Rakastan tilastoja.

Blogin kävijätilastot kuuluvat luonnollisestikin kannaltani kiinnostavimpiin, ja tiirailen niitä säännöllisesti. Välillä näkee poikkeuksellisia ja yllättäviäkin kävijäpiikkejä vanhoissa postauksissa, mistä voi päätellä, että postaus on linkitetty jonnekin ja siitä todennäköisesti käydään parhaillaan jossain keskustelua.

Tämän vuoden klikatuimmat Karkkipäivän sivut ja postaukset ovat tässä:

Klikatuin postaus on Proteiinirahka :) Piikki normaalissa kävijävirrassa on melkoinen:

Tulen hihittelemään tälle varmaan vielä monet vuodet. Niin hassua. Hetken mielijohteesta kauppareissun jälkeen puolessa tunnissa väännetty avautuminen muodostui koko blogin historian luetuimmaksi jutuksi :D Bloggailu on tosiaan täysin arvaamatonta hommaa. Koskaan ei voi tietää mikä herättää vastakaikua.

Tilastossa huomioni kiinnitti kaksi ja puoli vuotta sitten julkaistun Tehokkaat, kotikutoiset kuorinnat -postauksen sijoitus. Näistä kuorinnoista kaikesta päätellen jutskaillaan jossain ahkerasti. Postaus ei saanut näin paljon lukukertoja edes julkaisuaan seuranneena vuonna. Tunnustaako joku linkittäneensä Kuorinta-jutun jonnekin? :D Ihan vain uteliaisuutta olisi hauska tietää missä siitä puhutaan. :)

Joulupötsi-postaus on pysytellyt sekin julkaisustaan lähtien joka kuukauden luetuimmissa. Mielenkiintoista. Tässäkin kuussa se on kiinnostanut teitä enemmän kuin esimerkiksi mun halpis-vinkit Sveitsiin ;D No, voisin toiveikkaasti päätellä, että ihmiset ovat saaneet postauksesta ja siihen liittyneestä sarjasta hyötyä ja siksi siihen palataan uudelleen ja uudelleen.

Kun kerran kotitekoiset kuorinnat näyttävät kiinnostavan, niin alleviivaampa jälleen kerran kahvinporokuorinnan ylivertaisuutta.

Jos en saisi blogin kautta vartalokuorintoja testiin, en rehellisesti enää kaupan kuorintoja käyttäisikään. Suihkugeeliin sekoitetut kahvinporot tuovat niin supersileän ihon että en näe mitään järkeä ostaa erikseen purkkiin pakattua valmiskuorintaa. Kahvinporot etenkin ruokaöljyyn sekoitettuna ovat mitä puhtainta luonnonkosmetiikkaa ilman minkäänlaisia lisäaineita. Niillä saan paljon sileämmän ja pehmeämmän ihon kuin millään muulla tuotteella.

Kahvinporot ovat samalla tajuttoman tehokas mutta hellävarainen kuorinta-aine (kahvinporot eivät ole muodoltaan teräviä eivätkä raasta ihoa niinkuin jotkut murskattuihin siemeniin tai hedelmänkiviin pohjautuvat kuorinnat saattavat tehdä).

Jos et ole vielä kokeillut, mitä enää odotat :)

No niin jee! Nyt voin ainakin lukijani Emmin iloksi kertoa, että hankin vihdoin oikeat juoksukengät! :)

Ja pöksyt!

Tein maaliskuussa elämäni ensimmäisen kunnollisen ulkoilmalenkin. Saavutuksesta kertovassa postauksessa näkyi aika uupunut henkilö (alla :D). Ja vähän epätarkoituksenmukaisemmassa vaatetuksessa.

Tarkoituksena oli opetella tänä vuonna juoksemaan myös ulkona, hankittuani ylipäänsä jonkinlaisen aerobisen peruskunnon salin juoksumatolla. Olen hölkkäillyt menemään säännöllisen epäsäännöllisesti maaliskuusta lähtien, mutta vasta eilen sain tsempattua itseni urheiluvälineliikkeeseen ja hankittua vihdoin vähän tuoreemmat tossut.

Vanhat kun olivat vuodelta 2003 eivätkä todellakaan mitkään juoksukengät. :) Ihan hyvin niillä on kuitenkin lenkit sujuneet.

Motivaationi vaatehankintoihin on todella alhainen, siksi meni näinkin kauan saada itsensä kenkäostoksille. Halusin toisaalta myös varmistua siitä, että ulkona lenkkeilystä oikeasti tulee minulle pysyvä harrastus.

Nyt puolen vuoden jälkeen voi todeta, että on siitä tullut. Kummoinen juoksija en edelleenkään ole enkä lajiin millään lailla koukuttunut, mutta lenkille on kiva lähteä. Reissuissa huomasin jopa vähän kaipaavani sitä. Se oli mukava tunne :)

Olen aina vähän pyöritellyt silmiäni tämän hetken sateenkaaren väriselle juoksukenkätrendille (minusta kengät ovat olleet ihan karsean näköisiä :D), mutta saatuani eilen uudet violetti-neon-kirjavat ystäväni, huomasin heti pehmeneväni.

Nämähän ovat lopulta aika mylittleponymaiset :)

Ja siis mikä ero juostessa...! Nämä tuntuvat jalassa ihan sukilta vanhoihin Nike-"veneisiini" verrattuna! :D Kyllä askel kulki kevyesti!

En ymmärrä kengistä yhtään mitään, ja pyysin apua kaupan myyjältä. Olen parhaillaan Kuopiossa ja oli hauskaa, kun palvelutilanteessa huomasin yhtäkkiä vaihtavani kunnon "savvoon". Välillä unohdan, että minulla on jossain tuolla sisuksissa sekin taito. :D (Meillä ei kotona puhuttu savoa, mutta olen täällä syntynyt.) Myyjä vaikutti jotenkin hermostuneelta ja epävarmalta ja tuntui, että kommunikaatio leveää murretta haastelevan myyjän kanssa helpottui heti kun puhuimme samaa kieltä ^_^ Tunnelmakin leppoistui. Myyjä tunnustikin myöhemmin olevansa ensimmäistä päivää töissä kesäloman jälkeen ja pahoitteli hapuilevaa palvelua. Löytyihän sieltä lopulta kuitenkin se mitä tulin hakemaan eli hyvät kengät, ja alerekistä vähän juoksuvaatettakin. :)

"Missäs tiälä olis hyvää juoosta?"

"No keskustassa Valakeesella, vaekka suattaahan tuohon noppeesti kyllästyvä kun on vuan sen kiloometrin kierros. Tai Vänäärillä."

Valkeiselle, jees! :) Lempipaikkojani Kuopiossa. Ehkä tänään sitten Väinölänniemelle. :)

Miksi kirjoitin juoksukengistä? En tiedä. Tulin  iloiseksi kun sain vihdoin edettyä asiassa ja on kiva kirjoittaa sellaisesta joka ilahduttaa.

Vaikka vain itseä :)

(Ja ehkä Emmikin ilahtui ;D)

Olimme miehen kanssa viime viikolla vierailulla Laitikkalan kylässä Pälkäneellä keskellä perinteisintä suomalaista maaseutua.

Olen ystävystynyt laitikkalalaisten maitotilallisten Annikan ja Pekan kanssa viime vuotisen juustolatyöharjoitteluni jälkeen, ja olimme kylällä Annikan ja Pekan kutsumina. Äijän viimeiselle lomaviikolle oli mukava saada mahdutettua vähän kotimaan matkailuakin :)

Ferrari tai Fendt - Mr. Karkkipäivä on yhtä vaikuttunut ^_^

Laitikkala on poikkeuksellisen eloisa kokoisekseen pikkukyläksi eikä yritteliäisyydestä ole puutetta. Termin "Makukylä" on kuulema aikoinaan lanseerannut Helsingin Sanomien toimittaja jossain artikkelissaan. Lähiruoka on täällä vetonaula numero yksi.

Annika ja Pekka veivät meidät kiertoajelulle kylään ja matkalla poimimme mukaan illallispöydän grillattavat ja tuliaisia tilapuodeista.

Lihat grilliin Katajan Lihasta. (Vähemmistön edustajalle oli tarjolla lohta ;)).

Kunnon old school meininki. Katajan Lihan Kesänmaku-myymälä toimii vanhoissa kylän pankin tiloissa, ja täällä on sellaiset tosi vanhat kassatiskit jollaisia muistan lapsuudestani. (Voiko käyttää ilmaisua tosi vanha kun puhun omasta lapsuudestani...? No, viivataan tuo 'tosi' yli ;D Emmää vielä niin vanha ole ;))

Suttisen marjatilan myymälässä vierähtää helposti pitkäkin tovi. Täällä on paljon hypisteltävää ja maisteltavaa :)

Tilan omilta pelloilta tulee mansikoita, vadelmia, kurkkua, kaaleja ja maissia. Lisäksi myymälässä on muita kotimaisia elintarvike- ja lahjatuotteita.

Myymälän yläkerran vinttipuodissa on suomalaista käsintehtyä sisustus- ja lahjatavaraa sekä kosmetiikkaa. Oli ilo nähdä Flow Kosmetiikka edustettuna maaseudun tilapuodissakin :)

Myös alakerran myymälässä on Flow Kosmetiikalle omistettu nurkkaus. Uudemmille lukijoille haluan kertoa, että Flow oli muuten ihkaensimmäisen kosmetiikkatehdasvierailuni kohde. :) Tutustuin hyvinkääläisen Flow'n tuotteisiin ja valmistustiloihin kesällä 2012. Flow'n tuotteisiin perustui myös legendaariseksi muodostunut palashampookokeiluni... :D

Suosikkituotteeni Flow'lta on kuitenkin meikkituote - Lily Lolon veroinen mineraalipohja. Nyt kesällä minulla on käytössä Amber-sävy, talvella Peach.

Annika esitteli yhden lemppariherkuistaan, Tannisen Chilisen hunajaisen valkosipulihillokkeen. Makeat jutut eivät ole minun makuuni mutta misterin ostoskoriin sujahti joku noista Tannisen makeista chilisäilykkeistä.

Oma löytöni oli Hamppusnacks. Siemennäkkärin näköinen kuva veti heti puoleensa, mutta nämä snacksit eivät ole pelkistä siemenistä. Ainesosissa on maissijauhoa, vettä, hampun- auringonkukan- ja pellavansiemeniä, rypsiöljyä ja suolaa. Maissipohjaisina nämä eivät ole ihan täysin vhh:ta, mutta 23% hiilaripitoisuudellaan kuitenkin huomattavasti vähähiilarisempia kuin viljasnacksit. Sanni totesi; "Tahtoo", ja osti kaksi pakkausta.

Pussin takana lukeva teksti saa hymyilemään: "Hamppusnacks sopii hyvin kahvipöydän pikkusuolaisiin tai sohvalle murustettaviin tv:n katselu naposteltaviin". (Juuri noin kirjoitettuna :))

Misteri taisi maistaa tuollaisen limun. Makua enemmän hän saattoi tosin olla innostuneempi "siististä viiltokorkista". :) Noista tosiaan tuli helposti haava sormeen. Muistaakseni vanhoissa smurffilimuissa oli tuollaiset...

Söpöt keppihevoset odottavat Suttisen pihalla lapsivieraita.

Seuraavaksi pysähdyimme Pekan ja Annikan naapuriin Rönnvikin viinitilalle. "Teidän ei ainakaan tarvitse ottaa taksia kotiin tältä terassilta", naureskelin.

Rönnvik on yksi Suomen suurimmista viinitiloista, ja tilan tuotteita on palkittu useaan otteeseen. Se on myös suosittu kesämatkailukohde.

Otin neljän viinin maistiaistarjottimen tilan kuivimmista viineistä koostuen (näyttää paljolta mutta laseissa on yhteensä vain 16 cl). Suosikkeja olivat karviaisviini Egil (joka itse asiassa on puolikuiva) ja viherherukkaviini Rönnvik.

Anopille lähti tuliaisiksi pullo Rönnvikiä ja omaan kotiin kalaruoan kaveriksi karviaisviini.

Ystävystyminen Annikan kanssa on muuttanut suhdettani suomalaiseen ruokaan. Jokaisen olisi tietysti hyvä suosia kotimaista, se on selvää, mutta tässä(kään) asiassa en voi pitää itseäni hyvänä esimerkkinä. Kuten blogista on voinut lukea, on edullisuus useimmissa tapauksissa merkittävin valintakriteerini. Olen pyrkinyt suosimaan kotimaista tilanteissa, joissa hintaero ulkomaiseen on pieni, mutta varmasti olisin voinut elämäni aikana ostaa paljon enemmän kotimaista ilman että talouteni olisi siitä kärsinyt.

Asennettaan voi kuitenkin tarkistaa. :)

Kotimaiset tuotteet eivät aina edes tule kalliimmiksi kuin ulkomainen vaihtoehto, etenkin jos on mahdollista ostaa suoraan tiloilta ilman välikäsiä. Mahdollisuus tähän ei tietenkään ole kaikille yhtäläinen, mutta jos kohtuullisen ajomatkan päässä on maatilamyymälöitä, kannattaa niitä ehdottomasti hyödyntää.

Syön edelleen ja tulen aina syömään ulkomaisia juustoja, mutta minusta on tullut myös Annikan eli Heikkilän Juustolan asiakas.

Heikkilässä käydessäni tai Annikaa kaupungissa tavatessa ostan aina satsin Heikkilän juustoja. Niitä saa myös kotikaupunkini kauppahallista ja Stockmannilta, mutta ostan suoraan Annikalta.

Kun on omin silmin nähnyt, mistä juustot tulevat, niitä syö ihan eri fiiliksellä.

Kun tutustuu ruoan juuriin, sitä arvostaakin eri tavalla.

Heikkilän pitojuustoa Sannin tapaan chilillä ja kanelilla ("sokerina" erytritolia).

Olen aina arvostanut käsityöammatteja. On huisia ajatella, että joka viikko juustokuormat lähtevät Heikkilästä vain koska Annika herää aamuisin, hakee Pekan tai isänsä lypsämän maidon, käynnistää juustolassa separaattorin ja valmistaa juuston. Annika on tietysti ihan tottunut tähän, mutta minulle se näyttäytyy aivan mielettömänä. Kaikki on Pekasta ja Annikasta kiinni. Omat lehmät, omat kädet, oma työ.

Ja seuraavalla viikolla joku viipaloi lautaselleen Annikan pitojuustoa kotona Lauttasaaressa tai tamperelaisessa ravintolassa. Tai Finnairin lennolla. Heikkilän Nuoriherra-juustoa on tänä vuonna tarjottu Finnairin business-luokassa. Vain, koska Annika on herännyt aamuisin ja mennyt töihin :)

Kun on itse ollut työssä, jossa oma poissaolo ei juuri vaikuta töiden kulkuun suuntaan tai toiseen, hommat pyörivät joka tapauksessa, on tällainen artesaaniammatinharjoitus jotain aivan erityistä.

Heikkilän valkosipulilevitettä ja Murtolan hamppusnacksejä.

*

Näkyvästi esillä ollut Sinivalkoinen jalanjälki -kampanja on sekin saanut minut miettimään. Jos jokainen meistä ostaisi kuukaudessa vain kymmenellä eurolla enemmän suomalaisia tuotteita, se merkitsisi 10 000 uutta vuosityöpaikkaa. Niin pienestä se on kiinni. Olen nyökytellyt mainokselle, mutta hakenut kaupasta edelleen sen saksalaisen maitorahkan. Miksi? Kummasti jotkut hyvät aikeet jäävät meillä usein vain ajatuksen tasolle.

Minulla on siis tässä petraamista, mutta olen jo hyvällä tiellä.

Haastan muutkin muistamaan kotimaisen vaihtoehdon siellä kaupan hyllyillä. Halpis-asenne voi olla elämäntyyli, mutta pienillä valinnoilla voi säästäväisinkin tukea kotimaista. ;)

*

Onko kotimaisuudella teille paljon merkitystä?

Kuka muu myöntää katsovansa useammin hintaa kuin suomalaisuutta?