan" yläpuolelle. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
Juuri näin tunsin Tampereellakin ensimmäiset, no, melkein 10 vuotta. Vei aikaa, ennen kuin kasvoin sisään Tampereeseen ja muodostin tunnesiteen kaupunkiin. Nyt näen Tampereella lähes pelkkää kauneutta ja tunnelmaa. Näen, mikä kaupungissa on erityistä ja miksi se ei ole kuten mikään muu kaupunki Suomessa. Tampere on *mmetin hieno mesta.
Thessaloniki ehkä vaatisi saman ajan, jotta voisin tuntea niin. Nyt se on: mukava kaupunki johon on kiva tutustua. Ja: kaupunki, johon matkustin sisareni kanssa ja sisareni takia, se tietysti tuo kaupunkiin erilaisen siteen kuin muihin paikkoihin Kreikassa. On harvinaista, että vietän aikaa Kreikassa muussa kuin omassa tai paikallisessa seurassa.
(Täytyy sanoa, että on ollut aivan mahtavaa jakaa sisareni kanssa tämä reissu. Vaikka vietämmekin päivät omassa ohjelmassamme. Sisareni on idolini. Hänen kanssaan on hienoa viettää aikaa. ❤️)
Neljän päivän kokemuksella Thessaloniki ei siis liittynyt suosikkipaikkoihini Kreikassa. Vaikka kaupungissa ei ole mitään "ikävää".
Ja tiedättekö mitä, huomaan, että minusta on jopa vaikea kirjoittaa tämä. Tajusin yrittäessäni aloittaa tätä kirjoitusta, että jossain pääni perukoilla kuvittelen, että ihmiset haluaisivat aina kuulla kimaltavaa hehkutusta tai ainutlaatuisia fiiliksiä tai superduperjänniä seikkailuja matkakohteista. Juuri siksi olin jarruttanut tätä kirjoitusta. Mun seikkailullisin osuus oli päästä tänne. Sen jälkeen täällä on ollut tasaisen mukavaa ja tavallista.
Ei varmaankaan pidä paikkaansa, että ihmiset aina haluaisivat kuulla pelkkiä yltiöpäisiä rakkaustarinoita lomakohteista. Vai mitä sanotte? Jostain syystä kuitenkin emmin kirjoittaa kokemuksestani. Voiko iki-ihanasta Kreikasta joskus sanoa, että täällä on ihan tavallisen kivaa?
Nyt voi, tai pitää. Mutta - se ei tarkoita, etteikö Thessaloniki voisi eri olosuhteissa muodostua tunnetasolla Tampereeksi. 💕 Meillä vain ei ole samaa aikaa kaikille paikoille. Tai monillekaan asioille; ihmisille, hajuvesille, viinille.... Jotkin asiat avautuvat ja paljastavat todellisen luonteensa vasta vuosien tutustumisen jälkeen.
Betoninen. Aivan kuten Pireus, Ateenan satamakaupunki. Vähän vihreää, paljon betonia.
Tiheä. Thessalonikin keskustassa on suhteellisen vähän suuria aukioita ja puistoja. Tämä tuo kaupunkiin ahtaan tunnelman. Mikä ei ole välttämättä huono asia, sillä se on myös eksoottista ja luo hyvin kreikkalaisen tunnelman; kaikkialla Kreikassa niin pikkuruiset kylät kuin suuremmat kaupungit rakennetaan hyvin tiheästi.
Vaikuttava. Thessalonikin keskustan upea, palatsimaisten rakennusten reunustama Aristoteleen aukio sekä samanniminen leveä bulevardi kuuluvat hienoimpiin kaupunkirakenteisiin mitä olen missään nähnyt. Tämä on Thessalonikin "henkitorvi" ja antaa kaupungin hengittää. Aristoteleen katua myöten aurinko valaisee kaupungin.
Hip. Kyllä, kaupunki on hip, miten ikinä tämän nyt haluaa suomentaa. Thessalonikilaiset huokuvat tyyliä ja asennetta, ja koska kaupunki on vähemmän turistillinen kuin Ateena, paikallisten oma tyyli erottuu selkeämmin katukuvassa. Mulla on täällä erittäin nukkavieru olo Haglöfs-hupparissani. 😁
Kaupungissa on todella makeita iltaelämään keskittyneitä ravintola-alueita, joiden ränsistynyt charmi ei epäilemättä ole kaikkien mieleen, mutta minuun se uppoaa kuin kuuma veitsi voihin.
Kuten Ateenassakin, suositut iltaelämän alueet ovat täynnään omalaatuista katutaidetta joiden vaikuttavuus korostuu tunnelmallisessa valaistuksessa, pimeän laskeuduttua. Esimerkiksi Ladadikan aluetta ei meinaa päiväsaikaan tuntea samaksi kuin iltaisin.
Etualalla moderni Thessaloniki, taustalla kukkuloilla Ano Poli
Thessaloniki jakautuu karkeasti sanottuna kahteen alueeseen: meren äärellä levittäytyvään moderniin kaupunkiin, joka muodostaa noin 80% kaupungista ja vanhaan kaupunkiin, Ano Poliin, joka sijaitsee ylhäällä kukkuloilla. Moderni Thessaloniki on yhtä tasaista ruutukaavaa ja tikkusuoria katuja reunustavat muurimaisena rintamana 7-9-kerroksiset kerrostalot.
Toisin kuin Ateenassa, täällä ruutukaavaa eivät puhko mäet, puistot tai antiikin aikaiset torit. Ateenassa kaupunki pilkkoutuu omiin helposti hahmotettaviin osioihinsa kiitos kukkuloiden, suurten arkeologisten alueiden ja tunnettujen monumenttien, Thessalonikissa ei tällaisia ole, joten moderni keskusta on yksi suuri katujen tilkkutäkki. On täälläkin arkeologisia kaivauksia ja historiallisia raunioita, mutta ne puristuvat pieniin kortteleihin modernien talojen keskelle.
(Uskon, että Thessalonikissa pidempään aikaa viettäneet voivat olla eri mieltä. Tällaisena kaupunki kuitenkin minulle näyttäytyy tällä aikaulottuvuudella.)
Olin ajatellut kirjoittaa pienen päiväkirjan mun Thessalonikin päivistä. Tästä tulikin nyt erilainen kirjoitus. :)
Taidan kirjoittaa päiväkirjani vasta matkan jälkeen - vielä on kaksi kokonaista päivää jäljellä.
Ja tänä iltana saapuvat ystäväni Ateenasta, Marianna ja hänen miehensä Vasilis. Voihan olla, että heidän kanssaan näen Thessalonikin aivan eri vinkkelistä. 🩷
Tässä muuten on toinen lempialueeni Thessalonikissa: vaatimaton satama-alueesta kulttuurikeskukseksi muuttunut Old Port. Vaikka tämä kuva ei mitenkään edusta Thessalonikin tyypillistä maisemaa, se jotenkin tiivistää kokemukseni: täällä ei ole mitään ikonista ja säihkyvää, mutta kotoisa ja mukava tunnelma. ❤️
Saavuin eilen illalla Pohjois-Kreikan Thessalonikiin. Matka tänne oli kuin jostain huonosta sitcomista. Joten, jaetaan se.
Thessaloniki
Lentoni Thessalonikiin lähti Ruotsista, ja Ruotsiin menin laivalla. Vihaan lentämistä, joten aina kun lentokone on mahdollista helposti korvata muulla kulkuvälineellä, teen sen.
Viivästykset alkoivat, kun pääsin ulos Helsingin rautatieasemalta. Olin menossa raitiovaunuun päästäkseni Eteläsatamaan, mutta raitiovanuja olikin neljä tai viisi peräkkäin rautatieaseman edessä eivätkä ne liikkuneet minnekään. Mitä täällä tapahtuu..? Odotin omaa raitiovaunuani 10 minuuttia, mutta liikenne oli täysin pysähtynyt. Lopulta seisovista raitiovaunuista purkautui ulos ihmisiä ja kuulin jonkun rouvan sanovan, että kuljettajan mukaan voisi mennä vielä tuntikin ennen kuin päästään liikkumaan.
En vieläkään tiennyt mistä on kyse - paitsi asia selvisi hyvin pian lähtiessäni kävellen kohti satamaa: mielenilmaus Palestiinan tueksi. Minun ja Eteläsataman välistä oli marssimassa tuhansien ihmisten muuri. Minulla oli enää 40 minuuttia aikaa ennen kuin laivan check-in sulkeutuisi, joten en voinut muuta kuin puskea laukkuineni kulkueen läpi - ja samalla asialla oli moni muukin. Tuntui kamalalta, mutta minulla ei ollut aikaa miettiä mitä kautta pystyisin kulkueen kiertämään.
Sitten alkoi vielä sataa, ja kuljin totaalisessa marraskuun harmaus -mielentilassa silmälasit vesipisaroiden täplittämänä kohti satamaa.
Kun pääsin vihdoin check-in-tiskille, virkailija kysyi: "Etkö ole saanut meiltä viestiä? Risteilyt on peruttu, laivasta on löytynyt virus".
(Olin varannut risteilyn vaikka olin menossa vain yhteen suuntaan, sillä risteilyt ovat lähes aina halvempia kuin reittimatkat, go figure.)
Virkailija selvitti minulle, että laivan vesijärjestelmän rutiinitarkastuksessa oli löytynyt virus, ja laiva jäisi Tukholmaan seuraavaksi päiväksi tehoklooraukseen. Hän ilmoitti minulle, että koska olin ostanut risteilylipun, minua ei päästettäisi laivaan. "Enkä sinuna muutenkaan menisi tähän laivaan, voit sairastua".
Seurasi hetken verran tiukkaa sananvaihtoa minun ja virkailijan välillä. Sain kuulla, että reittimatkan ostaneet matkustajat sekä Ruotsista sinä aamuna saapuneet risteilymatkustajat kyllä pääsisivät laivaan. Ilmoitin, että ostan sitten vaikka uuden yhdensuuntaisen lipun jos minua ei päästettäisi risteilylipulla sisään, sillä minun oli päästävä Tukholmaan.
Virkailija kävi konsultoimassa kollegaansa, ja risteilylippuni suostuttiin lopulta vaihtamaan reittimatkaksi.
"Sinuna kuitenkin vielä harkitsisin, haluatko todella mennä tällä laivalla," virkailijat sanoivat. He painottivat, että pieni riski sairastumiselle oli olemassa. No, mä ottaisin sen riskin, totesin, ja painelin laivaan.
Sisällä laivassa sain sitten kuulla aivan toisenlaisen tilannekatsauksen. Ovella matkustajia tervehtinyt purseri katsoi minua aivan kummissaan, kun kysyin, mitä toimenpiteitä laivalla on tehty viruksen suhteen. Nyt sain kuulla, että "laivasta löytynyt virus" olikin tosiasiassa "hieman kohonnut arvo legionellabakteerin pitoisuudessa muutamissa paikoissa laivan vesijärjestelmässä". Purseri sanoi, ettei tilanne aiheuta mitään vaaraa matkustajille, ja että risteilymatkustajien matkat oli peruttu vain, koska laiva jäisi seuraavaksi vuorokaudeksi Tukholmaan vesijärjestelmän tehoklooraukseen.
Se siitä viruksesta.
Seuraavana aamuna menin tavalliseen tapaan kahville - ja tällä kertaa myös kananmuna-aamiaiselle - laivan kahvilaan. (Harmitti ihan vain periaatteen vuoksi, että olin unohtanut keittää aamiaiskananmunat valmiiksi kotona. Syön aamiaiseksi vain kananmunia, eikä huvita maksaa laivan hintoja.)
Siinä istuessani ja kallista kahvia (4€!!) juodessani tunsin yhtäkkiä, kuin jotain olisi hulahtanut. Se jotain tuntui tarkemmin sanottuna kuukautisilta. Taustatietona: minulla on äärimmäisen epäsäännölliset kuukautiset, ja oltuaan kokonaan poissa täydet kahdeksan vuotta kroonisen stressin takia, ne eivät palattuaan koskaan säännöllistyneet. Voi mennä puoli vuotta ilman pisaraakaan kuukautisia.
Edellisistä oli jälleen monta kuukautta. Nyt kuitenkin tunsin, että jotain hulahti. Ja voimalla.
Pistelin kananmunat nopeasti nassuun ja kiitin itseäni, että sentään käytän aina alushousunsuojaa, joka nyt varmasti saisi otettua ensikopin tilanteesta.
Samaan aikaan laiva lipui satamaan. Nyt vain kamat mukaan hytistä ja menoksi, olin tähtäämässä 10.30 lähtevään bussiin.
Hytissä kuitenkin hulahduksen seuraukset paljastuivat. En voinut uskoa silmiäni ja tuuriani - olin vieläpä valinnut tänä aamuna kaksista matkafarkuistani ne vaaleammat.
Kyllä, arvaatte mikä näky odotti. En mene yksityiskohtiin, mutta sanotaan näin, että siinä sai alkaa saman tien pyykille. Mietin, kuinka moni kanssamatkustaja oli ehtinyt todeta tragediani kipittäessäni hyttiäni kohti. No, oikeastaan en halunnut miettiä sitä.
Sen sijaan, että olisin päässyt rauhassa nousemaan bussiin kello 10.30, olin puolelta vielä taittelemassa märkiä farkkujani hytin roskiksesta hädissäni nappaamaan muovipussiin. Olin niin kierroksilla. Voiko näin tapahtua. Saisin pakata märät farkut ja alushousut ja matkustaa niiden kanssa Kreikkaan. En tiennyt itkeäkö vai nauraa, ja nyt pitäisi vielä saman tien lähteä etsimään jostain tamponeja.
Keräilin itseni ja tavarani ja seisoin pian laivan infotiskillä, jossa hätäni onneksi lievittyi - kohtelias virkailija-nuorukainen ojensi minulle ilmeenkään värähtämättä tamponipakkauksen. "Meillä on siteitäkin, kumpiako haluaisit?" "Tamponit, kiitos!"
Kello 11.05 istuin viimein bussissa. Jospa tämä tästä.
Saavuin Arlandaan.
Ahh, nyt saisi viimein rauhoittua, lennon lähtöön oli melkein neljä tuntia.
Ehdin kuitenkin vielä vetää yhden nolojen tilanteiden nainen -hetken, ennenkuin lopullinen zen-tila alkoi mahdollistua.
Minulla oli matkalaukussa vesipullossa punaviiniä. Miksi? Mulla oli lähtiessä kotona vajaa pullo punkkua, ja olin ajatellut, että otetaanpa se evääksi ja nautitaan (perinteisesti 🤪) vaikka laivan hytissä yömyssynä. Eipä sitten kuitenkaan punaviinit illalla maistuneet ja pullo oli unohtunut.
Menin Arlandalla ensimmäiseen näkemääni vessaan kaatamaan viinit viemäriin.
En tiedä oletteko te kohdanneet koskaan tällaista hanaa, mutta minä en (tätä ennen). Ruotsalaiset ovat viisaudessaan kehittäneet vesihanan, joka myös kuivaa - eli kun hana on laskenut vettä muutaman sekunnin, se käynnistää automaattisesti kuivaustoiminnon.
Ehdin laskea vain pienen tilkan viiniä viemäriin, kun kuivaustoiminto käynnistyi kaikella volyymillaan. Seuraus: viinit lensivät viemärin sijaan tuhansina pisaroina ympäriinsä joka suuntaan - myös mun päälle. Tämä oli niitä hetkiä kun mietin, miksi mun kaltaiset ihmiset ylipäänsä ovat päässeet matkustamaan.
Ovi kävi ja vessaan tuli muita. Pyyhin siinä vakavalla naamalla punaviiniä takistani ja naamastani. Olin valmis valumaan lattian läpi johonkin toiseen ulottuvuuteen.
Episodin jälkeen menin turvatarkastuksen läpi odottelemaan lennon lähtöä. NYT saisi rauhoittua.
Avasin läppärin ja tein työjuttuja, sekä vastailin sisareltani Kreikasta tuleviin viesteihin: "En löydä asunnosta kahvinkeitintä. Täällä ei ole mikään ruokakauppa auki. Mistä saan vegaanista ruokaa..?"
Olen tällä kertaa Kreikassa sisareni kanssa. Sisareni sai apurahan EU:n taideprojektiin Thessalonikissa, ja kuultuani tästä meikäläinen päätti pakata itsensä mukaan matkalle. Kaikki syyt lähteä Kreikkaan ovat hyviä syitä! :) Projektin vuoksi sisareni matkusti Kreikkaan jo vuorokautta aikaisemmin. Hän on käynyt Kreikassa vain kerran aikaisemmin 20 vuotta sitten eikä ole tottunut maan tapoihin. Seuraavan viikon jälkeen hän on varmasti enemmän kärryillä. :)
Itse läpikävin vielä yhden "koettelemuksen" lentokentällä. Jos sisarellani oli vaikeuksia löytää ruokaa Thessalonikissa, niin oli minullakin Arlandassa.
Olin ajatellut syödä tukevan lounaan ennen lentokoneeseen menoa. Tämä sattuikin sitten olemaan sellainen terminaali, jossa oli tasan kaksi ruokapaikkaa, kummatkin kahviloita. Tarjolla oleva ruoka: pizzaa, pastaa ja voileipiä. Kaksi valmiiksi kartonkeihin pakattua salaattiakin löytyi - toinen nuudeleilla, toinen kanalla. Fantastiskt.
Tavallisesti minulla ei ole ruokavalioni kanssa ongelmia missään, koska ihan kaikkialla saa yleensä vähintään salaattia - ja sellaista salaattia, jossa ei ole lihaa tai pastaa. Ei täällä. Ainoaksi vaihtoehdokseni jäi ostaa katkarapuvoileipä ja syödä siitä pelkät täytteet.
Lento sentään lähti ajoissa ja oli kerrankin täysin turbulenssiton. 🙏🏻 Sekä nopea. Meillä oli myötätuulta ja lento Tukholmasta Thessalonikiin kesti alle kolme tuntia.
Bussiinkin löysin vaivatta. Thessalonikin kenttä, vaikka onkin Kreikan toiseksi suurin, on todella kompakti Ateenaan verrattuna ja navigoiminen on helppoa.
Istuin pian bussissa matkalla Thessalonikin keskustaan. Olin varmistanut kuljettajalta, että bussi menee Aristoteleen aukiolle, jossa minun oli määrä jäädä pois. Kyllä, bussi menee sinne. Olin tallentanut kuvan pysäkkilistauksestakin varmuuden vuoksi. Uudessa kaupungissa ja vieläpä pimeällä on aina vähän jännittävää löytää bussilla oikeaan paikkaan, pysäkit kun harvoin näkyvät bussissa elektronisella taululla. Ei täälläkään.
Pysäkit sentään kuulutettiin kreikaksi ja kuuntelin niitä korvat höröllä seuraten pysäkkilistausta.
Bussin saavuttua keskustaan tapahtui kuitenkin seuraava (ja toivon mukaan viimeinen outo) välikohtaus tällä matkalla.
Aivan yllättäen kuski pysäytti bussin kadun reunaan ja sanoi kreikaksi jotain, minkä saatoin tulkita tarkoittavan: "Kaikki ulos bussista". Alkoi hirveä mekastus kun matkustajat yrittivät saada selitystä äkkipysähdykselle, mutta jos kuski sellaisen antoikin, se ei näyttänyt monia tyydyttävän. Osa matkustajista oli suorastaan vihaisia ja pari amerikkalaisturistia kyseli ihmeissään, miten he nyt pääsisivät paikkaan X jonne olivat menossa. Kuski totesi heille vain tylysti: "You go out and walk". "Which direction?" amerikkalainen kysyi hämillään. Ei vastausta. Go out and walk.
Itse olin onneksi konkreettisesti kartalla kiitos Google Mapsin, ja näin olevani noin viiden korttelin päässä Aristoteleen aukiosta. Sitten vain kävelemään. Matka taittui mukavasti Thessalonikin pääkatuihin kuuluvaa rantabulevardia pitkin. Vaikka oli sunnuntai-ilta, kadut ja ravintolat olivat täynnä elämää. Bongailin joulukoristeitakin ikkunoissa sekä ravintoloiden somistuksessa :)
Kello 21.45 kohtasin viimein sisareni asuntomme edustalla.
*
Lähdimme saman tien etsimään illallispaikkaa, ja löysimme lopulta todella mukavan vegaaniravintolan vain parin korttelin päässä Aristoteleen aukiolta. (Sisareni on vegaani.) Ravintolan tarjoilija osoittautui Suomi-faniksi - ja hiihdon harrastajaksi - ja kertoi haaveilevansa matkasta Leville. ☺️
Kun palasimme kämpille, muistin farkut.
Samperi.
Otin ne esiin.
Täällä ne nyt roikkuvat ja kuivuvat edelleen.
Sen pituinen se tarina.
