Joku jo kysyi enkö aio joulukuussa muuta postata kuin kalenteria, ja vastaus on: totta kai aion :) En malta odottaa että pääsen taas säännölliseen, normaaliin "blogipäiväjärjestykseen" kotona, vaikka enpä voi väittää etteikö matkakin olisi ollut aivan fantastinen. :)
Vielä tänään ja huomenna en ehdi tehdä mitään "perusteellisia" bloggauksia koska koko viikonloppu kuluu kotimatkaan (10 tunnin lento, 7 tunnin välietappi Tukholmassa, 12 tunnin laivamatka, 2 tunnin bussimatka....), mutta laitan tähän vähän koottuja fiiliksiä reissusta. Kopsasin osan tekstistä eilisestä Facebook-päivityksestäni, päivittelin sinne kuulumisia kun en päässyt blogiin. Facen ja Instan puolella ilmestyy muuten vähän tiheämmin päivityksiä kuin blogissa, vaikkakin lyhyitä, joten niistä voi käydä kurkkimassa missä Sanni on menossa silloin kun ei ehdi päivittää blogia.
Facebookista:
"Laitanpa sitten lyhyet kuulumiset tänne Faceen kun en pääse blogiin. Nyt ollaan siis jo kotimatkalla, tänään bussilla Vegasiin josta huomenna lento Tukholmaan ja maanantaina vihdoin kotona.
Matka on ollut aivan mahtava ja sain paljon syvemmän ja monipuolisemman kuvan USAsta kuin millään aiemmalla Yhdysvaltojen reissulla. Aiemmin olen tehnyt tänne lähinnä kaupunkireissuja ja nyt tuli nähtyä todella paljon myös luontoa. Ja ennenkaikkea vietettyä aikaa paikallisten kanssa.
Kalifornian rannikon villiys ja "tyhjyys" yllätti, valtaosa alueesta välillä San Francisco - Los Angeles on ihan maaseutua, kun itse odotti että rannikko on täynnään vilkkaita kaupunkeja toinen toisensa jälkeen.
Koko reissun highlight oli kuitenkin ilman muuta Utah, jonka jylhät, lumihuippuiset vuoristomaisemat ja kuin toisesta maailmasta olevat, häkellyttävät punakiviset luonnonpuistot lumosivat täysin. Olin mielessäni tulosa Utahiin vain tapaamaan sukuani, ja perillä odottikin mieletön bonus mykistävän luonnonkauneuden muodossa. Tänne haluan uudestaan! Ja vuortenvalloittajamies mukaan. :) Mr. Karkkipäivä tykkäisi niiiiin näistä mestoista :)
Rinkastani lehahtaa välillä jouluisen makeita tuoksuja.. Siellä painaa 3 kpl Bath & Body Worksin suuria tuoksukynttilöitä. Onneksi siskoni esti minua ostamasta kolmea kappaletta lisää, minkä olin kovasti aikeissa tehdä kun kynttilät olivat niin mielettömässä tarjouksessa. Sillä mitä hyötyä olisi ollut alennuksesta, kun olisin lisäkynttilöiden takia joutunut maksamaan uudesta laukusta lennolle... 
^_^"
(Tähän sain Facebookkiin kommentin Virveltä, joka halusi kertoa, että Arlandan kentällä on myös B&B Works jossa voisin vielä toteuttaa mahdollisia mielitekojani.. ^_^)
Matka oli siitä erityisen special, että reissasimme yhdessä perheenä ensimmäistä kertaa 16 vuoteen. (Nuorin sisareni tosin ei päässyt mukaan opintojensa takia.)
Kuvassa olemme Oremin BYU-yliopiston taidemuseossa. Sisareni (joka ei halua esiintyä blogissa kasvoillaan) ja minä näytämme kuin kalapuikoilta jähmettyneine asentoinemme... :D Vähänkö nauratti tämä kuva.
Laulamme serkkuni Tiinan järjestämässä illanvietossa Ultra Bra'n Haukea :)
Odotin, että reissussa olisi voinut olla tiedossa paljonkin hermojen menetystä puolin ja toisin, kaikkihan me tiedämme millaista on välillä aikuisena viettää aikaa vanhempiensa kanssa, mutta kaikki on mennyt todella hyvin. Minä ja sisareni olemme saaneet vain pikkuisen välillä torua äitiä kun hän häviää aika ajoin kameroineen jonnekin räpsimään ilmoittamatta muulle seurueelle ^_^ No, taitaa olla samaa vikaa minussakin, tykkään jumittua ottamaan kuvia enkä halua että minua hoputetaan. (Siksi on tavallaan parasta reissata yksin kun saa toteuttaa näitä jumituksiaan... <3)
Teatterissa katsomassa "Saiturin joulua" tyttöporukalla. Etualalla äiti, minä ja Irmeli-täti. Taaempana penkkirivillä serkkuni Carolynin poikien ihastuttavat vaimot.
Kuvia tätini valokuva-albumista. Äitini näyttää minusta niin coolilta tuossa 70-luvun kuvassa :)
Äitini kaksi vanhempaa sisarta muuttivat Yhdysvaltoihin 50-luvun lopussa ja jäivät sille tielleen. Meillä on täällä valtava kimara serkkuja, heidän lapsiaan ja heidän lapsenlapsiaan :)
Vaikka edellisestä vierailusta oli vierähtänyt 25 vuotta, tuntui siltä, kuin olisin saapunut kotiin. Kaikki ne kasvot jotka ovat olleet lähinnä kuvia tätini lähettämissä joulukirjeissä ja päivityksissä vuosien varrelta, olivat nyt siinä ympärillä elävinä ja niin läheisinä. <3 Olen valtavan iloinen ja onnellinen että matka vihdoin toteutui.
Tätini Irmeli ja serkkuni Bryan ja Carolyn Suomen vierailulla 60-70-lukujen taitteessa.
Rakastan katsella vanhoja, ajan patinoimia valokuvia... :)
.
Postauksesta tuli nyt vähän kömpelö ja hiomaton kun sen pikaisesti kokosin aamukohmeessa hotellissame Las Vegasissa, mutta ehkä siitä välittyi niitä ihania, lämpimiä tunnelmia joita olemme saaneet matkalla kokea. :) Teen kotona vielä kokoomapostauksen reissun eri "pysäkeistä". San Luis Obisposta olisi kiva kirjoittaa kokonainen oma juttu, kaupunki ympäristöineen osoittautui todelliseksi Kalifornian helmeksi :)
Jos huomisen joulukalenteriluukkua ei muuten kuulu, se johtuu siitä, ettei Las Vegasin kentällä ollut nettiyhteyttä... Aikeenani on julkaista luukku lentokentällä ennen koneeseen menoa viiden maissa iltapäivällä paikallista aikaa eli aamuyöllä teidän aikaa. Toivottavasti netti ei sabotoi aiettani :)
*
P.S. Kiitos sille lukijalle joka vinkkasi Sephoran vaihto-oikeudesta. :) Käytetynkin tuotteen saa palauttaa 60 päivän sisällä ostosta. Vaihdoin epäonnistuneen rajauskynähankinnan eilen Vegasin Sephorassa UD:n päheään metallisenvihreään eyelineriin. :)
Muistattehan raksuset että Karkkipäivä kerää kimpsunsa ja kampsunsa ja muuttaa huomenna Kauneuden & Terveyden katon alle :)
Kuten todettua, mikään ei muutu, vain osoite (ja banneri...) :)
Samat jutut ihkuluomiväreistä uunipuuroon ja kosmetiikan raaka-aineista matkakertomuksiin jatkuvat huomisesta eteenpäin osoitteessa https://karkkipaivablogi.com/ Koko blogi arkistoineen ja kommentteineen siirtyy mukana. Jos huomaatte joitain puutoksia, esim. vanhoista postauksista puuttuvia kuvia, huikatkaa heti. :)
.
Huomenna starttaa myös Karkkipäivän jo perinteeksi muodostunut JOULUKALENTERI.
Luukuista arvotaan joka päivä aattoon saakka kosmetiikkayllätyksiä :) Voin vinkata, että ensimmäisessä luukussa on monen jokajouluisia suosikkituotteita yhdeltä kalenterin suosituimmilta merkeiltä ^_^
Koska it-maailma on mitä on, ja kaikkea kummaa voi tapahtua, pyydän kärsivällisyyttä JOS blogi ei jostain syystä huomenna olekaan vielä auki uudessa osoitteessa. Toivotaan, että kaikki menee hyvin. :) Minuakin kyllä jännittää... Etenkin kun olen täällä 9 tunnin aikaeron päässä, kun teillä valkenee 1. joulukuuta aamu olen itse vielä marraskuun puolella.
Nähdään siis huomenna kalenterin merkeissä :)
...ja hei - en mä sitten kuitenkaan voinut ihan kokonaan hyvästellä sateenkaaritikkaria... ;D
Jos jokin tällä matkalla harmittaa (vähän) niin se, että pakkasin laukkuni lähes täyteen kilorajaan saakka jo kotona. En ole shoppailevaa tyyppiä eikä minulla ole yleensä mitään vaikeuksia pidättäytyä täyttämästä laukkuani ostoksilla matkoilla ollessa. Mutta nyt....
Tällä kertaa olisin helposti voinut täyttää toisen 20 kilon laukun ostoksilla (en vähiten Bath & Body Worksissa).
Koska kuitenkin tiedän että en oikeasti tarvitse yhtään mitään ja kotona on edelleenkin meneillään hitaasti mutta varmasti etenevä ”eroon ylimääräisestä kamasta” –projekti, en ostanut uutta laukkua paluumatkalle ja olen niellyt ”tahtois…!” –tunteita kosmetiikkaliikkeissä ja (köh) vastustamattoman pehmeitä trikoopaitoja pursuavissa vaatekaupoissa. Saatoin kyllä ostaa neljä saman mallista (mutta eri väristä) trikoopaitaa GAPin 40% alennuksesta… Sen jälkeen en ole enää uskaltanut mennä GAPiin tällä matkalla.
Meikithän eivät paina juuri mitään joten niitä voisi ostaa enemmänkin, mutta tarvitsenko niitä? En tietenkään.
Olen saanut meikkiostokset rajoitettua tässä postauksessa esiteltyyn minimaaliseen määrään. Ihan yllätyin kun en löytänyt MACiltäkään mitään muita haluttavia luomivärejä kuin kaksi jo tuttua suosikkia. 6 dollarin hintainen refill-nappi tuntuu lähes ilmaiselta…. Ainakin verrattuna Urban Decayn 20 dollarin hintaisiin luomiväreihin. Yhden UD:n ostettuani muistin, että onhan Decayllakin irtonappeja ja heti alkoi harmittaa. Miksi en ostanut sellaista…? Vai olikohan niin, että UD:lla refillejä ei saa ostaa yksinään vaan ne täytyy ostaa tyhjän paletin kanssa…? En muista systeemiä mutta tosiasia on se, että noilla hylsyillä en tee mitään ja tuntuu hullulta maksaa muovireunuksista yli 10 dollaria….
MACiltä mukaan päätyivät vain kotona juuri hajotettu Beautiful Iris ja luonnonvaalea highlighter-ikisuosikki, L’Orealin edesmenneen Golden Beigen ohella paras nudevaalea luomiväri, Shroom.
Minun on pitänyt jo vaikka kuinka kauan omistaa oma postaus näille silmämeikin ”työhevosille” eli perusvaaleille luomiväreille. Hiljaisia, näkymättömiä, mutta niin tarpeellisia. Vaikka nudevaaleat luomivärit voivat ulospäin näyttää hyvin samanlaisille, luoden tunteen että ”Ihan sama mitä niistä käyttää”, se ei suinkaan ole sama. Vaaleissa, päälle päin lähes identtisiltä näyttävissä luomiväreissä on eroja, jotka ainakin meikkifriikki huomaa selvästi.
Itse ostin edellisen Shroomini loputtua tilalle MACin Ricepaper-sävyn, ihan vain kokeilunhalusta, ja totesin ettei se toiminut lainkaan niin hyvin kuin Shroom. Ricepaper on ratkaisevasti kellertävämpi sävy eikä sovi yhtä monipuoliseen käyttöön kuin neutraali Shroom joka sopii niin viileiden kuin lämpimien meikkien kanssa. Ricepaper on jäänyt lähes käyttämättä.
Sephorasta ostin Z-paletin irtonapeille. Taas sarjassamme ”tää on pitänyt ostaa jo niiiin kauan”. Näitä olisi voinut ostaa saman tien useammankin. Tykkään koostaa omia paletteja ja irtonappisysteemi on minulle kaikkein mieleisin. Omiin paletteihin koottavat napit vievät reissussakin kaikkein vähiten tilaa.
Muut luomivärihankinnat (sain näköjään jonkun keltavihreäkohtauksen): Kat Von D’n ihana räikeä kellanvihreä Electric Warrior ja likainen vihertävä kulta Trasher (tooodella metallista jälkeä jota rakastan). UD:lta kuvassa varsin vaisulta näyttävä mutta livenä ihana kultavihreä sävy Sideline, samaa duochrome-laatua kuin jo haalimani iki-ihanat Tonic ja Fireball.
Tonic on muuten varmaan koko vuonna eniten käyttämäni luomiväri, vaikka ostin sen vasta syksyllä. Se on yksi parhaita silmämeikkihankintojani koskaan. Juuri tämän vuoksi meikkifriikki ostaa aina vain lisää samoja sävyä (esim. minä loputtomiin violetteja): niissä on valtavasti nyanssi- ja koostumuseroja ja kun jaksaa metsästää, aina välillä osuu todelliseen kultasuoneen. Vain harva hankinta osoittautuu lopulta Tonicin (ja Beautiful Irisin) kaltaisiksi superhelmiksi. :)
Tässä sitten on matkan hutiostos. Voi että harmitti.
Innostuin kun bongasin Sephorassa nämä Lancômen vain Sephorassa myytävät Extreme Longwear-kynät, joissa oli tosi ihania sävyjä ja ihanasti liukuva koostumus. Näitä ei saa Suomesta, must get one here..!
Päädyin kädenselkä-swatchien perusteella suloiseen vaaleanliilaan sävyyn nimeltä Baroque (swatcheista alimmaisin). Mun kokemuksella olisi kyllä pitänyt tajuta miltä sävy näyttää pohjoismaalaisen vaalean henkilön luomilla…. Ei oikeastaan yhtään miltään. Sävy on aivan liian vaalea tehdäkseen varsinaista rajausefektiä, joten se on käytännössä kuin vaalea liila luomiväri. Lisäksi sävy on niin punertava, että se saa ilmeen näyttämään raikkaan sijaan väsyneeltä. Kaikkea muuta kuin imarteleva sävy minulle, siis.
Tällainen pastellinen rajaussävy toimisi upeasti tummalla ihonsävyllä jossa se loisi makean kontrastin. Vaalealla iholla sävy jää täysin pliisuksi. Höh. Sinne meni 21 dollaria. Baroque tulee toimimaan minulla vain pohjustuskäytössä, ja siihenkin se on turha koska omistan jo kivoja liiloja pohjustussävyjä.
Tässä meillä taas on esimerkki amerikkalaisesta erikoisesta kosmetiikan markkinointityylistä, josta kirjoitin jutun Floridan matkalla. Tällainen markkinointi ei ole sallittu Suomessa.
USAssa eri kauppaketjut (luulin aiemmin että vain CVS) voivat kehittää omia talon sarjojaan, joiden tuotteet ovat suoria kopioita tunnettujen brändien menestystuotteista. Niin suoria kopioita, että pakkaukseen on valmiiksi painettu minkä tuotteen kopio on kyseessä. Ihan hullua! :)
Myymälöissä kopiotuotteet on yleensä vieläpä sijoitettu alkuperäisten viereen. Eli jos asiakas on hakemassa Aveenon voidetta x, hänelle on tehty helpoksi löytää voiteesta talon oma, halvempi versio. Aveenon sijaan asiakas saattaakin valita alkuperäisen vieressä nököttävän Walgreensin tai CVS:n kopioversion. Jotenkin ihan kreisiä että tällainen menettely on USAssa laillista. Miettikää jos Suomessakin esim. Pirkan hedelmäjogurtti olisi hyllyssä suoraan Valion kyljessä ja siinä lukisi, ”Kuin Valion Hedelmäpommi”. Tai Rainbow’n suklaapatukkaan olisi painettu, ”Kuin Fazerin sininen”.
.
Loppukevennyksenä vielä toisenlainen esimerkki amerikkalaisesta markkinointiviestinnästä, jollainen ei ihan Suomessa menisi läpi.
Half & Half, paikallinen kahvimaito. (Voi sitä toki muuhunkin käyttää mutta on standardi nimenomaan kahvimaitona.)
Half & Half on sekoitus maitoa ja kermaa, mutta ei kirjaimellisesti suhteessa 50-50, kermapitoisuus on vain muutamia prosentteja. Juoman kokonaisrasvapitoisuus on noin 9. Jo nimitys ”puolet ja puolet” olisi Suomessa kielletty, sillä Suomessa mainosteksteissä ei saa esittää väitteitä tai vihjauksia joilla ei ole totuuspohjaa. (Esim. voimariinin piti vaihtaa nimi oivariiniksi koska se ei sisällä pelkkää voita.)
Mielenkiintoisesti, Half & Halfista on myös olemassa…. rasvaton versio..! Siis tuote joka on ”puolet kermaa, puolet maitoa”, mutta jossa ei ole lainkaan rasvaa. Ööö? :D Onko joku kuullut rasvattomasta kermasta..?
Tuoteseloste kertoo, että juomassa on kermaa sen verran, että ”rasvapitoisuus on mitätön”. Mikä ihme on tämän tuotteen tarkoitus? Kyseessä on rehellinen rasvaton maito, skimmed milk. Kuitenkin sitä on sallittua markkinoida nimellä ”Half & Half”. Kuluttajalle luodaan kuva täyteläisemmästä tuotteesta, ja hän luulee ostavansa terveellisemmän version kermamaidosta, vaikka hän todellisuudessa ostaa rasvatonta maitoa. On nämä jenkit hassuja…
Aamun winter-wonderland... <3
.
Blogin muutto lähestyy.... torstaina Karkkipäivä löytyy osoitteesta
