Max Factorin False Lash -ripsariperhe on kasvanut uudella tulokkaalla josta innostuin kovasti: False Lash Epic. Alkuperäinen False Lash Effect on yksi vuosien takaisia suosikkejani, ja tämän maskaraperheen uudet tulokkaat kiinnostavat aina. Pääsin mukaan Max Factorin kampanjaan esittelemään uutukaista kera Masterpiece Cappuccino Nudes -meikkitutorialin ja täältä pesee :)
False Lash Epicissä on pallokärkinen harja jonka tyyppistä maskaraharjaa en ole itse aiemmin käyttänyt ajatellen että se sotkisi ahtaalla silmäalueellani. Mutta päinvastoin - FLE'n pallokärki on mitä parhain ripsien selvittäjä ja aukikampaaja - joka samalla tuo vielä siististi lisää massaa yksittäisiin ripsiin!
Neljästä eri harjastyypistä ja kaksipuolisesta rungosta koostuvaa harjaa voi käyttää maun mukaan monella tapaa. Massiivisimman tuloksen saa vetämällä maskaraa ensin harjan tasaisella puolella ihan ripsien tyvestä saakka (tasainen puoli osuu kauttaaltaan ihan ripsien juureen), erottelemalla ripset sen jälkeen harjan kaarevalla puolella ja lisäämällä sen jälkeen pallokärjellä massaa sisä- ja ulkonurkan pienimpiin ripsiin.
Omaksi suosikkitavaksi on muodostunut vetää perusmaskarointi kaarevalla puolella ja lisätä sitten extramassaa ja erottelua pallokärjellä. Tuo pallokärki on tosiaan jännä kun se samalla tuo vahvasti lisää volyymia, mutta myös vetää auki mahdolliset paakut. Tykkään myös siitä kun sen voi helposti kohdentaa sisä- tai ulkonurkkaan. Kärki näyttää kuvassa kömpelömmältä kuin se on käytössä. Kapeakärkisellä maskaraharjalla saavuttaa myös hyvin ahtaat kohdat, mutta FLE'n harjaksinen pallokärki mahdollistaa sen, että kärki tavoittaa ne ihan piskuisimmatkin ripset ja tallettaa niihin maksimaalisesti väriä.
Hintaa False Lash Epicillä on 19,90€ / 13,1 ml ja maskaraa saa mm. Sokokselta.
Tein Cappuccino Nudes -paletilla kaikille silmien sävyillle sopivan pehmeän ruskean ja beigen sävyisen arkimeikin. No, jollekulle tämä ehkä olisi juhlameikkikin, minulle arkinen :)
Paletissa on kahdeksan sävyä joista puolet ovat mattaisia, puolet hohtavia. Tasa-arvoa mattaisten ja hohtavien sävyjen ystäville! ^_^
Paletin sävyt ovat vaalea, läpikuultava kulta (hohtava), luonnonvaalea nude (matta), ruusubeige (hohtava), hyvin vaalea ihonsävyinen beige (matta), toffeinen ruskea (hohtava), tummanruskea (matta), tummanruskea (hohtava) ja syvä tummanruskea (matta).
Cappuccino Nudes -meikki + FLE-ripsari ennen ja jälkeen.
2. Levitä seuraavaksi valo ja varjot: ulkonurkkaan mattaista tummanruskeaa (mattaisella saat parhaan varjoefektin), luomen keskelle ja luomivakoon hohtavaa toffeenruskeaa ja sisänurkkaan valoa hohtavalla ruusubeigellä.
3. Rajaa yläluomi paletin tummimmalla sävyllä, mattaisella syvällä tummanruskealla. Käytä rajaukseen ohutkärkistä luomivärisivellintä.
4. Viimeistele meikki lisäämällä kulmaluulle highlight paletin vaaleimmalla sävyllä. Lisää halutessasi alaluomelle pehmeä rajaus paletin tummanruskealla ja toffeenruskealla sävyllä.
5. Harjaa ripsiin maskara.
Kauniisti erotellut, siistit ripset ja hillitty meikki joka piirtää silmät esiin pehmeästi mutta tehokkaasti. Sopii kaikille :)
KILPAILU. Minulla olisi teille kolme kappaletta False Lash Epic -maskaroita arvottavana. :) Osallistut arvontaan kertomalla, mitä sävyjä sinä käytät mieluiten arkimeikissäsi.
Kilpailun säännöt täällä. Osallistumisaikaa on 22.11. kello 24.00 saakka. Jätäthän osallistumiskommenttiisi myös sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville
Yhteistyössä Max Factor
Arvonta suoritettu. Maskaran voittivat Veera, Elanor ja sari. Onnea voittajille :)
Minun teki mieli blogata tästä jo viikko sitten tuoreeltaan, mutta sopiva hetki tuli vasta nyt.
Beauty Highlights -blogin Mia ja minä otimme läjän kaveriselfieita viikon takaisessa Bloggers' Inspiration Day -tapahtumassa. Niistä kumpusi aihe tähän kirjoitukseen.
Kuvissa on kaksi naista jotka näyttävät mielestäni mukaville ja iloisille. Jonkun mielestä he ovat kauniita, jonkun mielestä tavallisen näköisiä, joku näkee heissä ehkä jotain epämiellyttävääkin. Kirjoituksen pointti ei kuitenkaan ole siinä miltä he jonkun silmiin näyttävät, vaan siinä, ettei sillä pitäisi olla mitään väliä miltä he näyttävät - ja kuitenkin naisten epävarmuus ulkonäöstään purkautui kuvanottohetkellä lähes absurdilla tavalla.
Hetki kiteytti taas valtavan hyvin miten hullun ulkonäkökeskeinen kulttuurimme on, ja halusin kirjoittaa siitä. Se on älytöntä, ja vaikka tiedostan sen, en itsekään ole vapaa näistä paineista.
Mia ja minä halusimme ottaa meistä selfien. Sen sijaan että olisimme vain painaneet laukaisinta, tilanne venyi monen minuutin naurettavaksi sessioksi jossa kauhistelimme kuvia ja näimme niissä milloin mitäkin rumaa. Paljon kertoi myös se, että näimme epäedullisuudet vain omassa naamassamme, emme toisen. Minusta Mia näytti joka kuvassa säteilevän kauniilta enkä pystynyt mitenkään ymmärtämään miten hän näki kuvissa jotain rumaa. "Ei, ei, ei tätä kuvaa, mun silmäpussit...! Mun nenä..!" Itse näin vain kauniit kasvot. Mia taas ei käsittänyt lainkaan kun minä kiljuin, "Ei kamala, mun leukaperät on kuin liiteri, eijei, ei voi ottaa tästä kulmasta, ihan hirveä neliönaama..!" Jne jne. Kumpikin näytimme mielestämme toisen vierellä epäedustavalta.
Aivan hullua, typerää ja turhaa. Ja samalla niin yleistä ja surullista kyllä ymmärrettävää.
Elämme ulkonäkökeskeisessä kulttuurissa ja viime vuosien selfie-trendi on vain pahentanut paineitamme näyttää hyvältä, kauniilta ja edustavalta. Ottaessamme ja julkaistessamme selfieitä haluamme ihailua, vaikka kaikki eivät sitä varmasti ääneen sano tai ajattele tietoisesti. Vaikka tiedostamme ulkonäköpaineiden pinnallisuuden ja turhuuden, meidän on vaikea välttyä halulta näyttää itsestämme vain valikoitu puoli. Emme ole valmiita näyttäytymään kuvissa juuri sellaisina kuin olemme, isoine neninemme, finneinemme tai vaikka hörökorvinemme. Nämä ominaisuudet ovat osa meitä ja tekevät meistä juuri sen kokonaisuuden mikä olemme, mutta meille tulee parempi mieli kun voimme näyttää itsemme häivyttäen näitä ominaisuuksia. Vaikka totuus on, että useimmat muut eivät edes näe näitä asioita epäeduksemme.
En tiedä mikä kirjoitukseni ydinsanoma on, mutta koen halua nostaa esiin ulkonäköpaineiden älyttömyyttä. On hyvä välillä miettiä, miten turhaa on surra ikäviksi kokemiaan ominaisuuksia. Ja tiedostaa, että muut eivät niitä näe. Ainakaan samalla tavalla kuin me itse. Meidän takertuessa detaljeihin toiset näkevät meidät kokonaisuutena joka on enemmän kuin kasvojen, raajojen ja hiusten summa. Kun minä näen peilissä leveät leukaperät, toinen näkee iloisen hymyn ja tuikkivat silmät.
halein, Sanni
.
P.S. Sain viime yönä nukuttua melkein 5 tuntia...! *tuulettaa*
Saa nähdä koska mä putoan kesken päivän katuun väsymyksen uuvuttamana.
Olen kolmena viime yönä nukkunut yhteensä alle 10 tuntia. Viime yönä sain nukuttua pisimmät unet kellon näyttäessä neljää kun heräsin. Jesss, ajattelin. Edellisenä yönä makasin silmät apposen auki jo kahdelta aamuyöllä, pään painuttua tyynyyn puoli kahdentoista maissa.
Hullua. Rytmi tuntui soljahtavan niin hyvin uomiinsa kun saapumisiltana väsytti sopivasti Kalifornian aikaa illalla ja menin nukkumaan ennen kymmentä. Kuten joka ilta on nukuttanut "oikeaan aikaan". Mutta kroppa herää aamuyöllä eikä pysty enää rauhoittumaan takaisin lepoon.
Olo on tänä aamuna kuin jossain unideprivaatiokokeessa. Käyn ihan puolikierroksilla ja silmissä tuntuu raskas paino. Silti en pystyisi nukahtamaan vaikka menisin nyt pitkäkseni.
Eilen jaksoin tanssia kolme tuntia putkeen OMCAlla, ei tietoakaan väsymyksestä.
Jään odottamaan koska aivot sammuu ja nukahdan jaloilleni.
Tällaisia kuulumisia.
Univaje poislukien täällä on ollut tosi kivaa. Kuvituksena pari kuvaa San Franciscosta torstailta.
Tänään on Oakland downtown -päivä. Katsotaan näkyykö mielenosoittajia.
Ehkä pitää käydä etsimässä jossain apteekissa melatoniinia...
