Täytyy jakaa tällainen kesän teemaan sopiva karvajuttu Zürichistä :)
No, en tiedä huvittaako tämä ketään muuta mutta minua huvitti sen verran että oli pakko kuvata tämä ikkuna.
Kotireittini varrella Zürichin Wiedikonissa sijaitsee ihokarvojen poistoon erikoistunut liike, jonka tyyli ulospäin on muuten-niin-chicissä Zürichissä silmiinpistävän erilainen. Kauneusalalla kun yleensä mainostetaan hemmottelevalla elämyksellisyydellä ja salonkien näyteikkunat ovat perinteisesti vähän toisen tyyppisesti somistettuja.
Houkuttaisiko teitä pistäytyä asiakkaaksi tähän karvasalonkiin? :) Miten olisi vaikka brassi?
"Pysyvää ihokarvanpoistoa", mainostaa Birmendorfestrassella sijaitseva hoitola vedoten mallinukeillaan mitä ilmeisimmin vähän erilaisen huumorintajun asiakkaisiin. Tai no, mitäs minä tiedän sveitsiläisten huumorintajusta, ehkä tällaiset jutut vetoavat heihin enemmän kuin kuvat silosäärisistä, pehmeäihoisista naisista taustallaan vaaleanpunaisia kukkasia. :)
Ikkunassa pyörii, siis kirjaimellisesti pyörii alustallaan puoliksi karvaiset miehen torso ja naisen sääret. Näky oli jotenkin niin absurdi että se nauratti ja pysäytti joka kerta kun kuljin ohi.
Minulle tuli enemmänkin mieleen joku modernin taiteen ihokarvanpoistohysteriaan kantaaottava teos kuin kauneussalongin ikkuna.
"Kymmenen vuoden kokemuksella - ja hyvään hintaan."
Ja mitäs nämä sveitsiläisittäin hyvät hinnat sitten ovat?
Karvanpoisto huulten alueelta irtoaa edullisimmin - 30 frangia eli noin 28 euroa. Koko kasvoista saa pulittaa 94 euroa ja brassista 142 euroa. Takapuolen karvattomuus keventää kukkaroa 113 euron verran.
Oletettavasti tulos ei kestä lopun ikää yhdellä ainoalla käsittelyllä vaikka salonki "permanent" karvanpoistosta puhuukin. Taas voi vain miettiä, miten paljon olemme valmiita maksamaan päästäksemme lähemmäs vallitsevia kauneusihanteita... (Okeiokei, muistan kyllä että osa perusteli karvanpoistoaan myös hygienialla ja selvästi mukavammantuntuisella olotilalla, ja kyllä, voin uskoa että pikkarien haaraosan ympäri kivuliaasti kiertyvät karvat ovat jo hyvinkin perusteltu syy karvojen poistoon...)
Jotenkin tuo hinnasto vielä vahvisti mun kokemusta näyteikkunasta taideprojektina ja kannanottona ihokarvakulttuuriimme, vaikka se varmastikin on ollut kaikkea muuta kuin salongin tarkoitus. (Öh, tuntuu hassulta ylipäänsä kutsua tuon näköistä paikkaa salongiksi....)
.
Näitä mietiskellessä voin omankin pinnallisen bikiniraja"huoleni" merkeissä vielä lisätä viimeisen updaten alkukesän brassi-keissiini: eipä tarvinnut koko kesän aikana siistiä bikinirajaa. Voidaan ainakin mun kohdalla siis puhua todella pitkäkestoisesta tuloksesta. Vasta nyt, runsas 10 viikkoa sokerikäsittelystä, biksuraja-alueen ulkopuolella alkaa punkea kasvustoa. Ja sekin edelleen niin hentoista ja harvaa että kehtaisin mennä rannalle tällä "lookilla" :)
En ole koskaan voinut ylpeillä kulmakarvojenmeikkaustaidoillani. Osaan mielestäni meikata ihan kivasti ja hallitsen perustekniikat, mutta kulmakarvat eivät kuulu vahvuuksini, sen olen hyväksynyt. Etenkin harvat ja ohuet kulmakarvat, kuten omani, ovat mielestäni haastavat meikata koska ne täytyy käytännössä piirtää ja värittää esiin, ja tulos näyttää helposti epäluonnolliselta jos ei hallitse asiaa.
Tänäkin päivänä koen edelleen välillä turhautumisen hetkiä kun kulmakarvat näyttävät joskus meikkikuvissa niin huonosti meikatuilta ja huonon muotoisilta. (Tosin en sanoisi huippuammattilaisenkaan aina onnistuvan, vaikka makuasioitahan nämä toki ovat.) Jos itse onnistun joskus saamaan kulmakarvani nätin näköisiksi, pidän sitä sattumana.
Joku aika sitten selaillessani blogin vanhoja postauksia sain kuitenkin melkein kahvit väärään kurkkuun kun tajusin, millä lailla olen vielä blogin alkuaikoina meikannut kulmani, siis ei herran jestas..! Jotain kehitystä on sentään tapahtunut ^_^
Kokosin tähän vanhoja meikkikuviani 7-9 vuoden takaa, osa kuvista on siis jo ajalta ennen blogia. Kuvista voi mm. todeta, että kulmakarvageeliä ei tosiaan ole käytetty noihin aikoihin, karvat harottavat mihin sattuu ^_^ :D Nyt geeli on ihan must.
Minullahan on siis luonnostaan niin ohuet ja harvat kulmat että blogin alkutaipaleella sain useinkin kommentteja siitä, miksi nypin ne niin kamalan näköisiksi. Monelle näkyi olevan vaikea ymmärtää, että toisten kulmakarvat ovat ohuet ilman pinsettien väliinpuuttumistakin. Kysymyksiä tuli itse asiassa niin tiuhaan, että väsyin vastaamaan niihin ja jossain vaiheessa minulla oli blogin sivupalkissa kestoilmoitus kulmakarvojeni luonnollisesta ohuudesta ja epäesteettisyydestä ^_^
Vanhoja meikkikuvia katsellessa voi itse asiassa hyvinkin ymmärtää kysymysten perusteet - olen meikillä vielä korostanut kulmien ohuutta värittämällä kulmavärillä kapeamman alueen kuin mille karvat levittyvät. :-0
Näemmä perusmeikkityylini on ollut tuollainen tasaisen ohut kaarikulmakarva johon ei ole yritettykään tuoda mitään kulmaa tai siipimäistä muotoa. Tai sitten lähes ihan luonnontilaan jätetyt, todella huolimattomasti väritetyt kulmat jotka näyttävät epätasaisen värin vuoksi lyhyiltä töpöiltä.
Ikäänkuin kulmakarvat olisivat olleet minulle ihan toissijainen asia, alue joka ei liity silmämeikkiin. Olen jaksanut väkertää monivärisiä meikkejä vahvoilla rajauksilla ja irtoripsillä mutta jättänyt kulmakarvat käytännössä ihan miten sattuu! ^_^ Ihan hullua :D
Tätä nykyä kulmakarvatyylini on edes vähän järkevämpi ja siistimpi, ja meikkaan kulmat alkupäästään kevyesti paksummiksi ja yritän rikkoa niiden luonnollista, pötkylämäistä kaarimuotoa pienellä kulmikkuudella.
Siltikin tyylini on hyvin kaukana tämän hetken todella graafisesti ja vahvasti meikatuista kulmista. En itse pidä niin meikatun näköisisistä kulmakarvoista (à la Linda Hallberg, esimerkiksi) mutta toisaalta, en sellaisia osaisi meikatakaan ^_^
Tässä teille siis kokoelma vanhoja meikkikuviani vuosilta 2007-2009. Vanhimmat meikkikuvat olin aikoinaan rajannut juuri kulmakarvan kohdalta, siksi osa kuvista näyttää oudosti cropatuilta. Vahvistaa sitä mielikuvaa, että en ole tuohon aikaan mieltänyt kulmakarvoja ylipäänsä kuuluvaksi meikin kokonaisuuteen. ;p
Ihana tuo alarivin vasemmanpuolimmaisin - kunnon tumma smokey ihan meikkaamattomilla kulmilla..! XD
Alimman rivin oikeanpuolimmaisin on ihan suosikkeja, oikein huutaa geeliä tai vahaa...! Ja kaikki kuvat huutavat eri sävyä, mulla on näköjään ollut käytössä vain yksi tosi tummanruskea kulmavärisävy, aivan liian tumma minulle. Osissa kuvista on tosin myös kestovärjätyt kulmat.
Mukavaa torstai-iltaa ja meikkauksen iloa, ehkä näiden kuvien jälkeen tuli halu pinkaista peilin ääreen ja tsekata miltä ne omat kulmat näyttää ^_^ No, eivät varmastikaan näin karuilta...! :D
Useimmat blogin vakkarilukijoista tietävätkin, että olen "Yhden Huulirasvan Nainen" - tai no, oikeastaan kahden koska Blistexin ja Carmexin purkkihuulirasvat ovat lähes identtisiä. Olen käyttänyt Blistex-purkkia 13-vuotiaasta saakka eli aika kunnioitettavan määrän vuosia, ja Carmexia siitä lähtien kun sitä alkoi saada Suomesta.
Huuleni ovat hämmentävän nirsot eikä niille kelpaa yllämainittujen lisäksi juuri mikään muu rasva, etenkään puikkomallinen. Nimenomaan puikkomalliset olen vuosien varrella todennut itselleni kaikkein huonoimmiksi huultenhoitajiksi, jokin niiden koostumuksessa ei vain, kenties kirjaimellisesti, uppoa huuliini.
Yleensä en tällä taustalla jaksa edes testata puikkomallin huulirasvoja, mutta nyt päätin asiakseni antaa neljälle puikolle mahdollisuuden ja testasin niitä usean viikon ajan keväällä ja alkukesästä. (Olin ajatellut kirjoittaa tämän jutun lomamatkan aikana mutta ei sitten oikein huulirasvat jaksaneet reissussa inspiroida... ^_^)
Testikvartetti: Hurraw'n Moon Balm, Maybellinen Baby Lips, Laveran Classic Lip Balm ja Bulldogin Original Lip Balm.
Muut paitsi Baby Lips ovat luonnonkosmetiikkaa ja muut kuin Hurraw'n olen saanut blogin kautta.
Yleisesti: muutama testirasvoista vaikutti aluksi yllättävän hyviltä ja etenkin yhden kohdalla olin jo miettimässä, löytyikö vihdoin puikkomallin rasva jonka huuleni hyväksyvät. Mutta valitettavasti ei, lopulta kaikkien kohdalla saattoi todeta sen yhden ja saman pääheikkouden: ne eivät kestä huulillani ja kosteuttava tunne on joko lähes olematon tai häviää nopeasti.
Testattavista Bulldogin huulirasvakoostumus on simppelein koostuen vain 11 ainesosasta, Laveran sertifioidussa huulivoiteessa on 27 ainesosaa ja pääsääntöisesti synteettinen Baby Lips vetää pisimmän kemikaalikorren sisältäen yli 30 ainesosaa.
Hurraw Moon Balm
Ainesosat: avokadoöljy, manteliöljy, candelillavaha, kaakaovoi, kookosrasva, risiiniöljy, oliiviöljy, arganöljy, ruusunmarjansiemenöljy, valkohilpan siemenöljy, e-vitamiini, vaniljauute, Perubalsam-öljy, sininen kamomillauute.
Hurraw mainostaa Moon Balminsa sopivan erityisesti yökäyttöön, mikä menee ainakin tämän huulirasvasuurkuluttajan älyn yli sillä en ymmärrä miksi yöllä tarvitsisi erilaisen huulirasvan. "Vaniljan ja Perubalsamin tuoksu tuudittaa sinut uneen"... Okei, noh. :) Jos niin sanotte. Valmistaja lupaa tuotekuvauksessaan myös "serious staying poweria", mutta sekin jäi tältä käyttäjältä löytämättä.
Hurrawin kuubalmi on koostumukseltaan ja vaniljaiselta tuoksultaan oikein miellyttävä. Puikon pinta sulaa heti kosketuksissa huulen kanssa ja rasva levittyy notkeasti ja mukavan tuntuisesti ohuella kalvolla. Rasva tuntuu huulilla miellyttävältä, mutta tunne jää huulen pintaan, rasvaisuus ei "vajoa" huulen sisään. Kestävyydeltään Hurrawin puikko on testinelikön parhaita, mutta ei lähellekään yhtä hyvä kuin suosikkini Blistex ja Carmex. Ja ennen kaikkea - vaikka rasvainen pinta säilyy huulilla, huulet eivät pinnan alla tunnu ravituilta ja viimeistään tunnin kuluttua tulee tarve laittaa lisää rasvaa.
Lavera Classic Lip Balm
Ainesosat: castor seed oil, rhus verniciflua peel wax, carnauba wax, candelilla wax, shea butter, olive fruit oil, parfum, cocoa seed butter, squalane, polyglyceryl-3 polyricinoleate, aqua, jojoba seed oil, sweet almond oil, aloe barbadensis leaf juice, sunflower seed oil, sodium hyaluronate, calendula officinalis flower extract, soybean oil, magnesium sulfate, tocopherol, glyceryl oleate, glycerin, hydrogenated castor oil, sunflower seed oil, brassica campestris/aleurites fordii oil copolymer, ascorbyl palmitate, alcohol (en jaksanut enää suomentaa... :D)
Koostumukseltaan hitusen jähmeämpi puikko kuin Hurraw, mutta rasva levittyy oikein miellyttävästi. Puikko jättää paksumman kalvon kuin Hurraw, mutta kalvo ei ole jäykän vahamainen vaan vahat sulavat ja notkistuvat nopeasti ihokontaktissa jättäen liukkaan, miellyttävän pinnan. Tuoksu hillitty, lähes olematon (miksi onkin mielenkiintoista että parfum on incissä suhteellisen korkealla). Tuntuu hyvin suojaavalta, ehkäpä sellaiselta ideaalisesti talveen sopivalta huulirasvalta.
Voisin kuvitella monen puikkohuulirasvaleiriläisen tykkäävän Laveran tarjokkaasta. Minustakin voide on todella miellyttävän tuntuinen mutta kuten muut puikot, sekään ei kykene "tyydyttämään" (aargh, eikö oikeasti olisi vähemmän pervolta kuulostavaa ilmaisua tähän yhteyteen..?) huuliani yhtä pitkäkestoisesti kuin ylivertaiset Blistex ja Carmex.
Bulldog Original Lip Balm
Ainesosat: hydrogenated coconut oil, candelilla wax, castor seed oil, olus oil, carnauba wax, cocoa seed butter, shea butter, cornmint leaf oil, tocopherol, sunflower seed oil, limonene
Tämä on se puikko, jonka kohdalla ensin ajattelin jo löytäneeni lähes 'Exien veroisen voittajahuulirasvan. Koostumus on jännä; kun puikkoa levittää huulille, koostumus tuntuu ensin hieman rakeiselta, mutta rakeisuus sulaa ja katoaa nopeasti. Kalvofiilis on ohuehko, jossain Hurraw'n ja Laveran välillä. Bulldogin Balm tuo huulille testipuikoista kaikkein ravitsevimman tunteen ja rasva tuntuu ikäänkuin tunkeutuvan syvemmällekin huuliin eikä kalvo ole niin vahamainen.
Päättelin lopulta, että tuo "syvempi" ravittu tunne tulee todennäköisesti mintusta ja sen aiheuttamasta pienestä kihelmöinnistä, ei niinkään siitä että Bulldogin rasvakoostumus imeytyisi sen syvemmälle. Minttu tuo huulille kihelmöivää tunnetta, samaan tapaan kuin Blistexissä ja Carmexissa käytetty kamferi ja mentoli. Mentoli (sen paremmin kuin kamferi tai luonnollinen minttukaan) eivät hoida huulia mutta niiden aikaansaama kihelmöinti tuo kosmetiikkatuotteessa käyttäjälle kokemuksen siitä, että "jotain tapahtuu" ja aine vaikuttaa.
Joka tapauksessa, Bulldogin puikko on testihuulirasvoista suosikkini. Se ei lopulta yllä suosikkipurkkieni tasolle koska koostumus ei miellyttävyydestään ja minttuisuudestaan huolimatta ole yhtä täydellinen kuin legendaaristen 'Exien notkea voide. Puikkohuulirasvoissa on aina lähtökohtaisesti vahamaisempi ja täten kalvomaisempaa tunnetta luova koostumus kuin purkkirasvoissa, koska kiinteä puikkomuoto vaatii jäykkiä vahoja.
Maybelline Baby Lips
Ainesosat: polybutene, octyldodecanol, petrolatum, isopropyl myristate, polyethylene, ozokerite, diisostearyl malate, shea butter, candelilla wax, vp/hexadecene copolymer, alumina, synthetic fluorphlogpite, aroma, pentaerythrityl tetra-di-t-butyl hydroxyhydrocinnamate, tocopherol, tocopheryl acetate, calcium aluminum borosilicate, limonene, silica, benzyl alcohol, honey, centella asiatica extract, aluminum hydroxide, linalool, citral, benzyl benzoate, tin oxide, hexyl cinnamal, eugenol, calcium sodium borosilicate, bht, dimethicone, citric acid, parfum (+ väripigmentit).
Baby Lipsejä olen kokeillut satunnaisesti aiemminkin ja todennut ne huulillani erittäin ei-toimiviksi, joten tämäkään testitulos ei yllättänyt. Baby Lips jättää huulille periaatteessa ihan miellyttävän, ohuen kalvon, mutta sen kosteuttavuustunne on lähestulkoon nolla. Rasvapinta onnistuu myös jotenkin haihtumaan ennätysajassa, kestävyys on testatuista kaikkein heikoin.
Huono kosteuttavuusteho ei sinänsä tule yllätyksenä kun katsoo Baby Lipsin ainesosaluetteloa josta yli puolet ainesosista on jotain ihan muita kuin kosteuttavia ja pehmentäviä aineita, eli puikon koostumukseen, tuoksuun ja säilyvyyteen vaikuttavia. Kiinnostavia eroja kun vertaa vaikka Hurrawiin, jonka koostumuksessa hoitavia ainesosia on 80% ja hajusteita 20%. Baby Lipsiä en periaatteessa itse käyttäisi edes hätävarahuulirasvana, tällainen koostumus on minulle vähän kuin ei laittaisi huulirasvaa ollenkaan.
Mutta makuja, huulia ja käyttäjiä on monenlaisia, jokaiselle huulirasvalle löytyy omat faninsa. :) Mikä toimii yhdellä voi olla toiselle huonoin tuote koskaan.
.
Lavera, Hurraw ja Bulldog ovat löytäneet paikkansa eri takkien taskuista varamiehen ominaisuudessa. Huulirasvariippuvaisena sijoitan huulirasvoja kaikkialle välttääkseni tilanteen, jossa yhtäkkiä olen ilman huulirasvaa. En sano että on millään lailla mukavaa olla näin riippuvainen jostain kosmetiikkatuotteesta mutta minkäs teet, kun on kerran lähtenyt huulirasvatielle on todella vaikeaa totuttaa huulia pois rasvauksesta. Myönnän että en jaksaisi edes yrittää, ylimenokausi tietäisi tuskaisia hetkiä (varmaankin viikkoja) halkeilevien huulien kanssa.
Nyt täytyykin muuten kysyä uteliaisuudesta:
onko Karkkipäivän lukijoiden joukossa henkilöitä, jotka pärjäävät täysin ilman huulirasvaa?
