Hei ystäväiseni.
Vähän vielä tekisi mieli "laiskotella" ja möllöttää kuusen valossa pelaamassa Muuttuvaa Labyrinttia glögimukia täytellen mutta eiköhän laiteta jo postausta ulos. :) (Glögiä voi juoda myös blogatessa ;))
Joulukalenterini suosituimmaksi osoittautuneen upean Lumene Invisible Illumination -luukun kommenteista selvisi, että Karkkipäivän lukijakunnassa on kuin onkin vielä ihmisiä joita Lumenen uutuuslanseerauksen hehkutukset eivät vielä olleet syksyn aikana tavoittaneet. Korjataanpa tilanne välittömästi tällä jutullani - vaikka luukun jälkeen viimeistään näiden ihanuuksien valo oli varmasti langennut kaikkien päälle... ^_^
Kuten luukun yhteydessä mainitsin, oma suosikkini tästä hehkusarjasta on väriseerumi, Instant Glow Beauty Serum.
Rakastan luonnollista, näkymätöntä ja kuulasta meikkipohjaa, eikä ihoni kaipaa paljon peittoa. Ohuenohut, kosteuttava väriseerumi jättää läpikuultavan ja uskomattoman kauniisti valoaheijastavan pinnan joka luo välittömästi keijukaismaisen kuulaan ihon.
Kasvoilla Lumene Invisible Illumination -tuotteet: Instant Glow Beauty Serum Nordic Light Serum Concealer Nordic Light Instant Illuminizer, sävy Rosy Dawn Nordic Light Instant Illuminizer, sävy Shimmering Dusk Nordic Light Lip Perfector Balm
Valoaheijastava, hehkuva pinta kaunistaa etenkin kuivan, samean ja ikääntyneen ihon mutta ihan kaikille se ei ole paras meikkipohja; suurihuokoiselle ja rasvoittuvalle iholle en tämäntyyppistä tuotetta suosittelisi. Helmiäispigmentit korostavat huokosia eikä Beauty Serum olisi minullakaan kaunistavin ratkaisu "suurihuokospäivinä". Mutta ihoni ollessa normaalissa kuosissaan rakastan valoaheijastavaa, jopa hieman kostean näköistä meikkipohjaa :)
...joudun myöntämään, että käytettyäni nyt koko syksyn hyvin kuulasta, voidemaista meikkipohjaa (Natural Code CC <3), tuntui ihana Lily Lolokin kumman mattaiselta... :D
Beauty Serum tuo jo itsessään erittäin heleän pinnan, mutta lisähehkua saa halutessaan Instant Illuminizer -valopisaroilla. Hohtavan, kevyen poskipunan tapaan toimiva Rosy Dawn on näistä kahdesta suosikkini. Valopisaroita voi käyttää yksinään tai sekoittaa väriseerumiin - tai miksei muuhunkin meikkivoiteeseen johon kaipaa lisähehkua.
Monet arastelevat nestemäisiä poskipunatuotteita kokien, että niitä on vaikeampi levittää ja häivyttää kuin puuterimaisia. Invisible Illumination -sarjan tuotteissa on niin läpikuultava pigmentti ja niin helposti iholla liukuva koostumus, ettei niillä voi saada aikaan jumahtavia länttejä. Päinvastoin, väitän että näillä tuotteilla saa helpommin luonnollisen tuloksen kuin puuteriposkipunalla. Puuterimainen tuote voi jättää jauhoisen pinnan etenkin kuivalla iholla, mutta nämä kosteuttavat koostumukset levittyvät iholle jättäen äärimmäisen luonnollisen, raikkaan ja läpikuultavan jäljen.
"Rautalanka"kartta valopisaroiden sijainnista kasvoillani :) Mm. tällä tavoin valopisaroita voi käyttää.
Sivelin valkoista Shimmering Dusk -sävyä ohutkärkisellä peiteainesiveltimella myös silmien sisänurkkaan ja alaluomelle. Amorinkaarellakin on hipaisu, sinne jäi nuoli laittamatta :P Tällä tuotteella saa helposti luotua todella eteerisen Fairy -lookin. Mutta tosiaan, jos iho kiiltelee helposti jo luonnostaan, korostukset on parempi tuoda kasvoille puuterimaisella tuotteella ihon kiiltoa hillitsevän mattameikkipohjan päälle.
Olen saanut Invisible Illumination -tuotteet Lumenelta.
*
Ainiin jouluaaton arvonta! :) Tuoksuvan Bath & Body Works -vartalovoidesetin voitti Coconut. Voittajaan on otettu yhteyttä.
Olin saanut lukijaltani joululahjan Kauneuden & Terveyden toimitukseen. Se lähetettiin sieltä kotiosoitteeseeni ja sain sen juuri sopivasti päivää ennen kuin lähdin joulun viettoon pohjoiseen.
Oma kalenteriluukkuni 25. :)
Kiitos sinulle, kuka ikinä oletkaan. :) Eleesi lämmitti enemmän kuin kahdetkymmenet lapaset...!
Olen niin otettu etten tiedä mitä sanoa.
....ja arvatkaa mistä lapasten kuvio on peräisin...
siitä Bath & Body Worksin ihanasta kynttilästä johon kerroin marraskuussa ihastuneeni :)
Aaawww...!!!
En oikein keksi muuta sanottavaa kuin että voi miten sympaattisia ihmisiä maailmaan mahtuu. <3
Olette valtavan rakkaita, lukijani.
Ja toivottavasti Sinä, nimetön lukijani joka lähetit lapaset, et puolestasi pahastu siitä että julkaisin kuvan kirjeestäsi (peitin kuitenkin henkilökohtaisimman osuuden). Tämä oli ainoa tapa kertoa Sinulle että lahja tavoitti minut ja kiittää Sinua. :)
*
Olen lukenut aamupäivän ajan muistojanne liittyen eiliseen blogin joulukalenteriluukkuun ja myös ne ovat lämmittäneet mieltä. Julkaisen ne maanantaina etteivät arvontasivustojen kautta tulleet saa tilaisuutta kopioida muistojanne omiin osallistumisvastauksiinsa. Sillä sen jos minkä luukun palkinnon haluan menevän oikeasti lukijalleni :)
Ihanaa joulupäivää kaikille :)
Tähän vielä Alerionin jouluterveiset ^_^ Kuume on kuulema laskenut ja pieni viettää joulua vähintään hyvällä ruokahalulla :) <3
Luin eilen jutun pienestä orivarsasta joka sai minut liikuttumaan niin, että haluan jakaa pikkuisen tarinan teidänkin kanssa. Koska se on niin hyvän mielen juttu.
Osa teistä on ehkä lukenut tästä lehdistä tai muusta mediasta, tosin en tiedä kuinka laajasti pikku-orin tarinasta on kirjoitettu Pirkanmaan ulkopuolella. Minä luin uutisen Aamulehdestä, se oli julkaistu jo 10. joulukuuta mutta näin jutun vasta nyt kun siskoni lähetti siihen linkin. Me olemme tällaisia hyvän mielen sympaattisten eläinjuttujen jakajia :)
Jutun kuvat: Tarja Väätänen.
Mänttään syntyi viime toukokuussa vinoturpainen varsa.
Sillä on harvinainen wry nose -kasvuhäiriö: turpa alkaa kasvaa kasvupisteen ympärille. Alaleuka on suora mutta yläleuka vääntynyt. Koska vinosta turvasta seuraa monenlaisia ongelmia, on monen wry nosen kohtalo tulla laitetuksi pois. Toinen vaihtoehto on kallis korjausleikkaus, joita tekee maailmassa vain harva eläinlääkäri.
Alerion ja emä Lara
Orin nimeksi tuli Alerion. Nimi tulee tarun myyttisestä raajarikosta linnusta joka kuvataan ilman nokkaa ja jalkoja.
Suurin osa Suomessa syntyneistä wry nose -hevosista on lopetettu, mutta Alerionin omistaja Tarja Väätänen päätti satsata leikkaukseen.
Alerionin eli Ripun elämä on ollut rankkaa, mutta pieni on osoittanut olevansa taistelijaluonne. Ensimmäiset 6 kuukautta Tarja Väätänen juotti sitä tuttipullolla sillä varsa ei voinut vinon turpansa vuoksi imeä kunnolla emänsä maitoa. Varsa vahvistui ja osoitti sitkeytensä, siitä kasvoi ponteva ja elämänhaluinen nuori ori. Aamulehden jutussa Väätänen kertoo että "jotenkin se sai nyhdettyä heinää, takahampaissa ei onneksi ollut vikaa joten se pystyi jauhamaan ruoan suussaan".
Ystävät, tutut ja vieraatkin lahjoittivat rahaa ja leikkaussumma saatiin kokoon.
Leikkauspäivä koitti viimein itsenäisyyspäivänä. Leikkauspaikaksi oli valikoitunut Ruotsin Malmö jossa vaativa nukutus osattiin tehdä. Toinen kirurgeista oli tanskalainen, toinen lensi paikalle Yhdysvalloista saakka.
Leikkaus kesti 4,5 tuntia ja kaikki meni hyvin. Uusi yläleuka muokattiin orin omasta kylkiluusta.
Viisi päivää myöhemmin Rippu palasi kotiin Mänttään ja viettää nyt toipilasaikaa kotitallissaan. Kaikki on mennyt tähän saakka hyvin ja Rippu on jo päässyt ulkoilemaan ja juoksemaan maneesiinkin. Se kuulema "syö, syö ja syö", Tarja Väätänen kertoo.
Minulle tulee tällaisista uutisista niin valtavan hyvä mieli. Monen mielestä vammaiseen varsaan satsaamisessa ei olisi mitään järkeä, kun ei hevosesta koskaan tule terveen kaltaista eikä siitä saa terveen eläimen hyötyä. Osan mielestä tämänkin rahan olisi voinut laittaa johonkin tärkeämpään kuten lasten syöpäsäätiöön tai Syyrian Aleppoon. Kunnioitan tätäkin mielipidettä. Silläkin riskillä että kuulostan typerältä idealisti-tunteilija-urpolta, olen iloinen siitä, että satsataan eläimenkin elämään. Jonkun mielestä ihmiselämä on arvokkaampi kuin eläimen, mutta minä en osaa nähdä asiaa sillä lailla mustavalkoisesti. Minä iloitsen siitä että eläimiäkin autetaan <3 Kaikkeen apuun ei aina voi liittää järki- tai hyötyarvotuksia. Joskus on toimittava niinkuin sydän sanoo, ja juuri niin teki Alerion-varsan omistaja.
Liityin heti seuraamaan Alerionin Facebook-sivua ja sieltä luin tänään viimeisimmät kuulumiset: Ripulle on noussut tikkien poiston jälkeen kuumetta ja turvan tukipuikot saattavat olla ennenaikaisesti irtoamassa. Nyt vain paljon tsemppienergiaa taistelija-Ripulle, toivotaan että kuume laskee ja Rippu pääsee viettämään joulua hyvissä voimissa!
Aamulehti seuraa Alerionin selviämistarinaa. Aiemmin julkaistut jutut voi lukea täältä ja täältä. Alerionin kuulumisia voi seurata myös Facebookissa.
