Hahah, Iltalehti uutisoi tänään aiheesta josta Karkkipäivä kirjoitti jo runsas vuosi sitten: proteiinirahkoissa onkin jopa vähemmän proteiinia kuin tavallisissa rahkoissa.
Juttuani siteerattiin tuolloin muissakin medioissa ja se levisi hulluna somessa, saan edelleen pitää kyseenalaisen kunnian olla rahkapostauksestaan tunnettu kosmetiikkabloggaaja :)
"Proteiinirahkoiksi nimetyt rahkat ovat pelkkä markkinointikikka". No shit ^_^ :D
Iltalehti, tämä on muutenkin jo so yesterday's news, aiheesta on tehty laaja vertailu myös Kuluttaja-lehdessä syksyllä 2014.
Mutta aihe on toisaalta sopivan viihteellinen ja rahkat arkisuudessaan koskettavat monia suomalaisia, joten mikäpä ettei uutista kannattaisi kierrättää vielä muutamaan otteeseen. Aina löytyy uusia klikkailijoita. :) Proteiinirahkabuumi ei ole osoittanut laantumisen merkkejä ja eri merkkien proteiinituoteperheet sen kuin kasvavat, Valion Pro Feel ja Arla Proteiini -sarjat käsittävät nykyisellään juomia, jogurtteja, rahkoja, jogurttirahkoja ja lisäproteiinilla buustattua maitoa.
Muissa tuotteissa ymmärrän lisäproteiinin, mutta proteiinirahkat ovat mielestäni edelleen kiusallisen kömpelö markkinointikikka. Ilmeisesti löytyy kuitenkin edelleen valtavasti kuluttajia jotka ajattelevat, että proteiinirahkoiksi nimetyissä tuotteissa on enemmän proteiinia kuin tavallisessa rahkassa.
Mitä muuten on proteiinimaito? Se on maitoa, jossa on 1,8 g / 100 g enemmän proteiinia kuin tavallisessa maidossa, ja tuo lisäproteiini on tuotu heraproteiinin muodossa. Tavallisen, käsittelemättömän maidon proteiinista valtaosa on kaseiineja eli vähän hitaammin imeytyviä proteiineja. Proteiinimaidon voisi siis ajatella sopivan tavallista maitoa paremmin palautumisjuomaksi treenin jälkeen sen sisältäessä enemmän nopeasti imeytyvää heraa.
Maitotietoiskuja kosmetiikkablogissa...! ^_^
Karkkipäivän jutun proteiinirahkoista voi lukea täällä.
Vaikka mä luulen, että aika moni teistä on sen jo lukenut, ja kuten todettua, eiköhän tämä proteiinirahkauutinen ala olla jo vanha juttu. :)
Tai kuuliko joku nyt Iltalehden uutisen kautta ensimmäistä kertaa proteiinirahka"huijauksesta"?
Tämä aihe tuli mieleeni, kun luin Beauty Highlights -blogin keskustelua Glamglow'n naamioista. Kommenteissa jaettiin kokemuksia ja rakkauden julistuksia Glamglow'n naamioista ja puhuttiin yleisesti naamioiden ihanuudesta.
Etenkin Mian kommentti, "Hyväntuoksuiset ja oikeasti tehokkaat naamiot saa rakastumaan vieläkin enemmän, on ne vaan niin "nopea apu" melkein kaikkiin pulmiin" sai mut mietiskelemään omaa suhdettani naamioihin ja ylipäänsä sitä, mitkä tuotteet itselle olisi niitä kosmetiikan rakkaustuotteita.
Olen vasta viime aikoina tajunnut, että saatan ilmeisimmin kuulua vähemmistöön mitä tulee suhteeseeni naamioihin. Minulle ne ovat aina olleet se kaikkein vähiten kiinnostava kosmetiikan tuoteryhmä, ja tylsästi joudun usein vastailemaan lukijoiden naamiokyselyihin että "En ole testannut"...
Myönnän, että rasvaisen, ravitsevan naamion iholle levittäminen tuntuu minusta jopa vastenmielisiltä. En ole koskaan ollut voiteilla läträilijä ja tykkään mahdollisimman ohuista voidekoostumuksista ja rasvattomasta tunteesta iholla. Tältä pohjalta kosteuttavat naamiot ovat luonnostaankin edustaneet minulle ei-niin-houkuttavaa tuoteryhmää. Toisille naamiot ovat ihanaa, hellivää hemmottelua josta iho vieläpä silminnähden hyötyy, minulle ne ovat aina olleet yhdentekeviä. Naama näyttää ja tuntuu kosteusnaamion jälkeen ihan samalta kuin ennen naamiota.
Syväpuhdistavat savi- ja mutanaamiot ovat poikkeus, niitä olen käyttänyt koko aikuisen ikäni ja niistä pidän. Ne tietysti vaikuttavatkin iholla eri lailla kuin rasvaiset kosteusnaamiot.
Tälle iholle riittää vain pesu + kosteusvoide
Koska itse pidän naamioita niin tylsinä tuotteina, oli kiinnostavaa ja jotenkin virkistävää lukea keskustelua, jossa naamiot nousivat esiin ihon "kaikissa pulmissa" auttavina ihanuustuotteina. Oma kokemukseni ei todellakaan kerro mitään siitä, mitä naamiot voivat saada aikaan toisten iholla. Melkein alkoi jo kosmetiikkafriikkinä harmittaa, että itse olen jäänyt paitsi noista kokemuksista.
Keskustelussa mainittiin myös Glamglow'n Thirstymud-naamio, joka kuulema tuoksuu toffeelta. Tämä on se ainoa Glamglow-tuote joka itsellänikin on hallussa (näytekokoinen tuubi tuli viime syyskuun LivBoxin bloggaajaboksissa). Nyt mä testasin sen viimein! :)
Toffeevanukkaan tuoksu tuo heti mieleen Tigi-maailman. Niinikään kinuskikastikkeen näköinen koostumus saa aikaan halun nuolaista tuotetta... :)
Naamion koostumus on lopulta aika ohut eikä niin valtavan rasvaisen tuntuinen, sitähän kosteusnaamion ei tietenkään tarvitse olla. Kun voiteen levittää kasvoille avautuu makean toffeen keskeltä vielä herkullinen eksoottisen hedelmän tuoksu sekä tujaus mentolia.
Naamion vaikutettua iholla hetken alkaa tuntua siltä, ettei mentolia olekaan tuotteessa niin kovin vähän. Ihoa nipistelee ja kuumottelee. Katsastan incin, ja löydän ainesosan vastuussa kuumottelusta: menthoxypropanediol. Se on synteettinen mentolijohdannainen, Paula Begounin mukaan "can result in allergic dermatitis and carries the same potential for irritation as menthol."
Menthoxypropanediolia käytetään tuotteissa hajusteena ja tuomaan kihelmöinnin tunnetta ja elämyksellisyyttä --> kokemusta siitä, että iholla "tapahtuu jotain" ja aine vaikuttaa. EU:n mukaan menthoxypropanediol on kuitenkin turvallinen kosmetiikan raaka-aine eikä sen käyttöön liity rajoituksia. On hyvä kuitenkin tietää, etteivät nämä iholla kihelmöivät ainesosat hoida ihoa tai ole merkki siitä, että voide vaikuttaa.
Annan Thirstymudin vaikuttaa puolisen tuntia. Se ei imeydy. Lopulta huuhdon sen pois ja kuivaan ihon. Iho jää ihan tavallisen tuntuiseksi, sellaiseksi miltä se tuntuu pesun ja kosteusvoiteen levityksen jälkeen. Ei mitään extra-glow'ta. Vain mentolin ikävä pistely iholla joka jatkuu vielä pitkään naamion poispesun jälkeenkin. Sellainen pikareissu Hollywoodin glam-maailmaan.
.
Mitkä sitten ovat niitä mun rakkaustuotteita kosmetiikassa? Jos pitäisi valita yksi ainoa tuoteryhmä josta innostun eniten, mikä se olisi?
Putsarit.
Kaikessa arkisuudessaan :) Mä kerta kaikkiaan rakastan puhdistustuotteita. Niin shampoita kuin kasvoputsareita. (Suihkugeelit jäävät jumboksi eivätkä aiheuta niin suuria tunteita.)
Olen miettinyt, mistä ihastukseni putsareihin johtuu. Se liittyy varmaankin ihoni kuntoon ja siihen, ettei ihollani juuri koskaan ole ollut erityisvaatimuksia. Se on aina (yhtä poikkeuksellista aknevuotta lukuunottamatta) ollut helppo ja tasapainoinen. Näin ollen millään hoitavilla aineilla ei ole ollut sen kunnon kannalta merkitystä. On ihan sama mitä voidetta olen käyttänyt tai ollut käyttämättä.
Mutta putsarit. Normaali ja tasapainoinenkin iho likaantuu, ja se täytyy puhdistaa. Ja JOS sitä ei puhdista kunnolla, silloin se reagoi. Ainakin minun ihoni. Puhdistus on siis itse asiassa se kauneudenhoidollinen toimenpide, joka näkyy ihossani selvimmin. Silloin kun olosuhteet eivät salli ihon perusteellista puhdistusta lämpimällä vedellä ja runsaalla, poishuuhdottavalla puhdistusaineella, kuten vaikkapa retkeillessä, ihoni kertoo sen heti. (Juttu ihonhoidosta eräolosuheissa täällä.)
Näin on ollut koko ikäni. Tarvitsi mennä nukkumaan vain pari kertaa teininä meikit naamassa että opin läksyni: iho meni heti tukkoon. Ei, meikit naamassa nukkumaanmeno on asia jota en vain kerta kaikkiaan tee ^_^ Sellaisia promilleja en ole kuunaan vetänyt että naamanpesu olisi unohtunut :D
Putsarit ovat siis minun "naamioni", se rakkaustuoteryhmä joka on kaiken ihonhoitoni perusta ja jolla on kaikkein olennaisin vaikutus ihoni kuntoon. Olen mieluusti vaikka ilman kosteusvoidetta mutta putsari on oltava ja puhdistus suoritettava joka ilta, oli kasvoilla meikkiä tai ei.
Kuvassa on muuten yksi luonnonkosmetiikan suurimpia lemppariputsareitani, Kivvin vaahtoava Salvia-Piparminttu -pesuneste ja viimeisin luonnonkosmetiikan tuotetuttavuuteni, hyvin mielenkiintoinen ja erilainen putsari, Flow Kosmetiikan Mustikka-öljygeeli. Siitä pian lisää tulevalla teemaviikolla :)
Kertokaas te, mikä on teille se kosmetiikan tuoteryhmä, josta innostutte eniten? Onko se kosteusvoiteet? Seerumit? Shampoot? Naamiot? Ripsivärit? I'm all ears! :)
Nojoo, tiesinhän mä että viileän vaalean hiusvärin aikaansaaminen kaupan väreillä on haasteellista. Juuri siksi olen värjäyttänyt hiukseni kampaajalla päätettyäni vaihtaa viileään viime kesänä. Jotenkin mä vain niin näin sieluni silmin, että ei se onnistu markettiväreillä.
Ja tänäänhän tuo tuli todistetuksi.
Lämmin vaalea ei ole mikään ongelma, sen kanssa olen aina saanut hyvän tuloksen kaupan väreilläkin. Tulos ei ole edes koskaan ollut liian keltainen, vaan aina nätti ja sellainen minkä olen halunnutkin.
No, nyt sain keltaisen tyven! :D
Minun oli tarkoitus varata aika kampaajalle, mutta kemppariosastolla pyöriessä keksin hetken mielijohteesta kokeilla kuitenkin edes kerran kaupan väriä viileän vaaleiden sävyjen puolelta. L'Oreal Preference Blondissimes Ultra Light Cool Crystal Blonde näytti juuri siltä mitä halusin; vieläkin kirkkaammalta kuin nykyinen sävyni (alla).
Heipat tyvikasvulle. Lämpimän sävyn aikoina tyvikasvuni pääsi harvoin näin karseaan tilaan koska hoidin sitä värjäysten välillä vaalennussuihkeella, mutta viileän sävyiseen tukkaan se ei sovi.
Värin vaikutettua hetken näytti tyvi jo huolestuttavan punertavalta. Kuuluuko viileän sävyisen värin näyttää tältä..?
Noo, ajattelin, että useinhan värit näyttävät vaikutusvaiheessa ihan erilaiselta kuin lopputulos. Kuitenkin arvelutti, että näinköhän tuo oranssius huuhtoutuu pesussa pois ja alta paljastuu pakkauksen kaunottaren platinan kirkas sävy.
No, eihän sieltä paljastunut. Tyvestä tuli tällainen persikkainen kulta. Cool Crystal Blonde? No, ehkä jollain toisella :)
Jo vaalennetut pituudet eivät kellertyneet yhtä voimakkaasti mutta kokonaisuus jäi silti lämpimäksi.
Ihan nätti sävy jos hakee kullanvaaleaa.
...mutta aika kaukana pakkauksen sävystä.
Mitä tästä opimme? Palaan kipin kapin kampaajalle - ainakin niin kauan kuin haluan ylläpitää viileää vaaleutta.
Mutta tulipahan kokeiltua ja varmistuttua siitä, että mutu-tuntumani oli oikea ;)
Tiedän että aineet toimivat eri hiuksissa eri lailla joten en kysy vinkkiä vaan ihan uteliaisuudesta: onko monikin teistä onnistunut saamaan markettiväreillä kunnon viileän vaalean sävyn?
....oli tää viime kesänä värjätty sävy kyllä niin ihana <3 <3 Yli 30 vuotta viihdyin hunajablondina mutta nyt myönnän viihtyväni paremmin viileänä :)
*
P.S. Jos nyt jotain hyvääkin Préférencen hiusväristä voi sanoa, niin ainakin se tuntui todella hoitavalta, samaa tasoa suosikkini Korresin kanssa. Hiukset tuntuivat sileiltä ja selviltä jo väriä poishuuhdellessa, ennen hoitoainetta. Näköjään kauppojen hiusväreissä on tapahtumassa paljon kehitystä hoitavampaan suuntaan.
