Jos jokin tällä matkalla harmittaa (vähän) niin se, että pakkasin laukkuni lähes täyteen kilorajaan saakka jo kotona. En ole shoppailevaa tyyppiä eikä minulla ole yleensä mitään vaikeuksia pidättäytyä täyttämästä laukkuani ostoksilla matkoilla ollessa. Mutta nyt....
Tällä kertaa olisin helposti voinut täyttää toisen 20 kilon laukun ostoksilla (en vähiten Bath & Body Worksissa).
Koska kuitenkin tiedän että en oikeasti tarvitse yhtään mitään ja kotona on edelleenkin meneillään hitaasti mutta varmasti etenevä ”eroon ylimääräisestä kamasta” –projekti, en ostanut uutta laukkua paluumatkalle ja olen niellyt ”tahtois…!” –tunteita kosmetiikkaliikkeissä ja (köh) vastustamattoman pehmeitä trikoopaitoja pursuavissa vaatekaupoissa. Saatoin kyllä ostaa neljä saman mallista (mutta eri väristä) trikoopaitaa GAPin 40% alennuksesta… Sen jälkeen en ole enää uskaltanut mennä GAPiin tällä matkalla.
Meikithän eivät paina juuri mitään joten niitä voisi ostaa enemmänkin, mutta tarvitsenko niitä? En tietenkään.
Olen saanut meikkiostokset rajoitettua tässä postauksessa esiteltyyn minimaaliseen määrään. Ihan yllätyin kun en löytänyt MACiltäkään mitään muita haluttavia luomivärejä kuin kaksi jo tuttua suosikkia. 6 dollarin hintainen refill-nappi tuntuu lähes ilmaiselta…. Ainakin verrattuna Urban Decayn 20 dollarin hintaisiin luomiväreihin. Yhden UD:n ostettuani muistin, että onhan Decayllakin irtonappeja ja heti alkoi harmittaa. Miksi en ostanut sellaista…? Vai olikohan niin, että UD:lla refillejä ei saa ostaa yksinään vaan ne täytyy ostaa tyhjän paletin kanssa…? En muista systeemiä mutta tosiasia on se, että noilla hylsyillä en tee mitään ja tuntuu hullulta maksaa muovireunuksista yli 10 dollaria….
MACiltä mukaan päätyivät vain kotona juuri hajotettu Beautiful Iris ja luonnonvaalea highlighter-ikisuosikki, L’Orealin edesmenneen Golden Beigen ohella paras nudevaalea luomiväri, Shroom.
Minun on pitänyt jo vaikka kuinka kauan omistaa oma postaus näille silmämeikin ”työhevosille” eli perusvaaleille luomiväreille. Hiljaisia, näkymättömiä, mutta niin tarpeellisia. Vaikka nudevaaleat luomivärit voivat ulospäin näyttää hyvin samanlaisille, luoden tunteen että ”Ihan sama mitä niistä käyttää”, se ei suinkaan ole sama. Vaaleissa, päälle päin lähes identtisiltä näyttävissä luomiväreissä on eroja, jotka ainakin meikkifriikki huomaa selvästi.
Itse ostin edellisen Shroomini loputtua tilalle MACin Ricepaper-sävyn, ihan vain kokeilunhalusta, ja totesin ettei se toiminut lainkaan niin hyvin kuin Shroom. Ricepaper on ratkaisevasti kellertävämpi sävy eikä sovi yhtä monipuoliseen käyttöön kuin neutraali Shroom joka sopii niin viileiden kuin lämpimien meikkien kanssa. Ricepaper on jäänyt lähes käyttämättä.
Sephorasta ostin Z-paletin irtonapeille. Taas sarjassamme ”tää on pitänyt ostaa jo niiiin kauan”. Näitä olisi voinut ostaa saman tien useammankin. Tykkään koostaa omia paletteja ja irtonappisysteemi on minulle kaikkein mieleisin. Omiin paletteihin koottavat napit vievät reissussakin kaikkein vähiten tilaa.
Muut luomivärihankinnat (sain näköjään jonkun keltavihreäkohtauksen): Kat Von D’n ihana räikeä kellanvihreä Electric Warrior ja likainen vihertävä kulta Trasher (tooodella metallista jälkeä jota rakastan). UD:lta kuvassa varsin vaisulta näyttävä mutta livenä ihana kultavihreä sävy Sideline, samaa duochrome-laatua kuin jo haalimani iki-ihanat Tonic ja Fireball.
Tonic on muuten varmaan koko vuonna eniten käyttämäni luomiväri, vaikka ostin sen vasta syksyllä. Se on yksi parhaita silmämeikkihankintojani koskaan. Juuri tämän vuoksi meikkifriikki ostaa aina vain lisää samoja sävyä (esim. minä loputtomiin violetteja): niissä on valtavasti nyanssi- ja koostumuseroja ja kun jaksaa metsästää, aina välillä osuu todelliseen kultasuoneen. Vain harva hankinta osoittautuu lopulta Tonicin (ja Beautiful Irisin) kaltaisiksi superhelmiksi. :)
Tässä sitten on matkan hutiostos. Voi että harmitti.
Innostuin kun bongasin Sephorassa nämä Lancômen vain Sephorassa myytävät Extreme Longwear-kynät, joissa oli tosi ihania sävyjä ja ihanasti liukuva koostumus. Näitä ei saa Suomesta, must get one here..!
Päädyin kädenselkä-swatchien perusteella suloiseen vaaleanliilaan sävyyn nimeltä Baroque (swatcheista alimmaisin). Mun kokemuksella olisi kyllä pitänyt tajuta miltä sävy näyttää pohjoismaalaisen vaalean henkilön luomilla…. Ei oikeastaan yhtään miltään. Sävy on aivan liian vaalea tehdäkseen varsinaista rajausefektiä, joten se on käytännössä kuin vaalea liila luomiväri. Lisäksi sävy on niin punertava, että se saa ilmeen näyttämään raikkaan sijaan väsyneeltä. Kaikkea muuta kuin imarteleva sävy minulle, siis.
Tällainen pastellinen rajaussävy toimisi upeasti tummalla ihonsävyllä jossa se loisi makean kontrastin. Vaalealla iholla sävy jää täysin pliisuksi. Höh. Sinne meni 21 dollaria. Baroque tulee toimimaan minulla vain pohjustuskäytössä, ja siihenkin se on turha koska omistan jo kivoja liiloja pohjustussävyjä.
Tässä meillä taas on esimerkki amerikkalaisesta erikoisesta kosmetiikan markkinointityylistä, josta kirjoitin jutun Floridan matkalla. Tällainen markkinointi ei ole sallittu Suomessa.
USAssa eri kauppaketjut (luulin aiemmin että vain CVS) voivat kehittää omia talon sarjojaan, joiden tuotteet ovat suoria kopioita tunnettujen brändien menestystuotteista. Niin suoria kopioita, että pakkaukseen on valmiiksi painettu minkä tuotteen kopio on kyseessä. Ihan hullua! :)
Myymälöissä kopiotuotteet on yleensä vieläpä sijoitettu alkuperäisten viereen. Eli jos asiakas on hakemassa Aveenon voidetta x, hänelle on tehty helpoksi löytää voiteesta talon oma, halvempi versio. Aveenon sijaan asiakas saattaakin valita alkuperäisen vieressä nököttävän Walgreensin tai CVS:n kopioversion. Jotenkin ihan kreisiä että tällainen menettely on USAssa laillista. Miettikää jos Suomessakin esim. Pirkan hedelmäjogurtti olisi hyllyssä suoraan Valion kyljessä ja siinä lukisi, ”Kuin Valion Hedelmäpommi”. Tai Rainbow’n suklaapatukkaan olisi painettu, ”Kuin Fazerin sininen”.
.
Loppukevennyksenä vielä toisenlainen esimerkki amerikkalaisesta markkinointiviestinnästä, jollainen ei ihan Suomessa menisi läpi.
Half & Half, paikallinen kahvimaito. (Voi sitä toki muuhunkin käyttää mutta on standardi nimenomaan kahvimaitona.)
Half & Half on sekoitus maitoa ja kermaa, mutta ei kirjaimellisesti suhteessa 50-50, kermapitoisuus on vain muutamia prosentteja. Juoman kokonaisrasvapitoisuus on noin 9. Jo nimitys ”puolet ja puolet” olisi Suomessa kielletty, sillä Suomessa mainosteksteissä ei saa esittää väitteitä tai vihjauksia joilla ei ole totuuspohjaa. (Esim. voimariinin piti vaihtaa nimi oivariiniksi koska se ei sisällä pelkkää voita.)
Mielenkiintoisesti, Half & Halfista on myös olemassa…. rasvaton versio..! Siis tuote joka on ”puolet kermaa, puolet maitoa”, mutta jossa ei ole lainkaan rasvaa. Ööö? :D Onko joku kuullut rasvattomasta kermasta..?
Tuoteseloste kertoo, että juomassa on kermaa sen verran, että ”rasvapitoisuus on mitätön”. Mikä ihme on tämän tuotteen tarkoitus? Kyseessä on rehellinen rasvaton maito, skimmed milk. Kuitenkin sitä on sallittua markkinoida nimellä ”Half & Half”. Kuluttajalle luodaan kuva täyteläisemmästä tuotteesta, ja hän luulee ostavansa terveellisemmän version kermamaidosta, vaikka hän todellisuudessa ostaa rasvatonta maitoa. On nämä jenkit hassuja…
Aamun winter-wonderland... <3
.
Blogin muutto lähestyy.... torstaina Karkkipäivä löytyy osoitteesta
Kun näkisitte taas missä bloggaan... ^_^ Istun pienen motellin aulassa Utahin Moabissa kahviautomaatin vieressä, kaulahuiviin ja fleeceen kääriytyneenä, palellen ja styroks-mukista yllättävän hyvää kahvia juoden. Yllättävän hyvää siksi että motellin kahvinkeitin on päällä 24/7 ja koska olen a) aamun ensimmäisiä asiakkaita ja b) ollaan Utahissa jossa yli puolet väestöstä ei juo kahvia (--> mormoneja) joten tämäkin kahvi lienee seissyt keittimessä a few good hours... ^_^
Halusin tehdä pienen hiuspäivityksen. Tällä kertaa ei niinkään koskien hiusväriäni (joka on säilynyt täällä USAn reissussa oikein hyvin, muuttuen paikoin harmaansiniraidalliseksi). Mutta niiden kunto. :/
Se lovi. Muistatteko sen mystisesti hapertuvan kohdan hiuksissani joka on sitkeästi pysytellyt hiuksissani jo kohta 15 vuotta..? Kirjoittelin siitä ja hiustenhoitorutiineistani aikoinaan täällä. Viimeisten parin vuoden aikana lovi oli vähän talttunut ja hiukseni näyttivät välillä takaa melkein normaaleilta, mutta nyt.... Katsokaa:
:( :(
Sinikin ihmetteli lovea värjätessään hiuksiani syyskuun alussa (ponihiusprojekti). Hän vinkkasi Helsingin Hiusakatemiasta jossa tehdään hiusjuuritutkimuksia, ja tiedättekö mitä - päätin että menen sinne tutkimuksiin. Haluan selvittää mikä tämän kummallisen ilmiön taustalla on. Miten voi ihmiselle yhtäkkiä 24 vuoden iässä ilmestyä takaraivolle alue, jossa hiukset eivät enää kasva normaalisti? Mun päälle ei ole tapahtunut mitään mikä voisi selittää sitä. Kaikki asiaan mahdollisesti vaikuttavat jutut on kokeiltu: ponnarin paikka, hiusten pesutyyli, tyynyliinan materiaali, hiusharjan materiaali.... Lovi on jo pysyy vuodesta toiseen, ollen välillä miedompi, välillä kuin saksilla nirhattu, kuten nyt. :(
Kun palaan Suomeen, otan yhteyttä Hiusakatemiaan.
.
Meanwhile, meillä oli eilen aivan fantastinen päivä Archesin luonnonpuistossa... En malta olla liittämättä jutun loppuun paria kuvaa. Pakko todeta, että Utah yllätti totaalisesti maisemillaan, en ollut varautunut siihen että täällä on näin kaunista... Jo pelkkä neljän tunnin ajomatka Archesiin tarjosi niin upeita vistoja että se itsessään olisi riittänyt päivän ohjelmaksi. Utah on kirkkaasti koko reissun luonnonkaunein kohde, ihan mieletön paikka <3 Hullua että minulla on ollut aina, koska tahansa mahdollisuus tulla tänne koska minulla on täällä sukulaisia, enkä vain ole käyttänyt tilaisuutta. Nyt en enää odota toista 25 vuotta ennenkuin tulen tänne uudestaan...!
Flunssa on edelleen päällä ja kuulostan ihan Simpsonien Pattylta ja Selmalta, mutta pärjäähän täällä ilman ääntäkin ^_^
.
Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/
Heräsin tänä aamuna lumeen. :)
Olemme saavuttaneet matkan viimeisen ja viileimmän etapin: Utahin.
Oli aika kaivaa matkalaukusta talvibuutsit. Reissu alkoi San Franciscosta 26 asteen lämpötilasta, Vegasissa oltiin noin 15 asteen tuntumassa auringosta huolimatta ja nyt ollaan pakkasasteissa :)
.
Kun saavuimme eilen Salt Lake Cityyn, näin vain vuoret. Vuoria joka puolella. Oliko täällä tosiaan näin kaunista... Olen ollut Utahissa viimeksi 12-vuotiaana enkä muistanut ollenkaan miltä täällä näyttää. Lapsena sitä tietysti tarkkailee ympäristöään ihan eri tavalla eivätkä samat asiat tee vaikutusta.
Olemme tulleet perheen luokse; vietämme seuraavan viikon tätini ja serkkujeni luona. Kun auto kaartoi tätini kotikadulle, huokaisin ihastuksesta. Kuin asuisi postikortissa...
Vähemmän kiva juttu on se, että minä ja sisareni olemme vilustuneet oikein kunnolla.
En ole ollut tänä vuonna kipeänä kertaakaan. Olen aina ollut herkkä vilustumaan ja sairastan joka vuosi vähintään kolme perusflunssaa. Tämän vuoden pitkä terveysputki oli niin poikkeuksellinen että olin jo kaavailemassa joulukuulle postausta aiheesta, otsikolla Vuosi ilman flunssaa tai jotain vastaavaa. Saivatko Fitfarm-kuurin valtavat purkkivitamiiniannokset aikaan paremman vastustuskyvyn? Vai vuoden aikana reippaasti lisääntynyt kasvisten syönti..? En varmastikaan ole koskaan aiemmin saanut yhtä paljon vitamiineja ja muita hyviä mikroravintoaineita kehooni kuin tänä vuonna, olin jo toiveikas sen suhteen että niillä oikeasti voi saavuttaa supervastustuskyvyn.
No, ne juhlat on nyt peruttu, ei tullut vuotta ilman flunssaa. Pikkuisen harmittaa kun viikonlopulle oli suunniteltu retkeä Archesin kansallispuistoon. Todennäköisesti menemme sinne joka tapauksessa mutta ei ole kiva patikoida puolikuntoisena, räkä kirjaimellisesti poskella.
Tänään vietetään Thanksgivingia ja kokoonnumme serkkuni Bryanin luokse perinteiselle Kiitospäivän juhla-aterialle. Muille kalkkunaa, Sannille pakastelohta ^_^
Mukavaa päästä viettämään kunnon amerikkalainen Thanksgiving, erityisesti kera sukulaisten joita ei ole nähnyt vuosikausiin. Olemme surullisen huonoja pitämään yhteyttä Amerikan serkkuihin (puolin ja toisin...) ja nyt kurottavana on yli 20 vuoden aukko. Ainakaan puheenaiheet eivät ihan heti lopu kesken... :)
Eilen saimme mm. kuulla, että serkkuni Bryan on muinoin tehnyt näyttelijän töitä ja hänellä on ollut pienet roolit Stephen Kingin Tukikohdassa ja Halloween-elokuvasarjan viimeisessä osassa The Curse Of Michael Meyers...! Vanhana Stephen King -fanina ja kauhufriikkinä olin aika vaikuttunut :)
Perheestä puheen ollen, tätini olohuoneesta löytyi tämä ihana kuva. "Sanni, tule katsomaan, ihan kuin sinä...!" sisareni huudahti.
Ja niinhän se onkin. :) Hymyilevämpänä vain kuin minä lapsena. Kuvassa ovat äitini ja edesmennyt isoäitini. <3
.
Nyt kuulen ääniä eteisestä, vieraita alkaa saapua. Istumme pian "ison linnun" äärelle. Ulkona paistaa aurinko ja näen ikkunasta Timpanogos-vuoren lumiset huiput. Kaunista.
Happy Thanksgiving :)
*
Blogi muuttaa 1.12. osoitteeseen https://karkkipaivablogi.com/
